Aihe

Alkoholismista parantuminen

alkoholistista.kohtuukäy

Tämän palstan mainoksessa kerrotaan alkoholismin olevan sairaus, josta voi toipua täysin.

Sehän tarkoittaa sitä, että sittenhän voi ryhtyä taas kohtuukäyttäjäksi, koska sairaus on voitettu, eikö niin?

36

127

    Vastaukset

    • "Sehän tarkoittaa sitä, että sittenhän voi ryhtyä taas kohtuukäyttäjäksi, koska sairaus on voitettu, eikö niin?"

      Jos jotakuta houkuttaisi kohtuukäytön kokeileminen niin mikä estää yrittämästä.
      En kyllä ymmärrä mikä siinä kohtuudessa on niin kiinnostavaa? Onko se sitten kaikkien AA-kerholaisten salainen haave, kaikkien toiveiden täyttymys, elämää suurempi juttu? Kenties korkeampi voima voi auttaa siinäkin pyrkimyksessä?

    • Ainakin se on vaikeaa. Itse en oikein enää viitsi ajatellakkaan kohtuukäyttöä.
      Ainakin minun pääni olen niin huonoista aineista tehty, että pelkään edes kokeilla.
      Tällainen minä olen. Nytkin kun joulu ja uusi vuosi lähestyy on minunlaisteni vain pysyteltävä kaukana sellaisista porukoista. Oikeastaan kaikesta sosiaalisesta touhusta tuonlaisten "juhlien" ajan.
      Kerran holisti. Aina holisti.

    • Jos voisin parantua? Jos voisin parantua kummallisesta ja vaarallisesta kävelystäni ja muista alkoholin tuomista ongelmista antaisin vaikka mitä.
      En ole juonut mitään kuukausiin, mutta kävely on parantunut vain vähän ja sekin vähä tapahtui heti alussa kun lopetin dokaamisen.
      Mihinkään korkeimpiin voimiin en usko.
      Eikö treenaaminen auta? Yritän mutta tulokset ovat hyvin heikkoja. Sitä paitsi jalkojen harjoitus on vaarallista. Siinä voi kaatuilla. Enkä jaksa kunnolla enää kävelläkkään.
      Minulla on aika varattuna lääkärille. Mitkä olisi tärkeimmät asiat, joita kerron hänelle?

      • Tietääkö joku, että jos kuitenkin joskus ottaa ihan vähän,- vaikka kävelykin on jo muuttunut sellaiseksi katkonaiseksi onko se niin kauhean vaarallista?
        Olenhan vuosikausia juonut ja täysraittis tuntuu liian vaikealta.


      • Jos täysraittius tuntuu liian vaikealta niin silloin ei auta muu kuin jatkaa juomista.Vaihtoehtoja on vain kaksi täysraittius tai juoppous.


    • 1.
      Mainoksen tehtävä ei ole puhua totta vaan myydä tuotetta.

      2.
      Alkoholismista ei siihen sairastunut parane koskaan; juomatta voi kyllä olla vaikka 100 vuotta. "Yksi ryyppy on liikaa, tuhat liian vähän."

      3.
      Viinapiru on todella ovela yrittäessään saada karanneen saaliin takaisin.

      • Viinapiru on mielikuvituksen tuotetta aivan samoin kuin korkeampi voimakin.
        Ei edes nim.merk. 6000-päivää voi mitenkään tietää kenenkään toisen puolesta mitkä olisivat seuraukset sen yhden ryypyn ottamisesta.
        Olisikohan se hirveä pettymys, vai tulisiko siitä voitonriemuinen tunne jos se ei johtaisikaan järjettömään alkoholinkäyttöön ja takaisin sinne riippuvuuden syövereihin?


      • muutostiloja kirjoitti:

        Viinapiru on mielikuvituksen tuotetta aivan samoin kuin korkeampi voimakin.
        Ei edes nim.merk. 6000-päivää voi mitenkään tietää kenenkään toisen puolesta mitkä olisivat seuraukset sen yhden ryypyn ottamisesta.
        Olisikohan se hirveä pettymys, vai tulisiko siitä voitonriemuinen tunne jos se ei johtaisikaan järjettömään alkoholinkäyttöön ja takaisin sinne riippuvuuden syövereihin?

