Taaa se alkoi

Ja hereillä olen kun en unta saa. Itkettää ja kauhistuttaa. Pitää yrittää mennä nukkumaan jotta jaksan lasten kanssa huomenna. Hyvä puoli tässä on se että oma mielipide alkoholista ja kännisistä on tarkentunut. En halua kumpaakaan enää koskaan elämääni vähimmässäkään määrin.

Pitää nyt vielä sen verran avautua että tuntuu että lähteminen on aavistuksen helpompaa siitä syystä että jo nyt on yksinhuoltajafiilis, en voi jättää lapsia miehen hoitoon ja mihinkään en pääse jollei joku muu hoida, ja sitä tapahtuu todella harvoin. Arjen pyöritys ja asioista vastaaminen on jäänyt minun harteilleni. Mies sanoi äskenkin kun heräsi ja kävi vessassa että hänelle on aivan sama, kun kysyin että eikö häntä haittaa että lapset ja minä kärsimme hänen juomisestaan. Aivan kamalaa! Ja ei sanonut mitään siihen että jos/kun nyt lähden hän menettää perheensä. Tosin ehkä on vieläkin humalassa. On jo luovuttanut, meidän ja itsensä saralla. Lasten takia jo erottava. Onko kellään kokemusta miten lähteä edistämään ero ja muuttoasiaa?

Kuule, luepas juttuja päihdelinkin "kotikanava" osiosta. Siellä on tämä sama tarina satoina versioina. Sama kipuilu ja tuska vuosia ja alkoholisti-puolison vajoamista kohti pohjaa samalla kun elämä on perheelle helvettiä. Lue ja mieti, millaisen elämän haluat itsellesi ja lapsillesi. Sä tarviit varmaan apua, irrottautuminen on vaikeaa, kun homma sahaa ja puoliso lupaa ja lupaa ja taas juo. Sinulla ei ole mitään valtaa toisen juomiseen tai raitistumiseen, saati vastuuta. Mutta muksut ansaitsee kunnon lapsuuden.

Sinä ja lapsesi olette tärkeitä, mutta ette hänelle. Alkoholi on tärkeämpää! Te ansaitsette parempaa!
Irrottaudu, pelasta itsesi ja lapsesi! NYT!

Hän kysyy myös: Onko kellään kokemusta miten lähteä edistämään ero ja muuttoasiaa?
Neuvokaas nyt ihmistä!

Anna miehesi dokailla äläkä rasita häntä vaatimalla lupaamaan asioita, joita hän ei todellakaan pysty pitämään. Ei ihme, että hän raivoaa, kyllähän sen nyt kiristää kenen tahansa suomalaisen viinamäen miehen pinnaa jos ei edes kotona saa kännätä silloin kun huvittaa vaan pitää kärvistellä kuivin suin hammasta purren vain sen takia, että vaimoa sattuu jurppimaan miehen juominen.

Elämä nyt vaan on paljon hauskempaa kun on koko ajan pikku tuiterissa, minuakin rassaa olla selvinpäin, tuntuu että hermot menevät pienemmästäkin asiasta kun ei ole sopivasti rentouttavaa veressä, viikko on ehdoton maksimi, jonka jaksan olla selvinpäin, sitten en meinaa pystyä edes nukkumaan kun alkoholi pyörii mielessä. Lapsemme eivät enää asu luonamme, nuorimmainen muutti omilleen vuosi sitten, toki join kovasti jo heidän kotona asuessaan, mutta en koskaan raivonnut enkä aiheuttanut mitään vaaraa kenellekkään, olen huppelissa rento seuramies, en riidanhaastaja. Tietysti vaimolle teetti hieman enemmän töitä kotona kun en aina pystynyt joka asiaa hoitamaan kännin tai krapulan takia, piti esim. kuskata muksuja kouluun ja harrastuksiin, tehdä lumitöitä yms. mutta ei hän koskaan minua jättää uhannut vaan hoiti hommansa mukisematta. Nyt hän toki voi jo hengähtää ja elää omaakin elämäänsä kun ei ole enää neljää lasta hoidettavansa muiden velvotteiden lisäksi, joita siis en itse edelleenkään aina juomiseltani kerkeä tai pysty hoitamaan.

