YSTÄVIÄ onko niitä?

Pakko jäädä miettimään...
Millainen oli omaishoitosysteemi vuonna 1988?
Oletko itse ollut kursseilla?
Haluatko vapaallasi jauhaa raskaasta työstäsi vai iloita toisten ihmisten mukana?

Kauniit sanat eivät auta ketään jaksamaan. Loppuun palaminen on omaishoitajan ammattitauti. Eduista ei ole mitään hyötyä, kun niitä ei kuitenkaan saa. Parempi olla kokonaan toitottamasta eduista niin kauan kuin niitä ei anneta. Toki tässä viranomaiset ja liitto ovat onnistuneet kiitettävästi.

Hyvin tuttua, kukaan muu ei ole yhtä yksinäinen kuin omaishoitaja.
Itsekin lapseton sinkku äitini omaishoitajana, säälittävää elämää tämä on ei mitään mahdollisuutta saada kumppania, tai edes hyvää ystävää joita kaikkein eniten kaipaa.

Äidin omaishoitaja minäkin, mutta minulla on mies, jonka mielestä hänen elämänsä menee pilalle, koska käyn vähintään kaksi kertaa joka päivä hoitamassa äitiä. Toki meneekin.

Vanhoja kun ollaan, vuosia on paljon enemmän takana kuin edessä. Auvoiset eläkepäivät jäivät väliin kokonaan.

Kiukkunsa mies purkaa alkoholiin ja baareissa istumiseen. Mieluummin sinne kuin minuun. Minä maksan tuon kaiken menetettyinä yöunina ja ikuisena väsymyksenä.

Kun intervallivapaat alkavat, haluaisin vain nukkua. Puoliso vaatii minua heti matkustamaan kanssaan. Reissussa en pysty nukkumaan. Kotiin tullessani olen entistä väsyneempi. Ja syöksykierre jatkuu... Vain kuolema voi pelastaa minut!

Omaishoitajaliitosta saat hyvät neuvot:

Lue runoja! Hivele kiviä!

Jaksamista sinulle. Äidillä oli tapana sanoa: Kaikki loppuu joskus!

Mä en mitään vihaa yhtä paljon kuin justiinsa näitä vertaishuuhaa tyhjänpäiväistä lässytystä, miksikä se mun arki siitä muuttuisi vaikka päivät pitkät istuisin kuunelemassa jotain lässynlässyä, hoidettava on hoidettava oli päivä tai yö ei tyhjä lässytys sitä miksikään muuksi muuta.

Entisiä aitoja oikeita ystäviä/kavereita kaipaan en muuta, mitään legoonaan vieraita ihmisiä en tarvitse ympärilleni enkä halua.

samat on fiilikset. Tiedän noi vertaisjutut ja jotkut niistä saa jotain mutta ei ole minunkaan juttuni. Hyviä kavereita ja ystäviä tässä eniten kaipaa - ja tietenkin niitä omia entisiä aktiviteetteja. Olisi pitänyt alkaa röyhkeän itsekkääksi jokunen vuosi takaperin mutta ei se helppoa ole jos piiiiiitkä taival yhdessä takana.

Et kyllä todellakaan ymmärrä.

Eikö riitä, että kantaa omat murheensa? Pitääkö kantaa vielä toistenkin murheet?
Inhoan sanaa vertaistuki! Donnerwetter, voi ukkosenilma! Ajatuskin on kamala.

Eka kerran diakonia odotettiin kolme kuukautta, nyt ollaan odotettu lähes kaksi vuotta. Ei kirkkoa kiinnosta.

Psykologi! Et tekisi meistä tällaista pilkkaa, jos edes hitusen ymmärtäisit asiaa. Hulluja toki ollaan, koska ollaan tähän orjatyöhön lähdetty. Rahaa me tarvitaan, jakavatko psykologit rahaa? Jos niin, lähden heti huomenna.

Yritän välillä hemmotella itseäni harjaamalla pitkiä hiuksiani. Joka päivä ei voimat riitä.

Olen itse eläkkeelle nuorena päätynyt ex-hoitaja. Työ on raskasta laitoksessa, ja ihmettelen, miten kukaan jaksaa kotona samaa 24/7. Aikanani joku mies vain jätti vaimonsa lomajakson päätteeksi sairaalaan. Näitä tapauksia taisi olla useampikin. Mielestäni ihan ok-ratkaisu, koska yleensä omaishoitajalla on itselläänkin ikää ja sairauksia, eli kun toinen vihdoin kuolee tai joutuu laitokseen, niin pettää toisenkin terveys ja ehkä menee henki.

Olet katkera - sinulla on oikeus siihen. Mutta jos et jaksa, niin jotain on tehtävä nyt, ei vasta huomenna. Kun homma kaatuu käsiin, se kaatuu pahasti (nimimerkillä karvaasti kokenut). Ota vaikka avioero, jos et saa muuten ratkaistua asiaa. Itkeminen ja voivottelu ei auta. Joko hoidat tai et, mutta ei siinäkään ole mieltä, että ehkä kumpikin voitte huonosti, koska voimasi eivät riitä. Oikeasti ihminen tarvitsee apua siinä vaiheessa, kun voimat ovat lopussa. Sitä ei nimittäin itsekään tiedä, mitä tulee tekemään, kun on tosi finaalissa. Epätoivoinen ja uupunut ihminen on aikapommi.

Tässä olis viesti elämäntiellä.. Olen viellä hengissä. Ainaski silloi sun tällön.. Minä olen tuo jutun alkuu panija.. Hän joka yritti minuun yhteyttä niin pyydän anteeksi kun ei enään toimi.. Uusi yhteys tieto on
[email protected] Sain paljon kuraa niskaani. Kyllä tähän osoitteeseen saa kirjoittaa asiallisia posteja..
Ei elämä ole paljon parantunut Itse olen sairastunut.. Mielenkiintoinen tilann kumpi kupsahtaa enen hoidettava vai hoitaja.. Mielelläi juttelisin asiallisesti,
Hyvää jatkoa teille kaikille. Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistä.. Ystäviä ei monellakaan omaishoitajalla ei ole..

Olen laittanut aikaisemmin kaksi kertaa s-posti osoitteen ,laitan vielä tähän [email protected] nyt minulla olisi aikaa minun hoidettava kuoli kymmenen kuukautta sitten.Olen vuosien aikana kirjoittanut samalla nimimerkillä,jos nyt ei kukaan vastaa olen sitä mieltä että te haluatte olla yksin.Se on sitten teidän valinta,kaunista syksyä teille kaikille ja jaksamista arjen suruissa ja iloissa.

Kertoisitko jotain vähän itsestäsi, ikä nyt ensimmäiseksi kiinostaa ja sukupuoli nimimerkistä päätellen nainen mutta onko?

Jos olet kiinnostunut pane postia tulemaa,Ja missä mielessä kiinnostunut..?Olen 63v juuri tänään täytin.Hoidin miestäni yli seitsemäntoista vuotta,yhteistä taivalta kuljettiin yli 44vuotta.Nykyisin asun Espanjanjassa mutta sähköposti kulkee tännekin asti.Eiköhän tässä tullut tärkeimmät.

Kaikki tarpeellinen oli ei tuon tarkempia tietoja täällä viitsi itsestään julkisesti kertoakaan, 10 kuukautta nuorempi mies itse olen, muu kuin viestittely ei onnistu koska olen edelleen omaishoitajana.

Onhan sulla omaishoitajan vapaat ja niitä voipi kerryttää, ja voi pitää pitemmän loman.

Vapaapäivien käyttö kun ei olekaan niin helposti toteutettavissa kuin kuvitellaan, toisilla onnistuu mutta ei jokaisella.

