En jaksa. Oon miettinyt että miksi -otsikon mukaisesti- sympatiaa ei vanhemmiltani heru! ei työasioissa, ei missään. Aina kun olen jostain ongelmasta avautunut vastaus on: no mikset ole sitä ja mikset tee tätä.. Ei ihminen aina kaipaa vain neuvoja ja "tietäjiä". Joskus olisi ihan mukava että joku vain kuuntelisi ja edes vähän tsemppaisi. Olen aina hoitanut asiani mallikkaasti ja vähän turhankin kiltin tytön mentaliteetilla mutta en vaan enää jaksa.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja jos on niin mitä olette tehneet? Minulla ei ole muita läheisiä joille puhua(kuin vanhempani siis).
Ja vielä lisäyksenä että minusta on mukava jakaa/avautua omista asioistani lähimmäisilleni(totaalinen mykkyys vasta hulluksi tekeekin) mutta oon huomannu että nykyisin oon varovainen ja mietin koko ajan etten sano jotain jonka johdosta joudun sitten taas tuntemaan miten p***a oon.
Sympatiaa ei heru
kyllästynyt123
0
67
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä423394- 361994
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?301729- 161527
- 231508
- 91391
- 241377
- 141227
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai781125- 221102