        Absoluuttinen totuus on mielikuvituksen tuotetta. Siksi tuo sinunkin väitteesi on vain mielipide, ei fakta.
        On tietenkin mahdollista, että se yksi ryyppy jäisi siihen yhteen ryyppyyn, tai johtaisi korkeintaan ns. kohtuukäyttöön. Mutta on yhtä lailla mahdollista sekin, että se yksi ryyppy johtaisi takaisin sinne riippuvuuden syövereihin. Sitä kun ei etukäteen voi tietää kumpaan joukkoon itse kuuluu, niin lienee järkevämpää olla kokeilematta.
        Eihän järkevä ihminen kokeile sitäkään, että kuinka korkealta voi hypätä maahan ilman että jalat katkeaa. Tai että kuinka ohuelle jäälle voi mennä hyppimään ilman että vajoaa jäihin.
        MInä tunnen monta alkoholistia jotka opettelivat kohtuukäyttöä yhden kerran liikaa, ja lopulta sitten kuolivat viinaan. Mutta minä en tunne yhtään alkoholistia, joka olisi onnistunut pitemmän aikaa kohtuukäyttöön.
        Koko keskustelu kohtuukäytön mahdollisuudesta alkoholistille on yhtä hyödytöntä kuin keskustelu siitä, että pitäisikö Finnairin aloittaa jo reittilennot Marsin ja Venuksen välillä.
        Kumpikaan ei ole käytännössä mahdollista.


      • ex-juoppo kirjoitti:

        Absoluuttinen totuus on mielikuvituksen tuotetta. Siksi tuo sinunkin väitteesi on vain mielipide, ei fakta.
        On tietenkin mahdollista, että se yksi ryyppy jäisi siihen yhteen ryyppyyn, tai johtaisi korkeintaan ns. kohtuukäyttöön. Mutta on yhtä lailla mahdollista sekin, että se yksi ryyppy johtaisi takaisin sinne riippuvuuden syövereihin. Sitä kun ei etukäteen voi tietää kumpaan joukkoon itse kuuluu, niin lienee järkevämpää olla kokeilematta.
        Eihän järkevä ihminen kokeile sitäkään, että kuinka korkealta voi hypätä maahan ilman että jalat katkeaa. Tai että kuinka ohuelle jäälle voi mennä hyppimään ilman että vajoaa jäihin.
        MInä tunnen monta alkoholistia jotka opettelivat kohtuukäyttöä yhden kerran liikaa, ja lopulta sitten kuolivat viinaan. Mutta minä en tunne yhtään alkoholistia, joka olisi onnistunut pitemmän aikaa kohtuukäyttöön.
        Koko keskustelu kohtuukäytön mahdollisuudesta alkoholistille on yhtä hyödytöntä kuin keskustelu siitä, että pitäisikö Finnairin aloittaa jo reittilennot Marsin ja Venuksen välillä.
        Kumpikaan ei ole käytännössä mahdollista.

        En ole kohtuukäytön puolestapuhuja, se on syvältä.
        Samaa mieltä olen siitä, että on paljon raitistuneita alkoholisteja jotka eivät pitkän raittuden aikanakaan pääse eroon niistä psyykeen ongelmista, jotka ovat aina olleet siellä alkoholistisen juomisen taustalla.
        Jos on kroonisesti vastustuskyvytön niin ei tietenkään pidä ottaa sitä ensimmäistäkään ryyppyä.


      • muutostiloja kirjoitti:

        Viinapiru on mielikuvituksen tuotetta aivan samoin kuin korkeampi voimakin.
        Ei edes nim.merk. 6000-päivää voi mitenkään tietää kenenkään toisen puolesta mitkä olisivat seuraukset sen yhden ryypyn ottamisesta.
        Olisikohan se hirveä pettymys, vai tulisiko siitä voitonriemuinen tunne jos se ei johtaisikaan järjettömään alkoholinkäyttöön ja takaisin sinne riippuvuuden syövereihin?

        Puhuessani viinapirusta puhuin vertauksin.

