Pitääkö minun lyhentää puolison lainaa?

Ei sinun tarvitse osallistua puolison lainan maksuun jos sinä ole oman osuutesi maksanut ja se siitä. Jos taas rupeat maksammaan lainaa niin ehdotat puolisollesi että omsitat myös enemmän yhteisestä asunnosta ja vielä avioehto että saat oman osuutesi jos ero tulee ja se siitä. Mistä tuollaisia marisijoita läytyy kun toinen maskanut oman osuutensa asunnosta niin pitäisi myös toisen osuutta ruvetamakselemaan. Avioehtoa mysö sen takia että jos sinulla on säästöjä niin ne otetaan huomioon tasinko laskettaessa ja ei pääse puoliso erottessa rahastamaan.

Ei tähän ole mitään sääntöä. Hoidatte niin kuin sovitte.

Meillä kaikki on yhteistä ja yhteisessä potissa. Lapsiin ja lapsillehan se kaikki raha kuitenkin lopulta menee.

Ei tollasta olekaan!

Jos omistus on fifty fifty- myös maksaminen on kummankin puoliksi.
Suosittelen, että teette avioehdon.
Ja sovitte, mitkä perheen/parin menot on kummankin kustannettavia, tai laskette osapuilleen minkä kukakin maksaa.
Tervyt vaihtoehto on että teillä on talousmenotili jonne kumpikin pistää könttäsumman- sieltä sitten maksetaan perheen perusmenot. Esimerkiksi: ruoat, huushollin peruslaskut(sähköt, vakuutukset, lasten kulut, yms.)
Kukin maksaa oman omistuksensa mukaan lainat/maksaa omat henkilökohtaiset juttunsa/yrittämisensä kulut, tms.

Meillä aikoinaan jaettiin niin, että minä maksoin kaiken muun lapsiperheessä, mies lainaa.
Kummallakin oli ihan omakin- pikkuasiatili, omiin henk.koht juttuihin. Perheen menoina oli myös sairastamiskulut, autojen laskut, lemmikki, tietyski kaikki ruokakulut, ym. perusjutut.
Tiukoilla oltiin kyllä, kun kumpikaan ei ollut jättituloinen, ja yllätyksenä meillä oli kummankin lapsen pitkäaikaissairaus.
Eikö rakkautta ole enään välillänne? Se minulle ekana on tullut mieleen, kun teillähän on ihan unelmaelämä!
Meillä... Ei se kantanut, rakkaus, vaikka tiukilla ollessa se oli. Kun asiat on paremmin, ihminen voi muuttua juuri silloin. Tai tajuta kasvaneensa, ja haluta elämältään muuta kuin sen unelman, jonka eteen on alunperin tehnyt töitä.

Mikä teitä estää keskustelemasta siitä, mikä hommassa hiertää?

Tasapuolista on se, että olet jo maksanut osuutesi asunnosta - etenkin kun teillä on yhtä suuret tulot ja jos hoidat myös osasi arkipäivän kuluista. Eri asia sitten, jos otat osan puolison lainasta nimiisi ja lyhennät sitä. Samalla tietysti suurempi osuus asunnon omistuksesta siirtyy sinulle.

Hei,
Kiitos hyvistä vastauksista. Avioehtoa olen ehdottanut mutta asia ei ole edennyt. Se että omistaisin enemmän asunnosta vissiin kyllä sopisi hänelle.
Ehkä "ainaikuisestio" on oikeassa että miksi emme pysty keskustelemalla ratkomaan? Kun oikeasti mitään oikeita ongelmia ei ole. Siis oikeasti.

Meillä on yhteinen taloustili jonne menee lapsilisät ja lisäksi kumpikin laittaa saman summan kuukaudessa. Sillonkin laitoin saman summan kun olin vanheinpainvapaalla ja hoitovapaalla. Sieltä maksetaan ruuat ja ehkä sähkölaskut. Meidän laittama summa vaan ei riitä kaikkien laskujen maksamiseen. Loput laskut puolitetaan, kuten päiväkotimaksut yms.
Valitusta tulee kun taloustili on jostain syystä tyhjä ja puolison pitäisi maksaa jotain omalta tililtään.

Ärsyttää kun puoliso yrittää väittää esimerkiksi että kaikilla muilla pareilla on yhteinen tili johon molempien palkat menee. Tai että sen pitäisi hankkia joku parempi työ josta saisi tuplasti palkkaa jotta mä voisin tuntea miltä tuntuu kun sillä on paljon rahaa ja mulla ei. Yrittää vaan saada mut taipumaan omaan tahtoonsa, ihme manipulointia. Tollasta lapsellista ja manipulointia muissakin asioissa. Mulle tulee vaan sellainen vastareaktio etten todellakaan halua mennä sen systeemeillä vaan pidän entistä enemmän kiinni "omista rahoistani"
Tuntuu raskaalta kun joudun koko ajan pitämään puoliani kaikissa asioissa. Eikö arki muutenkin ole tarpeeksi haastavaa ilman ihan turhia riitoja? Tämä koko homma on sille kuitenkin joku ego juttu loppujen lopuksi.

Ihmeellistä narinaa mieheltäsi kun noin pienistä asioista herneen nenään ottaa ja kerroppa miehllesi että kun hän lyhentelee lainaa niin varallisuus kasvaa kokoajan. Se avioehto voi lopettaa tuollaisen narinan ja aina on hyvä olla puolisoilla omat tilit eikä kaikkia rahoja samaan koriin. Jos kaikkia rahat menee yhteiselle tilille niin toinen voi tuhlata toisenkin rahoja kun voi olla rahanahne ja se siitä

Ei voi olla tasapuolista, jos molemmilla ei ole yhtä paljon tuloja ja samanlainen käsitys siitä, mihin rahansa käyttää. Eli vaikka molemmat tienaisivat reilusti, saattaisi toinen haluta silti lyhentää asuntolainaa nopeammin ja toinen käyttää rahoja matkusteluun. Kompromisseja tarvitaan siis aina. Raha-asioihin on yhtä monta ratkaisua kuin on pariskuntaa, joten ongelma lienee sittenkin siis jossain muualla.

Yhdistit itse rakkauden raha-asioista kertovan viestin perään ja kerroit, että riitoja on muustakin. Kuulostaa, että voisi olla esimerkiksi arvokeskustelun paikka. Sinulle on itsestäänselvää, että toimit tietyistä syistä kuten toimit, mutta puolisolle ei välttämättä lainkaan, siitäkään huolimatta vaikka olisit sen jossain kohtaa kertonut.

