Äitini on sairastanut bipoa jo parikymmentä vuotta. Diagnoosin sai, kun minä ja sisaruksemme olimme teini-ikäisiä. Tokihan oireilua oli ollut jo sitä ennen vuosikaupalla.
Äitini varsinainen ongelma ovat olleet vahvat ja pitkäkestoiset (useita kuukausia) hypomaaniset ja maaniset vaiheet. Näiden jaksojen aikana hän kokee olevansa elämänsä kunnossa, osaavansa kaiken ja samaan aikaan on hyvin riidanhaluinen, töykeä ja ilkeä. Kun äitimme lapsuudessamme liihotteli manioissaan, jouduimme me sisarukset pärjäilemään keskenämme. Äidiltä emme saaneet minkäänlaista hoivaa, vaan hän koki meidät lapset lähinnä uhaksi.
Kun isämme oli vielä elossa, hän järjesteli tietysti äidin hoitoon tarpeen vaatiessa. Se ei kuitenkaan ole koskaan ollut helpooa, sillä äiti ei manioissaan ole puheissaan epälooginen, vaikka teot ovatkin aivan himmeitä, ja täten hän sai aina vakuutettua lääkärit siitä, että homma on hanskassa.
Äitimme on haukkunut meidät sekä suullisesti, että sähköpostein ja jokaisen yhdessä ja erikseen. Haukkumakirjeitä hän on lähettänyt myös alle kouluikäisille lapsenlapsilleen osoitettuna. Kirjeissä hän korostaa omaa ylivertaisuuttaan ja ihmettelee, miksi on saanut aikaiseksi vain "vajaaälyisiä ja paskan arvoisia" jälkeläisiä. Pienille lapsenlapsille hän ilkeilee tahallaan. Kun oma esikoiseni oli vain nelivuotias, äitini naureskeli ääneen lapsen "tyhmyydelle", pilkkasi pikkutytön vaatteita ja esitteli ivallisia kommentteja lasten leikeistä. Jokaisen maniajakson aikana hän on myös uhannut tappaa ihmisiä, sen lisäksi, että tekee hulluja hankintoja ja muitakin älyttömiä tekoja.
Kun äidin lääkkeet on katsottu uusiksi, hän on parhaimmillaan ollut tasapainoinen vajaan vuodenkin putkeen, mutta lopettaa joka kerta lääkkeiden syömisen, kun kokee, että mielialat latistuvat. Sen jälkeen mennään taas korkealla ja lujaa.
Viimeksi äitini lopetti kesken Zyprexan, joka hänelle oli sopinut hyvin. Vannon, että tämä oli viimeinen kerta, kun hänet hoitoon toimitan. Oikeastaan en toivo muuta kuin sitä, että äiti saisi itsensä hengiltä ja me lapset saisimme lopultakin rauhan.
On helppo syytellä omaisia, jotka "eivät ymmärrä". Kenenkään ei tarvitsekaan ymmärtää sitä mielettömyyttä, jota bipot ympärilleen kylvävät. Vastuu sairaudesta ja sen hoidosta on myös ihmisellä itsellään. Lääkkeiden syönnin lopettaminen on harkittu teko ja siitä kantakoot seuraukset potilas aivan itse ja yksin: miksi läheisten pitäisi ymmärtää ihmistä, joka ei itse halua hoitoonsa sitoutua, mutta mielellään sekoittaa toistenkin ihmisten elämän?
Bipon läheinen
5
171
Vastaukset
- ouiytd
Kaikkien mielisairaiden ihmisten lasten "lapsuus" on ollut helvettiä.
Minun molemmilla vanhemmilla oli ongelmia ja vaikka äidistäni ja hänen ongelmistaan puhuttiin selän takana, niin meille siinä sairaassa "kodissa" eläville lapsille ei selvinnyt, että kyse on sairaudesta ja se mitä "kotona" tapahtuu ei ole normaalia.
Vasta aikuisena terapian aloittamisen jälkeen on lopulta ymmärtänyt mistä oli kysymys.
Itselleni terapia katkoi kahleet.
Kun äitini sai tietää, että käyn terapiassa, kerron lapsuudestani ja hänet nähdessä osasin pitää puoleni sekä tehdä ikäviä kysymyksiä lapsuudestani...
Aluksi erilaisia hulluus leimoja, väitteitä että keksin asioita mitä ei ole tapahtunut...
Ja sitten kun kävi selväksi, että näen hänen lävitseen... raivoa, uhkauksia, selkään puukotusta... ja lopulta kielto enää koskaan olla ottamatta yhteyttä.
Tässä vaiheessa olin ollut terapiassa vasta neljä kuukautta.
Se kielto oli ihana, se oli vapautus. Sain syyn olla enää ottamatta yhteyttä.
Oma terapeuttini ei lähtenyt arvioimaan, mitä äitini sairasti, mutta oli selvää, että jotain oli todella pahasti pielessä. Terapeuttini myös arvioi, että äitini on sadisti tai hänellä vähintään on todella pahoja sadistisia taipumuksia.
Muut sisarukseni kärsivät myös lapsuuden oloista ja yhden sisarukseni työnantaja jopa pakotti hänet psykiatrille.
Ehkä hän synnytti minut, mutta ei hän ollut äiti. Ei ainakaan muussa kuin biologisessa mielessä. - Bipopää
Olisikohan äidilläsi bipon lisäksi myös jokin muu mielisairaus, esim. jokin persoonallisuushäiriö? Äitisi touhut muistuttavat erään sukulaiseni tekoja, mutta hänellä oli vain rajatilapersoonallisuus, ei bipoa. Viittaan tällä siis tuohon ilkeilyyn ja haukkumiseen, en niinkään maniavaiheen yleiseen aktivisuuteen.
Muuten en tunnista itseäni ollenkaan tuosta bipokuvauksestasi. Itse olen ns. klassinen tyyppi, eli tuo mania ilmenee valtavana aktiivisuutena. Olen taiteilija ja manian aikana tulosta ja ideoita sitten tulee. Sen sijaan en ikinä ala manian aikana mihinkään riitoihin läheisien kanssa, mieliala on niin hyvä, etten saa itseäni suuttumaan ja lisäksi muutenkin tuntuu, etteivät vuorokauden tunnit riitä kaikkeen siihen työhön, mitä haluaisi tehdä, joten missään nimessä en silloin tuhlaa aikaani mihinkään ihmissuhdesotkuihin tai riitoihin. - Kaksikymmentä_Plus_Viisi
Ei tuo kyllä ihan vain pelkältä bipolta kuulostaa, vaan enemmänkin kasalta monia eri mielenterveysongelmia.
- khllhlklgkgkg
Biboja on hyvin erilaisia...
Ja kukaan ei pysty analysoimaan itseään tai sitä miten muut kokevat hänen sairautensa.
Oma näkemys oman sairautensa vaikutuksesta läheisille on aina ja poikkeuksetta väärä! - Vtunväsynyt
Eihän minun äitini ymmärrä olevansa ilkeä. Hänen mielestään letkautuksetovat vain huumoria, jota muut eivöt typeryyksissään ymmärrä. Luulen, että kysymys on nimenomaan siitä, ettei sairastunut itse näe itseään ulkopuolisin silmin. äidilläni ei pitäisi olla persoonallisuushäiriötä. Nk. normaalin vaiheen aikana hän ei ole ilkeä, töykeä, eikä riitainen, päinvastoin,
Ongelma on juuri tuo hoitokielteisyys siinä vaiheessa kun on riittävän kauan ollut tasaista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su17310188- 735139
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1494862Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene234142Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.433872Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko363743Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla383598- 483273
Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?443199- 492814