Aihe

Kummitusmetsä Vilppulassa

PirjoJaSiru

Onks kukaan käyny Vilppulassa Haikantien varressa poimimassa mustikoita, sieniä tms. joku joka tuntee sen seudun?
Jotku puhuu että siellä olis sellanen paikka missä kummittelee ja on karhuja myös jonku metsätien varressa.
Missä siellä se metsätie on kun haluisin käydä kaverin kanssa.

38

575

    Vastaukset

    • Puhut ilmeisesti Maakasperän ja Haikankylän metsistä!
      Miksi ihmeessä haluat mennä sinne?
      Eikö näkyvän maailman pahuus jo nykyisellään riitä, kun pahoja asioita pitää vielä varta vasten lähteä etsimään jostakin näkymättömästä?
      Satun tietämään yhtä jos toistakin ja kehotan ettei kenenkään pitäisi lähteä leikkimään sellaisilla asioilla.
      Jos pitää mennä marjoja poimimaan tai sienestämään, niin mene, mutta ei kannata etsiä sieltä muuta.
      Olet ehkä kuullut sanonnan ”joka pirua kutsuu…” ja se tarkoittaa, että jos pahaan haluaa yhteyden, pystyy sellaisen myös saamaan.
      Nykyajan nuoret katselee televisiosta kaikenmaailman paranormal activitya ja menee sen jälkeen äidin ja iskän väliin nukkumaan. Mitä helvettiä teet jos kohtaat jotakin vastaavaa oikeasti, kaukana turvallisesta kodista? Oletko valmis kohtaamaan sellaisen ja sen seuraukset?
      Tuollaisilla asioilla leikkiminen voi jättää pysyvät traumat ja jatkuvat painajaiset.
      Miksi siis joku sellaista haluaisi?
      Unohda siksi koko asia ja leiki vaikka barbeilla tai jollakin muulla turvallisemmalla.
      Ai niin, voit rauhassa mennä sille metsätielle. Sillä ei ole mitään.
      Se mistä puhutaan, on syvemmällä metsässä, eikä sinne pääse autolla.

    • Hehheh. Roolipelilegendaa puskee. :D

    • Maakasperän metsästä saisi hyvän matkailukohteen. Ihmisiä on aina kiinnostanut yliluonnolliset jutut.

      • Eikä tarvi palkata mörköä säikyttelemään ihmisiä.
        Siellä on helvetisti karhuja ja sitten "se".
        Ainut vaan että kun sieltä alkaa sitten löytymään kaikenlaista, niin kohta paikka on täynnä kaivinkoneita ja puskutraktoreita.
        Ei sekään hyvä ole.
        Antaa vaan metsän säilyttää salaisuutensa ja ihmisten järkensä.


    • Kovasti näytti viime yönä laskeutuvan usvaaTaipaleenmäeltä alas Ukonselän rantaan kun autolla ajelin mökiltä Mänttään. Väkisin tuli mietittyä että mitä lie siellä kuusikon keskellä liikuskelevan.

    • Syksyisin siellä aina alkaa ne oudot touhut

    • Voiko joku antaa paikan tarkat koordinaatin missä se mörkö on.

      Luulin, että sitä pidettii pahana paikkana kun siellä teloitettiin sisällisodan aikana punaisia ja ne sitten haudattiin sinne. Kummituksista en ole koskaan kuullut vaikka joskus asuin Vilppulassa.

    • Ei siellä mitään punaisii teloitettuja kummittele mut isänisä kerto aikanaan että jossain siellä metsässä on kivikasalla peitetty hauta joka jo sen aikaan oli ihan sammaloitunu eli siis helvetin vanha kasa ja siinä kasan päällä oli vielä sen nuoruudessa ollu vanha kuivunu tammen runko. Eikä kukaan tienny mitä sinne oli haudattu mut jotain pahaa sen puhuttiin olevan koska paljon jo ennen sen omaa nuoruutta eli 1800 luvun lopussa oli ihmisiä metsästä kotiin palattuaan muuttunu ihan oudoiksi tai menettäny järkensä ja ne oli höpisseet kasan päällä seisovasta mustaan kaapuun pukeutuneesta pirusta. Sitte oli alettu puhuun jostakin ihmeen ”tammentuntijasta” jolla oli mustat silmät ja kun sen kohtasi ni se aukas suunsa ja imi järjen ja sielun ihmisiltä. Isänisän nuoruuden aikaan ei sitä oltu enää nähty mut sen nähneitä olis kai taas ollu sitte myöhemmin. Mikä toi ”tammentuntija” vois tarkottaa tietääkö kukaan?

