D-vitamiini raskauden aikana

D-vitamiinin lähde ihmiselle on aurinko. Olemme lähtöisin päiväntasaajalta, jossa tämä on mahdollista läpi vuoden. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain huhti-toukokuun vaihteesta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana, vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla.

Tummaihoiset maahanmuuttajat kärsivät D-vitamiinin puutteesta. Tutkimuksissa heidän D-vitamiinitasonsa on ollut selvästi suomalaisia alhaisempi. Maahanmuuttajien tumma ihonväri ja/tai peittävä vaatetus estää D-vitamiinin muodostumisen suomen kesäauringossa, joten heidän pitäisi syödä kesälläkin D-vitamiinia lisäravinteena riittävästi.

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa virallisterveellisestä ruokavaliosta, runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita sekä teollisia rasvoja alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa kaksikolmasosaa syötävästä kalasta on kasvatettua Norjan lohta tai Suomalaista kirjolohta. Kasvatettujen kalojen D-vitamiinipitoisuudet ovat vain neljäsosa villiin kalaan verrattuna eli n. 2µg / 100 grammaa kalaa ja pannussa paistettuna tästä määrästä häviää vielä noin puolet eli jäljelle jää 1µg / 100 grammaa kalaa. Toiseksi eniten syödään pakasteseitä, jossa D-vitamiinia on 1µg / 100 grammaa kalaa. Myös suurin osa siiasta on kasvatettua, jossa on D-vitamiinia n. 5µg / 100 grammaa kalaa. Villin kalan lajien välillä vaihtelua esiintyy paljon, keskiarvon ollessa n.8µg / 100 grammaa kalaa.

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 100-150 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Ylipainoisilla on tutkimuksissa usein keskimäärin hiukan alhaisempi D-vitamiinipitoisuus veressä kuin normaalipainoisilla, ja pitoisuus nousee D-vitamiinilisää otettaessa heikommin kuin normaalipainoisilla.

D-vitamiinin puutos on osallisena lukuisiin eri sairauksiin (mm. I- ja II-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, neurologiset sairaudet, psyykkiset sairaudet, verenpainetauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin. Pelkästään luuston, hampaiden, nivelten ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on vähintään 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Suomessa alle 1-vuotias saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg / vrk ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,1 - 1,3µg D-vitamiinia) 10-20µg/vrk. Eli yhteensä alle 1-vuotias saa D-vitamiinia 20-30µg / vrk, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle.

D-vitamiinin tarve kasvaa painon ja iän mukaan. EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaalle 50µg päivässä ja yli 10-vuotiaalle 100µg päivässä.

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Suomessa ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille ja pienille koirille.

Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusprofessorit, viralliset ravitsemusterapeutit, monet lääkärit jne...) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10µg / vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin, siinä missä muutkin ravitsemukselliset puutteet.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita esim. Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, jonka sivut päivittyvät säännöllisesti uusimmasta tutkimustiedosta.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

NNR2012 Pohjoismaiset suositukset. Raskaus ja imetys ( Pregnancy and lactation)
Raskauden aikana tapahtuu huomattava lisääntyminen plasman 1,25-dihydroxivitamiini D:ssä. On havaittu läheinen korrelaatio äidin ja vastasyntyneen D-vitamiinistatusten kesken. Seerumin 25OHD-pitoisuuksien on havaittu olevan tavallisesti matalia talven aikana pohjoismaisilla raskaana olevilla (Brembeck et al. 2013; Björn Jensen et al. 2013; Milman et al. 2011). Vuodelta 1980 peräisin oleva norjalainen tutkimus osoitti, että raskaana olevalle naiselle annettu 10 ug D-vitamiinilisä kohottaa seerumin 25OHD-arvot normaalialueen yläosaan.
NNR systemaattinen katsaus ( Lamberg-Allardt et al. 2013) antoi johtopäätöksen, että D-vitamiinilisä raskauden aikana kohentaa D-vitamiinistatusta, joka on mitattu seerumin 25OHD-pitoisuutena laskettuna aikana (DeRegil et al. 2012; Cranney et al. 2007) . Kuitenkin tämän löydön kliininen merkitsevyys jää epävarmaksi. Tiedot terveydellisistä tuloksista ovat rajallisia eikä niistä voi tehdä johtopäätöstä.
Koska ei ole uutta vahvaa näyttöä ilmennyt pidetään ennallaan ne suositukset mitkä NNR 2004 laitoksessa on annettu. Raskauden ja imetyksen aikana suositellaan 10 ug D-vitamiinin päivittäistä saantia.

