Harrastuksena mielenkiinnon ylläpito

Ai, jaa. Täälläkö se "mielenkiinnon ylläpito" on korkeimmillaan? Varmasti halusit sen toisaalla tuoda esiin, koska täällä se kuulostaaa suorastaan naurettavalta.

Korppis on käynyt syömälakkoon , koska ei ole kertonut niistä ihanista ruoistaan, ja mikäli säätietoihin on uskomista, niin ei siellä istuskella laiturilla viiniä juomassa, josta olisi ihanaa hehkutusta, että näin meillä, mutta mites on teillä tyyliin?

Palomakin on saanut kevätkiireet, joten siivoojaparallakaan ei ole kommentoitavaa, koska ei uskalla siteerata liikaa Paloman uutisia. On siinäkin (siivooja) oikein juoruakka ja niin mielestään rehellinen kaikessa, että uskaltaa kaiken sanoa suoraan?. Tuntemattomille kirjoittajille? Kuinkahan menisi aivan livenä? Taitaisi, no ei ilmeisesti, koska sieltähän "pesee" luutturätin"takaa oikein sivistynyt totuudenpuhuja.

No, kyllä H ja öö jotain kirjoittaa, kunhan joku antaa siihen aiheen, jonka voi sitten tyrmätä, että "tästä on jo keskusteltu"?

Hiivatti! Olemmeko jo kaikesta keskustelleet? Mitäpä, jos vuosien mittaan on mielipiteet muuttuneet, kuten korppis kirjoitti, että hän on oppinut paljon, no ei aivan tarpeeksi vielä, koska, ....no olkoon, oppikoon itse. (Mitä söit, kävitkö kakalla, huusitko naidessasi? Nämä kuuluisi omaan blogiin.))

Koska olen, ajattelen minäkin. Tähän ketjuun täytyy luoda enempi syvyyttä, voidakseen sen oikein ymmärtää. Tämä oli minun ajatukseni luettuani tähän asti.

Mielestäni myös on olemassa monta eri kulmaa, mistä asioita voi kuvata. Jos tästä tulee pitkä kirjoitus, en vielä tiedä, sillä en ole päässyt loppuun vielä. Aloittaja inspiroi minua kirjoituksellaan naputtelemaan tähän muutaman ajatukseni.

Miksikö? Koska on mielestän mukava rupatella, kun on siihen hetki aikaa. Rupattelu on helppoa netin välityksellä. Toisena asiana sanoisin että tämä ikäluokka jossa ketjussa olemme antaa erikoisen tunnelman ja kuvitelman että minulla on rajattomasti aikaa kertoa sen mitä haluan.

Muita miellyttäviä asioita, joista pidän tässä nyt ollessani on että kukaan ei keskeytä kertomistani, kukaan ei luo katseita minuun, kertoessani, joista täytyy yrittää arvailla että pitääkö kuulija siitä, mitä kerron, tai yleensä tavastani kertoa tai sisällöstä jota kerron ja paljon muuta asiani kertomisen ympäriltä? Kaikkein tärkeintä on että luotan tekniikan olevan kanssani, että voin tehdä täydellisen miellyttävän artikkelin.

On sellainen reilun iloinen aamupäivän laiska tunnelma, jossa ei mitään kiirettä vaihtelun vuoksi, hetkeen. Joskus vain loksahtaa paikoilleen halu ilmaista itseään ja tulee sopiva aika siihen.

No, oikeastaan voisin ajatella vaihtoehtoisesti mennä ulos ja tavata ystävän, jonka kanssa olisin jo sopinut pienestä aamupäivän kahvihetkestä nurmikolle levitetyn peiton päällä istuen. Mitä siinä peiton päällä istuen sitten voisi tapahtua, joka viehättäisi enempi kuin tässä tekniikan kanssa ajatuksia luoden, en oikein ole ajatellut vielä, koska en ole sopinut mistään kahvihetkestä, joko sitten edes ajatellut sitä aikaisemmin. Nyt vähän kaduttaa että en tehnyt sitä, sillä olosuhteet olisivat olleet sille hetkelle todella erinomaiset ja se olisi kyllä antanut minulle sen mitä koen eniten kaipaavani juuri nyt.

