Narsisti ja dementia, alzheimer

Niin jos et tietäisi että ihmisellä on alzheimer etkä koskaan olisi ennen häntä tavannut, osaisitko sen heti hänen jutuistaan tai teoistaan päätellä?

Onko se alzheimerin tautiin kuuluva että käyttäytyy kaikkia kohtaan samoin? Entäs persoonallisuudenmuutos joka aiheutuu taudista ja sen rappeuttamista alueista aivoista? Persoonallisuuden muutos, kehityshäiriö, käy narsistillekin jo lapsena. Joka sitten muuttaa hänen käyttäytymistään ja persoonaa.

queen_of_lyon kirjoitti:

Niin jos et tietäisi että ihmisellä on alzheimer etkä koskaan olisi ennen häntä tavannut, osaisitko sen heti hänen jutuistaan tai teoistaan päätellä?

Onko se alzheimerin tautiin kuuluva että käyttäytyy kaikkia kohtaan samoin? Entäs persoonallisuudenmuutos joka aiheutuu taudista ja sen rappeuttamista alueista aivoista? Persoonallisuuden muutos, kehityshäiriö, käy narsistillekin jo lapsena. Joka sitten muuttaa hänen käyttäytymistään ja persoonaa.

Lue lisää

Tämä on hyvin kiinnostavaa, siis jos ei tietäisi, että jollakin on sairaus eikä ole koskaan aiemmin häntä tavannut, niin miten se sairaus tulee esiin. Pari kertaa tavattuaan, yön vietettyään hänen kanssaan vai vasta sitten, kun hän ei vastaa toiveisiisi ja hylkää sinut. Missä kohtaa voi todeta, että kun se oli sairas ja siten onneton.

Tunnen läheisesti ihmisen, jonka olen tuntenut jo kohta 30 vuotta. Hänelle puhkesi narsismi siinä kohtaa, kun toinen nainen hänet narsistiksi totesi. Erikoisinta oli se, että hän oli narsisti äkkiä, kun olin hänet vähän yli 20 vuotta tuntenut. Miten se on mahdollista, jos nimenomaan narsismia on se persoonallisuuden muutos, joka tapahtuu jo lapsena? Ja miten on mahdollista, että hoitoalan ihminen harhautuu tuolla tavalla, eikö hänen juuri kuuluisi olla perillä näistäkin asioista miten se narsismi oikein syntyy? Eikö tämä hoitoalan ihminen ymmärtänyt, että hänen oma provokatiivinen käytös omalta osaltaan sairastutti myöskin. Nimittäin päästyään vihdoin irti ja rauhaan tuolta provokaatiolta, niin hän muuttui taas sellaiseksi, joka oli ollut ennen tuon ihmisen tapaamista.

Miten siis voi jossakin lyhyessä ajassa tunnistaa toisen narsistiksi, luonnehäiriöiseksi, dementikoksi, tai miksi muuksi sairastuneeksi hyvänsä, jos ei ole käytössä ammattitaitoisen ammatinharjoittajan testipakkia? Itselläni ei ainakaan ole maalliikkona sellaisia hoitajalääkärin kykyjä, että tuosta vaan itselleni melko tuntemattomista ihmisistä latelisin minkäänlaisia sairauksia. Jääköön se ammattilaisten tehtäväksi ja omaksi osuudeksi jää elää sillä tavalla, että mahdollisimman vähän rikkoisin läheisiäni ainakaan omien pettymyksieni tähden.

ihmejakummallisuus kirjoitti:

Tämä on hyvin kiinnostavaa, siis jos ei tietäisi, että jollakin on sairaus eikä ole koskaan aiemmin häntä tavannut, niin miten se sairaus tulee esiin. Pari kertaa tavattuaan, yön vietettyään hänen kanssaan vai vasta sitten, kun hän ei vastaa toiveisiisi ja hylkää sinut. Missä kohtaa voi todeta, että kun se oli sairas ja siten onneton.

Tunnen läheisesti ihmisen, jonka olen tuntenut jo kohta 30 vuotta. Hänelle puhkesi narsismi siinä kohtaa, kun toinen nainen hänet narsistiksi totesi. Erikoisinta oli se, että hän oli narsisti äkkiä, kun olin hänet vähän yli 20 vuotta tuntenut. Miten se on mahdollista, jos nimenomaan narsismia on se persoonallisuuden muutos, joka tapahtuu jo lapsena? Ja miten on mahdollista, että hoitoalan ihminen harhautuu tuolla tavalla, eikö hänen juuri kuuluisi olla perillä näistäkin asioista miten se narsismi oikein syntyy? Eikö tämä hoitoalan ihminen ymmärtänyt, että hänen oma provokatiivinen käytös omalta osaltaan sairastutti myöskin. Nimittäin päästyään vihdoin irti ja rauhaan tuolta provokaatiolta, niin hän muuttui taas sellaiseksi, joka oli ollut ennen tuon ihmisen tapaamista.

Miten siis voi jossakin lyhyessä ajassa tunnistaa toisen narsistiksi, luonnehäiriöiseksi, dementikoksi, tai miksi muuksi sairastuneeksi hyvänsä, jos ei ole käytössä ammattitaitoisen ammatinharjoittajan testipakkia? Itselläni ei ainakaan ole maalliikkona sellaisia hoitajalääkärin kykyjä, että tuosta vaan itselleni melko tuntemattomista ihmisistä latelisin minkäänlaisia sairauksia. Jääköön se ammattilaisten tehtäväksi ja omaksi osuudeksi jää elää sillä tavalla, että mahdollisimman vähän rikkoisin läheisiäni ainakaan omien pettymyksieni tähden.

Lue lisää

"Miten siis voi jossakin lyhyessä ajassa tunnistaa toisen narsistiksi, luonnehäiriöiseksi, dementikoksi, tai miksi muuksi sairastuneeksi hyvänsä, jos ei ole käytössä ammattitaitoisen ammatinharjoittajan testipakkia?"
Kysymyksesi kuulostaa tutulta. Vähän turhauttaa sinulle vastata, kun kaikki vastaukset valuvat kuin vesi hanhen selästä.
Olet ilmeisesti hyvin katkera... Vaikka et sitä myönnäkään.
Kenelle luulet kostavasi kun tuota kysymystä täällä palstalla esittelet henkilöille, jotka eivät sinun tapaustasi tunne?
Uutta (ainakin minulle) on nyt, että ns. kakkonen on ollut terveydehoidon ammattilainen...
Tuohon en sano muuta kuin että mitä munuaistutkimus voi opettaa narsismista? Ei yhtään mitään ⛄

Pihalla_ kirjoitti:

"Miten siis voi jossakin lyhyessä ajassa tunnistaa toisen narsistiksi, luonnehäiriöiseksi, dementikoksi, tai miksi muuksi sairastuneeksi hyvänsä, jos ei ole käytössä ammattitaitoisen ammatinharjoittajan testipakkia?"
Kysymyksesi kuulostaa tutulta. Vähän turhauttaa sinulle vastata, kun kaikki vastaukset valuvat kuin vesi hanhen selästä.
Olet ilmeisesti hyvin katkera... Vaikka et sitä myönnäkään.
Kenelle luulet kostavasi kun tuota kysymystä täällä palstalla esittelet henkilöille, jotka eivät sinun tapaustasi tunne?
Uutta (ainakin minulle) on nyt, että ns. kakkonen on ollut terveydehoidon ammattilainen...
Tuohon en sano muuta kuin että mitä munuaistutkimus voi opettaa narsismista? Ei yhtään mitään ⛄

Lue lisää

Munuaiseni on kyllä erittäin tarkkaan tutkittu, että älä niistä huoli. Tuskin kuitenkaan liittyy tähän asiaan, joka tuntuu olevan aina tabu. Miksi?

elämännurjapuoli kirjoitti:

Munuaiseni on kyllä erittäin tarkkaan tutkittu, että älä niistä huoli. Tuskin kuitenkaan liittyy tähän asiaan, joka tuntuu olevan aina tabu. Miksi?

Kun tällä palstalla ei ilmeisesti ole kiinnostusta keskustella enempää aiheesta:
mun nyxää joku terkkari kapakassa haukkunu humalassa narsistiksi, -iih ei-apua! Miks se mahto sanoo niin kun nyxä ei yhtään narsisti... ei ainaskaan mulle. Auttakaa! plaa plaa

Vähän turhan joutavaa.
Koitapa palstalla suomi24/keskustelu/jonninjoutavat

Pihalla_ kirjoitti:

Kun tällä palstalla ei ilmeisesti ole kiinnostusta keskustella enempää aiheesta:
mun nyxää joku terkkari kapakassa haukkunu humalassa narsistiksi, -iih ei-apua! Miks se mahto sanoo niin kun nyxä ei yhtään narsisti... ei ainaskaan mulle. Auttakaa! plaa plaa

Vähän turhan joutavaa.
Koitapa palstalla suomi24/keskustelu/jonninjoutavat

Lue lisää

Kyllä sulla täytyy joku asia hiertää ja pahasti, ei voi muuta sanoa.

koetaselviytyäitse kirjoitti:

Kyllä sulla täytyy joku asia hiertää ja pahasti, ei voi muuta sanoa.

ähähä- ite ooot.

koetaselviytyäitse kirjoitti:

Kyllä sulla täytyy joku asia hiertää ja pahasti, ei voi muuta sanoa.

Niin ei tällä palstalla todellakaan kannata höpötellä ihan jonninjoutavaa tyyliin -hyvää päivää kaunis ilma tänään/pakkasia pitelee...
Siis tämän palstan aihe on terveys/henkinen hyvinvointi ja mielenterveys/narsismi.

Pihalla_ kirjoitti:

Niin ei tällä palstalla todellakaan kannata höpötellä ihan jonninjoutavaa tyyliin -hyvää päivää kaunis ilma tänään/pakkasia pitelee...
Siis tämän palstan aihe on terveys/henkinen hyvinvointi ja mielenterveys/narsismi.

Lue lisää

Ja jos se muikkeli oli narsistinen viettelijätär, jolla oli tosi likaiset jauhot pussissa kaikkine kostamisineen, niin siitä ei saa täällä puhua. Miksi täällä ei saa puhua yhteiskuntamme sairaista kanoista, jotka vähät välittää muusta kuin omasta hyvästä? Ei ole jonninjoutuvaa yrittää tätäkin palstaa lukemalla selvittää, mikä saa naiset niin sekaisin, että ryhtyvät tuollaiseen leikkiin. Ai, niin, nyt muistakin täällä saa se mies ja mieluiten vain ex-sellainen olla se narsisti tai toinen vaihtoehto, että jompikumpi vanhemmista on narsisti, siinä sallitut keskustelualueet. Täällä oli kirjoitus siitä, kuinka narsisti muuttaa aivotoimintaa, kyllä se pitää paikkansa ainakin omalla kohdalla, kun mielenräjäytti se asia, kuinka toinen nainen voi toista naista satuttaa kieroiluillaan ja kuinka tajuntaan iskee se, etteivät naiset pidä yhtä samalla tavalla kuin miehet. Olen täysin keskeneräinen ja vielä matkalla, ehkä sitten sinne jonninjoutavuuteen, vai ryhtyisinkö kaltaiseksenne neuvontapirkoksi, joka tietää kaiken ihan kaikista asioista. Hyvää huomenta vaan kaikille.

Jossain artikkelissa muistaakseni sanottiin, että psykopaatteja naisia olisi enemmän kuin psykopaatteja miehiä, eli fakta lienee olevan että psykopaattien kanssa ongelmissa olevia miehiä on suunnilleen yhtä paljon kuin naisiakin, tosin minä en osaa kuvitella sitä dynamiikkaa kuinka joku nainen voi alistaa jonkun miehen, koska itse en osaisi millään.

pakkasaamua kirjoitti:

Ja jos se muikkeli oli narsistinen viettelijätär, jolla oli tosi likaiset jauhot pussissa kaikkine kostamisineen, niin siitä ei saa täällä puhua. Miksi täällä ei saa puhua yhteiskuntamme sairaista kanoista, jotka vähät välittää muusta kuin omasta hyvästä? Ei ole jonninjoutuvaa yrittää tätäkin palstaa lukemalla selvittää, mikä saa naiset niin sekaisin, että ryhtyvät tuollaiseen leikkiin. Ai, niin, nyt muistakin täällä saa se mies ja mieluiten vain ex-sellainen olla se narsisti tai toinen vaihtoehto, että jompikumpi vanhemmista on narsisti, siinä sallitut keskustelualueet. Täällä oli kirjoitus siitä, kuinka narsisti muuttaa aivotoimintaa, kyllä se pitää paikkansa ainakin omalla kohdalla, kun mielenräjäytti se asia, kuinka toinen nainen voi toista naista satuttaa kieroiluillaan ja kuinka tajuntaan iskee se, etteivät naiset pidä yhtä samalla tavalla kuin miehet. Olen täysin keskeneräinen ja vielä matkalla, ehkä sitten sinne jonninjoutavuuteen, vai ryhtyisinkö kaltaiseksenne neuvontapirkoksi, joka tietää kaiken ihan kaikista asioista. Hyvää huomenta vaan kaikille.

