käytännössä kumpi asiallisempi, ajattelisin et tummassa näkyy muruset, mutta se on muotia.
tumma vai vaalea keittiötaso parempi?
jaanams
541491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Älä unohda minuaNainen ethän unohda minua. Asiat olisivat voineet mennä toisin, olisi vain pitänyt uskaltaa lähestyä sinua kun annoit siihen mahdollisuuden. Olen pettynyt itseeni, ja se kyllä närästää. Naiselle Mieheltä
- Eläkeikä nousee 70 vuoteen. Joudunko palaamaan työelämään?Nyt se on sitten päätetty, että eläkeikä Suomessa nostetaan 70 vuoteen. https://www.is.fi/politiikka/art-2000012324133.html Pääsin 67 vuotiaana eläkkeelle viime syksynä. Tarkoittaakohan tämä, että joudun palaamaan takai…
- Moi kulta😍Eikös se ollut marraskuuta kun se meidän "flirttailu" alkoi silloin vuosia sitten? tarkoitan lähinnä niitä pitkiä katseita 🤩☺️ Kohta on siis maata mullistavien katseiden vuosipäivä 😘🤭
- Perussuomalaiset nostamassa eläkeiän 70 vuoteenRiikka Purran johtama valtiovarainministeriö haluaa nostaa eläkeiän 70 vuoteen ja taloutta sopeutettaisiin ensi vaalikaudella 8–11 miljardilla eurolla. Perussuomalaisten johtama ministeriö ilmeisesti arvelee, että seits…
- Nyt on nytTurha miettiä menneitä tapahtumia. Niitä ei saa tekemättömäksi. Tärkeintä on mitä tekee nyt ja tulevaisuudessa. Korjausliikkeetkin voi tehdä jos niihin tuntee tarvetta. Paluu tulevaisuuteenkin voi olla mahdollinen jos v…
- Kadutko mies?Silloin kuin vielä yritin lähestyä, etkä tarttunut siihen. Asioista pitäisi voida aina keskustella.
- Pitäisikö Vantaa liittää Helsinkiin.Mitä mieltä olette asiasta?
- Niin haluaisin sut nähdä ja jutella!🙂
- Onko tällainen kuvio teistä okOnko tällainen kuvio teidän mielestänne ihan normaali ja hyväksyttävä? Nainen seurustelee miehen kanssa, mutta pitää samaan aikaan läheistä yhteyttä toiseen mieheen kertomatta tälle toiselle, että on parisuhteessa. Tämä…
- Hyvää huomentaEräälle Naiselle ❤️🩹
- Empaattiset ihmisetOnko empaattiset ihmiset, etenkin naiset antavaisempia, kun ns. tavikset? Kaverin puolesta kysyn Oisko niinku mahkui?
- Tunnut niinKaukaiselta jo.
- TTK-juontaja Veronica Verho lataa suorat sanat tatuointien arvostelijoille: "Mä toivoisin, että..."Veronica Verho juontaa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaa yhdessä Ernest Lawsonin kanssa. Yksi puhuttaneimmista aiheista on ollut, miten suosikkijuontajan näyttävät tatuoinnit sopivat ohjelman pukuohjeistukseen ja tullaa…
- Tuntuu kuin olisin vaimosiSe on erikoista se.
- Haluatko ettäUnohdetaan toisemme?
- Et nosta minua ylösOk ei se mitään. Vajoan syvempiin vesiin💔
- Jos haluat viestin...Olen vielä tämän illan palstalla. Laita halutessasi vinkki, sinä komea keski-ikäinen mies 😗
- Nyt kun kaikki on ohiToivon, että sulla menee hyvin ja pystyisin sinut kokonaan unohtamaan. Joskus on vaikeita hetkiä ja olen tosi pahoillani, miten sinua loukkasin ja loukkaan yhä. Se täytyy saada loppumaan.
- Pussaisitko mihinKohtaan?
- Sut tahtoisinSinä senkin kusimutteri menit ja katkaisit kaiken yhteyden minuun. Tajuan nyt, että meidän roolit vaihtuivat ja sinä projektoit omia pelkojasi minuun. Anna minun välittää sinusta, älä työnnä mua pois. En oo vaatinut sul…
Vastaukset 54
Vanhimmat
Riippunee siitä minkälainen muu sisiutus keittiössäsi on. Kokonaisuus ratkaisee.