Epäilit, että rahariita on puolison egojuttu ja sellaiseksi se on viestisi perusteella kääntymässä omaltakin osaltasi. Kannattaisi siis ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, miten rahaliikenne perheessä toimii ja millä tavalla se mielestäsi menisi reilusti (jos kerran olisit valmis puolisonkin menoja maksamaan).

Asia on kuitenkin selkeästi puolisollesi ongelma ja sitä kautta se on myös sinun ongelmasi. Ratkaisua ei ole esittää, koska monenlaiset vaihtoehdot ovat mahdollisia ja teidän täytyy valita molemmille mahdollisimman sopiva.

Painotan sanaa arvokeskustelu, koska rahassa on harvoin kyse vain rahasta vaan elämäntavasta ja arvostuksen kohteista, ja siksi rahasta riiteleminen on yksi yleisimmistä parisuhdekiistojen aiheista. Pohdi ja perustele oma kantasi itse, sen jälkeen pyydä puolisoa tekemään samoin. Varaudu siihen, että keskustelua ei käydä yhdessä illassa ja että etenkään selkeää toimintatapaa ei todennäköisesti löydy heti, vaikka niin saatatkin toivoa. Tämä varoitus siksi, että puoliso ei välttämättä lopulta kuitenkaan tiedä, mikä asiassa niin paljon hiertää ja se vaatii itsetutkiskelua, joka ei aina ole helppoa. Mutta senhän tiedätkin, viimeistään siinä vaiheessa, kun olet itse arvottanut elämänne tulojesi perusteella.

Et kerro paljonko itse tienaat... mutta kun olette avioliitossa ja kaiken pitäisi olla yhteistä, niin omasta mielestä olisi kohtuullista osallistua lainan lyhennykseen... varsinkin jos teille sitten jää tasapuolisemmin käyttörahaa molemmille

Miksi olet miehen kanssa joka yrittää huijata sinua.

No periaatteessahan avioliitossa on elatusvelvollisuus. Se tarkoittaa sitä että elinkustannuksia pitää maksaa, jos toinen ei pysty. Omaisuutta ei kuitenkaan tarvitse kartuttaa, eli teoriassa edelleen lainan korkoja voi maksaa toisen puolesta, mutta lyhennyksiä ei. Käytännössähän usein toinen maksaa molempien osuudet eikä siitä rangaistuksia tule. Mutta kaikki muu, ruuat, vaatteet, saati sitten lasten kulut, niihin pitää osallistua kykynsä mukaan ja jopa kokonaan, jos toisella ei ole mitään tuloja.

Teillä tuo että "omiin" menoihin on noinkin paljon (yli meikäläisen palkan) yhteisten menojen jälkeen, kuulostaa kyllä oudolta ettei puolisollasi rahat riitä. Onkohan hänellä jotain erikoisia lyhennyksiä tai muita maksuja, joita salailee? Minusta avioliitossa ja avoliitossakin ollaan osin tilivelvollisia toiselle. Jos lasketaan että esim. vaikka 300 (mulle realistisempi luku) jää omiin menoihin, niin niitä ei toki tarvitse tilittää, mutta jos se 300 ei riitä, sitten pitäisi keskustella puolison kanssa, mihin sitä rahaa tarvitsisi enemmän kuin tuon verran, onko se tarpeellista ja voisiko puoliso säästää siihen. Jos on kovin erikokoiset tulot, niin toki se isompituloinen maksaa enemmän. Vanhempainvapaalla tms. kun toisen tulot on väliaikaisesti pienemmät, tietysti toinen maksaa enemmän, jotta toiselle jää tarpeeksi käyttörahaa. Siltä ajalta ei voi oikein käytännössä laskeskella maksavansa jotain "toisen puolesta", koska puoliso on hoitamassa teidän yhteistä lastanne. Jomman kumman on kuitenkin oltava silloin kotona.

Eiköhän tuossa ole keskustelun paikka, että mihin ne keskimäärin 1500 euroa kuussa kuluvat. Ehkä voisi olla yhteinen tili, johon laitetaan ne mitkä menevät yhteisiin kuluihin: lainanlyhennykset, laskut, ruoka, lasten tarpeet. Siltä maksettaisiin ja ostettaisiin vain ne, ja omille tileille jäisi molemmille suht yhtä paljon sitten niihin henkilökohtaisiin kuluihin.

Luin näköjään vähän huolimattomasti, siis olit itse vanhempainvapaalla ja maksoit silloin puolisosikin lyhennykset? Vai vain omasi?

Joka tapauksessa minusta reiluinta, kun teillä on samankokoiset tulotkin, olisi tehdä niin että molemmille jää sama summa käyttörahaa. Tuo 1300-1800 kuulostaa kyllä todella isolta summalta! Voisi varmasti vähemmänkin jäädä, kun kerran ei ihan rahat riitä laskuihin. Käytännössähän sitten maksaisit niitä toisen lainanlyhennyksiä osin, mutta kun menee yhteiselle tilille, niin se ei tuntuisi niin voimakkaasti siltä. Yhteiseltä tililtä kun kuitenkin maksetaan sitten kaikki muukin yhteinen. Asunto kuitenkin on myös yhteinen ja periaatteessa periytyy lapsillenne, toisella on asumisoikeus, oli se sitten se enemmän tai vähemmän maksanut, kuka jää eloon.

Toisaalta ymmärrän sen tunteen, että itse maksaa enemmän ja se harmittaa, mutta useimmilla pareillahan se menee noin. Toinen on pienempipalkkainen, on enemmän niillä vanhempainvapailla, on ehkä pitkiä työttömyysjaksoja. Itse en ainakaan kykenisi ajattelemaan että se toinen on niiltä ajoilta velkaa tai että olisi epistä kun joudun niinä aikoina maksamaan enemmän kuin puolet kaikesta. Avioliitto on kuitenkin sopimus, siinä eletään yhdessä ja hoidetaan lapset, rahat on tavallaan yhteisiä, vaikkei juridisesti ihan niin olekaan. Mutta sen selvittäisin, mihin toisella menee noin jumalattomasti, ettei 1300-1800 euroa kuussa riitä.

ei todellakaan pidä maksaa toisen lainoja varsinkaan kun alusta ootte sopineet puolikkaanne... ja se ei ole edes oikee mies jos suostuisi / suostuu ottamaan edes sulta rahaa vastaan lainan maksuun...

Sijoita ne rahat niin etteivät ole päivittäisessä käytössä. Silloin voitte saada niistä mukavan tuoton ja tehdä jotain kivaa. Mutta tärkeintä on että teillä on molemmilla tunne että niitä ei nyt voi käyttää, on tultava toimeen palkalla.

