Eron vaikutukset lapsiin, ahdistaa pohjattomasti.

narsistilta perheneuvolalta yh-ruikkuuteesi; mikään ei kiellä sua muuttamasta mutta lapsia et vie..muutren on piru irti sen takaan:)

Siis 12 vuotiaana sä saat kertoa että kummalla haluat asua tuomioistuimella mutta 15 vuotiaana sä saat lähtee vaikka heti faijalles tai mutsilles ja saat oman pankkitilin mihin aikuset ei saa koskee

Mieti vielä, onko sinun todella pakko muuttaa? Aikuinen ihminen voi olla onnellinen missä tahansa, kun asennoituu oikein. Jos saat kuitenkin jotain töitä, niin eikö tärkeämpää olisi se, että lapset saavat eron jälkeen pitää kuitenkin kaverit, koulut ja isän lähellään? Tiedän että se tuntuu sinusta suurelta uhraukselta, ja sitä se onkin, mutta etkö tekisi sen lasten takia? Muutat sitten 10 vuoden päästä, jos siltä vielä tuntuu.

Minä joskus eron jälkeen seurustelin mukavan miehen kanssa. Kaikki oli mallillaan, paitsi että tuon miehen piti muuttaa 600km päähän. Hän pyysi minua ja tietysti lastani mukaansa, Poika oli silloin vasta 4v. Tuo mies muutti juuri sinne, missä oli minun läheiseni... Siellä lähellä olisi asunut myös vanhempani, sisarukseni, lapsuudenystäväni... Olin itse muuttanut exän perässä pois jo 10 vuotta aiemmin, ja aina vähän kaivannut kotiseudulle. No, lopulta tein kuitenkin selvän päätöksen, että en koskaan veisi poikaa niin kauas isästään, koska hänellä on välittävä isä. (Tilanne olisi toinen, jos olisi sellainen isä, josta kannattaakin lapsi pitää kaukana...) Pysyin täällä, ja lopetin oikein hyvän suhteen. Kaukosuhdetta en halunnut.

Tuota tapahtumasta on jo aikaa. En ole pätkääkään katunut päätöstäni! Vaikka sukulaiseni yms ovat kaukana, niin tapaamme silti, ja ennen kaikkea poikani on voinut olla paljon myös isänsä ja nykyisin hänen perheensä kanssa. Itse löysin uuden miehen myöhemmin, vielä minulle sopivamman.;) Minulla on toinenkin lapsi, ja elän onnellisesti tällä paikkakunnalla, josta en ole kotoisin. Toki välillä kaipaan kotiseudulle, se on normaalia. Mutta tässä n. 15 vuodessa olen hyvin sopeutunut tännekin, saanut paljon ystäviä yms.

Perheneuvolaan kannattaa mennä yhdessä, ja miettiä siellä yhdessä riidattomasti muiden aikuisten läsnäollessa, että miten YHDESSÄ kerrotte erosta lapsille, miten sovitte tapaamisista yms.

Elariasia hoida lastenvalvojalla. Hän laskee laskurillaan. Ei sinnulla ole mitään velvollisuutta nöyristellä, vaikka mies on pihi ja hankala. Muista että raha on lapsillesi, ei sinulle, joten sinun on turha häpeillä.

p.s. Minunkin exäni petti minua. Pariin kertaan, joista toinen oli pitkä sivusuhde. Silti pystymme oikein hyvään yhteishuoltajuuteen, ja hän on hyvä isä. Muistan kuitenkin sen häpeän ja itsetunnottoman olotilan joskus vuosia sitten... Usko minua, se menee ohi. Ja lapset ovat nyt etusijalla. Kyllä se kiukkuinen ukkosikin siitä ajan kanssa rauhoittuu.

Eron hetkellä lapset kaipaavat kolmea asiaa; äitiä, isää ja rehellisyyttä. Oli sitten kuinka nuoret tai vanhat lapset kyseessä, he huomaavat heti vilunkipelin äidin tai isän sanoissa, teoissa ja käytöksessä.

Itse erosin n. 10 vuotta sitten ja lapset olivat silloin 6 ja 8 vee. Reagoivat kumpikin voimakkaasti, käytiin lastenpsykologit sun muut läpi.

Mutta kas kas, ainoa tasapainoittava tekijä lapsille olikin se, että näkevät kumpaakin vanhempaa yhtä paljon ja tasaisin väliajoin.

Joten en muuttanut kauemmaks exsästä kuin n. 1 km päähän... :)

P.S. Toi enteilee jo pahaa.... "Mies on kietoitunut mammonaan"... Onnea ja menestystä elari keskusteluihin.... ;)

Satuin lukemaan tuon surullisen jutun ja en voinut muuta kuin linkittää tänne. Olen itse eronnut aikoinaan ja nuorin lapsista ( nyt aikuinen) sairastui masennukseen, mikä ei meinaa helpottaa. Uskon, että eroperheiden lapsilla on paljon suurempi riski jopa rikollisille poluille. Ainakin tuo juttu pysäyttää, eikä sellaista kohtaloa toivo kenellekään.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1440120692487.html

Suosittelen aloittajalle muuttoa sinne, missä hänellä on tukiverkot ja missä viihtyy. Lapset sopeutuvat kun on pakko, alaluokkalaiset helpommin kuin murkut.

Osituksessa oli ihan turha ruveta ahneelle varakkaalle miehelle lahjoittamaan itselle kuuluvaa. anna lastenvalvojan laskea elarit ja se on sitten siinä, älä rupea kynnysmatoksi joka asiassa. Tulet käytännössä huomaamaan, että kahden lapsen elättäminen, harrastukset ym. menot ja matkat maksavat todella paljon vuodessa. Jos nyt suostut nollasopimukseen tai minimielareihin, tuomitset samalla lapsesi loppulapsuuden ajaksi köyhyysloukkuun. Tyyliin "et voi alkaa ratsastusharrastusta kun äidillä ei mitenkään ole niin paljon rahaa", etelänmatkat voi unohtaa jne.
Uumoilen että tulevaisuutesi on sitä vaikeampi ja raskaampi, mitä lähemmäs isää suostut jäämään. Tietyntyyppisistä ihmisistä on syytä ottaa etäisyyttä reilusti, niin henkisesti kuin maantieteellisestikin. Sinun pitää jaksaa pitää itsesi koossa, se on kuitenkin käytännön prioriteetti n:o 1. Käy itse esim.seurakunnan tai perheneuvolan psykologin tms. pakeilla omasta jaksamisestasi, pidä huoli itsestäsi!

