Aihe

Taaa se alkoi

Alkoholistinvaimo

Miehen viimeisimmän toilailukierroksen ja pelottavien kännisekoilujen jälkeen pyysin lähtemään pariksi viikoksi pois kotoa äidilleen miettimään mitä haluaa tehdä ja kerroin että aiheesta on puhuttu sen verran monta kertaa etten jaksa enää puhua kun siitä ei ole mitään hyötyä, vaan että jos vielä tuo alkoholia kotiin, piilottelee vielä pulloja, juo salaa, on lasten kanssa humalassa ja heiluu kännissä kotona niin että joudun omassa kodissani pelkäämään, lähden lasten kanssa.

Mies lupasi olla puoli vuotta juomatta. Itki ettei halua menettää meitä ja on ikävä kotiin. Uskoin. Taas kerran. Meni raittiina hetki. Sitten lähti kavereiden kanssa viihteelle. Ai mikä selvä puoli vuotta? Se olikin miehen mielestä älytön idea. Ei kuulemma tuo viinaa kotiin niin sehän on sitten ok ja ei ollut hänestä iso juttu ettei pysynyt suunnitelmassaan. Ja nyt sitten ilmestyivät piilopullot. Ehkä niitä on jo ollut, en ole vahtinut aikuista ihmistä, olen halunnut luottaa. Mutta kun menin miehen jälkeen nukkumaan makkarin ilma haisi aivan vanhalle viinalle ja mies oli nukahtanut (sammunut?). Kurkkasin kannettavan reppuun ja siellähän ne, kolme alkoholia sisältävää pulloa.

Itku tulee ettei tästä nyt sitten kuitenkaan tule enää mitään. Voi kurja miksi pitää olla juuri minun liittoni jossa erotaan toisen viinanjuonnin vuoksi? Miksi juuri minun mieheni on alkoholisti, muuten niin ihana ja kunnollinen mies. Tai oli sellainen.

No nyt on sitten kai se hetki. Se kun on oltava vahva ja lähdettävä. Itseni ja lasten vuoksi.

Mies tissutteli tänään illalla salaa makuuhuoneessa ja samalla tyynnytteli nukkumaan laitettua 9kk vanhaa vauvaa. Suutuin että taas hoitanut lasta humalassa! Humalaiselle ei vielä voinut paljon sanoa paitsi kertoa että huomasin pullot.

Jos menee samaa rataa kuin ennen niin viinamäärä lisääntyy, mies juo yhä useammin ja purkaa tuntemansa huonon olon minuun raivoamalla ja alan pelätä kotona. Luulee varmaan että taas nalkutan ja katson touhua kunnes menee totaalisiin älyttömyyksiin ja uhkaan lähteä josta seuraa miehen hetkellinen lupailu ja vannominen ettei enää juo ja lyhyt raivoraitis kausi kunnes kierre alkaa alusta, yhä nopeammin ja yhä rankempana.

Kai se on lähdettävä. Ei tuo mies tajua. Surku kun muuten jäisin. Mutta tuo alkoholi. Toivottavasti joku hieman viinan lumoissa oleva lukee tämän ja laittaa korkin kiinni ennen kuin se oikeasti on hänelle mahdotonta.

41

169

    Vastaukset

    • Ja hereillä olen kun en unta saa. Itkettää ja kauhistuttaa. Pitää yrittää mennä nukkumaan jotta jaksan lasten kanssa huomenna. Hyvä puoli tässä on se että oma mielipide alkoholista ja kännisistä on tarkentunut. En halua kumpaakaan enää koskaan elämääni vähimmässäkään määrin.

    • Pitää nyt vielä sen verran avautua että tuntuu että lähteminen on aavistuksen helpompaa siitä syystä että jo nyt on yksinhuoltajafiilis, en voi jättää lapsia miehen hoitoon ja mihinkään en pääse jollei joku muu hoida, ja sitä tapahtuu todella harvoin. Arjen pyöritys ja asioista vastaaminen on jäänyt minun harteilleni. Mies sanoi äskenkin kun heräsi ja kävi vessassa että hänelle on aivan sama, kun kysyin että eikö häntä haittaa että lapset ja minä kärsimme hänen juomisestaan. Aivan kamalaa! Ja ei sanonut mitään siihen että jos/kun nyt lähden hän menettää perheensä. Tosin ehkä on vieläkin humalassa. On jo luovuttanut, meidän ja itsensä saralla. Lasten takia jo erottava. Onko kellään kokemusta miten lähteä edistämään ero ja muuttoasiaa?

      • Aivan sama, lapset ja vaimo, koska viina on hänelle tärkeämpi.
        Kumpi sinulle on tärkeämpi, mies vai lapset?


    • Kuule, luepas juttuja päihdelinkin "kotikanava" osiosta. Siellä on tämä sama tarina satoina versioina. Sama kipuilu ja tuska vuosia ja alkoholisti-puolison vajoamista kohti pohjaa samalla kun elämä on perheelle helvettiä. Lue ja mieti, millaisen elämän haluat itsellesi ja lapsillesi. Sä tarviit varmaan apua, irrottautuminen on vaikeaa, kun homma sahaa ja puoliso lupaa ja lupaa ja taas juo. Sinulla ei ole mitään valtaa toisen juomiseen tai raitistumiseen, saati vastuuta. Mutta muksut ansaitsee kunnon lapsuuden.