Lue lisää

"Ja jos se muikkeli oli narsistinen viettelijätär, jolla oli tosi likaiset jauhot pussissa kaikkine kostamisineen, niin siitä ei saa täällä puhua."
Pointti olisi siinä, että osaisitko sinä keskustella asiasta? Antaa sitten kuulua. Tähän asti ei kuulunut vielä mitään kuin papatusta.
"kun mielenräjäytti se asia, kuinka toinen nainen voi toista naista satuttaa kieroiluillaan ja kuinka tajuntaan iskee se, etteivät naiset pidä yhtä samalla tavalla kuin miehet. "
Tiedoksi:
Miehet pitävät yhtä missä? Eivätkö miehet käy ns. vieraissa? Eivätkö miehet käytä ns. varattuja naisia?
Ei löydy pointti.

Alzheimiria sairastavan läheisenä voin kertoa että kyllä se narsisti ihan samalla tavalla näkyy kun on alzheimer ja henkilö käyttäytyy edelleen ilkeästi kuten aiemminkin omaa lastansa kohtaan. Miestä kohtaan hankalampi ilkeillä kun mies kuollut. Toki narsistin päiväkirjat joita nyt pitää avoimena pöydällä ovat täynnä vihaa kuollutta miestä kohtaan. Ei voi välttyä näkemästä jos huoneessa käy vaikka kiinnostusta teksteihin ei ole. Myös eduvalvoja pitää ottaa ulkopuolelta koska narsisti kieltäytyy yhteistyöstä ts. Laskujen maksusta läheisen kehotuksesta. Tähån mennessä viimeisetkin naapurit ja ystävä ovat hylänneet hänet koska on yksinkertaisesti liian hankala ja epävakaa, ilkeä ihminen. Ehkä viimeisessä vaiheessa narsismi ei enää erotu niin paljon jos on jo vihanneksen tasolla.

Ihan oikeita kuvaukset molemmista sairauksista . Muistisairaan jutut yrittää ymmärtää ja tietää ettei niissä aina ole todellista tapahtumaa muille kun juuri hänelle itselleen sillä he todella luulevat että asiat ovat niin kun he kokevat niiden olevan mutta narsistien jutut taas aiheuttavat paljon vahinkoa koska heidät lasketaan ” terveiden” joukkoon ihmisten taholta jotka eivät häntä tunne . Itse ei saata edes ymmärtää miksi on joutunut narsistin uhriksi. Koska keksivät asioita joita ei ole koskaan tapahtunut edes . Ja usein vieraiden ihmisten käsitys heistä on että ovat todella ihania ihmisiä ja vielä rehellisyyttään korostetaan . Joten ennemmin hoitelee vanhaa narsisti ihmistä se kun olen narsistin hampaissa , tietämättä koskaan mitä taas on keksinyt , ja leikkinyt uhria .

"Näin narsistin sädekehän tuoma koskemattomuus viivästyttää sairauden toteamista ja hoidon aloittamista. "
Noiden sairauksien vertaaminen ei oikein taida kantaa hedelmää...
Enpä ole koskaan kuullut luonnehäiriöitä selitettävän persoonan suuruudella.
Narsismin kohdalla ei ole kyse sairauden toteamisen viivästymisestä. Narsismi ei sillä tavoin kehity, että sitä yleensä koskaan täytyisi jotenkin "todeta"...
Narsismia ei yleensä taideta mitenkään hoitaa... Tarvitsisi täydellisen yksilölliset erikoistyökalut. Narsistit voivat mennä kuulemma terapiaan jonkin liitännäisoireen takia, jota sitten hoidetaan. Narsismi sensijaan ei lakkaa kukoistamasta.

Olen vammaannuttuani hädissäni lähettänyt liikaa sähköpostia (ilman mitään vaatimuksia tai avunpyyntöäkään), mikä tietenkin on anteeksiantamatonta.
Minun kuitenkin tietenkin kuuluu antaa kaikille anteeksi vammaantumiset ja kaikki.

Tämä on ihan kivaa, että tuttavapiirini karsittiin ja mahdollisesti voin etsiä uudet mukavammat tuttavat.

Siis kun näinkin voi käydä että menettää aivonsa, mutta saa ne mahdollisesti takaisin,

Mun psykopaatti jossain vaiheessa välinpitämättömästi tokaisi: "Noh, aivovaurio paranee".

poiuytrdfg kirjoitti:

Mun psykopaatti jossain vaiheessa välinpitämättömästi tokaisi: "Noh, aivovaurio paranee".

Kurkkaan tälle palstalle silloin tällöin varmistuakseni,
että sinulla on "lippu korkealla ja ratsu vauhdissa".

Kohta tulee lämpöäkin tämän valon keväisen kumppaniksi.
Meidän hyvinvointimme kohenee samalla.

Voi hyvin!

EläenElossa kirjoitti:

Kurkkaan tälle palstalle silloin tällöin varmistuakseni,
että sinulla on "lippu korkealla ja ratsu vauhdissa".

Kohta tulee lämpöäkin tämän valon keväisen kumppaniksi.
Meidän hyvinvointimme kohenee samalla.

Voi hyvin!

Lue lisää

Korjaan: lämpöäkin tämän keväisen valon kumppaniksi.

Ei pitäisi kirjoittaa pimeässä samalla TV:tä katsellen.

EläenElossa kirjoitti:

Kurkkaan tälle palstalle silloin tällöin varmistuakseni,
että sinulla on "lippu korkealla ja ratsu vauhdissa".

Kohta tulee lämpöäkin tämän valon keväisen kumppaniksi.
Meidän hyvinvointimme kohenee samalla.

Voi hyvin!

Lue lisää

Noh kiitos, vaikken ihan tiedä kuka olet :)

poiuytrdgb kirjoitti:

Noh kiitos, vaikken ihan tiedä kuka olet :)

Minä tiedän, kun paljasti sen tuolla Korjaan -maneerillaan. Kuin myös sillä, ettei muka kävisi täällä silloin tällöin kurkkimassa, vaikka totuus lienee toinen. Hyvä, että valo lisääntyy, niin mörköt samalla vähentyy nurkista.

