En näe ulospääsyä mun pahasta olosta

SadPokemon

Itken, tänään siis "parempi" olo, että edes pystyy itkemään. Mutta sekin kyllä opamoxin avulla. Opamoksikin auttoi vain sen verran, että pystyn itkemään.

Tunnen itseni maailman hylkiöksi, tunnen, että mun tulevaisuus on yhtä tuskaa, samoin kuin muistelen mun menneisyyttä. Välillä kun olen tosi epätoivoinen, niin käännyn Jumalan luo ja pyydän apua, itken ja pyydän helpotusta, mutta sitä ei ole tullut. Hylätyksi tulemista yksi toisensa perään koko elämäni.

Ainut, millä saan itseni välillä rauhoittumaan on mielikuvaharjoittelu. Kuvittelen kuolevan ja suunnittelen itsemurhaa, mikä tuo jonkunlaisen lohdun hetkeen. En kuitenkaan voi sitä tehdä, mitä mun läheisille tapahtuisi? Minulla on maailman ihanin poika (josta en osaa nauttia), mitä se tekisi hänelle? On mies, jonka kansa elän mutten taida enää rakastaa häntä, vaikka hän onkin tosi hyvä mies. sielussani on niin iso reikä että siihen sattuu koko ajan. Kaipaan jotenkin rakkautta ja kiihkosta, mutta sitähän ei tule. Alan uskomaan, että olen sen kaiken ansainnut ja niinä hetkinä vihaan itseäni entistä enemmän ja puran sen kaiken itseeni. Toisaalta välillä vain sanon, että mun tunteilla ei kertakaikkia ole väliä, sillä olen vain mitätön paska 7 miljardin ihmisten joukossa.

Voisin jatkaa listaa tuntemuksista loputtomiin mutta tuskin jaksatte lukea sitä.

Onko kukaan koskaan päässyt tästä suosta? Kaipaisin niin neuvoja ja vertaistukea.

4

94

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • SadPokemon

      Lisäys.
      Olen käynyt psykologisia, psykiatrista, jutellut joskus kavereilleen, mutta jotenkin musta tuntuu että ne tuomitsee mut ja mä en pysty kunnolla avautumaan kellekään. Nyt on ensi kuussa taas aika, ja mua hävettää mennä sinne. Samat itkuvirret vuodesta toiseen.

    • Hei,

      Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

      Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.

      Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

      http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
      Käynnit eivät maksa mitään.

      Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

      Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

      Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.
      SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.
      Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)
      Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity

      t. sos-kriisikeskus / pekka

    • Pippilokki

      Kyllä on noustu suosta! :) miten sinun päiväsi alkaa? Et ole yksin, suossa rämimitään ja sitten taas noustaan, sieltä suvimmästäkin suonsilmästä pääsee ylös.

    • ridfard

      mä oon nuori 16v tyttö. ja mul o iha sama olo. hirvee tuska ja kaikkee, ainoo millo vähäse olo helpottuu ni mietin itsemurhaa, ja et kuolisin, en vaa tiiä muut ulos pääsy täst tuskast. osasto jaksotka ei auta, eikä masennus lääkkeet...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2902
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2763
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1812
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1649
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1647
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1590
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      19
      1488
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1287
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1263
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1249
    Aihe