Onko Sinulla hyvinvoiva mieli?

Tehdään oikein semmonen ...lättytorni....ja hilloa suomalaista.. herkutellaan vaan ...eikä ajatella ikäviä asioita ....

https://www.youtube.com/watch?v=0qZrIlEdXeg

mimmimum-mi kirjoitti:

Tehdään oikein semmonen ...lättytorni....ja hilloa suomalaista.. herkutellaan vaan ...eikä ajatella ikäviä asioita ....

https://www.youtube.com/watch?v=0qZrIlEdXeg

Lue lisää

Olipa hieno video, sopi aiheeseenkin mukavasti.

Voin hyvin kuvitella kohdallasi olevan noin, kirjoituksesi ovat huumorilla höystettyjä ja valoisia.

eppu2 kirjoitti:

Voin hyvin kuvitella kohdallasi olevan noin, kirjoituksesi ovat huumorilla höystettyjä ja valoisia.

"eppu2"

Onko tämä sinun tarkoituksesi?

H.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

Onko tämä sinun tarkoituksesi?

H.

Mene takaisin sänkyysi ja nouse oikealla jalalla, jospa Sinulla sitten olisi hyvinvoivampi mieli.

eppu2 kirjoitti:

Mene takaisin sänkyysi ja nouse oikealla jalalla, jospa Sinulla sitten olisi hyvinvoivampi mieli.

Kroonikkojen osastolla Hunkzsin aika on käynyt todella pitkäksi ja se on näkynyt hänen teksteissään jo monta kuukautta.

Iän karttuessa kasvavat myös elämä taidot.
Itselläni on aina kompastuskivenä tuo viimeinen kohta. Yritän aina pärjätä omillani.

Löysin tuon idean päivän lehdestä, ajattelin, että hyvinkin keskeisiä elämän tien viittoja.
Me hoidamme fyysistä kuntoamme, luemme kaikenmaailman ohjeita siihen.
Miksi ei samanlailla voi pohtia mielensä kunnon ylläpitoa.

eppu2 kirjoitti:

Löysin tuon idean päivän lehdestä, ajattelin, että hyvinkin keskeisiä elämän tien viittoja.
Me hoidamme fyysistä kuntoamme, luemme kaikenmaailman ohjeita siihen.
Miksi ei samanlailla voi pohtia mielensä kunnon ylläpitoa.

Lue lisää

Kaksi viimeistä ovat vaikeita, mutta ne muut tuntuvat luonnollisilta minulle. Anteeksiantaminen muille tuottaa joskus vaikeuksia, mutta antaa anteeksi itselleen on vieläkin vaikeampaa.
Avun pyytämisen vaikeus taitaa kuulua meidän eloveenojen kansalliseen sielunkuvaan ja osa "perisyntiämme". Minä olen aivan toivoton siinä suhteessa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Kaksi viimeistä ovat vaikeita, mutta ne muut tuntuvat luonnollisilta minulle. Anteeksiantaminen muille tuottaa joskus vaikeuksia, mutta antaa anteeksi itselleen on vieläkin vaikeampaa.
Avun pyytämisen vaikeus taitaa kuulua meidän eloveenojen kansalliseen sielunkuvaan ja osa "perisyntiämme". Minä olen aivan toivoton siinä suhteessa.

Lue lisää

Itselleen anteeksi antaminen on tosiaan vaikeampaa. Pitää välillä muistuttaa itseään, ettei tarvitse olla täydellinen.

Minulla on samanlaista huimausta ollut jo pitkään mutta tohtorini ei ole ottanut sitä oikein vakavasti. Sitä tulee ajoittain ja siihen ei liity varsinaista pyörrytystä tai pahoinvointia. Pyydän poikaani tai miestäni hieromaan niskaani ja se on todellakin auttanut!

Niinkuin Paloma sanoi, tuo avunpyytämisen vaikeus on ihan ´´perisynti´´varmaan monet ikäisemme tunnistavat sen itsessään.
Tuo niskahuimaus on tuttua. Eräänä talvena iltapäivästä alkaen tunne oli, kuin olisin ollut ylen aikaa juovuksissa. Kävelylenkilläkin pelkäsin, että kävelenkö ollenkaan suoraan. Kuukauden päästä menin lääkäriin.
Lääkäri sanoi heti, niskat ihan jumissa. Hierontaa ja lihasrelaxanttia, oireet hävisivät. Kävin ihan ammattihierojalla.

Paloma.se.co kirjoitti:

Minulla on samanlaista huimausta ollut jo pitkään mutta tohtorini ei ole ottanut sitä oikein vakavasti. Sitä tulee ajoittain ja siihen ei liity varsinaista pyörrytystä tai pahoinvointia. Pyydän poikaani tai miestäni hieromaan niskaani ja se on todellakin auttanut!

Lue lisää

Minä olen käynyt kuntosalilla jossa on ohjaava fysioterapeutti katsomassa et liikkeet ja laitteet ovat sopivia juuri minulle, huomaan jo et olen saanut huomattavan avun ja niskani on rennompi, suosittelen.

Kasvaminen kestää eliniän. Se lienee yksi elämän tarkoituksista.
Myöskään elämän tohinassa, emme ehdi tiedostaa uinuvia voimavarojamme.
Viime vuonna eräs eläkkeelle jäänyt tehtaanjohtaja piti taidenäyttelyn.
Kovin pidin hänen maalauksiaan. Sillä hetkellä ei juuri ollut muita, hän kertoi taulujensa taustoja, joita oli ammentanut hirtoriastaan.

eppu2 kirjoitti:

Kasvaminen kestää eliniän. Se lienee yksi elämän tarkoituksista.
Myöskään elämän tohinassa, emme ehdi tiedostaa uinuvia voimavarojamme.
Viime vuonna eräs eläkkeelle jäänyt tehtaanjohtaja piti taidenäyttelyn.
Kovin pidin hänen maalauksiaan. Sillä hetkellä ei juuri ollut muita, hän kertoi taulujensa taustoja, joita oli ammentanut hirtoriastaan.

Lue lisää

Uinuvia voimavaroja ihminen helposti lataa tulevaisuuteen, juuri tässä iässä kuulee usein sanat, että sitten kun eläkkeelle pääsen, teen sitä ja tätä.
Jos sitten elinpäiviä riittää, niin sehän on vain mukavaa kun vihdoinkin voi toteuttaa unelmiaan, joita elämän kiireessä on sinne piilottanut.
Ehkä tässä kohtaa voisi ajatella, että mielen hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä muuttaa näkökulmaansa aikaisemmin ja antaa mahdollisuuden uudelle kehittymiselle esim mieliharrastuksensa parissa. Mutta kiireinen työelämä vaatii aina omansa ja aikansa.

rosaliiin kirjoitti:

Uinuvia voimavaroja ihminen helposti lataa tulevaisuuteen, juuri tässä iässä kuulee usein sanat, että sitten kun eläkkeelle pääsen, teen sitä ja tätä.
Jos sitten elinpäiviä riittää, niin sehän on vain mukavaa kun vihdoinkin voi toteuttaa unelmiaan, joita elämän kiireessä on sinne piilottanut.
Ehkä tässä kohtaa voisi ajatella, että mielen hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä muuttaa näkökulmaansa aikaisemmin ja antaa mahdollisuuden uudelle kehittymiselle esim mieliharrastuksensa parissa. Mutta kiireinen työelämä vaatii aina omansa ja aikansa.

