Elämästä kö

Nimim. "hunksz" että sä jaksat.
Voi sua poloista!

Tuntuu vain siltä, että kaikki on jo tehty ja nähty ja läheisetkin pärjäävät itsellään ja minua vaan väsyttää!
Olen aina ihmetellyt sitä pitkän iän ihannointia. Olis se aivan kamalaa, jos pitää vielä kymmenen-, kaksikymmentävuotta täällä jotain tekemistä keksiä. Ei oikeasti mitään järkeä!

Ei tarvitse enää kauaa. Nyt alkanut kehitys pitää huolen sinustakin. Jos ei kurkkuasi viilletä poikki, niin kylmään ja nälkään saat kuitenkin kuolla. Ja jos kuitenkin siitäkin selviät, niin sitten sinut muuten tapetaan kuluttamasta niitä rahoja, jotka Eliitille kuuluvat. Eikähän sinusta muutenkaan ole heille enää hyötyä. Tämä kehitys on ennustettu jo 1930 -luvulla ja ainakin kaikki muu tähänastinen on pitänyt paikkansa. Kun Saksa kaatuu, kaatuu eurokin ja alkavat sisällissodat jotka pian eskaloituvat täydeksi ydinsodaksi (muutama pommi on jo räjäytetty vaikka valtamedia vaikenee). Kaikki on suunniteltu, eliitti on valmistautunut ja varustautunut. Meidän tuhomme on varma!
Olen sinua kymmenkunta vuotta vanhempi ja minulla on ollut aikaa ottaa asioista selvää. Uskovaiset uskovat selviävänsä, mutta tähän en osaa sanoa mitään. On Antikristuksen aika. Hän on jo maailmassa ja jo muutaman vuoden sisällä ilmaisee itsensä suurena pelastajana.

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Tuntuu vain siltä, että kaikki on jo tehty ja nähty ja läheisetkin pärjäävät itsellään ja minua vaan väsyttää!
Olen aina ihmetellyt sitä pitkän iän ihannointia. Olis se aivan kamalaa, jos pitää vielä kymmenen-, kaksikymmentävuotta täällä jotain tekemistä keksiä. Ei oikeasti mitään järkeä!

Lue lisää

Nauttiminen arjesta puuttuu? Kai se helposti hukkuu itse kullekin. Ite nostan itseäni sieltä keskittymällä kaikkeen kauniiseen ja kivaan, ja väistän kaikki negatiiviset ajatukset ja pahat mielet. Mielen hallintaa se on mun puolelta.
Mutta mikä sopii mulle, ei välttämättä käy toiselle. Jos on perusluonteeltaan negatiivinen, tai miksikäs sen sanoisi, taipumus synkkyyteen, niin voi olla liian suuri mullistus.
Suurta tyydytystä tuo elämään kaikki minkä saan aikaiseksi. Puhtaat lakanat, leipominen, kutominen, remppa, puutarha, säilöminen.... lista on loputon jos vaan aikaa riittää. Nykyisin mulla on saumurikin, tarttis vaan opetella käyttää :)
Joululahjoja sais jo ruveta värkkäämään.

hmp.f kirjoitti:

Nauttiminen arjesta puuttuu? Kai se helposti hukkuu itse kullekin. Ite nostan itseäni sieltä keskittymällä kaikkeen kauniiseen ja kivaan, ja väistän kaikki negatiiviset ajatukset ja pahat mielet. Mielen hallintaa se on mun puolelta.
Mutta mikä sopii mulle, ei välttämättä käy toiselle. Jos on perusluonteeltaan negatiivinen, tai miksikäs sen sanoisi, taipumus synkkyyteen, niin voi olla liian suuri mullistus.
Suurta tyydytystä tuo elämään kaikki minkä saan aikaiseksi. Puhtaat lakanat, leipominen, kutominen, remppa, puutarha, säilöminen.... lista on loputon jos vaan aikaa riittää. Nykyisin mulla on saumurikin, tarttis vaan opetella käyttää :)
Joululahjoja sais jo ruveta värkkäämään.

Lue lisää

Älä hyvä ihminen kirjoita vielä mitään joulusta tai joululahjoista!

Meidän perheessä ei ole enää vuosikausiin joululahjoja jaeltu.
Parhaita lahjoja olemme toinen toisillemme.

kaikki.on.nähty kirjoitti:

Ei tarvitse enää kauaa. Nyt alkanut kehitys pitää huolen sinustakin. Jos ei kurkkuasi viilletä poikki, niin kylmään ja nälkään saat kuitenkin kuolla. Ja jos kuitenkin siitäkin selviät, niin sitten sinut muuten tapetaan kuluttamasta niitä rahoja, jotka Eliitille kuuluvat. Eikähän sinusta muutenkaan ole heille enää hyötyä. Tämä kehitys on ennustettu jo 1930 -luvulla ja ainakin kaikki muu tähänastinen on pitänyt paikkansa. Kun Saksa kaatuu, kaatuu eurokin ja alkavat sisällissodat jotka pian eskaloituvat täydeksi ydinsodaksi (muutama pommi on jo räjäytetty vaikka valtamedia vaikenee). Kaikki on suunniteltu, eliitti on valmistautunut ja varustautunut. Meidän tuhomme on varma!
Olen sinua kymmenkunta vuotta vanhempi ja minulla on ollut aikaa ottaa asioista selvää. Uskovaiset uskovat selviävänsä, mutta tähän en osaa sanoa mitään. On Antikristuksen aika. Hän on jo maailmassa ja jo muutaman vuoden sisällä ilmaisee itsensä suurena pelastajana.

Lue lisää

Jätä nuo horinasi "ennustuksia palstalle",ne eivät kuulu tähän ketjuun!
Kirjoitat uskovaisten uskosta selviytyä tuhosta. Heidän uskostaan et kuitenkaan halua sanoa juuta, etkä jaata.

Suhtautumisesi antaisi olettaa, että olet ateisti. Kuitenkin samaan hengenvetoon kirjoitat, että on Antikristuksen aika.
Pahasti pelkään, että olet maailmanloppua useasti ennustaneen ja aina pieleenosuneiden ennusteiden julistajien Jehovan todistajien jäsen.

Olet aivan väärässä paikassa, joten hipsipä sinne, minne kuulutkin!

Oikaise, jos olettamukseni sinusta on väärä!

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Tuntuu vain siltä, että kaikki on jo tehty ja nähty ja läheisetkin pärjäävät itsellään ja minua vaan väsyttää!
Olen aina ihmetellyt sitä pitkän iän ihannointia. Olis se aivan kamalaa, jos pitää vielä kymmenen-, kaksikymmentävuotta täällä jotain tekemistä keksiä. Ei oikeasti mitään järkeä!

