Asperger ja parisuhteen muodostaminen

65746534

Olen tällainen aika erikoinen nuori mies ja kiinnostunut naisista romanttisessa mielessä. Vuosien saatossa olen kuitenkin yrittänyt tarkoin varjella itseäni tilanteilta jossa voisin joutua toisen ihmisen seksuaalisen kiinnostuksen kohteeksi tai itse kehittää sellaista. Olen myös miettinyt, voinko todellakaan hyväksyä toista ihmisolentoa yhdessäoloon kanssani. Ihminen on kuitenkin ihminen, vaikka itsekin edustan kyseistä tyyppiä. Jostain kumman syystä minua kuitenkin nuo naisolennot kiinnostavat... Ajatus asiasta tuntuu erittäin vaikealta, mutta onko se todellisuudessa sitä.

29

408

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • elämä-on-elämistä

      Todellisuuden kokee kun uskaltautuu kohtaamaan sen, ja vastakkaiseen sukupuoleenkin voi tutustua ystävyyden kautta. On siis täysin mahdollista AS-henkilönkin löytää sellainen ihminen, jonka kanssa yhteiselo sujuu ongelmitta. Sen ihmisen tulee vain ymmärtää AS-henkilön erikoispiirteet.

    • eimontaanaista

      Mikä tahansa syy on riittävä, jos asiaa ei halua, mikään syy ei ole liian iso, jos haluaa.. Asenteella. Isompi ongelma olisi se, että olet kiinnostunut naisista, eli useista naisista. Suhteeseen mahdottomat lähtökohdat minkä tahansa naisen näkökulmasta, jos mies jo valmiiksi on naiskiinnostunut. Monisuhteisuus ei ole kovin hohdokasta.

    • rgwt

      Monilla aspergereillä on ongelmia tuollaisten ajatusten kanssa. Ainakin niillä jotka itse tunnen. Eräs tuttuni pelkää sitä, että parisuhteeseen alkaessaan hänellä ei olisi enää mahdollisuutta toteuttaa omia kiinnostuksen kohteitaan.

      • virkahenkilö

        "Eräs tuttuni pelkää sitä, että parisuhteeseen alkaessaan hänellä ei olisi enää mahdollisuutta toteuttaa omia kiinnostuksen kohteitaan."

        Tuossahan onkin se pointti, ettei pidä valita kumppanikseen sellaista, joka estää toista toteuttamasta kiinnostuksen kohteitaan. Olisi perin juurin tärkeää kertoa kumppaniehdokkaalle millainen on, mitä haluaa/tarvitsee.


      • Elämää-ei-sen-enempää

        Se menee niin, että ilman seksiä ei pysty keskittymään harrastuksiin ja on onneton. Mutta seksi vaatii parisuhteen, joka estää harrastukset.

        Sitten tulevat lapset, jotka estävät sekä seksin että harrastukset.


    • ghjikmbg

      Parisuhteessa ei voi elää kuin eläisi yksin. Parisuhteessa ei voi keskittyä vain oman mielenkiinnon kohteensa, harrastuksensa ympärille, on oltava yhtä kiinnostunut sen toisen kiinnostuksista, yhteistä aikaa on löydyttävä molempien innostuksille, se ei saa olla pakkopullaa. Parisuhteessa itsekkyys on unohdettavs. Omaa rauhaa ei saa kun sitä ehkä hslyaisi. Kotihommat, kokkaukset yms. on hoidettava molempien jne. Ei hrlppoa, mutta mahdollista, jos löytyy se oikea kumppani.

      • virkahenkilö

        Täytynee muistaa, että parisuhteita on kaikenmoisia. Yhden hyvä on toiselle kauhistus. Tunnesuhde myös elää, muuttuu ja ajan myötä voi jopa kuolla kokonaan.

        Lopuksi vastalause tälle "Parisuhteessa itsekkyys on unohdettavs". Tämähän nyt ei pidä paikkaansa. Parisuhteessa on oltava myös terveen itsekäs, ajateltava omaa hyvinvointia.


      • gfddhkllk
        virkahenkilö kirjoitti:

        Täytynee muistaa, että parisuhteita on kaikenmoisia. Yhden hyvä on toiselle kauhistus. Tunnesuhde myös elää, muuttuu ja ajan myötä voi jopa kuolla kokonaan.

        Lopuksi vastalause tälle "Parisuhteessa itsekkyys on unohdettavs". Tämähän nyt ei pidä paikkaansa. Parisuhteessa on oltava myös terveen itsekäs, ajateltava omaa hyvinvointia.