Muruset pöydällä on merkki, talossa on vielä ruokaa.
ja materiaali olisi mikä?
Minä pidän hyvästi huolen, että keittiötaso on aina niin täynnä, ettei sen väriä näy.
...käytettyjä astioita ja kulhoja vai?
Pitsalaatikoita ja mikrokippoja?
Mielestäni on hyvä jos muruset ja roiskeet näkyy, jopa ilman silmälaseja, tulee sitten paremmin siivottua ne pois.
Onhan niitä olemassa semmosia oksennuksen näköisiä riemunkirjavia tasoja mistä ei mikään erotu, ovat oikein epäsiistien ihmisten unelmia.
Minusta graniittinen työtaso on paras. Se on helppo pitää puhtaana ja kestää vuosikymmeniä hyvässä kunnossa. Väreinä minua miellyttävät tumman ja liki valkoisen harmaat tai ruskeat. Ensimmäisen graniittisen työtason asennutin uuteen kotimme jo 1970-luvun alkupuolella.
Iloitsen siitä, että olen onnistunut hankkimaan sellaiset myös uusimpaan, luultavasti viimeiseen kotiini. Nykyiset tasot ovat hauskan näköistä baltic brown -väriä ja sopivat muuhun sisustukseeni.
Aikoinaan haaveilin marmorisesta tasosta, mutta onneksi sain ajoissa tietää, että huokoisena materiaalina se voi helposti mennä pilalle, jos sille kaatuisi vaikkapa punajuuren säilöntälientä tms. värikästä.
Tummanharmaa kiiltävä, kaunis, mutta jokainen muru näkyy joten se
on pidettävä puhtaana. Olen hyvin tarkka keittiön siisteydestä, puhdistan hääräilyn jälkeen kaiken huolella, vaikka en olekaan perfektionisti.
Kivitason puhdistaminen on todella helppoa, yleensä ei tarvitse muuta kuin pyyhkiä kostealla. Murut puhdistan puiselta leikkuutasolta nostamalla sen altaan päälle ja puhdistamalla aina käytön jälkeen. Useimmiten käytän laatikostossa olevaa leikkuulautaa, mutta puista (tai muovista leikkuulautaa) on mukava käyttää monenlaisen tekemisen alustana kivipöydällä.
Jos joutuisin nyt valitsemaan niin valitsisin puun. Ne on lämpimän kodikkaan näköisiä, vähän pehmeitä tosin käytössä mutta siihen tulleet ruhjeet on helppo hioa pois ja hoitotoimenpiteinä vain öljyäminen. Värivaihtoehtoja on monia, ehkä valitsisin melko tumman, riippuu tietysti kalusteiden taustojen yms väristä.
Heräsi mielessä kysymys: miltä mahtaisi visakoivuinen keittiötaso näyttää?
Koivupuista tasoa ajattelin ensin ja mietin, voisinko haluta sellaisen.
Visakoivuisen kuvittelen aika kirjavaksi, visa on niitä pilkkuja ja pisteitä täynnä. Mutta sellaistahan on myös kuin loimukoivua, se olisi varmaan eläväpintaista ja tasavärisempää. Nämä kommentit perustuvat kyllä ihan niihin pikkuriikkisiin kippoihin ja kappoihin joita olen nähnyt ja nurkissakin pyörii.
Olet varmaan oikeassa.
Minulla oli lapsuudenkodissani sepelmahonkinen, sellainen korkeajalkainen kirjoituslipasto, jonka sisäpuolen tasot ja laatikostot oli visakoivuisia.
Loimukoivu miellyttää myös minun silmääni monessa paikassa. Visa- ja loimukoivu ovat kovia puumateriaaleja, eli vielä tavallista koivuakin kestävämpiä pintoja.
Yksi tuttu istutti maatilallaan hakkuun jälkeen metsäänsä loimukoivun taimia. Seuraava sukupolvi saa varmaankin hyvän tuoton siitä aikanaan.