Lue lisää

Ai sä oot ihana, sanoitat minuakin just! Minulla ihan sama olo. Äiti eli 85 vanhaksi, joten mulla olis vielä 20 v. Apua! Kamalaa, ei huvita.

kylmätotuus kirjoitti:

Älä hyvä ihminen kirjoita vielä mitään joulusta tai joululahjoista!

Meidän perheessä ei ole enää vuosikausiin joululahjoja jaeltu.
Parhaita lahjoja olemme toinen toisillemme.

Lue lisää

Mä tykkään joulusta, kuusesta, ruuasta, pukista.... lahjoistakin. Varsinkin joulun tekeminen on mielekästä. Mulla on nuorisoa vielä kotona, ja tuntuu jopa tärkeältä viedä perinteitä eteenpäin. Siihen kuuluu myös lahjat ja nimenomaan niiden antaminen. Ei mitään kallista, mielellään itse tehtyä.
Monien sukulaisten kanssa olen tehnyt saman päätöksen kuin sinä, että lahjoja ei vaihdeta. Käytännössä saan silti antaa, koska he antavat mun lapsille, ja me mietitään lasten kanssa yhdessä mitä annetaan takaisin.
Voi sitä stressitöntäkin joulua Viettää oikein isolla veellä :)

kylmätotuus kirjoitti:

Jätä nuo horinasi "ennustuksia palstalle",ne eivät kuulu tähän ketjuun!
Kirjoitat uskovaisten uskosta selviytyä tuhosta. Heidän uskostaan et kuitenkaan halua sanoa juuta, etkä jaata.

Suhtautumisesi antaisi olettaa, että olet ateisti. Kuitenkin samaan hengenvetoon kirjoitat, että on Antikristuksen aika.
Pahasti pelkään, että olet maailmanloppua useasti ennustaneen ja aina pieleenosuneiden ennusteiden julistajien Jehovan todistajien jäsen.

Olet aivan väärässä paikassa, joten hipsipä sinne, minne kuulutkin!

Oikaise, jos olettamukseni sinusta on väärä!

Lue lisää

Oikaisen.
Täysin meni pieleen sinun kommenttisi.
Luetun ymmärtämisen taito on jalo taito. Sinullekin olisi erityisen hyödyllinen.

hmp.f kirjoitti:

Mä tykkään joulusta, kuusesta, ruuasta, pukista.... lahjoistakin. Varsinkin joulun tekeminen on mielekästä. Mulla on nuorisoa vielä kotona, ja tuntuu jopa tärkeältä viedä perinteitä eteenpäin. Siihen kuuluu myös lahjat ja nimenomaan niiden antaminen. Ei mitään kallista, mielellään itse tehtyä.
Monien sukulaisten kanssa olen tehnyt saman päätöksen kuin sinä, että lahjoja ei vaihdeta. Käytännössä saan silti antaa, koska he antavat mun lapsille, ja me mietitään lasten kanssa yhdessä mitä annetaan takaisin.
Voi sitä stressitöntäkin joulua Viettää oikein isolla veellä :)

Lue lisää

ruåtsissa se joulun vietto onkin jo kielletty. Ei ole Lusijaa lusimassa, ei kinkkua kinuttavana, saattaa olla silti sursilliä suussa, ainakin matut matkalla ratsaamaan väärää jumalaa juhlijoita.

Varma.Koskitar.SE kirjoitti:

ruåtsissa se joulun vietto onkin jo kielletty. Ei ole Lusijaa lusimassa, ei kinkkua kinuttavana, saattaa olla silti sursilliä suussa, ainakin matut matkalla ratsaamaan väärää jumalaa juhlijoita.

Lue lisää

Häh? Kuka kieltänyt? Koska?
Minulle se sopisi ihan hyvin. Yksin en välittäisi enää viettää sitä hössötystä lainkaan. Lapset vaan ei näy pääsevän siitä lapsetuksestaan vielä aikuisenakaan. Kaikenlaisia tapoja niille tullutkin opetettua.

Moni tuttu on lähtenyt ja haustausmaalla kävellessä kyllä tulee mieleen oma elämä joka lähestyy sitä loppua.

att2 kirjoitti:

Moni tuttu on lähtenyt ja haustausmaalla kävellessä kyllä tulee mieleen oma elämä joka lähestyy sitä loppua.

Hautuumaalla on suunnaton levollisuus ja rauha.

Sitä se varmaan on. Surua! Kuolinilmoitus lehdessä. Taas yksi meistä meni. Enää on kaksi jäljellä. Kumpi menee ensin? Lapsuuden ja nuoruuden ystäviä.

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Sitä se varmaan on. Surua! Kuolinilmoitus lehdessä. Taas yksi meistä meni. Enää on kaksi jäljellä. Kumpi menee ensin? Lapsuuden ja nuoruuden ystäviä.

Kukaan meistä ei tiedä elomme päivistä. Normaali tunne tuntea surua ja kaipausta poisnukkuneista. Mutta elämä jatkuu ja poisnukkuneet muistoissamme.

att2 kirjoitti:

Moni tuttu on lähtenyt ja haustausmaalla kävellessä kyllä tulee mieleen oma elämä joka lähestyy sitä loppua.

Kummasti sitä askel vie yhä useammin hautausmaan rauhaan. Siellä ne entiset naapurit ja koulukaverit ja muut tutut erilaisten kivien alla lahoavat. Vanhemmat kivet hävitetty jo, ei jäänyt heistä yhtään mitään muistoa kuin ehkä nimi ja numerot kirkonkirjaan.

Katsotko vain taaksesi ja näet poistuneita?
Kun eteenpäin katsoen näkisit poistumattomia ja peilistä itsesi.
Arkussa ei ole peilejä, se täytyy muistaa.

Niinpä K-K ainaista väkerrystä, välillä hip heijaa ja välillä mitähän tässä taas vouhotan, mutta juuri nyt on se hip-heijaa fiilinki.

Mutta, kun kaikki on jo rakennettu. Ei ole enää mitään rakentamista!

Sanoppas Heta muuta,joku viisas sanoikin et suurin on ihmisen mieli,se tekee paratiisista helvetin ja helvetistä taivaan.
Mä en kaipaa enää minnekkään ,nää sumusen märät aamutkin fillarin selässä on olleet hienoja , niis on mun kirkko ja kapakka.

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Mutta, kun kaikki on jo rakennettu. Ei ole enää mitään rakentamista!

Pura se entinen ja laita paremmaksi.

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Mutta, kun kaikki on jo rakennettu. Ei ole enää mitään rakentamista!

Elämä on toljottamista jos kaikki on rakennettu.

k-kk kirjoitti:

Pura se entinen ja laita paremmaksi.

Hieno ajatelma!

