Suomalaisten suvaitsevuus/suvaitsemattomuus

Minä en suvaitse tällaisia puolueellisia avauksia. Pitäisi osata olla neutraalimpi.

Niin, että ketkä olettavat, " että he kaikki ovat rikollisia, raiskaajia ja ties mitä "paholaisia"."?
En minä tunne yhtään, joka olettaisi, että kaikki...
Tekisiköhän maahanmuuttajillekin hyvää muuttaa maaseudulle, jos heistä tuntuu, ettei heitä suvaita, mitä luulet? Haluaisivatkohan he? Takaisin luontoon?
Ainakin Ruotsissa pakolaiset valittavat joittenkin vastaanottokeskusten olevan niin syrjässä kaikesta. Kaikki eivät halua nousta kyydistäkään muuten kuin suurkaupungeissa.
Mutta täällähän ollaankin suvaitsevaisempia.

Ei taas näitä pakolaisjuttuja EI EI!!!!!.

-Suomalaisen pokkuroinninkin, miksei myös muunmaalaisten, ydin ehken tulee hyvin esiin vanhassa sadussa "keisarit ilman vaatteita"-
alastomuus on muotia ollut aiemminkin ja sllleen vanhanaikainen juttu koska se edelleen myy paremmin ja kalliisti kuin vaikka korulauseet.
Vastenmieliset tunteet joutuu nitistämään itsessään - pelko ja viha voi purkautua huutona vaikkapa. Kaikilla oletetaan olevan valmiuksia ongelmien kohtaamiseen, mutta kun nekään eivät ole silleen myötäsyntyisiä, siis synnyinlahjoina saatuja - tarvitaan koulutusta ja harjaannusta, että ihmiset olisivat tehtäviensä tasalla - maammehan tunnetaaan hyvänä koulumaana.

Monissa asioissa sanotaaan olevan seli-selityksen makua, kun en ole opettaja ja silleen auktoriteettivapaa - typeryyden huippua lienee tämäkin esitys.
Mitäs sillä harjaantumisella oikein tarkooitetaan?

Olet katsonut ohjelmaa kuin piru raamattua, oma aseenteesi on vaikuttanut siihen miten sisäistit ohjelman sisällön. Ohjelmassa ei tuomittu suomalaisia, siinä puitiin joidenkin ihmisten suhtautumista sairauksiin, aika hyvin ymmärtäen mistä ennakkoluulot johtuvat. Mielestäni hyvää asiallista ohjelmaa ei pidä pitää keppihevosena oman maahanmuutto-propagandansa levittämisessä. Tunnen henkilökohtaisesti yhden ohjelmaan osallistuneen, hän vähän etukäteen arvasi myös tämänkaltaiset "tulkinnat"

En jaksa olla laupias joka suuntaan. Tarpeeksi kestettävää on ollut läheisten sairauksien helpottamisessa, vaikka itse olenkin vahva. Turvapaikan hakijoiden suhteen olen kriittinen, ei voi tulla maahamme noin vain ja olettaa, että ilman muuta saa etuja. Jos tosiaan on henkensä kaupalla paennut sotaa, luulisi olevan kiitollinen, kun saa olla rauhassa eikä arvostelevan olosuhteita. Tarkkaan pitäisi myös tarkastaa, ettei vakavia sairauksia tule kylkiäisenä.

Juu, näköjään "suvaitsevainen" ei suvaitse suvaitsematonta, heh

ennakkoluulo ja pelko eivät ole synonyymejä suvaitsemattomuuden kanssa

Minä jäin taas miettimään tuota ihmeellistä ajatuskulkua joka ei perustu logiikkaan (ei seuraa edellisestä eli "non sequitur" että olisi mukamas suvaitsematonta olla suvaitsematta suvaitsemattomia. Koska suvaitsevaisuus on positiivinen asenne ja suvaitsemattomuus on erittäin negatiivinen ja vahingollinen asenne niin tuo johtopäätös ei ole oikea.

Katsoin osan, mutta katso sinä lauantaina, tulee kai uusintana "huutolaiset". Siinä oli haastateltu huutolaisia, jotka ei ole koskaan päässeet yli traumastaan.

