Tässäpä pohdittavaksi asia, joka minua on viime aikoina ruvennut ärsyttämään oikein olan takaa:
Kummius ja siihen liittyvä "pakko" muistaminen: onko pakko muistaa kummilastaan joka joulu ja syntymäpäivä, vaikka kaikki muu yhteydenpito ja tunneside kummilapseen ja hänen perheeseensä on katkennut?
Tilanne on se, että tuttujemme lapsi on meidän kummilapsemme, ja meidän lapsemme vastavuoroisesti heidän kummilapsensa. Molemmat lapset ovat jo toisella kymmenellä, ja vuosien saatossa yhteydenpito on typistynyt ja jäänyt ainoastaan näihin pakkomuistamisiin, synttärivierailuihin. Minusta on typerää yrittää väkinäisesti pitää yhteydenpitoa yllä, kun ihmiset eivät muuten kiinnosta enää tippaakaan. Olen vaistonnut samaa toisellakin puolella. Sitä paitsi lapset ovat mielestäni jo niin isoja, että typerän lahjojen lähettelyn voisi jo unohtaa. Mielestäni kummiudessa pitäisi jonkun muun (siis aito välittäminen, ajan ja läheisyyden antaminen lapselle) olla tärkeämpää kuin kaiken maailman krääsän lähettely ja/tai pakkovierailut vain sen takia, että on kummi! Vai mitä olette mieltä?
Tuntuu että nykyään on oikein muotia pyytää lapselle jopa kymmeniä kummeja riittävien lahjavuorien varmistamiseksi..?!
Pakkomuistamiset
3
593
Vastaukset 3
- kummi
Tietenkään ei ole pakko muistaa lahjoilla. Ota asia puheeksi toisen osapuolen kanssa. Kannatan avoimuutta. Itse olen sanonut heti selväksi kummilapsen vanhemmille,että en aio hankkia Joululahjoja vaan muistan ainoastaan syntymäpäivänä,jos muistan...
- kannattaa lopetaa
Kun muksu on 10, niin kannattaa lopettaa synttäreitten vieton ja sanoa, että nyt voit kutsua vain kavereita eikä aikuisia enää ollenkaan.
Sano kummiperheeseesi kauniisti, että lapset viettävät "bileitä" vaan keskenään.
Sitten siirryt syntymäpäiväkorttiin ja muistat vasta rippijuhlassa, jos sinut kutsutaan.
Minusta kummius ei ole pelkästään lahjojen antamista.
Jos kiinnostus ei ole jatkuvaa, niin sitä on turha tekohengityksellä pittää voimassa. - Neljän kummi
Mielestäni pakkomuistaminen ei anna kummallekaan osapuolelle kuin vaivautuneen olon. Itse olen neljän lapsen kummi, joista kaksi ovat minulle todella rakkaita ja kyläilevät luonani säännöllisesti ja ikävöin heitä väliaikana, ostelen aika ajoin yllätyksiä jne...
Yhden kummilapsen tapasin juuri kahden vuoden jälkeen enkä todellakaan tuntenut kummilastani - eikä hän minua, side kun katkesi aikoinaan vanhempien välisten väärinkäsitysten vuoksi. En ole väkisin muistanut lasta, kun ei syntymäpäiville kutsuttukaan.
Neljännen kummilapseni luona vierailen aika ajoin, mutten ole onnistunut luomaan häneen samanlaista tunnesidettä kuin kahteen rakkaimpaan ja vaikka tapaammekin aika ajoin, en tunne oloani kummiksi, enkä väkipakolla koetakaan muistaa, syntymäpäivinä ja jouluna kuitenkin, ainakin toistaiseksi.
Kummius voi parhaimmillaan olla ihanaa ja kummilapset tuovat paljon iloa elämään, melkein kuin omat lapset.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1661421
- 1151068
Tämä meidän välinen tilanne
Se on tosi raskas mulle. Ihminen, jota haluan eniten elämääni, ihanin olento, enkä koskaan pääse näkemään häntä. Sydämen37865Mitä Kärnässä tapahtui?
Sinnen meni ambulanssi, paloauto, poliisiauto ja poliisimoottoripyörä.14842Rakastamisesi tarkoitus
Mikä oli kaiken tarkoitus? En sitä tiedä, en ymmärrä. Olet mielessäni, alati. Olen miettinyt. Ei sillä taida olla merki54745En ole hetkeen sinulle kirjoittanut nainen
Vieläkin ajattelen sinua, jos voit uskoa. Tunteet minussa huutavat toivoa ja rakkautta, kun kylmä loogisuus taas pistää56741- 70718
Ei enää ulkoteltta ruokaa.
Se oli sitten viimmeinen kerta kun tuonne teltalle menen.Laatu heikkenee joka vuosi ja annokset pienenee.Ei enää kiitos,33684- 70671
Hoikkana olet pysynyt, ja nättinä
Iloa silmille vähän liikaakin. Ei uskalla aina edes katsoa. Tulee liikaa kaipausta. Yhdelle ihanalle25669