        En tietenkään voi tietää k a i k k i e n puolesta mitä seuraa yhden ryypyn ottamisella. Mutta tiedän tasan tarkkaan mitä seuraa, kun alkoholisti ottaa yhden ryypyn.

        Sinun olisi syytä keskittyä oman alkoholiongelmasi hoitamiseen eikä saivarteluun.


      • 6000-päivää kirjoitti:

        Puhuessani viinapirusta puhuin vertauksin.

        En tietenkään voi tietää k a i k k i e n puolesta mitä seuraa yhden ryypyn ottamisella. Mutta tiedän tasan tarkkaan mitä seuraa, kun alkoholisti ottaa yhden ryypyn.

        Sinun olisi syytä keskittyä oman alkoholiongelmasi hoitamiseen eikä saivarteluun.

        Pitääkö olematonta alkoholiongelmaakin hoitaa?
        No, sehän on teille pitkän linjan AA:laisille tuttua touhua, hoidetaan jotain mitä ei ole ja sen varjolla torjutaan kuvitellun vihollisen uhkaa, korkeammalta voimalta apua pyytäen.


      • ex-juoppo kirjoitti:

        Absoluuttinen totuus on mielikuvituksen tuotetta. Siksi tuo sinunkin väitteesi on vain mielipide, ei fakta.
        On tietenkin mahdollista, että se yksi ryyppy jäisi siihen yhteen ryyppyyn, tai johtaisi korkeintaan ns. kohtuukäyttöön. Mutta on yhtä lailla mahdollista sekin, että se yksi ryyppy johtaisi takaisin sinne riippuvuuden syövereihin. Sitä kun ei etukäteen voi tietää kumpaan joukkoon itse kuuluu, niin lienee järkevämpää olla kokeilematta.
        Eihän järkevä ihminen kokeile sitäkään, että kuinka korkealta voi hypätä maahan ilman että jalat katkeaa. Tai että kuinka ohuelle jäälle voi mennä hyppimään ilman että vajoaa jäihin.
        MInä tunnen monta alkoholistia jotka opettelivat kohtuukäyttöä yhden kerran liikaa, ja lopulta sitten kuolivat viinaan. Mutta minä en tunne yhtään alkoholistia, joka olisi onnistunut pitemmän aikaa kohtuukäyttöön.
        Koko keskustelu kohtuukäytön mahdollisuudesta alkoholistille on yhtä hyödytöntä kuin keskustelu siitä, että pitäisikö Finnairin aloittaa jo reittilennot Marsin ja Venuksen välillä.
        Kumpikaan ei ole käytännössä mahdollista.

        "On tietenkin mahdollista, että se yksi ryyppy jäisi siihen yhteen ryyppyyn, tai johtaisi korkeintaan ns. kohtuukäyttöön. Mutta on yhtä lailla mahdollista sekin, että se yksi ryyppy johtaisi takaisin sinne riippuvuuden syövereihin. Sitä kun ei etukäteen voi tietää kumpaan joukkoon itse kuuluu, niin lienee järkevämpää olla kokeilematta."

        Täsmälleen näin! Hyvin sanottu. "Lienee järkevämpää olla kokeilematta" on hyvä ohje, kun epäilyttää alkoholinkäyttö.


      • muutostiloja kirjoitti:

        Pitääkö olematonta alkoholiongelmaakin hoitaa?
        No, sehän on teille pitkän linjan AA:laisille tuttua touhua, hoidetaan jotain mitä ei ole ja sen varjolla torjutaan kuvitellun vihollisen uhkaa, korkeammalta voimalta apua pyytäen.

        On aika erikoista, jos joku lueskelee "Alkoholismi"-palstaa eikä hänellä ole minkäänlaista alkoholiongelmaa. Voisi epäillä, että sellaisella ihmisellä on ongelmia jossakin muualla.


      • 6000-päivää kirjoitti:

        On aika erikoista, jos joku lueskelee "Alkoholismi"-palstaa eikä hänellä ole minkäänlaista alkoholiongelmaa. Voisi epäillä, että sellaisella ihmisellä on ongelmia jossakin muualla.

        Entä onko sinulla nyt tällä hetkellä päällä pahakin alkoholiongelma, kun tänne noita viisauksia olet päätynyt kirjoittelemaan?
        Veikkaan ettei ole minkäänlaista, ainoa ongelmasi taitaa olla se, ettet ole täysin varma itsekään oletko koskaan alkoholisti ollutkaan.


