Nuorena -52 syntyneenä tuli koettua pientilallisen lapsena kaikkea.
Meitä oli kaksi poikaa ja sisko.
Isä oli tullut sodasta ja siinä yriteltiin parin kantturan ja hevosen kanssa tulla toimeen.
Koulumatkaa oli kuusi kilometriä ja se hilipastiin millon suksilla tai jalakasin.
Tuossa sitten alkoi vastoinkäymiset kun äiti sairastui epilepsiaan.
Äiti löydettiin milloin mistäkin, sontaloorista.
Kerrankin kun menin navettaan Hän katsoi kummasti ja meni nurkkaan Porinmainio padan taakse etten kai olisi nähnyt, ilmeisesti tiesi kohtauksen tulevan.
Arvasin, että nyt taas mennään
Isä oli milloin missäkin töissä hevosen kanssa.
Aina kun nuo kohtaukset alkoivat ne seurasivat toisiaan.
Asuttiin aika kaukana naapureista joista olisi saanut apua
Kerrankin sattui äidille kohtaus ja tiedettiin, että ne ei lopu ennen kuin pääsee lääkäriin.
Oli syksy yö ja isä taas missälie kokouksessa.
Äiti alkoi korista ja teki kouristuksia.
Läksin muutaman kilomertin päähän naapuriin hakemaan apua, että voisiko
naapuri viedä äitiä sairaalaan?
Kun juoksin sinne niin näin vaan taivaan, semmoisen kuusien reunustaman aukon
ja juosta hilikuttelin paljasjaloin kun uraa pitkin.
Löysinhän minä naapurin mutta he olivat asumassa uuden, tosin asumattoman navetan vintillä.
Sekin on oma episodinsa.
En ajatellut, että olisin voinut tulla sillä autollakin jolla naapuri tuli.
Olin kuitenkin kotona paljon aiemmin kun naapuri autollaan.
Minulla lapsi reppanalla oli hätä. Oli hätä äidistä.
Sisko ja veli oli hoitanut sillä aikaa äitiä joka oli taas aivan sekaisin.
Kerran kun isä oli kaukana ja polttopuut loppui lähiliiteristä
me pojat pistimme hevosen puikkoihin ja oijustimme siihen metsään missä tiesimme noita halkopinoja olevan. Poju hevonen ymmärsi, että nyt on vain poikaset asialla.
Luntakin oli aivan tarpeeksi, niin vain Poju osasi aivan ilman ohjastusta nuo lähimmät mottipinot.
Kolmenmotin parireet pantiin täyteen kun aikamiehet ikään.
Niin me tulimme iltapäivällä kotiin ja sahattiin pokasahalla hellapuut.
Pojukin riisuttiin ja tehtiin oikein hyvä ape silppurilla.
Voi, että hevonen voi olla hyvillään kun saa vettä ja terästettyä apetta.
Olimme silloin alle kymmenvuotiaita.
Jälkeenpäin tuo tuntuu aivan ihmeelliseltä?
Jos nykyinen saman ikäinen laitettaisiin samaan tilanteeseen
voisiko hän tehdä samoin?
Nuo luonnolliset lampaiden ja vasikoiden teurastukset oli aivan tavallista.
Veren vispaus ja semmoiset vaikka ne tehtiin rakkaille lampaillekin niin sitä edelsi
vanhempien ohjeistu, että näin se elämä kulkee.
Eläinten kiusaus oli kauhistus, jos vedit kissaa hännästä tai puristit pihdeillä pässiä hännästä , siitä seurasi aina rangaistus kuten kaalimatojen kivitys, kanojen lennätys aitan ylisiltä, kanojen säikäyttely josta johtui nahkamunat.
Paljosta jää nykyiset lapset paitsi.
No tämä oli sitä - 52 syntyneen muisteloa.
Olipa kova paikka.
4
161
Vastaukset
Hei
Luin muistelosi. Koskettavaa. Varmasti samanlaisia pientilan asioita monikin on kokenut.
Mutta kertomuksessasi oli erityisen koskettavaa se hätä, mikä lapsilla oli äidistä ja äidin terveydestä. Ja tuo hätä sai aikaan rohkeita tekoja.
