Menee hermot..ollaan mieheni kanssa muutamia viikkoja sitten muuttaneet omaan taloon ja miehen vanhemmat ovat tänä aikana joka päivä ilmoittamatta piipahdelleet kylässä..toki he olivat siivous ja remonttiavussa ja siitä olen kiitollinen kovasti ja arvostan. Mutta pelkoni on nyt se että tämä jatkuu remontin jälkeenkin ja kun vauvakin pian syntyy..meillä on remonttimies täällä ja appiukko on välillä mieheni kanssa tehnyt myös jotain remonttihommaa...joka on ihana asia ja olen kiitollinen. Mutta en siltikään ymmärrä miksi pitää koko perheen tulla mukaan meille...anoppi tulee muuten vain joka päivä kuluttamaan aikaa tänne ja miehen pikkuveli tulee katsomaan tvtä tai pelaamaan tänne..kerran kuulin kun miehen pikkuveli tuli tänne ja olin vessas nii avas jääkaapin..niinku kotiinsa olis tullu..pelkään että tämä jatkuu...t ahdistunut keski-Suomesta
Anoppi ja appi joka päivä kylään ilmoittamatta
25
1968
Vastaukset
- Näin_sitten
Asia ei ehdi paisua yli äyräiden jos otat sen heti puheeksi. Eikö? Joillakin vaan tuntuu olevan tapana pitää muidenkin omaisuutta omanaan; veljen, sisaren, vanhempien jne. Ehdotan ystävällistä, mutta selkeää rajanvetoa. Kun vauva tulee vie se kaiken ajan ja silloin ei ole kiva pohtia näitä. Trust me.
Meillä alkoi mennä samanlaiseksi touhu talon hankkimisen jälkeen. Tultiin kuin kotiinsa. Jopa pyykkiä tuotiin pestäväksi ja joskus jopa oma-aloitteisesti se koneeseen jo laitettiin. Käytiin jääkaapilla ja joka v*tun kaapilla kollaamassa löytyiskö mitään kivaa. Röhnättiin sohvalla plaraamassa nettiä läppärillä. Otettiin jopa torkut soffalla kun niin alkoi ramasee kesken vierailun.
Sitten vaan meni hermo. Ja touhu loppui. Lopullisesti. Ei olla missään tekemisissä enää. Ja hyvin menee :-) Olihan siinä toki muutakin törppöilyä mikä vaikutti välien katkaisemiseen, mutta suurena osana ettei osata eikä edes haluta kunnioittaa toisia ihmisiä yleensä eikä muitten omaisuutta ja eritoten kotia. - Sinelia
Kiitos vastauksesta. Juu kyllä tuo pitää lopettaa tollanen touhu ja näyttää että ei hyväksytä tuollaista. Miehelle jo ilmoitin eilen että joko se sanoo remontin jälkeen että meillä ei tarvi käydä joka päivä ja ilmoittamatta tai sitten me muutetaan toiselle paikkakunnalle. Mies valitsi ensimmäisen vaihtoehdon..onneksi remonttia kestää enää joku 2 viikkoa ku hermo täs menee kohta. Sitte tehdään pelisäännöt kyllä selväksi!
- oppeliini1
Saman asian voi sanoa rakentavasti sopua säilyttäen, tyyliin,
"kiitos paljon avustanne, ette tiedä miten paljon arvostamme sitä.
Nyt olemme jo voiton puolella remontin suhteen joten emmekohän selvitä tästä eteenpäin omin voimin - yritämme ainakin. Otamme heti teihin yhteyttä jos ja kun menee sormi suuhun ja tarvitsemme apuanne. Soittakaa ihmeessä tekin jos ME puolestamme voimme olla avuksi.
Remontin loppumisen kunniaksi juodaan oikein hyvät kakkukahvit, valtava kiitos ja tervetulotoivotus ensi lauantai-iltapäivänä, sopiiko teille siinä klo 15 tienoilla?"
Tuossa apurit saavat kovin ansaitsemansa huomion ja kiitoksen.Samalla viestin että te haluatte myos auttaa tarvittaessa ja että he voivat luottaa teidän pystyvän ja haluavan tulla juttuun omillanne omana pienenä perheyksikkonä. Tyyliin omatupa-omalupa.- Sinelia
Tuokin on hyvä jos vain auttaa...ovat luonteelta tosi voimakastahtoisia ja sanovat itsekin asiat jyrkästi ja suoraan. Lisäksi koko perhe on aina yhdessä..miehen pikkuvelikään ei oo kuin harvoin kaveriensa kanssa kun viettää miltei kaiken aikansa vanhempien kanssa...asiaa ei auta se että heillä on koko perheen yhteinen harrastus lisäksi! Samaa oli miehen lapsuudes mut nyt kun on aikuistunu nii asiat tietysti vähä muuttunu mut kyllä toi vielä läheisriippuvaiselämää on miehen vanhempien puolelta..eletään lasten kautta omaa elämää. Jos ei puhe auta nii laitetaa ovet lukkoon eikä avata tai muutetaan toiselle paikkakunnalle.