      • muutostiloja kirjoitti:

        Entä onko sinulla nyt tällä hetkellä päällä pahakin alkoholiongelma, kun tänne noita viisauksia olet päätynyt kirjoittelemaan?
        Veikkaan ettei ole minkäänlaista, ainoa ongelmasi taitaa olla se, ettet ole täysin varma itsekään oletko koskaan alkoholisti ollutkaan.

        Alunperin vastasin avaajalle enkä aio ryhtyä käsittelemään omia asioitani tässä yhteydessä. Sinä voit tietysti veikkalla tai lotota mitä haluat.


    • "MInä tunnen monta alkoholistia jotka opettelivat kohtuukäyttöä yhden kerran liikaa, ja lopulta sitten kuolivat viinaan."

      Tuo kuulostaa niin tutulta, jokainen parantumattomaan sairauteen vakaasti uskova sanoo aina noin. Luultavasti toveripiirissä kuultua toisen käden tietoa.
      Tiedän ettei yksikään oikea alkoholisti kohtuukäytöstä haaveile.
      Jos haluaa juoda niin sitten yksi kunnon kerta känni ja sen jälkeen korkki kiinni. Se ei ole temppu eikä mikään, paitsi ehkä sellaiselle jolla on tapana kankkusen hiipiessä heittäytyä surkeaksi itkupilliksi.
      Useimpien tuttavapiiriin kuuluu kyllä alkoholisteja jotka muuttuvat iän myötä ns. tuurijuopoiksi, vetävät viikon tai pari perusteellisesti ja sen jälkeen raitistelevat taas pitkän aikaa jopa vuosia.
      Kohtuukäytön opettelua ne ei ymmärrettävästi edes harkitse.

    • Kohtuukäyttö? Mitä se on? Luulen sen olevan alkoholinkäyttöä, jossa ei ole tarvetta kiinnittää alkoholiin (humaltumiseen) sen suurempaa huomiota, eikä kohtuukäyttö millään lailla häiritse normaalia elämää. Että voi juoda lasillisen keskustelun, ruokailun lomassa - huomion ollessa kiinnittynyt aivan muihin seikkoihin. Että lasillinen riittää mainiosti, eikä viinanhimo iske.

      En tiedä, kykenenkö koskaan tulevaisuudessa neutraaliin, kiihkottomaan, ohimenevään kohtuukäyttöön eli lasilliseen. Minä olen niitä ihmisiä, jotka pöydässä sähköistyvät välittömästi kun alkoholia on tarjolla. Sisin huutaa: lisää, lisää, lisää! Känni! Känni! Eikä "kohtuukäyttö" koskaan jää ohimenevään, satunnaiseen lasilliseen.

      Pohjalla oltuani, sairastuttuani alkoholismiin, olen joutunut miettimään, mitä kohtuukäyttö on, ja miksi muille riittää se yksi ryyppy. Olemme erilaisia ihmisiä. Olen päätynyt ajatukseen, että minulle alkoholi ei yksinkertaisesti sovi. Yhtä vähän kuin tupakka. Tai jokin muu aine. En tiedä, pystynkö koskaan kohtuukäyttäjäksi. Mihin oikeastaan alkoholia tarvitsen?

      Niin kauan kuin elän epävarmuudessa oman alkoholinkäyttöni kanssa, en viitsi kokeilla "yhtä ryyppyä", ja rikkoa elämääni. Koska en hallitse alkoholinkäyttöäni, olen mieluummin ilman. Enhän osaa kuljettaa täyslastillista matkustajakonettakaan. Olen rakentamassa uutta identiteettiä ja elämäntapaa - ei ole helppoa - mutta taatusti helpompaa nyt kun en käytä alkoholia.