    • Sinä ja lapsesi olette tärkeitä, mutta ette hänelle. Alkoholi on tärkeämpää! Te ansaitsette parempaa!
      Irrottaudu, pelasta itsesi ja lapsesi! NYT!

    • Hän kysyy myös: Onko kellään kokemusta miten lähteä edistämään ero ja muuttoasiaa?
      Neuvokaas nyt ihmistä!

    • Anna miehesi dokailla äläkä rasita häntä vaatimalla lupaamaan asioita, joita hän ei todellakaan pysty pitämään. Ei ihme, että hän raivoaa, kyllähän sen nyt kiristää kenen tahansa suomalaisen viinamäen miehen pinnaa jos ei edes kotona saa kännätä silloin kun huvittaa vaan pitää kärvistellä kuivin suin hammasta purren vain sen takia, että vaimoa sattuu jurppimaan miehen juominen.

      Elämä nyt vaan on paljon hauskempaa kun on koko ajan pikku tuiterissa, minuakin rassaa olla selvinpäin, tuntuu että hermot menevät pienemmästäkin asiasta kun ei ole sopivasti rentouttavaa veressä, viikko on ehdoton maksimi, jonka jaksan olla selvinpäin, sitten en meinaa pystyä edes nukkumaan kun alkoholi pyörii mielessä. Lapsemme eivät enää asu luonamme, nuorimmainen muutti omilleen vuosi sitten, toki join kovasti jo heidän kotona asuessaan, mutta en koskaan raivonnut enkä aiheuttanut mitään vaaraa kenellekkään, olen huppelissa rento seuramies, en riidanhaastaja. Tietysti vaimolle teetti hieman enemmän töitä kotona kun en aina pystynyt joka asiaa hoitamaan kännin tai krapulan takia, piti esim. kuskata muksuja kouluun ja harrastuksiin, tehdä lumitöitä yms. mutta ei hän koskaan minua jättää uhannut vaan hoiti hommansa mukisematta. Nyt hän toki voi jo hengähtää ja elää omaakin elämäänsä kun ei ole enää neljää lasta hoidettavansa muiden velvotteiden lisäksi, joita siis en itse edelleenkään aina juomiseltani kerkeä tai pysty hoitamaan.

      • Te rennot seuramiehet olette todellisuudessa känniääliöitä ja kun sitä rentouttavaa on liikaa veressä, alkaa aggressiivinen/arvaamaton käytös.

        "...tuo alkoholia kotiin, piilottelee vielä pulloja, juo salaa, on lasten kanssa humalassa ja heiluu kännissä kotona niin että joudun omassa kodissani pelkäämään...Mies tissutteli tänään illalla salaa makuuhuoneessa ja samalla tyynnytteli nukkumaan laitettua 9kk vanhaa vauvaa. "

        Kuulostaa todellakin aiheelliselta keskustella vakavasti alkoholistin kanssa, että joko meno on muututtava, tai sitten on muutettava. Jos on pakko ottaa niin täytyisi pitää huoli siitä ettei muitten perheenjäsenten tarvitse sitä hommaa nähdä.
        Mutu siltä, että ko. tapaus ei kykene muuttumaan, vaan lasten ja aloittajan kannalta paras ratkaisu on ainakin asumusero mahdollisimman pian. Siinä on mahdollisuus että mies joko tulee järkiinsä ja tajuaa asian vakavuuden, tai sitten ei. Jokatapauksessa järkipuhe ei alkoholiriippuvaiseen tehoa.


      • En ole koskaan ollut aggressiivinen/arvaamaton kännipäissäni, en ole ollut tappelussakaan kun joskus pentuna muutaman kerran, enkä tällöinkään aloittanut sitä. Jos olisin aggressiivinen niin kyllä minunkin vaimoni olisi lähtenyt kävelemään jo ajat sitten. Tottakai olen samaa mieltä, että kenenkään ei tarvitse/kannata sietää arvaamatonta känniääliötä kotonaan, varsinkaan jos on lapsia, mutta mukavan leppoisan juopon kanssa pystyy kyllä hyvin elämään, eikä se, että miehen viinahammasta kolottaa lähes päivittäin, ole mikään hyvä syy jättämiselle jos mies on muuten mukava.


      • Niin no eihän siinä sitten, mukava mies mitä nyt alkoholisti jonka kanssa ei selviä päiviä juuri näe. Joillekin naisille tällaiset saattaa riittää, joillekin ei. Ei voi lähteä minnekään koskaan tai tehdä mitään jossa vaaditaan selvää päätä, kun mukava mies haluaa pysyä kotona kännäämässä. Ei kaikki halua katsella sitä turpeaa, saamatonta juoppoa jonka suunta on vain alaspäin. Kyllä se säännöllinen alkoholinkäyttö muuttaa fyysisten muutosten lisäksi luonnetta ja passivoi, huonontaa unta jne jne.

        Että kyllä on oikein hyvä syy jättää kaltaisesi tapaus.