- Marga-Reeta
Maltahan hiukan.
Olette asuneet vasta muutamia viikkoja uudessa kodissanne, jossa on tehty remonttia ja siivousta, ja johon miehen vanhemmat ovat osallistuneet. ON siis ymmärrettävää, että piipahdukset eivät katkea hetkessä työkohteessa, johon on innolla osallistuttu.
Remontti ja muutto ovat isoja projekteja, joka vaatii voimia vanhemman polven väeltä. On kolotusta ja pakotusta nivelissä, yöllä ei uni tule, se on katkonaista, palautuminen kestää, mutta silti mennään aikuisen pojan perhettä auttamaan uuden kodin töissä. Ja on omatkin työt.
Voisi ajatella, että eivät appivanhempasi laiskaa väkeä ole olleet, vaan auttavaisia. Sillä olisi heillä varmasti ollut mukavampaakin puuhaa, jos itsekkäästi ajatellaan. Eikö vain?
Numero ykkösenä näin alussa remontin -ynnä siivouksen jälkeen on kiitollisuus apulaistenne antamasta työpanoksesta.
Numero kakkosena toivottavasti järjestät avustajillesi pienet tupaantuliaiset osoituksena ahkerasta osallistumisesta. Samalla se on heille merkki, että NYT on aika palata normaaliin järjestykseen ja perhekuvioihin.
Heille remontin ja siivouksen loppuminen ei ole ollut niin selvä rajanveto kuin sinulle, vaan siihen on jäänyt harmaa katve alue, jossa he nauttivat ikään kuin aikaansaannoksestaan. Viisaana naisena kannattaa heille suoda tuo katve joksikin aikaa.
Sillä on olemassa vallan toisenlaisiakin vanhempia, jotka viisveisaavat aikuisten jälkeläistensä elämästä.
Joten älä liian pian tee selväksi, että "kiitos, työnne kelpasi, mutta seuranne ei" -tyyliin.
Tällaisia miniöitä ja vävyjä on, jotka mieluusti ottavat appivanhemmista hyödyn, mutta unohtavat, että vanhuksilla on myös itseisarvonsa ihmisinä... että he kelpaavat myös normaaliin yhdessäoloon silloin tällöin ilman työpanoksia.
Teet kultaisesti, jos kärsit vielä vaikka parisen viikkoa heidän olemustaan, ja kuin symbolisesti pikku juhlat järjestämällä ilmaiset kiitollisuutesi ja puhallat hienovireisesti remonttipelin poikki.
Aikamoisen kylmää vettä niskaan olisi kaiken remontti-ja siivousvaivan päätteeksi lyödä ovet säppiin ja irvistää. Niin tekee ihminen, joka haluaa vain hyötyä ihmisistä, mutta ei kestä heitä muissa yhteyksissä.
Jos ei kestä, niin silloin ei viisas ihminen ota apuakaan sellaisilta, joita ei hyväksy silmissään. (hieman paisutellen sanottuna)
Nimittäin appivanhemmille saattaa jäädä paha maku suuhun, jos heille juuri tässä tilanteessa menee viesti, että kiitos ja hyvästi, ei tartte tulla enää ennen kuin taas tarvitaan.
Se, että miehen veli liikuskelee vanhempiensa mukana, on taas heidän perheensä asia ja ei kuulu enää sinun ja miehesi asiaksi muuttaa sitä asianlaitaa. - Sinelia
No tottakai olen kiitollinen heidän avusta ja olen tämän monta kertaa heille sanonut ja tarjonnut ruuat ja kahvit keittänyt aina ilman muuta. Ja tottakai palkitaan heidät sitten kun remppa ohi. Ei olla vain itse pyydetty minkäänlaista siivous ym apua he ovat itse vain tulleet auttamaan. Mutta kiitos heille siitä. Mieleen on vain tässä tullut että jos sama meno sitten jatkuu että vain tullaan kysymättä ja ilmoittamatta jatkossakin..kyse ei todellakaan ole siitä että hyväksikäytettäis..tällöinhän olisimme pyytäneet apua alunperin ja odottaneet heitä tänne hommiin. Toki olen sitten tarjonnut heille vastapalveluksia. Se vain ahdistaa kun ennenkin on ollut liiallista sekaantumista meidän asioihin ja kyse on vain siitä että jatkossa haluan elää rauhassa omaa elämää ja että meitä kohdellaan kuten aikuisia ihmisiä kuuluu. Ja että ihan joka päivä en halua nähdä enkä tukkää että ilmoittamatta kuljetaan.