Totta, taitavat tosin olla visaisia kasvatettaviakin, että onnistuu. Visakoivua ei ainakaan motteina myydä vaan hyvän kilohinnan seuraava sukupolvi loimustaan saa. On ne vaan niin känkkyräisen näköisiä koivikoita visakoivikot, vaikka olisi kuinka istutettu riviin niin ne kasvavat kummasti mutkille.
En ole koskaan nähnyt visakoivikkoa, vaikka luultavasti kaikkia muita "sukuja" kyllä. Jännimpiä ovat mielestäni olleet pohjois-Lapissa näkemäni maata pitkin, pitkiä matkoja jäkälien välissä rönsyilevät koivun taimet. En tiedä, millä nimellä niitä kutsutaan. Ne kasvoivat niin pohjoisessa, ettei vaivaiskoivujakaan enää näkynyt.
Ne loimukoivun taimet olivat viime kesänä jo parimetrisiä, ja kävimme hakemassa harvennuksessa raivatut taimet perävaunulla ja pätkittiin porukalla niitä polttopuiksi. Taimet näyttivät minusta ihan tavallisten koivuntaimien kaltaisilta?
Ruskea tammi-taso olisi kaunis,
tein aikoinaan virheen,
laitoin kivestä pöytätason, oli pettymys, mutta ikuinen,
tietenki sen voisi vaihtaa, mutta ku ei jaksa alkaa remontoimaan,
Asutko omakoti- vai kerrostalossa?
Jos naapureilla on samanlaisia keittiöitä, joku voisi mielellään vaihtaa tason kanssanne. Kivi taitaa olla kallein vaihtoehto ja tason vaihtaminen saattaisi onnistua todella helposti.
Raavaana miehenä hyväksyn höyläpenkin tasoksi jossa näkyy ajanpatina, puristinosa puukierteineen höylälastut ei haittaa. Kuksa höyryvä kahvi kädessä karvaisen ojentuu kohti turpapehkon.
Kuulostaa upealta.
Onko sinulla kelohonkainen talo?
Sellaisesta yhdistelmästä olisi helppo ryhtyä uneksimaan. Naisten ja miesten työt voisi hoitaa sujuvasti samalla tasolla. ;)
Meinaatko, että ihan puukierteillä, taidatkin olla oikea puuseppä.
Kuksaa minäkin käytän metässä ja retkillä, ei ole huolta pesuhommista kun kuksaa käyttää. Ja, miten se kahvikin ihan eri makuiselta kuksasta juotuna maistuu, niin kuin paremmalta.
Kuksan teko vaatii silmää, et kahta samallaista saa tekemälläkään. Hyvän koivupahkan löytäminen vaatii hankikelit ja tiettömän erämaan hikisiä kilometriä. Toennäköisesti et hyväksy ensimmäistä pahkeloa mutta et anna periksi se löytyy.
Siinä höyläpenkillä työstät alkumuotoon nyt laitat suolaveteen, ajan kuluttua onkin koverrus nakertelet kieli poskella ajalla ei ole merkitystä mut siitä se valmistuu.....
Nykyisin saa sarjatuotannosta jotakuinkin samanlaisia, ainakin ihan sanamuotoisia. Kävimme muutama vuosi sitten pohjoisessa tutustumassa kuksien valmistukseen, kun yksi kaverini teki aiheesta lyhytdokkarin.
Kuksia tehdään käsin pahkojen muotoja kunnioittaen, puoliteollisesti sekä täysin koneellisesti. Myös koneellista tuotantoa varten pyrittiin etsimään pahkaista koivupuuta.
Oli monella tapaa kiinnostava matka.
Pahuksen tekstinkorjausohjelma. Taisteltiin jo useammasta sanoista, mutta tuossa se voitti, prrrrrrrrr. - Ei sanamuotoisia vaan samanmuotoisia.
Jännä kuulla että kuksia tehdään koneellisesti myös Suomessa. Tuolla kaupoissa kuksia näkee melkein puoli ilmaiseen hintaan, niin olen aina ajatellut, että siellä ne jossain kiinassa on sorvailtu. Niitä kuksia tuskin suolavesissä liotellaan. Se on se kuksan pintakäsittelykin varmaan tarkkaa puuhaa. Onkohan se legendaa kun olen antanut itselleni kertoa, että siihen käytetään alkoholia, onko nyt viskiä vai konjakkia.