Paras aika vuodesta ja yksin.....ei hyvä. Ei hyvä minulle mutta en tiedä, miten tästä eteenpäin?! Onko jollain kertoa mitään tästä olotilasta, joka auttaisi minua pääsemään siihen, mitä oikeasti kaipaan, eli tiedostan kaipaavani toisen ihmisen fyysistä läheisyyttä, aitoa keskustelua ja mielipiteen vaihtoa jomonivuotisessa, vakiintuneessa kypsässä suhteessa.

On ehkä kuitenkin paraspysyä tekniikan tasolla eikä alkaa leijumaan tuntemattomalla alueella, sillä sanotaanhan että ei suhde toiseen ole niitä helpoimpia haasteita elämässä. Haluan yleensä liian paljon toiselta, ja minulla ei ole antaa takaisin sitä, mitä toinen kaipaa. Sellainen epätasapainoinen suhde johtaa ennenpitkää ojaan suistumiseen ja sydänten murskautumiseen.

En ole aina tiennyt olevani tälläinen. Sen olen saanut kokea kantapään kautta. Vaivunko siis synkkyyteen ja jatkan kaipaustani toisen löytämiseksi, joka voisi olla niin paljon fiksu, että kestäisi minun tunnetason pohjattoman kuilun vaatimukset?

En edes ole koskaan kuullut kenenkään kertovan minulle siitä, että juuri tämä voisi olla syy siihen että vieläkin vain kaipaan enkä tee asialle mitään. Tavallaan makaan rähmälläni aikaisemman liiton raunioilla, ja tämä on jatkunut ties kuinka monta vuotta! Toisaalta puolustan myös itseäni siinä että vastapuoli teki alkuaankin virheen, kun itsepäisesti vuosi vuodelta antoi ymmärtää että vain me ja ei ketään muuta. Ymmärsin sen vain liian myöhään että olisi pitänyt käyttää kovempia keinoja saadakseni esille sen, mitä koko ajan yritin, että me ei oltu luotu toisillemme, vaikka hän niin luuli. Liitto siis oli valettu pohjalle, jota kantoi vain toisen "aate"

Voitte nyt kyllä olla tästäkin monta mieltä, mutta myöhemmin kävikin selväksi toisen henkilön tilan taso, eli ei ollut tasapainossa itsensä kanssa. Perusti liittomme tukemaan itseään. Manipulointi ovelasti onnistui pitkällä aikavälillä. Hänen romahtaminen sitten kun oli saanut minut koukkuun oli ilmeinen. Ei siis voida epäreilusti käyttää toista ihmistä loputtomiin kantamaan ja paikkaamaan omia ongelmiaan tai tukemaan väärissä asioissa, kun motivaatio tuon toisen kohdalla oli tarkoitus vain ja ainoastaan, ehkä tiedostamattaan, hakea turvallisuutta omaan elämäänsä, sekä minun kauttani uusia ihmissuhteita, minun tutuistani. Hän kun kovasti kaipasi olla ihmisten keskipisteenä, vahvistamassa omaa minäänsä.

Ollaan jälkiviisaita, joo. Monen ihmisen elämä meni kuitenkin heille itselleen epäedulliseksi tämän liiton raunioilta katsellessa. Murhe sydämestä ja kivut sielusta eivät lähde edes mäntysuovalla. Tässä tarkoitan kaikkia läheisiäni, sekä myös hänen läheisiään, jotka eivät hiiskuneetkaan hänen luonteenvikaisuudestaan minulle seurustellessamme ja yrittäessämme tutustua toisiimme. Hänen läheiset olivat murskattu jo ennen minua hänen edellisen liiton seurauksena, joka ajautui karille.

Kaikkein suurin suru on näiden pienten ihmistaimien elämän alun positiivisuuden rikkomin Että tälläinen henkilö jatkaa aina vaan ja laittaa maailmaan pienen olennon, joka särkyy myös.

mietteetjoo taas täällä
Vai ei ajatusten vaihto kiinnosta! Menikö solmuun, eli liian vaikeaksi. Sen olen kokenut usein jos aletaan syvempiä jutustelmaan. _Ikävää kehitystä_

Mielenkiintoa aina löytyy...
Aloituksessa on ilmeisesti kyse kirjasta ja nyt on olo kuin pienellä pyörällä pää.
Olisipa kädessä sudenpentujen käsikirja. Se pelastaa tilanteesta kuin tilanteesta, johdattaa polulle metsässä kuin metsässä, tässäkin.

Lapsille ja nuorille tuo kirja sekä tv-ohjelma on tarkoitettu, miksei mummuille ja vaareillekin sovi.