    • Voin kertoa omasta kokemuksesta, että juovan alkoholistin lupauksiin ei saa luottaa. Pullo on hänelle ainoa rakas josta hän kynsin hampain pitää kiinni, vaimo ja lapset tulevat vasta sen jälkeen. Tosiasiassa alkoholisti tarvitsee vaimoa ja lapsia vain ylläpitämään perhekulissia, sekä mahdollistamaan juomista pyykkäämällä, siivoamalla, kuskaamalla, rahoittamalla jne. Kun alkolholisti kertoo rakastavansa perhettään ja lapsiaan, hän tarkoittaa että HALUAISI rakastaa, mutta kun hän ei pysty. Se pullo vie kaiken rakkauden.
      Kun juominen on jatkunut useita vuosia, on perhekin joutunut elämään totaalista alkoholistin elämää, he ovat valvoneet silloin kun se yksi on kännissä, hiipineet varpaillaan hiljaa krapula-aamuina, ja kituneet kärsimättöminä silloin kun se on "kuivana" pinna kireänä. Usein onkin helpotus kun se alkaa juomaan, silloin ei tarvi enää jännittää että milloin se taas alkaa.
      Tämän vuoksi alkoholistin puolisot yleensä sairastuvatkin läheisriippuvuuteen, ja syyllistävät jopa itseään sen yhden juomisesta (samoin kuin lapsetkin). Ja siksi sen alkoholistin jättäminen on usein ylivoimaisen vaikeaa, ja mielummin jäädäänkin siihen maanpäälliseen helvettiin kärsimään ja odottamaan... josko se sittenkin lopettaisi... tai edes vähentäisi... tai kuolisi pois..?
      On siis helpompaa saada iso lottovoitto kuin juova alkoholisti raitistumaan omin avuin. Siksi sinun kannattaa lähteä vielä kun pystyt sen tekemään.
      Mene kunnan asuntotoimistoon ja selvitä siellä kumpi lähtee nykyisestä asunnosta, alkoholisti puoliso vaiko sinä ja lapset. Sinä saat sieltä tarvittaessa asunnon, sillä et todellakaan ole ainoa etkä ensimmäinen jolle käy elämässään näin. Sinulla on mahdollisuus saada apua sekä yhteiskunnalta että eri järjestöiltä. Esimerkiksi Al-anon on alkoholistien puolisoille tarkoitettu yhdistys, josta saat paljon käytännön neuvoja saman kohtalon kokeneilta.
      Sinä tarvitset nyt apua ja onneksi sitä on tarjolla. Myös miehesi tarvitsee apua, mutta hänen täytyy (ilmeisesti) vielä juoda niin kauan kun sitä juomatonta viinaa on jäljellä. Mutta jonain päivänä se saattaa loppua, ja silloin hänkin ehkä ymmärtää hakea apua itselleen.

    • Kiitos vastauksista. Kyllä laittaa miettimään. Hyvä mies mutta ei tajua itse missä tilassa on. Vaikeaa tekee se että rakas ihminen on edelleen. Perheen hajottaminenkin on vaikeaa. En haluaisi mieheltä lapsia viedä enkä lapsilta isää ja kaikille yhteistä kotia, mutta tiedän että hänen vastuulleen lapsia en uskalla jättää joten mikään yhteishuoltajuus ei onnistu.

      Karmeaa kun vasta nyt olen kunnolla tajunnut asioiden tilan. Mies on osannut piilotella juomisen hyvin. Keskusteltiin siitä kun viimeksi oltiin erossa että sain miettiä asioita ja hän pohtia mitä haluaa. Kertoi silloin puhelimessa että on huojentavaa puhua rehellisesti ja sanoa piilopulloistakin ja salassa juomisesta. Tiesi että juo liikaa mutta juo kun kuulemma ei välitä. On niin kamalaa kaikin tavoin että pitää saada helpotusta. Kysyin sitten valitseeko viinan eikä meitä, koska meille muille se ei ole yksi ja sama. Sanoi että juominen riittää ja valitsee meidät.

      En tiedä uskoiko itse niin ja että onnistuisi olemaan jatkossa raitis, halusiko itse uskoa niin vai oliko pelkkää teatteria että pääsi takaisin kotiin. Nyt kun juominen alkoi, sanoi syyksi että suhde on niin viileä, yllättäen kun sitä läheisyyttä ja luottamusta pitää yrittää jotenkin hakea takaisin koska se tällä hetkellä puuttuu, minä olen ollut niin kamala ja elämä hirveää että halusi rentoutua. Aika omanapaista. Itse koen ettei pysty olemaan ilman viinaa. Ehkä alkaa itsekin tajuta sen. Vielä kun myöntäisi sen niin että voisi pelastaa itsensä hakeutumalla hoitoon. Mutta sitähän alkoholisti ei kuulemma tee. Menee huonosti hänen itsensä ymmärtämättä miksi tai hän kai kokee että vika ja syy tulee ulkopuolelta, muualta, muista ihmisistä, kovasta elämästä ja hänen omasta vahvasta tunteikkuudestaan, herkkyydestään, ettei elämää pysty kestämään selvin päin.

      Mitä siinä voi sitten muuta kuin yrittää tukea. Mutta kunhan ei joisi kotona. Eikä olisi kotona humalassa. Silloin voisi mun puolesta juoda niin paljon kuin haluaa kunhan tulee kotiin selvin päin. Eli punkkaa kännäämisajan muualla. Ja jos siis työt hoituu. Tämä riittäisi itselle toistaiseksi niin mies saisi ehkä jossain vaiheessa itsensä kasaan. Tuntuu nyt tältä. Mutta kun valitettavasti juo kotona eikä sitä voi katsoa itsensä ja lasten takia etenkään. Ja se on meille muille kurjaa koska kännisenä ihminen ei tosiaan ole mukavimmillaan.