Lue lisää

Joo, ihmisillä on paljon luovuutta ja neuvokkuutta, työ-ja perhe-elämän kiireissä ne eivät pääse esille.
Ehkäpä monet eläkeläiset matkustelevat paljon juuri, toteuttaen aikaisempia haaveitaan.

Harmaata se on täälläkin muttei sada, kahvit keitän sitten, kun ensin käyn lenkillä kohta.
Sinä olet ilmeisesti selvinnyt hyvin. Ehkä voisi sanoa, myönteinen suhtautuminen.

eppu2 kirjoitti:

Harmaata se on täälläkin muttei sada, kahvit keitän sitten, kun ensin käyn lenkillä kohta.
Sinä olet ilmeisesti selvinnyt hyvin. Ehkä voisi sanoa, myönteinen suhtautuminen.

Lue lisää

Joo, tuntuu eero vaihteeksi selvinnee. Saas nähdä millon alkaa seuraava känni. Kyllä sen täältä sitten taas voi lukea.

Sgool kirjoitti:

Joo, tuntuu eero vaihteeksi selvinnee. Saas nähdä millon alkaa seuraava känni. Kyllä sen täältä sitten taas voi lukea.

Jaa-a, en ihan noin tuota selvinnyt-sanaa tarkoittanut.
Tarkoitin ihan muuta, mitä E on kokenut.

Sgool kirjoitti:

Joo, tuntuu eero vaihteeksi selvinnee. Saas nähdä millon alkaa seuraava känni. Kyllä sen täältä sitten taas voi lukea.

Sgool härskisti :)
Jos vaikka vappuna, en pohdi tuota tai ei ole mielessä.

Olen ymmärtänyt tässä matkan varrella, kun kommenttejasi olen lukenut, että olet selviytyjä.

Älä viitsi , anteeksianto muille vahva puolesi ?

Ehkäpä Sinun kannattaisi ihan miettiä, miksi 4 ensimmäistä on mielestäsi lällyä.
Jostainhan se kumpuaa.
Minun mielestäni ne ovat aivan varteenotettavia asioita.

eppu2 kirjoitti:

Ehkäpä Sinun kannattaisi ihan miettiä, miksi 4 ensimmäistä on mielestäsi lällyä.
Jostainhan se kumpuaa.
Minun mielestäni ne ovat aivan varteenotettavia asioita.

Lue lisää

Kaikki mikä tulee, se tulee itsensä sisältä luonnostaan ilman oppaita ja niitten seuraamista. Se on minun hyvinvointini alfa ja omega ja minä voin hyvin.
Sinulle, "höpöhöpö11".
Anteeksianto todellakin vahva puoleni. Sinäkin saat anteeksi tuon epäilyksesi ennenkuin ehdit pyytämäänkään. Kaikkea ei heti unohda, mutta sitä katsoo eri silmin (enimmäkseen humoristisin) ilman, että mitään jää kaivelemaan hampaankoloon. Minulle on suorastaan typerä loukkausyritys, jos minulta tullaan pyytelemään anteeksi.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Kaikki mikä tulee, se tulee itsensä sisältä luonnostaan ilman oppaita ja niitten seuraamista. Se on minun hyvinvointini alfa ja omega ja minä voin hyvin.
Sinulle, "höpöhöpö11".
Anteeksianto todellakin vahva puoleni. Sinäkin saat anteeksi tuon epäilyksesi ennenkuin ehdit pyytämäänkään. Kaikkea ei heti unohda, mutta sitä katsoo eri silmin (enimmäkseen humoristisin) ilman, että mitään jää kaivelemaan hampaankoloon. Minulle on suorastaan typerä loukkausyritys, jos minulta tullaan pyytelemään anteeksi.

Lue lisää

Itsestä ja sisäisestä oivalluksesta kaikki pitääkin tulla. Muu ei ole kestävää kehitystä.
Keskustelu, tutkimukset, kirjoitukset ovat välineitä asioiden jäsentämiseen ja oivaltamiseen.
Emmehän me opi puhumaankaan, jos joku ei meille puhu.

eppu2 kirjoitti:

Itsestä ja sisäisestä oivalluksesta kaikki pitääkin tulla. Muu ei ole kestävää kehitystä.
Keskustelu, tutkimukset, kirjoitukset ovat välineitä asioiden jäsentämiseen ja oivaltamiseen.
Emmehän me opi puhumaankaan, jos joku ei meille puhu.

Lue lisää

Se puhumaan oppiminen oli lapsena, se. Silloin kehittymisiässä.
Ihanko tosissasi kehität itseäsi tuollaisten oppaitten avulla? Kehität mihin? Mitä varten? Kehität itseäsi väkisinvääntäen pois itsestäsi joittenkin gurujen taideteokseksi.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Se puhumaan oppiminen oli lapsena, se. Silloin kehittymisiässä.
Ihanko tosissasi kehität itseäsi tuollaisten oppaitten avulla? Kehität mihin? Mitä varten? Kehität itseäsi väkisinvääntäen pois itsestäsi joittenkin gurujen taideteokseksi.

Lue lisää

Älä nyt taas mene ihan hakoteille kuvitelmiesi kanssa. Kukaan ei ole puhunut mintään väkisinvääntämisestä eikä guruista, muut, kun Sinä.
Sanoinhan, että sisäisestä oivalluksesta.
Ihmisen koko ikä on oppimista, ei kenenkään elämä ja ympäristö ole jähmettynyt paikoilleen.

eppu2 kirjoitti:

Älä nyt taas mene ihan hakoteille kuvitelmiesi kanssa. Kukaan ei ole puhunut mintään väkisinvääntämisestä eikä guruista, muut, kun Sinä.
Sanoinhan, että sisäisestä oivalluksesta.
Ihmisen koko ikä on oppimista, ei kenenkään elämä ja ympäristö ole jähmettynyt paikoilleen.

Lue lisää

On se väkisin, itsensä henkistä pahoinpitelyä, jos ne ohjeet otta jostain oppaasta ja sitten taas jostain toisesta oppaasta.
Katso nyt tuotakin kohtaa yksi: "-myönteinen suhtautuminen". Siis mihin? Tuohon muuhun läpätykseen vai yleisesti kaikkeen? Luoja varjelkoon minua niistä kaikkeen myönteisesti suhtautuvista, jotka suhtautuvat myönteisesti kaikkeen vain siksi, koska ovat "oivaltaneet", että gurun mukaan niin on oikein ja paras ja luulevat siten kehittyneensä itseään paremmiksi ihmisiksi ja voivansa paremmin kritisoimatta tai laittamatta ehdolle mitään.

Oletkos ihan varma, että nuo ovat paheita. Ja jos ovat, niin mitkä ovat sitten hyveitä?