Voin kertoa omasta kokemuksesta, että juovan alkoholistin lupauksiin ei saa luottaa. Pullo on hänelle ainoa rakas josta hän kynsin hampain pitää kiinni, vaimo ja lapset tulevat vasta sen jälkeen. Tosiasiassa alkoholisti tarvitsee vaimoa ja lapsia vain ylläpitämään perhekulissia, sekä mahdollistamaan juomista pyykkäämällä, siivoamalla, kuskaamalla, rahoittamalla jne. Kun alkolholisti kertoo rakastavansa perhettään ja lapsiaan, hän tarkoittaa että HALUAISI rakastaa, mutta kun hän ei pysty. Se pullo vie kaiken rakkauden.
Kun juominen on jatkunut useita vuosia, on perhekin joutunut elämään totaalista alkoholistin elämää, he ovat valvoneet silloin kun se yksi on kännissä, hiipineet varpaillaan hiljaa krapula-aamuina, ja kituneet kärsimättöminä silloin kun se on "kuivana" pinna kireänä. Usein onkin helpotus kun se alkaa juomaan, silloin ei tarvi enää jännittää että milloin se taas alkaa.
Tämän vuoksi alkoholistin puolisot yleensä sairastuvatkin läheisriippuvuuteen, ja syyllistävät jopa itseään sen yhden juomisesta (samoin kuin lapsetkin). Ja siksi sen alkoholistin jättäminen on usein ylivoimaisen vaikeaa, ja mielummin jäädäänkin siihen maanpäälliseen helvettiin kärsimään ja odottamaan... josko se sittenkin lopettaisi... tai edes vähentäisi... tai kuolisi pois..?
On siis helpompaa saada iso lottovoitto kuin juova alkoholisti raitistumaan omin avuin. Siksi sinun kannattaa lähteä vielä kun pystyt sen tekemään.
Mene kunnan asuntotoimistoon ja selvitä siellä kumpi lähtee nykyisestä asunnosta, alkoholisti puoliso vaiko sinä ja lapset. Sinä saat sieltä tarvittaessa asunnon, sillä et todellakaan ole ainoa etkä ensimmäinen jolle käy elämässään näin. Sinulla on mahdollisuus saada apua sekä yhteiskunnalta että eri järjestöiltä. Esimerkiksi Al-anon on alkoholistien puolisoille tarkoitettu yhdistys, josta saat paljon käytännön neuvoja saman kohtalon kokeneilta.
Sinä tarvitset nyt apua ja onneksi sitä on tarjolla. Myös miehesi tarvitsee apua, mutta hänen täytyy (ilmeisesti) vielä juoda niin kauan kun sitä juomatonta viinaa on jäljellä. Mutta jonain päivänä se saattaa loppua, ja silloin hänkin ehkä ymmärtää hakea apua itselleen.

Kiitos vastauksista. Kyllä laittaa miettimään. Hyvä mies mutta ei tajua itse missä tilassa on. Vaikeaa tekee se että rakas ihminen on edelleen. Perheen hajottaminenkin on vaikeaa. En haluaisi mieheltä lapsia viedä enkä lapsilta isää ja kaikille yhteistä kotia, mutta tiedän että hänen vastuulleen lapsia en uskalla jättää joten mikään yhteishuoltajuus ei onnistu.

Karmeaa kun vasta nyt olen kunnolla tajunnut asioiden tilan. Mies on osannut piilotella juomisen hyvin. Keskusteltiin siitä kun viimeksi oltiin erossa että sain miettiä asioita ja hän pohtia mitä haluaa. Kertoi silloin puhelimessa että on huojentavaa puhua rehellisesti ja sanoa piilopulloistakin ja salassa juomisesta. Tiesi että juo liikaa mutta juo kun kuulemma ei välitä. On niin kamalaa kaikin tavoin että pitää saada helpotusta. Kysyin sitten valitseeko viinan eikä meitä, koska meille muille se ei ole yksi ja sama. Sanoi että juominen riittää ja valitsee meidät.

En tiedä uskoiko itse niin ja että onnistuisi olemaan jatkossa raitis, halusiko itse uskoa niin vai oliko pelkkää teatteria että pääsi takaisin kotiin. Nyt kun juominen alkoi, sanoi syyksi että suhde on niin viileä, yllättäen kun sitä läheisyyttä ja luottamusta pitää yrittää jotenkin hakea takaisin koska se tällä hetkellä puuttuu, minä olen ollut niin kamala ja elämä hirveää että halusi rentoutua. Aika omanapaista. Itse koen ettei pysty olemaan ilman viinaa. Ehkä alkaa itsekin tajuta sen. Vielä kun myöntäisi sen niin että voisi pelastaa itsensä hakeutumalla hoitoon. Mutta sitähän alkoholisti ei kuulemma tee. Menee huonosti hänen itsensä ymmärtämättä miksi tai hän kai kokee että vika ja syy tulee ulkopuolelta, muualta, muista ihmisistä, kovasta elämästä ja hänen omasta vahvasta tunteikkuudestaan, herkkyydestään, ettei elämää pysty kestämään selvin päin.