Eroneuvokeskuksen sivustoilla ohjeita ja neuvoja erovanhemmille ja lapsille.

https://ensijaturvakotienliitto-fi.directo.fi/tyomuodot/neuvokeskus2/lapset-ja-ero/
-----------------------------------------

Uuden elämän aloittaminen paikkakunnalla, jossa viihtyy, uudella paikkakunnalla, ei välttämättä ole olleenkaan huono ajatus.
Tehkää tapaamis- ja elatussopimuksesta MÄÄRÄAIKAINEN. Suosittelen sitä. Myöhemmin voi mieli muuttua isukilla ja sinä voit huomata, miten paljon lapsiin uppoaa rahaa.
tapaamisia ei tarvitse olla joka toinen vkl, vaan voitte sopia ne keskenänne ihan niin kuin parhaaksi näette. Kumpi tuo ja kumpi hakee ja miten matkakulut - mies on parempituloinen, ja ne luetaan miehelle elatuuskuluja vähentäväksi, joten laittakaan alkuun että mies vastaa niistä.

Kerro lapsille asia rehellisesti ja yksinkertaisesti, toista mollaamatta. Kerro, että te eroatte, ette voi olla enää yhdessä, mutta isä ei katoa lasten elämästä minnekään.

Minä olen omilleni sanonut monta kertaa, että ei, minä ja isi emme enää palaa yhteen. Ei, isi ei muuta meille Ei, me emme muuta yhteen jne. Lapset toivovat tätä viimeiseen asti, ja kun asia puhutaan selväksi, niin luopuuminen on helpompaa lapsille.
Meidän erosta on nyt kulunut 2 v ja lapset ovat noin vuosi sitten lopullisesti hyväksyneet asian.

Erotessa asioita pitäisi ajatella järkevästi ja riittävän pitkälle. Pidä itsestäsi huolta, että jaksat. (Lenkkeily, saunominen, kunnon syöminen ovat minun terapiaani.)
Mies vaati, että minä otan lasten yksinhuoltajuuden. Tästä kiitollisena ja tukeakseni hänen hyvän tuulisuuttaan, suostuin pieniin elatusmaksuihin ja luovuin suuresta osasta omaisuutta. Mies ei halunnutkaan pitää yhteyttä lapsiin, jäin aivan yksin vastuuseen. Olin tosi tyhmä omaisuuden jaossa!
Selvisin. Lapset on parasta, mitä minulla on.
Suosittelen, että pidät oikeuksistasi kiinni.
Jos muutto on järkevä ratkaisu, muuta. Jos isä on arjessaan kiireinen, yhteiset viikonloput lasten kanssa, on hänelle varmasti parempi ratkaisu kuin vieressä asuminen.
Sinä selviät ja pärjäät! Älä sorru kostoajatuksiin. Ajattele miestä vain lastesi isänä ja tue hänen sitä roolia.
Kaikkea hyvää!

Lastenvalvoja hoitaa sopimusten teon. Elareita eivät laske, mutta suositus on, että elatusmaksut ovat noin 10% elatusmaksujen maksajan palkkatuloista, tosin en tiedä varmasti onko tuo suositus yleisesti jokaiseen tapaukseen vai vain niihin, missä on yksi lapsi kyseessä (tosin järjellä kun miettii, niin 10% palkkatuloista on aika vähän kahteen, kolmeen tai useampaan lapseen, toki yhteenkin, jos tulot on pienet). Jos hän ei suostu elatusmaksuja maksamaan vaikka varaa olisi, niin silloin saat korvauksen Kelalta, joka taas perii maksut elatusvelvolliselta.

Ja lastenvalvojaan kannattaa olla mahdollisimamn pian yhteydessä ja varata aika, koska ainakin Helsingissä jonot ovat pitkät.

Lapsille kertominen on varmasti vaikeaa, mutta ehkä helpompaa kun kerrotte yhdessä ja painotatte sitä, että syy ei todellakaan ole heidän ja että ovat teille kummallekin joka tapauksessa erittäin rakkaita vaikka eroattekin.

Äiti videoi alastonta tytärtään - yritti todistaa isää hyväksikäyttäjäksi
Julkaistu: 27.5.2014 16:32
Google-mainokset
»Haluatko laihtua?
Tilaa tehokas valmennusohjelma juuri sinulle sopivilla ohjeilla!
painonpudotusohjelma.fi
»Suomen Kuvalehti
Lehti ja Digipalvelu alk.15 €/kk. Aina ajantasalla. Tilaa Nyt!
www.suomenkuvalehti.fi
»Sähkön hinta 4,69 c/kWh
Lisäksi nyt 50 € nettietu. Etu voimassa vielä 2 päivää
www.fortum.fi/vakaatarjous
»Laihduta 5kg / viikko
Maailmalla suosittu laihdutuskuuri nyt Suomessa. Takuulla toimiva.
kevennys.fi
RIKOS Äiti videoi alastonta 4-vuotiasta tytärtään ja yritti videon avulla "todistaa" lapsen isän oman lapsensa hyväksikäyttäjäksi. Rikoksesta tuomittu äiti oli ammatiltaan lastentarhanopettaja.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi äidin oman lapsensa pahoinpitelystä ja ex-miehensä törkeästä kunnianloukkauksesta ja väärästä ilmiannosta neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Isä ei ollut käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi. Teko aiheutti isälle pitkäaikaista ja tuntuvaa kärsimystä. Nainen joutuu korvaamaan miehelleen 8500 euroa ja lapselleen 1500 euroa.

Käräjäoikeuden tuomio jäi nyt lainvoimaiseksi, sillä äiti peruutti valituksensa hovioikeuteen.

Äiti oli ammatiltaan lastentarhanopettaja. Oikeuden mukaan äidillä olisi pitänyt olla lähtökohtaisesti jo ammatilliset edellytykset arvioida kriittisesti omien epäilystensä perusteita.

Taustalla avioliiton
kariutuminen


Teon taustalla oli avioliiton kariutuminen. Nainen koki erotilanteessa uhkana isän ja tyttären läheiset välit. Nainen pyrki oikeuden mukaan toimillaan vahingoittamaan entistä miestään.

Äiti käytti videoinnissa nakkia ja porkkanaa. Hän esitti pienelle lapselle johdattelevia ja painostavia kysymyksiä ja sai lapsen koskettelemaan itseään.

Käräjäoikeuden mukaan äiti jankutti lapselle isän tekemisistä ja isän sukupuolielimestä tavalla, joka ei voinut olla vaikuttamatta lapseen. Äidin menettely oli lapselle vahingollista, siksi äiti tuomittiin pahoinpitelystä. Isän ja lapsen suhteen vahingoittaminen on jo itsessään oikeuden mukaan lapsen psyykkisen kehityksen vahingoittamista.