      Olenko jyrkkä ja mustavalkoinen, ehdoton? Ehei sentään. Elämänkokemus puhuu minulle: kokemus on osoittanut, että ryyppy ei jää lasilliseen ikinä - siinä missä muille se on riittänyt. Siinä missä muut nuoret ilakoivat yhdessä, minä istuin pöydässä yksin ryyppäämässä. Lomamatkoilla muut keskittyivät nähtävyyksiin, tekemiseen; minä etsin katseellani lähimmän ryyppypaikan - tai kaupan, mistä viinaa saattoi ostaa heti. Työpaikan juhlissa teeskentelin - kärsin - että lasi kuoharia riittää. Kotiin päästyä ryyppy päälle.

      Ehkä silti on olemassa ihmistyyppi, joka on toipunut todellisesta alkoholismista, ja kykenee hallituun, kontrolloituun kohtuukäyttöön. Se on hatunnoston paikka. Vaatinee suurta itsekuria ja -hillintää, uuden toimintatavan omaksumista, uudelleenoppimista. Itse opettelen vasta uutta elämäntapaa. Se ei kuitenkaan tähtää kohtuukäyttöön. Se tähtää sisäiseen ja ulkoiseen raittiuteen. Se tähtää varmuuteen nautintoaineiden käytössä; tunne itsesi.

      • "Mihin oikeastaan alkoholia tarvitsen?"

        Sen kun oivaltaa ettei alkoholia tarvitse mihinkään, niin se riittää. Ei sen pohtimisesta, miksi en ota tai mitä tapahtuu jos otan, kannata elämäntapaa tehdä.
        Siitä tulee helposti itseään toistava kehä josta on vaikea murtautua ulos.


    • alkoholismia on helppo sanoa sairaudeksi ja päästä samalla vastuusta,
      "olen sairas ja siksi käyttäydyn näin"
      itsensä pettämistä, kova itsekuri kehittää ihmista lujemmaksi ja vahvemmaksi - jos ei siihen pysty, niin...minä en halua maksaa laiskuuden runtelemien ihmisten sairauksia ja töppäyksiä veroissani ja korkeissa viinanhinnoissakaan

      • Kyllä sen täytyy olla helvetillinen sairaus, kun vuosikymmeniä raittiina olleet alkoholistitkin jaksavat tuon tuostakin valittaa ja varoitella ettei voi ottaa sitä ensimmäistäkään ryyppyä.
        Jos nyt joku ns. toipunut alkoholisti heikolla hetkellä erehtyy tai tietoisesti päättää ottaa, niin taatusti alta aikayksikön sieltä jostain sielun syvyyksistä pompahtaa esiin se ikuisesti keskenkasvuinen idiootti, joka ei osaa eikä halua katkaista juomista ajoissa.
        Juopon logiikka toimii niin kuin aina on toiminut, uskoo sokeasti siihen, että alkoholismi on pysyvästi sinne aivoihin ohjelmoitu.


    • Sori "ryhtiäelämään", nyt mä en tajua sun kommenttia. Mun alkoholismi (sairaus tai ei) aiheutti niin helvetillisen pahan olon henkisesti ja fyysisesti; niin pahan että takaisin sitä en halua! Se on syy miksi kieltäydyn yhdestäkin ryypystä. En kokeile "testaamismielessä", olenko ns. toipunut alkoholisti vai ei. Haluan kyllä uskoa että alkoholismista voi toipua täysin, kasvaa ihmisenä ja kasvattaa kovan itsehillinnän alkoholin suhteen, onnistua kohtuukäyttössä, jne. Kerran juoppo, aina juoppo - tunnen aika monta iäkästäkin ihmistä, jotka ovat jossain vaiheessa tajunneet lopettaa viinan kanssa läträämisen. Nykyään ovat kirkassilmäisiä, virkeitä eläkeläisiä. Siihen minäkin tähtään.

      On väärin tulla moittimaan tai tuomitsemaan "meitä varoittelijoita" vain siksi, että itseltä onnistuu kohtuukäyttö. Raittiina oleminen on sellainen kokemus/elämäntapa, joka on niin vahva, että sitä ei tarvitse selitellä. Luulen, että on monta tapaa raitistua ja toipua alkoholimista.

      • "Mun alkoholismi (sairaus tai ei) aiheutti niin helvetillisen pahan olon henkisesti ja fyysisesti; niin pahan että takaisin sitä en halua!"