        Mä olin assin kanssa kimpassa, eikä se itsekkyys ollut mitään itsestä terveesti huolehtimista. Se oli sitä että minnekään ei menty, pakkojuhlista lähdettiin kesken selityksittä kotiin oman askartelun pariin, kauppa-asiat, siivoomiset kaik unohtu oman askarrusharrastuksen takia, puhrlimeenkaan ei vastattu, raha-asioita hoidettu kun unohduttiin oman jutun äärelle jne. Edes pesulla ei kumppani lopussa käynyt ellei pakottanut. Nykyään elää läävässä pizzalaatikoiden keskellä ja näprää harrastustaan. Kait sitä elämää sitten rakastaa. Ei kuulu mulle enää,onneksi.


      • gingin--67
        gfddhkllk kirjoitti:

        Mä olin assin kanssa kimpassa, eikä se itsekkyys ollut mitään itsestä terveesti huolehtimista. Se oli sitä että minnekään ei menty, pakkojuhlista lähdettiin kesken selityksittä kotiin oman askartelun pariin, kauppa-asiat, siivoomiset kaik unohtu oman askarrusharrastuksen takia, puhrlimeenkaan ei vastattu, raha-asioita hoidettu kun unohduttiin oman jutun äärelle jne. Edes pesulla ei kumppani lopussa käynyt ellei pakottanut. Nykyään elää läävässä pizzalaatikoiden keskellä ja näprää harrastustaan. Kait sitä elämää sitten rakastaa. Ei kuulu mulle enää,onneksi.

        AS on eräs autismin muoto. Erityisesti vaikeuksia AS ihmiselle aiheuttaa sosiaaliset tilanteet, vuorovaikutus, tunnetilojen ja aistitoimintojen säätely. En tiedä miten paljon tiedät sairaudesta, mutta mutta AS ihmistä ei todellakaan voi arvioida normien mukaan. AS sairastava ihminen ei ole sen enempää terveesti tai epäterveesti itsekäs. Hänellä vain on Aspergerin syndrooma. Monet ajattelevat, ettei AS "osaa käyttäytyä", mutta AS ihminen ei ymmärrä miksi pitäisi käyttäytyä tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Siinä ei ole "osaamisesta" kysymys.


      • gfdd

        Ihan sama. Kunhan mun ei enää tarvitse sellaisen kanssa elää.Tulin huojatuksi suhteeseen, koen. Esitti kyllä hyvin pitkään normaalia. Mikä se sellanen vammasuus on, jonka voi peittää näyttelemällä? Eikä tavallisen ihmisen kuulu tietää kaikkea kaiken sortin diagnooseista. Pitäisi vaan voida luottaa siihen mitä ihminen sanoo. Mä en luota enää.


      • nbvn

        Olet liian tavallinen ihminen, et kykene yhtään ajattelemaan ja ymmärtämään persoonallisempaa persoonaa. AS ihminenkin tämän on tajunnut. Siksi on näytellyt. Monet ns. normaalitkin ihmiset näyttelevät, salaavat ja valehtelevat. Jotkut sen kun ehtivät. Jokaisella on vapaus uskoa tai olla uskomatta mitä sanotaan.


    • eiympärilleoleville

      Parisuhde on vuorovaikutusta ja jolle se ei sovi,että pitää ottaa se toinenkin huomioon ei oo valmis parisuhteeseen. Olen kuullut,että monen aspergin on vaikea huomioida ymärillä olevaa kumppania. Yleensä he ottavat vain oman tarpeensa vain huomioon ja eivät pysty muuhun.
      Eivät siedä jos oma päivärytmi muuttuu.
      Eli en suosittele parisuhdetta.

    • On pitkään ollut tiedossa, ettei naisten kanssa voi elää, mutta ilmankaan ei elämisestä tule välttämättä mitään.

      Teoreettisesti ajatellen parisuhde on aika vaikea asia, varsinkin jos aikoo asua samassa asunnossa toisen kanssa.

      Parisuhteeksi ei yleensä riitä pelkkä yhdessä asuminen vaan aikaa on jossain määrin vietettävä kumppanin kanssa. Ajan viettämiseksi ei yleensä riitä omien hommien tekeminen vaan jotain on tehtävä yhdessäkin.

      Yhdessätekemisen vaikeus on, ettei tekemistä voi päättää yksin. Tekemisestä täytyy sopia yhdessä kumppanin kanssa. Parisuhteessa täytyy myös silloin tällöin tehdä asioita, joita ei oikeasti haluaisi tehdä, kuten tavata kumppanin vanhempia tai hieroa tämän jalkoja.