Isän ja lapsen
tapaamisia rajoitettiin


Nainen levitteli perättömiä väitteitä isästä lähisukulaisille ja päiväkodin henkilökunnalle. Hän teki isästä rikosilmoituksen sekä esitti väitteensä myös huoltoasian käsittelyssä käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus päätyikin naisen väitteiden perusteella siihen, että isän ja lapsen tapaamisoikeutta rajoitettiin niin, että isä sai tavata lastaan kuukausien ajan vain julkisilla paikoilla tai kolmannen henkilön seurassa.

Isä joutui rikosilmoituksen takia poliisikuulusteluihin, mutta poliisi lopetti tutkinnan, koska mitään rikosta ei ollut tapahtunut.

"Isään kohdistuva perätön väite oman pienen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kuitenkin jo lähtökohtaisesti niin loukkaava, että siitä aiheutuu syytteessä tarkoitettua pitkäaikaista ja suurta kärsimystä sekä tuntuvaa vahinkoa. Teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä", oikeus totesi.
Sari Autio
-------------------------------------------------

Väkivaltasyytös ei yksin auta äitiä voittamaan huoltajuuskiistaa

KOTIMAA JULKAISTU 31.10.2010 11:00 (PÄIVITETTY 01.11.2010 21:36) 0
Lastensuojelun Keskusliitto kertoo tiistaina lapsiperheiden eroauttamisen kehittämistarpeista.
Väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat huoltajuuskiistat.
Väitetään, että äiti voittaa avioeroriidan käräjillä syyttämällä isää väkivallasta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Uskomus on väärä.

Huoltajuusriitoja tutkinut Teija Hautanen havaitsi, että väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat kiistat.

Hautasen mukaan tuomioistuimissa väkivallasta vaaditaan muutakin näyttöä kuin toisen vanhemman kertomus. Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi.

Väitöskirjassa on selvitetty, miten käräjä- ja hovioikeuksissa on käsitelty huoltajuusriitoja, joissa on esitetty väitteitä perheväkivallasta. Tiedot tutkija on koonnut oikeudenkäyntiasiakirjoista.

Huoltajuusriidoissa oikeusistuimet tarkastelevat vanhemmuutta ja lasten elämää monesta näkökulmasta. Lähtökohtana on lapsenhuoltolaki, joka korostaa molempien vanhempien merkitystä.

Tutkimuksen aineistossa on 158 riitaa vuosilta 2001-2003. Kaikissa oli esitetty väite toisen tai molempien vanhempien väkivaltaisuudesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tietoja kerättiin kolmesta käräjäoikeudesta ja neljästä hovioikeudesta.

Aineisto osoitti, että väitteet ja kuvaukset fyysisestä väkivallasta ovat oikeuteen viedyissä riidoissa tavallisia. Joissakin hovioikeuksissa väkivallasta oli mainintoja jopa joka toisessa kiistassa. Isän väkivaltaisuus oli aineistossa selvästi yleisempää kuin äidin.

Väkivaltaan ei haluta ottaa kantaa

Hautasen mielestä viranomaiset eivät käsittele väkivaltaväitteitä järjestelmällisesti määritellessään lapsen etua.

– Väkivaltaa ei kirjata systemaattisesti asiakirjoihin eikä sitä arvioida ja tulkita yhdenmukaisesti ja ennakoitavasti, hän kirjoittaa.

Ratkaisuissa väkivalta oli vain harvoin keskeinen arvioinnin kohde. Tuomarit ja selvityksiä antavat sosiaalityöntekijät eivät aina edes ottaneet kantaa väkivaltaväitteisiin.

– Väkivaltaa koskeva kielenkäyttö on usein sekä tuomareilla että sosiaalityöntekijöillä epätarkkaa, ympäripyöreää ja jopa silottelevaa, tutkija arvioi.

Väitöskirja tarkastettiin lauantaina Tampereen yliopistossa.

(MTV3 – STT)
------------------------------------------

Lahden ammattikorkeakoulun projektista tasa-arvoa erovanhemmuuteen

21.05.2010 | Arkistoitu uutinen

Lahden ammattikorkeakoulussa on tänä keväänä alkanut valtakunnallinen ja hyvin ajankohtainen kaksivuotinen projekti Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta. Projektia rahoittavat sosiaali- ja terveysministeriö sekä Euroopan sosiaalirahasto (ESR).

- Projektissa tuotetaan koulutus, jonka tavoitteena on lisätä ammattilaisten kykyä harkita isän tai äidin soveltuvuutta huoltajuuteen
ilman perinteisiä sukupuoleen liitettyjä stereotyyppisiä käsityksiä, kertoo projektipäällikkö Johanna Tuliainen.

Isät pois paitsiosta
Hänen mukaansa projektin painopisteenä on isänäkökulman lisääminen viranomaisen työhön, jotta miesten ja naisten tasa-arvoisuus toteutuisi myös erotilanteissa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisella voidaan parantaa isien osallistumista lasten elämään.

Koulutuksen kohderyhmänä ovat sosiaalialan ammattilaiset, jotka työskentelevät eroperheiden kanssa. Vuosien 2010-2011 aikana koulutetaan yhteensä 75 sosiaalialan ammattilaista.

Projektin kuluessa järjestetään kolme kaikille avointa kehittämisfoorumia
Ensimmäinen foorumi pidetään syksyllä 2010 Lahdessa, johon on pyydetty puhujaksi tasa-arvoministeriä. Alustajaksi on jo lupautunut lastenpsykiatri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Jukka Mäkelä aiheesta isyyden merkitys lapselle.

Projektin aikana toimitetaan tasa-arvonäkökulmasta oppimateriaalia ja erillinen opas ammattilaisille lapsiperheiden erotyöskentelyyn.

Lisätietoja
www.lamk.fi/erovanhemmuus
----------------------------------------------------------------

LAPSETTOMIEN ISIEN MAA

Äidit osaavat erotilanteessa temput, joilla isältä viedään yhteys lapsiinsa. Eikä siinä vielä kaikki. Yhteiskunta auttaa heitä siinä, sanovat eroisät.

teksti Maria Säkö kuvitus Mirka Suikkanen

VESA JÄI aikoinaan koti-isäksi, kun poika oli vielä vauva. Vaimo Minna opiskeli. Kun lapsi oli parivuotias, Minna ilmoitti haluavansa avioeron. Hän haki apua turvakodista ja syytti Vesaa väkivallasta ja insestistä.