"Paheita ovat, että en ole uskossa enkä juo viinaa" hei sinähän olet melkein täydellinen kaikkine paheinisikin!, ei oo totta et kaltaisiasi on, kerro nyt edes yksi kunnon pahe, muuten et oo todellinen.

Tupakkaa tuprauttelen kaikessa hyveessä hyvän mielen saavuttamiseksi. Vaikka eihän se korvaa - elämää. Paheitani on tehdä hieman töitä vaikka voisin olla eläkkeellä, heittää ilkeitä juttuja...eilen "hukz.ei.kirjautunut" nimellä ja milloin mitenkin. Huumorini menee alta takatukan, itse en kasvata sellaista, on liian vanhoillista. Tukka on kyllä harallaan mutta oma edelleen, kokonaisena. Minua vaivaa myös ankara laiskuuden puute, laiskottelen vasta unissani.

Itsensä.edustaja kirjoitti:

Tupakkaa tuprauttelen kaikessa hyveessä hyvän mielen saavuttamiseksi. Vaikka eihän se korvaa - elämää. Paheitani on tehdä hieman töitä vaikka voisin olla eläkkeellä, heittää ilkeitä juttuja...eilen "hukz.ei.kirjautunut" nimellä ja milloin mitenkin. Huumorini menee alta takatukan, itse en kasvata sellaista, on liian vanhoillista. Tukka on kyllä harallaan mutta oma edelleen, kokonaisena. Minua vaivaa myös ankara laiskuuden puute, laiskottelen vasta unissani.

Lue lisää

Ei nuo oikeastaan mitään paheita oo, (tupakan tupruttelu on vaarallista jos askikaupalla polttelee) mut jos siitä saa hyvänmielen en sitäkään paheeksi laskisi. ps tuosta laiskuuden puutteesta voisit hieman lähettää minulle ja minä voin tuosta laiskottelustani antaa osan sinulle, minä kun olen nyt vasta oppinut sen laiskottelun taidon ja sehän ei suostu lähtemään minnekään vaik kuinka sitä yrittäisin harhauttaa.

Just noin minunkin mielestäni. Kun katselee montaa näkökulmaa samaan asiaan, ymmärrys lisääntyy.
Ja hyvien perusteluiden myötä voi näkökulmansa täysin vaihtaa.
Minusta se voi kertoa ajattelun kehityksestä, jotkut taas sanovat sitä takinkäännöksi.

´´Mieli korjailee tarvittaessa itseään.´´ Hyvä ilmaisu. Tulee mieleen, että on sinut itsensä kanssa.

eppu2 kirjoitti:

´´Mieli korjailee tarvittaessa itseään.´´ Hyvä ilmaisu. Tulee mieleen, että on sinut itsensä kanssa.

se pitää paikkansa, jos ei ole tyytyväinen itseensä, hakee vikoja mielellään toisista.
Mielialan vaihtelut kuuluu elämään. Siksi ei pitäisi heti alkaa miettimään olenko masentunut, pitääkö hakeutua lääkäriin.
Asia joka tänään voi tuntua hyvinkin ikävältä, yön yli nukuttua voi näyttää paremman puolen.
Olen oikeasti ollut henkisesti työkyvytön yli 4v.Ilman lääkitystä kompuroin. Kuitenkin ja sen tähden olin tietoinen missä mennään.
Ulkoistamalla aivonsa jollekin lääkärille oma arviointi kyky heikkenee .

eläke-ukko kirjoitti:

se pitää paikkansa, jos ei ole tyytyväinen itseensä, hakee vikoja mielellään toisista.
Mielialan vaihtelut kuuluu elämään. Siksi ei pitäisi heti alkaa miettimään olenko masentunut, pitääkö hakeutua lääkäriin.
Asia joka tänään voi tuntua hyvinkin ikävältä, yön yli nukuttua voi näyttää paremman puolen.
Olen oikeasti ollut henkisesti työkyvytön yli 4v.Ilman lääkitystä kompuroin. Kuitenkin ja sen tähden olin tietoinen missä mennään.
Ulkoistamalla aivonsa jollekin lääkärille oma arviointi kyky heikkenee .

Lue lisää

Esim. masennus vaivaa 1-4% vanhempaa väestöä.
Nythän on alkanut tulla tutkimustietoa siittä, ettei ne lääkkeet ole ainoa autuaaksi tekevä asia. Lumelääkkeillä on saatu yhtä hyviä vaikutuksia.
Alkuvaiheessa niistä on se apu, että kun ne auttaa tasaamaan mieltä, saadaan ihmiseen keskusteluyhteys.
Pitkässä juoksussa muut keinot pitäisi olla pääasia.

Juurikin noita normaaleja mielialan vaihteluita on käytetty hyväksi.
Normaalista surustakin, on tehty sairaus.
Japanissa kuulemma jo 16-vuotiaille syötetään Viagraa, mukahäiriöihin.
Luonnostaan vilkkaat lapset amerikassakin ovat turrutetut Ritalinilla, koska ylivilkkaus-diagnoosi on muotia, niimpä sitä nähdään kaikkialla.

Mukava kirjoitus.
Pilke silmäkulmassa auttaa monessa tilanteessa.
Tuo viimeinen kohta se on kinkkisin tuosta luettelosta.
Kun ikää tulee ja aikaa on enemmän ajatella, voimatkin pikkuhiljaa vähenee parhaista vuosista, saa ajattelemaan, että voisipa sitä joku jotain minunkin edestä tehdä.

Vielä toki voin erittäin mainiosti mutta naapurini äkkillinen halvaus sai kyllä
miettimään että kaikeen tulisi varautua,,,
Nyky maailmassa kun lapset on kaukana ei heitäkään voi velvoittaa erityisemmin
huolta kantamaan,,,
Nyt tätyisi mennä nukkumaan,harrastukset vie tään ihmisen ajan melko tarkkaan,
onneksi aikaa on ;)
Kiitos eppu2 ;)

routapoutapilvi kirjoitti:

Vielä toki voin erittäin mainiosti mutta naapurini äkkillinen halvaus sai kyllä
miettimään että kaikeen tulisi varautua,,,
Nyky maailmassa kun lapset on kaukana ei heitäkään voi velvoittaa erityisemmin
huolta kantamaan,,,
Nyt tätyisi mennä nukkumaan,harrastukset vie tään ihmisen ajan melko tarkkaan,
onneksi aikaa on ;)
Kiitos eppu2 ;)

Lue lisää

Kiitos kiitoksista. Kauniita unia!

eppu2 kirjoitti:

Mukava kirjoitus.
Pilke silmäkulmassa auttaa monessa tilanteessa.
Tuo viimeinen kohta se on kinkkisin tuosta luettelosta.
Kun ikää tulee ja aikaa on enemmän ajatella, voimatkin pikkuhiljaa vähenee parhaista vuosista, saa ajattelemaan, että voisipa sitä joku jotain minunkin edestä tehdä.

