Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

Mikä on tärkeintä elämässä?

Lue tämä ajatuksia herättävä teksti. Toivottavasti se antaa sinulle näkökulmaa siihen mikä on elämässä tärkeintä!
Nainen istuutui puistonpenkille erään miehen viereen. ”Tuo on minun poikani” hän sanoi osoittaen pientä poikaa, joka punaisessa paidassaan laski juuri liukumäestä..
”Sinulla on kiva poika”, mies vastasi. ”Minun tyttäreni on tuolla polkupyörällä valkoisessa mekossa.”
Hetkeä myöhemmin, mies katsahti kelloaan ja sanoi tyttärelleen: ” Mitäs sanoisit Melissa, olisiko aika lähteä?”
Hänen tyttärensä vastasi: ”Isä kiltti, viisi minuuttia vielä. Vain viisi minuuttia, jooko?”
Mies nyökkäsi hyväksyen ja Melissa jatkoi pyöräilyään. Minuutit kuluivat ja pian isä huusi uudelleen: ”Olisiko nyt aika lähteä?”
Ja vielä uudelleen tyttö kysyi isältään: ”Viisi minuuttia vielä isä. Vain viisi minuuttia.” Mies hymyili ja sanoi, ”Sopii”.
”Voi, oletpa sinä kärsivällinen isä”, nainen tokaisi kuultuaan keskustelut.
Mies hymyili, ennen kuin vastasi: ”Hänen isoveljensä Tommy, kuoli viime vuonna jäätyään rattijuopon alle, vähän matkan päässä täältä. En viettänyt kovin paljoa aikaa Tommyn kanssa, mutta nyt antaisin mitä tahansa vielä viidestä minuutista hänen kanssaan.
Olen luvannut itselleni, että en tee samaa virhettä Melissan kanssa. Hän luulee saavansa viisi minuuttia pyörällä ajamista. Todellisuudessa, minä saan viisi minuuttia katsella häntä leikkimässä.”
Elämä on asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen, joten kannattaa miettiä, että ne priorisoi oikein. Anna rakastamallesi ihmiselle vielä viisi lisäminuuttia tänään. Meillä on kaikki aika käytettävissä – kannattaa varmistaa, että ne käyttää sellaisiin asioihin, joilla todella on merkitystä.
Jaa tämä ystävillesi, jos olit yhtä vaikuttunut tästä kuin mekin!

22

170

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kirjoittajaa..en.tiedä

      Tämä nettikeskusteluissa kiertävä kertomus pyydettiin / pyydetään jakamaan.

      • voikyynel

        Suoraan Valittujen Palojen nyyhkytarinoista;)


    • Mitäkä.mies

      Olipa mistä tai mikä tahansa,on tarinassa juuri se mitä ei tulla ajatelleeksi kun lapset ovat pieniä.
      Hetket ovat ikimuistoisia eivätkä koskaan palaa.Vaikka ei sattuisikaan mitään,aika juoksee eteenpäin.
      Lapselle jää ikuinen muistijälki lapsuudestaan,ainoasta lapsuudestaan ja vanhemmalle myös juuri samoin..Vain hetken he ovat lapsia ja meidän olisi pitänyt olla enemmän yhdessä ne hetket.
      Jokainen tuntee piston rinnassaan,sillä jokainen on joskus ollut väsynyt,eikä ole jaksanut tarpeeksi.
      Miettimisen arvoinen kirjoitus.

      • Kirjoitit-juuri-

        sen, mitä minulle nousi mieleen tuon luettuani. Kiitos.


      • Minä-koin

        samoin, ruuhkavuodet olivat kuin paha uni, asuntovelka pelotti.


      • Ennenmuuta

        En ole koskaan osannut ajatella asioita rahan kautta, siltikään vaikka kaikkina aikoina sitä lajia ei ole kovin paljoa ollut. Yhteen aikaan ei ollut mitään muuta kuin velkaa ...

        Itse ahdistuin - silloin kun ahdistuin - enemmän siitä, että aika kului arjen pyörittämiseen eikä juurikaan muuta ehtinyt. Tuntui että elämä valuu hukkaan eikä ikinä pääse kiinni siihen miksi oli olemassa, miksi oli tullut tähän maailmaan. Piiri oli liian pieni eikä voimia, varoja, tietoa, taitoa ... etsiä tietä siitä ulos ollut olemassa eikä tukea ja apuakaan asiaan saanut mistään.

        Silti vaikka ymmärsin että kun olin lapsia tehnyt niin tarkoitukseni oli olla äiti.