      Ehkä viinan suurkuluttajat luulevat olevansa mukavia, leppoisia seuramiehiä. Todellisuudessa agressiivisia, kaikesta, hyvistäkin kommenteista ja asioista itseensä ottavia melskaajia. Se on pelottavaa.

      Tajuan kyllä senkin että "riittävästi" ei ole se mitä elämässä on tarkoitus tehdä. Minä ja mies itsekin ansaitsemme parempaa. Josko hän sitten tajuaisi että erillään olisi hyvä olla nyt toistaiseksi niin kummallakin on parempi olo, koska minä voin pahoin hänen juomisestaan, vaikutuksista muuhun perheeseen, huonosta suhteesta ja hän kokee että minä, parisuhteen tila, vaikeat asiat elämässä ovat syy juomiseen. Ristiriitaista, miksei juova osapuoli sitten halua erota, voisi nauttia elämästä ja lapset olisivat kuitenkin osa elämää, naimisissahan ei ole pakko olla, ei ole häpeällistä erota jos se on koko perheelle eduksi... ja yhteishuoltajuus olisi tuossa tilanteessa se hyvä ratkaisu jos hän kerran juo minun ja huonontuneen suhteen takia ja voi kuulemma olla juomattakin. Laittaa miettimään aavistaako itse ettei se ole koko totuus ja parantaako juomisongelman. Mutta terveellinen vaihtoehto se miehellekin olisi, tajuaisi ehkä varata aikaa omien asioidensa selvittelyyn tai saisi ainakin nauttia elämästä jos tämä nykyisellään on niin kamalaa.

      Ehkä hän pelkää menettävänsä perheensä kokonaan, mistä ei ole kyse. Tietysti haluan että isä on osa lasten elämää jos vain haluaa olla ja jos haluaa sen tehdä selvin päin. Onhan käsittääkseni jotain valvottuja tapaamisiakin käsittääkseni sitten jos viina alkaiskin olla tapaamisissa ongelma, että kai isä voisi sitä kautta ainakin nähdä lapsiaan jos ei muuten voi olla selvin päin.

      Ja toisaalta, ihmeellistä miettiä tällaisia. En koskaan kuvitellut omalle kohdalle alkoholistimiestä ja lasten viinaa juovaa isää. Itsellä ei lapsuuden kodissa ollut tällaista.

      Monikohan alkoholisti tajuaa että sen viinan takia vaimo todella lähtee, ei siksi että ihminen itse olisi jollain tavalla huono, viallinen tai ei rakkauden arvoinen? Jokainenhan me olemme rakastamisen arvoisia... Kyse on vain siitä että pitää ajatella myös paljonko itse jaksaa ja kestää, voiko itse suhteessa niin huonosti että ero olisi parempi ratkaisu kaikille, myös lapsille. Että kaikkien elämä tulisi taas tasapainoon.

    • Hei, Pysy alkuperäisessä suunnitelmassasi ja laita mies äitinsä huomaan. Alkoholisti tarvitsee kunnon herätyksen ennen kun voi muuttua. (jos voi muuttua. )Joskus se on herätä paskat ja kuset housussa ja kukaan ei ole auttamassa tai että perhe on lähtenyt. Alkoholisti lupailee lupailemistaan, mutta siihen se voikin jäädä.

      Makskirroosikuoleman nähneenä -en suosittele ainakaan jäämään.

    • Alkoholismi on vakavasti otettava sairaus. Yritä saada miehesi ymmärtämään perheensä tärkeys. Yleensäkin alkoholisteilla on hyvä saada muuta virikettä, kovaa kuria ja myös välittämistä. Itse olen päässyt seuraamaan alkoholistin perhehelvettiä läheltä.
      En haluaisi kokea samaa uudestaan. Ehkä uusi työ, masennustutkimus ja sitä kautta lääkitys. Tämäkään kivi ei ole liian vaikea kääntää. Alkoholi saattaa jäädä vähemmälle merkitykselle ja muut arvot nousevat esiin.

      • Alkoholistin täytyy itse haluta raitistua! Turha perhettä on alkkiksen sairaudesta/parantumisesta syyllistää ja vastuullistaa. Menköön hoitoon ja sitten kun on ollut täysraittiina vuoden tai parin palatkoon sitten niin mahdottoman rakkaan perheensä luo... Jees! Harva siltä reissulta raitistuneena palaa, joten puoliso ja mukulat tekevät viisaasti kun eivät jää sitä ihmettä edes odottelemaan.