Lue lisää

"""Tuo viimeinen kohta se on kinkkisin tuosta luettelosta."""
Miten tuo viimeinen kohta voi olla kaikkein kinkkisin?
Siinähän on tuo sana "tarvittaessa". Minkälainen nynny on ihminen, jolla ei ole rohkeutta pyytää apua silloin kun sitä todella tarvitsee?

ent.siivoojaparka kirjoitti:

"""Tuo viimeinen kohta se on kinkkisin tuosta luettelosta."""
Miten tuo viimeinen kohta voi olla kaikkein kinkkisin?
Siinähän on tuo sana "tarvittaessa". Minkälainen nynny on ihminen, jolla ei ole rohkeutta pyytää apua silloin kun sitä todella tarvitsee?

Lue lisää

Nynny? Pahanlaatuiseksi sisuksi mä on sitä sanonut. Että prkl mä pärjään ite, teen sen vaikka henkeni uhalla.
Mulla on yksi tuttava joka pyytää apua tuon tuosta, ei pärjää missään hommissa yksin. Jos ei muuta, pitää olla hanslankarina ja ojentaa työnkaluja. Että se on ärsyttävää, melkoisen nynnyä touhua.

hmp.f kirjoitti:

Nynny? Pahanlaatuiseksi sisuksi mä on sitä sanonut. Että prkl mä pärjään ite, teen sen vaikka henkeni uhalla.
Mulla on yksi tuttava joka pyytää apua tuon tuosta, ei pärjää missään hommissa yksin. Jos ei muuta, pitää olla hanslankarina ja ojentaa työnkaluja. Että se on ärsyttävää, melkoisen nynnyä touhua.

Lue lisää

Näen asian myös näin, että sisulla mennään.

hmp.f kirjoitti:

Nynny? Pahanlaatuiseksi sisuksi mä on sitä sanonut. Että prkl mä pärjään ite, teen sen vaikka henkeni uhalla.
Mulla on yksi tuttava joka pyytää apua tuon tuosta, ei pärjää missään hommissa yksin. Jos ei muuta, pitää olla hanslankarina ja ojentaa työnkaluja. Että se on ärsyttävää, melkoisen nynnyä touhua.

Lue lisää

Huomioi se sana "tarvittaessa".
Kuljet metsässä, liukastut kalliolla ja nyrjäytät lonkkasi. Ei muuta kuin pahanlaatuisella sisulla vaan raahaudu siitä kotias kuolemaan.
Olet liikuntakyvyttömänä punkassasi ja alkaa nälkä kaivelemaan suoliasi. Onko rohkeutta pyytää joku tuomaan sinulle evästä? Vaiko vain pahanlaatuisella sisullaasi pureskelet vanhoja kengänpohjiasi?
Miksi sinä olet niin nynny, että autat sinun hölmöyttäsi selvästi hyväksikäyttävää sellaisessa, mikä ei ole avun pyytämistä "tarvittaessa"?
Ei se ole tyhmä, joka teettää toisella vaan se on tyhmä, joka tekee kaiken, minkä toinen voisi tehdä itsekin. Yllytyshullu...

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Huomioi se sana "tarvittaessa".
Kuljet metsässä, liukastut kalliolla ja nyrjäytät lonkkasi. Ei muuta kuin pahanlaatuisella sisulla vaan raahaudu siitä kotias kuolemaan.
Olet liikuntakyvyttömänä punkassasi ja alkaa nälkä kaivelemaan suoliasi. Onko rohkeutta pyytää joku tuomaan sinulle evästä? Vaiko vain pahanlaatuisella sisullaasi pureskelet vanhoja kengänpohjiasi?
Miksi sinä olet niin nynny, että autat sinun hölmöyttäsi selvästi hyväksikäyttävää sellaisessa, mikä ei ole avun pyytämistä "tarvittaessa"?
Ei se ole tyhmä, joka teettää toisella vaan se on tyhmä, joka tekee kaiken, minkä toinen voisi tehdä itsekin. Yllytyshullu...

Lue lisää

Silloin on rohkeutta soittaa ambulanssia :) jonka jälkeen pääsen ite kepeillä kauppaan. Olisi varmaan rohkeutta soittaa sukulais-apuakin, mutta jos ei ole tarvetta koska sisua riittää?
Kuka sen tarpeellisuuden määrittelee? Jos hänen tarve-kynnys saada apua on paljon paljon pienempi kuin mun? Miksen siinä tapauksessa auta?

hmp.f kirjoitti:

Silloin on rohkeutta soittaa ambulanssia :) jonka jälkeen pääsen ite kepeillä kauppaan. Olisi varmaan rohkeutta soittaa sukulais-apuakin, mutta jos ei ole tarvetta koska sisua riittää?
Kuka sen tarpeellisuuden määrittelee? Jos hänen tarve-kynnys saada apua on paljon paljon pienempi kuin mun? Miksen siinä tapauksessa auta?

Lue lisää

Jos olet niin lepsu, että autat vaikka et haluaisi, eikä sinulla ole rohkeutta sanoa, että saathan tuon itsekin tehtyä, niin miksi sitten hänen selkänsä takana valitat siitä, että hän teettää sinulla.
Jos taas haluat auttaa sellaista jolla on rohkeutta pyytää apuasi, niin mitä siinä sitten on valittamista toisesta.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Jos olet niin lepsu, että autat vaikka et haluaisi, eikä sinulla ole rohkeutta sanoa, että saathan tuon itsekin tehtyä, niin miksi sitten hänen selkänsä takana valitat siitä, että hän teettää sinulla.
Jos taas haluat auttaa sellaista jolla on rohkeutta pyytää apuasi, niin mitä siinä sitten on valittamista toisesta.

Lue lisää

Joskus toisen onni menee omani edellä. Joskus sisu ohittaa sen, mutta rohkeuden puutteesta mikään niistä ei johdu. Ja siitähän me tässä alkujaan keskusteltiin.
Sanoinko että hän teettä hommia minulla? En sanonut. Taas tulkitset omiasi ;) Ja muuten, sekin on sun tulkintaa että valitin selän takana. Annoin sulle esimerkin kun olit ihan hakoteillä :))

hmp.f kirjoitti:

Joskus toisen onni menee omani edellä. Joskus sisu ohittaa sen, mutta rohkeuden puutteesta mikään niistä ei johdu. Ja siitähän me tässä alkujaan keskusteltiin.
Sanoinko että hän teettä hommia minulla? En sanonut. Taas tulkitset omiasi ;) Ja muuten, sekin on sun tulkintaa että valitin selän takana. Annoin sulle esimerkin kun olit ihan hakoteillä :))

Lue lisää

Valitit muuten vain, miten se ärsyttää. Tälleen avoimesti etkä selän takana.
""""Mulla on yksi tuttava joka pyytää apua tuon tuosta, ei pärjää missään hommissa yksin. Jos ei muuta, pitää olla hanslankarina ja ojentaa työnkaluja. Että se on ärsyttävää, melkoisen nynnyä touhua.""""

