Äidin mielenterveys ongelmat

kärsinpäiväpäivältenemmä kirjoitti:

Oon 12v tyttö. Oon perheen ainoa lapsi, vanhemmat eronneet. Kun olin 3-5v näin kotona perhe väkivaltaa, ja muistan edelleen pieniä muistikuvia niiltä ajoilta. Traumat kyllä jäi D: Iskä ja äiti eros kun olin 5-6v en muista.Isovanhemmat jne kyllä tietävät tämän. Asuin äitin kaa kahden noin 7v asti kunnes se sit sai uuden poikaystävän. Muutettii sitte kolmistaa ku olin täyttämäs 8 ja aina tähän päivään asti täällä asutaan. Äitin poikaystävä ja äiti on riidelly siit lähtie ku olin 9-10v. Joskus on iha hyvii päivii, mut ne on jääny harvaks. 2014 ystävänpäivänä mun täti tapettiin, joka oli tietenki iso isku koko suvulle. noin Kaks viikkoo sit mun oikee vaari kuoli syöpään, ja äiti näki sen pitkästä aikaa 17 vuoden jälkee sillon mun tädin hautajaisissa. (Tädillä oli päihdeongelmia) Se sekotti äidin pään. Se alko sekoo 2014 vuoden jälkee ja siit tuli vainoharhainen. Kokoaja luulee et sen poikaystävä pettää sitä ja luulee et esim mun kavereiden äidit on jotenki mukana jossai jutussa. En saa enää olla ulkona edes puol seittemää pidempää. En ees kotipihassa. Äsken olin menossa vessaan ja näin vaa äidin jalat saunas. Säikähin eka mut sit huomasin et de istuu. Ja katto ikkunast ulos. Ku kysyin et mitä? ni se sano shh ja kysyin uusiks ni shh shh.. Se on istunu siel 2h. Se on kokoaja puhelimel ja jos pyydän vaik sitä tekee ruokaa ni vastaus on aina kohta ja se kohta ei tuu koskaa. En juurikaan syö päivässä kuin yhden jugurtin ja jotain pientä kun äiti ei tee ruokaa. En tunne että saan kenestäkään turvaa. Isovanhemmille en uskalla puhua, kavereista puhumattakaan. Netissä on kaikenlaisia masennustestejä ja ne on mun vastauksien perusteella näyttäny kaikki positiivista, sitä vakavinta. Itsemurha on kyllä ollut mielessä, ja kun noi riitelee ne vaa luulee et nukun vaik oikeesti saatan menettää yöunet ja oon yksin itkemässä sängyssä, aamulla yleensä hyvin väsynyt. ja sit pakotetaan kouluun. Ennen olin koulussa kympin tyttöjä, nykyään en edes vaivaudu ja numerot ovat seiskaa ja kutosta. En voi keskittyä tunneilla kun kaikki asiat pyörii mielessä. Joka päivä itken. Mua pidetää ilosena lapsena jol on hyvät ja huolehtivat perheenjäsenet. Must kuvitellaa et mua voi haukkuu ja etten loukkaannu kosk oon "vahva". Nauran ja hymyilen mut sisäisesti itken. Jos joku sanoo et mun hiukset on jännästi tänään ja vaik se tarkottais sen hyväl kyynel tulee silmäkulmaa. Avauduin mut mitä mun pitää teiän mielest tehä:(

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä