Päiväkodin todellisuus

Se piha-aika saattaa hyvin usein olla se hetki päivästä, jolloin voidaan vaihtaa informaatiota työasioista. Työn mielekkyyden ja ylipäänsä mahdollistamisen kannalta se on välttämätöntä. Ei ole yhtään vaikeaa samanaikaisesti pitää silmällä sitä, mitä lapset tekevät. Kun seisotaan vastakkain, on näköyhteys koko pihaan. Missä muussa ammatissa pidetään palaverit sohjossa seisten ja samalla lapsia valvoen. Millään tavalla kiellettyä ei voi olla myöskään muista asioista juttelu.

Näetkö huonona asiana sen, että "Lapset vipeltävät kuka minnekin,"? Sehän on pelkästään positiivista, että ei koko päivä ole minuuttiaikataululla ohjelmoitu. Eivät he silti "ihan oman onnensa nojassa" vipellä, vaan ovat aikuisten valvonnassa. Heitä autetaan ja lohdutetaan, jos ja kun tarvetta ilmenee.

Minua jäi ihmetyttämään, mitä hoitajien sinun mielestäsi pitäisi tehdä. Kontata lasten kanssa kurahousut jalassa?

Kaksi vuottako olet istunut asunosi ikkunalla katselemassa? Kuule, pue ulkovaatteet päälle ja mene ulos raittiiseen ilmaan. Se saattaisi selkiyttää ajatuksiasi monellakin tavalla.

Päiväkotirendi huolestuttaa- Lapsilla tehdään bisnestä.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2014071718496921_pr.shtml
------------------------------------------------------------------

Joo, lapsilla on pihalla on vapaata leikkiä, pihat on aidattu ettei ne sieltä karkaa mihinkään. Lapset kyllä osaa keskenäänkin touhuta, siihen ei tarvitse koko ajan aikuista niskan taakse. Olen ollut päiväkodissa töissä ja minulla on neljä lasta, joten en näe ongelmaa. Ja usko huvikses, kyllä siellä päiväkodissa lapsia valvotaan pihallakin vaikka "tätit" ei juokse perässä koko aikaa.

Höpönlöpön, kyllä siellä päiväkotityössä on ehkä jopa keskimääräistä vastuuntuntoisempia ihmisiä, kuin muualla. Ihan jos vastuun takia. Kukaan ei todellakaan varmasti halua tahallaan aiheuttaa mitään onnettomuuksia tai ole vahtimatta vain juoruilun vuoksi.
Lasten niskaan ei tarvitse ihan koko ajan hengittää, heidänkin mielenterveytensä vuoksi, vaikka heitä vahtisikin, ja kyllä päiväkodissa työskentelevätkin saavat puhua keskenään. Minusta juttusi kuulosta pahansuopaiselta juoruilulta eikä välittämiseltä. Ja siltä, että sinä olet ensinnäkin liikaa yksin, koska ehdit kytätä muita ja toisekseen ehkä siksi että kyttään muita liikaa, olet yksinäinen. Suosittelisin että vaikka hankit harrastuksia, menet töihin jos löydät, tai jos et niin onhan niitä kursseja ja koulutuksia. Voit vaikka kouluttautua varhaiskasvatuksen puolelle, kun se niin kiinnostaa. Tai jotakin, mutta hanki itsellesi muutakin tekemistä kuin ikkunasta kyttääminen ja juoruilu nettiin, mene tutustumaan päiväkotiin vaikka - saatat löytää kavereita - ja sitä rataa. Se auttaa masennukseen kun elämässä alkaa tapahtumaan mukaviakin asioita ja siihen on pakko vaikuttaa myös itse.
Ikkunaprinssit ja -prinsessat ovat yksinäisiä, kuplassa, ja lopulta tulevat hulluiksi. Niitä ne koirien myrkyttäjät ja palstanarsistitrollitkin ovat. Kehitelleet omisssa yksinäisyyden kuplissaan itselleen jonkun epätoivoisen tavan saada huomiota tai olla osallistuvinaan elämään, kostaa oma huonommuuden tunteensa jollekin tai saada se pois muilta mitä itse kadehtii. Mutta se on säälittävää ja surullista elämää kuihtuneessa mielessä.