Vesa oli shokissa väitteistä. Hän vei tutkinta-aineiston Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle (Teo), koska huomasi, ettei Stakesin insestitutkintaan laatimia sääntöjä ollut noudatettu.

Ydintyöryhmä sai Teolta huomautuksen. Se ei vaikuttanut mihinkään. Vesa ei ole tavannut lastaan vuosiin. Virheellisen tutkinnan tehnyt lääkäri jatkaa työssään.

Avioeroisien tarinoissa toistuvat samat syytökset: Äiti hakee eroa yllättäen. Hän on suunnitellut eroa pitkään ja ottanut selvää, miten saada yksin- tai ainakin lähihuoltajuus eli lapset luokseen asumaan. Jos tilanne näyttää heikolta, äiti voi aina heittää insestikortin hihasta.

"Tiedän sairaaloita, joissa lääkärit usein tutkivat insestitapaukset väärin eli eivät noudata suosituksia ja kirjoittavat insestiepäilylausunnot väärin perustein. Ja sosiaalityöntekijöissä on suuria alueellisia eroja", sanoo vapaaehtoistyössä eroisien tarinoita kuunnellut Ari Jousmäki, joka on toimittanut syksyllä ilmestyvän Syytettynä isä -pamfletin.

"EN OLE KATKERA, mutta kuitenkin / joskus tuntuu että liikaa menetin", tulkitsee Reijo Kallio vuonna 1980 levytetetyssä camp-iskelmäklassikossa Viikonloppuisä. Internetin keskustelupalstat ovat täynnä lapsettomien isien samanhenkisiä tilityksiä. Paitsi, että ne eivät ole ollenkaan camp. Niitä lukiessa kihoavat kyynelet silmiin.

Eroisien asia on pop. Sitä liputtavat muun muassa vasemmistoliiton ja vihreiden tuoreet miespoliittiset ohjelmat. Mutta onko kyseessä sarja murheellisia yksittäistapauksia vai laaja tasa-arvo-ongelma?

Tilastot näyttävät tältä: Vuonna 2007 tehtiin Suomessa 34 359 sopimusta lastenhuollosta, joista yhteishuoltoon päädyttiin 31 768 tapauksessa. Yksinhuoltajaksi jäi 2 269 äitiä ja 322 isää.

Tässä vaiheessa on tarpeen muistuttaa, että vain pieni osa huoltajuuskysymyksistä paisuu riidoiksi. Oikuedessa käsitellään 2 000 huoltoriitaa vuodessa. Niiden osuus vuosittain ratkotuista lapsen huoltoa koskevista asioista on vain 4-5 prosenttia. Sekin on tietysti liikaa.

Periaatteessa isien asema on kohentunut sitten Viikonloppuisän ilmestymisen. Aiemmin yhteishuoltajuutta ei annettu, jos äiti ei sitä hyväksynyt. Nykyään yhteishuoltajuutta pidetään ensisijaisena vaihtoehtona ja siihen päädytään lähes kaikissa avioeroissa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Käytännössä yhteishuoltajuus on liian usein äitien huoltajuutta ja pikemminkin erottanut isiä lapsista. Yhteishuoltoratkaisuissa 14 670 lasta jäi asumaan äidin kanssa, 3 065 isän kanssa.

PERUSASIAT. Ehkä joidenkin miesten kannattaisi alkaa niistä. Monet feministit, kuten Anna Moring (vihr.), ovat sitä mieltä, että huoltajuuskiistoissa näkyy se, että isät kantavat pienten lasten hoivavastuusta vain murto-osan. Suomessa naiset käyttivät vuonna 2007 vanhempainpäivärahoista 94 prosenttia, miehet kuusi.

Arjen tutkijoiden mukaan lastenhoito pysyy äidin työnä myös vanhempainvapaa- ja hoitovapaakausien jälkeen. Jo kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä nainen käyttää kymmenen tuntia viikossa enemmän kotitöihin kuin mies. Ennen lasten syntymää naisen rahat ovat naisen rahoja; miehen rahat miehen. Ensimmäisen lapsen synnyttyä naisen rahat muuttuvat jotenkin kummasti perheen rahoiksi, miehen rahat pysyvät miehen rahoina.

"Jos vallitsisi täysi tasa-arvo perheen työnjaossa, miehet eivät varmasti kokisi niin laajasti tulevansa syrjityksi näissä asioissa", muotoilee Lastensuojelun Keskusliiton eroneuvontaa jakavan Neuvo-projektin johtaja Heikki Koiso-Kanttila.

Koiso-Kanttila muistuttaa, ettei lasta voi ikään kuin ansaita itselleen. Lapsen suhdetta kumpaankaan vanhempaan tai kummankaan vanhemman sukuun ei saisi katkaista.

Jos äidit hoitavat lapsiaan enemmän ennen eroa, eikö ole luontevaa, että tilanne jatkuu eron jälkeen samanlaisena? Koiso-Kanttilasta on vanhanaikaista painottaa sitä, että lapsen ympäristö muuttuu mahdollisimman vähän. Nykyisin pidetään tärkeämpänä, että lapsella säilyy yhteys molempiin vanhempiin.

Siihen, että yhteishuoltajuus on harvoin todellista yhteishuoltajuutta, on historialliset syynsä. Aiemmin lainsäädäntö lähti siitä oletuksesta, etteivät eroavat vanhemmat pystyisi jakamaan huoltovastuuta. Näin luotiin pohja vanhempien väliselle kilpailuasetelmalle. Tällainen ajattelu elää Koiso-Kanttilan mukaansa edelleen sitkeästi huoltajuuskiistoiissa lausuntoja antavien sosiaalityöntekijöiden piirissä.

"He suosivat edelleen yhteishuoltajuudessa sitä, että lapsella on ikään kuin ykkössijalla oleva vanhempi. Esimerkiksi vuoroviikkoasumista pidetään lähtökohtaisesti usein huonona ratkaisuna."
--------

Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen - myös eron jälkeen

Tasa-arvovaltuutettu tiedote 17.02.2011

- Aika on ajanut vanhemmuutta koskevan lainsäädännön ohi. Tätä kuvaavat tasa-arvovaltuutetulle tulleet, syrjityiksi itsensä kokeneiden isien yhteydenotot, totesi tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen torstaina puhuessaan Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta -projektin avoimessa foorumissa Tampereella.

Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen näkökulmasta ongelmalliseksi on muodostunut esimerkiksi etävanhemman, useimmiten isän, asema. Tasa-arvovaltuutettu on tuoreessa lausunnossaan vastannut yhteishuoltajana olevalle etäisälle, joka ei saanut tietoja lapsensa esikoulun aloittamiseen liittyvistä asioista. Päivähoidossa yleisesti käytössä olevassa asiakastietojärjestelmässä ei kysytä tietoja etävanhemmista.