Konjakilla kuksa poltetaan. Muovikuksa on kauhean ruma. Ei siitä juotina kahvikaan varmaan maistu hyvälle.
Muovikuksa taittuu todella pieneen tilaan, eikä tarjoa minkäänlaista lisämakua kahviin. Kertoo retkimeloja, joka on jättänyt puiset kuksat kotiin ja lyhyille patikkaretkille.
Tehtaalla oli valtava allas, jossa kuksat lepäilivät aikansa.
Maku-asia-rasia.
Kämpällä "kasarmikeramiikkaa" eli pintalaminoitu taso kuten kerrostaloissa eniten on.
Mökillä aitoa mäntyä about 3 metriä pitkä. Mahtuu vaikka mitä. Siinä voisi nukkuakin ja vielä jäisi tilaa jalko- tai yläpäähän yli metri.
Minä nukkuisin mieluummin lattialla kuin työtason päällä.
Väli yläkaapistoonkin on tavallista pienempi, kun taso rakennettiin pitkiä kokkaajia varten reilut 10 senttiä tavallista korkeammaksi.
Onpa pitkiä kokkaajia. Eikös normikorkeus ole suunnilleen 81,5 cm - 83 cm tasolla? Itte heivasin vanhat korkeat yläkaapit (jotka olin asentanut yli 30 vuotta sitten) mäkeen, samoin läksi alakaapisto. Tilalle nikkaroin matalammat ja leveämmät ylä -ja alakaapistot joten sain normaalin välistyksen kaapistovaloineen. Tason hommasin ylipitkänä kolme metrisenä, että on tilaa kahvinkeittimille ja mikrolle jne.
Valitettavasti en muista kalustemittoja. Piti yrittää perehtyä itsekin monenlaisiin normeihin, kun suunnittelin omaa uutta ja luultavasti viimeistä kotiani. - Myös wc-istuin on korkeampaa mallia ihan ilman mitään irrallisia lisäkorokkeita.
Jalkani ovat yhtä pitkät kuin edesmenneen, 192 senttiä pitkän aviomieheni. ;) Arvelin, että nuo korkeusviritykset tulevat ikääntyessä merkityksellisemmiksi.
nykyään tason normi korkeus on 90 cm, ennen 85 cm, välitilan kork. nykyään n. 50 cm. Huomattavan pienikasvuisille ja vastaavasti pitkille rakennetut keittiöt saattavat haitata asunnon myyntiä, tai ainakin pudottaa hintaa.
85 kannen kaa ja välimitta 45 - 50 ennen. 90 kuullostaa häijyltä ku vertaa naisten keskimittaan 165
On se ankeita kun ei pääse kumarassa työskentelemään.
Jokin puu.
Mieluiten kovaa puuta. Ite laitoin kirsikasta, ihan ok. Se on kovaa. Koska ostin levyinä, sahailin ja muotoilin ite. niin, halpakaupan heilurisaha päästi savut pihalle kymmenen sentin jälkeen, kun aloin tekemään reikää altaalle :D
Kovuus tärkeä asia, kestää kolhuja, jokin mänty aivan liian pehmeää, Puutaso pitää öljytä hyvin uutena, moneen kertaan. Helppo pitää puhtaana ja jos joskus muistaa öljytä uudelleen, aina uuden näköinen. Jos tulee isompaa klohmua, hioo ja taas mentiin.
Noissa keittiöasioissa mennään nopealla tahdilla muotien mukaan. Aika harva keittiö todellisuudessa tarvitsee oikein mitään remonttia, ihmisset vaan kyllästyy entiseen. Tyyris harrastus. Tuntui vähän omituiselta, kaverilla parikyt vuotta vanha ok-talo. Mittatilaus kalusteetkin oli. nyt se jostain syystä oli tehnyt siihen rempan. Enpä tiedä, budjetti oli ollut 40 000 kaikkinensa. Ei kuulemma ollut ihan riittänyt. Samalla lailla se mun mielestä keittelee siellä kahvia ja kaurapuuroa, kuin ennenkin.