Jatkuvasti meissä ja elämässämme löytyy pois purettavaa ja uudelleen rakennettavaa. Valmista rakennelmasta tuskin koskaan tulee ja se onkin yksi elämän suoloista.

Ei ole ollut ihokosketusta vuosiin paitsi mitä parturin käsi on joskus hipaissut.
Skypessäkin hiljaista. Poistelin mielensäpahoittaneitten osoitteita. Onneksi tämä pian loppuu. Kaikki jää kesken, mutta mitä väliä sillä on? Ei minustakaan jää kenellekään kuin korkeintaan nopeasti haalistuva epämääräinen muisto.

Onneksi tämä pian loppuu ? Miksi sanot noin, elämä on arvokas lahja.

jo.mennyt.mies kirjoitti:

Ei ole ollut ihokosketusta vuosiin paitsi mitä parturin käsi on joskus hipaissut.
Skypessäkin hiljaista. Poistelin mielensäpahoittaneitten osoitteita. Onneksi tämä pian loppuu. Kaikki jää kesken, mutta mitä väliä sillä on? Ei minustakaan jää kenellekään kuin korkeintaan nopeasti haalistuva epämääräinen muisto.

Lue lisää

Hellyys, läheisyys ja ihokosketus ovat ihmisen perustarpeita. Vauvoille ja pienillekin lapsille niiden puuttuminen on erityisen pahaa. Luin, että läheisen ihmisen lämpöä vaille jäänyt lapsi voi alkaa keinuttaa itseään. Olin silloin vähän aikaisemmin nähnyt sokeita lapsia sisäoppilaitoksessa, jotka keinuttivat itseään tuolilla istuessaan. Se näytti surulliselta.
Vanhemmiten, kun lapset ovat lentäneet omaa pesäänsä rakentamaan ja parisuhdekin poistunut kuvioista, niin moni jää kosketusta ja rakastavaa läheistä ihmistä vaille. Silloin toisen ihmisen sydämellisen lämmin käden painaminen olkapäälle tai käsivarren hyväily voi valaista monta päivää etiäpäin.
Vanha ihminen ja keinutuoli kuuluvat perinteisesti yhteen. Läheisyyden ja kosketuksen puutetta lievittää keinuminen? Tuossa olisi isoisäni 75-vuotislahjaksi 1956 saama keinutuoli odottamassa korjailua. Yritin maalia poistaa. Vaan tiukassa on.

enmilläänkeksi kirjoitti:

Hellyys, läheisyys ja ihokosketus ovat ihmisen perustarpeita. Vauvoille ja pienillekin lapsille niiden puuttuminen on erityisen pahaa. Luin, että läheisen ihmisen lämpöä vaille jäänyt lapsi voi alkaa keinuttaa itseään. Olin silloin vähän aikaisemmin nähnyt sokeita lapsia sisäoppilaitoksessa, jotka keinuttivat itseään tuolilla istuessaan. Se näytti surulliselta.
Vanhemmiten, kun lapset ovat lentäneet omaa pesäänsä rakentamaan ja parisuhdekin poistunut kuvioista, niin moni jää kosketusta ja rakastavaa läheistä ihmistä vaille. Silloin toisen ihmisen sydämellisen lämmin käden painaminen olkapäälle tai käsivarren hyväily voi valaista monta päivää etiäpäin.
Vanha ihminen ja keinutuoli kuuluvat perinteisesti yhteen. Läheisyyden ja kosketuksen puutetta lievittää keinuminen? Tuossa olisi isoisäni 75-vuotislahjaksi 1956 saama keinutuoli odottamassa korjailua. Yritin maalia poistaa. Vaan tiukassa on.

Lue lisää

Kenties tuo taipumus keinumiseen turvallisuudentunteentuojana on jo "muistijälki" sikiökaudelta?
Lapsivedessähän sikiö keinuu kohdussa turvallisesti äidin liikkeiden mukaan n.9 kuukautta.

Koen just kuin aloittaja. Ja minulla ei ole mitään läheisyyttä eikä huomatuksi tulemista, rakkautta (paitsi elävä Jumala). Eikä tule.

AutioOnSaari kirjoitti:

Koen just kuin aloittaja. Ja minulla ei ole mitään läheisyyttä eikä huomatuksi tulemista, rakkautta (paitsi elävä Jumala). Eikä tule.

Ei sitä tiedä, elämä on täynnä yllätyksiä.
Anna mahdollisuus elämälle edes hipaista.

rosaliiin kirjoitti:

Ei sitä tiedä, elämä on täynnä yllätyksiä.
Anna mahdollisuus elämälle edes hipaista.

72 vuotta on annettu mahdollisuus. Jokohan luulisit piankin hipaisevan?

Niitten haaveitten kutistuminen on varmaan sitä et ,väkisinkin vanhetessaan viisastuu, tulee sitä elämän taiteilijoitten perspektiiviä.
Ikään kuin tajuaa mikä on mahdollista ja realistista haavetta ,

Kyllä niin on asia. Olen ajatellut purjehdusta ja sitä olikin vaikka lapset olivat pieniä, ajalla siinäkin maisemat olivat vanhoja muutin asuntovaunuun jolla sitten matkustus oli monissa maissa, vielä tänääkin sama vaunu (25) vuotta vanha.

Ehkä on parasta näin 68 vuotiaana jättää pois haaveet ja muistella niitä vanhoja, sekään ei ole hyvä sillä muistan 2 vuotiaasta asti ja paljon. Tietenkin nykyaika jos niin voi sanoa on ollut hyvittavaa.

Joulukorteista ainakin tietää että ko henkilö on vielä elossa, jos ei ole muuten pidetty yhteyttä.

Kyllä tässä hymyt on hyytyny,
pakolaiset ärsyttää,
tulevat kuin omaan maahansa, perrrrrrr,, ke,, le,,,
älytöntä touhua euroopan päättäjiltä, kaikki on tulleet hulluksi,
suomen päättäjät on aivan kuin puusta puonneita kaikki, pahasti säikähtäneitä,
ihmeen kummaa hyssyttelyä niillä,
ketä ne pelkää,
hymistely, tyhmä yliampuva suvaitsevaisuus on heti loputtava,
järki käteen, asioita on katsottava kylmästi suoraan silmiin,
sodassakaa EI hyssytellä siinä tehdään päätöksiä ja toimitaan,

eurooppa-ON-sekasi kirjoitti:

Kyllä tässä hymyt on hyytyny,
pakolaiset ärsyttää,
tulevat kuin omaan maahansa, perrrrrrr,, ke,, le,,,
älytöntä touhua euroopan päättäjiltä, kaikki on tulleet hulluksi,
suomen päättäjät on aivan kuin puusta puonneita kaikki, pahasti säikähtäneitä,
ihmeen kummaa hyssyttelyä niillä,
ketä ne pelkää,
hymistely, tyhmä yliampuva suvaitsevaisuus on heti loputtava,
järki käteen, asioita on katsottava kylmästi suoraan silmiin,
sodassakaa EI hyssytellä siinä tehdään päätöksiä ja toimitaan,

Lue lisää

Siis, kaikki tää on lähtenyt EU'hun liittymisestä. Ja lisää tulee, seko-seko. sorry.