Joten aloita iloisempi elämä jo tänään: soita kaverille, lähetä kirje, muista ruusuilla jotakuta. Etsi uusi kiva harrastus ja lähde kävelylle.

Joo-o. No mitä niiden tätien sitten pitäisi tehdä?? Leikkiäkö lasten kanssa???

Tätien tehtävä on ulkoillessa lähinnä lasten valvonta. Lapset keskenään touhutessaan oppivat tärkeitä vuorovaikutustaitoja. Ei siihen tarvita aikuisia kuin mahdollisissa konfliktitilanteissa.

Tuo hoitotätien keskinäisen juoruamisen "tärkeys" ajaa näköjään hoitotyön edelle ihan maan laajuisesti. Moni on huomannut sen myös täällä meillä päin. Aika kovilla panoksilla leikkivät, kun lasten terveydellä ja jopa hengellä.
Olisikohan vastuusta ja työvelvollisuuksista muistutus paikallaan ...???

Lapsille joita itse olen hoitanut ovat hyvää tarkoittavat aikuiset tehneen "karhun palveluksia" sillä että ovat kokoajan perässä nostavat hiekkalaatikon reunan yli ...eivät anna kiivetä kun se on "vaarallista" jne...Lapsi tarvitsee tilaisuuksia oppia maailmasta ja ympäristöstään ...tilaisuuden kokeilla rajojaan ja jopa oppia "kantapään kautta" ei lapsi loukkaannu hoitoa vaativasti vaikka joskus vähän pyllähtääkin tms. Lapsista pitäisi kasvaa aikuisia jotka osaavat itse arvioida toimintaansa kulloisessakin tilanteessa. Kylläpä sitä uudet sukupolvet viisaita ja hienoja ihmisiä olisivat jos me aikuiset kaiken elämästä oppimamme heille suoraan siirtää voisimme....jokainen tekee omat virheensä ja oppii niistä kun annamme tilaisuuden...myös lapselle pitää sallia komuksellista oppimista. Päiväkodin henkilöstö tosiaan tarvitsee työssä jaksamiseensa työyhteisön muita aikuisia...minä en koskaan veisi lastani päiväkotiin jossa henkilökunta seisoo pihan eri nurkissa toisiaan kyräillen...tietäisin siitä ettei siellä ole työyhteisön asiat kohdallaan ...joten hyvin todennäköiseti myöskään lapsilla ei ole hyvä olla ahdistuneessa ilmapiirissä. Kannattaa tosiaan miettiä asioiden taustoja ennen kuin lausuu mitään..."minäkin haluan olla perhepäivähoitaja kun ne saa vaan istua puitossa penkillä ja kattoo kun lapset leikkii" ...kaltaista. suosiittelen ap kokeilemaan ko. työtä noin vuoden.

Hyvä ja ammatissaan pätevä lastentarhanopettaja näyttää sivullisen silmissä laiskalta ja siltä ettei tee mitään, kun lapset leikkivät keskenään. Vaikka ope tarkkailee koko ajan lapsia ja on tarpeen vaatiessa valmis puuttumaan leikkeihin.

Näin on, koska se hyvä lastentarhanopettaja on osannut opettaa lapset toimimaan itsenäisiksi. Se on päiväkodin yksi tarkoitus. Ei koulussa opettajalla ole enää aikaa jokaisen lapsen paapomiseen. Koulussa pitää osata olla itsenäinen ja tehdä itse. Hyvä oppia se sitä ennen päiväkodissa.

Olin kerran päiväkodissa, silloin oli sisäleikkejä. Opettaja jakoi lapset kahteen huoneeseen ja kertoi mitä leikkejä on tarjolla. Lapset ottivat itse tarvittavat välineet ja leikkivät. Leikin jälkeen laittoivat itse tavarat paikoilleen. Opettaja seisoi ovensuussa, josta näki molempiin huoneisiin. Ja puuttui leikkeihin vain jos oli tarvetta, joko selvitti ristiriitoja tai opasti paassivisen lapsen leikin alkuun.

Kun ihmettelin, miten hän voi olla niin "laiskana", niin hän vastasi, että useampi kuukausi on mennyt ihan tarkoituksella lapsia tähän itsetoimisuuteen opettaessa.