      • Hyi simpura!!!!!!!!! Isännän ja juniorin kanssa palattiin Kaiturinniemestä autolla ja pikkumies alko yhtäkkiä takapenkiltä vänkään että metsässä ojan takana oli mies jolla oli musta viitta ja huppu päässä. Tenavat oli yhdessä serkkujen kanssa katellu samana aamuna StarWarsia ja eikä me sen takia ihmetelty jos DarthVaderin näkönen olio olisi metsässä kotimatkalla. Ny kun luin tätä ketjua ni nousi ihan iho kananlihalle. Viime syksynä se tapahtu mutta en ihan tarkkaan muista missä päin Haikkatietä se oli kun se siitä vänkäsi meille.


    • Historiasta kiinnostuneena otin kopin tuosta tammentietäjä-sanasta, koska en ollut itsekään sellaisesta aiemmin kuullut puhuttavan.
      Googlaamalla ei sanasta löytynyt oikeastaan mitään tietoa ja syy lienee siinä että kyseistä nimitystä ei nykyään enää käytetä.
      Vanhoista 1900 luvun puolivälin tietokirjoista löytyikin sanalle jo huomattavan paljon lisätietoa.

      Tammentietäjät olivat 2000 vuotta sitten kelttiläisen väestön keskuudessa esiintyviä pappeja eli druideja ja tietäjiä, jotka avustivat heimo- ja sotapäälliköitä kertomalla heille näkyjä, joilla saattoi olla merkitystä taisteluissa vihollisia vastaan.
      kysymys oli erittäin raa’asta ja verisestä spiritismistä sillä rituaaleissa käytettiin usein ihmisuhreja.
      Ihmisuhreja kidutettiin tai surmattiin raa’asti ja heidän kuolinkouristuksistaan ja vuotavan verensä valumajäljistä tulkittiin ennusmerkkejä.
      Rituaaleihin kuului myös ihmissyöntiä, jolloin vielä elossa olevilta uhreilta revityistä ja syödyistä elimistä pääteltiin asioita.
      Näin he olivat pelätyimpiä henkilöitä niin vihollisten, kuin myös omien heimojensakin jäsenten keskuudessa.
      Heillä oli myös valta jakaa oikeutta, jolloin itse päällikötkään eivät olleet heiltä täysin turvassa.
      Druidien tärkeimmät uskonkappaleet olivat sielun kuolemattomuus ja jälleensyntyminen.
      Druidit liikkuivat voimakkaimpien sotureiden mukana sotaretkillä ja taitavimmat sotilaat haudattiinkin usein ns. kurgaaneihin, yhdessä tammentietäjien kanssa, koska uskottiin, että kuolematon Druidi toisi myös kyseisen sotilaan mukanaan uuteen elämään jälleensyntymisen yhteydessä.
      Tammentietäjien asemaa korosti salaperäisyys, sillä he eivät kirjoittaneet oppejaan muistiin, vaan siirsivät tietonsa ja taitonsa seuraajilleen suullisesti.
      Tammentietäjien ja druidien tekemisistä ja uskomuksista onkin sen vuoksi vain ns. ”toisen käden” tietoa, jota on löytynyt Poseidoniosin, Plinius Vanhemman, Diodoros Sisilialaisen, Mareidonioksen sekä kaikkein eniten itse Julius Caesarin muistiinmerkinnöistä.
      Roomalaiset pitivät Druideja pahimpina yksilöinä vihollistensa joukossa ja erityisesti keisari Tiberius keskitti päähuomionsa juuri heidän tuhoamiseensa.
      Tammi edusti Druidien uskonnoissa pyhää puuta ja siksi tammen lehvät olivat usein mukana heidän rituaaleissaan.
      Nykyaikainen druidismi eli ns. ”Uusdruidismi” on hyvin kaukana siitä todellisuudesta, jota nämä antiikin aikaiset ihmispaholaiset aikanaan harjoittivat.