    • nuormieli

      Todellakin puhutteleva ja miettimisen arvoinen asia. "nyt antaisin mitä tahansa vielä viidestä minuutista hänen kanssaan".
      Oih tunsin todellakin piston sydämessäni.
      Kun tyttäreni oli 6v olin eronnut yksinhuoltaja, en kerennyt juurikaan antamaan aikaani ihan vain juuri hänelle, yhteinen aikamme oli sitä joka kodin arki iltaa, ruoan laittoa, pyykkäystä ja siivousta. Tein usein viikonloppuisinkin töitä kodin ulkopuolelle, (maksoin tuolloin mökkivelkaani).
      Nyt kun ajattelen tyttäreni lapsuus aikaa tekisin monta asiaa ihan toisin, juurikin se lapsen kanssa läsnäolo ja kuuntelu olisi tärkeintä, mökit ynm, olisivat toisarvoisia asioita.
      Onneksi sain pitää tyttäreni kotona paljon yli 20 kymppiseksi, olin 40 kymppinen kun hän oli 20 kymppinen nyt kun muistelen oli meillä paljonkin yhteistä kivaa aikaa, mut juuri se lapsuus aika olisi ollut tärkeintä pyhittää lapselle.

      • Rakkautta-lapsille

        Silti tekemisesti - kaikki - oli sitä rakkauden ilmenemistä, lapsesi sen varmaan aisti, läsnäoloasi oli siinäkin. Rakkauden teot lapsiamme kohtaan kasvavat heissä eteenpäin.
        Näin itsekin lohdutan itseäni ajatellessani ruuhkavuosien uuvuttamaa kaksikymppistä itseäni.


      • nuormieli
        Rakkautta-lapsille kirjoitti:

        Silti tekemisesti - kaikki - oli sitä rakkauden ilmenemistä, lapsesi sen varmaan aisti, läsnäoloasi oli siinäkin. Rakkauden teot lapsiamme kohtaan kasvavat heissä eteenpäin.
        Näin itsekin lohdutan itseäni ajatellessani ruuhkavuosien uuvuttamaa kaksikymppistä itseäni.

        Olet oikeassa, tämän puhuttelevan "tarinan" kirvoittamana otin puheeksi tyttäreni kanssa (illalla puhelimessa) hänen lapsuus muistojaan, hänen muistelonsa sai ihanan jopa taianomaisen tunnelman, kun kysyin oliko ikävää kun äiti oli niin paljon myös viikonloppuisin pois, hän kertoili kuin heillä oli mummin (äitini)kanssa ihan omat kivat leikit, huokaisin mielessäni ja lähetin äidilleni (taivaaseen) taas jälleen kerran kiitokset siitä kuinka paljon hän antoi aikaansa lepsenlepselleen.

        Hänen lapsuuden aikaansa en voi enää saada takaisin, nyt yritän antaa aikaani hänen tyttärelleen joka olikin jo 1 vuotiaana ekan kerran mummin luona yökylässä, hän ja tyttäreni ovat elämäni tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset.


      • Sydäntä-lämmittävää

        - on että rakkautta ja empatiaa on vielä maailmassa.


    • dibse

      Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito. Eikä sekään ole kovin tärkeätä.

      • Yxmutsi

        Lapsien hoitohan on vähän niin kuin puutarhankin. Mutta se ON tärkeää.


      • Mitäkä.mies

        No jos ei ole lapsia niin voi hoitaa vaikkaa puutarhaa ja kyllähän se palkitsee palvojansa.
        Kyllä ne kasvit muistavat oras-vaiheensa ja ihanat mustat mullat lannoitteineen.Ennenkaikkiaan syyslannoitteen ettei uudet versojäsenet palele alkutalvesta.Jos vielä on kyseessä monivuotinen kasvi niin on ikimuistoista saattaa siemenet kuohkeaan multaan vaikka multa on jo pian kohmeessa ja syksyn tuuli ja pakkanen murtaa niin fyysisen olemuksen kuin luonteenkin.
        Oi,voi,sääliksi käy yksivuotista kun kiskotaan mullasta kompostiin ja kastemadot jäävät ihmettelemään että mihin se läksi kun vain kraateri jäi..Kummankaan aika ei ole mukavaa ellei näille anna aikaa ja huomiota.


      • Puutarhanhoito

        metafora lasten hoitamisesta edellisessä, niin koin sen.

        Niissä onkin paljon samaa, empatiaa, toisen asemaan asettumista,
        ymärtämistä.


      • Mitäkä.mies
        Puutarhanhoito kirjoitti:

        metafora lasten hoitamisesta edellisessä, niin koin sen.