Tasa-arvovaltuutettu pitää tilannetta kestämättömänä.
- Etävanhemmalle on annettava mahdollisuudet myös käytännössä seurata oman lapsensa arkielämää. Asiakastietojärjestelmiä tulee kehittää niin, että ne ottavat huomioon yhteishuoltajuuden edellyttämät käytännön vaatimukset.

Moni valtuutettuun yhteyttä ottanut isä on myös epäillyt, että erotilanteissa sosiaaliviranomaiset suosivat naisia epäasiallisin perustein. Tunnetta on vahvistanut se, että enemmistö sosiaalityöntekijöistä on naisia ja että nykyään yhä useammin myös asiaa tuomioistuimessa käsittelevä tuomari on nainen.

- Mielestäni olisi paikallaan tehdä sosiaaliviranomaisten palvelujen osalta selvitys siitä, onko sukupuolella merkitystä ja suositaanko äitejä viranomaiskäytännöissä, kuten epäillään. Tuomioistuinten huoltajuusratkaisuista on jo olemassa vastaava tutkimus, Pirkko Mäkinen sanoi.

Lisäksi tasa-arvovaltuutettu toteaa, että vanhempainvapaasäännökset kohtelevat äitejä ja isiä eri tavoin. Sairausvakuutuslaissa määritellään, että vanhempainvapaan voi käyttää joko lapsen äiti tai isä, riippuen siitä, mitä vanhemmat keskenään sopivat. Oikeus työntekoon ja vanhempainrahan nostamiseen kuitenkin vaihtelee sukupuolen mukaan. Lapsen isällä on oikeus vanhempainrahaan, jos hän osallistuu lapsen hoitoon eikä ole tänä aikana ansiotyössä tai muussa omassa työssä. Äidille sitä vastoin voidaan maksaa vähimmäismäärän suuruista vanhempainrahaa, vaikka hän on samanaikaisesti ansiotyössä tai omassa työssä taikka opiskelee päätoimisesti ja saa opintotukilain mukaista opintorahaa.

Valtuutettu on useita kertoja vuodesta 2003 lähtien pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriötä selvittämään mahdollisuudet sairausvakuutuslain muuttamiseksi siten, että vanhempainrahasäännökset olisivat samanlaiset isien ja äitien osalta. Asiaan ei kuitenkaan ole saatu muutosta. Kelan ohjeistus perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja moitteet onkin usein suunnattu Kelaa vastaan.
-----------------------------------------------------

Ero on lapsille kova paikka. Yleensä heidän elämänsä kovin tragedia. Miksi ajattelet erossa itseäsi etkä lapsia? Tärkeintä mitä vanhemmat voivat tehdä erossa, on tukea lapsia ja mahdollistaa mahdollisimman hyvä isä- ja äitisuhde.

Oletko miettinyt, että lapset voivat kääntyä sinua vastaan ajan kanssa, koska olet tempaisemassa heidät pois tutusta ympäristöstään? Jonakin päivänä voi olla se tilanne, että he haluavat muuttaa isänsä luokse, jolloin et näekään lapsiasi välttämättä edes joka kuukausi.

Ei taida linkittäjä keksiä mitään omaa sanottavaa. Pitäisikö itse alkaa linkittämään tänne esim. miesten tekemistä perhesurmista juttuja...

Mielenterveysessä 2/2012 oli uusi näkökulma perhesurmien syihin.

Perhesurmiin uusia näkökulmia

Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan. perhesurmat Iofoto

Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.

Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.

Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.

Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.

– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.

Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.

– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.

Jokainen kykenee hyvää ja pahaan

Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.

Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.

– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.

Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.

– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.

Perhesurmat otsikoissa

Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.

Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.

– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.

Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.

Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf

Tekstit: Sami Liukkonen
-----------------------------------------------------------------

Aikuiset voivat asua missä haluavat, lapsilla ei ole samoja valinnanmahdollisuuksia. Lasten riistäminen pois siitä paikasta, mihin ovat jo juurtuneet ja mikä voisi pysyä ainoana muuttumattomana paikkana lapsuuden pahimmassa mahdollisessa tilanteessa, on hirviömäistä. Kyllä, se on hirviömäistä vaikka perustelee 100 000 sanalla.

Lasten on nähtävä kumpaakin vanhempaansa. Äidin henkilökohtaiset tunteet merkitsevät yhtä vähän kuin isän. Lapsilla on oikeus olla muuttamatta kouluaan, kavereitaan, harrastuksiaan ja lähipiiriään vain sen takia, että äidin mielestä uusi asuinpaikka olisi hänelle jotenkin kivempi.

Herätys. Lapset ovat tärkein, et sinä.

YLE UUTISET
Kotimaa 11.1.2010 klo 6:29 | päivitetty 6.6.2012 klo 18:26
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.


Grafiikka perheväkivallan uhrien määrästä.
Kuva: YLE Uutisgrafiikka
Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies.

Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan.

Vuonna 2008 perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui 116 miestä ja 111 naista. Nämä ovat poliisin tietoon tulleita tapauksia. Vielä edellisvuonna naiset olivat uhreina useammin, mutta luvut olivat melko lähellä toisiaan silloinkin.

Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaa, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.

- Ehkä taustalla on se, että naisen ajatellaan olevan haavoittuvampi uhri ja sillä tavalla halutaan korostaa naisuhrin asemaa, Salmi arvioi.

Turvakodissa miehiä ei juuri näy

Pääkaupungin Turvakodista useimmiten suojaa etsivät naiset ja lapset.

- On fyysistä ja psyykkistä pahoinpitelyä, väkivallan uhkaa, mutta usein myös monia muita pulmia. Meillä on asiakkaita kaikista yhteiskuntaluokista, sanoo turvakodin toiminnanjohtaja Karola Grönlund.

Vaikka mies on törkeän perheväkivallan uhrina yhä useammin, turvakodeissa heitä näkyy harvoin.

- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.

Väkivallan kierre voi jatkua

Tutkija Venla Salmi sanoo, että parisuhdeväkivalta on usein molemminpuolista ja toistuvaa. Taustalla ovat monet ongelmat.

- Erityisesti vakavan perheväkivallan kohdalla näkyvät samat tekijät kuin muun vakavan väkivallan kohdalla: päihdeongelmia, mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä.

Kriisityöntekijä Hanna Mikkosen mukaan päihde- ja mielenterveyspalvelut eivät ole riittäviä.