      Tuntuu hyvin merkilliseltä, jos Keski-Suomen rajalla olevaan metsään olisi haudattu juuri tällainen Tammentietäjä-druidi, sillä vaikka kelttiläinen kulttuuri ulottui Pohjois-Eurooppaan saakka, ei heitä ole historian kirjoitusten mukaan tiedetty liikkuvan Skandinavian alueella lukuun ottamatta joitakin sotaretkiä, joita tiedetään tehdyn ainakin esim. Ruotsin rannikolle.

    • Ajoin huvikseni Haikantietä tunti sitten. Pysäytin siihen tiheimmän metsän kohdalle ja nousin autosta. Eipä tehnyt mieli lähteä metsään kävelemään vaikka hyvä taskulamppu olikin. Jokin vielä rasahti selän takana kun heitin kepillistä tien varressa. Sillä kohtaa meni vähän kylmiä väreitä selkäpiissä. :D

    • Oriveeltä käytiin siellä Haikantiellä kun täällä jengi puhuu siitä ihme kauhutarinoita. Kun ei oikein tiedetty missä siellä niitä juttui tapahtuu ni mentiin sit siihen metsään joka laskeutuu siltä korkeelta mäeltä alas kohti sellasta niemee siinä ukonselässä.Siel yks muijista sai järjettömä itkukohtauksen ja muilleki tuli helveti ahistava olo ja lähettiin veks.Sit ajeltii vähä autol eteepäin ja myöhemmi palattiin samaan tien kohtaa sielä mäen päällä ku ensiksi mut toiselle puolellen olevaa metsää ja mentii sinne kävellen sellase parikyt metrii. Me ei kuultu eikä nähty sillo mitää mut se paikka on nii helvetin ahistava ettei kukaa voinu enää mennä pitemmälle.
      Oli sinänsä turha reissu ja harmitti vitusti jälkeepäin ku piti jänistää mut siel metsäsä sillon yöllä kyllä tajus ettei sinne syvemmälle oikeesti voinu mennä.
      Aiotaan silti mennä uudestaa ja yritetää uskaltaa mennä iha sinne keskelle.

      • Oletteko nuoret ihmiset aivan tolkuissanne!
        Onko mitään järkeä etsiä itselleen elämyksiä jonkin yliluonnollisen pahan kohtaamisesta?
        Sain käsityksen että teitä oli siellä tyttöjä ja poikia ja ihmettelen teitä poikia että viette herkkiä tyttöystäviännekin tällaiseen paikkaan!!!!!!
        Olen itse ollut kerran kauan sitten todistamassa tapausta nuoresta tytöstä, joka oli juossut kokemiensa kauhujen jälkeen metsässä täysin hysteerisenä ja vailla minkäänlaista tolkkua siitä, missä enää kulkee toden ja kuvitellun raja.
        Sen jälkeen ihmisen päässä ei enää koskaan mikään tule olemaan niin kuin ennen.
        Kuultuani tytön kertomuksen, voin sanoa että vieläkin ihoni nousee kananlihalle.
        Uskokaa minua, älkääkä leikkikö näillä asioilla hakeutumalla ehdoin tahdoin tällaisiin tilanteisiin.
        Siellä olen nähnyt miten koiratkin haukkuu öisin metsään päin suu vaahdossa ja peruuttaa ketjuissaan niin että teräslenkit syöpyvät kaulanahkaan.
        Kysymys on sellaisista voimista, joille ei ihmiselle näkyvässä maailmassa kyetä löytämään vastusta.
        Kaikki eivät vain usko että niitä on mutta jotkut joutuvat sellaisen kokemaan ja uskovat vasta sitten.
        Katsokaapa seuraava artikkeli ja miettikää sitä ennen kuin seuraavan kerran lähdette etsimään jotain sellaista mikä voi tuhota psyyken.
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi


      • Kokenut_Rouva_Vilppula_ kirjoitti:

        Oletteko nuoret ihmiset aivan tolkuissanne!
        Onko mitään järkeä etsiä itselleen elämyksiä jonkin yliluonnollisen pahan kohtaamisesta?
        Sain käsityksen että teitä oli siellä tyttöjä ja poikia ja ihmettelen teitä poikia että viette herkkiä tyttöystäviännekin tällaiseen paikkaan!!!!!!
        Olen itse ollut kerran kauan sitten todistamassa tapausta nuoresta tytöstä, joka oli juossut kokemiensa kauhujen jälkeen metsässä täysin hysteerisenä ja vailla minkäänlaista tolkkua siitä, missä enää kulkee toden ja kuvitellun raja.
        Sen jälkeen ihmisen päässä ei enää koskaan mikään tule olemaan niin kuin ennen.
        Kuultuani tytön kertomuksen, voin sanoa että vieläkin ihoni nousee kananlihalle.
        Uskokaa minua, älkääkä leikkikö näillä asioilla hakeutumalla ehdoin tahdoin tällaisiin tilanteisiin.
        Siellä olen nähnyt miten koiratkin haukkuu öisin metsään päin suu vaahdossa ja peruuttaa ketjuissaan niin että teräslenkit syöpyvät kaulanahkaan.
        Kysymys on sellaisista voimista, joille ei ihmiselle näkyvässä maailmassa kyetä löytämään vastusta.
        Kaikki eivät vain usko että niitä on mutta jotkut joutuvat sellaisen kokemaan ja uskovat vasta sitten.
        Katsokaapa seuraava artikkeli ja miettikää sitä ennen kuin seuraavan kerran lähdette etsimään jotain sellaista mikä voi tuhota psyyken.
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi

        Olen samaa mieltä ettei pahuuden ja yliluonnollisten asioiden kanssa pidä leikkiä, vaikka suhtaudunkin skeptisesti kyseiseen metsään. Oli tarpeeksi synkkää jo ilman yliluonnollisia elementtejä, yksin, pimeänä yönä ja ihan pelkästään tieltä metsään katsellessa. Kyllä siinä nuori voi vähintäänkin ahdistua ja saada painajaisia.


      • No jos ottaa rusifiksin ja pyhää vettä lähimmästä katolisesta kirkosta niin mitä pahaa voi oikeesti tapahtua? Bugimän pelkää Kristusta? Jos ei pelkää ei ole bugimän. Ota kumminkin 3 puukkoa mukaan jos kummin on ihmisiä.


    • Kaunista metsää ja ihania sammalten peittämiä kiviä. Rauhallista ja paikoin lähes koskematonta. Ei mörköjä joka puolella. Koirat kyllä haukkuivat mutta lienevät haistaneet ihmiset tai nähneet taskulampun valon. "Sitä" paikkaa en etsinytkään vaan ihastelin öistä metsää.

    • Minkä taskulampun valon???
      Olitko siellä yöllä????
      Kerro lisää, kiinnostaa mitä siellä tapahtui.

      • Yöllä oltiin. Ei kuitenkaan kovin kaukana tiestä. Minä ja vaimoni. Uteliaisuuttamme katseltiin paikkaa ja varsinkin metsän koskemattomuus oli hienoa. Suuntavaisto kuitenkin petti vaikka olimme ehkä sadan metrin päässä tiestä. Emme kuitenkaan lähteneet pahasti harhaan. Kyllä siellä tottumaton eksyä voi. Emme etsineet mitään yliluonnollista vaan lähinnä ihastelimme metsää. En sitten tiedä oltiinko lähellä "sitä" paikkaa. Tuskin koska mitään pelkoa emme tunteneet. Tai sitten "se" on legendaa. Täytyy kyllä sanoa että kaunis metsä yöaikaan. Olisimme viihtyneet kauemminkin mutta joku flunssan tapainen kiusasi sen verran ettei jaksanut kauaa olla. Luulen että yksin jos olisin ollut niin ehkä paikka olisi ollut pelottavampi. Mutta seurassa aika kului ilman mielikuvituksen lentoa.
        En kuitenkaan suosittele etsimään mitään paranormaaleja paikkoja. On eräs metsä Suomessa jonka olisin halunnut tutkia mutta sain siitä niin pahan aavistuksen, että pelasin varman päälle ja jätin tutkimusmatkan tekemättä.