Avioliitto on vaikea juttu noitten raha-asioitten puolesta. Jotenkin pitäisi tajuta että ihmiset/suvut eivät ole kaikki samalla viivalla. Useinhan se on tietysti toisin päin että mies tienaa enemmän mutta se on jotenkin hyväksyttävämpää. Heikommassa taloudellisessa asemassa oleva mies on kyllä kovan paineen alla nyky-yhteiskunnassa.

Pidäthän huolta ettet taivastele hänen pientä tilin saldoaan ikinä! Älä koskaan sano hänelle että hänen pitäisi olla säästäväisempi yms. Nuo kommentit tekevät katkeraksi ja se alkaa sitten näkyä jo monessa muussakin asiassa. Parasta olisi jos pyrkisitte olemaan puhumatta raha-asioistanne, kun kuitenkin tulette toimeen, eikä kummankaan tarvitse elää velaksi.

Yhteinen tili on hyvä mutta mutta jos kaikki rahat on siellä ja puoliso kuolee vaikka yllättäen niin sieltä ei saa rahoja ennen kuin perunkirjoitus on tehty ja se siitä. Olen pari suhtessa ollut jo yli 25v ja omat tilit on mutta ei riidellä rahasta koska se maksaa kummalla on rahaa ja koskee niin lomareissuja ja keikkea muutakin kivaa. Itse ajele kesäisin motukalla ja maksan sen kulut kaikki itse. Perheen vakuutuksen on miehenä maksanut jo varmaan 20 vuotta.

Siis onko teillä oikeita ongemia, vai teettekö ongelmia olemattomista ?

Kukaan ulkopuolinenhan ei voi teitä neuvoa että miten teidän "kuuluu" toimia. Koska sinä kuitenkin koet epäoikeudenmukaisena että joutuisit lyhentämään puolisosi lainaosuutta, lähdetään siitä että ei, sinun ei tarvitse sitä tehdä. Lainahan on kuitenkin maksettava pois, ja samalla elettävä arkea, eikös niin?
Voiko puolisosi pidentää maksuaikaa jolloin kk-erät saisi pienemmiksi. Onko elämänne menoissa sellista, mistä kumpikin luopuu että toiselle jää varaa maksaa lainaa. Jos puolisosi suostuu, voisitko ostaa häneltä osuuden asunnosta ja sitten osa lyhennyksestä jäisi sinulle - siinä yhteydessä kyllä suosittelen avioehdonkin tekemistä. Onko asuntonne niin suuressa henkisessä arvossa, että ette voi myydä ja muuttaa halvempaan, mihin teillä tasapuolisesti on varaa. Monia asioita tulee kyllä mieleen.

Ymmärrän kyllä myös puolisosi näkökulmaa. Se voi olla ahdistavaa jos omat rahat ei riitä mutta toisella riittää. Asetu hänen asemaansa ja mieti miten itse kokisit sen, että tilipäivänä tililtä lähtee niin paljon ettei arkimenoihin enää rahat riitä.

Jos sinulla on rahaa niin tietenkin moraalinen velvollisuutesi on maksella sitä!
Mennessämme avioon minulla oli vain velkaa ja huonot vaatteet. Kun reilun vuoden ja yhden käytettynä ostetun fillarin jälkeen harkitsimme halvan, käytetyn auton hankkimista niin se maksettiin puotipuksuna toimineen vaimoni säästöistä.
Vähittäiskaupan nuorten naismyyjien palkat olivat todella pieniä 60-luvulla.

Jos maksat oisen lainoja niin omistat sitten sen miehes asunnosta osan, kuitit talteen

Aina toi sama laulu noista asunnon maksamisista. Mä vietin sen parhaan nuoruuteni Lähi-idässä YK:n lipun alla rynnäkkökivääri kädessä ensin Siinailla ja sitten vielä Golanin kukkuloilla. kaverit lomailivat ja irrottelivat vuoroin Sambiassa ja Filippiineillä silloin. itse lomailin suomessa lähinnä ja paikan päällä tietenkin.Tarkoitus oli säästää kaksion käsiraha eli 30 % niistä ansioista. Toisin kuitenkin kävi sillä asuntojen hinnat nousivat niin paljon vuosittain että se ei riittänyt kuin yksiöön silloin. Siihenkin piti vielä heiluttaa sitä isoa ockett-merkistä vasaraa vielä Baghdadissa Irakissa. Sitten niitä kämppiä vaihdettiin aina vähän parempaan ja kalliimpaan parin vuode välein. Vaimo hoiti pääosin lapsi kotona. 1990-luvlla sitten iski massatyöttömyys rakennuksilla mutta olivatpahan lainat jo maksettu pois. Oli minun vuoro jäädä vuosiksi koti-isäksi. Enkä kadu sitä pätkääkään enää nyt. Tilit on ollut yhteiset kohta 35 vuotta. Jos ei kelpaa niin kaikki vaan alusvaatteita myöten kahtia. Kyllä se siitä.

Noi voihan prk, jotkut ovat tyytymättömiä kaikesta. Tuntuu että tuo ap. on mies kuitenkin.
Jos kaikki muut maksut paitsi toisen henk.kohtainen laina on maksettu, niin toinen kitisee , että pitäisi maksaa yhdessä se toisen lainakin. Jos noin paljon jää palkasta menojen jälkeen käteen, olisi tyytyväinen, mutta ei näköjään. Ilmeisesti haluaa rahaa, jos ero sattuisi tulemaan, pahan päivän varalle.
Siis ei tarvitse maksaa toisen lainaa, koska puolisolla on varaa maksaa se itse.

naimisiin kun mennään niin silloin jaetaan koko elämä toisen kanssa. miksi rahasta tehdään niin iso asia? onko se niin tärkeää oikeasti ihmisille?eikö yhdessä olo ole se pointti kun ollaan suhteessa / mennään naimisiin? outoa porukkaa täällä

Naisesi on viisas ,jos saa sut maksamaan. Sinä taas olet tyhmä ,jos maksat. Kaikki 50/50

Varaa aika oikeusaputoimistosta. Tee avioehto ja turvaa oma osuutesi "pesästä". Sen jälkeen avioero.

Mitäs sil on väliä kun ei MUN RAHOJA pääse tuhlaamaan!

172LKa3NUopnqRZPCTi9QgwFJ6VJ7orCmh

Tänne tarvitaan kaikkien pienikin apu! Sairaalakuluihin ja leikkauksiin, pysyvät tallessa paremmin bitcoineina nettilompakossa. Kiitän jo valmiiksi! Nyt on hätä!

En ymmärrä miten kenenkään mielestä voi olla oikein ja reilua että aloittajan pitäisi maksaa puolisonsa asuntolainaa, kun molemmilla kerran on suunnilleen samat tulot!