    • Hei,

      Itse sanoin tänään alkoholisti miehelleni, että painuu helvettiin kodistani ennenkuin tulen töistä takaisin. Inhottaa katsella miestä joka vetelehtii ja känniääliökaverit soittelevat joiden juttuja meuhkataan ja vatvotaan kaiken iltaa. Mitään muuta ei elämässä hänen kanssaan ole. Olen niin väsynyt tähän. Olen puolen vuoden ajan todella ahminut tietoa alkoholismista jokapuolelta mistä vain olen sitä käsiini saanut.
      Mieheni pystyy olemaan viikon ja muutaman päivän päälle enimmillään juomata ja mitä enempi päiviä on kulunut niin sitä kireämmäksi ilmapiiri käy. ja syy on ollut aina minussa tai selkää särkee tai nilkkaa jne jen. 1001 syytä juomiseen, muttei 1 lopettamiseen. Muistan, kun olimme puolisen vuotta olleet kihloissa. Hän känniääliönä heitti minut ulos kodistaan. Oikeastaan paiskasi terassin lattialle sellaisella voimalla, että polviin ja kyynerpäihin tuli verinirhaumat. Josta sitten pinkaisin juoksuun ja parin kilometrin päähän naapuriin sukkasillani ja t-paitasillani. Tätä ennen hän oli istuttanut minua sohvalla pari tuntia ja solvannut räkä roiskuen minua kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Yleensä lapseni isästä josta on erittäin mustasukkainen vaikka olin ollut hänestä jo viisivuotta erossa kun me tapasimme. Pakkasta oli muutama aste. pääsin sinne turvaan ja soitin poliisit, menin hakemaan tavarani ja lähdin. Kävin terveyskeskuksessa kuvauttamassa vammani ja siellä sairaanhoitaja sanoi: Jätä se heti, hyvin vihaisesti. Hän kertoi tietävänsä mistä puhuu, koska hänen isänsä oli ollut samanlainen. Silloin en vielä sitä tehnyt, ei ollut aika kypsä. Nyt kun olen tiedostanut todella mistä on kyse, niin päätös on kypsynyt. Muuta keinoa ei ole. Paljon pahaa piti tapahtua ennen sitä. Yhteistä taivalta melkein neljä vuotta.

      onneksi olen pitänyt aina raha-asiamme erillisinä ja sen ettemme ole yhteen muuttaneet. Luojan kiitos järkeä on ollut sen verran päässä.

      • Oikein, kerran täällä eletään, kannattaa elää se kuten haluaa.


    • Voi että mä tän niin tiedän! Jätin alkkis mieheni vuosisitten! Se on ollut elämäni paras ratkaisu! Minut sokaisi mieheni ammatti mielenterveys alalla ja päihde alalla..on myös sairaanhoitaja. Aiheutti niin paljon pelkoa ja vihaa ettei kukaan usko! Puukot oli pöydässä pystyssä..könnireissujaan teki ja oli pois muutamia päiviä..joi n.3 koria viikossa..voimia sulle!! Hirmusti!!! Joskus oon aatellu että pitäs olla tapaaminen tällaisissa merkeissä muiden samasta kärsivien omaisten kanssa...

      • Al-Anon ryhmillä on omaisille yms. suunnattuja tapaamisia siellä sun täällä. Saa olla entinenkin "omainen". Vertaistukea varmasti saa! Onhan heillä myös sähköpostitse toimiva keskusteluryhmä yms.

        http://www.al-anon.fi/ryhmat


    • Tutulta kuulostaa nämä tarinat. Itse asuin viisi vuotta alkoholistin kanssa ja elämä oli jatkuvaa pelkoa. Juomaputkien ajan väkivallan pelkoa ja raittiusputkien ajan pelkoa, että milloin se taas alkaa.

      Kyseessä oli ihana ihminen. Maailman lahjakkain ja rakastavin ihminen, jonka huumorintaju ja luovuus oli omaa luokkansa. Rankka lapsuus oli jättänyt jälkensä ja välillä tuntui, että hän oli vain pieni poika, joka hädissään odottaa rakkautta ja hyväksyntää. Tuntui, että hänen elämä oli jatkuvaa taistelua, että saa pidettyä pään pinnan yläpuolella, ettei huku. Teeskentelyä, että kaikki on hyvin, että hän on mies, joka hoitaa kaiken ja seisoo rinnalla, kuin kallio.

      Muuttoni jälkeen seurustelimme vielä kaksi vuotta, kun en hänestä, elämäni rakkaudesta irtikään päässyt. Vuosi sitten hän menehtyi äkillisesti. Olen syyttänyt itseäni ja miettinyt pääni puhki mitä olisin voinut tehdä toisin, vaikka järkikin sanoo, etten minä tai kukaan muukaan olisi voinut häntä pelastaa.

      Lapsia meille ei koskaan tullut, joten epäilemättä aloittajan tilanne on vielä mutkikkaampi. Toivotan voimia ja lujaa tahtoa sinulle. Kliseitähän nämä on, mutta asioilla on taipumus järjestyä. Joskus täytyy vain tietyllä tavalla kovettaa sydämensä, jotta voi jatkaa elämää. Sinusta ei ole hyötyä enää kenellekään, jos et pidä itsestäsi huolta.

      • "Kyseessä oli ihana ihminen. Maailman lahjakkain ja rakastavin ihminen, jonka huumorintaju ja luovuus oli omaa luokkansa"
        Tuo on kovin tuttu lause hyvin monen alkoholistin puolison suusta. Kun juoppo on ensin (taas kerran vastoin lupauksiaan) ryypännyt ja rypenyt, on aika katua ja hyvittää tekojaan. Pinnakuppi on nurin ja typötyhjä, joten juoppo joutuu tekemään pieniä ihmeitä saadakseen välit läheisiin paremmaksi ja itsekunniotuksensa edes siedettävälle tasolle.
        Tämän minä tiedän omasta kokemuksestani, sillä niin monet kerrat jouduin aloittamaan nolla-tilanteesta luottamuksen rakentamisen uudelleen.
        Oikeassa olet siinä, ettet olisi kyennyt häntä pelastamaan. Juoppoa ei kukaan voi auttaa, muuten kuin juomaan lisää. Juoppo kääntää kaiken saamansa avun palvelemaan vain omaa juomistaan.