- Marga-Reeta
Kiitos tilanteen tarkennuksesta!
Ovatkohan appivanhempasi sitä sukupolvea, jolloin esim. vielä 60-70 -luvuilla ja aikaisempina vuosikymmeninä, varsinkin maaseudulla, saatettiin piipahdella naapurissa etukäteen mitään ilmoittelematta?
Yllätysvieraat eivät vielä 80-luvullakaan olleet niin harvinaisia kaupungeissakaan, etteikö sitä olisi suvaittu.
2000 -luku on tuonut uuden kulttuurin, että perhevierailuun ei missään nimessä mennä etukäteen ilmoittamatta.
Appivanhempasi eivät ilmeisesti ole tajunneet ajan henkeä.
Pystyisikö miehesi jotenkin viestimään vanhemmilleen, että käynnit voisivat harveta ja mieluiten olisi hyvä ilmoittaa etukäteen? Ehkä silloin viesti ei rikkoisi sinun ja appivanhempiesi välejä.
Jokainen tarvitsee oman reviirin, ja ajattelemattomat appivanhemmat eivät ole sitä tajunneet. Miehelläsi on tässä asiassa suuri rooli, joka heijastuu sinuun. Miehesi ja hänen vanhempiensa suhde on ilmeisen tiivis ja irrottautuminen ei ole helppo. Aikaa se ottaa.
Itse en koskaan anoppina mene vävyjen ja miniöiden kotiin ilmoittamatta. Meillä menee se niin päin, että nuori väki tulee ilmoittamatta ja käyvätkin useammin. Se ei haittaa. Itse menen nuorten kotiin aika harvakseltaan ja yleensä silloin on jotkin juhlat.
Tällä lailla olen toivottu vieras, eikä tule ole sitä tunnetta, että olisin jokin riesa.
Toivon, että ongelmasi ratkeaa myönteisellä tavalla ja ajattelemattomat appivanhempasi tajuaisivat, että nuorilla on oma elämä ja tila elettävänään. - Sinelia
Kiitos sulle vastauksesta..vaikutat kyllä mukavalta anopilta. Juu kyllähän se niin taitaa olla että he on juuri sitä ikäluokkaa ja kenties oppinu sellasen tavan. Mun oma perhe ja ystävät aina ilmottaa ja kysyy ennenkö tulee käymään. Itse olen ihmisenä sellainen että en jaksa ketään nähdä joka päivä ja tarvitsen latautuakseni "omaa aikaa" ..mies ja lapset toki on eri asia kun kuuluvat ydinperheeseen.Mies kyllä lupasi sanoa asiasta vanhemmilleen jossain vaiheessa jos tilanne jatkuu entisellään. Uskon että sitten helpottaa :)
- 85432
Sinelia kirjoitti:
No tottakai olen kiitollinen heidän avusta ja olen tämän monta kertaa heille sanonut ja tarjonnut ruuat ja kahvit keittänyt aina ilman muuta. Ja tottakai palkitaan heidät sitten kun remppa ohi. Ei olla vain itse pyydetty minkäänlaista siivous ym apua he ovat itse vain tulleet auttamaan. Mutta kiitos heille siitä. Mieleen on vain tässä tullut että jos sama meno sitten jatkuu että vain tullaan kysymättä ja ilmoittamatta jatkossakin..kyse ei todellakaan ole siitä että hyväksikäytettäis..tällöinhän olisimme pyytäneet apua alunperin ja odottaneet heitä tänne hommiin. Toki olen sitten tarjonnut heille vastapalveluksia. Se vain ahdistaa kun ennenkin on ollut liiallista sekaantumista meidän asioihin ja kyse on vain siitä että jatkossa haluan elää rauhassa omaa elämää ja että meitä kohdellaan kuten aikuisia ihmisiä kuuluu. Ja että ihan joka päivä en halua nähdä enkä tukkää että ilmoittamatta kuljetaan.