Ostimme mieheni kanssa asunnon joitakin vuosia sitten. Omistamme asunnon 50/50. Hänellä oli laittaa rahaa asuntoon 200 000 ja minulla 110 000. Otimme molemmat omat asuntolainat; hän tarvitsi 40 000 ja minä 130 000. Hän sitten maksoi oman lainansa pois alle vuodessa päätettyään realisoida osakkeitaan.

Minä makselen omaa lainaani mukavassa tahdissa pois eikä kertaakaan ole tullut edes mieleen että sanoisin miehelle että hänen pitäisi maksaa minun lainaani??? Ajatushan on täysin järjetön! Jos kerrano omistan puolet asunnosta niin kai minä sen puoliskoni sitten yksin maksankin. Ja tämä nimenomaan siksi että meillä on molemmilla suunnilleen samansuuruiset tulot.

Ja juuri noin on tilanne aloittajallakin. Se olisi aivan eri asia jos puoliso tienaisi paljon vähemmän; olisi äitiyslomalla, tai vaikka työtön. Mutta jos kerran molemmat ansaitsevat saman verran rahaa niin aloittajan puolison ajatusmalli ei kertakaikkiaan mahdu järkeen.

Tolla rahalla mitä vaimosi tienaa hän kykenee hyvin itse hoitamaan lainan maksun.
Jos omistetaan 50/50 niin silloin kumpikin hoitaa oman puolikkaan maksunsa.
Laskut ja ruoka ostokset jne. puoliksi vaan.
Ja lopuilla rahoilla kumpikin tekee mitä lystää.
Itse kannatan säästämistä ja hameväki saa luvan jättää satojen eurojen vaate ostokset tekemättä jos ei rahat riitä asumiseen.
Itse tienaan 1400e suurinpiirtein ja hyvin pärjännyt ja emäntä työtön ja kotona kahden pienen lapsen kanssa.
Se vaan on niin että vaikka kuinka paljon tienaa niin jos sitä rahaa ei osaa käyttää ni ei se koskaan riitä.
Parempi ottaa ero ko joutua maksu mieheksi ja katua myöhemmin ko vaimo vei kaiken :D

Kyllähän se kannattaisi auttaa maksamaan laina äkkiä pois, että pääsette kumpikin säästämään rahaa. Se on kummankin etu että velat on parisuhteessa pois molemmilta.
Se sitten miten se sovitaan on eri asia. Itse kokisin niin että jso on vara auttaa maksamaan velkaa, niin toinen voisi sitten velkojen tullessa maksetuksi "auttaa" saman verran sinun säästämis ja sijoitustoiminnassa.
Itse ottaisin sopimuksen kirjallisena, jos on vähän kään epäilystä suhteen kestämisestä.

Tottakai pitää. Minusta asia on niin, että kun yhteen mennään, niin rahatkin ovat yhteisiä. Se jolla on enemmän, myös osallistuu yhteiseen taloudenpitoon isommalla rahamäärällä. Tilithän joka tapauksessa tasataan mahdollisen eron koittaessa, joten mitä järkeä on pitää tarkkaa kirjaa maksuosuuksista.
Avioehto kun tarkoittaa käytännössä sitä, että sitä haluava ei ole sitoutunut suhteeseen alunperinkään.

Ei pidä maksaa. Sinä olet oman osuutesi hoitanut ja hän hoitaa omansa. Jos hän vaatii että sinun pitää avittaa lainan lyhennyksessä tehkää paperi. Käykää lakitoimistossa se tekemässä jotta saatte siitä lainvoimaisen.
Avioehto.
Parisuhteessa tuppaa olemaan näitä yksilöitä jotka kokee että sinun rahat ovat yhteisiä, mutta hänen rahat ovat vain hänen rahoja

Miksi teillä ihmisillä on aina noin vaikeaa rahojen kanssa parisuhteessa? Meillä rahat ollut yhteisiä heti yhteenmuutosta asti eikä ole koskaan ollut mitään ongelmia. Jos se ei onnistu sit pitää vaan sopia säännöt heti alkuun eikä miettiä koko ajan kuuluuko minun nyt maksaa tuosta sentti vai kaksi.

Minäpä kerron karun totuuden. Vuonna 1992 menimme naimisiin,,,saimme neljä lasta toimin aluksi 7v upseerina ,myöhemmin korjausrakentajana. Raksa hommissa freelänserina,,, suoraan kotitalouksille. Lapset syntyivät -93, -96, -99. -03. Koko avion ajanrouva oli kotona ja kun lapsi täytti kolme vuotta, niin viimeistään silloin lapsi tarhaan, siivooja käynyt siivoomassa kodin ja rouva shoppaillut, ja viettänyt koti rouva arkea.
Kaikki lainat ja laskut maksoin ensimmäiset 22v ihan yksin. Hankin omakotitalon Oulusta .. talviasuttavan loma-asunnoan Oulujoen rannalta,, osake huoneiston keskustasta,,,ja rouva moitti laiskaksi.

Ensi viikolla nimet ositus papereissa rouvalle omakotitalo,, osake potti ja käteistä 18 000€ velkaa 21 000 mulle Loma-asunto, auto ja peräkärryni sekä velkaa 23 000€. Reaaliomaisuutta kummalleki 250 000€ ositus kirjojen mukaan.
Tänään olen iloinen pääsen syöpäläisestä eroon eikä maksanut tuon enempää,,, vaimo tuleva ex ei vieläkään tyytyväinen :( Neuvon ota ero!!!! En ole katkera,,sillä nyt itse tästä lähtien voin satsata vain itseeni ja lapsiini,, nauttien joka päivästä,,,ja joskus ehkä oikeasta rakkaudesta

No en tiedä. Toisaalta ei pidä toisaalta olisi se reilua. Itse ajattelen niin, että minun perheessä kaikki rahat ja omaisuus on yhteistä ja käytetään yhteiseen hyvään. Yhteistä hyvää ovat toki kaikkien perheen jäsenten harrastukset. Eihän koskaan mikään ole täysin tasapuolista, jonkun harrastukset ja vaatteet maksaa enemmän kuin toisen, jonkun puhelinlasku on suurempi kuin toisen, jonkun tulot ovat suuremmat kuin toisen, joku saa suvulta tai arvonnasta enemmän rahaa kuin toinen, joku syö vaikka terveydellisistäkin syistä tai ihan vaan makuasioiden takia kalliimpaa ruokaa kuin toinen. Eli ei missään voi ajatella, että ihan tasan kaikki. Mutta yhteisestä potista kaikki perheen kulut hoidetaan ja säästöt ovat yhteisiä - olipa ne kenenkä hyväänsä hankkimia.