MInua ihmetyttää tämä ystävän etsiminen,mutta kun sitten ystävä olis tarjolla pannaan pää pensaaseen kuin jänis.Ei minua tartte pelätä en purasematta nielase.Puhelinkin on keksitty jos siinä ois helpompi jutella,numeron saa sähköpostin kautta.Puhelut ei tänne omaisuuksia maksa jos ei tuntitolkulla paplaa.Mulla on myös skype käytössä,sillä puhuminen on ilmasta.Itsestäni voin vielä sen verran sanoo omat hampaat onsuussa ettei niitä tartte samaan vesilasiin panna.Tukkaakin kohtalaisesti ja en rupee vannomaan voi sokerikin vielä suussa sulaa.Myös huumorinkukka kukkii sen olen menneltä miheltäni oppinut. Jään odottelemmaa mitä kuuluu,vaiko ei kuuku mitään.

Arkoja joita jännittää tutustua uusiin ihmisiin, eikö ole outoa että pupu menee pöksyyn silloin kun toimia pitäisi, tätä vikaa itsellä joskus on.
Osa meistä varmaan on "mökkiintynyt" eikä liiku missään.

Hei olen Mikkeliläinen nainen, 42v aviossa, mutta myös yksinäinen aika paljon, kavereita Suomessa löytää on ku voittaa miljoona ja sentakia kokeilen jospa täällä löytää samanhenkeistä ihmisiä, olen yleensä avoin (alussa ehkä ujo) ulospäin suuntutuva ihminen, harrastan kuntosalia liikunta (luonossa liikuminen hetkel vaikea, kuljen rollaatorin kanssa, toiv. 2-6kk ja sitten pääseen kulkea itsenäisesti kyynarsauvojen kanssa ja ajaa taas autoa)
Etsin lähinnä samanhenkistä ihmistä, tykkää kuntosalista (vähän lihaksia :D ) ja voidaan käydään yhdeessä vaikka shoppailemassa, elokuvissa, kahvilla/teellä, juorua ja pitää muuteen hauskaa. Siinä se... ei ehkä oikea palsta mutta ainaki sinnepäin, viesteja saa laittaa tulema [email protected]

On kuin itse olisin kirjoittanut tämänhetken elämästäni.
Hoidan omaa äitiäni jolle aivoinfarkti teki tuhoa senverran ettei juuri mitään kykene itse tekemään, teen kaikki kotityöt mitä siihen kuuluukin, kaupassa pääsee käymään ja muilla pakollisilla asioilla mutta ei minnekään muualle, ei edes tuttaville pikavierailuille.
Ainoatakaan omaa ystävää ei enää ole, siskot käy meillä joskus mutta ei ketään muita.
Kumallista että yhden ihmisen sairaus karkottaa lähes kaikki entiset ystävät molemmilta niin hoidettavalta kuin hoitajaltakin.
Väsynyt ole ei ole paljoa joulua jaksanut laittaa, kunnon siivouskin olisi pitäny tehdä en jaksa, imuroin ja vähän pölyjä pyyhin, olkoot ei meille kuitenkaan vieraita tule, siskot voi käydä.

Mutta yritetään jaksaa, ja hyvää joulua kaikille omaishoitajille.

Olen ollut omaishoitajana kolmekymmentä vuotta. Ensin puolison vanhemmat ja nyt psyykkisesti sairas puoliso. Hän oireili kyllä ennemminkin, mutta omaishoidontukeen oikeuttava diagnoosi tuli kymmenisen vuotta sitten. Kerrot kuin elämästäni. Puoliso mustasukkainen ja ei hyväksy niitä kavereitani mitä minulla enään on jäljellä. Sukulaisiini sen saa pitää yhteyttä ja nyt hän on loukannut lastamme niin pahoin, etten saa häneltäkään enään tukea tai apua. Näiden emännäntöiden lisäksi pitää kantaa ja hankkia polttopuut, kolata lumet, leikata nurmikot ym. huolehtia niistä ns. miestentöistä. Nyt alkaa oma terveys reistailemaan ei pelkästään fyysinen, vaan myös henkisesti alan olla väsynyt ja tympääntynyt tähän koko elämään.

Ystäväni on sanonut, että pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähde...Se kait tässä tilanteessa olisi helpointa...mutta miten pääsee narsistihoidokista eroon, sitä ei monikaan ymmärrä. Vaikka tunnesidettä ei ole, lähtö ei ole mikään yksinkertainen vaikka se olisikin ratkaisu moneen ongelmaan.

En tiedä tuntuuko teistä siltä, että tämä hoidettava elää oman elämänsä lisäksi myös teidän elämäänne. Oma elämä on valunut hukkaan kuin hiekka sormien välistä. Ystävät kaikonneet

Ainakin nämä psyykesairaat hoidettavat osaavat manipuloida hoitajaansa. Jos hoitajalle tulee jotain henkilökohtaista menoa, jotenkin hoidettavan oireetkin pahenevat ja omaishoitaja joutuu jäämään kotiin.

Auttaa ja m62v...voisimme tässä porukalla virkistää toistemme mieliä, koska näyttää, että elämäntilanteemme on samanlainen tällä hetkellä.

Raskasta varmaan on hoitaa psyykkisesti sairasta henkilöä.
Tuntuu kyllä kohtuuttomalta että hoitajan pitää itsensä polttaa loppuun, eikä sittekään saa hoidokille hoitopaikkaa.
Meillä on senpuoleen helppoa, ei ole mitään samoja oireita kun sinun hoidettavallasi, tämä meidän mummo on hyvin rauhallinen ja sopeutuvainen, huolehtii toki että lääkkeet ja muut rutiinit tehdään minuutilleen joka päivä.
Mun vapaapäivien pitämisestä hän usein muistuttaa, eipä vaan ole tullut yhtään vapaata pidettyä, mihin sitte menisi kun yksin ei ole mukava minnekään lähteä lomalle tai muualle pois kotoa, mikään yltiösosiaalinenkaan en ole päinvastoin.

Olet samalla linjallalomien suhteen. Minne sitä lähtisi, kun ei ole niihin kylpylöihin tai risteilyille mitään mielenkiintoa. Eikä ole mitään mielenkiintoa sellaisille yksin lähteäkään.

Pari päivää sitten soitettiin näistä lakimääräisistä vapaistani. Jäi kuulemma viime vuonna 15 päivää pitämättä. Tietenkin jäi, kun ei hoidettava suostunut hoitolaitokseen. Nyt sitten olivat määränneet pidettävien vapaiden ajankohdat ylemmältä taholta ja minulla ei ole oikeutta vaihtaa päivämääriä, eikä hoitolaitoksen omistajallakaan. Onko tämäkään oikein? Suunnitteilla oli, että olisin kerännyt kesäksi vapaita ja pitänyt parin viikon hengähdystauon. Mutta sekään ei onnistunut tämä vanhuspalvelusta vastaavan henkilön määräysten takia.
Sain myös vanhuspalveluvastaavalta sanktioita siitä, että olin kerran hakenut hoidettavan ennen puolta päivää hoitopaikasta, koska olin sopinut, että ruokailun jälkeen 11.45. Valtava kaaos 15 minuutin takia tai oikeastaan 16 minuutin, sillä se olisi ollut yli puolen päivän. Ei auttanut selitys omasta lääkärissä käynnistäni kahdentoista jälkeen , olisi kuulemma pitänyt siirtää... Alkaa olla minusta aika naurettavia piirteitä koko tässä hoitosuhteessa.

Ole onnellinen, että mummo on niin helppo ja rauhallinen ja sopeutuvainen. Hän on varmaan ollut ihana ihminen ja hyvä äiti.
Oletko omaishoidontuen piirissä vai hoidatko muuten vain äitiäsi?
Miten itse olet jaksellut ja miten joulunne meni ja vuosi alkanut?