    • Jos käy talossa, metsässä tai jossakin muussa sellaisessa paikassa, jossa on jotakin pahaa, sen tuntee voimakkaana fyysisenä ja henkisenä ahdistuksena.
      Itse olen ollut kokemassa noita "oireita" mm. Näsinlinnan kartanossa Tampereella, Hatanpään kartanon puistossa niinikään Tampereella, Marttiinin talon pihassa Ylöjärvellä ja viimeksi Peltoniemessä, joka on tuolla Vilppulassa, Maakasperän ja Haikankylän välissä, Ukonselän rannalla.
      Käsittämättömän pelottava tunne, johon liittyy erilaisia fyysisiä tuntemuksia.
      Muualla tuon alueen metsissä en ole juuri käynyt, joten en osaa sanoa toistuisiko tuo tunne jossakin siellä muuallakin.
      Kiinnostaisi kuulla muidenkin tuntemuksia, jotka siellä ovat liikkuneet.
      En itse mitenkään kaipaa jännitystä tai etsi yliluonnollisia asioita, mutta koska jotkut muutkin ovat tällaisia siellä kokeneet, niin alkoi kiinnostamaan, että mitä sellaista siellä on voinut tapahtua, että paikalle on syntynyt tällainen "karma"

      • Kun tätitni oli hatanpään sairaalaasa hoidettavana kävelimme usein siinä Kartanon puistossa. Meistä se paikka oli mukava ja huokui rauhallisuuttaa. Kävelimme siellä usein.

        Samoin olen asunut Vilppulassa ja silloin ei kukaan tiennyt mitään kummitusmetsästä. Muutoinhan olisimme menneet sinne lapsina retkelle. Tietty, jos kaveri joka on syntynyt kehä 3:n sisällä joutuu yöllä metsään, niin se voi olla pelottava kokemus.

        Jotenkin tuo tuntemise tuntuu olevan yhteydessä siihen, että kuvittelet, että paikassa on satunut jotain pahaa ja siksi joudut angstin valtaa.


      • Tuossa eellä joku luetteli paikkoja joissa on kait kokenu outoja tuntemuksii.
        Siinä oli mainittu kaks kartanoo tampereella.
        On muute mielenkiintosta että myös tuola peltoniemessä on aikanaa ollu kartano.
        Tuli vaa mieleen ku ykspäivä selasin vanhaa kirjaa joka kerto vilppula ja pohjaslahen historiasta. Sellane vaaleensininen kirja.
        Mikä muute on toi marttin talo josta myös puhu hän!


      • Puhtaat.Kalsarit kirjoitti:

        Kun tätitni oli hatanpään sairaalaasa hoidettavana kävelimme usein siinä Kartanon puistossa. Meistä se paikka oli mukava ja huokui rauhallisuuttaa. Kävelimme siellä usein.

        Samoin olen asunut Vilppulassa ja silloin ei kukaan tiennyt mitään kummitusmetsästä. Muutoinhan olisimme menneet sinne lapsina retkelle. Tietty, jos kaveri joka on syntynyt kehä 3:n sisällä joutuu yöllä metsään, niin se voi olla pelottava kokemus.

        Jotenkin tuo tuntemise tuntuu olevan yhteydessä siihen, että kuvittelet, että paikassa on satunut jotain pahaa ja siksi joudut angstin valtaa.

        Oletko harhainen, kun kirjoituksesi on noin sekoilevaa????
        Vai oletko käynyt "kumitusmetsäsä" ja olet joutunut "angstin valtaa".......???????


      • Ai anteeksi sekoileva kirjoitus. Taisin kirjoittaa sen kun samalla katsoin TV:tä juttelin ystävätärelle ja söimme iltapalaa.

        Oliko siinä jotakin mitä et ymmärtänyt? Kirjoitan saman asian tähän uudelleen.

        Aikoinani kun tätini oli hodettavana Hatanpään sairaalassa kävelimme usein siinä kartanon puistossa ja istuimme penkillä. Meistä paikka oli rauhallinen ja kaunis sekä mieltä tyynnyttävä ja meille tuli pikemminkin hyväolo kuin kuin mikään pelon tunne.

        Pienenä asuin Vilppulassa kolusimme kaikki "pelottavat" paikat läpi ja tuo "kummitusmetsä" ei silloin ollut mitenkään pelottava paikka, kun se ei ollut ollenkaan kummitusmetsä. Kun joku jäi junan alle, niin menimme katsomaa olisko sinne jäänyt luun siruja jne. Jos tuo kummitusmetsä-juttu olisi silloin ollut tiedossa, niin olisimme menneet sinne retkelle teltan kanssa.