Kaikki on tarkoin suunniteltua ja valtakunnan päättäjät koulutettu ja sopivat valittu. Jos et ole koskaan kuullut mitään asioista nimeltä uusi maailmanjärjestys, YK:n Agenda 21 ja muutamia muita, niin ethän sinä mitään mistään ymmärräkään. Enkä minä ala sinulle rautalangasta vääntämään, netti on täynnä tietoa.

Apina kansa suomalaiset---euroviisulaulajat nyt on minun puolesta loppu, toivottavasti näin näkevät asian myös lapseni.

"ent.siivoojaparka"
Sinulla on niin mukava Pikku-Myymäisen reipas ote, että sivullinenkin piristyy nasevista kommenteistasi :D Eilenkin sain hyvät naurut "seisomapaikoista".

Onpa aika metka ajatus sulla. Omasta mielestäni mieli on se, jonka käsittelyn tuloksena muokkautuu myös kehoa eli kroppa eli ruumis. Ihminen voi manipuloida mielellään, psyykellä vaikka mitä, masennusta ja vaikka vakaviakin sairauksia.

Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää mitä ajattelee ja millä lailla asennoituu. Myönteisyys tuottaa terveyttä sekä mielelle että fysiikalle, murehtiminen ja masentuminen auttaa myös somaattisten sairauksien synnyssä.

Ruusuillarokkaava kirjoitti:

Onpa aika metka ajatus sulla. Omasta mielestäni mieli on se, jonka käsittelyn tuloksena muokkautuu myös kehoa eli kroppa eli ruumis. Ihminen voi manipuloida mielellään, psyykellä vaikka mitä, masennusta ja vaikka vakaviakin sairauksia.

Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää mitä ajattelee ja millä lailla asennoituu. Myönteisyys tuottaa terveyttä sekä mielelle että fysiikalle, murehtiminen ja masentuminen auttaa myös somaattisten sairauksien synnyssä.

Lue lisää

Tuo on totta et jos pää ja mieli ei ymmärrä hellittää jossain tilanteissa kroppa tekee sille topin, esimerkiksi sairastumalla.

siilimuori2 kirjoitti:

Tuo on totta et jos pää ja mieli ei ymmärrä hellittää jossain tilanteissa kroppa tekee sille topin, esimerkiksi sairastumalla.

Voi käydä myös niin, että kun elää pitkäaikaisessa stressitilassa, jota ei edes itse tiedosta, niin tilanteen lauettua sairastuu. Äärirajoilleen viritetty keho ja mieli antavatkin lopulta "luvan" sairastua.
Ihmisen keho ja mieli ovat monimutkaisia rakennelmia, joissa riittää pohdittavaa.

kylmätotuus kirjoitti:

Voi käydä myös niin, että kun elää pitkäaikaisessa stressitilassa, jota ei edes itse tiedosta, niin tilanteen lauettua sairastuu. Äärirajoilleen viritetty keho ja mieli antavatkin lopulta "luvan" sairastua.
Ihmisen keho ja mieli ovat monimutkaisia rakennelmia, joissa riittää pohdittavaa.

Lue lisää

Tuo on niin totta.

Ei muuta kuin vaippa pöksyihin ja menoksi!
Uusi yritys.
Ensin taitava lyönti ja "kipaisu" ykköspesälle.Sitten vaan toivomaan, että seuraava lyöjä hallitsee hommansa ja sinkauttaa pallon niin kauas, ettei sitä hevin löydy.
Toive toteutui ja mummo eteni kakkoselle, sitten kolmoselle ja lopulta kotiin kaikkien hurratessa.
Ennättipä vielä hörpätä kahvitkin ennenkuin pallo löytyi. Sehän oli ollut vaarin hyvässä hoidossa......

Kyllä urheilu jalostaa!

Auttasko mielialalääke kun noin kovasti painaa ettet pääse kuorestasi irti, en ole tohtori, miettimällä omaa mielialaa jatkuvasti et kohene.

Hyvä aloittaja:) Tamin sanoin:...älä katso sinne mistä se kiekko on tullut,vaan sinne mihin se on menossa! Ja se olis menossa elämän suuntaan,jos unohdat vaikerruksen ja tylsyyden.....ja hankit elämän.Ei 60-70 välillä oleva ihminen ole tänä päivänä ikäloppu.Jos pidät liikunnasta,aloita se! Jos pidät miehistä,hommaa semmonen! Hoida ulkonäkösi ja vaatetuksesi kuntoon (sen voi tehdä edullisesti) ja sitten elämän nautinnot kehiin ja eteenpäin

autanaistamäessa kirjoitti:

Hyvä aloittaja:) Tamin sanoin:...älä katso sinne mistä se kiekko on tullut,vaan sinne mihin se on menossa! Ja se olis menossa elämän suuntaan,jos unohdat vaikerruksen ja tylsyyden.....ja hankit elämän.Ei 60-70 välillä oleva ihminen ole tänä päivänä ikäloppu.Jos pidät liikunnasta,aloita se! Jos pidät miehistä,hommaa semmonen! Hoida ulkonäkösi ja vaatetuksesi kuntoon (sen voi tehdä edullisesti) ja sitten elämän nautinnot kehiin ja eteenpäin

Lue lisää

Kuules ny sinä, minä koen just kuin Aloittaja, ja sanon, että tuo mitä esität on niin loppuun kulunutta hokemaa, että oikein haukottaa. Katsos kun tuokin ns. vaihe on koettu ja eletty, ihan oikeasti kaikki on koettuja ns. nähty erittäin tyydyttävän paljon, ei todellakaan kiinnosta. Aivan liian kevyttä tarjoat, mulle. Katsos, kun monella meistä sairaudet, vaivaisuudetkin esteenä jo!
Eikä tässä varmaan Aloittajallakaan ole kyseessä mikään "ikäloppu"-tunne, ei ikäongelmaa mitään. Katsos, kun tuntuu siltä, kuin Aloittajan kuvauksessa ja muillakin samanlaisilla täällä, niin nuo mainitsemasi asiat eivät todellakaan merkitse mitään, eivät huvita, eivät anna yhtikäs mitään. Mihin mä kummemmin tarviin ulkonäköä, vaatetusta, miestä. Olis kamalaa, jos joku vielä tulisi tätä leikattua kroppaa ronkkimaan tms. Ei kuule, kaikella todella on aikansa! Asioista kuuluu luopua, missä yhteydessä normaalia suremista myös.