Poikkesin eilen psykopaattini nurkissa, otin mukaani hieman vanhaa romua, jota psykopaattini jakaa, kuten muutama kymmentä vuotta vanhan villapaitani jonka psykopaattini kekkasi antaa minulle köyhyydessäni jossa minulla ei ole kuin yhdet säähän sopivat vaatteet niin että niitä on vaikea saada oyykkiinkään kun muuten tulee niin vilu. Niin psykopaattini sai ajatuksen että hänellä on minulle villapaita. Villapaitojen päälle hän ymmärtää. Mutta ilmapiiri ei ole mitenkään rakkaudellinen vaan semmonen tavallinen psykoatmosfääri.
Mun mielestä sellaiset auttajat ovat vastuuttomia, jotka yrittävät manipuloida psykopaattien läheisiä rakkausharhoihin, koska sellaisessa epätodellisuudessa psykopaattien seura voi mielestäni olla vaarallistakin, mutta aidossa psykoatmosfäärissä voi vierailla jotenkuten.
Mun on vähän vaikea sanoa onko psykopaatit jotenkin "sairaita", vai onko he vaan sellaisia olentoja.

E vika ole yksin psykopaatissa vaan niissäkin jotka valehtelee että psykopaatti rakastaa. Psykopaatti itse ei ole sellaista valhdellut. Vale on aina vale, eikä koskaan oikeasti mitään kaunista, vaikka olisi mausetettu sokerihattaralla.

Auttaja huomattavasti monimutkaistaa kuvioita vaatimalla psykopaatin läheistä kuvittelemaan että psykopaatti rakastaa häntä, vaikka psykopaatti itse ei ole sellaista väittänyt. Minua on elämäni aikana ulkopuoliset myös yrittäneet vaatia myös kuvittelemaan että jotkut miehet, jotka eivät minua rakasta, muka rakastaisivat minua. Siis kun olin nuori tuollaista manipuloitiin. Miksi ihmeessä ? Miehet itse eivät ole väittäneet minua rakastavansa. Miksi ihmiset haluavat uskotella toisia ihmisiä kuvittelemaan valheellisesti että joku joka ei heitä rakasta, rakastaa heitä ? ja sitten melkein suuttuvat jos huomauttaa, ettei henkilö rakasta minua. Ihan järjetöntä.
Mitä ne sivulliset väittäjät tuosta saavat ?

Hämmentävää kaikki silmitön määrä valehtelua.

Ne joiden aivot ei tuota heille rakkauden kokemusta, ei rakasta KETÄÄN !
Oikeastaan niin kovin yksinkertaista mistä tehdään kovin monimutkaista.

Ja sitten on taas toisia joiden aivot tuottaa sitä vähän liikaakin...heheh...

Minusta dementoivissa sairauksissa on myös valoisat puolensa. Ennen kaikkea niihinkin pätee sama vanha totuus kuin moneen muuhunkin menetykseen: Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu.
Hyvällä hoidolla voi alzhaimerin kanssakin elää valoisaa elämää.
Lopultahan, riittävän vanhoina viimeistään meitä kaikkia kohtaa tämän kaiken maallisen menetys ja siirrymme eteenpäin kohti lopullista päämäärää.
http://www.alzheimerinfo.fi/alzheimerin-tauti/alzheimer-etenee-neljaessae-vaiheessa

Niin, alzhaimer liittyy narsismiin yhtä paljon kuin mikä tahansa kuumetauti tms.
Tietysti narsistitkin sairastavat.
Minustakaan ei syytä keskustella asiasta tällä otsakkeella enempää.

Minusta_ kirjoitti:

Minusta dementoivissa sairauksissa on myös valoisat puolensa. Ennen kaikkea niihinkin pätee sama vanha totuus kuin moneen muuhunkin menetykseen: Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu.
Hyvällä hoidolla voi alzhaimerin kanssakin elää valoisaa elämää.
Lopultahan, riittävän vanhoina viimeistään meitä kaikkia kohtaa tämän kaiken maallisen menetys ja siirrymme eteenpäin kohti lopullista päämäärää.
http://www.alzheimerinfo.fi/alzheimerin-tauti/alzheimer-etenee-neljaessae-vaiheessa

Niin, alzhaimer liittyy narsismiin yhtä paljon kuin mikä tahansa kuumetauti tms.
Tietysti narsistitkin sairastavat.
Minustakaan ei syytä keskustella asiasta tällä otsakkeella enempää.

Lue lisää

"Minusta dementoivissa sairauksissa on myös valoisat puolensa. Ennen kaikkea niihinkin pätee sama vanha totuus kuin moneen muuhunkin menetykseen: Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu."

Ihan en ny en ole samaa mieltä tuosta, kun kyseessä on etenevä tauti, johon parannuskeinoa ei ole, että kyllä siellä jokaisen avautuvan oven takana kuvaannollisesti on vielä pimeämpää kuin edellisessä huoneessa.

Niin se vaan menee, lääkkeillä voidaan ehkä jonkin verran taudinkulkua hidastaa, mutta parantaa ei voi. Jossain vaiheessa saattaa sitte vielä tulla psyk. puolen lääkkeet kehiin jos sairastunut on kovin ahdistunut, peloissaan, harhainen tai agressiivinen.

Ja kukapa ei olisi, jos kaikki ympärillä olisi käynyt vieraaksi

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Minusta dementoivissa sairauksissa on myös valoisat puolensa. Ennen kaikkea niihinkin pätee sama vanha totuus kuin moneen muuhunkin menetykseen: Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu."

Ihan en ny en ole samaa mieltä tuosta, kun kyseessä on etenevä tauti, johon parannuskeinoa ei ole, että kyllä siellä jokaisen avautuvan oven takana kuvaannollisesti on vielä pimeämpää kuin edellisessä huoneessa.

Niin se vaan menee, lääkkeillä voidaan ehkä jonkin verran taudinkulkua hidastaa, mutta parantaa ei voi. Jossain vaiheessa saattaa sitte vielä tulla psyk. puolen lääkkeet kehiin jos sairastunut on kovin ahdistunut, peloissaan, harhainen tai agressiivinen.

Ja kukapa ei olisi, jos kaikki ympärillä olisi käynyt vieraaksi

Lue lisää

Aivan pakko nyt sanoa, että onneksi, et ole se hoitaja, joka minua on hoitanut. Sairauteeni ei ole parannuskeinoa ja aina vain huonommaksi menee eli ihminen eräällä tavalla riisutaan lopuksi, jotta hän on valmis lopulliseen päämäärään. Siitä huolimatta olen kokenut tuon, kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu, että siksi on pakko sanoa, että sinun ajattelutavallasi olisin heittänyt pyyhkeen kehään tammikuussa 2012 happiletkuissa, jolloin edes mieheni ei pystynyt minua tukemaan tai sanomaan yhtään lohduttavaa sanaa, oli ainoastaan alaikäiset lapset. MIehelläni oli nimittäin toinen nainen, joka ei kestänyt sitä radiohiljaisuutta, joka alkoi tästä kriisistä, kun hän meni totaalisesti sekaisin, että menettäisi vaimonsa. Huvittavaa sinänsä, että hän oli itse ryhtynyt leikkiin, mutta siinä leikissä ei ollutkaan tarkoitus menettää vaimoa, vaan pitää vain vähän hupia muiden miesten tavoin. Näitä hupikavereita oli enemmänkin, ehkä se oli hänen tapansa selviytyä eli elää muissa maailmoissa, mutta tuskin yksikään olisi hänen kanssaan huvitellut, jos olisi tiennyt, mitä hän pakenee. Koska itse en voi paeta, on yritettävä löytää sellaista arvokasta, jonka vuoksi jaksaa elää ja sen olen löytänyt, löytääkseni sen oli koettava kaikki mahdollinen ja onneksi tielläni on kaikesta huolimatta ollut positiivisten hoitajien ja lääkärien joukko.