Asialla on kaksi puolta. Olen joskus elänyt pitkän aikaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevan ihmisen kanssa. Hän sairastuttaa läheisetkin, on oikea energiasyöppö, tuntui että imaisi minustakin voiman pois kun olin samassa huoneessa. Koko ajan sai pelätä mitä on kotona odotettavissa kun palaa töistä. Rahan käsittely ja käytös holtitonta manian aikana. Tänään viimeksi kuulin että varmaan sairaalla oli vaikeaa, tietysti oli, kukaan ei koskaan kysynyt kuinka jaksoin häntä niin kauan, vaikka eihän minua kukaan pakottanut, läheistään vain ei halua herkästi jättää heitteille kun tietää että ei pärjää.
Lääkityksen onnistuminen on arpomista, sitten on vahdittava että ottavat lääkkeensä. Päivillä taisi olla lääkitys kohdallaan. Mutta sekään ei ajan kanssa ole varmaa että pysyy vakaana.
En kavahda mielialahäiriöistä mutta en enää jaksaisi elää sellaisen kanssa. Hiv- potilaaseen en ole törmännyt, eikö se nykyisin pysy lääkityksellä kurissa. Pitää olla tyhmä jos karttaa ihmistä vammautuneen ulkomuodon takia.

Minusta on kohtuutonta vaatia, että ihmisten pitää suhtautua hirveän ennakkoluulottomasti ja avosylin ottaa vastaan oudot asiat ja ihmiset. Olen sitä mieltä, että näiden outojen pitää tehdä itsensä tykö. Ennenkaikkea näyttää käytännön elämässä, että ovat ihan hyviä ja luotettavia tyyppejä. Sanoillakin voi selittää esmes juuri sairauttaan tai vammaansa. Jotkut ovat parempia saamaan uuden henkilön ja uuden yhteisön hyväksynnän ja pääsemään mukaan. Tämä palsta on hyvä esimerkki, olen seurannut. Se on luonteesta kii ja sosiaalisista taidoista ja lahjakkuudesta. Ei tarvitse olla mitään sairautta eikä vammaa, niin jotkut ihmiset joutuvat kokemaan hylkimistä ja seuran puutetta, yksinäisyyyttä.
Ihmiset nyt aina nokkii toisiaan ja nokkimisjärjestystä luovat. Ketään ei aina suvaita. Se on elämää. Jos vammainen tai sairas luulee jokaisen nälvimisen johtuvan erilaisuudestaan niin erehtyy. Jos itse tietää, mikä on ja mihin pystyy, ja jos vielä on yksi tai muutama läheinen ihminen, joka myös tietää ja uskoo ja on tukena tarvittaessa, niin sanoisin, että elämä on aivan yhtä hyvää kuin kenen tahansa.
Olen yllättäen ja varoittamatta joutunut tilanteeseen, jossa vaativan elämisen sivussa sain kokea ihmisten ennakkoluulot. Olihan se ikävää. Itsekään en tiennyt mitään ko. vammasta ennestään. Kuitenkaan en ottanut töllistelyä ja karttelua liian henkilökohtaisesti vaan ikäänkuin tarkkailijana ihmettelin sitä uutta kokemusta, mitä oli olla erilaisen vanhempana. Ehdotinkin joskus, että uusimpia muotivaatteita voisi markkinoida pukemalla niihin erilaiset ihmiset, koska heitä tuijotetaan ja töllistellään. Otin oman osani mielenkiintoisena kohtalona, joka mulle suotiin. Sain tutustua ihmisten nurjaan puoleen paremmin kuin ilman tuota olisin. Myös sain kokea yhteiskuntamme ammattilaisten osaavuutta ja sydämellistä halua auttaa. Sain tietää oman vahvuuteni, jota ujona arkalaisena hyvin aurinkoisessa elämässä en olisi päässyt testaamaan. Se on elettävä sitä elämää, jonka sai, niin hyvin kuin voi. Omaa suhtautumistaan voi muuttaa ja alkaa itse ymmärtää ja suvaita ihmisten ennakkoluulot ja pelokas ihmettely.

En katsonut ko. ohjelmaa
- ei ole kui vanha telkkari joka ei toimi.
Ei ole osanitässä maailmassa olla kenenkään moraalivartija - on hyvä jos asianosaiseet ovat päässeet hoidon ja avun piiriin - paljon silti lienee niitäkin jotka ulkopuolelle jätetty. Ihmisten tunteet ovat aina rehellisempiä ja aidompia kuin puheet - monien mielestä merkityksettömiä, mutta jos edes joku sallii maininnan miltä tuntui - ihmiset pääsevät henkisessää kasvussa

vähän pidemmälle käsittelemään asioiden sisältöä ja muokkaamaan omia tunteitaan - pääsemään omien tunteittensa herraksi, sllä mielestäni merkitystä
aikuiseksi kasvamisessa. Olipa sitten raamattujenne kannet minkä väriset tahansa. Hitunen, edes sinapinsiemenen kokoinen ihmisyyttä ja inhimillisyyttä
- kai silläkin olisi jotain arvoa - ihmisiä kohdatessa.