Meillä oli sama tilanne kuin teillä. Mieheni kyllä maksoi huomattavasti enemmän asunnostamme, koska itse olin mm. 10 vuotta äitiyslomilla ja opiskelin uutta ammattia, vaikka olimme sopineet samalla tavalla, että puolet ja puolet lyhennetään lainoja. Meille se oli luonnollista, että se, jolla sitä rahaa on, maksaa silloin, kun toinen ei voi. Ei kaikkea voi kuitenkaan rahassa mitata, "miten suuri sijoitus kotiin on olla poissa työelämästä lastenteon ja opiskelun takia".

Toisessa pitkässä parisuhteessa muutin miehen omistamaan taloon. Maksoin joka kuukausi hänen talonsa lainaa 500 €, ikään kuin vuokraa. Enkä ole kyllä siitäkään yhtään pahoillani. Sekin oli minusta luonnollista.

No jos kuvittelen itseni sinun tilanteeseen, niin mitäpä minä niitä euroja tililläni säästäisin. En kuitenkaan mihinkään puolet systeemiin suostuisi, vaan aina kun sitä ylimääräistä olisi, niin maksaisin ylimääräisiä lainanlyhennyksiä. Tämä nyt on minun mielipide ajatellen ihan pelkkää rahaa. Perhe ja parisuhde kun on paljon muutakin, riippuu haluaisinko olla kaikin puolin muuten enää siinä parisuhteessa.

Raha on inhottava asia. Ikävää, jos se on jokin rakkauden tai onnellisuuden mittari.

Näitä vaimon niskoilla eläviä puliveivareita kyllä riittää. Potkaise ukko pellolle.

Miehesi kuulostaa säälittävältä loiseläjältä. Meneekö rahat pelaamiseen vai vieraisiin naisiin? Tuolla summalla elää jo hulppeasti. Kun kerran tulot on molemmilla samat, niin sinun ei tarvitse maksaa ukolle yhtään mitään enää omasta pussistasi. Ihme, ettei mies edes tajuta hävetä sitä, että yrittää elää vaimonsa siivellä.

Jos yhteisen taloustilin summa ei ole riittävä, niin nostatte sinne laitettavan rahan määrää, jotta ei tarvitse enää erikseen tapella pakollisista menoista.

Näköjään puolisollasi on rahaa, jos jää noin paljon vielä omaan käyttöön...Pareja ja talouksia on moneen lähtöön, mutta periaatteessa kun yhdessä asutaan, jaetaan kaikki ja pärjätään yhdessä...nyt aloittajan tilanteessa on niin, ettei puoliso osallistuisi kovinkaan paljon, vaan pihistelee ja käyttää omiin menoihinsa kyllä rahaa..Meillä on ollut puolin ja toisin toistemme auttamista, emmekä ole laskeskelleet kuka enemmän tienaa; omaisuus on yhteistä, yhdessä syödään ja velkoja maksetaan. Jos puolisoilla on kovin erilainen näkemys taloudenhoidosta, suunnilleen erilaiset elämänkatsomukset ja tietenkin ne rahat, voisi olla meidän perheen vaikea elää sellaista elämää. Ainakin me eletään siten, että on yksi iso rahapussi, tai välillä pieni ja sinne kerätään ja sieltä maksetaan. ...Joskus vaikuttaa siltä, etteä joillekin sinkkuus olisi parempi vaihtoehto, kuin se yhdessä eläminen...sitä kun aletaan miettiä sitten, kuka eniten maksaa ja mitä maksaa....eihän siitä mitään tule, muuta kuin riitaa..Minusta olisi ainakin hirveän ärsyttävää alkaa hinnoitella elämää eri tavoin...

Olen tullut siihen tulokseen, että mies yrittää aina vedättää naista. Ennemmin tai myöhemmin. Jotenkin hän yrittää hyötyä naisesta. Ja nainen on se heikompi astia. Luulee vielä omistavansa naisen useimmiten. Älä missään nimessä anna periksi tai maksat. Minun kokemuksellani voisin melko varmasti sanoa jo mihin tuo päättyy. Taistele se avioehto mikäli hän ei aio hoitaa osuuttaan. Voimia, niitä tulet tarvitsemaan.

Ei kannata mennä yhteen, jos on eri rahapussit.

Ei todellakaan kaikilla ole yhteistä tiliä.Meilläkin ostimme talon lainat laitettiin avioliitosta huolimatta puoliksi ja molemmilla omat tilit. Kumpikin maksaa osuutensa lainoista.Lasten vaatteet ja harrastusmenot ruuat ja muut maksetaan puolisksi.Mitä jää saa kumpikin omat rahat käyttää oman mielensä mukaan.Näin ei tarvitse marista et jompi kumpi maksaa enenmmän.

Yhteiskunta vaan korvaamaan nämätkin niinhän se näyttää jakavan tuota vastikkeeton rahaa muillekin.

Rahat voivat olla yhteisiä vain silloin kun molemmilla on sama käsitys rahojen käytöstä.

Minä maksoin lainan, elämisen ja kaiken. Puolisoni oli pienituloinen ja minä suurituloinen. Kun ero tuli, kohotin shampanjalasillisen ja nautin. Sen jälkeen maksoin edelleen kaiken, mutta ei ollut sitä neljättä lasta mukana enää.

Sanonta "puhaltaa yhteen hiileen.." merkitsee sitä, että yhdessä kannetaan vastuu kodista, veloista, lapsista, tulevaisuudesta. Jos alkaa jo heti alussa takkuamaan tämä yhteistyö, kannattaa erota...se ero tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Kotityöt, ansiotyöt ja kaikki muu elämään kuuluva kuluttaminen on niin monisärmäistä ja vaikeasti "hinnoiteltavaa", ja jopa luonnotonta laittaa hintalappua eri töille, eri ammateille jne., ettei siitä pidemmän päälle tule muuta kuin riitaa..Kun lähdetään siitä, että tämä on mun ja tuo on sun jne. ollaan sellaisessa viidakossa, ettei sieltä enää pirukaan osaa ulos...Pitää osata antaa arvoa erilaisille asioille, yhteiselle päämäärälle, turvallisuudelle, onnelle ja toisen kunnioittamiselle. Kotiäiti tekee paljon työtä, jota ei arvosteta....niitä sen enempää luettelematta...niitä on niin paljon. Mies, jos käy ansiotyössä tuo sen leivän pöytään, siihen kotiin, jonka äiti on hoitanut. Jos molemmat käyvät töissä, tuovat he kumpikin osuutensa ja neuvottelevat lopusta. Jos ollaan aivan eri linjoilla, ääripäässä, pidetään kumpikin kiinni omista rahoistaan, on parempi lähteä eri suuntaan, sillä sinkkuus on silloin se luonnollisin tapa elää, ei tällaisia ihmisiä ole tarkoitettu elämään yhdessä, eikä kenenkään kanssa.