      Yhdessätekeminen ja -oleminen ei ole ongelma, jos kumppanin kanssa haluaa oikeasti olla. Parisuhde on jakamista, millä ei tarkoiteta, että jaat puolet omista hommistasi puolisolle. Myös sinun on otettava vastaan kaikkea ikävää.

      Oleellista parisuhteessa on, että sen solmii henkilön kanssa, josta pitää ja jonka kanssa haluaa olla. Ei siis kannata suinpäin syöksyä suhteeseen vaan selvittää ensiksi niin omat halusi yhdessäolemiseen kuin myös kumppanisi halut siihen.

      Voit siis huoletta tutustua naisiin, jotka sinua kiinnostavat. Selvitätte yhdessä ja vähitellen, haluatteko elää yhdessä vai erillään.

    • 65746534

      Ok, kiitos vastauksista. Onko muuten mahdollista elää parisuhteessa mutta asua silti erillään? Siis miksi ei, mutta käytännössä...

      • OmaKotiParas

        Olen ollut naimissa 12v - asumme kumpikin omissa kodeissamme. Yksityisyys ja kummankin "oma tila" on meille kummallekin ehdotonta. JOkin muinaisjäänne tuo ajattelu että pitäisi asua yhdessä. Ennen se oli taloudellinen pakko, mutta nykypäivänä ei todellakaan ole tunkeutua väkisin samaan tilaan.


      • Tottakai on! Ainakin jos ei halua lapsia.


      • välilläihmetyttää

        Nykyisin on myös kolmikymppisillä perheitä, joissa on lapsia ja perheet asuu niin, että äiti ja isä asuu erillään ja saavat oman rauhan ja lapset vuorottelevat sitten vanhemmilla. Eli vanhemmat ovat silti naimisissa. Aiemmin tuota sanottiin eron jälkeiseksi yhteishuoltajuudeksi. Voidaan siis oikeasti miettiä, että mihin suuntaan parisuhteet ja avioliitot ovat yhteiskunnassa menossa. Yksilön etu ennenkaikkea.


      • nbvn

        Kyllä, parhaiten parisuhde onnistuu, kun asutaan erillään.


      • nbvn
        välilläihmetyttää kirjoitti:

        Nykyisin on myös kolmikymppisillä perheitä, joissa on lapsia ja perheet asuu niin, että äiti ja isä asuu erillään ja saavat oman rauhan ja lapset vuorottelevat sitten vanhemmilla. Eli vanhemmat ovat silti naimisissa. Aiemmin tuota sanottiin eron jälkeiseksi yhteishuoltajuudeksi. Voidaan siis oikeasti miettiä, että mihin suuntaan parisuhteet ja avioliitot ovat yhteiskunnassa menossa. Yksilön etu ennenkaikkea.

        Nykyisin on myös paljon perheitä, joissa pari/vanhemmat ei ole naimisissa, virallisesti asutaan erillään, molemmilla omat asunnot, mutta käytännössä eletään yhdessä. Jos on lapsia, eletään enimmäkseen äidin kämpässä.


    • sdjfgh

      Aspergerejakin on niin monenlaisia. Riippuu miten vaikea-asteinen sairaus on kyseessä. Toisista sitä ei edes oikein huomaa ulospäin. Toiset taas ovat kunnolla autistisia.

      • yksijonkatakia

        Heille on tarkkaa se kenen kanssa voivat olla parisuhteessa. Eli sisäinen tunnemaailma oireillaan määrittelee hyvin tarkasti rajat kenen kanssa voi olla yhdessä ja jakaa elämänsä. Ei sopivien ihmisten kanssa oleminen, pelkästään ajatuksentasolla, saa aikaan voimakkaan ahdistuksen. Näissä tilanteissa yksin olemisen tarve lisääntyy voimakkaasti. Muiden hyväätarkoittava "pariuttaminen" uusien ihmisten kanssa saa myös aikaan epätasapainon, mikä lisää yksin olemisen tarvetta. Pitää saada olla rauhassa sellaisilta.


    • tänäänonsepäivä

      tuolla on tuo hinauskoukku

    • voionnistuayhdes

      On näköjään mahdollista kun tiedän pariskunnan, joista molemmilla todennäköisesti as ja ovat itse sitä mieltä. Toinen osapuoli on joutunut luopumaan pitkälti omista kiinnostuksen kohteistaan kun muutama lapsikin tullut, joiden hyvinvointi otettava huomioon. Pakkomielteiden kanssa luovimista, mutta jos oppii olemaan ottamaan herneitä nesuunsa, niin kai menettelee. Toinen komentelevampi ja tottelevainen joutunut sopeutumaan aika paljon.

