Vaatenimikkeistä puheenollen, miksi villallasta tehtyä takkia kutsutaan sarkatakiksi?
Mitä se sana sarka oikein tarkoittaa suomenkielellä. ? Lapsuuden ajoilta mentiin niittämään ja haravoimaan sarkoja mutta miten se sarka nimi on tullut takkiin?
Mitä se sana sarka oikein tarkoittaa suomenkielellä. ? Lapsuuden ajoilta mentiin niittämään ja haravoimaan sarkoja mutta miten se sarka nimi on tullut takkiin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eiköhän tuu venäjästä ,tarkottaa vanutettua villaa eli karstattua .
Kiitos piikkiö tyhjentävästä vastauksesta. En tiennyt tuota.
Muuten olet hyvä googlaamaan asiaa ja toista ja tietoviisaana kertomaan palstalle mitä sieltä löytyy :))))
Joo, mutta kun on "puheripuli" päällä niin ei honita googletella sanojen tarkoituksia. :) Koskaan vaan ei ole tullut synomnyymiä sarkatakki sanalle vastaan asuinmaani kielellä , pitäisköhän jaksaa googlettaa...
Minä ostin alkutalvesta parkatakin. Didrikssonin. Karva hupunreunassa.
No voi rassukkaa kun joutuu sun olkapäille:) Parka ressukka parkatakki......
Nii. Mistähän sekin sana saanut alkunsa. Ei tuo parka ole ollenkaa parka.
Niin, hankala tietää, parkas liettuankielellä puisto ja ruotsinkielelestä suomeksi käännettynä tuulen pitävä, kuten anorakki . Oisko sitten parkastakki sama kuin tuulenpitävä ulkoilutakki?
Katsopa huviksesi: www.sarka.fi
Wikipediasta lainattu:
Sarka on karstalangasta tehty tiivis huopamaiseksi vanutettu villakangas. [1] Se oli 1800-luvulle asti yleinen kansanpukujen materiaali, eli sitä käytettiin talonpoikaisväestön arkivaatetuksessa. Nykyisin sarkakangasta käytetään lähinnä perinteisemmissä metsästysasuissa.
Sarkakankaasta valmistetut puvut kuuluivat pitkään osaksi useiden asevoimien vaatetusta niin lämpiminä taistelupukineina, kuin edustavina univormuinakin. Puolustusvoimien talvivaatetukseen sarkapuku kuului osittain vielä 90-luvulla. Nykyisin sarkapuvut ovat sotilaskäytössä ympäri maailmaa lähinnä edustavampina virkapukuina.
- - - - - -
Parka:
Kielitoimiston sanakirjan määritys sanalle parka = ”tav. puolipitkä topattu ulkoilutakki, jossa on kiristysnauha vyötäröllä ja us. karvareunainen huppu.”
Iltasanomien artikkelin mukaan parkatakki on: ” polvipituinen, topattu takki, jossa on isot päällitaskut ja joko tekoturkis tai aito karvareunus hupussa,”. Parkatakin esikuvana on käytetty 50-luvun Yhdysvaltojen armeijan lentohenkilökunnan vaatetusta.
http://www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/art-1288430026591.html
Kuoritakki on sananmukaisesti pelkkä kuori, eli takki pitää vettä ja tuulta, mutta siinä ei ole lämmittävää vuorta, tai sitten vuori on irrotettava. Ideana on pukea lämmittävät kerrokset kuoritakin alle. Kuoritakin vedenkestävyys perustuu kankaaseen kiinnitettävään kalvoon. Erilaisia kalvomateriaaleja on lukuisia ja eri valmistajilla on usein omat kalvomateriaalit ja tekniikat. Tunnetuin kalvomateriaali lienee Gore-Tex.
Muutama esimerkki kalvomateriaaleista:
http://www.partioaitta.fi/HyVent_kalvot_ja_materiaalit
http://www.partioaitta.fi/Helly_Hansen_kalvot_ja_materiaalit
http://www.partioaitta.fi/Gore-Tex_kalvot_ja_materiaalit
http://www.fjallraven.fi/kuoritakit-19127
http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2004/01/24/hengittava-ihmetakki/200428350/12
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/02/19/vedenpitava-vaate-voi-vuotaa
Takki joka säähän / Helsingin Sanomat 9.11.2011
Eipä tule mietittyä noita sarka ja verka kysymyksiä. Verka on hienompi, vielä nytkin, kansalispuvuissa käytetty hamekangas. Mietin tuossa että pitäisi enemmänkin perehtyä asiaan, mistä ja miten kankaat tehdään. Miten kuviot syntyy, miten värjäys tapahtuu. Marimekolla olen jotain värjäysjuttuja nähnyt. Kutomot on tietysti pelkkää automatiikkaa. Valkoinen pohjakangas tuodaan jostain kaukaa köyhistämaista ja värjätään täällä, tai siellä. Tehdäänkö Suomessa mitään?
Parkatakkejakin on. Nimi ei ennusta hyvää :(
Ukini, syntynyt 1880-luvulla, käytti vain sarkapuseroita ja ne oli aina itseommeltuja ja ruudullisia. Ruudut oli vielä sävysävyyn harmaan kanssa. Mallikin oli aina sama, tietysti entisestä uuteen kaava napattu. Ja ne oli napeilla, ei siihen aikaan vetoketjuun luotettu.Se oli hyvä materiaali kaikissa maataloustöissä, lämmin ja likaa hylkivä. Uusin oli aina pyhä ja kyläilykäytössä.