Samoin koskettavaa oli hevosen vaisto siitä, että nyt ovat lapset asialla. Aivan mieletön työ pieniltä pojilta.
Millä mielin nyt muistelet tätä kaikkea? Opit varmasti paljon, mutta jäikö huoleton lapsuus elämättä?
Hienoa, että olet jakanut muistosi
Tervehtien Päivi-pappi- aseasvdawe
Joo. Tuollaista se äitinikin kertoi lapsuudestaan kun vanhemmat eivät olleet kotona. Oli itse pitänyt laittaa hevosen perään kärryt ja lähteä ajelulle. Ihan 10-vuotiaana.
Omassa lapsuudessa meillä oli jo auto, joten yleensäkin liikkuminen oli nopeaa eikä kotiin tarvinnut jäädä yksin. Silloin kun molemmat vanhemmista oli poissa, oli aina joku tullut vahtimaan meitä - ja autollaan tietysti.
Nykyään kun on kännykät ja netti niin jotkut on "älynneet" laittaa videoneuvottelut pystyyn ja huolehtivat lastenhyvinnoinnista vaikka etänä. Sitten toiset pelottelee että ei noin saa kasvattaa, ja huonolla tuurilla tulee sosiaalitoimi ja ottaa lapset huostaan. On se kumma kun silloin muinoin sai tehdä heinätöitä ja lapsetkin selvisi yksin kotona, mutta nyt jos edes yrittää niin syytetään lapsityövoimasta tai sosiaalitoimi kyylää niskanpäällä. Pitäisi viranomaistenkin oppia jotain entisaikojen selviytymisistä eikä hyysäillä. Noh, ehkä nämä ovat vain median juttuja... Kunnes kolahtaa omaan nilkkaan.
Tuohon punaiseen lankaan, jota yritin esittää, eli miten maailma kehittyy, lisäisin vain sen että ennen minua ja vanhempiani, oli läheisessä metsässä monttu ja hirsiä. Siellä ne naapurit silloin muinoin asui. Itse en ole nähnyt kuin ne pari hapanta hirttä ja montun, mutta uskottava se on. Ei ollut mikään sotakorsu. Ehkä sittenkin eläimille tarkoitettu, mutta nämä on vain juttuja joita toiset väittää.
Jos halutaan kehittyä edelleen niin menneeseen ei kannata mennä. Meinaan että kun puhutaan tukien leikkaamisesta ja muusta... Miksi pitäisi palata siihen vanhaan aikaan ja asua montussa ja ken ei leipäänsä leivo niin sen ei kuulukaan elää??? Miksi pitäisi hankaloittaa liikkumista kieltämällä yksityisautoilua, tai nostaa veroja ja maksuja niin että köyhän on aina käytävä sossussa, luovuttava autosta... Miksi pitäisi luopua opintotuista? Mikä siinä on että ihmiset kaipaavat jotain "menneen ajan lumoa"? Luokkayhteiskuntaa?
Meinaan, että kun ennenvanhaan oli tosissaan kysyttävä lupa naimisiin menoon, ja moneen muuhunkin, niin ei kyllä tulevaisuus näytä valoisalta jos siihen menoon palataan. Nääs... nykyinen tukiviidakko on yhtä lupien kyselyä. Olipa yrittäjä tai työtön. Mikähän siinä on että vallasta on vaikea luopua??? - epäkarpaasimies
Niitä kokouksia oli vähän. Kylän asioista teistä yms.
Olin tädillä kesän 1952. Olin 14v. Sitä aikaisempina kesinä mummolassa paimenpoikana.
Olin ahdistunut, pienikasvuiseksi jäävä poika pahainen. Minulla oli 7 sisarusta, vanhimmat aikuistumassa.
Sitä kysyy; miten niin paljon hätää, ahdistusta ja pelkoja voikaan tarttua syrjäisen kylän pienviljelijäperheen pojan elämään.
Vielä eilen ja toissapäivänäkin koin lievää ahdistusta. Tänään helpompaa. Ehkä huomenna taas ahistaa. - MurkinaMasa
Menneet on menneitä. Ei niiden kannata enää antaa vaivata.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3026907Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652079- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151297- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71166RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541076Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982