    • pianmennyttä

      Tulevaisuudessa sun kannattaa unohtaa koko sana asperger. Se nimittäin poistuu tautiluokituksesta ja eihän se toisaalta ole tauti/sairaus, vaan neurobiologinen oireyhtymä. Kirjo tuossa oireyhtymässä on laaja ja jokainen jolla oireyhtymä todetaan on erilainen. Ei ole niin, että jokanen kirjon ihminen stereotyyppi, mutta ihmisillä on luutuneita käsityksiä ja siksi niistä on vaan haittaa elämässä ja leimaavat liikaa. Kannattaa pyrkiä elämään mahdollisimman normaalia elämää.

      http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/asperger-diagnoosi-poistuu-tautiluokituksesta/2236678

    • 34565

      En suosittele kellekään as tai autismia sairastavalle parisuhteen kokeilemista. Se on riittävän vaikea asia jo ihan normaaleille ihmisillekin.

      • kyllä_pärjäät_aloittaja

        Miksi? Miksi heidän pitäisi tyytyä yksinäisyyteen? Itse saan lähes korkeimmat pisteet asperger-testeistä. Samoin yksi lapsistani. En ole kuitenkaan etsinyt meille diagnoosia. Riittää, kun itse tunnemme itsemme. Osaan toimia työpaikalla siten, että sulaudun joukkoon. Tosin en kättele ihmisiä. En pidä vieraiden ihmisten kättelemisestä. En halaa vieraita ihmisiä kuten työkavereita. Moni ei ehkä pidä minusta, mutta ei se ole niin tärkeää. Mieheni monesti on valittanut juuri niistä luonteenpiirteistäni, jotka ovat minun ns aspergerominaisuuksiani, mutta koska olen kärsivällinen luonne, niin olemme edelleen yhdessä. Muuttua en osaa. Mieheni on hyväksyttävä minut tällaisena kuin olen. En ole mestarikokki, koska voin tehdä yhden asian kerrallaan. Sen takia teen yksinkertaisia ruokia, enkä kutsu ystäviä syömään tai he tuovat omia ruokiaan tms. Perusjutut osaan kuitenkin keittiössä, joten perhe on saanut kumminkin syödäkseen ihan ok aterioita. Minulla ei ole monia ystäviä enkä paljon käy missään, mutta minulla on perhe, mies ja lapset. Niinpä minä yleensä olen kotona ja hoidan lapset. Mies menee menojaan, piipahtelee kotona aina välillä. Rakastan keräilyä, mitä mieheni ei ymmärrä, mutta koska rakastan vain kalliita esineitä (tietyt taide-esineet jne), niin voin rakastamiani esineitä ostella vain harvoin ja se tietty on hyvä asia kodin siisteyden takia. Keräily on minun juttuni. En kysy siihen lupaa keneltäkäään. Koti on näin minun valtakuntani ja ulkomaailma on mieheni valtakunta. Elämä opettaa ja Asperger piirteet näin pehmenevät ja antavat tilaa opitulle siinä 30-vuotiaana, ja oma perhe on kuitenkin oma perhe. Ja kuten sanoin, koska elämä opettaa, niin kyllä minä ainakin aina laitan tai vähintäänkin yritän laittaa muiden perheenjäsenten tarpeet omieni edelle. Aloittaja...Ole se mikä olet, ja etsi sellainen kumppani, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Rakkaus kantaa.


    • aspurgeri78

      Ihan hyvin olen naisia löytänyt elämäni aikana eikä yksikään ole vielä tullut valittamaan taudistani. Tosin pitkäaikaista parisuhdetta en ole saanut muodostettua. Vika lienee kuitenkin minussa ja siinä, että kyllästyn naiseen kuten johonkin käyttöesineeseenkin ja sitten kohta tarvitsen uuden.

      • Tuo varmasti johtuu siitä että olet naisten mielestä tarpeeksi pitkä ja olet siksi kelvannut naisille Aspergeristä huolimatta.


    • ASmuikkeli

      Minä olen AS-nainen ja minulla on romanttinen parisuhde. Ongelmia tulee lähinnä silloin, kun jokin menee liian äkkiä eri tavalla kuin yleensä; kyläänkin voidaan mennä (vaikken näekään suurimmassa osassa käynneistä järkeä, mutta koska mies sanoo, että se on hyväksi, niin mikäs siinä), mutta se on vain tiedettävä hyvissä ajoin, mieluiten pari päivää - viikko etukäteen. Jos yhtäkkiä heitetään päin näköä tällainen "tänään mennään kylään muuten!", saan yleensä hermoromahduksen ja ahdistun.

      Eli kaikki on hyvin, kunhan mikään ei tapahdu liian äkkiodottamatta.

