en tiedä olisiko todellakin

arvoton

minun pitänyt sitten lapsuudessa/nuoruudessa tajuta toimia jotenkin toisin, että vanhempani olisivat yhteydessä ja läheisiä. Järkeni vain jotenkin sanelee, että vanhemmalla on vastuu siitä, kuinka lapset kasvaa ja kuinka läheiseksi yhteys vanhempiin muodostuu, mutta voin olla väärässäkin.

11

104

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Eiolisi

      Olet täysin oikeassa.

    • NoWorries_

      Olet oikeassa.
      Älä ota painolastia itsellesi vanhempiesi vanhemmuudesta, kaikki eivät oikein vanhemmaksi opi millään, tai jotkin osa-alueet jäävät huonommiksi. Sama kuin kaikissa taidoissa elämän eri osa-alueilla.
      Voit vain hyväksyä heidät puutteineen, ja antaa anteeksi, itsesi takia.
      Voi tietysti olla, että myös vanhempasi kärsivät asiasta, ja voit olla myös oma-aloitteinen yhteydenpidossa, mutta älä hakkaa päätäsi seinään.
      Missään tapauksessa et ole arvoton!

      • arvoton

        näin vain minulle sanottiin, että pitäisi minunkin asiaa miettiä onko minussa vika ja niinhän sitten mietin, palstalle asti.

        Itse olen sinänsä sinut asian kanssa, siihen, etteivät yhteyttä pidä. Onhan se tietysti surullista, että lapseni jäävät isovanhempien läsnäolosta paitsi ja keskusteluja on ollut, kun koulukaverit esim. kesäisin ovat jopa viikkoja isovanhemmilla....

        Mutta, ymmärrän nyt aikuisena toisaalta vanhempianikin,koska äitini on kertonut minun olevan ns. vahinko, ehkäisyn pettämänä. Lapsuuden kotini on ollut väkivaltainen ja riitaisa, kovin näkymätön lapsi olen ollut. Ehkä sekin on aiheuttanut sitten ettei välit ole tiiviit ja lämpimät.


    • sillais

      Toivoisitko siis läheisempiä ja lämpimämpiä välejä vanhempiisi? Olet aikuinen ja ilmeisesti itsekin vanhempi. Voit itse alkaa kehittää välejä ja yhteydenpitoa tiiviimmäksi. Mutta tärkeintä nyt olisi huolehtia, että välit omiin lapsiisi pysyvät hyvinä.

      Et ole vastuussa lapsuutesi tapahtumista. Mutta olet nyt aikuisena vastuussa omalta osaltasi siitä, millaiset välit sinulla on omiin vanhempiisi ja varsinkin omiin lapsiisi.

      Korostaisin kuitenkin myös sitä, että kaikki eivät vain ole kovin sukurakkaita. Syitä on lukemattomia. Silti eletään ja tullaan toimeen. Ei ole pakko olla niin tiiviit yhteydet. Ei yhteydenpidolla ole mitään vähimmäis- tai enimmäismäärää.

      • ymmärsin

        Jaa että hyljeksityn vahinkolapsen nyt pitää katsoa peiliin ja ottaa omalle kontolleen kaltoinkohtelunsa. Kyllä-kyllä, ainakin vanhaa vanhempaa helppaa kun taaskaan ei ollut oma vika vaan noiden perheenjäsenten.

        Mieti ketkä voisivat toimia simuloituina isovanhempina, onko suvussasi ketään "normaalia" lapsirakasta pariskuntaa, tai viettäkööt isän suvun luona kesiä? Kummitkin ovat mm. tällaista varten olemassa. Jos ei mitään ole järjestettävissä, etsivä löytää. Soittele vaikkapa muutamaan maatilamatkailupaikkaan, juttele miten voisi järjestää kivaa kesää mummittomalle ja papattomalle sisarusparvelle.


      • vastuujarajat
        ymmärsin kirjoitti:

        Jaa että hyljeksityn vahinkolapsen nyt pitää katsoa peiliin ja ottaa omalle kontolleen kaltoinkohtelunsa. Kyllä-kyllä, ainakin vanhaa vanhempaa helppaa kun taaskaan ei ollut oma vika vaan noiden perheenjäsenten.