Huh huh, ompa melkoista hommaa, siis sinut pakotetaan pitämään vapaat ja ajankohdat määrätään koska?
Ei meillä kukaan ole perään kysellyt koska pitäisin tai miksi en vapaita pidä.

Niin on tuo mummo ennen sairastumista ollut melko temperamenttinen pakkaus, tulta ja tappuraa, nyt aivan päinvastainen joskus vähän hanttiin laittaa kun joku uusi juttu tulee eteen mutta hyväksyy lopulta.

Sen pienimmän tuen saan, eli virallisesti olen omaishoitaja.
Välillä on päiviä että väsyy eikä mitään jaksaisi, tänään taas sellainen päivä, ylimääräisiä hommia kasaantunut tälle päivälle liikaa.
Joulu meni suht mukavasti, sopiva määrä vieraitakin kävi että itsekin sai välillä olla muuten vaan.

Kyllä...Ylempää omaishoidontuen maksajan toimesta on määrätty vapaapäiväni. Nyt kun ilmoitin, että hoidettava tuskin suostuu lähtemään mihinkään minun pitäisi lähteä. Vähän vain mietityttää miten se hoidettava sitten yksin pärjää ja onko edes laillista jättää häntä yksin? Ja herranen aika, minne menisin "lomaksi". Putkistot jäätyisivät kun kukaan ei ole lämmittämässä ym.
Minullakin on tänään päivä jolloin pää tuntuu räjähtävän. Kaikki tökkii vastaan.
Hoidettava on agressiivisella tuulella ja hakee koko ajan riitaa...tässä aamulla kaateli dosetista kaikki lääkkeet pitkin tiskipöytää uudelleen jaettavaksi...eli loistokkaasti päivä alkoi...pakko vähän "luovia" tänään.

Pystytkö ottamaan yhtään itsellesi ns. omaa aikaa? Käydä lenkillä tai harrastaa?

Iltapäivästä on vähän väljempää, saa tehtyä piha- ja muita hommia jos niitä on, tai käytyä kaupassa ja asioilla.
Eipä mulla talvella muuta huvia ole kuin tämä netti ja töllön tujottaminen, töllöstäkin tulee luokattoman huonoa ohjelmas, lenkillä käynti tekisi hyvää kunnolle, paino on onneksi pysynyt kurissa.
Ennen himoharrastus oli nikkarointi, itselle ja tuttaville tein vähän huonekaluja ja muuta pienempää, ei ole enää sitäkään mahdollisuutta.
Kesällä kasvimaalla riittää tekemistä.

Lomahaaveita, jospa keväällä tai kesällä saisi pidettyä viikon lomaa yhteen pötköön, ehtis jossain mökillä viettää muutaman päivän lepäillen tekemättä yhtään mitään.
Haaveilla tietenkin saa mutta toteutuuko.

Kyllä sinun lomahaaveesi toteutuvat. Pyydät vain jonkun sijaiseksesi tai hankit hyvissä ajoin inttervallipaikan äidillesi. Viikossa ehtii latautua jo hivenen.
Minäkin olen harrastellut kädentaitoja. Lasista lamppuja ja kelloja sekä kaikkea muuta tasotyötä. Välillä oli aikaa rapsutella maalia vanhoita huonekaluista...muutama vieläkin kesken, kun ei saa mahdollisuutta tehdä niitä loppuun, kun kaikki pyörii hoidokin ympärillä. Arvostan suuresti ihmistä, joka nykypäivänä osaa tehdä käsillään jotain puusta, metallista ym.
Valtavasti tekisi mieli opetella kaikkea uutta kädentaitoa kun vain olisi sitä omaa aikaa, ehkä sitten joskus.
Minullakin on kasvimaa ja mansikkamaa. Odottaa niin kovasti, että tulisi kevät ja aurinko herättelisi kukkapenkkejä.

Tänään taas tuli takapakkia asioissa. Hoidettavalle oli laitettu lähete geriatrille, muutama kuukausi sitten. Tänään tuli aika ja hoidettava perui ajan heti. En löytänyt enään koko kirjettä kun hän oli hetken poissa. Ilmeisesti oli polttanut sen. Mukana oli jokin kyselykaavake, jonka minun olisi pitänyt täyttää. Voi...voi...en tiedä pitäisikö ottaa yhteys lähetteen tekijään vai miten etenen? Tuntuu vain taas siltä, että kukaan ei ota minua tosissaan. Tuntuu niin typerältä taistella päivästä toiseen näissä asioissa.

Haaveilen, että pääsisin joskus vielä hiihtämään tai istumaan kirja kädessä omassa rauhassa. Luonto on minulle tärkeä paikka ja nautin luonnossa liikkumisesta.
Välillä päivän odottaa, että pääsee iltaan asti ja saan rauhoittua omaan huoneeseeni ja avata television tai netin. Välillä vain on niin väsynyt, että ei jaksa muuta kuin käpertyä peittoihin. Aamukin tulee välillä liian nopeasti. :) Samaa mieltä kanssasi tv ohjelmista, eipa juurikaan mitään katsomista. Uusintaa uusinnan perään.

Oletko mukana missään järjestö tai harrastetoiminnassa?
Oletko koskaan ajatellut mikä siinä on syynä kun kaikki ystävät häipyvät pikku hiljaa silloin kun omaishoitosuhde alkaa? jos on ihan oikeasti toisen ystävä niin eikö hänen pitäisi kulkea rinnalla juuri silloin kun sitä juttelukaveria tms. tarvittaisiin?

Harrastukset pitää mielen virkeänä, varsinkin jotain käsillä tehdessä jotain uutta mitä ei ole aikaisemmin tehnyt, mutta nyt ei onnistu mikää.

Sama homma meilläkin, geriatrille on aika ensi viikolla.
Siinä kaavakkeessa kysellään sun mielipidettä ja kokemusta mihin suuntaan hoidettavan toiminnot on menneet, 3-4 sivua kysymyksiä.
Ota vaan yhteyttä muistihoitajaan tai lääkäriin joka lähetteen on laittanut.

En ole missään järjestöissä enkä muissakaan harrastuskerhoissa ollut, tykkään enemmän omassa rauhassa tehdä.
En osaa sanoa miksi entiset ystävät on häipyneet, arvelisin että aristavat hoidettavaa jostain syystä, ehkä sekin voi olla kun ei itse pääse heitä tapaamaan.

Terveisiä sairaalasta :( Umpilisäke puhkesi ja nyt 5 vrk sairaalassa oloa takana. Leikkauksen jälkeinen päivä täyttä kaaosta hoidettavan asioiden kanssa koska oli omin nokkinensa perunut inttervallihoitopaikan. Täysi kaaos hoitaa unilääkehuuruisena ja vuodelepoa tarvitsevana tälläisiä asioita, joita toinen kiusallaan tekee. Onneksi sairaalan sosiaaliohjaaja tuli avukseni, mutta mitään konkreettista apua en asiaan saanut.
Kaikki olisi mennyt luonnikkaasti ja ilman taistelua, jos hoidettava olisi mennyt (hänet olisi haettu) inttervallihoitopaikkaan ja olisi ollut siellä sovitun jakson. Olisin jo kummasti toipunut noina päivinä, että olisin edes ruokaa pystynyt tekemään. Mutta ei onnistunut...

Toisaalta tämä koko yllättävä sairastumiseni avasi silmiäni omaishoitajien tilanteesta. Omaishoitajalla ei ole oikeuksia vaan velvollisuuksia!
Mistään ei saa konkreettista apua silloin kun sitä tarvitaan, jos ei ole lapsia tai hyviä naapureita.

Muistihoitajakin nosti kädet ylös, hän ei voi tehdä mitään asialle. Hoidettavaa ei saada pakkohoitoon/testeihin tai edunvalvontaan rahan käyttönsä takia.

