Mistä et luopuisi?

Tuo sama kysymys on ollut aikaisemminkin aloituksena.
En muista mitä silloin vastasin. Jos olisi kysymys jostain aineellisesta, niin omaa henkilöllisyyttäni en luovuttaisi ihan halvalla kenellekään.

Hengestäni, jos siittä luovun, en tarvitse enää mitään muutakaan.

Terveys ja läheiset ihmiset nämä ovat ensimmäisenä mistä en halua luopua. Hengestä on jossain vaiheessa luovuttava, halusi tai ei. Sitten kodistani, autosta, netistä, puhelimesta...

Tässä iässä on jo oppinut luopumaan ja elämään tätä hetkeä. Jokainen päivä on lahja.

jos menetän huawei liittymän
se on maailman-loppu

Heh, Heh, Amor Vincit Omnia, Rakkaus voittaa kaiken.
Kaikesta luopuminen ja riisuminen on jo hyvässä vauhdissa ja se kiihtyy päivä päivältä ja vuosi vuodelta, mistään en taistelematta luovu mutta valmiina on oltava, kuin kunnon partiolainen, jonain päivänä luopumaan kaikesta.

Rakkaus tietenkin ---Rosaliinin sanoihin---Puutarhani. kohta kamelia kukkii...

Kotiavaimista.

Tama palsta ja hunksu.

Kaikessa on totuus...

Mä en luopuisi apinoista.

Tätähän voi lähestyä useammasta näkökulmasta, eikö........
Isänmaasta voisin luopua jos meitä uhkaisi sota, Ruotsiin menisin lasteni perheiden kanssa pakolaisina turvapaikkaa hakemaan, poikani jäisivät puolustamaan maatamme.

Hengestäni luopuisin esim. lastenlasten vuoksi.

Henkilökohtaisesti en haluaisi luopua arvoista joita kunnioitan, ehkä näkö voisi olla myös vaikea luopumisen paikka.

No, tietenkin ulisemaan panevista ongasmeista ; ))

Hyvää yötä, ei kun huutamaan ; DDD

Oikeudesta tehdä itse valintani ja muodostaa omat mielipiteeni. Nuo kaksi asiaa nivoutuvat tiukasti toisiinsa, eikä löydy niin suurta rahanippua, että niistä luopuisin.

No en kyllä tappelematta luopuisi mun valokuvistani.
Osasta kylläkin, mutta en niistä kansioista, joissa on kasapäin meidän perheen reissuista kotomaassa ja ulkomailla. Ja ihan arkielämästä otetuista kuvista. Olin kova plikka ottamaan kuvia silloin aikanaan kun lapset olivat pieniä. Harvoin tulee kuvia katseltua, mutta silloin tällöin kaapasen kuvakansion katseltavakseni. Jos oon herkällä tuulella, niin silloin en ala kuvia katselemaan. Tulee niin paljon muistoja mieleen edesmenneen miehen kuvia katsellessa, että tarttee olla mieli "kovassa kunnossa", että tohtii kuvia katsoa.
Elikkä joo, Valokuvista en luovu. En heevetis luovu.

Hampaistani.

Silmistäni, käsistäni, jaloistani, muististani. Elämänhalustani. Kiinnostuksestani kaikkeen uuteen.

vaimostani, lapsistani, lastenlapsistani ja heidän lapsistaan, autostani, sängystämme,

Olen varmaan jos en tällä niin jossain toisella palstalla vastannut tähän.
No en kyllä luopuisi mistään hinnasta uskosta Jumalaan. Se on varma kivijalka elämässä ja kun ikää tulee ja joutuu vähitellen luopumaan ja jättämään taakseen asioita ja juttuja ja ihmisiä.
Ei minulla taida kyllä olla muita niin tärkeitä asioita ja aarteita, joista ei suosiolla raaskis luopua. Ei ainakaan tule tällä hetkellä mieleen. Voisi olla kova tai ainakin harkinnan paikka, mikäli joutuisin jättämään lopullisesti kotipaikkakuntani. Taidan olla aika vapaa ja en kiinni lujasti tämän maailman aarteissa. Ja vaikka uskon iankaikkiseen elämään ja tiedän kaiken olevan kerran paremmin, niin haluaisi vielä jättää tätä elämää, siis kuolla fyysisesti.