En ihan ymmärrä sinua ja näkökantaasi. Hehän ovat osa sinun perhettä. On itsestään selvää että he käyvät teillä usein. Ja olisi aika outoa jos pitäisi pyytää lupa saako tulla käymään. Jos apu kerran kelpaa niin silloin olet kyllä tavallaan ilmittanut että olet osa heidän perhettään. Eikä perheenjäsenet kysysele toisiltaan saako tulla vai ei. Nyt on viimmeinen aika sinun kasvaa aikuiseksi.
- sukulaisetulos
Ja kun pitäisi vielä elättää vaimon veljeä, kun se on "niin herkkä ja taiteellinen", ettei itse viitsi työssä käydä. Asuukin vanhempiensa luona vaikka on jo 38-vuotias.
- Kunontarpeeksiröyhkeä
Tulevaisuudessa tuo aikamiespoika alkaa vanhempiensa "omaishoitajaksi" kupaten niiden eläkkeet. Onhan tätä paljon, itselläni samanlainen sisar jota ei työssä käyminen eikä opiskelu kiinnostanut, siis herkkä taiteilija tyyppi myös roikkuen vanhemmissaan kiinni kuin tauti. Sisar nostelee kaikki tuet ja korvaukset mitä yhteiskunnalta irti saa ja kuppaa vanhempiensa eläkkeet päälle. Työttömällä on aikaa vahtia eläkeläisten rahoja.
- Sanosuoraanvaan
Ei herranjestas! kaikkihan tarvitsee omaa rauhaa välillä paitsi läheisriippuvaiset ihmiset.
- isoperhe
En voi kun ihmetellä. Sinulle kyllä kelpaa se että he tekevät ilmaseksi teille rempaa ja auttavat. Sitten olet sitä mieltä että pelkkä kiitos riittää ja sitten ulos sinun ihanasta perheestäsi.
Sen kun heille ilmoitat niin voit vain kuvitella tuleeko apua enää ollenkaan. En usko.
Oma miniäni teki saman. Ensin apua tarvittiin muutossa, rempassa ym. Mutta sitten sinne ei olisi saanut muuten mennä ollenkaan. Lapsia olisi pitäny hoitaa mutta yöksi ei saanut jäädä. Yli 150km olisi pitäny yöllä lähteä ajamaan tai ottaa hotelli.
Ruokaa sen enempää kahvia ei tarjottu. Oletettiin että käydään muualla syömässä ja jos siellä syödään tuodaan kaikille ruoka.
Lopulla saimme tarpeeksemme. Ilmoitimme että jos emme ole osa heidän perhettään, niin apuakaan ei tule, saavat pyytää sossulta jos eivät pärjää omillaan. Lapsia ei tulla kattomaan jos pitää hotellissa majoittua.
Meni noin 6kk kun tarvittiin taas meidän apua. Sanottiin kylmästi että ei käy. Ei lähdetä ajamaan sellaista matkaa ja taas ajamaan takasin. Etsimään ruokapaikkaa ym.
Lopulta miniä huomasi että ei elämä pyöri hänen pikkusormensa ympärillä.
Lopulla poika ilmiotti että saadaan jäädä yöksi ja että tehdään ruuat yhdessä. Tästä on nyt reilu 10v. asiat on kunnossa. Välit on hyvät ja lämpimät. He tulevat meille ja saavat olla kuin kotonaan. Mennä jääkaapille kun on nälkä ym. Ja niin myös me siellä.
Teemme yhdessä kotityöt siellä ja täällä jos olemme yhdessä. Lapsien perään kattoo jokainen joka on paikalla.
Miniä on jälkeen päin sanonu että hän ei ollut tottunu siihen että perhe on muutakin kuin vain se niin sanottu ydinperhe. Ja on ollut pahoillaan että käyttäytyi aluksi sillä lailla. Nyt hän tietää että meillä perhe on suuri se kattaa kaikki sisarukset ja heidän lapsensa sekä vanhemmat ja isovanhemmat.
Aikansa kutakin. Näin se menee. Ja totuus olisi ollu jos miniä ei olisi muuttunu inhimmillisemmäksi olisimme katkaisseet välit heihin kokonaan ja keskittyneet muuhun perheeseen.
Meiltä poika kysyi olisikko pystytty siihen. Vastasin että meillä oli elämä ennen lapsiakin ja on heidän jälkeenkin.