Huono lastentarhanopettaja puuhaa leikkitilanteessa koko ajan lasten kanssa. Ja häiritsee -usein huomaamatta sitä itse- lasten leikkejä. Koska tämä huono, mutta sivullisen silmissä ahkeralta vaikuttava ope ei joko luota lapsiin tai ei osaa opettaa heitä itsenäisiksi.

Sinulle "Rakennusinsinööritär"
Jos hoitajien huomio on muualla (esim. keskinäinen juoruaminen) ja selkä lapsia päin tai lapset rymyävät täysin toisaalla ominpäin tehden toisilleen mitä milloinkin sattuu mieleen tulemaan ja asiaan puututaan vasta kun jokin haaveri on sattunut jo, ei asiat ole niin kuin pitäisi ja ko. ammatissa vaaditaan.
Useita esimerkkejä on ollut, jossa hoitajan huomio on juuri ollut täysin muualla ja haavereita on sattunut ... pahojakin.
"Kun ei ole omat lapset kyseessä, niitä voi hoitaa kuin siipikarjaa liukuhihnamenetelmällä". :o)

Ööh...onkos sulla omia lapsia lainkaan? On ihan normaalia, että aikuiset ihmiset juttelevat keskenään, samoin myös tekevät kaikki kotiäidit puistossa/kerhossa - tietenkin niin, että samalla pitävät lapsia silmällä, mutta kyllä on normaalia, että lapset leikkivät keskenään ja aikuiset juttelevat. Sisällä on sitten sitä ohjattua toimintaa. Ja jos lapsia on pihalla ehkä 50 ja hoitajia muutama, niin ei siinä voi ruveta erikseen leikkimään jokaisen kanssa, katsovat vain, ettei kukaan tee vaarallista ja toki ihmisiä hekin ovat. Mutta jos piha on aidattu ja turvallinen, niin olettaisin asian olevan ok.

Jotkut lapset ovat sellaisia, että he haluaisivat vain istua keinussa niin, että joku hoitotäti antaa vauhtia. Täyttääkö se hyvän ulkoilun kriteerit? Eikö järkevämpää olisi se, että lapsi itse oppii ottamaan vauhtia itselleen ja sen jälkeen kun ei jaksa, niin menee jonkun kaverin kanssa leikkimään.

Nykyisin perhekoot on pieniä. Suomalainen nainen saa keskimäärin vain 1-2 lasta. Suomessa on siis valtava määrä lapsia, jotka ovat perheensä ainoita lapsia. Sen takia on erittäin tärkeää, että lapsi oppii päiväkodissa sosiaalisia taitoja ikäistensä lasten kanssa. Aikuisen kanssa hän on aina vanhempiensa kanssa, mutta juuri puolensa pitäminen, lelujen jakaminen, yhteisleikki, riitojen sopiminen jne on erittäin tärkeää siellä päiväkodissa oman ikäisten kanssa.

Omat lapseni ovat olleet päiväkodissa ja annan kiitettävän arvosanan tarhatädeille.

Satuinhan minäkin kerran näkemään tilanteen, jossa hoitotädit olivat omana ryhmänään keskellä pihaa täysin keskittyneinä omiin juttuihinsa, mitä ikinä ne sitten olivatkaan.
Sillä aikaa lapset touhusivat omiaan, kuka mitäkin.
Yksi lapsista kiipesi puuhun ja aina vaan ylemmäs ja ylemmäs, kunnes keikkui melkein puun latvustossa.
Ja todellakin keikkui.
Yhtäkkiä yksi hoitajista kääntyi ympäri, huomasi tuon ja juoksujalkaa riensi kovaäänisesti komentamaan lasta alas.
Onneksi huomasi ja onneksi ei sattunut mitään vahinkoa, mutta ihan liian ylös tuo lapsi ehti.
Valppautta siis tarvitaan.

Entisenä päiväkodin työntekijänä, ihmettelen kovasti ulkoilua. Hoitsut ei tee muuta kun puhuu paskaa ja juorua. Toista on työskennellä miehen kanssa päiväkodissa, he huomioivat lapsia ja ovat aidosti läsnä. Lapsilla on hauskaa kun heidän kanssa leikitään ja pelataan,mutta sitä evät naishoitajat harrasta.Juoruaminen vie heidän aikansa:(

Puhut todella asiaa,lisää miehiä päiväkoteihin nykyisiä lasten säilytyspaikkoja.