Kuitenkin hyvä puoli oli se, että sain nukkua ja levätä vaikka tilanne oli mikä oli. Hetken katkon tähän kaikkeen kaaokseen. Nyt taas pystyy ajattelemaan.

Lääkäri käski ottaa sitä omaa aikaa joka päivä, eikä alistua hoidettavan valtaan. Ne ovat helppoja neuvoja kun ei elä omaishoitajan elämää.

Miten teidän geriatrin käynti? Miten itse olet jaksellut?

Huh huh jopa on teillä ollut säpinää, sitähän tuo mun hoidettavakin pelkää että mulle jotain tulee, flunssa tai muuta, ollaan säästytty flunssilta toistaiseksi.
Tuo nukutus sairaalassa vaikuttaa monta päivää, on vähän kaikki toiminnot sekaisin ja huimaakin ja on epävarma olo pari kolme päivää, tee siinä sitten samat hommat mitä "selvin päinkin", ei ole yksinkertaista.

Raakaa peliä tämä on omaishoitajille, huolestuttavaa että kaikki muut nostaa kädet pystyy juuri silloin kun apua eniten tarvitsisi, tyhjät puheet ei meitä yhtään auta.
Aika typerä kommentti lääkäriltä, nekään ei näytä tietävän meidän työstä yhtään mitään, kun sitä omaa aikaa ei oikeasti ole kuin yöllä nukkuessa.

Geriatrialla meni suht hyvin, verikokeen arvot oli hyvät yksi vitamiinipilleri tuli, muistitestikin meni paremmin kuin edellisellä kertaa, lähetteen laittoin muistin magneettikuvaan, sinne aikaa nyt odotellaan.

No ittellä menee tasaisesti epätasaisesti, välillä hyvä päivä ja päinvastoin, typerä tapa tullu käydä päikkäreillä, aina samaan aikaan päivästä klo 11.00-12.00 tulee hirmu väsy olo, no on tässä vähän väljempi rako kun saa ruuat pöytään.
Mutta päivä kerrallaan eteenpäin.

Ihanan seesteistä ja rauhallista, nyt hoidettava saatiin puoliväkisin inttervallihoitoon. Eipä tässä nyt paljoa pysty mitään tekemään, mutta ainakin tulee pakkolepoa ja töllöttimen katselua.

Olen huomannut ennemminkin, että lääkäreillä on jotenkin kumma mielikuva omaishoidosta. Aivan kun he eivät tietäisi mitä omaisen hoito vaatii. Ihmetyttää, miksi lääkäreille ei pidetä mitään infotilaisuutta omaishoidosta ja siitä mitä omaishoitaja oikeasti joutuu tekemään.
Eivät varmasti tiedä, että hoito on yhden ihmisen toimesta 24/7, ja samaa mitä ne kolme hoitajaa antavat sairaalassa, saaden aivan eri korvauksen kuin me tästä yhteiskunnan hiljaisesta työstä.
Miksi tämä Omaiset ja Läheiset ry ei järjestä mitään tiedotusta näille lääkäreille, jos kerran ovat meidän omaishoitajien puolella.

Nyt jopa työikäisten hoito on keskussairaaloista laitettu kotiin, nimikkeellä kotisairaala. Toimii niin, että kotisairaanhoitaja tai vastaava, jopa lääkäri käy potilaan kotona muutaman kerran vuorokaudessa, tiputukset ym. lääkitykset hoidetaan kotona. Tässäkin hoitotyö vieritetään omaisten niskaan. Ihmetyttää mitä, jos henkilö on yksinäinen tai puoliso sellaisessa työssä mistä ei voi jäädä pois? Onko teillä päin tälläistä vaihtoehtoa?

Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä että en ymmärrä tätä yhteiskunnan rakennetta enään ollenkaan. Historia varmaan toistaa pian itseään, siinä että vanhus tai sairas sijoitetaan paikkaan jossa luvataan hoitaa halvimmalla.

Tänään sitten alkoi sama päivärytmi kuin ennen sairaalaan joutumistani. Hoidettava pääsi inttervallihoidosta ja sama kärhämä alkoi oven avattuaan. Hän ei näytä laisinkaan ymmärtävän, että esim. puiden kanto on nyt kielletty. Ruokakattilankin pitää jättää hellalle, vaikka siitäkin huomautettiin tänään. Väsyttää vain niin hirveästi, johtuu kait lääkkeistä. Mutta eikö tämä tästä päivä päivältä parane. Ei auta kuin miettiä tulevaa kevättä ja aurinkoa ja suunnitella mitä sitten kesällä tekee...haaveita ja unelmia...

Miten sinun viikkosi on sujunut? Oletko pysynyt terveenä?

Just olin konetta sammuttamassa tuli kuitenkin vielä vilkaistua tänne.
Jäi tuohon edelliseen viestiisi vastaamatta, en mä tiedä jotenki ollu lukossa ja ajatukset muualla.

Eipä täällä mitään ihmeempää samat rutiinit joka päivälle, ei olla sairasteltukaan, flunssaakaan en ole onnistunut saada kauppareissuilta mukaani, huolella käsidesiä heti kun kotiin pääsee ettei käsissä pöpöjä tuo, vaikka autossa tuo pullo pitäisi olla että voisi heti kaupan pihassa desinfioida kätensä.
Ensi viikolla käymmä magneettikuvassa, lääkäri laittoi lähetteen yksityispuolelle, pieni maksu menee mutta kunta maksaa suurimman osan, keskus-sairaalaan olisi varmaan saanut kuvausaikaa odottaa pitkään.

Ai onko teilläkin puulämmitys, puitten kantamisesta mainitsit.
Sama meillä mutta ilmalämpöpumppu pääasiassa lämmittää yksitään kun ei ole pakkasta, laiskaksi tullu ettei viitsi puuta polttaa kun vasta pakkasilla.

Juu siemenluetteloita on jo tullut postissa ja s-postiinkin, kai keväällä taas pitää jotain laittaa, pottuja nyt ainakin ja juureksia.
Viimekesänä kaikki täysin meni reisille, yksi rankka ukkoskuuro teki tuhoa ettei maalla kasvanut kuin rikkakasvit, viimeisiä omia pottuja syödään niistä loput on pienempiä kuin kanamunat mutta syömäkelpoisia kuitenkin.
Syksyllä laitoin talvivalkosipulia, vähän epäilyttää onnistuvatko kun ei ole koko talvena ollut lunta juuri mitään, sentti pari lunta täälläkin hetkellä.

Ei nyt pitää mennä nukkumaan.

Joo, on meillä puulämmitys, osa talosta lämpiää sähköllä mutta ilmalämpöpumppua ei ole. On niin sokkeloinen talo, että en tiedä olisiko lämpöpumpusta hyötyä.

Minäkin laitoin talvivalkosipulia syksyllä. Edelliset jäivät jostain syystä kovin pieneksi. Katkaisetko "kukkavarren" vai annatko siementen kehittyä? Peittelin istutukset syksyllä haravoiduilla lehdillä, ennen se ainakin on auttanut suojaamaan valkosipuleita. Laitoitko kynsiä vai siemeniä? Maa-arttisokatkin jäi kovin pieneksi viimevuonna. Osan oli syönyt myyrä.
Minä pelkään mansikkamaani puolesta, kun suojaavaa lunta ei ole täälläkään kuin se parisen senttiä. Toisen pitäisi keväällä uudistaa, jos nyt jaksaa alata lapsiolla kääntämään maata.
Minäkin selailin siemeniä täältä netistä. Oli tosi mielenkiintoisia uutuuksia.