      • "Rankka lapsuus oli jättänyt jälkensä ja välillä tuntui, että hän oli vain pieni poika, joka hädissään odottaa rakkautta ja hyväksyntää. Tuntui, että hänen elämä oli jatkuvaa taistelua, että saa pidettyä pään pinnan yläpuolella, ettei huku. Teeskentelyä, että kaikki on hyvin, että hän on mies, joka hoitaa kaiken ja seisoo rinnalla, kuin kallio."

        Tuo lainaus tekstistäsi osoittaa, että ymmärrät syitä joiden vuoksi hän joi, vaikka et voinutkaan auttaa; eikä kukaan muukaan, sen puoleen. Jos ihminen on lapsena ja/tai nuorena rikottu, tai hänen ei ole edes annettu kasvaa ihmiseksi, hänen maailmankuvansa on sen mukainen.

        Alkoholistisen käyttäytymisen ymmärtäminen ei ole sama kuin sen hyväksyminen. Helvetti on helvetti vaikka sen syyt ymmärtäisikin. Minä tiedän.


      • Niin, jotkut tulevat alkoholisteiksi pelkästään alkoholin liiallisen käytön vuoksi. Joillakin on jokin alkoholista riippumaton psykiatrinen häiriö ja sitten siihen vielä lisäksi alkoholin liiallista käyttöä. Eli heille sitten kaksoisdiagnoosi. Ensin täytyy hoitaa alkoholismi ja sitten käydä "käsiksi" muihin murheisiin. Se työ kannattaa.


      • Lippusaara kirjoitti:

        Niin, jotkut tulevat alkoholisteiksi pelkästään alkoholin liiallisen käytön vuoksi. Joillakin on jokin alkoholista riippumaton psykiatrinen häiriö ja sitten siihen vielä lisäksi alkoholin liiallista käyttöä. Eli heille sitten kaksoisdiagnoosi. Ensin täytyy hoitaa alkoholismi ja sitten käydä "käsiksi" muihin murheisiin. Se työ kannattaa.

        On aivan pakko oikaista tuo virheellinen väittämä, että joku voisi alkoholisoitua pelkästään siksi, että käyttää liiallisesti alkoholia. Kukaan ei tule alkoholistiksi juomalla, vaan se liiallinen juominen on jo seurausta alkoholismi-sairaudesta.
        Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää alkoholisoitunutta ravintolamuusikkoa. Kukaan muusikko ei alkoholisoidu siksi, että ryhtyy ravintolamuusikoksi. Syy/seuraus-suhde tässä menee siten että jo valmiiksi alkoholisoitunut muusikko hakeutuu ravintolamuusikoksi, koska se mahdollistaa juomisen ja työnteon yhtäaikaa.


    • Tee asiasta julkinen eli älä salaile asiaa sukulaisten.ystävien,työkavereiden kanssa.
      Sain käsityksen että mies on myöntänyt juomisen , se on eka askel kriisin korjaamiseen
      Mikään kriisi ei mene sormia napsauttamalla mutta jos halua on niin hakekaa ammattiapua
      Reippaasti

      • Mun ex myönsi alkoholisminsa vain silloin kun oli pulassa tai kankkusessa. Täysin selvänä viinanhimon jo poltellessa tai ympäripäissään ei koskaan myöntänyt. Suuttui vaan hillittömästi kun joku kehtaa semmoista esittääkin. Ulos ajoi moisen solvaajan.


    • Minä luin ja ymmärrän . Lähde suhteesta, silloin suomalainen mies näyttää tunteensa. Tämä ei koske kaikkia. Olen yksin ja tulen olemaan yksin. En saa rakastua koska se pilaa loputkin tästä elämästä. Ja vielä toisen elämän. On tilanteita , Hän ottaa mua kädestä kiinni ravintolan sohvalla, Hän voi tulla istumaan kotiini sohvalle. Minulle riittä se aika Hänen kanssaan, mutta se on rajallinen. Miksi kirjoitin , no se alco.

      • Selincro auttaa!Voit ottaa minimaalimäärät lääkekontrollissa ja pian unohdat nuo viinan pakkomielteet.Summasummarum:et lopeta käyttöä,mutta hallitset sen!


      • Tuurijuoppo123 kirjoitti:

        Selincro auttaa!Voit ottaa minimaalimäärät lääkekontrollissa ja pian unohdat nuo viinan pakkomielteet.Summasummarum:et lopeta käyttöä,mutta hallitset sen!

        Voi sinnuu, kaikki alkoholistit luulevat ja kuvittelevat hallitsevansa oman juomisensa. Ei siihen mitään lääkkeitä tarvita.