Meillä kunnioitetaan vanhempia ihmisiä ja heidän elämäntyötään. Minä kunnioitan omia vanhempiani ja appivanhempiani. Lapset, miniät ja vävyt saavat luvan kunnioittaa meitä ja omia vanhempiaan. Me kunnioitamme myös heitä jos he sen ansaitsevat.- Sinelia
En ole mitään apua edes pyytänyt vaan itse ovat tulleet auttamaan. Palkitaan kyllä heidät sitten kun remppa ohi ja ollaan tarjottu myös vasta apua. Eli sulle itelle olis ok se että joku tulis kysymättä auttamaan sua vaikka et apua olisi pyytänyt, neuvois joka asiassa miten mikäki pitäis tehdä ja joka päivä ramppais kysymättä sun luona joskus montaki kertaa päiväs?? Ja sitte sua syytettäis kiittämättömäksi ihmiseksi! Kyllä mulle on ydinperhe ja perhe mies ja lapset. Isä ja sisarukset äidit ym kuuluu lapsuudenperheeseen. Mä olenkin itsenäistynyt mikä on normaalia aikuiselle ihmiselle että vanhempia ei tarvi eikä ketää muutakaan nähdä joka päivä!
- MeidänPerheessäOnVain2
"Isoperhe", anoppi ja appi eivät tule koskaan kuulumaan perheeseeni.
Minä synnyin omaan sukuuni, mutta valitsin mieheni kumppanikseni, ja hän valitsi minut. Me loimme yhdessä tämän 2 hengen perheyksikön, joka ei tarvitse apua miehen vanhemmilta tai sisaruksilta, mutta samaa ei voi sanoa heistä. Heille arkipäivän mitätön askarekin, kuka vahtii koiraa, mistä ostaa pesukone ja mitä ääntä autosta kuuluu, on iso asia, josta pitää soittaa koko lähisuku läpi. No, ei enää passaa tämä.
Perheeseeni kuuluu ja on aina kuulunut vain mieheni. Ei sisarukseni eivätkä vanhempani, saati isovanhempani. Mieheni vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat, saavat elää omaa elämäänsä.
Tästä jälkimmäisestä ryhmästä Vain mieheni äidin vanhemmat ovat puolueettomia, koska he ovat likimain ainoat, jotka mieheni lähisuvusta Eivät ole puuttuneet elämäämme, aikatauluumme, ja kyseenalaistaneet, miksi teemme, mitä teemme. Vierailut heille on tehty sydämestä, ei pakosta.
Jossakin vaiheessa heille syntynyt lapsi, eli mieheni äiti, kasvoi kieroon. Hän katkeroitui ja alkoi vihata elämää. Alkoholi astui osaksi elämää.
Hänen veljensä on aivan vastakohta tämän asenteelle; kerrassaan hieno ihminen, joka ei stressaa turhia, ei myöskään arvostele muita, ei soittele kännipuheluita, eikä aseta vaatimuksia. Samoin sisarensa, lämmin ihminen, joka on aina iloisella tuulella. Edelleen, täysi vastakohta omalle siskolleen, mieheni äidille. Mieheni äiti auttaa siskoaan, ja pyytää apua veljeltään, mutta me 2 saamme melkein joka vierailulla anoppilassa kuulla, mikä näissä oli taas vikana.
Olemme kyllästyneet tähän elämänmalliin, ja tähän syytemyllyyn. Mieheni vanhemmat ja sisarukset ovat vain paperilla sukua miehelleni, mutta siihen se yhteys sitten loppuukin.
He eivät kunnioita meitä, haukkuvat vain poikaansa, ja muita läheisiä, enkä siis arvosta heitä enää yhtään. Miehen sisarukset, ihan samaa poppoa.
Viestisi loppupuolella puhut nuoremmista henkilöistä näin: "Lapset, miniät ja vävyt saavat luvan kunnioittaa meitä ja omia vanhempiaan. Me kunnioitamme myös heitä jos he sen ansaitsevat."
Siinä olet oikeassa, että toisen kunnioitus pitää ansaita, pitää auttaa vastavuoroisesti, ottaa toinen aidolla arvostuksella huomioon. Mutta jos henkilö ei koe saavansa aitoa tunnetta vastineeksi, on mahdotonta kunnioittaa toista väkisin. Kunnioitus ei tule automaattisesti, vain iän ja sukusuhteen takia.
Teimme äskettäin yhteisen päätöksen mieheni kanssa. Emme tule auttamaan mieheni vanhempia ja sisaruksia enää missään remontissa, emme auton kanssa, emme ole koiranvahtina, emmekä enää vieraile heillä, voi olla, että menee vuosia, kun taas näemme. Emme toimi omaishoitajina.
