Jos risteytetään jotain vartioivaa rotua ja ihmisystävällistä rotua, esim. komondoria (laumanvartijakoiraa) ja saukkokoiraa (laumakoiraa), niin kuinka pennut tulisivat aikuisina todennäköisesti suhtautumaan vieraisiin ihmisiin ja muihin koiriin?
Kumman luonne periytyisi?
mielenkiinnostani
14125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vartiointi on vahvasti periytyvä, tod näk pennut olisivat vahtivia.
Näin on, että huonot ominaisuudet periytyvät helpommin kuin hyvät.
Itse asiassa ihan hyvä yleistys. Hyvän koiran ominaisuudet eivät sillä parane, että siihen risteytetään jotain epämieluisilla ominaisuuksilla varustettua koiraa...
Ei oikein suoriltaan pysty sanomaan.
Riippuu aika monesta tekijästä.Mm.kuinka paljon yksilö periydyttää itseään ja miltä osin. Toinen koira on vahvempi periydyttäjä, kuin taas toinen. Sitten taustat, kuinka paljon tulee. Jos esim. lähellä vahvaa sisäsiitosta, niin voi vaikuttaa.
Arkuus mm. on voimakkaasti periytyvää.
Suhtautumiseen sitten vaikuttaa myös ympäristötekijät.
Rotukoirissakin kun laitetaan yhteen eriluonteisia (vaikka tietyin osin), niin ei koskaan tiedä mitä ja missä määrin tulee, vaikka siis samanrotuisista kyse.
Oletusarvo rotukoirissakin kasvaa, jos on "tasalaatuiset" vanhemmat.
Asiosta tietämättömän ei kannata miettiä asioita mistä ei tiedä yhtään mitään.
Tuolta pohjalta anna asian olla.
Jos asiat olisivat helppoja niin ne olisi jo tehty ja koirien terveysongelmia ei olisi lainkaan.
No ensin on ne rotujen luonteet ,ja niihin jalostetut taipumukset.Siihen sitten lisäksi se yksilön taipumus ja luonne.Kaikki koirat ei ole edes rodunmukasia luonteeltaan, niin siinä ei rotumääritelmän tavaaminen auta mitään.Jotkut ovat vaativampia, agressiivisiakin, arkojakin jne.Ja jos se emo on arka, tai hankalaluonteinen, niin pennuille riittää jos sen seurassa vietetty aika, näyttämään mallia tulevalle käytökselle.
Eli, jos nyt haluaa jotain lauhkeaa isoa pörröstä koiraa, niin alkaisin tutkimaan eri rotuja.Kävisin näyttelyissä,ja kasvattajien luona kattelemassa, ja valitsisin niistä mielusen.
En tosiaan alkais teetellä sellasta mikseliä, lumanvartijasta ja vaikka, saukkokoirasta.Kukaan ei voi arvioida millaisia niistä tulisi.Voi olla että ihan mukavia koiria tai sitten sellasia, jotka ei vieraita alueellaan kauaa kattelis, ja että koiraa ei vois vieraiden lähelle päästää ollenkaan.Ja että tosiaan sais sen karkaamista pelätä, ettei se vaan tee kellekkään mitään.Eikä kukaan halua edes tietää mutä se silloin tekisi....koirasta on silloin paljon huolta, ja mietittävä 24/7 missä se on, pysyykö se siellä, ja ennakoitava ettei vahinkoja käy.
Aika turhan paljon on noita laumismixeleitä joille haetaan sitten uutta kotia jo nuorena, kun se vahtivietti alkaa näyttää päätään.Ja omistajat huomaa, ettei tosiaankaan halua niin vahtivaa koiraa, kun käy vieraita, vieraita lapsia, ja se asuinpaikkakaan ei sitten ole sopiva vahvasti vartioivalle koiralle.Sellainen koira voi oikeasti olla vaaraksi ympäristölleen.
Tiedän yhden laumismixelin, tiibetinmastiffia ja jotain muutakin siinä.Nuorena se tuli jotenkuten koirien kanssa toimeen, ja vieraat vois silitellä.Kun se tuli kaksi, siitä kehkeytyi vahtikoira.Ei siedä vieraita koiria lähellään, ja kun tulee vieraita, koira laitetaan toiseen huoneeseen tai tarhaan.Silittelemään ei sitä enää siis pääse.Vieraille koirille haukkuu,ja murisee vastaantullessa.Koiraa on sosialistettu pennusta asti, mutta sen luonne muuttui, vahtivietti heräsi kun ikää tuli.
Voi periä molempien luonteen puoliksi, eli vahtii kyllä, mutta ei niin voimakkaasti kuin komondor. Eli luonne keskimäärin saukkokoiran ja komondorin. Olen tavannut paljon sekarotuisia koiria, jotka ovat sekä luonteeltaan että ulkonäöltään vanhempiensa rotuja puoliksi kumpaakin, eli 50 % isää ja 50 % emoa. Toki kaiken rotuisten koirien luonteeseen voi vaikuttaa varhaisella sosiaalistamisella.
Laumanvartija vietteihin ei sosialistaminen ja koulutus auta.Ne vietit kyllä herää, kun koirasta tulee aikuinen.Silloin se vahtii omiaan, jotkut liiaksikin.
No periytyvyys on aika sattumaa, samassa pentueessa tulisi olemaan erinäköisiä sekä eriluonteisia pentuja. Ei suinkaan tasaista jälkeä tule ensimmäisen polven jälkeläisissä.
Noin se asia todellisuudessa menee. Pennut kun saattaa saada luonteen jommaltakummalta emolta tai urokselta sekä ulkonäköä, tai periytyy vanhempien takaalta. Tuppaa koirissa periintymään asiat 4 sukupolveen taaksekin, niin ulkonäöt, kun luonteetkin. Kyseessä on ALOITUKSESSA ulkosiitos, silloin voi tulla mitä tahansa pennuista.
Jos jalostus olisi noin helposti pääteltävissä kuin aloittaja tuntuu luulevan, ei täällä olisi yhtään huonoa koitaa. Vaikka olisi rotukoiriakin ja tausta kuinka hyvin selvillä, aina tulee yllätyksiä.
Arkuus ei ainakaan rodussani ole sen vahvemmin periytyvää kuin joku muukaan, taipumus siihen saattaa olla, mutta osaamaton saa siitä kyllä arankin. Koirien kanssa eläneenä tiedän sanoa että se arkuus ei oikeissa käsissä putkahda koskaan pintaan.
sitähän ei pysty kukaan sanomaan. myös arkuus ym. tuskin sen vahvemmin periytyvää.
Koiranpentu on emonsa hoivissa, suositeltu 12 viikkoisiksi asti, jos emo on arka se takuulla näkyy pennuissa. Itsellä on käppänä, vanhemmilla ei ole minkäänlaista vahti-eikä riistaviettiä, minun koiralla on kumpikin hyvin vahvana, ei siis pelkkä saalistusvietti vaan rehellinen riistavietti. Samoin on vahtivietin kanssa, on siis valmis mihin vain, eikä pelkää mitään. Vanhemmat siis täysin ilman vahti-ja riistaviettiä. Joten uskallan sanoa että arkuuskin periytyy, jopa sukupolvien takaa.