    • Valitettava tosiasia on se, että alkoholistin on miltei mahdoton toipua yksin ja omalla päätöksellä. Yksi hyvä vinkki alkoholistille on hakea vertaistukea esim AA:sta. Se on maksutonta hoitoa ja kerhoja löytyy melkein kaikilta paikkakunnilta. Ainoa mitä tarvitsee tehdä on, että tekee päätöksen että haluaa lopettaa juomisen ja sen jälkeen marssii ensimmäiseen palaveriin.
      Tai soittaa AA-palvelunumeroon ja pyytää toisen raitistuneen alkoholistin noutamaan. Sen raitistunut alkoholisti tekee erittäin mielellään auttaakseen toista ja samalla itseään pysymään raittiina.

      • Aikoinaan, kun asiat olivat, ties monennenko kerran, menneet ryyppäämisen takia siihen pisteeseen, että halu pysyvästä raittiudesta alkoi vahvistumaan mielessä.
        Menin parin tutun ylipuhumana AA palaveriin, luottaen sihen, että saan jotain uutta intoa raitistumispyrkimyksiini.
        Toisin kävi, jo ensimmäisessä palaverissa alkoi epäilys AA:n toimivuudesta omalla kohdallani kaihertamaan mieltä.
        Ei edes tullut sitä ns. Raittius/AA-humalaa josta olin kuullut puhuttavan.
        Sitkeästi ramppasin palavereissa, välillä ryhmääkin vaihdellen. Tylsyys, masennus ja suoranainen vitutus jäi usein päällimäisiksi tunnetiloiksi kokouksen jälkeen.
        (No, saihan siitä aina hyvän syyn lääkitä itseään alkoholilla.)
        Mitään uutta mielen mullistavaa asiaa, mitä en olisi aikaisemmin tiennyt alkoholismista tai raittiiseen elämäntapaan liittyvistä asioista, ei AA:ssa tullut esiin.


    • "Valitettava tosiasia on se, että alkoholistin on miltei mahdoton toipua yksin ja omalla päätöksellä."

      Eikö ole aika vastuutonta sanoa noin sellaiselle juomisen lopettamista harkitsevalle juopolle, joka ei syystä tai toisesta halua osallistua AA:n tai minkään muun tahon tarjoamaan vertaistukeen?
      Jos yksin toipuminen on mielestäsi lähes mahdotonta niin onko alkoholistilla siinä tapauksessa ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto juoda itsensä hengiltä?
      Entä kenen päätöksellä se AA:n palaveriin osallistuva sitten raitistuu jos ei omalla?

      • "Valitettava tosiasia on se, että alkoholistin on miltei mahdoton toipua yksin ja omalla päätöksellä."
        Ikävä kyllä noin se asia vaan on. Suomessa on arviolta 300.000 työssä käyvää alkoholistia, joilla kaikilla on alkoholin kanssa ongelmia niin paljon, että yrittävät kaikin keinoin väähentää ja osa jopa lopettaa juomistaan. Kuitenkin vain hyvin pieni osa heistä onnistuu tässä tavoitteessa, ja yli 90% heistä joutuu joko hakemaan apua sairauteensa, tai sitten "juomaan itsensä hengiltä", kuten kirjoitit. Täytyy muistaa että alkoholi tappaa eniten työikäistä väestöä kaikissa länsimaissa, jopa enemmän kuin pahimmat syöpäsairaudet.
        Ilman ulkopuolista apua vain 3-5% alkoholisteista onnistuu luopumaan alkoholista, ja heistäkin osa elämänlaadun kustannuksella. Kuitenkin juomisen lopettaminen on äärimmäisen helppoa, siihen ei tarvita kuin muutaman päivän pituinen putki ja sitä seuraavassa krapulassa jokainen alkoholisti päättää lopettaa juomisensa. Päätös pitää helposti jopa parikin viikkoa, mutta sitten on taas aloitettava juominen uudestaan. Ja tämä juomisen alkaminen uudestaan onkin se perusongelma, joka tekee alkoholistista alkoholistin. Ja tähän perusongelmaan alkoholisti sitä ulkopuolista apua tarvitsee.
        Sitä että alkoholisti oppii elämään normaalia täysipainoista elämää ilman alkoholia, kutsutaan raitistumiseksi, ja raitistuminen on hyvin, hyvin vaikeaa ilman ulkopuolista apua.


      • "Ilman ulkopuolista apua vain 3-5% alkoholisteista onnistuu luopumaan alkoholista"

        Laita linkkiä siihen tutkimukseen jossa noin todetaan.
        Näin mututuntumalta voisi heittää arvion, että noista 300 000 alkoholistista raitistuu sieltä ikääntyneemmästä päästä vuositasolla varmasti kymmeniä tuhansia. Iso osa myös pystyy vähentämään käyttöä, kun on touhuun tullut jotain tolkkua mukaan, eikä se iän myötä rapistuva kuntokaan kestä ryypätä sellaisia määriä mitä nuorempana vielä meni.
        Olisi AA:ssa ja muissa alkoholistien hoitoloissa varmasti helvetinmoinen ruuhka jos kaikki korkin kiinni laittaneet hakisivat ulkopuolista apua. Toki lähes jokainen juoppo jossain elämänvaiheessa turvautuu A-klinikkaan tai muuhun terveyspalveluun liiallisen juomisen takia.


    • "Ikävä kyllä noin se asia vaan on. Suomessa on arviolta 300.000 työssä käyvää alkoholistia"

      Ei todelliset alkoholistit työelämässä ole, ei ne niin säännölliseen elämänrytmiin kykenisi, kuin ehkä ajoittain lyhyen aikaa ja pakotettuna.
      Ehkä niillä työssäkäyvillä on jonkunasteinen riippuvuussuhde alkoholiin (alkoholiongelma), joka ei ole kuitenkaan vielä kehittynyt varsinaiseksi alkoholismiksi.