Mitä siinä voi sitten muuta kuin yrittää tukea. Mutta kunhan ei joisi kotona. Eikä olisi kotona humalassa. Silloin voisi mun puolesta juoda niin paljon kuin haluaa kunhan tulee kotiin selvin päin. Eli punkkaa kännäämisajan muualla. Ja jos siis työt hoituu. Tämä riittäisi itselle toistaiseksi niin mies saisi ehkä jossain vaiheessa itsensä kasaan. Tuntuu nyt tältä. Mutta kun valitettavasti juo kotona eikä sitä voi katsoa itsensä ja lasten takia etenkään. Ja se on meille muille kurjaa koska kännisenä ihminen ei tosiaan ole mukavimmillaan.

Ehkä viinan suurkuluttajat luulevat olevansa mukavia, leppoisia seuramiehiä. Todellisuudessa agressiivisia, kaikesta, hyvistäkin kommenteista ja asioista itseensä ottavia melskaajia. Se on pelottavaa.

Tajuan kyllä senkin että "riittävästi" ei ole se mitä elämässä on tarkoitus tehdä. Minä ja mies itsekin ansaitsemme parempaa. Josko hän sitten tajuaisi että erillään olisi hyvä olla nyt toistaiseksi niin kummallakin on parempi olo, koska minä voin pahoin hänen juomisestaan, vaikutuksista muuhun perheeseen, huonosta suhteesta ja hän kokee että minä, parisuhteen tila, vaikeat asiat elämässä ovat syy juomiseen. Ristiriitaista, miksei juova osapuoli sitten halua erota, voisi nauttia elämästä ja lapset olisivat kuitenkin osa elämää, naimisissahan ei ole pakko olla, ei ole häpeällistä erota jos se on koko perheelle eduksi... ja yhteishuoltajuus olisi tuossa tilanteessa se hyvä ratkaisu jos hän kerran juo minun ja huonontuneen suhteen takia ja voi kuulemma olla juomattakin. Laittaa miettimään aavistaako itse ettei se ole koko totuus ja parantaako juomisongelman. Mutta terveellinen vaihtoehto se miehellekin olisi, tajuaisi ehkä varata aikaa omien asioidensa selvittelyyn tai saisi ainakin nauttia elämästä jos tämä nykyisellään on niin kamalaa.

Ehkä hän pelkää menettävänsä perheensä kokonaan, mistä ei ole kyse. Tietysti haluan että isä on osa lasten elämää jos vain haluaa olla ja jos haluaa sen tehdä selvin päin. Onhan käsittääkseni jotain valvottuja tapaamisiakin käsittääkseni sitten jos viina alkaiskin olla tapaamisissa ongelma, että kai isä voisi sitä kautta ainakin nähdä lapsiaan jos ei muuten voi olla selvin päin.

Ja toisaalta, ihmeellistä miettiä tällaisia. En koskaan kuvitellut omalle kohdalle alkoholistimiestä ja lasten viinaa juovaa isää. Itsellä ei lapsuuden kodissa ollut tällaista.

Monikohan alkoholisti tajuaa että sen viinan takia vaimo todella lähtee, ei siksi että ihminen itse olisi jollain tavalla huono, viallinen tai ei rakkauden arvoinen? Jokainenhan me olemme rakastamisen arvoisia... Kyse on vain siitä että pitää ajatella myös paljonko itse jaksaa ja kestää, voiko itse suhteessa niin huonosti että ero olisi parempi ratkaisu kaikille, myös lapsille. Että kaikkien elämä tulisi taas tasapainoon.

Hei, Pysy alkuperäisessä suunnitelmassasi ja laita mies äitinsä huomaan. Alkoholisti tarvitsee kunnon herätyksen ennen kun voi muuttua. (jos voi muuttua. )Joskus se on herätä paskat ja kuset housussa ja kukaan ei ole auttamassa tai että perhe on lähtenyt. Alkoholisti lupailee lupailemistaan, mutta siihen se voikin jäädä.

Makskirroosikuoleman nähneenä -en suosittele ainakaan jäämään.