eivielädementiaa kirjoitti:

Aivan pakko nyt sanoa, että onneksi, et ole se hoitaja, joka minua on hoitanut. Sairauteeni ei ole parannuskeinoa ja aina vain huonommaksi menee eli ihminen eräällä tavalla riisutaan lopuksi, jotta hän on valmis lopulliseen päämäärään. Siitä huolimatta olen kokenut tuon, kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu, että siksi on pakko sanoa, että sinun ajattelutavallasi olisin heittänyt pyyhkeen kehään tammikuussa 2012 happiletkuissa, jolloin edes mieheni ei pystynyt minua tukemaan tai sanomaan yhtään lohduttavaa sanaa, oli ainoastaan alaikäiset lapset. MIehelläni oli nimittäin toinen nainen, joka ei kestänyt sitä radiohiljaisuutta, joka alkoi tästä kriisistä, kun hän meni totaalisesti sekaisin, että menettäisi vaimonsa. Huvittavaa sinänsä, että hän oli itse ryhtynyt leikkiin, mutta siinä leikissä ei ollutkaan tarkoitus menettää vaimoa, vaan pitää vain vähän hupia muiden miesten tavoin. Näitä hupikavereita oli enemmänkin, ehkä se oli hänen tapansa selviytyä eli elää muissa maailmoissa, mutta tuskin yksikään olisi hänen kanssaan huvitellut, jos olisi tiennyt, mitä hän pakenee. Koska itse en voi paeta, on yritettävä löytää sellaista arvokasta, jonka vuoksi jaksaa elää ja sen olen löytänyt, löytääkseni sen oli koettava kaikki mahdollinen ja onneksi tielläni on kaikesta huolimatta ollut positiivisten hoitajien ja lääkärien joukko.

Lue lisää

Niin, kommenttini ny liittyi nimenomaan dementiaan ja se jos mikä on hyvin surullista juurkin syystä ettei parantavaa lääkettä/keinoa ole keksitty, että tauti etenee vääjämättömästi.

Itse sairastuneella ei ny tosissaan ole mitään valinnanmahdollisuutta, eikä hän voi juuri mitenkään estää taudin kulkua enää siinä vaiheessa, kun on tultu siihen vaiheeseen, että ymmärryskyky on mennyt.

Miten voisikaan kun hän ei edes ymmärrä sairastavansa mitää tautia. Hoitajallakaan ei juuri ole muita keinoja kuin yrittää luoda turvallinen ilmapiiri ja huolehtia niistä pesuista, pukemisista, syömisistä ja katsoa ettei potilas satuta itseään.

Sanallinen tukeminen tuossa sairaudessa menettää merkityksensä kun sairastunut ei juurikaan ymmärrä puhetta/mitä ne sanat tarkoittaa. Eikä hänellä itselläkään ole sanoja ilmaista itseään. Enemmänkin asiat menee paremmin perille fyysisen ohjauksen, kosketuksen, ilmeiden ja eleiden kautta.

Jos luit tuon edellisen linkin, niin siitäkin käy ilmi, että nuo normaalit taidot ja ymmärryskyky, sanat, häviävät jo hyvin varhaisessa vaiheessa tautia, ettei näissä tapauksissa useinkaan ole kyse mistään loppuvaiheesta.

Minusta ny vaan tuntuu, ettet tiedä/ymmärrä millainen sairaus tuo dementia on jos ja kun haet vertailukohtaa itsestäsi/omasta tilanteestasi.

Edelleen ny kummastuttaa tuo sinun ajoittainen tarpeesi tuoda esiin tuota miehesi uskottomuus juttua tällä palstalla/ jopa tähänkin kohtaan, jossa puheen aiheena ny sattumoisin on dementia jonka ketjun aloittaja jostain syystä liitti osaksi narsismikeskustelua.

Mutta joo, ny kuitenkin kun sait tuon kokemuksesi taas kerran kerrottua tällä palstalla , niin kaiketi se helpotti oloasi.

Dementikolla vaan ei ole sanoja sille omalle huonolle ololle, hän ei kykene sinun laillasi sanomaan mikä on vialla milloinkin, eikä hän välttämättä tiedä mitä sanoilla tarkoitetaan

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, kommenttini ny liittyi nimenomaan dementiaan ja se jos mikä on hyvin surullista juurkin syystä ettei parantavaa lääkettä/keinoa ole keksitty, että tauti etenee vääjämättömästi.

Itse sairastuneella ei ny tosissaan ole mitään valinnanmahdollisuutta, eikä hän voi juuri mitenkään estää taudin kulkua enää siinä vaiheessa, kun on tultu siihen vaiheeseen, että ymmärryskyky on mennyt.

Miten voisikaan kun hän ei edes ymmärrä sairastavansa mitää tautia. Hoitajallakaan ei juuri ole muita keinoja kuin yrittää luoda turvallinen ilmapiiri ja huolehtia niistä pesuista, pukemisista, syömisistä ja katsoa ettei potilas satuta itseään.

Sanallinen tukeminen tuossa sairaudessa menettää merkityksensä kun sairastunut ei juurikaan ymmärrä puhetta/mitä ne sanat tarkoittaa. Eikä hänellä itselläkään ole sanoja ilmaista itseään. Enemmänkin asiat menee paremmin perille fyysisen ohjauksen, kosketuksen, ilmeiden ja eleiden kautta.

Jos luit tuon edellisen linkin, niin siitäkin käy ilmi, että nuo normaalit taidot ja ymmärryskyky, sanat, häviävät jo hyvin varhaisessa vaiheessa tautia, ettei näissä tapauksissa useinkaan ole kyse mistään loppuvaiheesta.

Minusta ny vaan tuntuu, ettet tiedä/ymmärrä millainen sairaus tuo dementia on jos ja kun haet vertailukohtaa itsestäsi/omasta tilanteestasi.

