Donatolaisuus muodissa?

VIII Mitä kirkko on?
"Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttäminen sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.
Seurakuntamme tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, jotka eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia."
(Augsburgin tunnustus, s. 55)

"Kahdeksannen uskonkohdan on vastapuolemme hyväksynyt sellaisenaan. Siinä me tunnustamme, että teeskentelijöitä ja jumalattomia on kirkkoon sekoittuneina ja että sakramenteilla on tehonsa, vaikka jumalattomatkin papit niitä hoitaisivat, koska nämä toimivat Kristuksen sijassa eivätkä edusta itseään, tämän sanan mukaisesti: (Luuk. 10:16) "Joka kuulee teitä, se kuulee minua." Väärät opettajat sen sijaan on hylättävä, koska he eivät enää toimi Kristuksen (1. Joh. 2:18 - 23) sijaisina, vaan ovat antikristuksia. Kristuskin sanoo: "Kavahtakaa vääriä profeettoja." (Matt. 7:15) Ja Paavali sanoo: (Gal. 1:9) "Jos joku julistaa toista evankeliumia, hän olkoon kirottu."
Kristus on muuten kirkkoa koskevissa vertauksissaan varoittanut meitä, ettemme pappien tai yhteisen kansan yksityiselämän virheisiin loukkaantuneina lähtisi lahkoutumisen tielle, niin kuin donatolaiset rikolliset tekivät. Mutta niitä, jotka ovat aikaansaaneet lahkoja siitä syystä, että epäsivät papeilta oikeuden omistaa kiinteää omaisuutta tai muuta yksityisomaisuutta, me pidämme suorastaan kapinoitsijoina. Kuuluuhan yksityisomaisuuden omistaminen yhteiskunnalliseen järjestykseen. Yhteiskunnallista järjestystä kristittyjen on lupa käyttää hyväkseen aivan kuin ilmaa, valoa, ruokaa ja juomaa. Sillä samoin kuin koko luomakunta säännöllisine taivaankappaleiden liikkeineen on todella Jumalan säädös, jota hän myös pitää voimassa, yhtä varmasti on laillinen yhteiskuntajärjestys Jumalan säädös, jota hän myös puolustaa Perkelettä vastaan."
(Augsburgin tunnustuksen puolustus, s. 156-157).
Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat.

"Hurmahenget tahtovat puhtaan seurakunnan
Meidän Herramme vertaus (Matt. 13:47 - 56) taivasten valtakunnasta, joka on nuotan kaltainen, joka heitetään mereen ja kokoaa kaikenlaisia kaloja, tallettaa kristityille sen toivon, että vaikka heidän täytyy tässä elämässä sietää pahoja keskellään, saavat kuitenkin olla varmat siitä, että pahat vihdoin erotetaan heistä sinä päivänä — samoin kuin enkelit erottivat Sodoman asukkaat Lootista.
Ja tämä vertaus puhuu hurmahenkiä vastaan, jotka eivät tahdo sietää pahoja hurskaitten joukossa ja sen vuoksi tahtovat erottaa heidät joukostaan, ennenkuin viimeinen päivä tulee. Mutta tässä Kristus sanoo ensin, ettei tämä ero saa tapahtua ennenkuin viimeisenä päivänä, ja sitten, että se tapahtuu, ei ihmisten, vaan enkelien kautta. Sentähden ovat hurmahenget syypäät ilmeiseen julkeuteen kuten muinoin donatolaiset. Kun emme tahdo sietää jumalattomia ja jumalattomuutta, on se meissä myötäsyntynyt vika, joka johtuu perisynnistä. Me olemme heti valmiit rankaisemaan pahoja ja tuomitsemaan kaikkia, ja mielellämme me luulemme, että meillä on viisautta, vanhurskautta ja voimaa parantaa kaikki, aivan kuin olisimme muita viisaammat ja vanhurskaammat. Niinkuin fariseus, joka kiitti Jumalaa, ettei ollut niinkuin muut ihmiset, niin Donatuskin puolueineen tahtoi olla synnitön, ja Müntzer halusi hukuttaa kaikki jumalattomat. Tämä on rikan näkemistä veljen silmässä, vaikkei huomata malkaa omassa (Matt. 7:3).
Mutta tämä pahuus ei lopu ennen maailman loppua. Sellaisia ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan, jotka tahtovat poimia pois pahat kalat, ennenkuin nuotta on vedetty maalle, eivätkä he huomaa, että he ovat itse niitä pahoja kaloja, jotka joutuvat poisviskattaviksi. Jokainen tahtoo olla hurskas ja mestaroida toisia.