- Lääkitystä on saatavilla, mutta itse terapiatyöskentelyyn tarvittaisi enemmän välineitä. Siinä voitaisiin pureutua taustalla oleviin asioihin, Mikkonen miettii.

Joskus väkivallan kierre jatkuu perheessä sukupolvesta toiseen.

- Meillä on asiakkaita, jotka ovat olleet asiakkaina lapsina omien äitiensä kanssa ja tulevat tänne aikuisina omien lastensa kanssa, Karola Grönlund sanoo.

Lähteet: YLE Uutiset / Sari Aro ja Leena Räihälä
---------------------------------------------------------------------

naiset tekevät valtaosan eli 63% perhesurmista; oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja...

Ai tästä on tehty sentään tutkimusta naisten/äitien harjoittamasta väkivallasta koska feministi-järjestö halusi estää jo rahoituksenkin tähän tutkimukseen koska sehän olisi romuttanut tämän äitimyytin ja vain naisiin kohdistuvan väkivallan marttyyriyden.
Tämä on vain vaiettu tabu niin poliisin kuin sosiaalitoimenkin puolesta.
Noi aiemmin mainitut insesti-syytökset miehiä kohtaan oli aikoinaan kova sana erotilanteissa ja lastenhuoltajuus asioita määriteltäessä mutta niin monesti olivat aiheettomia ja keksittyjäkin ja nykyään saattaa olla rangaistavakin toimenpide ja se huolto saattaa siirtyä isällekkin.
Se on sitten eriasia näiden uusperheiden isäpuolet kun ovat niin "ihkuja" että kannattaa erota lasten biologisesta isästään mutta biologinen isä ei lapsiinsa ns. sekaannu....

Isät vaativat: Tapaamisoikeuden rikkomisesta rangaistava

”Noin 30 000 lasta kokee Suomessa avioeron vuosittain. Lapsista kolmannes on syntynyt onnellisten tähtien alla. He saavat eron jälkeenkin tavata molemmat vanhempansa. Loput eli kaksi kolmannesta menettää toisen vanhempansa osittain tai kokonaan”, Jari Pulkkinen sanoo. Terhi Marttinen

”Kello raksuttaa. Joka tunti yli kaksi lasta menettää isänsä.” Näin väittää Isät lasten asialla -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Jari Pulkkinen.

Kovia lukuja, mutta mihin nämä perustuvat?

”Noin 30 000 lasta kokee Suomessa avioeron vuosittain. Lapsista kolmannes on syntynyt onnellisten tähtien alla. He saavat eron jälkeenkin tavata molemmat vanhempansa. Loput eli kaksi kolmannesta menettää toisen vanhempansa osittain tai kokonaan”, Pulkkinen sanoo.

”Parissa vuosikymmenessä näiden lasten määrä on kivunnut puoleen miljoonaan. Tämän luulisi kiinnostavan jo väestötutkijoitakin.”

Huolestuneiden isien mukaan lastensuojeluun käytetään satoja miljoonia euroa. Nuo rahat eivät tunnu päätyvän heidän mielestään isien ja lasten parhaaksi.

Pulkkinen uskoo, että elämä isättömänä vaikuttaa ihmiseen läpi hänen aikuiselämänsä.

”Miksi muuten ihmiset etsisivät biologista isäänsä, vaikka eivät ole koskaan tunteneetkaan tätä? Molemminpuolinen kaipuu on pohjaton. Lapsi rakastaa molempia vanhempiaan, eikä hän usein uskalla tehdä valintaa.”

Päätösten rikkominen on nykymallissa liian helppoa. Yksi ongelma on Pulkkisen mukaan, että tapaamispäätösten toteutumista ei seurata eikä tilastoida. Päätösten rikkominen on helppoa, sillä se ei ole rangaistava teko.

Lapsen elämä vakiinnutetaan lähtökohtaisesti äidin luokse. Sen jälkeen alkaa vieraannuttaminen, johon tahtomattaan saattaa osallistua koko suku.

Pulkkinen puhuu myös yhdistyksen lanseeraamasta termistä, huoltokiusaamisesta. Entinen puoliso pyrkii kaikin tavoin estämään lapsen ja toisen vanhemman välisen yhteyden.

Yhdistykseen on jo ottanut yhteyttä isovanhempia, jotka ovat kokeneet menettäneensä eron myötä lapsenlapsensa.

”Sosiaaliviranomaisilta löytyy kyllä myötätuntoa, mutta se ei tuo yhtään lasta isälle takaisin. Nyt kaivataan tekoja. Yhteiskunnan järjestelmät on muutettava perusteellisesti, jotta nämä ongelmat saadaan ratkaistua.”

Miksi isän pitäisi suostua eron jälkeen kolmen prosentin osuuteen lapsestaan??

Yhdistyksen jäsenet ovat käyneet uuvuttavia taisteluita saadakseen tavata lapsensa. Osa uupuu matkalla ja luovuttaa, osa on vienyt tapauksensa korkeimpaan oikeuteen saakka.

”Mitään syytä tapaamisen kieltämiselle ei ole. Eron jälkeen isät vain ajetaan ahtaalle, ja isän ansioluettelo nollataan. Miksi isän pitäisi suostua eron jälkeen kolmen prosentin osuuteen lapsestaan, jos tutkimustenkin mukaan hän tekee 40 prosenttia kotitöistä avioliiton aikana?”

Pulkkisesta on nurinkurista, että avioehdolla suojataan omaisuus, mutta lasta turvaavaa sopimusta ei tunneta.

”Näistä asioista olisi hyvä sopia vielä silloin, kun kaikki on hyvin. Mitä tehdään, jos jotain sattuu? Jos toiselta osapuolelta puuttuu hyvyys, tilanne ajautuu väistämättä tuhoon.”

Pulkkinen muistuttaa, että pienemmistäkin asioista järjestetään talkoita, mutta etävanhempien ja lasten tilanteesta vaietaan.

”Kysymys kuuluukin, mikä hyvinvointiyhteiskunta sallii tällaisen tapahtua.”
---------------------------------------------------------------

Että mua ottaa pattiin tuo ajattelu, että lapset tottuu mihin vaan. Että tuosta vaan sopeutuvat kun muutetaan satojen kilometrien päähän toisesta vanhemmasta, kavereista ja koulusta. Tottuuhan he kun on pakko. Tottuvat selviytymään päivästä päivään vieraassa paikassa. Energia menee kokonaan henkiinjäämistaistelussa, kun ei ole mitään tuttua ja turvallista missään. Onko kukaan eroava miettinyt oikeasti, miksi lasten pitää automaattisesti sopeutua heti uuteen tilanteeseen, kaukana toisesta vanhemmasta?
Vaikka ap sua miten ahdistaisi jäädä samalle paikkakunnalle entisen miehesi kanssa niin ajattele lapsia ensin. Sun tehtävä on tottua erilaiseen tilanteeseen. Sun tehtävä on pitää huolta siitä, ettei lapset joudu kärsimään aikuisten hölmöyksistä. Itsekäs olet jos muutat ja viet lapset mukanasi.