There is a marked increase in 1,25-dihydroxyvitamin D in plasma during pregnancy. A close correlation has also been found between vitamin D status of the mother and the new-born. Serum 25OHD concentrations have been found to be low during winter in pregnant women under normal circumstances in the Nordic countries. A Norwegian study from the 1980s showed that a supplement of 10 ug/d to pregnant women resulted in a serum 25OHD concentration in the upper normal range.

The NNR SR concluded that vitamin D supplementation during pregnancy improved vitamin D status as measured by serum 25OHD concentrations at term. However, the clinical significance of this remains uncertain. Data on health outcomes are limited and inconclusive.
Because no new strong evidence has emerged, the recommendation from NNR 2004 is maintained. An intake of 10 ug/d is recommended during pregnancy and lactation.

NNR2012Pohjoismainen suositus (Tärkeä on ajatella myös vauvankannalta!)
Vauvat ( Infants)
Vastasyntyneillä on D-vitamiinivarasto, mikä riippuu äidin D-vitamiinistatuksesta. Ensimmäisinä kuutena elinviikkona vauvan seerumin 25OHD-pitoisuudet laskevat nopeasti niihin pitoisuuksiin, mitä riisitaudissa nähdään. Rintamaito ei sisällä riittäviä määriä D-vitamiinia estämään riisitautia, vaikka imettävä äiti käyttäisi D-vitamiinilisää. Altistuminen auringolle omaa huomattavaa vaikutusta vauvojen D-vitamiinistatukseen eikä D-vitamiinilisää tarvittane, jos aurinkoa saa riittävästi. Pohjoisilla leveysasteilla kuitenkin - kuten Pohjoismaissa - tarvitaan D-vitamiinilisää, jotta varmistuu, ettei yhdellekään vauvalle kehity riisitautia. Kuuden ensimmäisen elinviikon aikana seerumin 25OHD-pitoisuudet laskevat alueelle, jossa on suuri riisitaudin riski ( Seerumin 25OHD alle 27.5 nmol/L). D-vitamiinilisän anto pitäisi aloittaa ensi elinviikkojen aikana.
Riisitautia estävä D-vitamiinin saanti lienee 2.5 ug päivässä. Markestadin norjalaisessa tutkimuksessa kahdeksan vauvan ryhmästä, joissa pullomaitokaavio antoi 10 ug/L D-vitamiinia, kuuden viikon iässä oli kaikilla vauvoilla seerumin 25OHD-pitoisuudet normaalirajoissa ( keskimäärin 92 /- 21 nmol/L), mikä viittaisi siihen, että keskimääräinen saanti 7.5 ug päivässä ( vastaa 750 ml syöttökaaviossa) varmistaa tyydyttävän D-vitamiinstatuksen.
Aiemmassa kahdessa suomalaisessa tutkimuksessa vauvoista, jotka saivat 10 ug D-vitamiinia päivittäin syntymästä alkaen talvisaikaan, seerumin 25OHD-pitoisuudet olivat 8-viikkoisilla 45 nmol/L ja 14- viikkoisilla yli 75 nmol/L. verrattuna lapsiin, jotka eivät saaneet D-vitamiinilisää ja joilla oli vastaavat pitoisuudet 14 nmol/L ja 25 nmol/L.(Ala-Houhala 1985).
Näihin pohdintoihin perustuen suositellaan vastasyntyneille elämän ensiviikoista alkaen 2 vuoden ikään asti 10 ug D-vitamiinia päivässä.