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Valitit muuten vain, miten se ärsyttää. Tälleen avoimesti etkä selän takana.
""""Mulla on yksi tuttava joka pyytää apua tuon tuosta, ei pärjää missään hommissa yksin. Jos ei muuta, pitää olla hanslankarina ja ojentaa työnkaluja. Että se on ärsyttävää, melkoisen nynnyä touhua.""""

Lue lisää

Niinhän mä. Se on ollut yksi netin hyviä puolia, että tänne voin kirjoittaa aivan vapaasti mistä tahansa, valittaa miehestä jota vihaan, äitini skitsofreniasta, siskoni jouppoudesta, exäni paskamaisuudesta. Ja te ette edes tiedä kenestä kirjoitan, vaikka hän tulisi kadulla vastaan ette tunnustaisi.
Ai niin... hitsinhitsi. Tuli just mieleen joku tapaus missä on kaivettu henkilötietoja esiin ja levitetty ympäri palstaa, eli koko maailmalle. Tarttisko lopettaa tää valittaminen.
Laita tuohon mun vikalistaan myös "naiivi".
Pientä ärtyneisyyttä mulla? Syytä kahvikuppia, ei ole tyhjä vielä. Kyl täällä aurinko vielä nousee..

Mietin anteeksiannon osuuttaa tässä mielen hyvinvoinnissa. Minusta se että antaa toiselle anteeksi on ehkä vähän yliarvostettua, se jankkaus että se antaa mielen vapautta. Ei kaikkea voi eikä saa antaa anteeksi, paitsi aina pitää antaa se itselleen, aina.
Mutta tärkeetä olisi ymmärtää toisen "pahuutta", mistä se tulee ja mikä oma osuus oli siinä. Sitä kautta tulee se itselleen anteeksiantaminenkin.. Armoa pitää antaa. Mutta ei anteeksi, välttämättä.
Joskus joutuu erottelemaan tekoa ja ihmistä, että antaa ihmiselle anteeksi, mutta ei tekoa. Mutta jos ei ole tekemisissä ihmisen kanssa, on minusta ihan samaa vaikka ei antaisi ihmiselle anteeksi.

hmp.f kirjoitti:

Mietin anteeksiannon osuuttaa tässä mielen hyvinvoinnissa. Minusta se että antaa toiselle anteeksi on ehkä vähän yliarvostettua, se jankkaus että se antaa mielen vapautta. Ei kaikkea voi eikä saa antaa anteeksi, paitsi aina pitää antaa se itselleen, aina.
Mutta tärkeetä olisi ymmärtää toisen "pahuutta", mistä se tulee ja mikä oma osuus oli siinä. Sitä kautta tulee se itselleen anteeksiantaminenkin.. Armoa pitää antaa. Mutta ei anteeksi, välttämättä.
Joskus joutuu erottelemaan tekoa ja ihmistä, että antaa ihmiselle anteeksi, mutta ei tekoa. Mutta jos ei ole tekemisissä ihmisen kanssa, on minusta ihan samaa vaikka ei antaisi ihmiselle anteeksi.

Lue lisää

Luulen että anteeksiantaminen on kristillinen hyve joka meihin on iskostettu äidinmaidossa. kaikille pitäisi antaa anteeksi vaikka mitkä solvaukset, väärinteot, melkein mitä vaan koska se auttaa pääsemään paratiisiin. "Ålä anna auringon laskea vihasi yli", "joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään" jne ovat vanhan kansan ohjenuoria miten hoidetaan omaa mielentetveyttä. Minä annan anteeksi niille jotka ovat minua vastaan rikkoneet....mutta en unohda tekoja koskaan :)

Kylmätotuus, hieno kommenttisi sai minut lukemaan sen kolmeen kertaan.
Tuo lista oli otsikoitu ´´tunnista hyvinvoiva mieli´´.
Myönteinen ajattelu ja elämänkokemus ovat suuria voimavaroja, Sinulla ne nähtävästi on.
Noihin fyysisiin oireisiin tutustuin henkilökohtaisesti opiskelustressin aikoihin.

Paloma.se.co kirjoitti:

Luulen että anteeksiantaminen on kristillinen hyve joka meihin on iskostettu äidinmaidossa. kaikille pitäisi antaa anteeksi vaikka mitkä solvaukset, väärinteot, melkein mitä vaan koska se auttaa pääsemään paratiisiin. "Ålä anna auringon laskea vihasi yli", "joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään" jne ovat vanhan kansan ohjenuoria miten hoidetaan omaa mielentetveyttä. Minä annan anteeksi niille jotka ovat minua vastaan rikkoneet....mutta en unohda tekoja koskaan :)

Lue lisää

Aika yleensä auttaa anteeksiannonasiassakin, jos kokemiinsa vääryyksiin jää vellomaan saa mustan mielen.
On vaarassa katkeroitua.
Anteeksiannon avulla voi ottaa asian käsiensä väliin ja siirtää taakseen (kuvainnollisesti sanoen).
En tullut ajatelleeksi, että anteeksianto olisi kristillinen hyve, voi kai se sitäkin olla.
Itse ajattelin sitä vuorovaikutuksellisena tapahtumana.
Olen joskus katsellut näitä tapaamisia, missä vakavan rikoksen uhriksi joutunut tapaa tekijän. Tippa on tullut silmään.

Paloma.se.co kirjoitti:

Luulen että anteeksiantaminen on kristillinen hyve joka meihin on iskostettu äidinmaidossa. kaikille pitäisi antaa anteeksi vaikka mitkä solvaukset, väärinteot, melkein mitä vaan koska se auttaa pääsemään paratiisiin. "Ålä anna auringon laskea vihasi yli", "joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään" jne ovat vanhan kansan ohjenuoria miten hoidetaan omaa mielentetveyttä. Minä annan anteeksi niille jotka ovat minua vastaan rikkoneet....mutta en unohda tekoja koskaan :)

Lue lisää

Mielestäni silloin ei tekoa ole anteeksi annettu jos se kaihertaa vielä paljonkin mielen päällä.

Hävyttömästi käyttäytyvän ja jatkuvasti mollaavan ihmisen kohdalle toivon loputtomia omantunnon tuskia.

Paloma.se.co kirjoitti:

Luulen että anteeksiantaminen on kristillinen hyve joka meihin on iskostettu äidinmaidossa. kaikille pitäisi antaa anteeksi vaikka mitkä solvaukset, väärinteot, melkein mitä vaan koska se auttaa pääsemään paratiisiin. "Ålä anna auringon laskea vihasi yli", "joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään" jne ovat vanhan kansan ohjenuoria miten hoidetaan omaa mielentetveyttä. Minä annan anteeksi niille jotka ovat minua vastaan rikkoneet....mutta en unohda tekoja koskaan :)

Lue lisää

Voi hyvinkin olla! Nöyryys, kärsimys... jaloja lajeja joita kirkko ehkä viljelee vähän liikaakin.
Entisessä elämässä huomasin sen saman, ettei mieli helpolla unohda vaikka antaakin anteeksi. Sekin on varmaan joku (terve) suoja, että varautuu ett vituiks tää voi mennä silti :) Jos ei tule uusintatarvetta anteeksi annolla, muisti kirjoittaa sen ajan kanssa yli. Mutta jos aina vaan putoo saamaan kuoppaan, anteeksiannotkin loppuu.

hmp.f kirjoitti:

Voi hyvinkin olla! Nöyryys, kärsimys... jaloja lajeja joita kirkko ehkä viljelee vähän liikaakin.
Entisessä elämässä huomasin sen saman, ettei mieli helpolla unohda vaikka antaakin anteeksi. Sekin on varmaan joku (terve) suoja, että varautuu ett vituiks tää voi mennä silti :) Jos ei tule uusintatarvetta anteeksi annolla, muisti kirjoittaa sen ajan kanssa yli. Mutta jos aina vaan putoo saamaan kuoppaan, anteeksiannotkin loppuu.