MTV3 Narsistit jallittavat sosiaalityöntekijöitä ja tuomareita.

Pitkän linjan juristi uskoo, että narsismi on huomattavasti luultua useamman oikeudessä käsiteltävän riitajutun takana.

Asianaja Markku Salon mielestä erityisesti huoltajuusperusteluja käsittelevät sosiaalityöntekijät ovat alttiita narsistien pyöritykselle. Vahva narsistinen persoona saattaa vakuuttavuudellaan kääntää asiat päälaelleen.

– Tällaiset häirikköihmiset työllistävät erityisesti oikeuslaitosta huomattavasti enemmän kuin niin sanottu normaaliväestö. Sama kuormitus kohdistuu sosiaalitoimeen ja poliisiin, uskoo 30 vuotta asianajajana toiminut Markku Salo.

Hän sanoo olleensa mukana noin 500 oikeudenkäynnissä, jossa hänen arvionsa mukaan osallisena on ollut persoonallisuudeltaan häiriintynyt ihminen. Salo korostaa ettei hän ole psykologi.
Hän kuitenkin perustaa arvionsa siihen, että näissä tapauksissa maallikon ja juristin silmin henkilön toiminta näyttää poikkeuksellisen itsekeskeiseltä.

Salon mielestä narsistit puhuvat mustan valkoiseksi erityisesti huoltajuuskiistoissa.

– Kiireiset sosiaalityöntekijät tekevät olosuhdeselvityksen muutaman tunnin tapaamisen perusteella. Sen jälkeen oikeuteen lähtee arvio siitä, ovatko vanhemmat tai toinen heistä riittävän sopivia huoltajaksi. Näissä tilanteissa narsistin harjoittaman manipuloinnin vaara on suuri.

– Normaali ihminenkin pystyy hämäämään hyvin sosiaalityöntekijöitä. Erityisen helppoa se on häiriöiselle ihmiselle, jolle valehteleminen on melkein ammatti.

Salon mielestä psykologeja pitäisi aiempaa useammin saada mukaan huoltajuuden arviointeihin.

Markku Salon mukaan narsistit saattavat puhua itsensä sananmukaisesti puhtaiksi myös oikeussaleissa.

– Ei ole lainkaan harvinaista, että tällaisen kokonaisuuden seurauksena tulee vääriä ja huonoja päätöksiä.
----------------

Lapsi jää liian usein "pelinappulaksi" huoltajuusriidoissa.

Väärä kuva isistä, Keskisuomalainen.
A A 7.12.2009 19:42

Varatuomari Anja Hannuniemi

Keskisuomalaisessa 26.11. kerrotaan Markku Salon kirjasta narsistista häiriötä sairastavien käyttäytymisestä oikeudessa. Salon kokemusperäisesti lähestymää aihetta tutkin tieteellisesti vieraannuttamisoireyhtymää (PAS) koskevassa väitöskirjassa.

Olen suorittanut kasvatustieteen, aikuis- ja lastenpsykiatrian kurssit ja minulla on 20 vuoden kokemus vaikeista lapsiasioista.

Salon kirja on hyvä siltä osin, kun hän kertoo persoonallisuushäiriöistä ja niiden vaikutuksista asianosaisten käytökseen oikeusprosesseissa yleisesti. Siihen sisältyy kuitenkin oikeusturvaa vakavasti vaarantavia näkemyksiä.

Pääosin vanhempien eron jälkeisissä oikeusjutuissa on Salon mukaan häiriöisistä noin 90 prosenttia miehiä ja vain 10 prosenttia naisia. Tämän hän itsekin myöntää poikkeavan huomattavasti psykologisten ja psykiatristen tutkimusten tuloksista. Salon mukaan miesten häiriöt johtavat oikeudenkäynteihin, naisten häiriöt jostain kummallisesta syystä eivät.
Perustelut eivät vakuuta.

Svenn Torgersenin ym. vuonna 2001 julkaiseman tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Miehillä on enemmän antisosiaalisia, passiivis-aggressiivisia ja vaativia persoonallisuuksia, naisilla riippu-
vaisia ja epävakaita persoonallisuuksia.

Vieraannuttavilla äideillä on usein epävakaa persoona, josta naiset eri tutkimusten mukaan kärsivät kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Tästä syystä häiriöistä kärsivien naisten osuus katkerissa huoltokiistoissa voi nousta noin 2/3:aan, miesten osuuden ollessa 1/3. Käsitys saa tukea Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan 42 prosenttia pidempien huoltokiistojen asianosaisperheistä on lastensuo
jelun asiakkaita.

Olen Jurisprudentiassa 2007 osoittanut, että kyse on aina yksin lasten kanssa asuvista äideistä, jotka ovat omien mielenterveys- ja päihde-ongelmiensa vuoksi joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi. Riitelykier-
teeseen osallistuvista naisista 42 pros. on siis selvästi ongelmaisia.
Kun asianosaisissa on myös terveitä, miten kuvioon sopii, että häiriin
tyneitä miehiä olisi yhdeksän kertaa enemmän kuin naisia?

Salon käsitys siitä, ketkä sairastavat persoonallisuushäiriöitä, on ratkaisevasti vääristynyt. Hän tehnyt havaintoja ainoastaan mutu-tuntumalla. Käsittääkseni hän usein avustaa isistä lapsia tahallaan vieraannuttavia äitejä, joiden häiriöitä Salo ei välttämättä tajua.

Sen sijaan hän saattaa mennä mukaan asiakkaanaan olevan naisen
häiriöön siten, että yhdessä tämän kanssa projisoi eli heijastaa sen vastapuoleen, joka todellisuudessa on terveempi kuin entinen
kumppaninsa. Vastapuolen väittäminen, ehkä perusteetta häiriöiseksi
on kätevää, mutta sellaisia luihuja tekniikoita käyttävän asiamiehen pohdintoja ei pitäisi kohottaa yleiselle tasolle luulottelemalla asiantuntemusta.