Superkuun oranssia odotellessa ja kanssasisarten juttuja lukiessa tuli mieleeni, että haikeus ja suru, ne kuuluvat elämään, ne ovat niitä tummia raitoja siinä elämämme räsymatossa. Alakulo samoin.
Toisaalta sanovat viisaat myös, että elämässä pitää vaan hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja sitten keskittyä niihin muutettaviin. Ehkä silloin voisi ajatella myös olevansa omalle sisimmälleen armollinen.

Luopuminen on aika pirullinen juttu, tässä iässä saattaa joutua luopumaan niin monesta asiasta, joskus tuntuu, että liian monesta, läheisistään, sukulaisistaan ystävistään, työstä, rakkaista harrastuksista, liikkumisesta, terveydestä, näöstä ja kuulosta ja vaikka mistä. Ole siinä sitten kiitollinen siitä mitä sentään on jäljellä.

Jos siinä elämän räsymatossa on niitä tummia ,mustia raitoja ja valkoisia ja värikkäitä ilon raitoja, niin yhä enemmän siitä löytyy seesteisiä harmaita, arkisia sävyjä.
Ei muuta kun jatketaan "kutomista" vaan.

Olipa humoristinen juttu! Oikein sai nauramaan!
Alistunut, hyväksikäytetty, kuuliainen alamainen!
Sehän se just on, että kun olen elänyt, niinkuin olen itse halunnut, niin olen kaiken jo tehnyt ja nähnyt. Olen elänyt elämäni ja nyt oikeasti väsyttää.

Kun joku sanoo "olen kaiken jo tehnyt ja nähnyt" niin hän on oikeasti joko tyhmä - anteeksi - tai sitten hän ei tiedä eikä ymmärrä, että maailmassa on niiin paljon kaikkea mitä ei vuorenvarmasti ole vielä tehnyt ja nähnyt. Joten voisitko alkaa tutkimaan ja etsimään, tekemään uusia aluevaltauksia tekemisiisi ja näkemisiisi. Siihen se väsymys loppuu. Jos et ole vakavasti sairas.

Olen omassa elämässäni kaiken tehnyt ja nähnyt. En enää jaksa edes kuvitella minkään uuden kokemista, kun en näin yhtäkkiseltään keksi mikä on niin uusi juttu, mitä en ole vielä tehnyt ja mitä nyt vielä kuusikymppisenä kuvittelisin tekeväni.

Jos on "omassa elämässä kaiken tehnyt ja nähnyt", kannattaa jo vihdoin viimein kurkistaa oman navan ulkopuolisiin tapahtumiin ja toisenlaisiinkin elämiin.

En ole huomannut, että ihmiset nyt tekisivät mitään ihmeellistä elämää tai tapahtumaa, mitä ilman olisin jäänyt!

No kuule sitten ei voi kuin käydä petille pötkölleen ja alkaa odottaa sitä viimeistä henkäystä jos ei ymmärrä elämästä, ihmisistä, tapahtumista eikä mistään mitään. Moka on oma ja sitä saa mitä tilaa.

Mitä ihmeellistä tekevät yli kuusikymppiset, että intohimo elämään säilyy? Ei kovin mielenkiintoista puheittensa mukaan. Mökkeilyä, matkoja, vesijumppaa, lapsenlapsia ja ennen kaikkea sairauksia! Tosi jännää :-O

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tekevät yli kuusikymppiset, että intohimo elämään säilyy? Ei kovin mielenkiintoista puheittensa mukaan. Mökkeilyä, matkoja, vesijumppaa, lapsenlapsia ja ennen kaikkea sairauksia! Tosi jännää :-O

Lue lisää

Tulee mieleen että sulle elämä on mielekästä vasta kun siihen sisältyy jotain suurta tai uutta?
Minusta intohimo on jotain mitä sulla on sisälläsi, tai sitten ei. Ei se tule ulkoa tai jonkun kokemuksen myötä. Joskus se katoaa, kun tylsistyy tai kohtaa suuria vastoinkäymisiä, mutta ei se tarkoita sitä ettei sitä voisi löytää uudestaan.
Esim. mun isäni tekee kaiken intohimolla, vaikka onkin jo Korkeampaa Ikää saavuttanut :) Näkisit kun hän veistelee höylällä juustoa. Tai kuuntelisit kuinka hän selittää miten suklaapalasta nautitaan. Hän elää niin siinä hetkessä, ja nauttii siitä kaikilla aisteilla. SE on intohimoa.

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tekevät yli kuusikymppiset, että intohimo elämään säilyy? Ei kovin mielenkiintoista puheittensa mukaan. Mökkeilyä, matkoja, vesijumppaa, lapsenlapsia ja ennen kaikkea sairauksia! Tosi jännää :-O

Lue lisää

Siinä kait se juju juuri onkin, tavallisessa leppoisassa arkielämässä.Tosin lukisin tuosta sairaudet pois, niitä kai ei kukaan kaipaa mutta kun ne pisrskatit tulevat lupaa kysymättä.

Just niin! Juuri sitä tarvitsen! Intohimoa päivään arkiseen ja syksyiseen. Syksyn tuoksu harmaana päivänä auringon välillä pilkistäessä pilven lomasta. Ihanaa ja kiitos vastauksista!

"ei käydä konserteissa jne", sinulle 65 vuotias
Et kertonut elämästäsi ennen tätä. Millaisessa työssä olit? Millainen eläke sinulle kertyi? Oliko sinulla perhe, lapsia tai lapsenlapsia? Kävitkö silloin konserteissa, oopperassa ja teattereissa? Etkö saanut omaa asuntoa, vai miksi nyt elät vuokralla?

Kuinka sinun "ruokaraha" on niin pieni, että et voi ostaa edes "mätipurkkia, sipulia ja smetanaa", koska se jo tulkitaan herkutteluksi ja varsinkin yksinäiselle.

Minäkin asun yksin, mutta voin tarvittaessa "herkutella", mitä mieleni tekee, koska yhdelle ostos ei ole niin paljon, kuin isommalle porukalle. Tosin en mene ravintolan seisovaan pöytään, mistä näitä herkkuja saa syödä yllin kyllin, koska olen luonteeltani hieman pihi, mutta on minulla sitten varaakin tarvittaessa, koska muistan aina tämän sanonnan; "kun säästää saadessaan, niin on ottaa tarvittaessa" ja se pitää paikkansa ja näitä "tarpeita" yritän miettiä, mitä oikeastaan tarvitsen?