Hei, käyppä asianajotoimistossa tuomarin juttusilla, maksaa kyllä
mut tulee asiat kuntoon ja selväksi. Et sitten pety näihin keskustelu
palstan neuvoihin. Kokemusta omalta osalt on.

Jo on helvetti jos ei pärjää 1300-1800€ kuussa! Pitää elää jo oikeasti leveästi!

Tottakai sun pitää maksaa malttaahan hän
olla sun kanssasi sus ajatuksien kanssa

siis olette kai yhdessä menneet kimppaan...miksi ihastuit mieheesi siitä kun hän hoiti laskunsa vai siksi et se jo silloin ajatteli sua

Ala riitlee ihan v*sti

Pitää tietenkin

Älä vaan maksa.

ei tarvitse maksaa! jos olisit itse tarjoutunut maksamaan ensin se olisi ok. mutta kuinka mies kehtaa tuollaista pyytää! onneton luuseri mies. kai se mieskin joskus saa vielä perintöä niin maksakoon niistä sitten oman osansa. ja hullu olet kun olet autoa ja venettä maksanut?? kiinnostais tietää teidän ikä tai ainakin miehen, onko hän mitään maksanut kokonaan pois jos nekin velalla, jos ymmärsin oikein, leivänpaahdinkin jollain osamaksulla tiesti.

Ainoa järkevä ratkaisu on MGTOW!

Narsisti laittaa toisen maksamaan laskunsa. Jos mies ei ole narsisti, niin ehdotan, että asunto siirtyy nimiisi. Maksat miehelle häne osuutensa, ja niin hänellä on rahaa millä mällätä ja hoitaa oma osuutensa.

1300 euroa jää ylimääräistä eikä riitä??!! Hahhah siinä taas yksi jonka ei ymmärrä rahan arvosta ja käytöstä yhtikäs mitään.. eli sun ukkos. Ja sinähän et hänen velkoja maksele vaan hän itse!

Nykyaikana miehet ovat niin kovia maksattamaan naisilla kaikenlaista.
Senpä vuoksi en päästä miehiä kiinteistöihini pesiytymään.
P.S. Kyllähän heitä joskus voi vähän käytellä hyväkseen :D

Keskustelun aloittaja perus trolli ja loput porukasta vaan ei ymmärrä :)

miksi ihmeessä avioparin tarvitsee edes tuolalista miettiä..

Osta sen puolison osuus pois, mutta tee paperit Pankissa.
Silloin kaikki on ns, virallista ja kitinät on poissa.

Kun/jos jotain elämänvarrella tapahtuu, on sinulla ja muksuilla kattopääsipäällä.
Kannattaa ajatella ns,nokkaansa pitemmälle.

Katos näitä ns,narsistia löytyy joka lähtöön.

Kunnon elintasoon arvitaan 5000€ nettotulot niin pärjää ja voi ostaa kaikkea tapeellista.

Ehkä me miehen kanssa ollaan sit jotenkin omituisia. Laitetaan "talo"tilille sama summa kuukausittain, mutta jos toiselle tulee reilummin rahaa yllättäen, niin lainan lyhennykseen se menee tai sitten sijoitetaan rahastoon jotain tulevaa asiaa varten. Mitään avioehtoa ei ole ja ei ole kyllä tarkotuksena erotakkaan. Omat tilit on kummallakin, mutta kaikesta ajatellaan, että "samasta pussista se menee". Ei meillä nipoteta siitä mitä kumpikin maksaa tai ei maksa. Luonnollisesti on jakautunu asiat mitä kumpikin makselee. Isäntä hoitaa autot, minä sisustamisen, remppakulut yhdessä. Kumpikin harrastaa mitä harrastaa ja omat henk.koht. kulut hoidetaan itse. Kun ulkona käydään syömässä, niin se maksaa jolla sattuu käyttötilillä olemaan enemmän rahaa.

Jos saisin jostain reilusti rahaa, niin lyhetäisin YHTEISTÄ lainaa. Ihan sama kumpi sitä asuntoa enemmän on maksanut.

Miksi sitä yleensä mennään yhteen, jos on eri taloudet. Minusta yhteenmeno on sitä, että jaetaan kaikki, eletään yhdessä, kukin tuo perheeseen omien varojensa mukaan tulot ja menot otetaan yhteisestä kassasta. Jos aletaan laskea, kuka enemmän laittaa mihinkin, puhutaan vain kämppäkavereista, ei pariskunnasta. Jos ei kestä sitä, että joutuu omastaan antamaan puolisolle, parempi pysyä yksin.

aika pahalta tuollainen kiristäminen ja kieroilu kuulostaa. mietin haluaako puolisosi edes olla sinun kanssasi kun tuolla tavalla käyttäytyy ettei vaan laskelmoisi miten saisi avioerossa mahdollisimman paljon hyötyä rahallisesti.

onko rakkautta ja välittämistä muuten suhteessanne vai onko tuo joku koston ja kiusaamisen muoto?

mietin kanssa et mihinkähän puoliso rahojaan käyttää? pelaaminen?

ei tuossa voi muuta tehdä kuin puhua raha-asioista. veikkaampa että puolisosi ei halua kertoa mihin hänen rahat menee vaan suuttuu kun kysyt.

Mun exä oli varsin ahkera "elämään lainarahalla", aina uutta velkaa entisen loputtua, tai niitä entisiä maksettiin uudella. Maksoin koko ajan talon kuluista puolet, lisäksi hoidin suurelta osin ruokatalouden ja lähes kaikki kotityöt, myös työttömänä ollessa jne. Loppuvaiheessa exä otti taas 8000€ lainan, huijasi minut antamaan suostumuksen siihen, että talo on lainan vakuutena. Kun sai rahat, parin viikon päästä häipyi, tyhjensi yhteisen tilin, jätti kaikki laskut mun hoidettavaksi (olin tuolloin taas työttömänä) ja ilmoitti, ettei mikään ole hänen vastuullaan, kun ei kerta majailekaan talossa. Osoitettaan ei kuitenkaan siirtänyt pois, joten en ollut oikeutettu edes perusturvaan sossusta. Kun viimein kaikkien mutkien kautta eropäätös tuli käräjäoikeudesta ja talokaupat oli tehty, niin talon kauppasummasta kuitattiin ensin talolaina, sitten nämä exän henkilökohtaiset lainat (koska talo oli vakuutena) ja loppusumma jaettiin 50%/50%. Tuosta nyt voi jokainen maallikko päätellä, miten tällaiset tilanteet yleensä menee. Itse olin naivi ja annoin kaiken tapahtua. Kun tajusin missä mennään, päätin edetä rauhallisen määrätietoisest. Ihan sama, vaikka tonneja katoaisikin taivaan tuuliin, sitä on maailma täynnä, mutta yhtään enempää hankaluuksia, riitaa, väkivaltaa, yms en enää aio sietää... Exästä ei ole enää tuon jälkeen kuulunut, onneksi!

tämä on taas niitä mun ja sun rahat juttuja. Kun kerran ollaan naimisissa niin olen maksanu molempien lyhennykset ja kauppareissut yms... En tiedä...samassa veneessä ku ollaan niin jos en maksaisi niin upottu oltaas varmasti.