        Se on hyvä ettet halua, siihen omaan haluun kaikki lopulta perustuu. Jopa ongelmajuominenkin, vaikkakin sitä halua riippuvuus pitkälti ohjailee.
        En varsinaisesti moiti, olenhan itsekin raittiin elämäntavan kannattaja, muutenkin kuin pelkästään alkoholin suhteen.
        On vain ymmärrettävä riippuvuuden syntymekanismeja, mikä johtaa mihinkin ja miten ajautumisen takaisin sinne riippuvuuden pauloihin voi välttää.
        En vaan jaksa uskoa siihen yhteen totuuteen tai mihinkään ennalta määrättyyn kohtaloon, jonka mukaan sen yhden ryypyn tai vaikka useamman ottajasta tulisi vääjäämättä se entisen kaltainen itsesäälissä rypevä alkoholisoitunut vässykkä.


    • "On vain ymmärrettävä riippuvuuden syntymekanismeja
      ---
      En vaan jaksa uskoa siihen yhteen totuuteen tai mihinkään ennalta määrättyyn kohtaloon, jonka mukaan sen yhden ryypyn tai vaikka useamman ottajasta tulisi vääjäämättä se entisen kaltainen itsesäälissä rypevä alkoholisoitunut vässykkä."

      Kommentti ylläolevan johdosta:
      Sinä et ainakaan riippuvuuden syntymekanismeja ymmärrä.

      • "Sinä et ainakaan riippuvuuden syntymekanismeja ymmärrä."

        Ei ole ollut yleensä tapana juomisella rehvastella, mutta vastaan tuohon vain sen, että olen ryypännyt enemmän mitä sinä koskaan valveilla ja unissasi yhteensä.
        Tiesitkö muuten, että raittiiden päivien laskeminen on myös yksi riippuvuuden ilmenemismuoto, ts. pakkomielle?


      • Mistä sinä tiedät minun ryyppyjeni määrän? Asia ei ole minusta millään tavalla rehvastelemisen arvoinen. Omat kokemukseni ovat peräisin eri asteisesta alkoholinkäytöstä yli kolmenkymmenen vuoden ajalta ja niihin kokemuksiin liittyy tapahtumia joita syvemmälle ei ryyppäämisesssä pääse. Elossa siis.

        Mitä tulee loppulauseesi vittuiluun, niin en laske raittiiden päivieni määrää; en kuukausia enkä vuosiakaan. Nimimerkkejä valitaan erilaisilla kriteereillä.


    • "Viinapiru" sijaitsee aivoissa tarkemmin aivosolujen tuoja ja viejähaarakkeiden välisessä synapsiraossa. Kun alkoholi turruttaa siellä reseptorit, niitä kasvaa koko ajan lisää ja jos juominen lopetetaan alkaa ylivireys ja rauhattomuus joka johtuu siitä että kaikki reseptorit alkavat välittää glutamaattia ja sitä tulee yliteholla. Ihminen tuntee olonsa tuskaiseksi ja oudoksi ja rauhattomaksi ja epävakaaksi, ei saa unta ja se pahentaa asiaa, henkilö on aivan liian virkeä. Tällä on myös vastakkaiset vaikutukset. Tilanteen saa rauhoittumaan vain taas alkoholilla tai odottamalla niin kauan kunnes himo menee ohi. Alkoholi muuttaa aivoja, muuttuneet aivot altistuvat helpommin? Ne eivät enää korjaannu alkuperäisiksi koskaan. Joten paras olisi ettei alkoholisti koskaan nauttisi sitä yhtäkään ryyppyä.

    • "Alkoholi muuttaa aivoja, muuttuneet aivot altistuvat helpommin?" -Jep, allekirjoitan tuon. Hyvä kirjoitus Dr.Vinetolta.

      Sinulle "ryhtiäelämään". Kiitos, kun selvensit aikaisempaa kirjoitustasi. Nyt tajuan pointtisi. Olen samaa mieltä kanssasi riippuvuuden syntymekanismien ymmärtämisestä. Olennaista raitistumisessa.

      Muuten, sinulla on hyvä nimimerkki. Kuvaa yhdellä sanalla, mistä raittiudessa, ja ehkä todellisessa kohtuukäytössä, on kyse.