      Aspergerista liikkuu kauheasti harhaluuloa ja väärää tietoa, joten en yleensä kerro ihmisille ensitapaamisilla, että minulla on se. Annan heidän tutustua ensin MINUUN, eikä johonkin, mitä he olettavat asiasta, josta eivät tiedä mitään vaan ovat kuulleet jotain väärää informaatiota joskus. Miehelleni kuitenkin kerroin melko heti ennen suhdetta jo, koska tämä on osa minua ja hänen tuli tietää se.

      En ole kauhean kiinnostunut hänen sukulaisistaan ja näiden "pakkojuhlista", mutta miehestä itsestään kylläkin. Minulle on tärkeää olla hänen kanssaan ja tietää, mitä hän tekee/on tehnyt, jotta tiedän kaiken olevan hänellä hyvin.

      Häntä eivät haittaa "oudot" kiinnostukseni/harrastukseni, mutten tuo niitä liikaa esille, sillä olen oppinut ihmisistä, ettei se ole hyväksi. Pohjimmiltani pidän kuitenkin harrasteitani/kiinnostuksiani tärkeämpinä kuin esim. hänen sisarustensa lasten synttärijuhlia. Toisin sanoen, viettäisin _mieluummin_ aikaani omien juttujeni parissa, kuin kakaroitten synttäreillä, mutta menen silti synttäreille, koska se on "sosiaalisesti oikein". Osaan käytöstavat ja -säännöt, vaikkakin hieman mekaanisesti, mutta riittävän hyvin meidän sosiaalisia tilanteitamme ajatellen.

      Toistaiseksi työaikamme myös takaavat minulle riittävästi "omaa aikaa" sekä riittävästi yhteistä aikaa, joten näiden suhteen mennään hyvin tasapainossa. En luopuisi miehestäni, sillä hän on tärkeintä minulle elämässä.

      En pidä väitteestä, etteivät Aspergrit "saisi" seurustella. Tottakai saavat, eikä se ole mitään kitumista kummallekaan, jos löytyy oikea pari. Vääränlaisen parin kanssa suhde on kituuttamista paitsi nentille, myös AS:lle. Mutta niinhän se on kahden nentinkin välillä.

      Eli AP, jos löytyy oikeanlainen ihminen, niin siitä vaan! Suhteilemaan! <3

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maksetaanko Vornaselle palkkaa 2 viikon sairaslomasta

      Eli torstain kännistä 2 viikon palkallinen sairasloma? Saako muut duunarit myös rännätä 2 viikkoa työnantajan laskuun?
      Perussuomalaiset
      220
      1883
    2. Miksi tunnet vetoa..

      Miksi tunnet vetoa juuri häntä kohtaan? Mikä sen saa aikaan?
      Ikävä
      67
      1699
    3. Mitä te palstan ihanat naiset

      Ajattelette hyvin viisaista miehistä, jotka ovat koko ajan jotenkin oudosti väärässä? Vaikka älykkyysosamääräsi olisi 21
      Sinkut
      68
      1485
    4. Tapaus Vornanen

      Se oli torstai-ilta ja kansanedustaja Vornanen oli juhlimassa seurueensa kanssa pitkän edustusviikon jälkeen. Baarissa o
      Maailman menoa
      105
      1179
    5. Nainen, kohtelin sua kuin paskaa

      Ja silti odotin että annat kaiken anteeksi. Yllätyin kun niin ei käynytkään. Olethan kaikin puolin alle mun tason ja sun
      Ikävä
      63
      1100
    6. Nainen, seuraan sun uutta elämää

      Hieman naurattaa tuo sun uusi rooli 🤭. Kun et sovi siihen mitenkään. Mutta pakkohan sulla jokin paikka olla missä hämme
      Ikävä
      53
      1065
    7. Olet kaikki mitä ikinä tahdonkaan

      Voi sinä ihana Jarno olet just se ihminen keneen menin täysin ihastumaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän koht
      Suhteet
      19
      1056
    8. Voi hitto Rinsessa säikähdin

      Että olitkin silloin joku huijari. Huh, sano ettet ole.
      Ikävä
      4
      988
    9. Ilona Siekkinen

      Onko Ilona Siekkinen todellinen henkilö vai tekoälyllä luotu henkilö? Koostettu monesta eri kuvasta ja liitetty yhteen m
      Yhteiskunta
      1
      940
    10. AVARN Security ja julkisen toimeksiannon laiton henkilörekisteri

      Kyseessä ei ole VR:än ylläpitämä, vaan Avarnin laiton henkilörekisteri. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000482739.htm
      Turvallisuuspalvelut
      13
      871
    Aihe