Kuin minun kynästäni tuo kaikki, hyvä '65vuotias'.
Ja tuli fiilis, yhteenkuuluvuus, että rakastan sinua, ihmisrakkaudella.
Ja mikä vertaisuuden tunne!

kyllä tuntuu välillä,että nyt riittää mulle myös tää elämä. mutta viisi vuotta sitten koin syvän masennuksen,joka kesti vuoden verran.sain hyvän lääkityksen ja toivuin aika hyvin,mutta edelleen syön lääkkeitä ja elämä on ihan erilaista nyt.kehoittaisinkin ,että menet lääkäriin ja saat hyvät lääkkeet,mutta ehdottomasti tarvit keskusteluapua myös. kävin keskusteluissa 2 vuotta ja siellä avautui paljon asioita,mitä minulla todella hyvin.kun toivuin vähän lähdin kolmeksi viikoksi etelään.opin myös ,että meitä masentuneita on paljon ja joillekin se vaan tulee.yleensä hyvin herkille ihmisille.sitten karsin pois ilkeät ihmiset tuttavapiiristäni,jotka olin tuntenut 30v. tilanne helpotti sen jälkeen ja löysin uusia ystäviä,jotka ymmärtävät mun sairauteni.tärkeää on ,että puhut asiasta lapsillesi ja saat tukea varmasti heiltä. kaikkea hyvää sinulle !

kaikenkokenut60 kirjoitti:

kyllä tuntuu välillä,että nyt riittää mulle myös tää elämä. mutta viisi vuotta sitten koin syvän masennuksen,joka kesti vuoden verran.sain hyvän lääkityksen ja toivuin aika hyvin,mutta edelleen syön lääkkeitä ja elämä on ihan erilaista nyt.kehoittaisinkin ,että menet lääkäriin ja saat hyvät lääkkeet,mutta ehdottomasti tarvit keskusteluapua myös. kävin keskusteluissa 2 vuotta ja siellä avautui paljon asioita,mitä minulla todella hyvin.kun toivuin vähän lähdin kolmeksi viikoksi etelään.opin myös ,että meitä masentuneita on paljon ja joillekin se vaan tulee.yleensä hyvin herkille ihmisille.sitten karsin pois ilkeät ihmiset tuttavapiiristäni,jotka olin tuntenut 30v. tilanne helpotti sen jälkeen ja löysin uusia ystäviä,jotka ymmärtävät mun sairauteni.tärkeää on ,että puhut asiasta lapsillesi ja saat tukea varmasti heiltä. kaikkea hyvää sinulle !

Lue lisää

Kerroit, että karsit pois ilkeät ihmiset tuttavapiiristäsi ja se oli sinulle helpotus. Heidän tilalleen löysit elämääsi uusia, aitoja ystäviä.

Tuolla aiemmin kirjoiteltiin vanhan purkamisesta ja uuden rakentamisesta.
Sinä uskalsit toimia juuri niin. Purit vuosikymmeniä kestäneet ihmissuhteesi. Se ei ole helppo tehtävä, mutta joskus välttämätön.
Rakensit uutta ja parempaa elämää solmimalla uusia ystävyyssuhteita.

Hieno ja rohkea teko sinulta. Hyvä, että kerroit siitä tällä palstalla.
Kaikkea hyvää myös sinulle!

Junnun sanoitus kappaleeseen "Mistä tunnet sä ystävän" on ajankohtainen tänäänkin.

Tämä siis kylmätotuus kommenttiin.

Sitä se teettää rakauden puute,
-- jos ihmisellä on yksikin o i k e a läheinen ystävä,
jonka kanssa voi a i n a kun on tarvis jutella tai nähdä,
niin elämä tuntuu elämisen arvoiselta,
siksi ei ketään, ei ainuttakaa ihmistä, ikinä saisi jättää täysin omanonnensa nojaan,
-- tiedän senkin,
on ihmisiä jotka lyö oven rakkaan ihmisen nokanedessä kiinni,
silloin on pakko ihminen jättää omaan- oloonsa,
se kyllä tuottaa läheisille ihmisille suurta tuskaa elämään,
silloin voi vain rukoilla hänelle selviytymistä elämässään,
tästäki asiasta on omakohtaista kokemusta,
--- onnekseni on muutama hyvin hyvin läheinen ystävä,
joten elämä on kaikesta huolimatta elämisen arvoista,
--

jotenki " psykoterapeutitar " on mun hengenheimolainen kaikestahuolimatta,
olisi hauska tutustua,
---
me tarvitsemme oikeeta turvallista läheistä ihmistä
voidaksemme elämässä hyvin,

Minä ihan kärsin tuosta, kun tuttuni ovat nii-in kiinni arjen askareissa, että he ihan tosissaan kuin hyvinä aikaansaannoksina kertoilevat just noista koti- ja puutarha-askareistaan, siitä miten ne ovat kivoja ja tuovat elämään sisältöä. Mutta minä en pysty yhtymään heihin, vaan koen nuo jutut ikävinä, toki niitä kohteliaasti kuuntelen ja kehunkin heitä, miten ovat olleet aikaan saavia.

Minä kuitenkaan en saa yhtikäs mitään iloa tai tyydystystä kotihommista, puutarhaa ei olekaan, kukkiakin vain kaksi. Minulle on erittäin suurta pakkopullaa kaikki siivoukset, putsaukset, ruuanlaitto, keittiöhuolto, ihan kaikki. Myöskään en ole vuosikymmeniin leiponut mitään. Minä vain en pidä näistä töistä yhtään. Minä olen nainen, jolle ei ole perhettä ollut, mutta kai se onkin johdatusta jotenkin. Tosin monet sanovat, että motiivi ja ilo tehdä kotihommia tulee siitä, kun tekee toisille niitä. Aikoinaan kutsuin kylään jonkun ja yökyläänkin sekä hoidin emännyyden, mutta nyt en siihen pystyisikään, enkä halua. En vain iloitse. En vain pysty sielullani paneutumaan lakanoidenvaihtoon, vessan puhdistukseen, ikkunanpesuun yms. varsinaisiin rutiineihin ja sen ehkä koen puutteenakin, ainakin kun vertaan itseäni muihin. Se vain on Boring!

En tiedä mitä tehdä, elämä kaventuu, mutta kodinhoito ei minulle riitä, ei miksikään iloksi. Silloin tällöin olenkin kodinhoitoapua jo tilannut ja siitä olen suunnattomasti nauttinut sitten. Meitä on moneksi.

Kuitenkin, syön terveellisesti, tosin laittelen ruokani erittäin yksinkertaisesti, tyyliin mausteena suola, ja siinä se on. - Kiitos kuuntelusta.

- Minä myös koen juuri näin: "Mutta kun on täydesti elänyt, niin tuntuu jotenkin haalean keinotekoiselta keksiä nautintoa arjenaskareista, jotka täytyy tehdä joka tapauksessa."