Välien katkaisu äskettäin näihin 2 henkilöön on meille, minulle ja miehelleni, vain suuri helpotus. Olisimme voineet katkaista välit jo kauan aikaa sitten, mutta odotimme ajan muuttavan kaiken. Odotimme, että eläkkeelle pääsynsä helpottaisi stressiään, ja työaikataulujen poistuminen rauhoittaisi. Kävi toisin, tilanne kärjistyi, koska nyt heille vapautui enemmän aikaa puuttua toisten elämään, turhiin yksityiskohtiin.
Meillä on tärkeämpääkin ajateltavaa. - perhetärkein
Sinelia kirjoitti:
En ole mitään apua edes pyytänyt vaan itse ovat tulleet auttamaan. Palkitaan kyllä heidät sitten kun remppa ohi ja ollaan tarjottu myös vasta apua. Eli sulle itelle olis ok se että joku tulis kysymättä auttamaan sua vaikka et apua olisi pyytänyt, neuvois joka asiassa miten mikäki pitäis tehdä ja joka päivä ramppais kysymättä sun luona joskus montaki kertaa päiväs?? Ja sitte sua syytettäis kiittämättömäksi ihmiseksi! Kyllä mulle on ydinperhe ja perhe mies ja lapset. Isä ja sisarukset äidit ym kuuluu lapsuudenperheeseen. Mä olenkin itsenäistynyt mikä on normaalia aikuiselle ihmiselle että vanhempia ei tarvi eikä ketää muutakaan nähdä joka päivä!
Voi taivahan hyssykät. Ydinperhe. johan on sanonta. Perhe on perhe ja sillä selvä. Miellä perheeseen kuuluu sisarukset, vanhemmat ja sisarusten lapset. Se on perhe. Ja perhe pitää yhtä niin hyvässä kuin pahassakin.
Apua annetaan pyytämättä ja yhdessä vietetään aikaa niin paljon kuin se suinkin on mahdollista. Ei kukaan kysele millon saa käydä ja millon ei.
Onneksi en kuulu sinun perheeseen et tulisi viihtymään siinä. - kyllä-kaikkia-riittää
"Sitten olet sitä mieltä että pelkkä kiitos riittää ja sitten ulos sinun ihanasta perheestäsi. "
No pitäisikö sitten maksaa? Eikö olisi suht reilua, että jo remppa-apuun tullessa sanottaisiin, että tämä on sitten meidänkin talo eli tullaan ja mennään niin kuin halutaan.
Teetkö sinäkin niin, että pyytämättä "autat" jotakuta ja sen jälkeen oletat hänen olevan suorastaan alaisesi? - anoppina
Sinelia kirjoitti:
En ole mitään apua edes pyytänyt vaan itse ovat tulleet auttamaan. Palkitaan kyllä heidät sitten kun remppa ohi ja ollaan tarjottu myös vasta apua. Eli sulle itelle olis ok se että joku tulis kysymättä auttamaan sua vaikka et apua olisi pyytänyt, neuvois joka asiassa miten mikäki pitäis tehdä ja joka päivä ramppais kysymättä sun luona joskus montaki kertaa päiväs?? Ja sitte sua syytettäis kiittämättömäksi ihmiseksi! Kyllä mulle on ydinperhe ja perhe mies ja lapset. Isä ja sisarukset äidit ym kuuluu lapsuudenperheeseen. Mä olenkin itsenäistynyt mikä on normaalia aikuiselle ihmiselle että vanhempia ei tarvi eikä ketää muutakaan nähdä joka päivä!
Mies luopukoon isästään ja äidistään ja aviossa puolisot ovat "yksi liha" eli yksikkö, johon eivät vanhemmat enää jatkuvasti kuulu. Miehellesi voi olla vaikeaa kieltää vanhempiaan, joten ottakaa yhdessä asia puheeksi kahvitellessa silloin, kun rempat on ohi. Vanhemmilla voi olla vielä luopuminen kesken. Se vaatii aikaa ja ymmärrystä miniältä. Tehkää pelisäännöt selviksi, miten toivotte ilmoittaa tulosta jne.
- 1939393-3
Älä missään nimessä anna tilanteen ajautua siihen että anoppi ja appi luulevat voivansa tulla kutsumatta kylään päivittäin. Jos se jo nyt ottaa hermoon niin tilanne yleensä ajautuu mahdottomaksi kun vauva syntyy.
Meidän esikoinen ja suvun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi viime vuonna. Ennen raskautta kukaan ei ollut kiinnostunut minusta tai elämästäni, mutta kun tulin raskaaksi niin yllättäen kaikki olisivat halunneet varata eturivin paikkoja kun vauva syntyy. Kokemuksesta voin sanoa että jo tässä vaiheessa kannattaa oppia pitämään puolensa, muuten olette ongelmissa.