Asiaa puhut, kun kerta asunto on puoliksi ostettu, niin maksut sen mukaiset. Ja jos sä alat maksamaan vielä enemmän, kuin mitä sovitte, niin isompi %-osuus sulle sitten asunnon omistuskirjoihinkin.
Tuttua kyllä tuo, että toinen maksattaa toisella niin paljon, kuin vain ehtii ja kehtaa:/ Mutta onneks olen jo aikapäiviä sitten eronnut ko henkilöstä, eikä onneksi velkaakaan jäänyt siitä suhteesta maksettavaksi jälkikäteen.
Rassaa vaan, jos toinen ei edes maitopurkkia viitsi yhteiseen kotiin ostaa, kun sen joutuisi omista rahoistansa maksamaan ja kantamaan vielä itse kotiinkin. Silti piti olla aina sitä taikka tätä ja vaikka olisi ollut mitä, niin ikinä ei ollut hyvä.
Sitä se meidän arki aikanaan oli.
Muuten vähän paha sanoa, mitä sun pitäisi tehdä..Itsellä helpotti ainakin, kun pistin exän kanssa välit poikki ja akan pihalle. No en kirjaimellisesti, mutta tiukka aikataulu, että 2kk saa aikaa etsiä itselleen kämpän jostain ja jos ei siinä ajassa sitä löydy, niin menköön vaikka kavereidensa nurkkiin budjaamaan. Meillä nyt onneksi oli niin hyvin asiat, että ei oltu ehditty saada lapsia. Nehän tietysti aina vaikeuttavat asioita.
Mutta olisiko kova kovaa vasten, hoitaa itse nuo omat velkansa pois, hummailee sen verran vähemmän sen aikaa.

Miehen pitää lyhentä naisen lainaa mutta naisen ei tarvitse lyhentää miehen lainaa. Sukupuolten tasa-arvoa se.

Itse tienaan 4000€ käteen ja vaimo 2000€. Maksan lainat 2000€( vuosi jäljellä) ja vaimo safkat ja pikkulaskut. Rahaa jää sillee et saa ostettuu jotain kivaa aina välillä. Uudet autot ostin molemmille käteisellä. Ei lapsia, joten kaikki jää itelle. Kaikki on yhteistä (asunto, m.pyörät, mökki ja tietysti viinikaappi ja sänky jossa on KAIKKI vapaata. Elämä kunnossa kun on oikea kumppani. Älkää hyvät ihmiset hankkiko lapsia vaan koulutettu ja hyvässä ansiotyössä oleva kumppani.

Onko lainassa molempien alle kirjoitus yhteis laina. Siinä tilanteessa on velvollinen lyhentämään myös puolison lainaa,koska on yhteisessä käytössä.

Käsittääkseni siinä vaiheessa kun erotaan niin kaikki menee puoliksi niin omaisuus kuin velka ellei avioehtoa ole. Miehellä oli säästöjä, joita käytettiin yhteisen asunnon ostoon. Kun sain äitini kuoltua perintöä, sitä käytettiin yhteisiin matkoihin ja isomman asunnon hankintaan. Perintö oli isompi verrattuna miehen säästöihin, mutta mies tahkoi rahaa työllä enemmän meidän talouteen kuin minä, joten mielestäni puntit oli tasan. Muuten kaikki rahat ovat yhteisiä vaikka meillä on omat tilit ja menot on aina yritetty jotenkin jakaa tasaisesti. Aloittajana minä en maksaisi puolison velkaa. Eihän se ole aloittajan vika jos on perintöjä tai muuta millä maksaa oma osuus asunnosta.

Jos omien auttaminen ärsyttää niin miksi ees kattelet sitä? Erotkaa. Kysyt miksi puhaltaa hiileen joka on ilmeisen selvästi sammunut. Rakastava tietää kyllä mitä tehdä, tekee sen vaikka se ois tyhmää. Sitä on rakkaus. Jos sitä pitää miettiä yleisön avulla - sitä ei taatusti enää ole.

Jos tuo mitä kirjoitat on totta , Joka ei kuitenkaan näytä siltä että olisitte sopineet niin . Tietysti jos olet maksanut oman osuutesi. On myös oikein että puolisosi maksaa sen myös. jos hänellä jää rahaa niinkuin esität . Maksakoon lainansa ja eläköön sillä rahalla mikä jää, ja se tarkoittaa myös sitä että osallistuu samalla lailla kaikkiin muihinkin kuluihin . Kuten ruoka, lämmitys , sähkö , autot veneet ja vapaaaika. silloin on asiat ok. Tee kuitenkin avioehto , sillä näyttää että omaisuus menee jakoon, jos urputus jatkuu. Eihän tuollaista kestä lehmänhermoilla varustettu lammaskaan.
Älä tarjoa ovea ennen kun avioehto on selvä. Toivon että pääsette sopuun , se on paras ratkaisu.

Hei! Olisin sitä mieltä että et maksaisi tässä tapauksessa olet jo muutakin maksannut ylimääräistä. Jos tulee ero niin rahatkin menivät. Pyydä tiliotteet pitkältä ajalta katso mihin miehesi sitä rahaa muualle käyttää.Jos kaljoilla ja kahviloissa paljon käy niin kyllä aikamoinen lovi kukkaroon tulee.Ettei sitten vieraat naiset? Hallittu rahankäyttö ja vähän tuostakin jäisi säästöön pahan päivän varalle. Siinnä miettimistä!