Mä tein pienellä budjetilla, koneet vanhoja, lisää kaappitilaa, sen sellaista. Ihan ok vieläkin, jääkaappi pitää joskus vaihtaa, sillä voi tulla kilometrit täyteen jossain vaiheessa. Mutta isompaa remonttia en aio sille ikinä enää tehdä. Eikä keittiötä saa pilalle, kuin tulipalossa, tai vesivahingossa.Että miettisin tarkemmin, tarvitsetko ylipäätään minkäänlaista remottia.
=DW=
Onhan ne kalusteiren rakenteet muuttunu tosi paljon ja ne mekanismit.
Kun kattelet 80 luvun keittiöö ja nykyistä niin ei ne oo verrattavissa.
Kauheen pimeitä värejäkin silloin.
Joo-pa joo, tosi pimeitä...
Minäkin laitatin keittiööni vuonna 1980 helmenhohtoiset, pyöristetyillä reunoilla varustetut mdf-kaapinovet. Ja tuplapistorasioin varustetut loisteputkivalaisimet välitilaan kaakeleiden päälle. - Laatikot ja ovet eivät tosin vetäytyneet samalla tavoin kiinni kuin nykyiset mekanismit tekevät.
kyl mää panisin tummaa, vaaleet on ni plondei
Ei kannata muodin mukaan tehdä yhtikäs mitään. Oma maku se ratkaisee keittiöön kaapistot ja toimivuuden sekä tasojen pinnat.
Itse kun on asunut monessa erilaisessa asunnossa, niin kaikista sievin oli valkoisten kaappien ja valkoisten kaakeleiden kanssa öljytty tammi tasossa. Lattiamateriaali oli vaalea puunvärinen laminaatti.
Mulla on molemmat. Muut tasot ja tasojen takaseinät ovat tummia, keittiön ja ruokailutilan välissä oleva välitaso pyöristetyllä päällä muuttui vaaleaksi vuosi sitten tehdyn köksärempan aikana. Yksivärinen vaalea se ei ole, siinä on harmaan sävyisiä aaltoilevia kuvioita jotka tekevät siitä elävän näköisen. Olen tason värimuutokseen tosi tyytyväinen.
Harmaat aaltoilevat kuviot ovat siis niin kuin marmorikiven pinta.
Meille tulee keittiön remppa kanssa eteen lähiaikoina ja olemme katselleet työtasovalikoimaa.
Minä olisin taipuvainen valitsemaan graniitin Sitä vois laittaa paitsi työtasoon myös ikkunalaudaksi. Tumma vai vaalea? Makuasia, minä valitsisin vaaleahkon.
http://stenskivor.se/stenskivor/granitskivor/
Näyttää oksennukselle minusta
Monet noista lähikuvista ovat sellaisia, joista trypofobikot voisivat huonosti. Miltä ne sitten kauempaa katsottuna näyttäisivät, vaikea sanoa.
Minusta ei, mutta makuasia. itse pidän vaaleasta graniitista jossa on ruskeita pilkkuja ja minusta se näyttää jäätelöltä.
http://www.granitkungen.se/wp-content/gallery/p2-3d/granit-stenskiva-kashmir-white.jpg
Meille tulossa keväällä keittiöremppa ja olen valinnut kvartsitasot. Graniittia en valinnut sen huokoisuuden vuoksi, koska halusin hyvin vaaleasävyiset tasot. Meillä keittiö on oikeasti kovassa käytössä, eikä mieheni ole sitä tyyppiä joka pyyhkii heti pois värilliset roiskeet.
Olen lukenut että graniitti pitää kyllästää ennen käyttöä. Kyllästysaine sulkee huokoset ja aine tulee yleensä mukana kun ostaa tason.
Pinnoitteet
Näitä, vahoja, maaleja, lakkoja, öljyjä, mitä lie yhdistää yksi asia. Ne on pinnoitteita. Elikkäs ne muka suojaa aitoa tavaraa keinotekoisesti. Koitan selittää, että itse perusmateriaali on, mitä on. Melkein kaikki rakennusmateriaalit jotenkin käsitelllään, tai naamioidaan, joksikin muuksi, mitä itse tavara on.