        Edelleen olen sitä mieltä, että jos ei ole tottunut olemaan pihalla paikassa missä ei ole katuvaloja, niin se voi olla kaupunkilaiselle pelottavaa. Mutta ei se mitään. Menkää vaan tutkimaan sinne, mutta ostakaa ruokaa siitä Kolhon kylältä. Jää sentään muutakin kylään kuin tienpientareet täyteen paskapaeria.


      • Puhtaat.Kalsarit kirjoitti:

        Ai anteeksi sekoileva kirjoitus. Taisin kirjoittaa sen kun samalla katsoin TV:tä juttelin ystävätärelle ja söimme iltapalaa.

        Oliko siinä jotakin mitä et ymmärtänyt? Kirjoitan saman asian tähän uudelleen.

        Aikoinani kun tätini oli hodettavana Hatanpään sairaalassa kävelimme usein siinä kartanon puistossa ja istuimme penkillä. Meistä paikka oli rauhallinen ja kaunis sekä mieltä tyynnyttävä ja meille tuli pikemminkin hyväolo kuin kuin mikään pelon tunne.

        Pienenä asuin Vilppulassa kolusimme kaikki "pelottavat" paikat läpi ja tuo "kummitusmetsä" ei silloin ollut mitenkään pelottava paikka, kun se ei ollut ollenkaan kummitusmetsä. Kun joku jäi junan alle, niin menimme katsomaa olisko sinne jäänyt luun siruja jne. Jos tuo kummitusmetsä-juttu olisi silloin ollut tiedossa, niin olisimme menneet sinne retkelle teltan kanssa.

        Edelleen olen sitä mieltä, että jos ei ole tottunut olemaan pihalla paikassa missä ei ole katuvaloja, niin se voi olla kaupunkilaiselle pelottavaa. Mutta ei se mitään. Menkää vaan tutkimaan sinne, mutta ostakaa ruokaa siitä Kolhon kylältä. Jää sentään muutakin kylään kuin tienpientareet täyteen paskapaeria.

        Asiaa puhut. Hienoa metsää nuo Haikan metsätkin ja hyvälle tuulelle tulee siellä samoillessa. Muutenkin kannattaa pitää roskapussi mukana jos esim. on eväät mukana. Pysyy luonto siistinä seuraavallekin kävijälle.


      • Eipä kai tuolla Kolhossa mitään kummitusmetsiä olekaan.
        Tässä taitaakin olla kysymys siitä Maakanperän metsästä joka on Ukonselän toisella puolella.


      • En ole väittänytkään, että kummitusmetsänne on Kolhossa. Jos vilkaiset karttaa, niin entiseltä Kolhon kolulta tuohon Maakasperän risteykseen on noin 4.5 km ja Peltoniemeen sitäkin vähemmän. Mitä luulet, että kuinkamoni koululainen olisi mennyt sinne etsimään niitä mörköjä jos niitä olisi siellä ollu?

        Mutta ei se mitään, retkeily on hyvä harrastus.


    • Maakasperän metsästä on kysymys.

    • Muistaakseni sieltä Kolhon puolelta nähtiin joskus jonkun miehen soutaneen veneellä Ukonselän yli juuri tuonne Haikankylän rantaan ja sitten se katosi.
      Muistaakseni tästä on aikaa about viisi vuotta.
      Siitä oli jonkinlainen kuvallinen katoamisilmoitus useissa lehdissä.
      Muistaako joku muu tarkemmin.

    • Keskustelun alla olevaan alueeseen liittyy paljon pahaa, josta ei ole juurikaan julkista tietoa. Ja ne, ketkä asiasta tietävät eivät puhu. Itse olen maamoltani ohjeen saanut, että ei pidä pelätä, mutta ei kannata mennäkään. Metsässä oleva pahuus aistii ihmisen pelon ja siten valitsee uhrinsa. Monille on huonosti käynyt kun pahuus on sitten vuosien mittaan ihmisen vallannut. Maamoni tiesi, että pahuuden tarttuessa pelottaa ja tuntuu läpi ruumiin kylmää ja kuumaa.