Hurmahenget vaativat synnitöntä seurakuntaa ja synnittömiä pyhiä. Ja kun niitä ei ole, he päättelevät näin: "Joko ei julisteta tosi sanaa, tai suullisesta sanasta ei ole mitään hyötyä." Mutta vertaus kylvässtä, joka meni siementään kylvämään, näyttää meille, että siemen todella tuottaa hedelmän, mutta vain hyvässä maassa. Näin on Jumalan sanankin: se tuottaa hedelmän vain hyvässä maassa. Tämä tulee meidän ottaa varteen, ettemme pahentuisi suureen laumaan, johon sana ei vaikuta. Ei kukaan usko, mitä suurmiehiäkin menee kadotukseen meidänkin aikanamme sen pahennuksen vuoksi, että luulottelevat, ettei seurakunnassa pidä ottaa huomioon muuta kuin sitä, mikä näyttää olevan sulaa pyhyyttä.

Emme saa masentua siitä, että moni, jopa useimmat ylenkatsovat sanan. Valittujen tähden meidän tulee saarnata ja ajatella sitä pientä jäännöstä (Room. 9:27), joka tulee autuaaksi; nuo toiset kaksikolmannesta meidän täytyy antaa mennä helvettiin. Elleivät kaikki ruhtinaat tahdo uskoa, uskoo kuitenkin jokunen; ellei kaikista talonpojista tule hurskaita ja jumalaapelkääväisiä, saamme tyytyä siihen, että kaksi tai kolme kääntyy, jos vaikka useimmat oppineet lankeisivat, täytyy meidän iloita saadessamme pitää kaksi tai kolme. Muuksi ei asia muutu, meidän on annettava orjantappuroiden, tien ja kivikon olla mitä ovat ja lohduttautua hyvällä maalla, joka ei kuitenkaan muutu orjantappuroiksi, tieksi ja kivikoksi, vaikka sen naapurit ovat sellaisia. On suureksi pahennukseksi, että niin monet ylenkatsovat sanan. Mutta on myös suuri jumalallinen lohdutus, että olemme täysin varmoja siitä, ettei työmme ole turha, niinnkuin pyhä Paavali sanoo (1. Kor. 15:10). Sillä Jumalan sana ei palaja tyhjänä (Jes. 55:11), vaan on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi (Room; 1:16), ja Pyhä Henki tulee kuitenkin sanan kautta pellon neljännekselle.