Mä ite selitin juu tossa ylempänä puutason öljyämisestä. Ihan tosi, puu helpompi pitää puhtaana öljyllä ja jos itse materiaali menee jotenkin kehnoksi, se voidaan aina hioa siistiksi, lakata, taas mentiin.
Tosiasiahan kuitenkin on ei se materiaali ole muuttunut miksikään. Näissä jutuissa vaan toi siisteys/hygieenisyys/ulkonäkö. Periaatteessa mitään materiaalia ei tarvitsisi käsitellä mitenkään, jos katkuva huolto, päivittäinen, toimii. Eli pintakäsittelymateriaalit lähinnä ihmisen laiskuuden hyödyksi. Siis, hakkuupölkky on hakkuupölkky, se ja sama, lakattu, vaiko petsattu.
En mä graniittia mollaa mitenkään. Hyvä ja periaatteessa ikuinen materiaali. Ja sitäkin voi huoltaa, tottakai. Harvempi ajatellut, senkin voi hioa. Onhan se kovaa jne ja vaatii kunnon koneet. Mutta periaatteessa mikä tahansa kivitaso on toiseksi paras materiaali keittiötasoksi. Parashan tietenkin on rosteri ja kolmanneksi paras puu. Laminaatit, muovit ja kaikenmaailman pinnoitetut levyt surkein mahdollinen materiaali.
Noin tosiaiassa, keittiötasot jne vaihdetaan vain siksi, että ihmiset ei yhtään huolla niitä ja net meneepi kenhon näköisiksi. Melkein aina net itseasiassa on ihan hyviä, ihmiset vaan kuvittelee, että muutamien kymmenien vuosien välein pitää kantaa vanha keittiö pihalle ja uus sisään. Syynä oma laiskuus ja muodin perässä juokseminen.
Sekin. "Pientä pikkuremonttia". Se on muotia, kuvitellaan, että pikkasen remppaamalla asunnon arvo jotenkin nousee. Ei se niin mene. Ostaja hakee joko itselleen sopivaa, tahi sellaista, josta voi tehdä itelleen mieluisen. Jos remontoi kämpän ja koittaa myydä sitä, helpolla käy, että just remontin takia se ei kiinnosta ostajia. Väärän näköinen jaa hinta liian korkea. Seuraillut tässä parikymmentä vuotta naapuristoa. Meitsillä kerran tehty keittiöremppa, ei vanhassa mitään vikaa, pikkasen nykyaikaistin ja tein mieleisekseni Tossa naapurissa on jo neljännen kerran keittiökaapit nostettuna pihalle. Kas, asunto myyty viiden vuoden välein ja aina kun omistaja vaihtunut, aina alkaa kaakeleiden vaihtaminen :DDDDD
Päätän keittiöremonttiaiheisen jaaritteluni tältä osin. Mun mielipide, käytännössä kaikki turhat remontiot on turhia remontteja.
=DW=
Mökin kesäkeittiössä meillä on harmaan-valkoisenkirjava italialainen graniitti, joka menee myös ensi keväänä vaihtoon. Kiven öljyämisestä huolimatta on kivi "imenyt" ruostetta tasolle unohtuneesta grilliritilästä, punkkua ja mustikkaakin siellä hienonhienoissa huokosissa on puhdistusyrityksistä huolimatta. Myös sinne laitatamme kvartsitasot seuraavaksi.
Omille graniittitasoilleni en ole tehnyt mitään muuta kuin pyyhkinyt puhtaaksi kostealla liinalla. Muuta puhdistusainetta en ole käyttänyt kuin Fairy-tilkan veden seassa. Jos on päässyt huomaamatta kuivumaan jotain kiinteämpää sokeripitoista, olen vetänyt sellaisen lian terävällä sileällä veitsenterällä pois.
Kivitasot olen ostanut mittojen mukaan hiottuna ja valmiina keittiötasoina suomalaisista kiviliikkeistä. Mitään erityiskäsittelyjä en ole niille itse tehnyt enkä teettänyt. Hyvinä ovat säilyneet.
Ainoa kivitaso, jonka olen kuullut tai nähnyt imevän sisälleen jotain, on marmori. Nykyisessä kotitalossamme on porraskäytävissä vaaleasta graniitista valmistetut, kiiltäväpintaiset portaat, eikä niissä ole näkynyt mitään lika- tai kulumaläikkiä - ei ainakaan vielä reilun parin vuoden käytön jälkeen.