Lue lisää

"humps"

Teevee, älä kiroile.

H.

Paloma.se.co kirjoitti:

Luulen että anteeksiantaminen on kristillinen hyve joka meihin on iskostettu äidinmaidossa. kaikille pitäisi antaa anteeksi vaikka mitkä solvaukset, väärinteot, melkein mitä vaan koska se auttaa pääsemään paratiisiin. "Ålä anna auringon laskea vihasi yli", "joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään" jne ovat vanhan kansan ohjenuoria miten hoidetaan omaa mielentetveyttä. Minä annan anteeksi niille jotka ovat minua vastaan rikkoneet....mutta en unohda tekoja koskaan :)

Lue lisää

Puhut, Paloma, nyt ehkä itsestäsi.
Ei tietenkään menneisyyttään ja kaikkia tapahtumia siitä pysty unohtamaan ennenkuin dementoituu täysin, mutta siihen minkä on anteeksi antanut, suhtautuu eri tavalla; osana menneisyyttään ja osana omaa kasvamistaan. Ei minulla ole jäänyt mitään kaihertamaan mieltä ketään vastaan vaikka ei olisi anteeksi pyydettykään. Silti muistaa (minkä minä sille hyvämuistisena voin) yhtä ja toista , mutta suupieli vinoon vetäen (kieli poskessa niinkuin sinä sanot).
Jos anteeksiantaminen on kristillinen hyve, niin mitä on tuo jatkuva anteeksipyytäminen meidän ei-kristittyjen uusruotsalaistemme taholta; "ursäkta" joka hiivatin lauseen alussa. Mitä ne pyytää anteeksi? Tarkoittaako ne sillä mitään vai onko se jotain, mikä vain purkautuu suusta joskus vihaisellakin äänenpainolla?

hunksz kirjoitti:

"humps"

Teevee, älä kiroile.

H.

Se sana johon ainakin luulen että viittasit ei ole kirosana, ruotsinkielellä vastaava sana tarkoittaa "fuktig sommaräng".
Niin että voihan kosteaa kesäniittyä sun kanssa.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Puhut, Paloma, nyt ehkä itsestäsi.
Ei tietenkään menneisyyttään ja kaikkia tapahtumia siitä pysty unohtamaan ennenkuin dementoituu täysin, mutta siihen minkä on anteeksi antanut, suhtautuu eri tavalla; osana menneisyyttään ja osana omaa kasvamistaan. Ei minulla ole jäänyt mitään kaihertamaan mieltä ketään vastaan vaikka ei olisi anteeksi pyydettykään. Silti muistaa (minkä minä sille hyvämuistisena voin) yhtä ja toista , mutta suupieli vinoon vetäen (kieli poskessa niinkuin sinä sanot).
Jos anteeksiantaminen on kristillinen hyve, niin mitä on tuo jatkuva anteeksipyytäminen meidän ei-kristittyjen uusruotsalaistemme taholta; "ursäkta" joka hiivatin lauseen alussa. Mitä ne pyytää anteeksi? Tarkoittaako ne sillä mitään vai onko se jotain, mikä vain purkautuu suusta joskus vihaisellakin äänenpainolla?

Lue lisää

Niin, sä oot vähän samoilla aalloilla kuin Eppu tässä anteeksi antamisessa? Ite miellän ne niin, että kun tapahtuu joku asia jonka yli on vaikeaa päästä, on ensin annettava anteeksi itselleen, sen jälkeen hyväksyttävä että se on tapahtui. Mun kohdalla homma loppuu siihen, ja minusta ne estävät mielen katkeroitumisen tai mustumisen.
Anteeksiantoa se toinen voi pyytää itseltään jos hän sen tarvitsee. Mutta jos pyydän anteeksi, se tarkoittaa että ymmärrän tehneeni väärin. Vain silleen voi saadakin anteeksi. En ymmärrä oikein sellaista että antaa anteeksi noin yleismaallisesti, se on vähän sama asia kuin sanoisin että kävelkää vain mun yli, mulla ei ole rajoja.
Ruotsinkielellä "förlåt" on sama kuin anteeksi. "Ursäkta" sanalle ei ole vastinetta suomenkielellä, se on pelkkä kohteliaisuus. Englanniksi "excuse me".

eppu2 kirjoitti:

Aika yleensä auttaa anteeksiannonasiassakin, jos kokemiinsa vääryyksiin jää vellomaan saa mustan mielen.
On vaarassa katkeroitua.
Anteeksiannon avulla voi ottaa asian käsiensä väliin ja siirtää taakseen (kuvainnollisesti sanoen).
En tullut ajatelleeksi, että anteeksianto olisi kristillinen hyve, voi kai se sitäkin olla.
Itse ajattelin sitä vuorovaikutuksellisena tapahtumana.
Olen joskus katsellut näitä tapaamisia, missä vakavan rikoksen uhriksi joutunut tapaa tekijän. Tippa on tullut silmään.

Lue lisää

Anteeksiannosta tuli vain mieleen se että yleensä viimeistään arkun vierellä seisten annetaan anteeksi jollekin läheiselle kaikki ne vääryydet mitä ao. on eläessään tehnyt. Suuren Sovittelijan edessä me kaikki nöyrrymme ja sitten muistotilaisuudessa pidetään hienoja puheita ihmisistä jotka eivät meidän mielestämme kauheesti ylistystä ole ansainneet. Mutta kun kuolleista ei SAA puhua pahaa...miksi? Koska ne voi tulla kummittelemaan? Koska on niin alhaista puhua jonkun ihmisen pahoista teoista kun hän ei enää pääse itseään puolustamaan? Koska se ei kuulu tapakulttuuriimme? Tekopyhyys kukoistaa. Oma valintani on tällöin olla hiljaa...laskea kukat pitämättä puheita.

hmp.f kirjoitti:

Se sana johon ainakin luulen että viittasit ei ole kirosana, ruotsinkielellä vastaava sana tarkoittaa "fuktig sommaräng".
Niin että voihan kosteaa kesäniittyä sun kanssa.

Lue lisää

:) aivan...