Olin tänään itse terveystarkastuksessa. Keskustelin terveydenhoitajan kanssa aika pitkään myös omaishoitotilanteesta ja siitä miten väsyneeksi henkisesti itseni tunnen. Hän oli sitä mieltä, että nämä hoidettavan inttervallihoitojaksot ovat liian lyhyitä ja liian harvoin. Hän lupasi välittää tilanteesta tietoa senjoripuolen terveydenhoitajalle, mutta saa nyt nähdä tapahtuuko mitään konkreettista. Itselle määrättiin verikokeita ja pitää taasen käydä sydänkontrollissa, Oikeastaan pitäisi saada lähete aortan kuvantamiseen kun ambulanssissa, millä menin sinne umpparileikkaukseen oli laskenut vasemman puolen paineet.

Hienoa kun pääsitte yksityispuolelle. Se on aina se nopein tie kun jotain magneettikuvauksen kaltaisia kuvauksia tarvitaan. Etsitäänkö jotain vakavampaa?

Vähän pieneksi jäi mullakin valkosipulit, annoin kukkavarsien olla liian pitkään, ensimmäistä kertaa näitä kasvatin, nyt jo osaa aijoissa katkaista varret pois, nämä oli virolaista Kovader lajiketta, samaa laitoin viime syksynäkin maahan, siemenestä en ole kokeillut kynsiä laitoin.
Muuten tuolla Exotic gardenilla on parsaperunan (Asparges) siemenperunoita, on tosi maukkaita pähkinän makuisia puikulan muotoisia pottuja, uusina perunoina aivan mahtavia, huonosti säilyviä mutta maalta päin kesällä, nam nam. Pitää laittaa tilaus ajoissa ettei jää ilman.
http://www.exoticgarden.fi/webshop.php?showshopcat=36&menu_showcat=6&page=1

Alzhaimeria ja muistin heikentymistä kai kartoittavat kuvista, en tarkkaan vielä tiedä, epäilen että aivoinfarkti nuo tuhot on aikaan saanut. Nopeasti tuolla yksityspuolla tapahtuu, ajatkin pitää minuutilleen ei tarvitse odotella myöhästymisien vuoksi niiku tk:ssa.
Hyvin meni itte kuvaus, mummokaan ei jännittänyt putkessa oloa yhtää. Poliklinikkamaksun perivät loput maksaa kunta.

Paljon kiitoksia linkistä. En olekaan käynyt tuolla sivustolla ennemmin.

Minun valkosipuli on jotain vanhaa lajiketta. Sain sen muutama vuosi sitten eräältä ystäväni mieheltä, joka on kasvattanut valkosipulia harrastuksena. Tumman lilan väristä kuoreltaan. Hänen sipulit olivat miehen nyrkin kokoisia, mutta minulla jäi kyllä tosi pieneksi. Hän lannoitti sipuleitaan kalkkunan lanta vedellä. Maa oli aika kuohkeaa ja vettäläpäisevää.
Laitoin kymmenkunta siementä maahan kynsien lisäksi, mutta luulen, että siemenistä ei tule ensimmäisenä vuonna oikeastaan mitään.

Tänään tuli SPR:stä sähköpostia, jossa kutsuttiin omaishoitajien koulutukseen. Haastavat tilanteet oli aiheena. En viitsi sinne lähteä, kun on niin pitkä matka muutaman tunnin takia. Toisaalta, aihe olisi kiinnostava.
Järjestetäänkö teidän kunnassa mitään tälläisiä juttuja omaishoitajille. Oletko ollut mummon kanssa koskaan mukana missään retkillä tms.?

Kyllä ne järjestää jotain luentoja ja muuta, en ole minäkään niissä käynyt, aiheet ei ole olleet kiinnostavia toistaiseksi.

Tuota mummoa ei saa enää edes lastensa luona käymään, lähin asuu 15 km päässä, ittekää ei siellä pääse käymään, lääkäriin tuon on toistaiseksi saanut kuskattua enempiä vastaapanemisia.
Olisi niitä järjestettyjä retkiäkin tarjolla mutta itte en hirveästi välitä linjurissa istua möllöttää, eikä ne isot retkiporukatkaan juuri kiehdo.
Mä olen kai outo tyyppi.
Yksin tai kaksin jos kaveri olisi on mukavempi retkeillä omaan tahtiin.

Ne sun valkosipulit voi olla vanhaa lajiketta Aleksadraa, on aika paljon viljelty lajike vieläkin, syksyllä ei niitä ollut saatavilla kun tilasin piti tyytyä virolaisiin.
Ennen olen vihannut valkosipulin hajua ja sitä löyhkää mikä tulee hengityksen mukana, kohtuudella kun käyttää niin saa mukavan makuvivahteen ruokiin, nyt sitä tulee käytettyä vähän kaikkeen.

Tuli mieleen kenenkähän kanssa viestitellään, ei nyt aivan naapureita taideta olla, olispa se nyt jos naapurin rouvan kanssa kirjoittelisi, naapurit on kyllä nuorempia ja terveitä osa työelämässä osa yksinäisiä eläkeläisiä jotka pärjää vielä yksinään ilman hoitajia.

Itse olen kerran ollut omaishoitajien retkellä mukana, ihan tuossa naapuripaikkakunnan metsämuseolle ja sisävesiristeilyllä. Mukaan menin siksi, kun olen itse mukana pienessä ryhmässä joka järjestää omaishoitajille "virkistystä", eli olin töissä siellä, arpoja myymässä ja avustamassa tarjoilussa. Itse en kovinkaan nauttinut koko reissusta. Väkeä oli ahdettu liikaa pieneen tilaan ja onneksi linja-auto matka oli lyhyt.
En ole oikein innokas itsekään lähtemään mihinkään isojen porukoitten retkille. Koko ajan toivoo, että pääsisi nopeasti pois.
Jotenkin stressaavaa sekin, että juuri näille omaishoitajien virkistysretkille pitää heidän ottaa myös nämä hoidettavansa mukaan. Ei kyllä ole järin mukavaa, tunkea liikuntarajoitteista linja-autoon tms.

Ei me varmaan olla naapureita, tai edes samalta paikkakunnalta. Paikkakunnalla jolla asun, ei ole kuvauksiisi sopivaa henkilöä. Mutta ihan oikeasti virkistää päivää, vaikka ei tunnetakaan toisiamme.

Ihan hyvä näin kirjoitella tuntemattomina.
On vähän hässäkkää ja muuta ettei ehdi enempää tälläkertaa.

Hyvää viikonloppua.

Kiitos, kuin myös sinulle.

Hyvää ystävänpäivää sinulle tuntematon ystäväni m62v!

Muuten, kyläkauppaamme oli tullut näitä parsaperunoita mitä suosittelit, joten nyt pitää mennä laittamaan perunat kiehumaan.

Hyvää ystävänpäivää sinullekin.
En mä muistanut että tällainenkin päivä on tänään.

No mitä tykkäsit potuista, maalta päin on tosi maukkaita?
Täälä ei ole kaupoissa parsaperunaa näkynyt, kylällä ei ole enää kuin koulu ja kesäkioski, 20 km lähimpiin kauppoihin matkaa.