AutioOnSaari kirjoitti:

Minä ihan kärsin tuosta, kun tuttuni ovat nii-in kiinni arjen askareissa, että he ihan tosissaan kuin hyvinä aikaansaannoksina kertoilevat just noista koti- ja puutarha-askareistaan, siitä miten ne ovat kivoja ja tuovat elämään sisältöä. Mutta minä en pysty yhtymään heihin, vaan koen nuo jutut ikävinä, toki niitä kohteliaasti kuuntelen ja kehunkin heitä, miten ovat olleet aikaan saavia.

Minä kuitenkaan en saa yhtikäs mitään iloa tai tyydystystä kotihommista, puutarhaa ei olekaan, kukkiakin vain kaksi. Minulle on erittäin suurta pakkopullaa kaikki siivoukset, putsaukset, ruuanlaitto, keittiöhuolto, ihan kaikki. Myöskään en ole vuosikymmeniin leiponut mitään. Minä vain en pidä näistä töistä yhtään. Minä olen nainen, jolle ei ole perhettä ollut, mutta kai se onkin johdatusta jotenkin. Tosin monet sanovat, että motiivi ja ilo tehdä kotihommia tulee siitä, kun tekee toisille niitä. Aikoinaan kutsuin kylään jonkun ja yökyläänkin sekä hoidin emännyyden, mutta nyt en siihen pystyisikään, enkä halua. En vain iloitse. En vain pysty sielullani paneutumaan lakanoidenvaihtoon, vessan puhdistukseen, ikkunanpesuun yms. varsinaisiin rutiineihin ja sen ehkä koen puutteenakin, ainakin kun vertaan itseäni muihin. Se vain on Boring!

En tiedä mitä tehdä, elämä kaventuu, mutta kodinhoito ei minulle riitä, ei miksikään iloksi. Silloin tällöin olenkin kodinhoitoapua jo tilannut ja siitä olen suunnattomasti nauttinut sitten. Meitä on moneksi.

Kuitenkin, syön terveellisesti, tosin laittelen ruokani erittäin yksinkertaisesti, tyyliin mausteena suola, ja siinä se on. - Kiitos kuuntelusta.

- Minä myös koen juuri näin: "Mutta kun on täydesti elänyt, niin tuntuu jotenkin haalean keinotekoiselta keksiä nautintoa arjenaskareista, jotka täytyy tehdä joka tapauksessa."

Lue lisää

Aika pitkälle voisin kirjoittaa saman kuin sinä. Paitsi, että suurperhe on minulla ollut ja sen olen innolla ja rakastaen hoitanut. Myös huonekasveja minulla on monta mutta ne ovat Saharan erämaan kestäviä :) Kestävät kuivuutta ja mullan vaihtamattomuutta ja höystämättömyyttä. Eivätkä vain kestä vaan pitävät siitä. Kuolisivat, jos ne kastelisi alvariinsa ja kosteina mullan pitäisi aina.
Mutta minulla on kivaa. Hitsin kivaa on edelleen. Uudenlaista kivaa. Täyttä elämää oli ennenkin mutta edelleen on. Sattumalta aivan vahingossa tuli harrastus ja vei ensin pikkusormen ja sitten koko käden ja sitten koko-naisen. Koko ajan tapahtuu kaikenlaista kivaa. Itse onnistun löytämään. Toiset vapaaehtoisesti palkatta toimivat ja minunkin jutskani etenee sen ansiosta. Nuoria ulkomaalaisia ihmisiä nämä innokkaat. Opin tuntemaan ihmisiä monista maista. Huitsin kivaa! Ei millään tahdo löytyä aikaa sukkein kutomiseen joululahjaksi.
P.s. on mun kotini ihan asiallisen siisti, vaikka pyrin siivoilemaan vain silloin, kun se tuntuu mukavalta :)
Vielä on kesää jäljellä ja elämää myös! Oisko tässä mun onnessani jotain vihjettä sinulle, kenties?

AutioOnSaari kirjoitti:

Minä ihan kärsin tuosta, kun tuttuni ovat nii-in kiinni arjen askareissa, että he ihan tosissaan kuin hyvinä aikaansaannoksina kertoilevat just noista koti- ja puutarha-askareistaan, siitä miten ne ovat kivoja ja tuovat elämään sisältöä. Mutta minä en pysty yhtymään heihin, vaan koen nuo jutut ikävinä, toki niitä kohteliaasti kuuntelen ja kehunkin heitä, miten ovat olleet aikaan saavia.

Minä kuitenkaan en saa yhtikäs mitään iloa tai tyydystystä kotihommista, puutarhaa ei olekaan, kukkiakin vain kaksi. Minulle on erittäin suurta pakkopullaa kaikki siivoukset, putsaukset, ruuanlaitto, keittiöhuolto, ihan kaikki. Myöskään en ole vuosikymmeniin leiponut mitään. Minä vain en pidä näistä töistä yhtään. Minä olen nainen, jolle ei ole perhettä ollut, mutta kai se onkin johdatusta jotenkin. Tosin monet sanovat, että motiivi ja ilo tehdä kotihommia tulee siitä, kun tekee toisille niitä. Aikoinaan kutsuin kylään jonkun ja yökyläänkin sekä hoidin emännyyden, mutta nyt en siihen pystyisikään, enkä halua. En vain iloitse. En vain pysty sielullani paneutumaan lakanoidenvaihtoon, vessan puhdistukseen, ikkunanpesuun yms. varsinaisiin rutiineihin ja sen ehkä koen puutteenakin, ainakin kun vertaan itseäni muihin. Se vain on Boring!

En tiedä mitä tehdä, elämä kaventuu, mutta kodinhoito ei minulle riitä, ei miksikään iloksi. Silloin tällöin olenkin kodinhoitoapua jo tilannut ja siitä olen suunnattomasti nauttinut sitten. Meitä on moneksi.

Kuitenkin, syön terveellisesti, tosin laittelen ruokani erittäin yksinkertaisesti, tyyliin mausteena suola, ja siinä se on. - Kiitos kuuntelusta.

- Minä myös koen juuri näin: "Mutta kun on täydesti elänyt, niin tuntuu jotenkin haalean keinotekoiselta keksiä nautintoa arjenaskareista, jotka täytyy tehdä joka tapauksessa."