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Puhut, Paloma, nyt ehkä itsestäsi.
Ei tietenkään menneisyyttään ja kaikkia tapahtumia siitä pysty unohtamaan ennenkuin dementoituu täysin, mutta siihen minkä on anteeksi antanut, suhtautuu eri tavalla; osana menneisyyttään ja osana omaa kasvamistaan. Ei minulla ole jäänyt mitään kaihertamaan mieltä ketään vastaan vaikka ei olisi anteeksi pyydettykään. Silti muistaa (minkä minä sille hyvämuistisena voin) yhtä ja toista , mutta suupieli vinoon vetäen (kieli poskessa niinkuin sinä sanot).
Jos anteeksiantaminen on kristillinen hyve, niin mitä on tuo jatkuva anteeksipyytäminen meidän ei-kristittyjen uusruotsalaistemme taholta; "ursäkta" joka hiivatin lauseen alussa. Mitä ne pyytää anteeksi? Tarkoittaako ne sillä mitään vai onko se jotain, mikä vain purkautuu suusta joskus vihaisellakin äänenpainolla?

Lue lisää

No jopas jotakin, olet oppinut uuden sanonnan, mutta käytät sitä väärin. "Kieli poskessa" tarkoittaa puolitotisesti, pahankurisuudella, puolileikillään, ei suu vinossa.
Minullakin on hyvä muisti. Joskus tulee mieleen että on antanut anteeksi liian helpolla, vähän niinkuin pikkulapset päiväkodin pihalla jotka sanoo förlåt förlåt ja jatkavat toisen kiusaamista.
Anteeksi antaminen ja itseenkohdistetun vääryyden unohtaminen ovat kaksi asiaa jotka menevät vain hieman päällekkäin. Kyllä minulle tulee mieleen, joskus pitkänkin ajan jälkeen, jo anteeksiannetut synnit. Ei se anteeksipyyntö ja anteeksianto ole aina niin sydämestä kumpuavaa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Anteeksiannosta tuli vain mieleen se että yleensä viimeistään arkun vierellä seisten annetaan anteeksi jollekin läheiselle kaikki ne vääryydet mitä ao. on eläessään tehnyt. Suuren Sovittelijan edessä me kaikki nöyrrymme ja sitten muistotilaisuudessa pidetään hienoja puheita ihmisistä jotka eivät meidän mielestämme kauheesti ylistystä ole ansainneet. Mutta kun kuolleista ei SAA puhua pahaa...miksi? Koska ne voi tulla kummittelemaan? Koska on niin alhaista puhua jonkun ihmisen pahoista teoista kun hän ei enää pääse itseään puolustamaan? Koska se ei kuulu tapakulttuuriimme? Tekopyhyys kukoistaa. Oma valintani on tällöin olla hiljaa...laskea kukat pitämättä puheita.

Lue lisää

Kyllä jokaisesta ihmisestä löytyy senverran jotain hyvää, että yhden lyhyen hautajaispuheen verran, jos haluaa.
Itse en arkun vierellä sen kummempia puheita pidä, koska ei se vainaja kuule kuitenkaan. Kuiskaan vain hiljaa; näkemiin. Loput puheet pidän (yksinpuheluna) jo ennen hautajaisia ja sen jälkeen.
Meidän suvussa on aika hirtehinen ja "raarollinen" huumori. Ei meitä estä kummitukset puhumasta ei aina niin positiivisia asioita edesmenneistä (vaikkakin nauraen tai ainakin virnistellen), jos sellaista vain mieleen tulee. Ei sitä silti arkun vieressä toisten hautajaisvieraitten kuullen viitsi töräyttää, että olit sinä yks tuhannen epeli.

Paloma.se.co kirjoitti:

No jopas jotakin, olet oppinut uuden sanonnan, mutta käytät sitä väärin. "Kieli poskessa" tarkoittaa puolitotisesti, pahankurisuudella, puolileikillään, ei suu vinossa.
Minullakin on hyvä muisti. Joskus tulee mieleen että on antanut anteeksi liian helpolla, vähän niinkuin pikkulapset päiväkodin pihalla jotka sanoo förlåt förlåt ja jatkavat toisen kiusaamista.
Anteeksi antaminen ja itseenkohdistetun vääryyden unohtaminen ovat kaksi asiaa jotka menevät vain hieman päällekkäin. Kyllä minulle tulee mieleen, joskus pitkänkin ajan jälkeen, jo anteeksiannetut synnit. Ei se anteeksipyyntö ja anteeksianto ole aina niin sydämestä kumpuavaa.

Lue lisää

Tuota minä olen aina kummeksinut, kun kuulee lapsille sanottavan, että nyt pyydät anteeksi kaveriltasi. Sitten toinen urahtaa toisen pakoittamana sen anteeksi. No niin ja sitten kaikki on olevinaan hyvin. Anteeksi pyydetty (ilman katumuksen häivääkään) ja anteeksi annettu?
Yhtä hullua se, kun koulussa piti pyytää opettajalta anteeksi myöhästymistään. Mitä ihmettä, kun myöhästyi niin myöhästyi ja aina siihen joku syy oli. Eihän siinä opettajalle mitään pahaa ollut tehnyt. Opettaja ei sitten kuitenkaan antanut anteeksi pyynnöistä huolimatta vaan jätti jälkkäriin ja pudotti huolellisuusnumeron yhdeksikköön.

Paloma.se.co kirjoitti:

Anteeksiannosta tuli vain mieleen se että yleensä viimeistään arkun vierellä seisten annetaan anteeksi jollekin läheiselle kaikki ne vääryydet mitä ao. on eläessään tehnyt. Suuren Sovittelijan edessä me kaikki nöyrrymme ja sitten muistotilaisuudessa pidetään hienoja puheita ihmisistä jotka eivät meidän mielestämme kauheesti ylistystä ole ansainneet. Mutta kun kuolleista ei SAA puhua pahaa...miksi? Koska ne voi tulla kummittelemaan? Koska on niin alhaista puhua jonkun ihmisen pahoista teoista kun hän ei enää pääse itseään puolustamaan? Koska se ei kuulu tapakulttuuriimme? Tekopyhyys kukoistaa. Oma valintani on tällöin olla hiljaa...laskea kukat pitämättä puheita.

Lue lisää

Saatan olla sydämetön ihminen, mutta en yhdy sanontaan:" Hyvä se on koirakin kuoltuaan".
Ei kuolema tee vainajan tekoja tekemättömiksi.
On todellakin tekopyhää nostaa vainaja jalustalle, jota hän ei eläessään ole ansainnut.
Ei kuolleesta tarvitse pahaa puhua, jos siihen ei ole aihetta, mutta totuuden voi kyllä sanoa.
Tekopyhyys on ällöttävää.

Jos joku minun muistotilaisuudessani uskaltautuisi vain kehumaan minua olemattomista hyveistäni ja sivuuttaisi kaikki pahat puoleni, potkaisisin häntä hengessäni persuuksille ja kiljaisisin: "Pysy totuudessa ja lopeta kaunopuheet!"

kylmätotuus kirjoitti:

Saatan olla sydämetön ihminen, mutta en yhdy sanontaan:" Hyvä se on koirakin kuoltuaan".
Ei kuolema tee vainajan tekoja tekemättömiksi.
On todellakin tekopyhää nostaa vainaja jalustalle, jota hän ei eläessään ole ansainnut.
Ei kuolleesta tarvitse pahaa puhua, jos siihen ei ole aihetta, mutta totuuden voi kyllä sanoa.
Tekopyhyys on ällöttävää.