      Tämän kerroin siksi, kun tyttären poikani asiaa kysyi ja tietokoneelta näytti, Hän tämän sanelustani tietokoneelle kirjoittaa.

    • Minä olen aina tiennyt että ei kaikki ole kohdallaan.
      Omituisia asioita on tapahtunut useiden sukupolvien ajan.
      Väliin mahtui muutaman vuosikymmenen jakso jonka aikana oli rauhallista mutta sitten omituisuudet taas on alkaneet vuosituhannen vaihteessa.

      • Tämä vain lisää nuorten kiinnostusta paikkaa kohtaan. Ja senhän tietää että pelkoja siitä saa oli metsä paha tai ei. Itse kun en huomannut metsässä kuin kauniita sammaloituneita kiviä ja lahoja puita, niin vaikea uskoa johonkin pahaan siellä. Toki voin olla väärässä. Mutta epämääräiset "tapahtuu outoja" kommentit ovat omiaan lisäämään kiinnostusta paikkaan. Ehkä olen itse jo keski-iän kynnyksellä olevana koviakin kokeneena ukkona oppinut olemaan terveen varovainen mutta joku saattaa kutsua pahaa ja sehän tulee vaikka olohuoneeseen kun aikansa leikkii asioilla joilla ei pitäisi.


      • Eli uskonko pahan olemassaoloon? - Kyllä.
        Uskonko Maakasperän metsän pahuuteen? - Enpä juuri.
        Menisinkö metsään? - Kyllä, varsinkin hyvässä seurassa.
        Veisinkö metsään herkkiä ihmisiä tai "pahuuden etsijöitä"? -En.


    • Noissa metsissä tuli koko lapsuus leikittyä ja ei siellä kyllä mitään pahaa ole. Karhuakaan ei ole koskaan näkynyt, jälkiä kylläkin.

    • Tarkoittaako se, ettei karhuja ole siellä, jos et ole niitä siellä nähnyt? Ei tarkoita.
      Tarkoittaako se, ettei siellä ole mitään yliluonnollista, jos et ole sitä siellä kokenut? Ei tarkoita.
      Minä olen kohdannut molemmat ja tiedän, että niitä on.

    • Tuosta Maakasperän metsästä saisi hyvän matkailuvaltin. Aineistoa on riittävästi.

    • Tarinan silmäpuut saattavat olla pihtoja. Niitä kasvaa pieni rykelmä tuolla metsässä loivassa rinteessä ja kuivuneet oksanhangat muistuttavat silmiä. Ainakin jos on vilkas mielikuvitus, voi äkkiä saada mielikuvan silmistä.
      Joenniemen taidemuseonkin pihassa on yksi iso pihta. Siinä tuon ilmiön huomaa helposti.
      Sinänsä outoa, että tuolla keskellä metsää tuommoinen kasvusto on. Yleensä pihta vaatii suomalaisessa luonnossa istutuksen lähteäkseen leviämään.
      Olisiko se tarinan silmäpuu raunioiden keskellä ollut tuon rykelmän emopuu, eli olenko käynyt lähellä itse pirun pesää!

      https://youtu.be/ddBDOKJIdn8

      Jos tuossa videossa näkyvä kumpare on juuri se hautaröykkiö niin sen takana näkyvät puut voisivat olla juuri näkemiäni pihtoja, eli niitä silmäpuita, joiden oksanhangat "tuijottivat vihaisesti" kertomuksen tyttöä.
      Tuota kivikasaa en nähnyt, kun en huomannut sellaista edes etsiä, kun harrastukseni puolesta tuolla suunnalla liikuin.
      Pitää käydä siellä uudestaan ja laittaa tänne vaikka koordinaatit, että saa muutkin käydä niitä ihmettelemässä. Aika kaukana hiekkatiestä tuo on, mutta kohtuu lähelle pääsee metsäautotietä jos on maasturi käytössä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Erätauko: Suomalainen nettikeskustelu julkisuuden henkilöistä - unohtuuko empatia?

      Erätaukokeskustelu tiistaina 1.12.2020 klo 14-16., tervetuloa! Julkisuuteen tavalla tai toisella päätyneistä henkilöistä keskusteleminen netissä tunt
      Viihde ja kulttuuri
      49
      1722