        Mieti ketkä voisivat toimia simuloituina isovanhempina, onko suvussasi ketään "normaalia" lapsirakasta pariskuntaa, tai viettäkööt isän suvun luona kesiä? Kummitkin ovat mm. tällaista varten olemassa. Jos ei mitään ole järjestettävissä, etsivä löytää. Soittele vaikkapa muutamaan maatilamatkailupaikkaan, juttele miten voisi järjestää kivaa kesää mummittomalle ja papattomalle sisarusparvelle.

        Kyllä, aikuisuus on sitä, että jos joku ajaa sun varpaalle, niin ei jää tien viereen huutamaan että apua apua sun pitää korjata se varvas jonka päälle ajoit byäää, vaan linkuttaa itse sinne terveyskeskukseen missä saa apua.


      • anopintyyliinterkkarille
        vastuujarajat kirjoitti:

        Kyllä, aikuisuus on sitä, että jos joku ajaa sun varpaalle, niin ei jää tien viereen huutamaan että apua apua sun pitää korjata se varvas jonka päälle ajoit byäää, vaan linkuttaa itse sinne terveyskeskukseen missä saa apua.

        Mun anopin tapauksessa se ei tajuais soittaa kellekään muulle kuin lapsilleen tai miehelleen. Jos olis omalla autolla liikkeellä, eikä pystyisi ajamaan, sille ei tulis mieleenkään esim. soittaa taksia.

        Koko lähisuku sais sitten kuulla kuinka varpaaseen sattui ja mikä meni vikaan polilla.


      • tunteetonjooo
        anopintyyliinterkkarille kirjoitti:

        Mun anopin tapauksessa se ei tajuais soittaa kellekään muulle kuin lapsilleen tai miehelleen. Jos olis omalla autolla liikkeellä, eikä pystyisi ajamaan, sille ei tulis mieleenkään esim. soittaa taksia.

        Koko lähisuku sais sitten kuulla kuinka varpaaseen sattui ja mikä meni vikaan polilla.

        Sä et ole sun anoppi eikä sun tarvii ottaa vastuuta sen tunteista.


      • anopintyyliin
        tunteetonjooo kirjoitti:

        Sä et ole sun anoppi eikä sun tarvii ottaa vastuuta sen tunteista.

        En otakaan, en ota mitään vastuuta mistään mitä se nainen yksin tai miehensä kanssa tekee. Kuvailin vain skenaarion, sen perusteella miten aiemmin on ongelmat heillä ratkottu: soittamalla muut hätiin.

        Ketjun alkuun palatakseni: kun lapsi lopulta aikuisena miettii ja tajuaa, että vanhemmillaan ei todellisuudessa ollut mitään hajua, miten lapsi olisi pitänyt kasvattaa, näyttää lapsi siinä, että lapsi on viisaampi aikuisena kuin vanhempansa koskaan olivat.

        Lapsen ei tarvitse ymmärtää vanhempiensa tekoja eikä antaa anteeksi muuta kuin itselleen, että syy ei ollut hänessä. Lapsen ei tarvitse auttaa heitä, jotka eivät lasta aikoinaan auttaneet.


      • arvoton

        En toivo heiltä mitään enää. En edes perintöä, vaikka köyhä olen. Itse aioin olla lapsilleni läsnä ja tukena heidän aikuisiälläkin.


    • lehmämullikka

      Moi aloittaja, minäkin painin sen kanssa, että välit vanhempiin ovat ongelmalliset. Toiseen siis todella hyvät, mutta toiseen taas ... sanoisinko hyytävät. Nuo asuvat yhdessä, joten välillä en voi mennä kylään, kun se ikävämpi osapuoli on siellä myös kotona. Välitän molemmista, myös siitä ikävästä puoliskosta, mutten saa oltua läheinen hänen kanssaan.

