Haluan erota, en vaan tiedä kuinka. Olen pikään etsinyt ulospääsyä, en löydä. en myöskään voi puhua kellekään, en voi, ystäväni kertovat asiantuntevia neuvoja vaikka eivät ole naimisissa tai möläyttävät ukolleni. Osa kuvittelee että liioittelen. Tiedän missä mennään, kaipaan sosiaalisuutta ja järkevää keskusteluseuraa, pieruhuumori kun ei pure 24/7. Elämässä on niin paljon hyvää, haluan elää, käydä lenkillä, matkustella ja kokea. Haluan olla hyvä äiti. En jaksa kuunnella kiukuttelua mieheltä, en jaksa hänen ylivarojen eloa, en jaksa hänen vonkaamista (mun ei tosiaan tarvii olla hänelle mieliks kun suihku ei maistu), mä en jaksa tuijottaa telkkaria ja lohduttaa aina ku vähän joku ärsyttää, mä en jaksa pelätä millon se taas suuttuu, mä en jaksa esittää... mä oon aidosti miettiny tätä suhdetta ja liittoa. Miks mun pitää jättää kuntoilu ja itsestä huolehtiminen koska toinen on laiska? Enkö mä saa käydä tapaamassa ystäviä? Pitääkö mun käydä töissä pelkästään maksaakseni ton velat? Kuuluuko mun huolehtia aikuisen tarpeista ja pistää itteni sivuun jne.... tää on kiteytettynä... kaikki se aito skeida pysyy poissa tältä palstalta.
Musta on aivan kamalaa lukea täällä kuinka ihmiset purkaa omaa pahaa oloaan haukkumalla ja syyttämällä. Joo, olen mäkin vihainen ja pettynyt että tää avioliitto onkin ollut yhtä taistelua ja selviytymistä. Mä tiedän että vika ei oo vaan mun miehessä, mä tulin näille palstoille lukemaan ja etsimään jotain järkevää keskustelua. Mä voin sanoa että oisko kamalaa kaiken tän taistelun jälkeen kuulla kun musta tulis myös se lutka yh (oon muuten mieheni mielestä sekin vaikka missään en käy) elämään kyllästynyt, ei huolehdi itsestään, ja siinä on syitä miks haluan erota... mun mielestä mulla on oikeus elää ja huolehtia itsestäni.
Voin kertoa että mä oon jo pari vuotta prosessiin tätä. Mä välitän mun miehestä, rakasta en enään koska sen ongelmat etäännytti mut ja sen loukkaamisesta pakotti mut sulkemaan hänet pois. Mä en luota joten en siis voi rakastaa. Rakastamisen tarvii uskoa ja luottamusta. Onhan silloin paljastanut itsensä toiselle, jos toinen päättää käyttää hyväksi haavoittuvuutta ja satuttaa pahasti syvältä usein, ja kerta toisensa jälkeen sirpaleita kasattu sydän hajoaa, ei toista voi enään päästää lähelle. Eli voisin olla itsesäälissä ruikuttava jne... väärin. Mä olen hemmetin vahva, mutta mulla on silti tunteet. Ja ihminen joka ei saa tunteitaan esiin ahdistuu... lähellä mennään joten jälleen, kun sosiaalinen piiri on supistettu, kaveripiiri ei oikein tajua, kaipaa keskustelu seuraa... jonkun joka tietää mitä on kun haluaa erota vaikka pieni osa muistuttaa että se ihminen on hyvä, sillä on vaan vaikeaa, ja se hakee apua, teenkö väärin jos lähden.
avioero pohdituttaa
7
72
Vastaukset
- tererdfdsdf
Vähäsen vaikeaselkoista on tekstisi, mutta... Siis että ahdistaa, mutta ei ole "kunnon syytä" erota? Mies ei ole varsinaisesti täys pas-ka (ei petä, hakkaa tms), mutta pahasti mättää. Hei, herätys nyt: ei eroon tarvita mitään yhtä sormella osoitettavaa syytä. Sinä et näe teillä kahdella yhteistä tulevaisuutta, niinhän? Eikös siinä ole riittävä syy erota? Et rakasta etkä etenkään voi luottaa häneen. Vedät häntä kuin kivirekeä perässäsi.
Miksi et tiedä, kuinka erota? Kakaiset vaan asian ääneen ja siitä se lähtee. Villi veikkaus on, että tulee miehelle puun takaa - niin kai se useimmille niistä tulee, jotka pitävät ennakko-oireilua vain "akkojen kitinänä". Oletko miettinyt asumisasioista ym.? Onko teillä lapsia? Noiden käytännön asioiden järjestelystä lienee enimmäkseen kyse, koska henkisestihän vaikutat jo asiat pitkälti puineen läpi. Kukaan ei sano, että se helppoa on - onhan ero aina jonkinlainen henkinen mahalasku kuitenkin, koska toisen kanssa on yhteen mennyt sillä mielellä, että tämä on nyt sitä oikea Happily ever after-kamaa. Mutta kun luottaa omaan arvostelukykyynsä ja fiiliksiinsä ja muistaa silti pitää järjen päässä, kaikki järjestyy. - Eronnutmm
Oikeastaan on 2 vaihtoehtoa, jäädä ja yrittää selvitä/selvittää asiat tai lähteä pois. Tekstistäsi huokuu, että et ehkä enää jaksa edes yrittää yhdessä eloa, silloin on lähdettävä pois ihan itsesi takia. Olet kaiketi menettänyt elämänolosi, se on paljon menetetty ja väsyttää kenet tahansa totaalisesti.
