Olipa kova paikka.

Hei

Luin muistelosi. Koskettavaa. Varmasti samanlaisia pientilan asioita monikin on kokenut.
Mutta kertomuksessasi oli erityisen koskettavaa se hätä, mikä lapsilla oli äidistä ja äidin terveydestä. Ja tuo hätä sai aikaan rohkeita tekoja.

Samoin koskettavaa oli hevosen vaisto siitä, että nyt ovat lapset asialla. Aivan mieletön työ pieniltä pojilta.

Millä mielin nyt muistelet tätä kaikkea? Opit varmasti paljon, mutta jäikö huoleton lapsuus elämättä?

Hienoa, että olet jakanut muistosi
Tervehtien Päivi-pappi

Joo. Tuollaista se äitinikin kertoi lapsuudestaan kun vanhemmat eivät olleet kotona. Oli itse pitänyt laittaa hevosen perään kärryt ja lähteä ajelulle. Ihan 10-vuotiaana.

Omassa lapsuudessa meillä oli jo auto, joten yleensäkin liikkuminen oli nopeaa eikä kotiin tarvinnut jäädä yksin. Silloin kun molemmat vanhemmista oli poissa, oli aina joku tullut vahtimaan meitä - ja autollaan tietysti.

Nykyään kun on kännykät ja netti niin jotkut on "älynneet" laittaa videoneuvottelut pystyyn ja huolehtivat lastenhyvinnoinnista vaikka etänä. Sitten toiset pelottelee että ei noin saa kasvattaa, ja huonolla tuurilla tulee sosiaalitoimi ja ottaa lapset huostaan. On se kumma kun silloin muinoin sai tehdä heinätöitä ja lapsetkin selvisi yksin kotona, mutta nyt jos edes yrittää niin syytetään lapsityövoimasta tai sosiaalitoimi kyylää niskanpäällä. Pitäisi viranomaistenkin oppia jotain entisaikojen selviytymisistä eikä hyysäillä. Noh, ehkä nämä ovat vain median juttuja... Kunnes kolahtaa omaan nilkkaan.

Tuohon punaiseen lankaan, jota yritin esittää, eli miten maailma kehittyy, lisäisin vain sen että ennen minua ja vanhempiani, oli läheisessä metsässä monttu ja hirsiä. Siellä ne naapurit silloin muinoin asui. Itse en ole nähnyt kuin ne pari hapanta hirttä ja montun, mutta uskottava se on. Ei ollut mikään sotakorsu. Ehkä sittenkin eläimille tarkoitettu, mutta nämä on vain juttuja joita toiset väittää.

Jos halutaan kehittyä edelleen niin menneeseen ei kannata mennä. Meinaan että kun puhutaan tukien leikkaamisesta ja muusta... Miksi pitäisi palata siihen vanhaan aikaan ja asua montussa ja ken ei leipäänsä leivo niin sen ei kuulukaan elää??? Miksi pitäisi hankaloittaa liikkumista kieltämällä yksityisautoilua, tai nostaa veroja ja maksuja niin että köyhän on aina käytävä sossussa, luovuttava autosta... Miksi pitäisi luopua opintotuista? Mikä siinä on että ihmiset kaipaavat jotain "menneen ajan lumoa"? Luokkayhteiskuntaa?

Meinaan, että kun ennenvanhaan oli tosissaan kysyttävä lupa naimisiin menoon, ja moneen muuhunkin, niin ei kyllä tulevaisuus näytä valoisalta jos siihen menoon palataan. Nääs... nykyinen tukiviidakko on yhtä lupien kyselyä. Olipa yrittäjä tai työtön. Mikähän siinä on että vallasta on vaikea luopua???

Niitä kokouksia oli vähän. Kylän asioista teistä yms.
Olin tädillä kesän 1952. Olin 14v. Sitä aikaisempina kesinä mummolassa paimenpoikana.
Olin ahdistunut, pienikasvuiseksi jäävä poika pahainen. Minulla oli 7 sisarusta, vanhimmat aikuistumassa.
Sitä kysyy; miten niin paljon hätää, ahdistusta ja pelkoja voikaan tarttua syrjäisen kylän pienviljelijäperheen pojan elämään.

Vielä eilen ja toissapäivänäkin koin lievää ahdistusta. Tänään helpompaa. Ehkä huomenna taas ahistaa.

Menneet on menneitä. Ei niiden kannata enää antaa vaivata.