New-borns have a store of vitamin D that depends on the vitamin D status of the mother. During the first six weeks of life there is a rapid fall of serum 25OHD concentrations to a level seen in rickets. Human milk does not contain sufficient vitamin D to prevent rickets even if the mother takes vitamin D supplements. Sun exposure has marked effect on vitamin D status in infants, and vitamin D supplementation might not be required provided exposure is sufficient. At northern latitudes, as in the Nordic countries, however, vitamin D-supplementation is required in order to ensure that no infant develops rickets. During the first 6 weeks after birth, the serum 25OHD concentration falls to a range where there is a high risk of rickets ( less than 27.5 nmol/L). Supplementation, therefore should start during the first weeks of life.
A vitamin D intake of a 2.5 ug/d might be sufficient to prevent rickets. In Norvwegian study by Markestad, a group of 8 infants were fed exclusively on milk formula containing 10 ug/L vitamin D. At 6 weeks of age, they all had serum 25OHD concentration within the normal range (mean 92 - 21 nmol/L) indicating that a mean intake of 7.5 ug (corresponding to an intake of 750 ml of formula) ensures satisfactory vitamin D status. In two previous Finnish studies, supplementation with 10 ug/d vitamin from birth during wintertime resulted in mean serum 25OHD concentrations at 8 weeks and 14 weeks of age of about 45 nmol/L and over 75 nmol/L respectively, compared to about 14 nmol/L and 25 nmol/L in unsupplemented infants, respectively.
Based on these considerations, 10 ug/d is recommended for newborns from the first weeks of age to 2 years.

Ei pitäisi intoilla turhan korkeilla D-vitamiinimäärillä, koska ne vahingoittavat. NNR 2012 on asettanut D-vitamiinille siedettävän hyväksytyn saannin ylärajan arvot (UL) eikä kannata niitä ylittää. Jokaista ikäluokaa varten on asetettu siedetyt ylärajat myrkyllisyyden välttämiseksi, myös lapsille ja vauvoille on korkeimmat siedetyt ylärajat.On kertynyt tietoa suurten D-vitamiinimäärien haittavaikutuksista . Asetan niistä vielä yhden liitteen. Engl teksti on sitaatti NNR2012 laitoksesta ja suomalainen teksti on oma käännökseni. Ensin litteessä on alin hyväksyttävä D-vitamiinin saanti (LI) - se raja, minkä alla on D-vitamiinin puute ja lasten riisitaudin ja aikuisen osteomalasian vaara.

(10) Alin hyväksytty saanti, (Lower intake level)
NNR2004 laitoksessa asetettiin alin D-vitamiinin hyväksyttävä saanti 2.5 ug/pv tasoon ja tämä oli pääasiassa sovellettavissa yli 60-vuotiaisiin. On tehty RCT-tutkimuksia vaihtelevin D-vitamiinilisäannoksin ja tulokset viittaavat siihen, että 2.5-3 ug:n päiväsaannilla 25OHD-pitoisuudet pysyttelevät tasolla 30 nmol/L talvisaikaan edellyttäen, että on riittävää auringonottoa kesäkautena. Kuitenkin tällainen D-vitamiininsaanti lienee liian vähäistä niille yksilöille, joiden auringonotto vähäistä tai olematonta. Tieto on riittämätöntä, jotta voitaisiin asettaa alin hyväksyttävän saannin arvo esim vauvoille sellaisissa olosuhteissa.
Jos saanti on alle alimman hyväksyttävän saannin (LI), se viittaa D-vitamiinin puutteeseen lapsilla ja aikuisilla erityisesti silloin, kun auringonsaanti on vähäistä tai olematonta.

In NNR 2004, the lower intake level (LI) was set 2.5 ug/d and this was mainly applicable to individuals over 60 years of age. Results from the RCTs using various doses of vitamin D supplements indicate that an intake of 2.5-3 ug/d would maintain serum 25OHD concentrations of about 30 nmol/L during wintertime provided that there was sufficient sun exposure during the summer season. However, for individuals with little or no sun exposure this intake might be insufficient to maintain this level. There is insufficient data to set an LI, for example, for infants under these circumstances. An intake below the LI, might indicate deficient vitamin D status among children and adults especially in cases of littleor no sun exposure.

