Tässäpä pohdittavaksi asia, joka minua on viime aikoina ruvennut ärsyttämään oikein olan takaa:
Kummius ja siihen liittyvä "pakko" muistaminen: onko pakko muistaa kummilastaan joka joulu ja syntymäpäivä, vaikka kaikki muu yhteydenpito ja tunneside kummilapseen ja hänen perheeseensä on katkennut?
Tilanne on se, että tuttujemme lapsi on meidän kummilapsemme, ja meidän lapsemme vastavuoroisesti heidän kummilapsensa. Molemmat lapset ovat jo toisella kymmenellä, ja vuosien saatossa yhteydenpito on typistynyt ja jäänyt ainoastaan näihin pakkomuistamisiin, synttärivierailuihin. Minusta on typerää yrittää väkinäisesti pitää yhteydenpitoa yllä, kun ihmiset eivät muuten kiinnosta enää tippaakaan. Olen vaistonnut samaa toisellakin puolella. Sitä paitsi lapset ovat mielestäni jo niin isoja, että typerän lahjojen lähettelyn voisi jo unohtaa. Mielestäni kummiudessa pitäisi jonkun muun (siis aito välittäminen, ajan ja läheisyyden antaminen lapselle) olla tärkeämpää kuin kaiken maailman krääsän lähettely ja/tai pakkovierailut vain sen takia, että on kummi! Vai mitä olette mieltä?
Tuntuu että nykyään on oikein muotia pyytää lapselle jopa kymmeniä kummeja riittävien lahjavuorien varmistamiseksi..?!
Kummius ja siihen liittyvä "pakko" muistaminen: onko pakko muistaa kummilastaan joka joulu ja syntymäpäivä, vaikka kaikki muu yhteydenpito ja tunneside kummilapseen ja hänen perheeseensä on katkennut?
Tilanne on se, että tuttujemme lapsi on meidän kummilapsemme, ja meidän lapsemme vastavuoroisesti heidän kummilapsensa. Molemmat lapset ovat jo toisella kymmenellä, ja vuosien saatossa yhteydenpito on typistynyt ja jäänyt ainoastaan näihin pakkomuistamisiin, synttärivierailuihin. Minusta on typerää yrittää väkinäisesti pitää yhteydenpitoa yllä, kun ihmiset eivät muuten kiinnosta enää tippaakaan. Olen vaistonnut samaa toisellakin puolella. Sitä paitsi lapset ovat mielestäni jo niin isoja, että typerän lahjojen lähettelyn voisi jo unohtaa. Mielestäni kummiudessa pitäisi jonkun muun (siis aito välittäminen, ajan ja läheisyyden antaminen lapselle) olla tärkeämpää kuin kaiken maailman krääsän lähettely ja/tai pakkovierailut vain sen takia, että on kummi! Vai mitä olette mieltä?
Tuntuu että nykyään on oikein muotia pyytää lapselle jopa kymmeniä kummeja riittävien lahjavuorien varmistamiseksi..?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tietenkään ei ole pakko muistaa lahjoilla. Ota asia puheeksi toisen osapuolen kanssa. Kannatan avoimuutta. Itse olen sanonut heti selväksi kummilapsen vanhemmille,että en aio hankkia Joululahjoja vaan muistan ainoastaan syntymäpäivänä,jos muistan...
Kun muksu on 10, niin kannattaa lopettaa synttäreitten vieton ja sanoa, että nyt voit kutsua vain kavereita eikä aikuisia enää ollenkaan.
Sano kummiperheeseesi kauniisti, että lapset viettävät "bileitä" vaan keskenään.
Sitten siirryt syntymäpäiväkorttiin ja muistat vasta rippijuhlassa, jos sinut kutsutaan.
Minusta kummius ei ole pelkästään lahjojen antamista.
Jos kiinnostus ei ole jatkuvaa, niin sitä on turha tekohengityksellä pittää voimassa.
Mielestäni pakkomuistaminen ei anna kummallekaan osapuolelle kuin vaivautuneen olon. Itse olen neljän lapsen kummi, joista kaksi ovat minulle todella rakkaita ja kyläilevät luonani säännöllisesti ja ikävöin heitä väliaikana, ostelen aika ajoin yllätyksiä jne...
Yhden kummilapsen tapasin juuri kahden vuoden jälkeen enkä todellakaan tuntenut kummilastani - eikä hän minua, side kun katkesi aikoinaan vanhempien välisten väärinkäsitysten vuoksi. En ole väkisin muistanut lasta, kun ei syntymäpäiville kutsuttukaan.
Neljännen kummilapseni luona vierailen aika ajoin, mutten ole onnistunut luomaan häneen samanlaista tunnesidettä kuin kahteen rakkaimpaan ja vaikka tapaammekin aika ajoin, en tunne oloani kummiksi, enkä väkipakolla koetakaan muistaa, syntymäpäivinä ja jouluna kuitenkin, ainakin toistaiseksi.
Kummius voi parhaimmillaan olla ihanaa ja kummilapset tuovat paljon iloa elämään, melkein kuin omat lapset.