Todella maukkaita olivat perunat, olisi syönyt pelkästään voinkin kanssa. Pitää katsoa löytyisikö kaupasta toinen pussi siemeneksi. Oletko jo laittanut esikasvatukseen mitään siemeniä? Varmaan tiedätkin tämän sivuston http://www.siemenkauppa.com/ olen täältä tilannut jo useana vuotena siemenet. On halvempia kuin täällä kaupoissa.
Täällä onneksi on vielä yksi ainut kyläkauppa mutta sinnekin matkaa 15 km. keskustaan yli tuon 20 km. Sivukylien kouluista osa on jo lopetettu ja tämä lukukausi on viimmeinen näille viimeisillekin. Saivat päähänsä rakentaa suuren ja uljaan yhtenäiskoulun, koska jokin konsultti oli laskenut sen olevan edullista kunnalle. Kuitenkin kouluun on jatkuvasti budjetoitu lisärahaa.
Ollaan vielä onnellisessa asemassa kun tuo kyläkauppa toimii. Sieltä löytyy rakennustarvikkeesta ruokaan. Joka päivä on tuoretta "irtolihaa", leipää ja pullaa. Perunat ovat kauppiaan sydäntä lähellä, kuten nuo lihatuotteetkin. Hän tuo aina maailmalta erilaisia perunoita maisteltavaksi, kun hakee perunan suoraan tuottajalta. Vahinko vain, että kauppias on niin iäkäs, että ei varmaan jaksa enään pitkään. Jatkajaa tälläiseen pieneen kauppaa tuskin löytyy. Ollaan tässä sitten ihmetelty, mistä sitten ruokaa ostetaan kun kyläkauppa loppuu.

Ei ne parsaperunat tosiaan juuri mitään kastikkeita tarvitse, voita nokare kylkeen, sillin kanssa me niitä maalta päin syödään.
Sieltä närpiöstä saa toki tilattua potun siemenet, lähettivät viime keväänä muistaakseni huhtikuun alkupuolella postissa.
En ole vielä siemeniä tilannut, korpikankaalta ja närpiöstä mä olen siemet tilannut, ne valkosipulin istukkaat hyötykasviyhdistykseltä.
Vanhoja siemeniä marketeissa tuppaa olla jotka ei idä kunnolla.

Vaikea on löytää jatkajaa näille kyläkaupoille.
En tiedä mikä nuoria perheitä tänne kylälle vetää, niitä on muuttanut aika runsaasti, uusia taloja rakentaneet tai kunnostaneet vanhoista itselleen asunnon, kamalaa kun ei tunne enää kuin pienen osan kylän asukkaista, kättä nostavat vastaan tullessa nämä uudetkin asukkaat mutta enhän mä heitä tunne, siinä saa sitten ihmetellä kukahan tuokin oli. Vähän outoa kun täältä on se 20km lähimpiin kauppoihin ja muihin, 40km lähimpään kaupunkiin, mutta kai toiset tykkää asua hiljaisemmassa kylässä, pysyy koulukin pystyssä kun tulee nuorempaa porukkaa lapsineen kylään.
Ei täällä ole enää juuri mitään toimintaakaa, pari autokorjaamoa 4 tai 5 maitotilaa ja pari sikatilaa, ennen oli pienehköjä huonekalutehtaita useita nekin kaikki hävinneet 70-80 luvun vaihteessa lopetti viimeinenkin.

Maatalous on pääelinkeinona tälläkin kylällä. Isoja maitotiloja tässä omassa kylässä on nopeasti laskien 4 kpl. Ovat ostaneet pikkutilojen maat itselleen. Raivaavat täällä kovasti metsiä pelloiksi, kun ovat saaneet keploteltua itselleen tukioikeuksia. Yllättävää kyllä nämä isotilalliset ovat 30 -40 vuotiaita, sukupolvenvaihdoksessa saaneet isännyyden.
Mutta kyllä täytyy todeta, että tällä paikkakunnalla ainakin väkiluku on laskenut alle puoleen siitä mitä oli 80-luvulla. Suuret työllistäjät häipyneet paikkakunnalta. Täällä on paljon rakennusurakoitsijoita, koneurakoitsijoita, kuorma-autoyrittäjiä, muutama isotilallinen. Kumpa vain olisi nuorille töitä, niin jäisivät paikkakunnalle.
Hienoa kun nuoria lapsiperheitä muuttaa kylään. Onhan maaseutu lapselle parempi paikka asua kuin kaupunki. Maalla on aina touhua ja tekemistä, eikä tarvitse lorvia jossain hampurilaispaikassa toimettomana.
Kyläkoulu on yksi vetonaula. Moni lapsiperhe etsii juuri sellaista paikkaa, missä on pieni kyläkoulu.
Ei kait sillä nykyaikana paljoakaan ole väliä, vaikka se kauppa ei olekaan nurkan takana. Kaikilla on autot ja pääsevät kulkemaan, kun muutkin asiat nykyään pitää siellä keskustassa hoitaa.
Löytyisipä jokin rohkea nuori pariskunta aloittamaan kyläkauppatoimintaa teilläkin päin. Meidän kyläkauppias oli sitä mieltä, että vielä tulee kyläkauppojen "uusi tuleminen". Voi olla, että nämä isotilalliset lohkotaan pienemmiksi tiloiksi ja kaikki viljelevät omat perunansa ja porkkanansa kuten ennen. Kaikki kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Vuodenvaihteessa täältä lähti toinen pankki. Muutama vuosi sitten lähti Nordea, nyt SP ja jäljelle jäi OP, josta nyt lyhennetään kassapalveluaikaa. Vähän ihmetyttää miten ihmisiä ohjataan itse hoitamaan raha-asiansa netissä. Vähän tuntuu oudolta jokin asuntolaina neuvottelu netin kautta. Itse ainakin tykkään henkilökohtaisesta palvelusta.
Paikkakunnan kolmas kauppakin varmasti loppuu tämän keskon yrityskaupan myötä. Sääli sekin, työttömiä tulee sieltäkin.

Itse en varmaan pystyisi pidemmän päälle asumaan kaupungissa, entä sinä?

Jos nyt pakko olisi kaupunkiin muutta kai siihenkin tottuisi ajan kanssa, mitään himoa ei kyllä ole minnekään muuttas, täällä rauhallisessa välillä liiankin rauhallisessa ympäristössä viihtyy hyvin, ehkä sitten kun oma kunto menee sellaiseksi ettei jaksa tai kykene päivittäisistä hommista selviämään on pakko jonnekin muualle muuttaa.

Miten olen itse jaksanut, luin tuota toista ketjua järkyttävää kun ei omaishoitajat saa mitään apua vaikeittenkaan hoidettavien vuoksi.

Mäkin luin äsken niitä. Se on ihan tosi asiaa nykypäivänä. Tiedän erään tapauksen tässä lähellä, jossa mies on vaimonsa hoitaja. Vaimolla on ollut mielenterveysongelmia koko ikänsä, mutta pahentuneet iän myötä. pari vuotta sitten vaimon tilanne heikkeni ja hänelle tuli itsetuho ajatuksia. Mies yritti ensin terveydenhoitajan kautta sitten lääkärin kautta saada vaimolleen lähetettä mielenterveyspuolelle ja sitä kautta psygiatriselle osastolle, mutta eivät päässeet eteenpäin. Kaiken huippu oli, että nainen itse tiedosti tilanteen. Onneksi heillä oli lapsi kaupungissa, joka otti ohjat käsiinsä kun näki isänsä taistelun. Soitti suoraan jollekin johtavalle lääkärille sairaanhoitopiirissä ja seuraavana päivänä nainen oli sairaalassa saamassa hoitoa.

Itse olen kokenut myös sen, että kun omaishoidon paperit kirjoitetaan jää omaishoitaja oman onnensa nojaan, kukaan ei kysy mitään, ei jaksamista tai vointia. Kukaan ei neuvo mitä papereita täytät minnekin. Jos jotain apua tarvitsee sitä on yritettävä itse.
Itse taistelin kolme vuotta näiden lakisääteisten vapaiden kanssa, mistään ei löytynyt inttervallihoitopaikkaa vapaiden ajaksi. Mutta onneksi eräs terveydenhoitaja joka toimii samassa vapaaehtoisporukassa kanssani, näki miten väsynyt olin ja meni henkilökohtaisesti käymään nykyisessä inttervallihoitopaikassa ja seuraavalla viikolla hoidettavani "pääsi sisään". Arvaa mitä ensimmäiseksi tein? Nukuin, nukuin ja nukuin, olin niin ylettömän väsynyt.