Meillä esimerkiksi suvun tädit ja anoppi olivat kilpaa rynnimässä sairaalaan synnytyksen jälkeen katsomaan vauvaa. Asia oli minulle ok siihen asti, kunnes alettiin vitsailemaan että kunhan kotiin päästään niin tulemme esittelemään vauvaa sukulaisille kotimatkalla ja pullosta sitten ravinto että ei tule äidistä turhan korvaamaton. Sain pahat välilihanrepeämät ja synnytys käynnisteli itseään kolme päivää ja itse varsinainen synnytys kesti vielä neljännen päivän. En siis ollut nukkunut viiteen yöhön kun vauva syntyi, joten olin kuolemanväsynyt. Sukulaiset katsoivat myös asiakseen kommentoida että jaksamisella ja kivuilla ei ole heille mitään merkitystä, pääasia että olen vain synnyttänyt vauvan. Lasta riepoteltiin hoitoon ja minulla ei ollut mitään asiaa koskea omaan lapseeni jos anoppi oli samassa huoneessa. Myös ilkeät kommentit kuten "kenen vauvan olette varastaneet kun ei ole yhtään teidän näköinen", "miten teistä nyt näin suloinen vauva on voinut tulla" olivat arkipäivää. Kaukalot ja vaunut riuhdottiin kädestä jo pihalla ja käskettiin olla onnellisia "osallistuvista sukulaisista". Hoitoon ruikutettiin heti kun kotiuduttiin. Ja hoidettiin myös väärin vauvaa kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Anoppi myös halusi päättää lapsen nimen ja loukkaantui sitten verisesti kun ei annettukaan sitä nimeä jota hän oli ehdottanut.
Sopikaa ehdottomasti yhteiset säännöt. Sovitut kyläilyajat ja selvät pelisäännöt alusta alkaen.- liikaonliikaa
oletko päässyt noista liian osallistuvista ihmisistä jo eroon?
- muutoksistaongelmia
Anoppi ja appi eivät täälläkään tunnu tajuavan, että miehen ja mun elämässä tapahtuneet suuret muutokset ovat muuttaneet myös meitä. Tai oikeammin, Me olemme Tehneet näitä muutoksia, koska me olemme muuttuneet ihmisinä.
Me olemme muuttaneet osoitetta, koska etsimme jotain muuta. Me olemme vaihtaneet työpaikkaa, koska emme olleet tyytyväisiä entiseen.
Anoppi ja appi kertovat tai siis kertoivat kaikkina niinä vuosina, kun vielä juttelimme, mitä he olivat muuttaneet elämässään: vaihtoivat työpaikkaa, tekivät lapset, muuttivat asunnosta toiseen. Kuten suurin osa meistä on tehnyt.
Samaan aikaan kuitenkin odottavat, että mikään ydinjuttu ei meidän elämässä ja ajatusmaailassa ole muuttunut tai saa muuttua.
Mieheni pitäisi edelleen olla isänsä henkilökohtainen autopalvelija, jolla on aina ehdotus siihen, miksi varovalo palaa, missä pitää katsastaa ja mikä auto missäkin päin Suomea olisi entistäkin parempi. Äitinsä odottaa, että mieheni pitäisi yhtä lujasti yhteyttä veljeensä ja siskoonsa, kuin silloin 20 v sitten, kun asui vielä yksin. "Ei, en mä tiedä, mitä x:lle ja y:lle kuuluu, ei, ei me tiedetä, missä ne on".
Kun anoppi ja appi pitää lujasti kiinni jouluperinteistä, silloin pitää olla pöydässä ne laatikot ja abban kalat, mitkä aiempinakin vuosina on ollut, niin me voitaisiin ihan mieluusti viettää joulu vaikka ulkomailla tai syödä pizzaa tai grillata lumihangessa.
Kun he eivät muutu, me muututaan senkin puolesta. Ei me palata enää siihen vanhaan, jossa äitinsä sanoi ja äitinsä torui, ja äitinsä odotti. Ei meitä kiinnosta, mitä veli X ja sisko Y tekevät, koska eivät ne kuulu enää meidän elämään. Me ei vietetä enää joulua (lue: elämää) teidän ehdoilla, koska se ei tunnu enää oikealta tavalta viettää joulua (elämää). - omamaailmaonoma
Tämä anopin "kaikki-pitää-jatkua-samalla-mallilla" selittää sen, miksi viimeisen 12 kk aikana joka ikinen kerta, ( n. joka 2.-3. kk. kun on oltu heillä), miehen veli on yllättäen jo siellä tai matkalla. Anoppi esittää aina, että voi, miten se nyt sieltä tulee, kun ei ole pitkään aikaan käynyt.