      • Kiitosta vaan. En itse tavoittele kohtuukäyttöä, enkä suosittele sitä muillekkaan raitistuneille alkoholisteille, juurikin sen petollisuuden vuoksi.
        Ei ole viisasta totutella taas siihen mistä on eroon päässyt. Siinä voi mennä herkästi överiksi, ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin.
        Tarkoitin lähinnä hyvin harvoin tapahtuvaa satunnaiskäyttöä, mikä ei tietenkään johda automaattisesti alkoholismin uusiutumiseen.
        Riippuu paljolti sen hetkisestä elämäntilanteesta, jos kaikki mahdolliset asiat on viturallaa niin syitä juomisen jatkamiselle varmasti löytyy.
        Tasapainon saavuttaneelle ja suht itsetuntoiselle siinä ei käy kuinkaan, etenkin jos ymmärtää mikä on homman nimi.
        Totta kai pysyvä täysraittius on se optimaalinen tila, siksi en suosittele edes satunnaista pään nollausta.


    • Miesytävänäni on jutunut kotoa pois ainakin viisitoista kertaa kahden viimeisen vuoden aikana, kun juo salaa ja on yllättänyt minut ja perheenjäsenemme humalapäissään milloin mistäkin. Nyt "mielestäni" laitoin hänet matkoihinsa viimeisen kerran ja vasta NYT hän ymmärtää, että on sairas.

      Kuitenkin lääkäreiden avusta huolimatta hän joi aina edelleen. Nuo sanat: vasta nyt ymmärrän, että olet tosissasi, olen kuullut useasti ja aina on yritetty uudelleen. En halua olla ilkeä, mutta nyt hän tietenkin haluaa takaisin, mutta ei kuulema tarvitse mitään hoitoa vaan rakkaus riittää. Ei riitä, sillä kaikki huonot asiat ovat pilanneet hyvätkin. Nyt hän vetoaa siihen, että miten voin olla niin sydämetön, että voin jättää hänet yksin.

      Kun ei ole parantunut aiemminkaan, niin miten voi parantua nyt ?

    • Miesystäväsi ei oikeasti halua raitistua. Se on viina, mikä miestä vie. Hän on kaukana todellisesta, oikeasta, sisäisestä ja ulkoisesta raittiudesta. Hän ei ole sisäistänyt sairauttaan, alkoholiriippuvuuttaan. Jonkinlainen pysähdys, havahtuminen, kriisi, herääminen voi auttaa häntä huomaamaan tilansa. Viinanhimosta pääsee, mutta se vaatii elämäntapamuutoksen.

      • EroonPäässyt todistaa viisaasti! Prosessi kulkee hänen mainitsemallaan tavalla. Ongelmana on mistä ja miten saadaan se alkukipinä; se voi tulla pysähdyksestä, havahtumisesta, kriisistä jne. mutta se voi jäädä tulemattakin. Se voi myös kypsyä, tai kasvaa mielessä pitkän ajan kuluessa kuten minulla. Toinen ihminen ei voi asentaa sitä ihmiseen mitenkään. Loppuviimeksi asia riippuu kokonaan juoposta itsestään.


    • Ongelmahan tässä on se että hän väittää nyt vihdoin olevan valmis muutokseen, kuten niin monta kertaa aiemmin ja nyt minä tunnen syyllisyyttä hänen kohtalostaan. Mutta jotenkin tämä piti ratkaista. Kiitos sinulle EroonPäässyt :).

    • Ongelma on se, että alkoholisti keksii aina syyn juoda enemmän tai vähemmän. Alkoholisteja on kahden tyyppisiä, sellaisia jotka juovat ja sellaisia jotka eivät juo. Tuurijuopot täydentävät kattauksen - he pysyvät olemaan aina silloin tällöin ilman viinaa, mutta kun sitä saavat, eivät lopeta ennen kuin on pakko, syystä tai toisesta.
      Tiettävästi kukaan ei ole parantunut alkoholismista - toki omasta mielestään monikin. Alkoholi ei ole kenellekään jatkuvasti käytettynä hyväksi - ei millään perusteella.