Lue lisää

Just tommonen olen minäki,
kerrompa totuuden,
-- en ikinä ole pitäny kotitöistä, vielä vähemmän ruuanlaitosta,
on vain ollu pakko tehdä kaikkea tuota perheelisenä,
-
-- mutta mutta siitä josta pidän,
pidän kun mua passataan,
kaiken saan valmiina,
saan ihnanaa ruokaa valmiina nokaneteen tarjoiltuna,
ja tarjoilija siivoaa myös pöydän,
se vasta ihanaa on, kun poissaollesani on asuntoni siivottu,
-- tämän kaiken olen saanu kokea ulkomaanmatkoillani puolisoni kanssa,
harmi vaan,
hän on poissa, taivaanisänluona, minut jätti tänne yksin ruikuttamaan,
kaikki pitää tehdä itse,
rahaaki on vähemmän kuin avioliitossa ollessani,
mutta elämä jatkuu,
---- ajatukset usein seikkailee samoissa mustissa aaloissa kuin sinulla,
toistaiseksi ole elossa,

enmilläänkeksi kirjoitti:

Aika pitkälle voisin kirjoittaa saman kuin sinä. Paitsi, että suurperhe on minulla ollut ja sen olen innolla ja rakastaen hoitanut. Myös huonekasveja minulla on monta mutta ne ovat Saharan erämaan kestäviä :) Kestävät kuivuutta ja mullan vaihtamattomuutta ja höystämättömyyttä. Eivätkä vain kestä vaan pitävät siitä. Kuolisivat, jos ne kastelisi alvariinsa ja kosteina mullan pitäisi aina.
Mutta minulla on kivaa. Hitsin kivaa on edelleen. Uudenlaista kivaa. Täyttä elämää oli ennenkin mutta edelleen on. Sattumalta aivan vahingossa tuli harrastus ja vei ensin pikkusormen ja sitten koko käden ja sitten koko-naisen. Koko ajan tapahtuu kaikenlaista kivaa. Itse onnistun löytämään. Toiset vapaaehtoisesti palkatta toimivat ja minunkin jutskani etenee sen ansiosta. Nuoria ulkomaalaisia ihmisiä nämä innokkaat. Opin tuntemaan ihmisiä monista maista. Huitsin kivaa! Ei millään tahdo löytyä aikaa sukkein kutomiseen joululahjaksi.
P.s. on mun kotini ihan asiallisen siisti, vaikka pyrin siivoilemaan vain silloin, kun se tuntuu mukavalta :)
Vielä on kesää jäljellä ja elämää myös! Oisko tässä mun onnessani jotain vihjettä sinulle, kenties?

Lue lisää

Kiva, olit vastannut vähän kuin mulle. Hienosti sinulla sitten mennyt. Kerroit tuosta sattumoisin löytyneestä harrastuksesta, josta tullut kunnon sisältöä elämääsi, ja mainitsit että siihen liittyy ulkomaalaisia. Sattumoisin mä olen ollut samanlainen, innoissani myös vuosikaudet yhdestä vapaaehtois- ja harrastuskuviosta, mikä kiehtoi just siksi, että siinä oli ns. ulkomalaistyötä, heitä sai tavata kaikista maailman maista, siis täällä Suomessa pk-seudulla. Mutta, tuo oli monta vuosikymmentä sitten ja sitten tuli kiire- ja rasitussyitä eikä se muutoinkaan enää tuntunut kivalta, myös oma varttumiseni keski-ikään vaikutti asiaan. Eikä enää vastaava yhtää kiinnostaisi. Siis, tuollaista jutskua mullakin oli, se on jo eletty! Esimerkiksi tarjosin seuraani jollekin Suomessa tilapäisesti olevalle niin, että sai tutustua kauttani suomalaiseen ja muuhun, pari tällaista kaveria mulla oli, kumpikin noin vuoden. Se oli kivaa. Joskus mulla oli tilapäisesti muutaman yön joku, joka tarvitsi sohvaa ylläpitoineen. Olen ollut aikaani edellä, 70-80-luvuilla sohvasurffausta. Oli todella kivaa. Niin, ja siinä ohessa kyllä pystyin emännyydenkin hoitamaan, se sujui silloin riittävästi. - Aika hauskakin sattuma, että vihjaisit mulle sen luonteisesta asiasta, jonka olen jo tavallaan ohittanut, siis ei se tosiaankaan enää sujuisi. Myöskään terveydentilani ei enää soveltuisi mihinkään vastaavaan. Olen jokseenkin ns. rajoittuneessa kunnossa ja siksikin kotona tulee paljon oltua, nyt liikkumisessakin ongelmia. Muutoin kävelyistä ja pikku bodailuista kyllä nauttisin ja sellainenhan vaikuttaa pääkoppaankin hyvin.

Mitenhän se näin menee yleensäkin, että samalla kun ei oikein voi tehdä ja toimia niin ei myöskään yhtään kiinnostakaan? Luonto jotenkin hoitaa tilanteen näin, kuin avittaa luopumisprosessissa.

Mun elämänkaari on nousujohteinen.
Onko muita, joilla myös näin on?

enmilläänkeksi kirjoitti:

Mun elämänkaari on nousujohteinen.
Onko muita, joilla myös näin on?

Mikä on se nousujohde? Noin yleisesti!

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Mikä on se nousujohde? Noin yleisesti!

En osaa yleisesti sanoa. Mutta omalla kohdallani se nousujohde on sitä, että elämä on tullut vuosi vuodelta paremmaksi elää ja viihtyisämmäksi kaikin puolin.

Että se on se fiilis ja intohimo elämään! Ihanaa! Mukavaa, jos löytää sen jujun.

enmilläänkeksi kirjoitti:

En osaa yleisesti sanoa. Mutta omalla kohdallani se nousujohde on sitä, että elämä on tullut vuosi vuodelta paremmaksi elää ja viihtyisämmäksi kaikin puolin.

"elämä on tullut vuosi vuodelta paremmaksi elää ja viihtyisämmäksi kaikin puolin".

Ainakin minä olen kokenut noin ja ilmeinen dementia estää minua muistamasta, olisiko joskus ollut toisin?

-Nuoruus,..-- lähdin melkein lapsena maailmalle, mutta kaikki lomat (no en ihan kaikkia)vietin lapsuuskodissa jopa lapsienikin (mieheni) kanssa.

-Rippikoulusta alkaen kävin kouluni Hesassa, jossa oli työelämäni ja aina mielestäni ylenin, mihin minulla oli "rahkeet", joten sain ansioni mukaisen eläkkeen.

-No, se rakkaus nuorempana koetteli hieman hermojani, mutta onneksi järki voitti, vaikka tunteikakin oli pelissä paljon.

Nyt on elämä seesteistä ilman mitään suurempia mielen ilmaisuja tai tunne kuohuja. Ainoa, mitä yritän välttää on musiikki, joka laukaisee niitä menneitä muistoja.

Se on sitä "seesteistä"! On tietysti eri asia, jos on "seesteistä", mutta jos ei ole tuloja ja on vielä asuntovelkaa, niin ei se elämä nyt niin "seesteistä" ole. Pikemminkin on kylmä rinki pers ympärillä ja huoli toimeentulosta. Vaikka kuinka positiivisesti ajattelee, niin välillä kyllä yöllä valvottaa kylmä hiki otsalla. Niin ne elämäntilanteet vaihtelee!