Lyhytpinnaselle pentuko?

Kyllä pentu voi lehmänhermojakin kiristää. Siinä on vaan opeteltava itse rauhoittumaan, laskemaan kymmeneen, lähtemään tilanteesta jne, ennen kuin jatkaa pennun kanssa puuhastelua. Vihaisena ja kiukkuisena ei kannata tehdä mitään koiran kanssa. Koiralle ei myöskään pidä näyttää vihaa tai suuttumusta. Koiran kanssa olemisen pitäisi olla hauskaa ja kehittävää, ei väsyttävää ja kiukkuista puuhaa, etenkään kouluttaminen ei tuota tulosta jos olet vihainen ja vaadit koiralta asioita, tuskastut vaan enemmän kun mikään ei suju jne. Kannattaa vaikka etukäteen listata asioita, mistä saatat suuttua tai mikä polttaa päreet. Sisäsiisteysasiat, haukkuminen, pentupureminen, touhotus, tottelemattomuus.... ja sitten ärsytystä tuottavaan asiaanperehtyä enemmän, sekä opetella itse rauhoittumaan, niin hyvä tulee.
Enpä tiedä ketään kuka ei olisi joskus tuskastunut saatika hermojaan menettänyt pennun kanssa. :D Itsehillintää, siitä kaikki alkaa.

Meillä on/oli vaikea pentu. Kovapäinen ja todella periksiantamaton. Lisäksi vielä VAHVA.
Hermoja on vaatinut ja pentupuremisen aikaan jopa saappaat jalassa saanut kulkea kämpässä sisällä, ettei satu ja sitä kautta mene hermot pentuun.

Tää vaatii sulta nyt kehittymistä tässä asiassa. Jos omistaudut asialle tosissasi, niin huomaat positiivisia muutoksia itsessäsi =) itsekin rauhoittunut ihan sikana, koska pennulle ei vaan voi raivota, koska se syttyy siitä! Taistelutahtoinen pentu siis meillä... =)

Eli tosiaan opi huomaamaan ja tiedostamaan oman suuttumuksesi ja rauhoitu väkisin. Lopulta ei edes oikeastaan osaa hermostua.

Koirien kanssa tulis aina olla rauhallinen, mutta päättäväinen. Ei lähdetä tilanteita pakoon, mutta ei myöskään huudeta kurkku suorana. Opetellaan viemään asiat rauhallisesti loppuun AINA, vaikka ärsyttäisikin. Huutaminen usein pahentaa tilannetta, tai saa koiran pelkäämään epäloogista ihmistä.

Suosittelen perehtymään energioihin. Enkä puhu nyt mistään yliluonnollisesta, vaan siitä mitä itsekin aistit joka päivä; näet heti jos joku on esim. tosi vihainen/surullinen/ylitsepääsemättömän onnellinen, vaikka ette puhuisi mitään - luet siis toisen energiaa jota se toinen lähettää ulospäin tiedostamattaan ja automaattisesti.
Koirat ja ylipäätään muut eläimet lukee näitä mikroeleitä ja tunnetiloja todella taidokkaasti. Et pysty peittämään turhautumistasi näiltä, joten niitä on opittava hallitsemaan. Ensin esittäen ja lopulta se muuttuu automaatioksi, kun tarpeeksi sitä toistat.
Eli pyri joka kerta suuttuessasi/turhautuessasi vetämään henkeä ja tiedosta se, ettei se pentu sua tahallaan kiusaa. Jos koira käyttäytyy huonosti, se vain peilaa omaa tunnetilaasi. Et pysty koiraa kusettamaan tässä asiassa ikinä. Hermostuksissasi jos kiskaset/kiristät hihnaa väärin, niin heti koira tietää missä tunnetilassa olet ja näin ollen esim. puolustaa sinua muilta ihmisiltä/koirilta jne ja tästä syystä koira esim. remmirähjää.

Summasummarum:

Opettele rauhoittuminen, vaikka väkisin. Kiinnitä huomiota miten asiasi esität. Älä huuda, puhu pelokkaalla äänellä jne, vaan ole aina pää pystyssä, rinta rottingilla rentona, mutta päättäväisenä. Koiran tehdessä väärin nopea komento, tai hellä kosketus vaikkapa peppuun riittää. Odota koiran rauhoittumista (istuu/menee maate, alkaa tehdä muuta rauhallisesti) ja sen jälkeen vasta peräänny. Koira oppii todella nopeasti.
Käskyt yksinkertaisia äännähdyksiä, jos sitäkään. Elekieli usein riittää.

Jos hermot ei tahdo kestää, niin ala vaikkapa joogata. Vihaisen ihmisen ei kannata koiraa ottaa ennenkuin osaa hillitä itsensä. Epävarma teini-ikäinen koira kiukkuisen omistajan kanssa ei ole hyvä yhdistelmä.

PS. lainaa kirjastosta tai osta omaksesi muutama Cesar Millanin kirja. Siellä energiasta enemmän juttua.

Lyhytpinnaisen ja vihanhallintaongelmaisen kuuluu perinteisesti ottaa ns. "vaativa" rotu. Mitä räjähdysherkempi ja vaarallisempi koira, sen enemmän se muistuttaa omistajaansa.

Huumoria peliin, koira on koira pentunakin, ei ihminen, eikä tule ikinä täysin ymmärtämään sinua etkä sinä koiraasi.Eikä tarvikkaan. Pentuaika on lopulta lyhyt ja mukavia yhteisiä muistoja jää paljon enemmän kuin huonoja. Univelatkin maksetaan ajan myötä moninkerroin, koska aikuistuttuaan koirat ovat aikamoisia lepuuttajia..Itse välillä aivan ikävöin aikaa, kun koiramme oli pentu ja katselen ottamiani videoita. Vaikka muistankin, että välillä oli hermot piukeina. Pentuaikana koira leimautuu omistajaansa ja se erottamaton kiintymys suhde säilyy koko elämän. Ihmiselämässä ei näin käy..ikävä kyllä..kovinkaan usein.Näin vaan on.

kdjkk

Pennuissa on todella paljon eroja, mutta aina täytyy muistaa, että pentu vasta opettelee maailman tavoille. Se ei osaa eikä tiedä mitään mistään, joten aivan takuulla tekee virheitä kuten kehittyvä ihmislapsikin. Meille sattui todella helppo pentu, joka ei tuhonnut paikkoja. Tämän otuksen "tuhot" jäivät siihen, että se pari kertaa kävi dyykkaamassa roskista ja levitteli jätteitä pitkin lattia, mutta ei mitään kummempaa. Todella paljon riippuu myös kasvattajasta. Mitä hän on viitsinyt pennulle opettaa, esim. meille tullessa luovutusikäinen pentu teki tarpeensa vain ja ainoastaan sallitulle alustalle.

Suosittelen, että alusta alkaen olet henkisesti valmis mahdollsiin tuhoihin, pissa/kakkavahinkoihin ja siihen, että pentu tosiaankin koettelee rajojaan. Ensimmäisen vuoden aikana monen koiran vatsa on melko herkkä, joten varaudu mahdollsiin yöllisiin hätälenkkeihin. Vaikka kuinka helppo pentua olisi, niin ihan joka ikinen vaatii enemmän tai vähemmän pinnaa omistajaltaan.