Onpa taas keskustelu saanut sävyjä laidasta laitaan. Sopii siihen sitten minunkin kommenttini.

Meillä aamu-ulkoilussa on melkeinpä pakko palaveerata työkavereiden kanssa, sillä se on ainoa aika, että ollaan kaikki hetken aikaa yhdessä. Iltaulkoilussa ei aamuvuorolainen ole enää töissä, ja lepohetkellä palaverit ei enää onnistu, kun suurin osa lapsista ei nuku päiväunia.
Ulkoillaan vielä porrastetusti, pienet ensin ja isot noin tuntia myöhemmin. Yritetään päivittäin olla vartti yhtäaikaa ulkona, että edes jokusen sanan ehtii vaihtaa. Enkä tarkoita palaveeraamisella mitään syvällistä, siihen on omat ilta-aikansa. Vaan päivittäistä kuulumisten vaihtoa, huomioita, suunnittelua ryhmäjaoista ja tekemisistä. Siinä samalla kyllä pystyy seuraamaan lapsia, ja pienimmät ovat yleensä siinä lähellä hiekkalaatikolla.

Eihän tämä tilanne paras mahdollinen ole, mutta tämän toimintakauden aikana vaan on sellainen ryhmä, että aika ei riitä kaikkeen niin kuin aikaisemmin. Ehkäpä ensi syksynä saadaan lisäresursseja siihen, että pystymme järjestämään aikaa palaveeraamiseen muulloin kuin ulkoilun aikana. Eihän niitä lapsia voi sisälläkään jättää vahtimatta. Enemmän siellä on vaaranpaikkoja (sakset, yläsängyt, hyllyt...)

Kyllä niissä päiväkodeissa on niitäkin, jotka todela vain juoruavat ja sitten niitä joka puhuvat lapsia koskevaa asiaa siinä pihalla ollessaan. Se kun on usein ainoa paikka päivän aikana missä näkee muidenkin ryhmien aikuisia ja voi sopia tuevista taphatumista ja ohjelmista ryhmien välillä. Ja esivalmistella muutenkin tulevaa, kuten ryhmien yhteistyötä koskien.

Jos niitä turhia juoruja kuulee, voi mennä sanomaan että haloo ja työt jatkuu.

Olen ollut päiväkodissa toistakymmentä vuotta ja olen törmännyt kaikenlaisiin ihmisiin myös hoitajiin. Pääasiassa kaikki kyllä ovat työhönsä sitoutuneita ja valvovat lapsia ihan tosissaan. Vaikka puhuvat keskenäänkin työpaikan pihalla ulkoiluaikana.

Ja joskus vahinkoja sattuu, vaikka seisot vieressä ja vahdit kaiken aikaa.

Huomasin vasta tämän ketjun. Aihe on itselleni niin tärkeä, että halusin kirjoittaa kommentin. Ketjussa oli perusteluja sekä työntekijöiden keskinäisen juttelun puolesta, että sitä vastaan päiväkotiulkoiluissa.

On tärkeää, että voimme puhua työasioita myös pihalla, mutta ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, jos se on työntekijän AINOA toimintamalli. Joku jopa kysyi, "mitä muuta me sit siellä tehtäisiin, kontattaisiin kuravaatteissa lasten perässä vai?"

Varhaiskasvatus on ennen kaikkea vuorovaikutusta LASTEN kanssa sen kaikissa muodoissaan. Lasten aloitteisiin vastaaminen, heidän leikkien rikastuttaminen, liikunnallisten ympäristöjen rakentaminen yhdessä lasten kanssa, perinteiset hippa, polttopallo, jalkapallo, naruhyppely ym. leikit. Erityisesti naruhyppelyyn voi yhdistää myös sana-rytmi-aakkos-loru tai numerosisältöä. Myös muilla kielillä, jos haluaa. Siinä joitain toimintavaihtoehtoja.

Kasvattajalta jää monta tarinaa kuulematta, monta tunnetta jakamatta ja monta opetusta antamatta, jos hän huomioi lapsia vain silloin, kun jotain ikävää on tapahtunut.