Alkoholismi on vakavasti otettava sairaus. Yritä saada miehesi ymmärtämään perheensä tärkeys. Yleensäkin alkoholisteilla on hyvä saada muuta virikettä, kovaa kuria ja myös välittämistä. Itse olen päässyt seuraamaan alkoholistin perhehelvettiä läheltä.
En haluaisi kokea samaa uudestaan. Ehkä uusi työ, masennustutkimus ja sitä kautta lääkitys. Tämäkään kivi ei ole liian vaikea kääntää. Alkoholi saattaa jäädä vähemmälle merkitykselle ja muut arvot nousevat esiin.

Hei,

Itse sanoin tänään alkoholisti miehelleni, että painuu helvettiin kodistani ennenkuin tulen töistä takaisin. Inhottaa katsella miestä joka vetelehtii ja känniääliökaverit soittelevat joiden juttuja meuhkataan ja vatvotaan kaiken iltaa. Mitään muuta ei elämässä hänen kanssaan ole. Olen niin väsynyt tähän. Olen puolen vuoden ajan todella ahminut tietoa alkoholismista jokapuolelta mistä vain olen sitä käsiini saanut.
Mieheni pystyy olemaan viikon ja muutaman päivän päälle enimmillään juomata ja mitä enempi päiviä on kulunut niin sitä kireämmäksi ilmapiiri käy. ja syy on ollut aina minussa tai selkää särkee tai nilkkaa jne jen. 1001 syytä juomiseen, muttei 1 lopettamiseen. Muistan, kun olimme puolisen vuotta olleet kihloissa. Hän känniääliönä heitti minut ulos kodistaan. Oikeastaan paiskasi terassin lattialle sellaisella voimalla, että polviin ja kyynerpäihin tuli verinirhaumat. Josta sitten pinkaisin juoksuun ja parin kilometrin päähän naapuriin sukkasillani ja t-paitasillani. Tätä ennen hän oli istuttanut minua sohvalla pari tuntia ja solvannut räkä roiskuen minua kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Yleensä lapseni isästä josta on erittäin mustasukkainen vaikka olin ollut hänestä jo viisivuotta erossa kun me tapasimme. Pakkasta oli muutama aste. pääsin sinne turvaan ja soitin poliisit, menin hakemaan tavarani ja lähdin. Kävin terveyskeskuksessa kuvauttamassa vammani ja siellä sairaanhoitaja sanoi: Jätä se heti, hyvin vihaisesti. Hän kertoi tietävänsä mistä puhuu, koska hänen isänsä oli ollut samanlainen. Silloin en vielä sitä tehnyt, ei ollut aika kypsä. Nyt kun olen tiedostanut todella mistä on kyse, niin päätös on kypsynyt. Muuta keinoa ei ole. Paljon pahaa piti tapahtua ennen sitä. Yhteistä taivalta melkein neljä vuotta.

onneksi olen pitänyt aina raha-asiamme erillisinä ja sen ettemme ole yhteen muuttaneet. Luojan kiitos järkeä on ollut sen verran päässä.

Voi että mä tän niin tiedän! Jätin alkkis mieheni vuosisitten! Se on ollut elämäni paras ratkaisu! Minut sokaisi mieheni ammatti mielenterveys alalla ja päihde alalla..on myös sairaanhoitaja. Aiheutti niin paljon pelkoa ja vihaa ettei kukaan usko! Puukot oli pöydässä pystyssä..könnireissujaan teki ja oli pois muutamia päiviä..joi n.3 koria viikossa..voimia sulle!! Hirmusti!!! Joskus oon aatellu että pitäs olla tapaaminen tällaisissa merkeissä muiden samasta kärsivien omaisten kanssa...

Tutulta kuulostaa nämä tarinat. Itse asuin viisi vuotta alkoholistin kanssa ja elämä oli jatkuvaa pelkoa. Juomaputkien ajan väkivallan pelkoa ja raittiusputkien ajan pelkoa, että milloin se taas alkaa.

Kyseessä oli ihana ihminen. Maailman lahjakkain ja rakastavin ihminen, jonka huumorintaju ja luovuus oli omaa luokkansa. Rankka lapsuus oli jättänyt jälkensä ja välillä tuntui, että hän oli vain pieni poika, joka hädissään odottaa rakkautta ja hyväksyntää. Tuntui, että hänen elämä oli jatkuvaa taistelua, että saa pidettyä pään pinnan yläpuolella, ettei huku. Teeskentelyä, että kaikki on hyvin, että hän on mies, joka hoitaa kaiken ja seisoo rinnalla, kuin kallio.