      Alkoholismi on yksi ikävimmistä asioista joita voi perheelle sattua, oli alkoholisti sitten isä, äiti, veli, sisko tai lapsi - ja nykyisin vitsauksena ovat alkoholisoituneet eläkeläiset joita lapset joutuvat hoitamaan.

      On ihmisiä jota alkoholisoituvat muita helpommin - mutta kukaan ei alkoholisoidu ilman alkoholin juomista. Tämän takia alkoholismiin on vain kaksi syytä, alkoholi ja sen juoja - ei kukaan muu eikä ikinä. Vaikka alkoholisti, mitä tahansa muuta keksiikin syyksi ja alkoholistihan keksii. Sen verran läheltä on tätäkin asiaa saannut nähdä, että omat juomiset ovat hyvin harvoja ja valittuja tapauksia.

      Yhtään "parantunutta" alkoholistia en tiedä, monta alkoholisimiin kuollutta tiedän.

    • No, en minäkään sillä tavoin ole parantunut, että voisin alkoholia yhtään käyttää. Olen kai alkkis, joka ei juo. Mutta jos paranemisena pidetään uutta elämää, missä päällimmäisenä on rauha ja hyvät, toimivat ihmissuhteet (päinvastoin kuin juodessa), niin jonkinlaisena terveyssaavutuksena sitä pidän. Totta on kuitenkin, että alkoholin kanssa täytyy loppuelämä olla "varuillaan" - turha aine, ei sovi minulle lainkaan. Tämä on "omasta mielestä" parantuneen alkoholistin tieto.

      Elämässä on käännekohtia. Toiset jatkavat tuhoisaa, terveyden ja psyyken tuhoavaa alkoholin käyttöä. Toiset heräävät, näkevät, tajuavat, säikähtävät, tms. väärää elämäntapaa - ja aloittavat pitkän taipaleensa raittiiksi. Minulla se on vielä kesken, mutta pidän itseäni onnistujana elämäntapamuutoksessa. Olkoon se paranemista tai ei.

      • En vähättele sinua mutta pitää erottaa kaksi eri asiaa, alkoholismista paraneminen ja alkoholismin kanssa eläminen. Parantuminen tarkoittaisi sitä, että voi ottaa tai olla ottamatta alkoholia. Alkoholisti voi elää ilman alkoholia, mutta hän ei voi ottaa alkoholia ilman, että siitä tulee ongelmia.
        Suosittelen jatkamaan valitulla elämäntavalla -alkoholi ei sovi kaikille ja osalle sitä ei saisi antaa lainkaan.


    • vaihtui urheiluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Korona räjähtämässä käsiin 618 uutta tartuntaa 5 uutta kuolemaa

      Marin ja Kiuru karjaisivat kunnille mm. HUS-alueelle viime hetkellä, eivät ne pysty hoitamaan asioitansa vaan tarvitaan Marinin hallituksen tiukkaa oh
      Maailman menoa
      727
      16825
    2. Seiska: Sedu Koskinen vaihtaa nimensä eksoottiseksi Zedu Di Lucaksi!

      No nyt! Ja nimen takana vanha ystävä Andy McCoy... https://www.suomi24.fi/viihde/seiska-sedu-koskinen-vaihtaa-nimensa-eksoottiseksi-zedu-di-lucaksi-ni
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      13961
    3. Joskus naista ei vaan tajua

      Nainen ostaa netistä tavaraa 30 eurolla kengät ja sitten lähtee hakee niitä 30km päästä eli ajaa 60 km edestakas kun kaupassa samat kengät maksaa 40 e
      Parisuhde
      127
      7859
    4. Helsinkiläiset köyhtyvät vauhdilla, syy vuokralla asuminen

      Helsingissä on erikoinen muutos, nuoret aikuiset tulevat olemaan "varattomampia" kuin aikaisempi sukupolvi. Syy on asuntojen erittäin korkea ostohinta
      Helsinki
      218
      6849
    5. Erätauko: Suomalainen nettikeskustelu julkisuuden henkilöistä - unohtuuko empatia?

      Erätaukokeskustelu tiistaina 1.12.2020 klo 14-16., tervetuloa! Julkisuuteen tavalla tai toisella päätyneistä henkilöistä keskusteleminen netissä tunt
      Viihde ja kulttuuri
      49
      1785