Puolisosi olisi hyvä oppia hallittua rahankäyttöä. Tilanteenne on osin hyvinkin tuttu. Itselläni on (tai voisin kohta sanoa oli) perittyä rahaa, molemmat vanhempani ovat kuolleet. Puolisonikin on saanut ennakkoperintöä, mutta pienempiä summia. Olen ajatellut, että rahat ovat yhteisiä ja käyttänyt niitä yhteisiin hankintoihin, ostanut puolisollekin jotain kivaa, maksellut isompia laskuja jne. Kun olin vanhempainvapaalla, maksoin isomman osan laskuista käyttäen säästöjäni. Jos mieheni saa ylimääräistä rahaa jostain, hän käyttää ne yleensä itse. Saattaa lupailla, että mennään etelään ja hän maksaa tms. mutta sitä ei sitten tapahdu.

Miehellä on aina ollut isompi palkka kuin minulla, mutta puoliksi ollaan laskut maksettu silloinkin, kun ei minulla ollut vielä perintörahoja. Hyvästä palkasta huolimatta miehellä ei jää rahaa säästöön. Meillä on yhteinen tili, mihin menee molemmilta sama summa rahaa. Mutta mies ei ole päivittänyt tuota raha summaa, vaan on jäänyt sinne 10 vuoden takaiseen tilanteeseen... Vaikka olen tehnyt laskelmat kuinka paljon rahaa menee laskuihin ja kuinka paljon pitää tilille rahaa laittaa. Mies myös lainaa välillä rahaa tililtä. Maksaa takaisin tai sitten ei. Aina pitää huomautella, että nyt rahat ei riitä laskuihin ja sieltä on kohta menossa jokin lasku. Välillä laitan itse sinne lisää rahaa, välillä mies. Joskus tilillä ei ole ollut laskun eräpäivänä rahaa.

Omat säästöni on huvenneet aina nopeasti. En ole ihan omiin hankintoihin juuri niitä käyttänyt. Ajattelen toisaalta niin, että rahani on yhteisiä. Mutta mielestäni sen pitäisi toimia molemmin päin. Ei voi olla niin, että vaan toisen rahat on yhteisiä? Ja sinunkin puolisollasi jää ihan hyvin rahaa omaan käyttöön. Monella ei ole koko nettopalkka edes noin paljoa! Hän voi hyvin maksaa lainaa. Miksi sinun pitäisi käyttää kaikki rahasi? Joku päivä vielä huomaat, että kaikki rahasi on mennyt. Puolisosi ehkä vielä ottaa eronkin pahimmassa tapauksessa. Meillä ainakin puoliso väläytellyt eroa.

Kannattaa myös selvittää, onko miehellä lainoja joista et tiedä. Hänellä voi upota osa rahoista niihin. Johonkin hän rahansa käyttää, käykö usein baarissa ja tarjoaa kavereilleen, osteleeko kalliita kännyköitä, tietokoneita, telkkareita tms. näkyvää vai häviääkö rahat vain johonkin?

Älä tunne huono omaatuntoa vaikka "pihistelisit" rahojasi. Kummankin on osallistuttava yhteisiin menoihin kykyjensä mukaan. Ja sinulla on oikeus pitää rahasi "pahan päivän varalle" tai ostaa itsellesi mitä tykkäät.

Eikä puolisolle edes voi periaatteessa lykätä rahaa miten tykkää. Siitä voi joutua maksamaan jopa lahjaveroa.

Jääkö puolisolle täysin omiin menoihin 1300 - 1800 kuukaudessa? Vai pitääkö tuosta summasta maksaa vielä ruoka ja jotain laskuja. Kai teillä on sähkö ym. laskuja eikä vain lainan lyhennys?

Itselleni jää 800 kuussa käteen laina lynennysten ja muiden laskujen jälkeen. Ja siitä 800:sta pitää maksaa vielä ruoat. Ja lapsen vaatteet ja muut. Ja välillä jotain satunnaisemmin tulevia laskuja. Kyllä silläkin nyt toimeen tulee, mutta pitää kyllä vähän miettiä mihin rahansa pistää.

Kun annat puolisolle rahaa ja ostat autoja, veneitä ym. niin muistutteletko puolisoasi siitä. Tyyliin, että "mä maksoin sun veneesikin"? Se ainakin saa toisen ärsyyntymään. Kumpi oli vanhempainvapaalla? Sinun puolisosiko? Silloin ilman muuta töissä käyvä maksaa enemmän. Puolisosi hoitaa yhteistä lastanne. Ja kun tulot laskee ei voi olettaa, että rahat riittää samaan kuin ennen ja maksetaan kaikki edelleen 50/50.

Ehkä voisit laittaa loput tai osan rahoista vaikka johonkin eläkevakuutukseen tms. Sijoittaa tai käyttää lapsen hyväksi. Lapselle saa verottamasti säästää tietyn verran vuodessa. Sitten sen jälkeen teillä olisi saman verran rahaa käytössä (jos palkka on kerta saman suuruinen).

Voi kyllä olla, että oli teillä rahaa paljon tai vähän niin raha tulee olemaan aina ongelma.

Joillakin se sujuu mutkattomasti vaikka toinen olisi varakkaampi, toisille se ei ole niin helppoa. Ideaalein tilanne varmaan olisi, että molemmilla olisi yhtä paljon ihan omaa rahaa.

Anna vaimollesi (miehellesi?) 30 000 e, niin ei tarvitse olla kokoajan pyytämässä, jos tarvitsee johonkin. Tai laita puolison tilille vaikka 1000 e/kk. Ehkä se jatkuva rahan ruinaaminen häiritsee. Ja se ongelma ja raha on kokoajan läsnä. Autoja ja muita voi hommata myös niin, että sä lainaat miehelle rahan. Ilman korkoa. Sulta saisi rahan edullisemmin kuin rahoitusyhtiöltä. Toisaalta sekään ei ehkä tunnu puolisosta mukavalta olla sulle velkaa.

Mieti itse, jos saisit valita, että kumpi saisi ison tukun rahaa, sä vai puolisosi. Niin valitsitko puolisosi vai olisiko ihan sama? Vai ottaisitko rahat itse mieluiten? Mä ottaisin itse mieluiten, mutta tietysti jakaisin ne puolison kanssa.

Tienaa rahaa netissä:

http://nettiraha.blogspot.fi/

Jos asunto omistetaan puoliksi, se maksetaan puoliksi. Jos toinen maksaa suuremman osan, hän myös omistaa suuremman osan. Eri asia sitten, jos heti alkuun lähdetään maksamaan asuntoa yhteiseksi ja sillä periaatteella, että se maksaa, joka jaksaa. Tai kuten meillä: mä maksan, mä omistan, puolisoni asuu ilmaiseksi.

Sillä on toinen elätettävä jossain jos ei noilla tuloilla rahat riitä.