Muuttoni jälkeen seurustelimme vielä kaksi vuotta, kun en hänestä, elämäni rakkaudesta irtikään päässyt. Vuosi sitten hän menehtyi äkillisesti. Olen syyttänyt itseäni ja miettinyt pääni puhki mitä olisin voinut tehdä toisin, vaikka järkikin sanoo, etten minä tai kukaan muukaan olisi voinut häntä pelastaa.

Lapsia meille ei koskaan tullut, joten epäilemättä aloittajan tilanne on vielä mutkikkaampi. Toivotan voimia ja lujaa tahtoa sinulle. Kliseitähän nämä on, mutta asioilla on taipumus järjestyä. Joskus täytyy vain tietyllä tavalla kovettaa sydämensä, jotta voi jatkaa elämää. Sinusta ei ole hyötyä enää kenellekään, jos et pidä itsestäsi huolta.

Tee asiasta julkinen eli älä salaile asiaa sukulaisten.ystävien,työkavereiden kanssa.
Sain käsityksen että mies on myöntänyt juomisen , se on eka askel kriisin korjaamiseen
Mikään kriisi ei mene sormia napsauttamalla mutta jos halua on niin hakekaa ammattiapua
Reippaasti

Minä luin ja ymmärrän . Lähde suhteesta, silloin suomalainen mies näyttää tunteensa. Tämä ei koske kaikkia. Olen yksin ja tulen olemaan yksin. En saa rakastua koska se pilaa loputkin tästä elämästä. Ja vielä toisen elämän. On tilanteita , Hän ottaa mua kädestä kiinni ravintolan sohvalla, Hän voi tulla istumaan kotiini sohvalle. Minulle riittä se aika Hänen kanssaan, mutta se on rajallinen. Miksi kirjoitin , no se alco.

Valitettava tosiasia on se, että alkoholistin on miltei mahdoton toipua yksin ja omalla päätöksellä. Yksi hyvä vinkki alkoholistille on hakea vertaistukea esim AA:sta. Se on maksutonta hoitoa ja kerhoja löytyy melkein kaikilta paikkakunnilta. Ainoa mitä tarvitsee tehdä on, että tekee päätöksen että haluaa lopettaa juomisen ja sen jälkeen marssii ensimmäiseen palaveriin.
Tai soittaa AA-palvelunumeroon ja pyytää toisen raitistuneen alkoholistin noutamaan. Sen raitistunut alkoholisti tekee erittäin mielellään auttaakseen toista ja samalla itseään pysymään raittiina.

https://m.youtube.com/watch?v=ES-wch1UEQs tsiiga toi

"Valitettava tosiasia on se, että alkoholistin on miltei mahdoton toipua yksin ja omalla päätöksellä."

Eikö ole aika vastuutonta sanoa noin sellaiselle juomisen lopettamista harkitsevalle juopolle, joka ei syystä tai toisesta halua osallistua AA:n tai minkään muun tahon tarjoamaan vertaistukeen?
Jos yksin toipuminen on mielestäsi lähes mahdotonta niin onko alkoholistilla siinä tapauksessa ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto juoda itsensä hengiltä?
Entä kenen päätöksellä se AA:n palaveriin osallistuva sitten raitistuu jos ei omalla?

"Ikävä kyllä noin se asia vaan on. Suomessa on arviolta 300.000 työssä käyvää alkoholistia"

Ei todelliset alkoholistit työelämässä ole, ei ne niin säännölliseen elämänrytmiin kykenisi, kuin ehkä ajoittain lyhyen aikaa ja pakotettuna.
Ehkä niillä työssäkäyvillä on jonkunasteinen riippuvuussuhde alkoholiin (alkoholiongelma), joka ei ole kuitenkaan vielä kehittynyt varsinaiseksi alkoholismiksi.

Niin se vaan on , työviikot pystyy olemaan juomatta mutta viikonloput sitten tintataan kunnolla. Siinä sitten ensimmäinen työpäivä on hieman hankala. Pahimpia on nää luuserit jotka juovat aina kun rahaa on, siinä sitten saa muija selkäänsä ja muut häiriökäyttäytymistä, yleensä yöaikaan. Juopot on surkeita.

Toivoisin että lukisit myös minun juttu aihesta koska usknn että sittä on paljon hyötyä sinulle...:) Ystävällisin Tervesin. Loymardz. Ps. Ps: tippattomana noin 15 vuotta jo nyt ja juttu löyty suomi keskustelut alkoholismi ja alussa eli: hoidon hakeutuminen ja onnistumisen edellytykset....:) Ehkä saat siitä joko hyödyllistä tietoa tai ainkain voimia jaksa...:)