Siinäpä se kysymys otsikossa onkin...
Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen. Voiko loppuunpalanut viisikymppinen saada enää töitä? Kuka semmoisen enää palkkaisi? Itsestä tuntuu, että ei kukaan.
Onko tässä ainoa vaihtoehto olla loppunpalanut ja masennus-diagnoosilla hamaan oikeaan eläkeikään asti? Jos sinne asti jaksaa...
Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen. Voiko loppuunpalanut viisikymppinen saada enää töitä? Kuka semmoisen enää palkkaisi? Itsestä tuntuu, että ei kukaan.
Onko tässä ainoa vaihtoehto olla loppunpalanut ja masennus-diagnoosilla hamaan oikeaan eläkeikään asti? Jos sinne asti jaksaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei Toivotonna! Toivoton nyt ei ainakaan kannata olla työllistyivpä tai ei tulevaisuudessa. Työ ei ole kuitenkaan tärkeintä elämässä. Itse koin ensimmäisen burnoutin kymmenen vuotta sitten ja nyt olen ollut samasta syystä sairauslomalla marraskuusta lähtien. Terveyteni on pettänyt ja minulla on sekä psyykkisiä (totaalinen psyykkinen ja fyysinen uupumus) että fyysisiä kummallisia oireita. Sairauseläkkeestä on puhuttu. Mietin, että olisiko nämä oireet ollut vältettävissä, jos minut olisi esim. irtisanottu työpaikasta jossain vaiheessa. Jos voisin nyt valita, niin ehdottomasti työttömyys ja terveys. Keskity vain burnoutista toipumiseen. Se on tärkeintä.
Samaa minäkin olen näin jälkikäteen toivonut. Että olisi mieluummin irtisanottu kuin että burnoutin kautta masentuneeksi ja sairauslomalle. Minkä ikäinen sinä olet Työuupunut19?
Hei Toivotonna! No minä olen jo eläkeiän kynnyksellä eli täytin hiljattain 61 vuotta. Henkilökohtainen eläkeikäni olisi lähes 65 vuotta eli neljä vuotta olisi pitänyt vielä jaksaa tai pitäisi jaksaa, mikä on täysin mahdotonta. Ensimmäisen burn-outin sain siis 51-vuotiaana. Viime vuodet ovat olleet töissä sellaista pakkojaksamista. Psykiatri sanoikin tavatessamme ihmettelevänsä sitä, kuinka olen jaksanut ylipäätään tähän asti painaa töissä. En ole vuosiin enää jaksanut tavata ystäviä, en aina vastata puhelimeen jne. Elin vain käydäkseni töissä. Voin sanoa, että työnteko ei ole ollut sen arvoista, koska terveyteni ei kestänyt. Voihan olla, että olisin samassa jamassa ilman työtäkin, mitä en kyllä usko. Meilläkin oli jossain vaiheessa jotain irtisanomisia, ja jaksoin töissä, koska toivoin, että minut olisi sanottu irti (oli ollut paljon flunssapoissaoloja) ja sitten saanut helpotusta jaksamiseen. Tämä kuulostaa varmaan kiittämättömältä, mutta sitä en kuitenkaan ole.
Sinä tulet toipumaan burn-outista tai ja tuntemaan itsesi omaksi itseksesi vielä jonain päivänä. Se vie aikaa. Minulla ensimmäisestä burnoutista toipuminen vei 10 kk-1 nyt en tiedä. Elämässä on niin paljon muutakin kuin työ. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Jatkoa
Niin, olisihan se ollut mukavampaa olla terveenä ja vaikkapa työttömänä kuin burnoutista ja masennus-diagnoosilla sairaana. Aivan kuten sanoit. En tiedä, lohduttaako tämä mitään., mutta meitä on monta, jotka uupuvat työelämässä. En minäkään ollut ensimmäinen työpaikassani.