Matador, osa 2

Saavuin kohteeseen taksilla, ja Kaisuli odotti pihalla. ”Tervetuloa”, hän sanoi iloiseen tapaansa ja lisäsi, ”kierrelläänkö ensin pihassa vähän?” Minusta piha ja puutarha näyttivät upeilta. ”Täällä näyttää olevan melko paljon irtaimistoa vielä, mitähän tästä kaikesta oikein kuuluu kauppaan mukaan”, kysyin. Kaisuli katsahti minuun ja sanoi: ”Melkein kaikki, omistajat haluavat mukaansa vain tuon puutarhassa olevan veistoksen”. Kaisulin mielestä veistos oli ihastuttava, mutta minusta se muistutti lähinnä miehen alaruumista, jossa roikkui suhteettoman suuri fallos. Minun puolestani he voisivat viedä sen mukanaan.

Siirryimme sisätiloihin ja kaikki näytti moitteettomalta. Täällä oli taidettu tehdä pientä pintaremonttia. ”Ei kai tämä nyt ole mikään hometalo”, kysyin. ”Talo on rakennettu 2000-luvun alussa, silloin ei enää tehty niin paljon virheitä kuin aiempina vuosikymmeninä. Olen teettänyt täällä kaikki mahdolliset tutkimukset, en usko täältä löytyvän hometta muualta kuin entisten omistajien korvista. Kuka tällaisesta paikasta voi haluta lähteä?” Seuraavaksi Kaisuli luennoi minulle pitkät pätkät kiinteistökaupan virheistä, joita voisi olla niin laadullisia, oikeudellisia, vallintaan liittyviä kuin salaisiakin. ”Salaisia virheitä”, kysyin. ”Niillä tarkoitetaan yleensä virheitä, joista kaupan osapuolet eivät olleet tietoisia kauppaa tehtäessä, eikä heillä olisi ollut edes syytä epäillä sellaista. Myyjä vastaa pitkälti niistäkin”, Kaisuli kertoi ja lisäsi: ”Luonnollisesti ostajalla on selonottovelvollisuus ja juuri sitä olemme nyt tekemässä täällä”. Hän jatkoi edelleen: ”Olen tutkinut kaikki paperit: lainhuudot, kiinnitykset, kaavat, rakennusluvat, rakennusjärjestyksen ja paljon muutakin. Tämä kohde on moitteeton niin paikan päällä kuin paperillakin”.

”Mitä selonottamiseen tulee, sinulla on siihen tällä kertaa poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus”, Kaisuli vihjasi arvoituksellisesti. ”Mitä oikein tarkoitat”, kysyin. ”Isäntäväki on antanut minulle täydet valtuudet viettää täällä, vaikka koko yö kanssasi. He ovat molemmat suuria ihailijoitasi, pelastit kuulemma heidän avioliittonsa”. ”Enpä tiedä siitä, aioin kyllä kysyä sinulta jotain hyvää hotellia tältä seudulta”, sanoin. Kaisuli ei antanut periksi, ”jääkaapissa on laadukasta samppanjaa”, jonka sanottuaan hän kohotti kulmakarvojaan kysyvästi. ”No, otetaan lasilliset isäntäväen pelastetulle avioliitolle”, sanoin.

Parin pullollisen jälkeen emme hioneet enää kauppakirjaa vaan pikemminkin syvempää tuttavuutta toistemme kanssa. Kaisuli kertoi lukeneensa muutamia kirjojani. Leikillään hän pyysi rahojaan takaisin, koska ei ollut vielä onnistunut hurmaamaan unelmiensa miestä. ”Kuka se unelmien mies oikein on, ehkä voin auttaa paremmin, jos saan jotain yksilöllistä tietoa”, vastasin. Kaisuli katsoi minua ripsiensä alta, nuolaisi huuliaan viehkeästi ja kuiskasi korvaani, ”sinä”.

”Minusta sinun pyrkimyksesi etenee otolliseen suuntaan. Ostamissasi tuotteissa ei siis välttämättä ole laadullista virhettä, jolloin reklamaatiosi on aiheeton eikä kauppahintaa siinä tapauksessa tietenkään palauteta. Tarkkaile tilannetta vielä hetki”. Tämän sanottuani huomasin sydämen jyskyttävän rinnassani. Olenko minä oikeasti ihastunut tähän valloittavaan naiseen? Hän ojentautui luokseni, painoi huulensa omiani vasten ja suuteli minua. Veri kuohui korvissani ja tiesin vastauksen juuri itselleni esittämään kysymykseen.

Kävelimme toisiimme kietoutuneina makuuhuonetta kohti. Tunsin lämpimän kehon hänen ohuen valkoisen mekkonsa läpi. Makuuhuoneessa suutelimme ensin kiihkeästi, jonka jälkeen Kaisuli heittäytyi vuoteelle selälleen. ”Olen koko päivän ollut kuumissani ja himokkaampi kuin ikinä. Auta näiden kanssa”, hän sanoi ja osoitti saappaitaan. Kiskoin saappaat hänen jaloistaan ja nostin mekon helmaa ylös hänen ihania sääriään myötäillen. Hän ei sanonut mitään, otti vain mekkonsa helmasta kiinni ja ryhtyi vetämään sitä lanteitaan kohti. Seurasin kielelläni mekon helmaa ja hyväilin sillä hänen hyvin muodostuneita sääriään. Mekon helman lähestyessä lantiota, hän nykäisi sen vatsansa päälle yhdellä nopealla liikkeellä.

Kieli roikkui suustani edelleen ja se lepäsi hänen reitensä päällä. Sen liike oli pysähtynyt hetkellä, jolloin mekko oli vetäisty ja sen alta jotain esiin ponnahtanut. En saattanut ymmärtää mitä oli tapahtunut. Olin silmänräpäystä aikaisemmin ollut aikeissa harrastaa seksiä mitä ihastuttavimman naisen kanssa ja nyt yhtäkään naista ei ollut edes tällä tontilla.

En kuvaile esiin ponnahtanutta elintä tarkemmin. Voin vain sanoa, etten pitänyt puutarhassa olevaa patsasta ja sen fallosta mitenkään suhteettoman kokoisena enää. Peräännyin hädissäni ja epäuskoisena, melkein paniikissa. Juoksin ulos ja aina merenrantaan saakka. Lysähdin sinne uupuneena, en jaksanut enää juosta.