Jotenkin tuntuu, että kun omaishoitosopimus tehdään, omaishoitaja jää omilleen hoidettavan kanssa. tietenkin riippuu paikkakunnasta.
Toisilla paikkakunnilla järjestetään omaishoitajille terveystarkastuksia määrätyin väliajoin ja lähetetään jotain seurantakaavakkeita omaishoitajan omaishoitajan oman terveydentilan ja jaksamisen kartoittamiseksi. Mutta ei ainakaan minun paikkakunnallani ole tälläisiä.
Jos jotain apua pyytää terveydenhoitajalta hoidettavan suhteen, asia venyy ja venyy ja jää hoitamatta. Jos jotain sattuu ihmetellään vain miksi kukaan ei ole ottanut asiaksi.

Miten sinun paikkakunnalla, nämä omaishoidon asiat hoituvat? Kysytäänkö koskaan sinun vointia ja jaksamista tms.?

Vuosi sitten tuli kutsu terveystarkastukseen jos palauttaa kyselykaavakkeen jonka perusteella saa ajan tarkastukseen, kuukauden päästä muistin että kaavake pitäisi palauttaa, empä sitä enää mistään löytänyt jäi sitten siihen, oli siinä jotain muutakin kuin pelkkä terveystarkastus.
Muuten ei ole kukaan jaksamisesta kysellyt, ei edes sukulaiset tai yksi sisaren pojan vaimo joka on sairaanhoitaja joskus kysyy jotain.
Itselleen tässä on vahinkoa tehnyt mutta minkä sille voi kun ei mitään muuta vaihtoehtoa ollut kuka muu olisi omaishoitajaksi alkanut.
Välillä miettii tätäkö mun loppuelämä on, kauanko tämä vielä kestää puolivuotta vai kymmenen vuotta eteenpäin, oma elämä menee ohi, mitään ei voi suunnitella eteenpäin, mitään et voi harrastaa, minnekään et voi lähteä ei edes muutaman tunnin ajaksi, intervallipaikkan hoidokille ehkä saisi muutamaksi päiväksi, täytyy edes sitä yrittää kesän aikana jos onnistuisi saada.

Mä olen myös miettinyt samoja asioita. Tuntuu kuin koko elämä olisi elettynä vaikka vielä ei ole saanut elää omaa elämäänsä yhtään. On vain ollut toisen/toisten sairaudet joiden mukana on pitänyt mennä. Nyt tämä viimeiset pari vuotta on ollut aika kaoottista aikaa. Aina kun minulla olisi ollut "omaa menoa" vaikka vain pariksi tunniksi, aina on tullut jotain sairautta, huonoa oloa, pelkotiloja...viimeksi hän vei autonavaimet, etten pääse vapaaehtoistyön toimintapalaveriin, joka olisi kestänyt noin tunnin.
Ihmettelen myös, miksi kukaan näistä terveydenhoitohenkilökunnasta ei ota meidän omaishoitajien jaksamista tosissaan? Tuntuu siltä, että kun omaishoidontuensopimus on allekirjoitettu, niin kaikki jätetään hoitajan vastuulle eikä hänen henkistä jaksamista oteta huomioon.

Ja ajattele, miten paljon olemme rahallisesti hävinneet tänä omaishoidon aikana. Emme vain palkkatuloja vaan emme koskaan tule saamaan kunnollista työeläkettä kuten toiset. Olen ollut omaishoitajana muillekin ja työeläkekertymäni on tältä ajalta viitisen kymmentä euroa. Tulemme olemaan tuolloin kansaneläkeikäisenä näitä yhteiskunnan heikompiosaisia juuri tämän omaishoitotyön takia. Sitten "parempiosaiset" mollaavat julkisuudessa, että olisitte tehneet töitä, ettekä lorvineet kotona.

Hoidettavallani on kuvitelma, että hän elää maailman tapiin saakka, oman mielensä mukaan vielä kaksikymmentä kolmekymmentä vuotta. Julkeasti sanoi tässä yhtenä päivänä, että kun minä kuolen, lapsemme hoitaa hänet. Mutta todellisuus on se, että lapsemme ei pilaa elämäänsä, parisuhdettaan ja omaa perhe-elämäänsä. Lisäksi hän on karkoittanut jo lapsemme läheltään. Sairaalassa oloaikani toi esimakua siitä mitä elämä on, kun en ole hoitamassa. Täysi katastrofi, vaikka hän ei sitä tunnustakaan. syyttelee vain ja kaikki on lopuksi minun syytäni.
En oikein tiedä enään mitä tässä tekisin, haluaisi elää edes hivenen omaakin elämää. Juuri kuten sanoit, harrastaa ja luoda sosialista piiriä ympärilleen.

Sinun kannattaa jo nyt alata hankkimaan sitä inttervallihoitopaikkaa kesäksi. Sopia konkreettisesti ajan. Onko sinulla mahdollisuutta saada inttervallihoitopaikkaa mummolle mihinkään pienkotiin, se on kodinomainen paikka? Niihin vain on niin pitkät jonot, että kannattaa laittaa asiaa vireille ajoissa.
Ja sitten kun saat hänet inttervallihoitopaikalle, viet hänet sinne, etkä koe huonoa omaatuntoa hänen jättämisestään sinne muutamaksi päiväksi. Sinä olet lomasi ja vapaasi ansainnut. Mutta inttervallihoito tekee myös hyvää hoidettavalle, hän saa uusia virikkeitä ja juttelukavereita.
Et usko mikä vapaudentunne tulee kun sen inttervallihoitopaikan oven saa suljetuksi ja pääsee sieltä lähtemään, jotenkin erikoinen olo kun tietää, että nyt on omaa aikaa ja saa tehdä mitä haluaa.

Mulle ehti kertyä työeläkettä senverran että olisin saanut 1200-1300€/kk, mutta työura katkesi ja eläkemaksut myös, eläke pieneni tuhanteen euroo brutto, tuon 200-300€ minkä menetin tuntuu, ja mistä nyt rahaa revitään 350€ ei kuukautisia menoja kateta. 63v tulee täyteen tämän vuoden aikana.
En nyt juuri muista mikä on sen minimieläkkeen määrä, pieni se kuitenkin on.
Minkä ikäinen itse olet jos sopii kysyä?

Juu kyllä mä sitä intervallipaikkaa kysyn, saa vaan kertymään vapaapäiviä että saa viikon pitää lomaa yhteen pötköön.
Kunnassa on muutama intervallipaikka 3-10 vuorokauden mittaisia lomia varten, en tiedä vielä onko niihin kuinka pitkä jono, no onpa tuota kesää muutama kuukausi. Tämä hoidettava itte on mun lomista höpöttänyt että niitä pitäisi pitää.

Sopii kysyä.... täytän loppuvuodesta 55 v. (tuo on vanha nimimerkki, jolla olen tänne aina joskus kommentoinut). Olen joutunut selästäni eläkkeelle, kun eivät halua leikata sitä. Kulunut ja välilevyt kiilamaisia, lisäksi on tuo synnynnäinen sydänvika, leikattukin nuorena. Takuueläke on sen 760 e/kk. Itse saan työeläkkeen sitten vasta kun olen normaali kansaneläkeikäinen eli nykylain mukaan sen 65 v. Ja tämän omaishoidon takia työeläkkeeni jää nyt pieneksi. Saisin tienata eläkkeeni lisäksi jonkin verran ja minulla olisi siihen ollutkin mahdollisuus, mutta sitten tuli tämä omaishoito...ei se auta näitä valintoja katua, ehkä kaikella on tarkoitus.
Jos joutuisin asumaan vuokralla, rahat eivät varmasti riittäisi mihinkään. Asumistukea ei anneta eläkeläiselle joka omistaa jotain.