Mutta sinne, mihin hurmahenkien henki pyrkii, sinne en halua mietelläni joutua. Vanhurskas Jumala varjelkoon minua sellaisesta seurakunnasta, jossa ei ole muita kuin pyhiä! Tahdon pysyä siinä seurakunnassa ja sen pienen joukon kanssa, jossa on kurjia, heikkoja ja sairaita, jotka tuntevat ja tunnustavat syntinsä, kurjuutensa ja hätänsä, alati huokaavat ja huutavat Jumalalta lohdutusta ja apua uskoen syntien anteeksiantamuksen ja kärsien vainoa tunnustuksensa tähden.
Hurmahenget eivät käänny evankeliumin vastustajien, vaan ystäväin puoleen
Meidän päivinämme hiipii vääriä opettajia ympäri, ei niissä paikoissa, missä kansa on vastahakoista Kristuksen evankeliumille, vaan juuri siellä, missä on kristittyjä ja hurskaita ihmisiä. Sinne he kääntyvät, tulevat ja hiipivät salaa ja kavalasti sisälle, milloin mihinkin taloon, nuuskivat kaiken kuin myyrät ja hiiret, kunnes ovat levittäneet myrkkyänsä joka loukkoon, saastuttaneet, myrkyttäneet ja syöneet perustan kaikelta, niin että se on sortumaisillaan. Miksi he eivät mene mieluummin evankeliumin vihollisten ja vastustajain luo ja julista siellä vapaasti ja julkisesti oppiansa, niinkuin me Jumalan armon avulla teemme? He pelkäävät nahkaansa, nämä hienot marttyyrit, ja juoksevat tiehensä vaaran uhatessa. Siksi he tulevat sinne, missä evankeliumi on jo ennestään saanut sijaa ja missä he voivat vallan turvallisesti huplehtia ja kuppelehtia.
Niin tekivät väärät apostolitkin. Ei yksikään heistä ollut niin rohkea, että olisi tahtonut matkustaa Jerusalemiin saarnaamaan Kaifaalle tai Roomaan saarnaamaan keisarille tai muualle, missä evankeliumia ei ollut vielä julistettu, niinkuin Paavali ja muut apostolit tekivät. Mutta sitä vastoin galatalaisten luo, jotka Paavali oli suurella vaivalla ja tuskalla johdattanut Kristuksen tykö, Aasian ja Korintton seurakuntien luokse, missä oli hurskaita kristittyjä, jotka eivät ketään vainonneet — sinne menivät nämä Kristuksen ristin viholliset, he kun saivat siellä tehdä työtään rauhassa ja ilman mitään vaaraa.
Hurmahenget ovat kuin perhosia ja käkiä
Hurmahenget ovat kuin perhoset, sillä niiden laita on näin: ensin ne ovat toukkia eli matoja, jotka asettuvat tielle jonnekin, minne tekevät pesänsä. Kun sitten aurinko paistaa keväällä lämpimästi, särkyy tuo pieni pesä, ja perhonen lentää ulos. Lopuksi, kun se on kuolemaisillaan, se istuutuu puuhun tai lehdelle ja munii koko joukon munia, joista syntyy pieniä toukkia. Olen löytänyt puutarhastani niitä useita lajeja, ja uskon perkeleen toimittaneen ne sinne. Ne ovat kauniinnäköisiä, niillä on hopea- ja kultaraitasiivet, mutta sisältä ne ovat täynnä myrkkyä.
Hurmahenget näyttävät hekin hurskailta ja pyhiltä, mutta heillä on väärä, eksyttävä ja viettelevä oppi, jolla he pettävät monet ihmiset, niin että yhdestä hurmahengestä kasvaa monta hurmahenkeä.
Hurmahenget ovat myös kuin käet, sillä niiden sanotaan syövän oman äitinsä. Näin tekevät hurmahengetkin, sillä he vainoavat ja vihaavat oikeita ja hurskaita opettajia.

Sentähden on minun vilpitön kristillinen neuvoni: älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan, sillä heidän väitteillään ei ole loppua. Eivät he luovu mielipiteistään, eivät kuule, eivät mitään tiedä eivätkä voi muilta mitään oppia. Äläkä ota tätä neuvoa, niinkuin se olisi minusta kotoisin, vaan Pyhän Hengen neuvona, joka tuntee kaikki sydämet ja kaiken paremmin kuin me. Hänhän on valitun aseensa, apostoli Paavalin, kautta antanut meille tämän neuvon: "Harhaoppista ihmistä karta varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut" (Tit. 3:10 - 11).
(Martti Luther: Elämän taistelussa, s. 178-185).

"Juudas on yhtä välttämätön apostolien joukossa kuin kolme muuta, sillä hän vastaa lukemattomiin kysymyksiin ja vaikeuksiin ja selvittää ne. Ja varsinkin hän todistaa meidät syyttömiksi donatolaisia kerettiläisiä vastaan, jotka vakuuttavat, ettei kukaan voi kastaa oikealla tavalla, ellei hänellä ole Pyhää Henkeä. Tämän kumoaa Juudas, sillä hän oli apostoli ja yksi kahdestatoista. Mitä hän teki virassaan, se on oikein tehty, mutta kun hän varasti ja oli siis varas, silloin hän teki syntiä ja vääryyttä. Siksi on erotettava hänen persoonansa ja virkansa, sillä Kristus ei käskenyt hänta varastamaan, vaan toimittamaan virkaansa, saarnaamaan, kastamaan jne. Samoin voimme viitata Juudakseen, kun meitä syytetään siitä, että keskuudessamme on monia konnia, vääria veljiä ja jumalattomia. Se on totta, mutta Juudas oli hänkin apostoli! Ja varmaankin hän käyttäytyi paljoa ymmärtäväisempänä maailmanmiehenä kuin toiset. Ei yhdelläkään ollut mitään muistuttamista häntä vastaan."
(Martti Luther: Elämän taistelussa, s. 246).