Edelleen ny kummastuttaa tuo sinun ajoittainen tarpeesi tuoda esiin tuota miehesi uskottomuus juttua tällä palstalla/ jopa tähänkin kohtaan, jossa puheen aiheena ny sattumoisin on dementia jonka ketjun aloittaja jostain syystä liitti osaksi narsismikeskustelua.

Mutta joo, ny kuitenkin kun sait tuon kokemuksesi taas kerran kerrottua tällä palstalla , niin kaiketi se helpotti oloasi.

Dementikolla vaan ei ole sanoja sille omalle huonolle ololle, hän ei kykene sinun laillasi sanomaan mikä on vialla milloinkin, eikä hän välttämättä tiedä mitä sanoilla tarkoitetaan

Lue lisää

Vielä ny kun ikäänkuin halusit ny keskusteluun tuotavan tuon oman tilanteesi niin sivuan ny sitäkin sitte jonkin verran, kun äsken tuossa imuroidessa jälleen kerran mietin, et mikähän totakin ihmistä riivaa ja miksi hän valinnut kohteekseen nimenomaan minut.

Tosiaan hyvin usein olet tällä palstalla tullut tuon tarinasi kanssa osoittaen sen nimenomaan minulle, joten jällleen kerran painotan, ettei minulla ole osaa eikä arpaa tuossa tarinassasi.

Tuossa kun viittasit alaikäisiin lapsiin, niin itsellä on tuolloin ollut jo lapsenlapsia kuten sillä tuntemallani tyypillänikin. Että kummankin omat lapset ovat olleet silloin ihan aikuisia, hänen vielä vanhempia kuin minun. Eläneet ja asuneet omillaan, osa jo perheytynytkin.

Muistikuvani mukaan olet antanut jopa ymmärtää, että "se nainen" on jopa sinulle tuttu, asuu lähistöllä? olet puhunutkin hänen kanssaan? Niin tuota taustaa ajatellen on hyvin vaikea ymmärtää miksi yleensä olet tällä palstalla, kun puolisosi ei ole narsisti

No ilmeisesti sitte luulet "sen naisen" kirjoittelevan täällä ja kun täällä ny nykyään on kauhean vähän kirjoittajia niin valintasi osuu sitte kait minuun, johonkinhan se paha olo pitää purkaa, että joiltain osin ny voin ymmärtääkin, kun asianosaisille puolisolle ja "sille naiselle" ei voi sitä pahaa oloaan asian tiimoilta purkaa, niin tarvitset sitte ilm. jonkun kohteen.

Minä ny sitte kaiketi siltä osin sopiva kohde, kun mulla on ollu se epämääräinen suhde, jossa ko. miehellä oli muitakin kumppaneita joita sitten ns. petti minun kanssani. Mikä sekin kyllä oli jo päättynyt tuon sinun tapauksesi aikoihin. Minä tosiaan tiesin, nuo muut naiset ilm. eivät, vaikka tyyppi antoi ymmärtää heidänkin tietävän. Kenenkään puoliso hän ei ollut, eikä asunut yhdessä kenenkään naisensa kanssa tuolloin.

Mutta joo, kokonaisuutta ajatellen, ajattelisin, että sun pitäis hakea apua itsellesi, että pääsisit tuon asian ylitse. Ilmeisesti olet tuolloin kovasti loukkaantunut siitäkin kun "se nainen" on nimittänyt puolisoasi narsistiksi, että tiedä sitten kumpiko on loukannut enemmän, uskottomuusko vai narsistiksi nimittäminen.

Ilmeisesti tuo jälkimmäinen kun sulla ny näytti kuitenkin riittävän ymmärrystä noihin "miesten hupeihin" yleisellä tasolla ja ymmärsit syynkin, että puolisosi pelkäsi menettävänsä sinut ja siitä syystä haki lohtua muiden naisten sylistä.

Näin sivullisena ajattelisin, ja itsekin toit asian, ettei tosiaan nuo naiset tienneet mikä miehesi ajoi sellaiseen "hupiin" sillä aikaa kun sinä olit sairaalassa, niin onko sulla ny niin kauheasti syytä mollata noita naisiakaan, kun "hupia" ilm. halusi niin miehesi kuin ne naisetkin.
Että sen suhteen ikäänkuin tasapeli, yhtä syyllisiä molemmat jos ny syyllinen pitää nimetä.

Ymmärrän kyllä, että tuo asia on satuttanut sinua kovasti, mutta yleisesti ajatellen aika parantaa haavat jos ja kun sille antaa mahdollisuuden ja suuntaa ajatuksensa menneisyyden sijasta nykyhetkeen, josta olen päässyt käsitykseen, että siellä olisi muuten kaikki hyvin, mutta sinulla ei ilmeisesti ole, kun koet tarvetta palata tuohon vuosien takaiseen kokemukseesi yhä uudelleen ja uudelleen.

Ja jostain syystä ny tunnut valinneen "likasangoksesi" itsellesi täysin tuntemattoman naisen jolla ei ole osaa eikä arpaa sinun tarinassasi. Tosiaan joiltain osin ymmärrän valintasi, kun se mun tarina ilm. tuo nuo omat tunteesi pintaan.

Mutta kun minäkin olen kyennyt antamaan anteeksi niin itselleni kuin sille toiselle osapuolellekkin, niin mikset sinä voisi kyetä, mikä sitten johtasi siihen, ettei olisi enää niin tarve tuoda vuosien takaista ikävää tapahtumaa enää tähän päivään. En nä mitään järkeä sellaisessa kun ei sitä menneisyyttä/tapahtunutta voi miksikää muuttaa.

Eri asia on jos "se nainen" on kuvioissa vielä tänäkin päivänä, niin sille asialle toki pitäisi jotain tehdä. Lähestymiskielto ny lähinnä tulee ensimmäisenä mieleen, mikä tarkoittaa ettei hän saa enää häiriköidä /ottaa teihin minkäänlaista yhteyttä tai rapsahtaa sakot.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Minusta dementoivissa sairauksissa on myös valoisat puolensa. Ennen kaikkea niihinkin pätee sama vanha totuus kuin moneen muuhunkin menetykseen: Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu."

Ihan en ny en ole samaa mieltä tuosta, kun kyseessä on etenevä tauti, johon parannuskeinoa ei ole, että kyllä siellä jokaisen avautuvan oven takana kuvaannollisesti on vielä pimeämpää kuin edellisessä huoneessa.

Niin se vaan menee, lääkkeillä voidaan ehkä jonkin verran taudinkulkua hidastaa, mutta parantaa ei voi. Jossain vaiheessa saattaa sitte vielä tulla psyk. puolen lääkkeet kehiin jos sairastunut on kovin ahdistunut, peloissaan, harhainen tai agressiivinen.