Sinullehan karttuu kolme vuorokautta kuukaudessa lakisääteisiä vapaita. Pari kuukautta, niin kuusi päivää on koossa.
Huomaa nyt kuitenkin, että kesällä on hoitohenkilöstön lomat ja useat omaishoitajat haluavat juuri kesällä sen lomansa. Ei siinä häviä, jos alustavasti kyselee.

Ai sinä oletkin nuori omaishoitaja, mietinkin että kumpi sulla tuossa nimimerkissä on ikä vai syntymävuosi, mä olen jo vanha vaari.

Eipä näitä valintoja ole oikeasti syytä harmitella, on niitä hyviäkin päiviä ja tapahtumia välillä että joskus on hyväkin olla, ja mitä se elämä olisi jos aina aurinko paistaisi, sekin kävisi ykstoikkoiseksi, kolhuista on tähänkin saakka selvitty niin miksi ei jatkossakin.

Se pitää paikkansa jos mökin omistat tai on jotain pahanpäivän varalle saanut säästettyä mitään tukia ei saa, vuokra viesi vähintäin puolet eläkkeestä pienestäkin asunnosta.
Touko-kesäkuun vaihteeseen olen ajatellut lomaa jos vaan onnistuu, keskikesällä voi olla liian kuumakin, ai juu aika menee yhdessä humauksessa pian on maaliskuu, pitää tämä lomajuttu hoitaa pikapuoliin. Käymmä ensin geriatrin vastaanotolla kuulemassa mitä hänellä on sanottavaa, joutuuko jatkossa käydä vielä jossain tutkimuksissa ettei sitten satu yhtäaikaa loman kanssa.

Et sä mikään vanha vaari ole. Ihan hyvä ikähän tuo on ja ikäähän sitä tulee kaikille. Ja ihmisen keski-ikä on pidentynyt, koska elin-ikäennustekin on pidentynyt. Eli kuulutaanko me vielä keski-ikäisten haarukkaan? Vaikka elämä on välillä potkinut päähän ja kaikki on pitänyt opetella kantapään kautta niin silti pitää ajatella positiivisesti. Jokaisesta asiasta pitää löytää ne positiiviset puolet ja ottaa opiksi.
Niin kuin nyt tämä omaishoitokin. Kyllä minä ajattelen, että osaa tämänkin kautta suhtautua elämään toisella tavalla. Arvomaailma muuttuu kummasti kun näkee ja kokee kaikkea, mitä mekin omaishoitajina olemme kokeneet ja nähneet.

Onko sinua koskaan syyllistetty valinnoistasi, esimerkiksi ryhtymisestäsi omaishoitajaksi?
Mä olen kyllä saanut ystäviltäni moitteita ja negatiivista palautetta. Tai paremminkin ex-ystäviltä, ovat omaishoidon myötä jättäneet pitämättä yhteyttä, enkä viitsi montaakaan kertaa yksipuolisesti yrittää pitää ystävyyttä yllä. Minusta ystävyys on molemminpuolista kanssakäymistä. Ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Ei se auta ollenkaan, että ihmistä syytellään vanhoista, huonoistakin, valinnoista vaan niillä eväillä pitää mennä eteenpäin mitä repussa sillä hetkellä on. Silloin elämäntilanteet ovat olleet erilaisia ja valinnat sen mukaisia. Mitä niitä jälkeenpäin mollaamaan. Jos elämäänsä tietäisi kymmenenkin vuotta eteenpäin valinnat varmaan olisivat erilaisia.

Hienoa aikaa tuo kun kevät muuttuu kesäksi, luonto puhkeaa kukkaan ja näkee uuden kasvun voiman. Tällä tietoa minun lomani ajoittuu huhtikuun alkuun, jos nyt sitten hoidettava suostuu menemään...elämässäni on nykyään paljon tuota jos sanaa. Niin kuin varmasti sinullakin.

Muuten, oliko teillä paljonkin pakkasta yöllä?
Täällä oli -12 kun heräilin kuuden aikaan. olen sellainen aamuvirkku. Koko päivä on pilalla jos makoilee yhdeksään kymmeneen. Entä sinä?

Ehkä piirun keski-ikää vanhempi, tuo mun hoidettavakin on lähelle 90v, ollu voimissan siihen saakka kun infarkti tuli, nyt sitten ei mikään tekeminen onnistu. Muuttaa tämä työ arvomaailman, osaa paremmin arvostaa terveyttä ja se mikä oikeasti on arvokasta elämässä.

Ei ole kyllä syyllistetty ainakaan niin että itse olisin kuullut, sitä ei tiedä mitä takanapäin puhutaan. Mutta mitä siitä jokainen tekee ja elää niikuin itse parhaaksi kokee, itse en tunne että jotain olisi toisin pitänyt tehdä eikä mitään hävettävää tai salattavaa ole menneisyydessä.
Keväällä ja kesällä mun parhaita hetkiä on varhaiset aamut kun on vielä viileä raikas kuulakas ilma.

Luntakin pitäis tulla saa nähdä joutuuko kolmannen kerran kolata pihan tänä talvena, -10 taisi aamulla olla pakkasta nyt on -5.

Kuudelta minäkin heräsin keitin kahvit mutta jatkoin loikoilua sängyssä, hoidettava nousee vasta 8 maissa en viitsi meteliä pitää että saa levätä rauhassa.
Auringon nousu mulla kaiketi vaikuttaa koska herää, keväästä syksyyn herää aamulla 5-6 aikaan, pimeimpään aikaan nukkuu helposti 8 saakka.

n52v
Tein s-postin [email protected] omaa nimeä siellä ei näy joten tuntemattomina pysytään edelleen, sinnekin voi laittaa viestiä jos sille tuntuu, toisinaan tulee asia josta ei tänne kaikkien luettavaksi viitsi viestiä laittaa näkyville.

m62v
minäkin tein [email protected] mutta jostain syystä viesti ei lähde. Kokeilehan sieltäpäin.

n52v kirjoitti:

m62v
minäkin tein [email protected] mutta jostain syystä viesti ei lähde. Kokeilehan sieltäpäin.

siis n52v@.....

Toimii

Samat ongelmat ystävien kanssa tai ystävien puutteesta meillä kaikilla omaishoitajilla tuntuu olevan.
Pari paikkaa mistä voi löytää kirjoittelukaveria jos sellaista kaipaa, ET-lehden palstalla on useita miehiä ja naisia jotka hakee kirjoittelukaveria ja muunkinlaista ystävää, piristää päivää ihmeesti tälläkin tavalla pitää yhteyttä.

https://ystavahaku.etlehti.fi
https://kirjeenvaihtokaverit.net

Ei se aina synkkää ole, ystävän löytäminen ei ole mikään mahdottomuus, pitää vaan olla itsekin aktiivinen.
Itse löysin ystävän toisesta omaishoitajasta, yhteiset huolet ja murheet voi jakaa puolin ja toisin, kannustaa toisiamme huonoinakin päivinä.
Olkaa aktiivisia, älkää jääkö yksin.

MInä panin sähköposiosoitteen viime syksynä,yhtään vastausta ei tullut.Tiedot löytyy edelleen linkin ylemmästä päästä.Nyt on tuo WhatsAppi käytössä jolla puhuminenkin on ihan ilmasta.Nyt sähköposia tulemaan jos kiinnostaa sen kautta saa puhelin numeron ja muitakin tietoja.Hyvää kevään jatkoa ,täällä oli 21,5päivällä,kevät alkaa espanjaan tulla kohta voi vaatetta alkaa vähennellä.Jaksakaa kaikesta huolimatta.

Piti olla sähköpostia,tuli kirjoitus virhe.

Outoa ettei kukaan ota yhteyttä, rohkeuttako puuttuu.