      • Liikut nyt kovin heikoilla jäillä, kun väität että alkoholistit eivät kykene säännölliseen työelämän rytmiin. Sinä vedät rajaa alkoholistin ja alkoholi-ongelmaisen välille ilmeisesti sen mukaan kuinka paljon kyseinen kaveri juo..? Sen rajan vetäminen on kuitenkin kuin veteen piirtäisi viivaa.
        Juodut määrät ei koskaan ole ratkaisevia alkoholismissa, vaan kuten eräs kaveri sen totesi: "Alkoholismissa on ratkaisevaa se mitä tapahtuu ennen ensimmäistä ryyppyä ja sen jälkeen".
        Sinä pidät alkoholisteina ainoastaan puliukkoja, eli ilmeisesti sinun mielestäsi alkoholismi on pelkkä sosiaalinen ongelma mutta ei sairaus?


      • ex-juoppo kirjoitti:

        Liikut nyt kovin heikoilla jäillä, kun väität että alkoholistit eivät kykene säännölliseen työelämän rytmiin. Sinä vedät rajaa alkoholistin ja alkoholi-ongelmaisen välille ilmeisesti sen mukaan kuinka paljon kyseinen kaveri juo..? Sen rajan vetäminen on kuitenkin kuin veteen piirtäisi viivaa.
        Juodut määrät ei koskaan ole ratkaisevia alkoholismissa, vaan kuten eräs kaveri sen totesi: "Alkoholismissa on ratkaisevaa se mitä tapahtuu ennen ensimmäistä ryyppyä ja sen jälkeen".
        Sinä pidät alkoholisteina ainoastaan puliukkoja, eli ilmeisesti sinun mielestäsi alkoholismi on pelkkä sosiaalinen ongelma mutta ei sairaus?

        En pidä sitä sairautena, siitäkään huolimatta, että itse olen tässä pitkän matkan varrella saanut pariltakin päihdelääkäriltä ja yhdeltä kallonkutistajalta sivudiagnoosina alkoholismin, joka tietysti on kirjoitettu sinne päädiagnoosin tueksi.
        Ennenaikaisia kuolemia ja paljon muutakin kärsimystä aiheuttava riippuvuus se on, sitä tosi asiaa en minä eikä kukaan muukaan voi kiistää.
        Uskon, että jonain kauniina päivänä alkoholismi tullaan poistamaan sairausluokituksesta.


      • "Alkoholismissa on ratkaisevaa se mitä tapahtuu ennen ensimmäistä ryyppyä ja sen jälkeen"

        Ennen ensimmäistä ryyppyä korkataan pullo ja sen jälkeen meneekin niin pitkään hirveissä lärveissä ettei ole tosikaan. Kuka siinä menossa ehtii työntekoa ajatella, sen tekemisestä puhumattakaan. Se on ehtaa alkoholismia se.


    • Niin se vaan on , työviikot pystyy olemaan juomatta mutta viikonloput sitten tintataan kunnolla. Siinä sitten ensimmäinen työpäivä on hieman hankala. Pahimpia on nää luuserit jotka juovat aina kun rahaa on, siinä sitten saa muija selkäänsä ja muut häiriökäyttäytymistä, yleensä yöaikaan. Juopot on surkeita.

    • Toivoisin että lukisit myös minun juttu aihesta koska usknn että sittä on paljon hyötyä sinulle...:) Ystävällisin Tervesin. Loymardz. Ps. Ps: tippattomana noin 15 vuotta jo nyt ja juttu löyty suomi keskustelut alkoholismi ja alussa eli: hoidon hakeutuminen ja onnistumisen edellytykset....:) Ehkä saat siitä joko hyödyllistä tietoa tai ainkain voimia jaksa...:)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisa tahtoo Mikon kanssa yhteisen lapsen

      On kuitenkin kiire sillä sairaus voi paheta ja se kaataisi vauvahaaveet: "Lentoemäntänä työskentelevä mediapersoona Maisa Torppa, 29, kertoo tuoreess
      110
      9069
    2. Onko Stefan Therman monimiljonääri?

      Jotkut väittävät että on, toisten mielestä pelkkä velka-elvis jolle kohta käy köpelösti. Mikä on totuus?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      67
      7167
    3. Maisuliini vongannut vieraalta mieheltä

      Käsi pystyyn kenelle tuli yllärinä: https://www.seiska.fi/Uutiset/Maisa-Torppa-taas-suhdeskandaalissa-Yritti-iskea-kaasonsa-miehen-ystavat-hylkasivat
      283
      4803
    4. Turun seudulla löydetty ensimmäiset uudelleen koronaan sairastuneet

      Taitaa rokotukset mennä hukkaan, kun ei tulekaan immuniteettiä. https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/5039e73d-b54b-4edd-a962-a3c841d846d7
      Maailman menoa
      91
      3142
    5. Jättiselvitys: He saivat 100 000 euroa Business Finland tukea

      Jättiselvitys Business Finlandin koronatuista: he saivat 100 000 euroa, yli tuhat peruutti hakemuksensa https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007660
      Maailman menoa
      51
      2628