Jos joku minun muistotilaisuudessani uskaltautuisi vain kehumaan minua olemattomista hyveistäni ja sivuuttaisi kaikki pahat puoleni, potkaisisin häntä hengessäni persuuksille ja kiljaisisin: "Pysy totuudessa ja lopeta kaunopuheet!"

Lue lisää

Minä en omiin hautajaisiini halua mitään esitelmää.
Lyhyet neutraalit muistosanat vain ja nekin vaan tavan vuoksi.

eppu2 kirjoitti:

Minä en omiin hautajaisiini halua mitään esitelmää.
Lyhyet neutraalit muistosanat vain ja nekin vaan tavan vuoksi.

Mä haluan joko irlantilaiset tai kolumbialaiset hautajaiset.
Irlantilaiset kuljettaa ruumista saattuessa pitkinkylänraittia ja pysähtyy jokaikisen pubinkohdalla ottaan paintin kuolleen muistolle "koska oli se nyt missä tahansa, joka tapauksessa paremmassa paikassa kuin täällä". Kolumbialiset sanoo että kuollut kuoppaan ja eloonjännet tanssiin salsaa!!!!

Tai sitten en. Puheita saa pitää, pitkiäkin. Nekin harvat jotka eivät ole kavereitani saavat naama märkänä kertoa siitä miten he minua kaipaavat ja miten kuolema on Suuri Sovittelija että me vielä tapaamme kerran....minä leijun varmaan jonnain siivekkäänä kirkon katonrajassa ja voihkaisen että voi ei.....ostankin lipun sinne minne sinulla ei ole asiaa.

Vaatimattomuus ei ole minun hyveitäni, vaikka tietysti monen mielestä pitäisi olla, kun ei ole mitään millä leuhkia.

PalomaNonSeq kirjoitti:

Mä haluan joko irlantilaiset tai kolumbialaiset hautajaiset.
Irlantilaiset kuljettaa ruumista saattuessa pitkinkylänraittia ja pysähtyy jokaikisen pubinkohdalla ottaan paintin kuolleen muistolle "koska oli se nyt missä tahansa, joka tapauksessa paremmassa paikassa kuin täällä". Kolumbialiset sanoo että kuollut kuoppaan ja eloonjännet tanssiin salsaa!!!!

Tai sitten en. Puheita saa pitää, pitkiäkin. Nekin harvat jotka eivät ole kavereitani saavat naama märkänä kertoa siitä miten he minua kaipaavat ja miten kuolema on Suuri Sovittelija että me vielä tapaamme kerran....minä leijun varmaan jonnain siivekkäänä kirkon katonrajassa ja voihkaisen että voi ei.....ostankin lipun sinne minne sinulla ei ole asiaa.

Vaatimattomuus ei ole minun hyveitäni, vaikka tietysti monen mielestä pitäisi olla, kun ei ole mitään millä leuhkia.

Lue lisää

Juu, sitten, kun rituaali on ohi, niin menkööt ja nostakoot shampanjamaljan, kun muori on päässyt vihreille niityille.

Nämä kaksi viimeistä kohtaa näyttävät eniten mietityttävän täällä.
Itselläkin on ollut ja on vieläkin niissä pohtimissa.
Juuri omaisten kesken on aika luonnollistakin tuo avun vastavuoroisuus.
Itse ajattelisin, että jos on kyseessä henkilö, joka aina jatkaa samaa ´´pahan teon´´ kaavaa, jos mahdollista pitäisi yrittä ottaa etäisyyttä tällaiseen henkilöön.

Ajattelisin, että, jos tapahtuu jotain, mitä ei voi muuttaa, mikä on ikävää, voisiko ajatella ottavansa uuden näkökulman asiaan.
Löytää jotain, joka helpottaa.
Toinen ajatus tuli tuosta semmonen, että jonkun asian suhteen, josta on ollut jotain mieltä, näkökulma muuttuu, kun saa hyviä perusteluja, jotka voi hyväksyä.
Tuosta piällysmiehestä. Eikös siellä perustuslaissakin lue, että synnymme tasa-arvoisina.

Nimim. "Eiainajaksaollakiva" en koe olevani tuuliviiri, vaikka joskus joudunkin muuttamaan mielipidettäni. On asioita, joita on pakko tarkastella uudesta näkökulmasta , kun elämänkokemus niin vaatii.

Taito nauraa itsellemme on antoisaa. Siinä huomaa, miten pieniä olemmekaan " oikeine" mielipiteinemme.

Tuo äsköne, viimene kirjuutus ei tietenkää koske minua. Oonha minä savolaene piällysmies.

Juurikin noin, että kun kohtaa menetyksiä ja on luovuttava erilaisista asioista, tilalle tulee jotakin muuta elämän mielenkiintoa yllä pitävää.
Mieln hyvin- tai pahoinvointi vaikuttaa myös fyysiseen kehoomme ja päinvastoin.

Joskus olen pohtinut itsekseni, että, jos sellainen päivä tulee, ettei pystykään arkeaan hoitamaan, kuinka sitä sopeutuu, jos paljonkin apua tarvitsee.
Kesälläkin tuntui ihan hassulta, kun miniä toi mökillä kuppiin kaadetun kahvin ja piirakanpalan nenän eteen.
Ja pojantytär sanoi, ettei sun tartte aina tiskata ja rupesi tiskaamaan.

eppu2 kirjoitti:

Joskus olen pohtinut itsekseni, että, jos sellainen päivä tulee, ettei pystykään arkeaan hoitamaan, kuinka sitä sopeutuu, jos paljonkin apua tarvitsee.
Kesälläkin tuntui ihan hassulta, kun miniä toi mökillä kuppiin kaadetun kahvin ja piirakanpalan nenän eteen.
Ja pojantytär sanoi, ettei sun tartte aina tiskata ja rupesi tiskaamaan.

Lue lisää

Meillä tuota ihmettä ei ole vielä tapahtunut, että virran suunta kääntyisi jälkikasvusta minuun päin. Tosin merkkejä on kyllä ollut ilmassa: vointia kysytään, ei odoteta palvelua itsestään selvänä asiana. Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisi tyttäriä, heille olisi vastavuoroisuuden malli siirtynyt luontevammin, uskoisin.
Taitaa olla meidän kaikkien kauhukuva tuo, että joutuisi jättäytymään muiden avun varaan... Täytyy vain toivoa, että omatoimisuus säilyisi mahdollisimman pitkään ja olen sitä mieltä, että jonkin verran siihenkin voi itse vaikuttaa. Kuntapalvelujakin sentään vielä saa ja kolmas sektori tarjoaa edullisia palveluja. Minullakin on pari yli 80-vuotiasta naapuria, jotka pärjäävät omakotitalossaan kylätalkkarin avun turvin.