        Niissä onkin paljon samaa, empatiaa, toisen asemaan asettumista,
        ymärtämistä.

        Niin juurikin.Sitä niittää mitä kylvää.Todennäköisesti huolenpitoa ja aikaa saaaneet lapset ja kasvitkin tuottavat tasapainoisia jälkeläisiä ja rikkakasvien tukahduttamat versot kituvat,jääden lyhytkasvuisiksi.Toisaalta rikkakasvikin on kasvi eikä sitäkään saisi halveksia,vaan opastaa ja siirtää sopivampaan ympäristöön rehottamaan.Ns.rikkakasvikin voi olla kaunis ja hyödyllinen jollekkin osaselle kiertokulkua,mutta on tietysti myös valtaajakasveja jotka tukahduttavat kaiken muun,vallaten ja yrittäen saada monopoli aseman.
        Sillä erotuksella tietysti että lapsi on tunteva olento jq låhes jokaisella on muisto lapsuudestaan,joko hyvä tai huono,aiheuttaja tai antaja on aina ja jokatapauksessa vanhempi.


      • 89567

        Kyllä koulukaverit aiheuttavat kiusatessaan pahoja muistoja.


      • Lapsetkin-ovat
        89567 kirjoitti:

        Kyllä koulukaverit aiheuttavat kiusatessaan pahoja muistoja.

        erilaisia, joku on kovis, keitetty kuumissa suolaliemissä,

        toinen taas on vastaanottavainen ja herkkä, joku jopa erityisherkkä.


      • Mitäkä.mies
        Lapsetkin-ovat kirjoitti:

        erilaisia, joku on kovis, keitetty kuumissa suolaliemissä,

        toinen taas on vastaanottavainen ja herkkä, joku jopa erityisherkkä.

        Koulukiusaaminen on tuomittavaa,mutta olen miettinyt myö herkkiä ja erityisherkkiä ihmisiä..Tekeekö tilaisuus "varkaan"?


      • nuormieli
        Mitäkä.mies kirjoitti:

        Koulukiusaaminen on tuomittavaa,mutta olen miettinyt myö herkkiä ja erityisherkkiä ihmisiä..Tekeekö tilaisuus "varkaan"?

        Useimmiten nämä kiusauksen kohteeksi joutuneet koululaiset ovatkin juuri näitä "herkkiä/kilttejä " lapsia (tai vaikka aikuisia) kukas "koviksia" uskaltaisi kiusata.
        Koulukiusaamiseen pitäisi puuttua aina, vaikka ei oma lapsi olisikaan kyseessä.
        Jokaisen aikuisen velvollisuus on puuttua tilanteeseen, tietenkin vain puhumalla ja mieluiten juurikin tälle kiusaajalle/kiusaajille, miksi, miltä tuntuisi jos itse olisi kisauksenkohteena ynm.........

        Ihanaa, keväinen päivä, aurinko paistaa ainakin "hesassa" Glaara Vappen.


      • Mitäkä.mies
        nuormieli kirjoitti:

        Useimmiten nämä kiusauksen kohteeksi joutuneet koululaiset ovatkin juuri näitä "herkkiä/kilttejä " lapsia (tai vaikka aikuisia) kukas "koviksia" uskaltaisi kiusata.
        Koulukiusaamiseen pitäisi puuttua aina, vaikka ei oma lapsi olisikaan kyseessä.
        Jokaisen aikuisen velvollisuus on puuttua tilanteeseen, tietenkin vain puhumalla ja mieluiten juurikin tälle kiusaajalle/kiusaajille, miksi, miltä tuntuisi jos itse olisi kisauksenkohteena ynm.........

        Ihanaa, keväinen päivä, aurinko paistaa ainakin "hesassa" Glaara Vappen.

        Olin kai kovis sitten kun minua ei kiusattu.En myöskään itse sortunut koskaan siihen sakkiin.Saatoin mennä jopa väliin kun huomasin kiusauksen.Kai sekin oli viesti kiusaajille,että ei onnistu.Joitain mitättömiä yrityksiä oli mutta kun ei vaikuttanut mitenkään niin jätettiin rauhaan.
        Kylmä rintama rynni pojolaan.Hyvää vappua myö sinne toiseen kivikylään:)!


    • Luin-kertomuksen

      Kaunis tarina todella.

      • KERRO-se-heille-

        Tämä pitäisi vanhemmiksi tulleiden tajuta ajoissa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      69
      2207
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      101
      2043
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      77
      1642
    4. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      41
      1480
    5. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1456
    6. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      10
      1357
    7. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      31
      1334
    8. 52
      1238
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      62
      1180
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      28
      1169
    Aihe