      Olen myös miettinyt sitä, olisiko pitänyt olla "helpompi lapsi" tai jotain. Minulla on Aspergerin oireyhtymä, joten en ollut ihan normaalein mahdollinen muksu - ei mitään suunnattomia kiukkukohtauksia tai vastaavaa, mutta olin tosi paljon omissa maailmoissani ja kuljin omaa polkuani, kuvaannollisesti. Eli en ollut ihan niin vanhempien ohjailtavissa, mitä ehkä neurotyypillisesti normaalit lapset ovat. Tästä otaksun, että olin vähän "vaikea tapaus".. Mutta kun se vuorovaikutus oli tämmöistä: Vanhempi1: "mikset syö?"
      minä: "en jaksa enempää."
      vanhempi1: "kaikki syödään, mitä lautasella on!"
      minä: "se on ihan kylmää ja sitä on liikaa, en jaksa enempää." (jos et tiedä Aspergerin yhtymästä, niin esim. kaikki ruoka ei tunnu kivalta suussa, mikä osittain rajoittaa syömistä etenkin lapsien keskuudessa. Aikuisena tämmöistä oppii hillitsemään, vaikkei se ruoka vieläkään tuntuisi kivalta suussa)
      vanhempi1: "Etkö tykkää minusta, vaikka tein sulle ruokaa ihan hyvää hyvyyttäni? Toivot, että minä kuolisin."

      Olin tuossa vaiheessa hei jotain 6-8-vuotias....

      Sama, jos en ole halunnut harrastaa niitä asioita, joita vanhempi1 on toivonut minun harrastavan, tai jos en ole tykännyt katsoa pornoa (?!) hänen seurassaan - siis ei se sitä mitenkään käskenyt katsoa, vaan se niinkuin katsoi sitä itse, minusta piittaamatta, kun olin olkkarissa samaan aikaan sen kanssa - vaan olen keskittynyt vaikka lukemaan tai jotain, niin taas on tullut kuultua se "et arvosta vanhempiasi yhtään, et tykkää minusta, toivot että tappaisin itseni" -valitus.

      Samaa kitinää ollut iän kaiken, nyt aikuisena joudun sitten katsomaan tuon vanhemman perään, ettei se nolaa itseään missään tai tee jotain jättivelkoja itselleen tai muuta vastaavaa. Ja aina vain jatkuu se "et tykkää minusta, olet kiittämätön käärme" -mantra, mitä se on hokenut aina.

      Todellakin mietin, olisiko pitänyt olla jotenkin erilainen lapsena ja vaan suostua mukisematta tekemään niitä asioita, joita toi halusi meikäläisen tekevän. Nyt on vaikea enää suhtautua silleen lämpimästi häneen, kun onhan tuon haukkumiset sattunut minuun aika monesti.

      Ei tästä varmaan apua ollut, mutta ehkä vertaistukea. :D

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mistä puhuitte viimeksi kun näitte

      Kerro yksi aiheista
      Ikävä
      101
      7553
    2. 105
      5563
    3. Se on hyvästi

      Toivottavasti ei tavata.
      Ikävä
      83
      5047
    4. Olenko saanut sinut koukkuun?

      Hyvä. Rakastan sua.
      Ikävä
      139
      4436
    5. Alavuden sairaala

      Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan
      Ähtäri
      11
      3150
    6. Sisäsiittosuus

      Tämän kevään ylioppilaista 90% oli sama sukunimi?
      Suomussalmi
      49
      2833
    7. Miksi sä valitsit

      Juuri minut sieltä?
      Ikävä
      52
      2769
    8. Kerro nyt rehellisesti fiilikset?

      Rehellinem fiilis
      Suhteet
      61
      2387
    9. Törkeää toimintaa

      Todella törkeitä kaheleita niitä on Ylivieskassakin. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/8570818
      Ylivieska
      10
      2354
    10. Hei........

      Pelkkä sun näkeminen saa mut hymyilemään pitkin iltaa. Oot niin 🤩😘 Edellinen poistettiin.
      Ikävä
      56
      1966
    Aihe