Ole rohkea ja päättäväinen ajatellessa itseäsi ja elämääsi. Parempi ottaa yksi kertaosuma, kuin vuosien jatkuva pikku "mätkiminen". Hei puhetta,
Päällimmäisenä viestistäsi tuli mieleen se, että kuulostat hyvin väsyneeltä ja turhautuneelta. Ja toiseksi se, että tunnut jo tehneen päätöksesi. Vaikka ero on iso prosessi, toivon, että tulevaisuus tuo sinulle hyvää.
Parisuhde on aina kahden kauppa. Vaikka toinen yrittäisi miten, ei auta jos toinenkin ei ole mukana. Silti eroaminen on aina iso päätös.
Ymmärsin, että teillä on myös lapsia. Jos kotona on koko ajan kireä ilmapiiri sekä paljon riitoja, ero voi olla helpotus myös lapsille. Etukäteen olisi silti hyvä miettiä miten eroaminen olisi paras toteuttaa lasten kannalta. Miten esimerkiksi asuminen järjestetään tai miten edistää sitä, että lapsilla säilyy suhde molempiin vanhempiin?
Voimia tulevaan,
Vilppu H.
pappi- surullinenkirkko
Ja Halleluja, kirkko siunaa erosi, jota varten nämä kirjoitukset ovat (kirkon mummot kuvittelee etteivät Suomen naiset osaa erota, vaikka oikeesti naiset eivät juuri muuta tee).
Päätöksen olet tehnyt, muttet yrittänytkään hakea apua esim. kirkon järjestämältä parisuhdeleiriltä tai pukahtanut miehellesi asiasta. Se ei tosin edellistä kirkon ihmistä mietitytä. Hänen tehtävä näyttää olevan vain eroon kannustaminen.
Surullista.
Jos edes itse näkisitte, että moni vieroksuu kirkkoa jo lähtökohtaisesti niin paljon, ettei osaa vastata edes kiittäen. Kyllä kansa osaa erota, mutta itse ette itsellenne ole sitä sallineet..
Tyhmää.
- sara__66
Hei.
Avioliitossa ei ole pakko olla. Se on täysin vapaaehtoistoimintaa. Teidän avioliittonne kuulostaa näin luettunakin ahdistavalta. Ymmärrän hyvin, ettei kukaan tuollaista tahdo. Jos tai kun liitto on sellaisella mallilla, ettei siitä saa itselleen mitään, eikä sitä tahdo jatkaa, niin ero on ainoa tie. Kysyt kuinka erota. Esimerkiksi sitten kuin suurin osa ihmistä tekee. Ilmaiset parhaaksi katsomallasi keinolla miehelle, että harkitset eroa. Valitset syistä kaikkein neutraaleimman. Itse käytin "olemme kasvaneet erilleen" -ilmaisua - en tosin juuri noilla sanoilla.
Erityisen huolestuttavaa on miehesi tuhlaileva rahankäyttö. Minunkin ex käytti rahojani, tietysti aika ovelasti, ja välillä sääliinkin vedoten. Siinä hän oli mestari. Pistä se erohakemus menemään ennen kuin olette molemmat "konkurssissa". - VastaEronnutMies54
Lähde äkkiä vetämään, ennen kuin menetät järkesi. Ei siitä sen miehen kanssa enää mitään tule. Eikun eroa järjestelemään ja hankkimaan OMA elämä.
- voimiaaloittajalle
Ikäviähän nämä avioerot ovat. Se on selvä juttu, mutta eipä sillekään mitään voi, jos yrityksestä huolimatta tai toisen ei yrittämisen vuoksi hajoaa. Kaikki kivet kannattaa kääntää kuitenkin ensiksi ja sitten vasta luovuttaa, varsinkin jos on lapsia.
Itse kipuilin pitkään suhteessa ja asiantuntija-avun myötäkin opin kuitenkin paljon myös omasta toimintatavoistani ja virheistäni suhteessa. Jotenkin se oma taistelunikin suhteessa asioiden puolesta, tietty liika jyrkkyys ym. on hävinnyt tms. Onhan tässä oppia seuraavaan suhteeseen, että ainakin ongelmakohtiin pitää tarttua ajoissa etteivät paisu valtaviksi muureiksi. No, onhan nämä tunteet suhteen karille menon myötä vaihdelleet vihasta, surusta, helpotuksesta ja tunteettomuudesta. Mutta ei sitä eroa pitkästä liitostakaan vaan aina voi estää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801975Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161614
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201356Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61262En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121254Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu501253hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121246Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101212Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291191