ANJA HANNUNIEMI
Varatuomari
Tuusula

Väitöskirja: Isiä manipuloidaan julmasti ulos lapsen elämästä
Share on google Share on facebook Share on blogger Share on print More Sharing Services 1 http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997

Varatuomari Anja Hannuniemen pian valmistuva väitöskirja nostaa esille eroperheiden lapsia sairastuttavan vieraannuttamisoireyhtymän. Suurimmassa osassa tapauksista vieraannuttaja on äiti, joka pyrkii sabotoimaan isän ulos lapsen elämästä. Usein vieraannuttaja sairastaa persoonallisuushäiriötä, mutta viranomaiset eivät osaa tunnistaa vieraannuttamiseen liittyviä vaaran merkkejä.

Kun viranomaiset eivät tilannetta tunnista, lapsi jätetään häiriintyneen vanhemman kynsiin.
Vanhempien eron jälkeen lapset joutuvat 85–90-prosentin todennäköi syydellä äideillä, vaikka isät ovat Hannuniemen mukaan huomattavasti aktivoituneet, kun taas naisten alkoholin käyttö ja tunnistettu väkival-
taisuus ovat huomattavasti lisääntyneet. Useimmissa tapauksista vie-
raannuttaja onkin siis äiti.

Vieraannuttaminen tapahtuu Hannuniemen mukaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä aktiivivaiheessa lähivanhempi keksii erilaisia kieroja tapoja pitää lapsi erossa etävanhemmasta.

– Vedotaan lapsen harrastuksiin, naapurin lapsen syntymäpäiviin tai milloin mihinkin, ettei toinen voi tavata lasta.

Lapselta voidaan myös takavarikoida etävanhemman antama kännykkä ja lasta voidaan kuulustella kuin rikollista etävanhemman asioista ja tämän uusista kumppaneista. Lapsi saatetaan eristää toisen puolen isovanhem-mista ja suvusta.

Koska lapsi on luontaisesti lojaali lähivanhemman manipulaatiolle, lapsi hylkää etävanhemman. Lähivanhempi voi näennäisesti sanoa, että kan-nustaa tapaamiseen, vaikka on jo tehnyt työn vieraannuttaakseen lapsen etävanhemmasta.

Tuomioistuimet ovat Hannuniemen mukaan jo vuosia suosineet häiriinty-neitä äitejä lähihuoltajiksi. Syykin on tutkijan mielestä helposti löydettä
vissä: Tuomioistuimet antavat periksi vieraannuttajille, jotka ovat hyvässä asemassa ja kulissit kunnossa, koska luonnehäiriöiset narsistit osaavat selittää asiat niin hyvin.

– Hyvin paljon lapsia menee väärille ihmisille, koska tuomioistuimet ovat ihan sekaisin. Siellä ei ole riittävää psykiatrista osaamista, eikä vieläkään tajuta, että äiditkin voivat olla väkivaltaisia ja tehdä pahaa lapsille.

– Isien pitäisi olla aivan täydellisiä, että he kelpaisivat vanhemmiksi. Äidit voivat olla juoppoja ja he saavat silti lapsen huoltajuuden. Järjestelmässä
on selvä vinoutuma, Hannuniemi huomauttaa.

Täälläkin sitä mieltä että onko ihan pakko muuttaa...kaikkien kannalta parempi vaihtoehto joustaa tässä asumis asiassa...ettei yule liikaa muutoksia.

Olette siis jo keskustelleet erosta ja se on hyvä, MUTTA: Miksi sinun YKSIN pitäisi kertoa erosta lapsille? Miksi ei isä ole mukana eli yksinkertaistettuna, teidän pitää molempien kertoa lapsille asiasta ja vielä sillä lailla, että lapsetkin ymmärtävät. Kerroithan että he ovat ala-asteikäisiä noin suurin piirtein. Kertokaa yhdessä "lapsen kielellä", vastatkaa heidän kysymyksiin ja muistakaa, olkaa rehellisiä, älkääkä valehdelko lapsillenne. Vai oliko kuitenkin suurin huoli raha? Miehen (ISÄN) pitää olla valmis myös vastaamaan lapsista, lasten toimeentulosta, harrastuksista, vaatteista jne. Eron tullessa kummankin vanhemman pitää kantaa vastuu niin taloudellisesti kuin henkisesti.

EI KANATTE NAIMISIN MENNÄ EIKÄ LAPSIA TEHÄ SIITÄ TULE UINKIN RIESTA VAAN

Kysykää lapsilta, missä ja kenekä kanssa he haluavat jatkaa elämäänsä eron jälkeen.

11 vuotias tyttäreni oli aistinut, että iskä ja äiskä eroavat. Hän oli kirjoitellut lappusia, joissa luki -mä en kestä jos mun iskä ja äiskä eroo. Mä en halua muuttaa pois omasta kodistani toidelle paikkakunnalle, toiseen kouluun. En halua eroon isovanhemmistani, sukulaisistani, hyvistä ystävistäni ja kavereistani.
Jos mut meinataan viedä väkisin, naulaan itseni jaloistani kiinni lattiaan.
Lupasin tyttärelleni, että tulen tekemään kaikkeni, jotta sinun toiveesi toteutuvat, muutun vaikka perkeleeksi.
Tyttäreni "afgaanitytön" pelokas ilme poistui kasvoilta, hän sanoi ei sinun tarvitse muuttua perkeleeksi.
Ilmoitin tyttäreni elämänmuutoksesta koulun terveydenhoitajalle hän kutsui tyttäreni keskustelemaan kanssaan. Terveydenhoitaja kysyi saako hän kertoa asiasta opettajalle ja luokanvalvojalle. Tyttäreni hyväksyi ehdotuksen ja keskusteli myös heidän kanssaan.

Varasin hänelle ajan sosiaalitoimesta, jossa hän kävi yksinään keskustelemassa ja ketomassa toiveistaan.
Lopputulos: Tyttäreni jäi asumaan "väkivaltaisen juppo renttu, hyväksikäyttäjäisänsä kanssa".
Nyt hän on aikuinen ja hän meni naimisiin viime kesänä.
Isien leimaaminen rentuiksi ei aina oikeuta lapsia äidille. Insestisyytöksiin ei aina uskota lastensuojelussakaan.
--------------

Jos erotaan ihan muuttuneiden tunnesyiden takia kun mennään kuin tuuliviiri tunteidensa vietävissä eikä ns. järkisyillä alkoholi, väkivaltaisuus ja pettäminen yms. mutta kun 80% eroista on naisten hakemia ja aloittamia ja ehken vielä kunnollisesta miehestä ja isästä niin se ei minun jakeluun että melkein silloin selitellään että kyllä lapset sopeutuu kun suoraan sanottuna itsekkäistä syistä on eron aihe.