(11) Ylin hyvksytty saanti ja myrkyllisyys, (Upper intake level and toxicity)
Suuret määrät D-vitamiinia ovat toksisia, myrkyllisiä, ja ne voivat johtaa hyperkalsemiaan, nefrokalsinoosiin ja munuaisentoiminnan pettämiseen. On olemassa vanhahkoja raportteja hyperkalsemiasta siinä yhteydessä, kun vauvoille on annettu liikaa D-vitamiinilisää sisältäviä elintarvikkeita sekä tilanteista, joissa on vahingoss yliannosteltu rikastettua maitoa. Kuitenkaan niissä ei ole selvitetty tarkkoja nautittuja D-vitamiiniannoksia.

Large amounts of vitamin D are toxic and can lead to hypercalcemia, nephrocalcinosis, and kidney failure. There are older reports of hypercalcemia in connection with excessive supplementation of infant foods with vitamin D and in connection with incidental over enrichmment of milk. However, the exact ingested doses were not elucidated.

NNR SR:ssa vain suhteellisen harva kliininen sokkokoe raportoi haittavaikutuksia D-vitamiinista ( Lamberg-Allardt et al. 2013). Raportoituihin haittavaikutuksiin kuuluu lievähkö ohimenevä ja asymptomaattinen (oireeton) hyperkalsiuria tai hyperkalsemia, mahasuolioireet ( Chung et al. 2009; Gillespie et al. 2010; michael et al. 2010). Kyseessä olleet annostasot olivat alueella 10 ug- 143 ug D3-vitamiinia päivässä tai 125 ug- 250 ug D2- vitamiinia päivässä.
Toiset systemaattiset katsaukset antavat havainnon, että D-vitamiini 10 ug päivittäisinä annoksina kalsiumin kera - mutta ei pelkkänä D-vitamiinina- lisää kohtalaisesti munuaiskivien riskiä postmenopaussissa olevilla naisilla. Bjelakovicin mukaan suhteellinen riski oli 1.17.

Relatively few RCTs included in the NNR SR report adverse effects of vitamin D. The adverse effects that were reported include milder transient and asymptomatic hypercalciuria or hypercalcemia and gastrointestinal symptoms. Dose levels ranged from 10 ug/d to 143 ug/d vitamin D3 and from 125ug/d to 250 ug/d vitamin D2. Other SR:s found that vitamin D in doses of 10 ug/d given with calcium but not vitamin D alone, moderately increased the risk of renal stones among postmenopausal women. According to Bjelakovic the relative risk was 1.17.

On joitakin havainnointitutkimuksia, jotka viittaavat lisääntyneeseen kokonaismortaliteettiin korkeilla seerumin 25OHD-pitoisuuksilla (IARC 2010; Michaelsson et al. 2010, Durup et al. 2012). Jotkut tutkimukset ovat raportoineet lisääntymistä eturauhassyövässä ( Tuohimaa et al. 2004) tai kokonaissyövässä ( Michaelsson et al. 2010) korkeammilla seerumin 25OHD-pitoisuuksilla 100 nmol/L - 150 nmol /L. Eräastä kokeesta, jossa käytettiin suuria yksittäisiä kerran vuodessa annettavia D-vitamiinimääriä ( mikä vastasi yhtä päivää kohden 18 ug D-vitamiinia), raportoitiin lisääntynyttä insidenssiä vanhusten murtumiin ja kaatumisiin( Sanders et al. 2010).

There are some observational studies suggesting that total mortality is increased at high serum 25OHD concentrations. Some studies have reported an increase in prostate cancer or total cancer at higher serum 25OHD concentrations ranging from 100 nmol/L to 150 nmol/L. A trial using large single yearly doses of vitamin D (corresponding to about 18 ug/d reported increased incidence in fractures and falls in the elderly.

EFSA (2012) on asettanut siedettäväksi korkeimmaksi D-vitamiinin saantitasoksi (tolerable upper level (TUL) 100 ug pv aikuiselle...