Portaat.
Niitä pestään pesuaineilla. Oletettavasti pesuaineissa jotain vahoja jne myös. Elikkäs niitä käsitellään. Näissä keittiötasoissa se ero, ei niitä pestä kivipinnoille tarkoitetuilla pesuaineilla. Kuten joku kirjoittikin, jollain astianpesuaineella tai yleispuhdistusaineella. Elikkäs keittiötasojen huolto ikäänkuin unohtuu, niitä vaan pestään. Ja ihan varmasti, jos mille tahansa materiaalille kaadetaan jotain öljyä, muuta rasvaa, se imeytyy kyll aikanaan, jos materiaali on huokoista.
Asiasta sivuun. Saunan lauteet. Noh, ne nyt lähes aina puuta. Uutena net käsitellään jollain saunasuojalla, jatkossa niitä lähinnä pestään, harvakseen, jollain, millä lie pesuaineilla. Niinno. Ajat sitten tein mökille saunaremontin. Vanhassa saunassa oli vesivahinkojuttua ja tein pikkasen muutoksia.nIhan siisti sauna edelleen. Kai jotain kymmenen vuotta sitten otin ja hioin laudelankut, nyt melkolailla uuden näköiset. Ei saunanlauteet mitään lahoa tai niiden vaihtamiseen ei ole mitään aitoa syytä. Ne vaaan on helpompi vaihtaa, kuin kunnostaa entiset. Ja tuleehan niistä aina vähän eri näköiset. Kuitenkin lauteiden vaihtamisen påäällimmäsin kannustin on lankkukauppias.
Edelleen mieltä, suuri osa remonteista tarpeettomia. Koskee siis tätä ulkonäköasiaa. Rakenteissa jne voi vikoja olla, mutta ikinä ei keittiötason ole kuullut menneen purkukuntoon yhtään mitään muusta syystä, kuin pikkumuutosten takia, tai ulkonäkösyistä.
Päätän keittiötasojaaritteluni taas vaihteeksi tähän .DDD
=DW=
Lauteita on tullut nähdyksi monenlaisia ja olen ollut mukana suunnittelemassa ja tekemässäkin muutamia. Upeimmat tehtiin ystävien mökille ideani pohjalta 1970-luvun puolivälissä, kun miehet suunnittelivat suuren haapa-puun kaatamista rannalta samoihin aikoihin, kun rakensivat yhdessä uutta, hieman erikoista saunarakennusta.
Lauteet tehtiin sitten kokonaan yhdestä kuivatusta ja halkaistusta haavasta. Niitä oli mukava suunnitella ja mittailla.
Puu kaadettiin, kuorittiin ja halkaistiin, eikä sitä sitten muuten käsiteltykään kuin hiekkapaperilla vähän pyyhkäistiin pintaa, sen jälkeen, kun mieheni oli halkaissut lauteiden pituiset pöllit moottorisahalla. Ulkopuolelta pintaa taidettiin vähän vetäistä kuorimaraudalla, että saatiin kuori irtoamaan.
Runko oli niin paksu, että kahdesta puolikkaasta tuli komeat lauteet, ja siinä voi istua suurikin joukko isoja miehiä. Aitokiukaasta riitti löylyä vielä seuraavana aamunakin, jos joku halusi lämmitellä aamu-uinnin yhteydessä tai muuten. Samanlaisia lauteita en ole vieläkään nähnyt missään. Olisi kiva päästä joskus vielä kerran saunomaan nyt jo kuolleitten ystävieni mökille. - En ole viitsinyt ottaa yhteystietoja selville, vaikka tiedän, että miehen veljen lapsista joku peri mökkipaikan.
Ok, hyvä tietää. Taidan tutustua sitten paremmin kvartsiin. Kivi on kuitenkin suosikkini. Nykyisessä keittiössä on puu, luultavasti mänty ja sekin on ihan ok.
Ai niin, me tehdään pikkuremppaa melkein koko ajan, talo on vanha ja tulee jäämään kesänviettopaikaksi nuoremmalle polvelle meidän jälkeemme.