Vaikka me mentiin miehen kanssa arkena töiden jälkeen tai viikonloppuna, suunnitellusti, ettei sinne tule kukaan muu, niin jotenkin se anoppi sai hommattua miehen veljen sinne paikan päälle. Ihan kuin pitääkseen heidät pakosti yhteydessä.
Pari kertaa kokeiltiin jopa niin, että soitettiin tänään, että voisko tulla huomenna, niin silti onnistui saamaan sen sinne.
Näiden 12 kk aikana mies on toki jutellut veljelleen ja käyneet kahvilla, mutta kummasti ne jutut kiersi sillä vain, oletko kuullut siskosta, mitä sisko sanoi, mitä siskon mies tekee, mitä äiti, mitä isä. Pitäisi aikuisen ihmisen jo kasvaa sen verran aikuiseksi, että elämään mahtuisi muitakin kuin oma lapsuudenperhe. - juuhus
täällä suurimpana vaivana myös appi-ukko, joka käy meillä everyday!! Nytkin juhannus ja otti ja lähti kun ystävällisesti huomautin isosta rättikasasta suulissamme. Hänen tavaroitaan vielä paljon täällä saunassa ja suulissa. sanoin että voisiko tuosta plokata noi hirveemmät rasut roskiin ja jättää ihan muutaman paremman. sanailu meni taas siihen että jouduin huomauttamaan että tämä on meidän talli...hän on auttanut tässä 4 vuotta kun rampannut päivittäin, mutta kun ei ole muuta elämää kun ainut poika, naistenvihaajakin on että turha toivoa et löytäs jonkun...Tarjotaan hänelle lähes joka päivä ruokaa, pestään hänen ikkunoitaan yms. pientä aottamista sinnekin suuntaan. Sai oman autonsa hajottua minun autoni käyttöönsä ja 3v sillä jo ajellut. saisin vieläkin autosta yli 2000€. Vähän harmittaa kun itse olen koulutusrahalla vaan ja miehelläni on pieni palkka myös. Talossa olis vieläkin remppaamista, mutta alkaa olemaan jo ikää että joudutaan ulkopulista apua käyttämään. Työ on edennut todella hitaasti kun 4v jo rempattu. Nyt joka sanoo että olemme epäkiitollisia niin voin sanoa että hänellä on talo yms. rahat tilillään mutta kun on todella sairaalloisen nuuka että toiset joutuu häntä aina ruokkimaankin. Mieheni on ainut lapsi. Hän asuu kerrostalossa ja tulee tänne viettämään kesäpäivää kuten viimeiset 50vuotta..mitään eroa ei ole ja kun kun puhun miehelleni vaikka omenapuuistuttamisesta hän hyökkää ja sanoo vahvan mielipiteensä omenapuista ja joka asiaan kommentoimassa kokoajan. tulee joka aamu 10 aikaan ja lähtee 17 aikaan että nauti nyt sitten omasta pihasta....niin ja levätä ei saisi vana työtä pitäs tehdä jatkuvasti, laivalle meno on katastrofi jo....leffoissakin käynti kuulemma aivan turhaa hömpötystä.
- aikuinenlapsi45
monesti ei noista todella vaikeista tapauksista pääse eroon kun itse lähtemällä tai odottamalla luonnista poistumista. Viimeinen vaihtoehto raskas, mutta omalla kohdallani ollut ainut vaihtoehto. Vaikka kuinka yrittäisi nätisti keskustella ja varovasti vihjailla ei mitään apua ole niistä ollut. Kun väki vähentynyt on pidot parantuneet.
- kdkkdsooss
Monesti se on niin, että paketti pitää ottaa kokonaisuutena eikä vain poimia rusinoita pullasta.
A) Elää perheessä, jossa ollaan selkeästi oma yksikkönsä. Sukulaiset vierailee sovitusti ja auttaa vain rajallisesti pyydettäessä. Plussaa oma rauha, miinuksena se, että on selvittävä itsenäisemmin.
B) Elää laajentuneessa perheessä, jossa sukulaiset käy eikä paljon kysele, sopiiko. Plussaa se, että aina on joku auttamassa, miinuksena se, että elämä on jatkuvaa sosiaalisuutta ja siihen sisältyvää neuvottelua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12661Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1481208Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491105- 127988
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223964Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?205921Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä13835Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk296833- 72825
- 39812