Ja kukapa ei olisi, jos kaikki ympärillä olisi käynyt vieraaksi

Lue lisää

"Ihan en ny en ole samaa mieltä tuosta, kun kyseessä on etenevä tauti, johon parannuskeinoa ei ole, että kyllä siellä jokaisen avautuvan oven takana kuvaannollisesti on vielä pimeämpää kuin edellisessä huoneessa. "
On ja ei ole, sitä pimeämpää nimittäin. Miten tahtoo asioita ajatella, jos ihminen on muutenkin jo todella iällä... ehkä vanhin omassa tuttavapiirissäänkin elossa olevista. Mihin itse tahtoisit kuolla itse sitten aikanaan? Voihan alzhaimeria sairastavakin kuolla johonkin muuhun kuin alzhaimeriin. Minusta hyvin korkeassa iässä olevien sairaudet ovat vähän sellaisia suo siellä vetelä täällä -tyyppisiä, jos niiden mukavuutta pitää ajatella...
Dementoituneita ei sitten pidemmällä enää ehkä paina ajatus omasta tilasta, ei ainakaan alinomaan. Se on se armahtava puoli. Ja hyvä hoito.

Olen sen verran filosofinen luonne minäkin, että kaikkea ihmisen elämää voi pitää pimeässä kulkemisena niin halutessaan.

On_ja kirjoitti:

"Ihan en ny en ole samaa mieltä tuosta, kun kyseessä on etenevä tauti, johon parannuskeinoa ei ole, että kyllä siellä jokaisen avautuvan oven takana kuvaannollisesti on vielä pimeämpää kuin edellisessä huoneessa. "
On ja ei ole, sitä pimeämpää nimittäin. Miten tahtoo asioita ajatella, jos ihminen on muutenkin jo todella iällä... ehkä vanhin omassa tuttavapiirissäänkin elossa olevista. Mihin itse tahtoisit kuolla itse sitten aikanaan? Voihan alzhaimeria sairastavakin kuolla johonkin muuhun kuin alzhaimeriin. Minusta hyvin korkeassa iässä olevien sairaudet ovat vähän sellaisia suo siellä vetelä täällä -tyyppisiä, jos niiden mukavuutta pitää ajatella...
Dementoituneita ei sitten pidemmällä enää ehkä paina ajatus omasta tilasta, ei ainakaan alinomaan. Se on se armahtava puoli. Ja hyvä hoito.

Olen sen verran filosofinen luonne minäkin, että kaikkea ihmisen elämää voi pitää pimeässä kulkemisena niin halutessaan.

Lue lisää

"Voihan alzhaimeria sairastavakin kuolla johonkin muuhun kuin alzhaimeriin. Minusta hyvin korkeassa iässä olevien sairaudet ovat vähän sellaisia suo siellä vetelä täällä -tyyppisiä, jos niiden mukavuutta pitää ajatella."

Kyllä joo, joku toinen sairaus saattaa armahtaa aiemmin ettei tarvi ihan vuosia maata suu auki siellä vuoteen pohjalla käänneltävinä jäsenet jäykistyneenä

Tää ny menee vähän niinku ohi aiheenkin, mutta kun puheeksi tuli, niin itsen ny tässä kohtaa tekee mieli tarttua tuohon mainitsemaasi "hyvään hoitoon", että sellaista ei nykypäivänä ole kaikille tarjolla ja hyvin skeptinen olen sen suhteen tulevaisuudessakin.

Kannattaa tutustua nykypäivän tilanteseen vanhustenhoidossa, joka tällä hetkellä on monin paikoin jo katastrofaalinen, ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että tulevaisuudessa vanhusten hoidon tila pysyisi edes nykyisellään.

Niin tähän kuin moneen muuhunkin asiaan ei ny filosointi auta vaan on kohdata ne realiteetit, missä jamassa nää asiat ovat ja ainakaan tällä hetkellä vanhusten asiat eivät ole hyvällä tolalla, eikä tulevaisuuskaan vaikuta kovin valoiselta.

Että siltä pohjalta pitäydyn tuossa omassa ajatuksessani että iän ja sairauksien edetessä kuvaannollisesti jokaisen uuden oven takana on entistä pimempää ainkin niissä tapauksissa jos vanhus joutuu noiden "hoitokoneistojen " armoille.

Että vaikka itse ei sitä sairautta tiedostakkaan, niin kivun, pelon ja hädän tunne säilyy hyvinkin loppuun asti, että hyvinkin niitä vierellä olijoita tarvittasi.

No tää ny tämmönen "pintaraapaisu" tähän aiheesen, mutta jos vähänkin kokee vanhusten asiat tärkeäksi, niin sopii toivoa, että tutustuisi asiantilaan tällä hetkellä ja jos mahdollista yrittäisi jotenkin vaikuttaa siihen, että vanhusten asiat paranisivat

Jokainen toki voisi jotain tehdä, uskoisin, että jokaisen lähipiirissä on kuitenkin joku vanhus, joka ehkäisi kaipaisi seuraa ja pienimuotoista apua esim. ulkoilun merkeissä.

"Niin tähän kuin moneen muuhunkin asiaan ei ny filosointi auta vaan on kohdata ne realiteetit, missä jamassa nää asiat ovat ja ainakaan tällä hetkellä vanhusten asiat eivät ole hyvällä tolalla, eikä tulevaisuuskaan vaikuta kovin valoiselta."
Riippuu hoitajien jaksamisesta, miten ovat tolalla vanhusten asiat. Mitoitukset ovat aivan liian tiukkoja, Pohjoismaiden tiukimmat Suomessa. Käsittääkseni suurin osa hoitajista silti tekee työnsä hymyssä suin, eikä mitoitusongelmia pureta asiakkaisiin, vaan hoitaja kärsii ne sisällään... Tuohon toki soisi parannusta, kun niin moni harkitsee uranvaihdosta...
"Että vaikka itse ei sitä sairautta tiedostakkaan, niin kivun, pelon ja hädän tunne säilyy hyvinkin loppuun asti, että hyvinkin niitä vierellä olijoita tarvittasi."
Käsittääkseni ihmisen perusluonne ja persoona saattaa säilyä loppuun asti, niin että joku joka on aina ollut valoisa, on sitä loppuun asti, alzhaimerista huolimatta ja taas päin vastoin. Joskus ihminen muuttuu agressiivisemmaksi tms. ja tuolloin hyvällä hoidolla voidaan toisinaan vaikuttaa paljonkin, jos hoito ei pure, on lääkityksiä. Taudin eteneminen on persoonakohtaista.
Etukäteen murehtiminen on kuitenkin turhaa. Toisin kuin esim. jos mietimme, että voimme vaikuttaa siihen, päädymmekö narsistin uhriksi ja ainakin siihen, kauvanko uhrin osassa viivymme, niin näillä näkymin alzhaimerin puhkeamisen estämiseen ei ole vuorenvarmaa konstia... Kaikkia tiedettyjä keinoja kannattaa kokeilla. Mutta jos tauti iskee, niin kaipa se etenee vähän kuin juna... oireita voi helpottaa. Murehtiminen ei kuitenkaan kannata.