Pohjoismaisten raskaanaolevienja imettävien D-vitamiinin käytöstä ja D-vitamiinistatuksesta. NNR2012
. Raskaana olevat ja imettävät naiset (Pregnant and lactating women)
Brembeck et al. (2013) ovat tehneet tutkimuksen 95 ruotsalaisesta vaaleapigmenttisestä raskaana olevasta naisesta, jotka asuivat leveyspiirillä 57-58 astetta pohjoista leveyttä ja havaitsivat, että keskimääräiset seerumin 25OHD- pitoisuudet raskausviikoilla 35- 37 oli 47.4 nmol/L. Noin 65%:lla naisista oli seerumipitoisuudet alle 50 nm/L ja D-vitamiinilisävalmisteen käyttäminen korreloi korkeampaan D-vitamiinistatukseen (55 nmol/L) verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet D-vitamiinilisiä (37.7 nmol/L). Naisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti ravinnosta oli 6.1 ug päivässä.
Milman et al. (2011) mittasivat D-vitamiinistatuksen 141 terveeltä etniseltä tanskalaiselta naiselta, joiden raskaus oli sujunut normaali ja jotka asuivat Suur-Kööpenhaminan alueella (55 pohjoista leveyspiiriä)- Mittaukset tehtiin raskauden aikana ja 8 viikkoa synnytyksen jälkeen. Keskimääräinen seerumin 25OHD pitoisuus 18. raskausviikolla oli 77 nmol/L. 32. raskausviikolla 98 nmol /L. 39. raskausviikolla 91 nmol /L ja 8 viikkoa synnytyksen jälkeen 73 nmol/L. Noin 20%:lla naisista oli pitoisuuksia alle 50 nmol/L. Keskimääräinen ravinnossa saatu D-vitamiinipitoisuus oli 2.4 ug päivässä ja noin kolmasosa osallistujista käytti multivitamiinilisiä siinä vaiheessa, kun heidät otettiin tähän tutkimukseen.
Suomalaisista naisista on pitkäaikaistutkimus kahdesta raskaana olevien kohortista. Keskimääräinen D-vitamiinin saanti oli rajoissa 6.2 ug/pv – 6.4 ug/pv vuosina 1997- 2002 ja nousi tasoon 8.9 ug päivässä vuosina 2003-2004. Tämä lisääntyminen ravintoperäisessä saannissa johtui pääasiassa elintarvikkeiden rikastamisesta ja pienemmässä määrin lisävalmisteista.

A study among 95 fair-skinned Swedish women living at latitudes from 57 to 58 degrees N found that the mean serum 25OHD concentration during gestational weeks 35 to 37 was 47,4 nmol/L. About 65% had concentration below 50 nmol/L, and use of D-vitamin supplements was linked to higher mean vitamin D status (55 nmol/L) compared to non-use (37.7 nmol/L). Mean dietary vitamin D intake was 6.1 ug/d.
Milman et al.measured vitamin D status during pregnancy and at 8 weeks post-partum in 141 healthy, ethnic Danisch women with normal pregnancies who were residents of great Copenhagen (55 degrees Northern latitude). Mean serum 25OHD concentration were 77, 98, 91 nd 73 nmol/L at 18, 32 and 39 weeks gestation and at 8 weeks postpartum, respectively. About 20% had concentrations below 50 nmol/L at each time point. Median dietary vitamin D intake was 2.4 ug/d, and about one third of the participiants were taking multivitamin supplements at the time of inclusion in the study.
Results from a longitudinal study intwo cohorts of pregnant Finnish women showed that the mean intake of vitamin D increased from a range of 6.2 ug/d to 6.4 ug/d during the years 1997 to 2002 to 8.9 ug/d in 2003- 2004. This increase was mainly due to increased fortification of foods and to a lesser extent from supplements.

Suomennos 3.6. 2013 Päivitys 27.4. 2016.

On uskomatonta, että edelleen on suomessa monia, jotka eivät ole koskaan ottaneet mitään d-vitamiinilisää. Just puhuin yhden tällaisen kanssa, ei hänellä ollut mitään tietoa, että sitä pitäisi ottaa :O
Tässä muuten toimiva linkki tuonne juttuun: http://www.mynewsdesk.com/fi/aika/news/raskaudenaikainen-d-vitamiinipitoinen-ruoka-suojaa-lasta-allergioilta-151677