Nostalgia On Toinen Nimeni

Kertoisin. Vaan minulla kuten meillä suomalaisilla on vaitiolovelvollisuus. Emme saa paljastaa isänmaamme asioita.
Tunnussanoja olivat Simpauttaja. Hurriganes. Juice. Hector. Abba (Silli tietenkin). JNE

"jossa minusta tuli nopeasti järkevä ja vastuuntuntoinen aikuinen" Itsetuntoa ainakin on riittävästi...

70-luvulla käytiin naisissa, yhdyttiin yhdeksi kokonaisuudeksi hekuman huipuksi sulattiin rakkaudesta, sikistiin jälkikasvu.

Eiköhän tämän palstan kirjoittajista moni tehnyt lapsia 70-luvulla ja mitä tulee noihin rintiskoiden polttamisiin ym., niin taisi olla pienen joukon tekoja.

Kaikki noi tyypit on nykyään ministereitä ja pääjohtajia,ei ne tääl kirjottele

Täältäpä Paloma sinulle 70 luvun nostalgiaa Ruotsista.
https://youtu.be/wNiBL7D5krY

Muutin Ruotsiin 70 luvulla . Silloin alkoi tulla katukuvaan punkkarit , kyllä heitä kauhisteltiin. Ja sitten tuli Chilen sotilasvallankaappaus ja Ruotsiin tuli poliittisia pakolaisia Chilestä.
Sitten olivat nämä Länsisaksan terroristit Baader Meinhof jotka tekivät pommi-iskujaan, kuten myös IRA. Länsisaksan suurlähetystöön Tukholmassa iskivät nämä RAF:n terroristit vuonna 1975 ja siinä rytäkässä kuoli neljä henkilöä.
En ollut mukana missään protestiliikkeessä enkä osallistunut mielenilmaisuihin.
Suomiseurat Ruotsissa olivat vielä virkeitä ja toimintaa oli aika paljon.

Kuusikymmentäluvun loppu ja seitsemänkymmentäluvun alkukin vielä olivat poliittisen valveutumisen aikaa E-Amerikassa. Elettiin Che Guevaran, Kuuban vallankumouksen, militäärijunttien, USA:n ja CIA:n sekaantumisen (takapihan järjestykseenpanemisen), tupamarojen, sissiliikeiden ja Costa Gavrasin State of Siege-elokuvan jälkimaininkeja.
Nuorilla oli politiikan ohella vähän rahaa ja aikaa ja mahdollisuuksia kaikkeen länsimaiseen hapatukseen.
Oma paikallinen kulttuuri oli voimakas ja valliseva.

70 luku oli perhe-elämää vuoteen 2007 60 luku oli toista.

Seitkytluku oli minulle henkilökohtaisesti aikuistumien vuosikymmen.

Seitkytluvun alkupuolisko oli hulvatonta biletystä. E-pillerit ja seksuaalinen vapautuminen. Opiskelin itselleni ensimmäisen ammatin. Yöunet eivät olleet meikäläisen juttu, vaan nuoruuden innolla mentiin. Pettymyksiä, mutta myös elämää pää pilvissä. Muutto toiselle paikkakunnalle ja uuteen sopeutumista.

Seitkytluku oli työntekijöille kulta-aikaa. Työhön ei tarvittu CW:n värkkäämisiä ei työhaastatteluihin keskittymistä, työpaikan ovilta vedettiin sisään halukkaat. Työsopimusehtoja neuvoteltiin ja lakkoiltiin herkästi. Toimin ammattiyhdistysliikkeessä aktiivina. Olin monessa mukana mm. lakkovahtina ja vedin tiukkaa linjaa. Tajusin myöhemmin, että se barrikaadeilla kailottaminen ei osaltani kannattanut. Rikkurit kiilasivat ylös ja ohi työpaikkani hierarkiassa,

Myöhäisheränneenä seitkytluvun puolessaväliin aloin opiskelemaan. Samoihin aikoihin tapahtui sitoutuminen ensimmäiseen parisuhteeseen. Opiskelu ja hyvin toiminut parisuhde tyynnytti hurjan luontoni ja kouhotukset tasaantuivat.

Seitkytluvun lopulla olin taas sinkku. Mietin, että se oli nyt tässä. Olin loppusuoralla perusopinnoissani ja ilman miestä ja lapsia. Kävin läpi voimakasta kolmenkympin kriisiä.

Sitten vaihtui vuosikymmen. Kahdeksankytluku oli minulle nousua työhierarkiassa, avioliitto ja lapset sekä lisäopiskelua.

Minulle seitkytluku oli myös aikuiseksi kasvamisen, oman persoonan muodustumisen aikaa ja vaikka minunkin vuosikymmen alkoi ankaralla biletyksellä (niinkuin varmaan monen muunkin), mutta se sisälsi myös maailman avartumista, kotikielen pysyvää vaihtoa, uusia kulttuureja ja paljon sopeutumista, Mutta ennen kaikkea se teki minusta MINUN. Se muovasi, hahmotti, leimasi ja viritti minut siksi mikä nyt olen. Perusolemukseltani. Kaikki mitä on tullut senjälkeen on vain kuorta minkä voi ottaa pois (vr. monikerroksinen keltasipuli).
Siksi kai minua kiinnostaakin juuri tuo vuosikymmen,joka elettiin niin eri tavalla täällä Pohjolassa, jossa oman ikäluokkani "coming of age", varsinainen aikuistuminen tapahtui viin paljon vapaammissa ja ekonomisesti väljemmissä puitteissa. Minun seitskytlukuani (kun kuuskytluvun loppupuolen ja 70-luvun ensimmäisen kahden vuoden partyt olivat ohi ja arki alkoi) oli perhe-elämää, työtä ja opiskelua. Kaikkea samaan aikaan. Intensiiviset, ihanat vuodet, parasta elämässänikö? Mutta villiä ja vapaata? Ei todellakaan.