Joten filosoifoiminen ei suinkaan ole turhaa. Synkät maalailut omasta kohtalosta eivät siinä tapauksessa taida auttaa.

Yleensäkään synkät maalailut ja synkkämielisyys eivät johda ainakaan parempaan lopputulokseen. Se on kuitenkin luonne kysymys, onko ihminen lähtökohtaisesti positiivinen vai negatiivinen ja olen sitä mieltä, että lapsuuden ympäristö vaikuttaa tuohonkin kummalle puolelle kallistuu. Sairastutpa sitten mihin hyvänsä niin, joko positiivisuus kannattelee loppuun asti tai sitten synkkämielisyys naulitsee ihmisen sänkyynsä kiinni. Omassa elämässäni on useita esimerkkejä ja enemmin siitä positiivisuudesta, joten on aika luonnollista, että olen kallistunut sinne positiivisuuden puolelle.
Mummoni sairastui tähän alzheimerin tautiin ja positiivisella luonteella oli iloinen ja positiivinen loppuun asti. Ei enää tuntenut meitä eikä lapsia, mutta kertoi iloisena tarinoitaan ja kuunteli lasten musiikkikappaleita ja jutteli heidän kanssaan. Lapsilla oli ihan hauskaa mummon kanssa, oli kuin hänkin olisi tullut lapseksi jälleen. Toinen mummoni taas sairasti MS-tautia ja silloin sen hoitoa ei ollut olemassa nykymuotoisena. Hänellä ei toiminut enää mikään muu kuin pää ja ajattelu ja söi, kun syötettiin, koska kädetkään eivät toimineet. Siitä huolimatta hän "kirjoitti" runoja siten, että hoitaja oli kirjurina ja hän saneli. Ne olivat kauniita runoja, joissa oli aina toivo ja valoisuus läsnä. Kyllä molempia kannatteli se oma positiivisuus.
Toisin oli anoppini, joka oli tätä synkkämielistä laatua. Minun oli vaikea löytää hänen kanssaan yhteistä kieltä, koska hän ajatteli kaikista jo valmiiksi iloisistakin asioista negatiivisuuden esille. Maalasi ikäänkuin pirun seinälle ihan kaikesta. Jokaisen lapsemme syntymän jälkeen, hän joutui "suljetulle", jotta saatiin mielialalääkitys kohdalleen ja miehen sisar muisti aina varoittaa, etten iloitsisi lapsestamme liikaa, kun oli taas vaikeuksia tiedossa, että mummo menee taas huonoon kuntoon. Kuopuksen kohdalla hän muisti soittaessaan sairaalaan kertoa, että kai tiesit mummon nyt kuolleen. Tietenkin tiesin, koska mieheni kävi vähintään kerran viikossa häntä katsomassa. Positiivisena selviydyin tuostakin ja myös siitä, että hautajaisissa oli oltava selkä suorana ja voimissaan, vaikka oli juuri synnyttänyt hetki sitten. Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu siltä, että on jopa positiivisia ja negatiivia sukuja.
Oman kokemukseni perusteella olen vahvasti sitä mieltä, että kotiolot vaikuttavat todella paljon siihen miilaisia meistä tulee ja sitä kautta, miten muut ihmiset pystyvät vaikuttamaan ajatuksiimme ja käyttäytymiseen.

Minulla oli hermostovamma joka vei suurimman osan kyvyistäni paitsi aivojen sisäisen loogisen ajattelun. En anna periksi treenaan kykyjä takaisin.

Joillekin on ehkä kulmäpuristetusta luomu kookosöljystä apua dementiaan edes hieman.

Käytän nykyään sitä itse

Innostuin itse katsomaan noista Alzhaimerin parantamisvideoita, kun samaa pätenee aivovammoihin aika pitkälle.

Kyllähän tuota tutkitaan ja lääkkeitä kehitellään jos jonkinlaisia, mutta tällä hetkellä ei ole parantavaa hoitoa, mutta on kyllä kehitetty joku lääke josta odotetaan läpimurtoa.

https://www.is.fi/terveys/art-2000001253189.html

Jonkin verran toki tautia voi yrittää ehkäistä elämäntavoilla ja toki tukemalla sairastuneen fyysistä kuntoa voidaan parantaa ko. sairautta potevan yleisvointia ja virkeänä ja hyväntuulisena pystyy paremmin keskittymään, niin saattaa muistua mieleen joitain sanoja ja tapahtumiakin. Yleensähän muistetaan ne menneisyyden asiat, eletään sitä elämää, kun oltiin lapsia, äitiä kysellään tosi usein, eikä tunnisteta omaa peilikuvaansa, luullaan olevan lapsia.

Käytössä toki on lääkkeitä nykyäänkin, mutta net eivät paranna mutta niiden avulla taudinkulkua voidaan hidasta ja ja kaikenlainen aivovoimistelu on hyväksi vielä siinä vaiheessa kun hoksottimet on edes jonkinlaisssa kunnossa.

Hyvä että hoitoa yritetään kehittää, koska tosiaan tuo sairaus on hyvin surullinen ja koskettaa enevissä määrin suurta joukkoa ihmisiä ja sitä on ruvennut olemaan yhä nuoremmillakin.

Itse joskus ajattelen, että taustalla saattaa olla kaikenlaiset ympäristö myrkyt, säteily yms.

poiuytrdsxcvb kirjoitti:

Käytän nykyään sitä itse

Se on oikein hyvä. Jos on aikaa, niin kannattaa perehtyä ruoka- ja ravintoaineisiin ja niiden vaikutuksiin erilaisiin sairauksiin. Suomessa lääketeollisuus on sellaisessa vallassa, että täällä uskotaan vain pillereihin, kun oikeasti on todella suuri merkitys sillä ravinnolla, jota ihminen syö. Jos on ymmärrystä omassa päässa, niin etsivä löytää ja toinen tärkeä asia on uskoa omiin intuitioihin ja kuunnella kehoaan, koska monet eivät siihen kykene. Se oli hyvä se rusinajuttusi, turhaan suomalaisia pelotellaan joillakin tietyillä ruoka-aineilla. Itselläni on erinomaiset rasva-arvot ja oikein odotan, koska lääkärisetä kysyy, mitä oikein syön, sillä olen kiinnostunut reaktioistaan.