Mitä kaikkea pitää tehdä, kun lähiomainen kuolee?

laisista käytännön toimista on kyse?
Oletan ettei nyt ainakaan hautaan saattamisesta (?!).
Perunkirjoitus pitää tehdä 3 kk:n sisällä ja se koskee meitä jokaista.Perunkirjoitukseen ei tarvitse henkilökohtaisesti osallistua,valtakirjakin riittää.Vainajan tilit lopetetaan ym.ym.
Kukako tekee?No,perunkirjoituksen voi delegoida juristille tai sitten valita pesänhoitaja ihan "maallikkopiiristä".
Asianajotoimistosta saa apua.

Itse toimin kymmenettä vuotta jakamattoman pesän hoitajana.

Jos tarkentaisit hieman kysymystäsi niin vastaaminen olisi helpompaa.

ei saa edes rauhassa surra. Itse hautajaisiin joutuu järjestämään usein kahvituksen tai ruuan (=pitopalvelut), tapaaminen papin kanssa, kanttorin tapaaminen (=virsien sopiminen), kukkalaitteet, yhteys hautaustoimistoon(arkku, kuljetukset), kuolinilmoitus lehteen ja perunkirjoitukset. Seurakunnasta saa tietoa kuten edellä mainittiin ja kirkon sivuilta on tietoa aika kattavasti netistäkin.

javascript:void(0);

ITSE

parhainta apua saat hautaustoimistoista. toki muista että ne tekee työtään ja tarjoaa kaikenlaista palvelua eli mieti surunkin keskellä mitä oikeasti haluat ja mitä niistä voisi karsia pois. eli kehoitan kääntymään hautaustoimiston puolen jo parin päivän sisällä läheisesi kuolemasta (vainaja siirto esim sairaalasta ruumishuoneelle tulee melko pian kuoleman jälkeen jo tehtäväksi). yleensähän periaatteena on, että lähimmät omaiset hoitavat hautajaiset (eli puoliso ja/ tai lapset).
hautajaisia edeltävät hautajaisjärjestelyt ja tietenkin itse hautajaistapahtuma muistotilaisuuksineen. miettikää yhdessä kuinka isot tai pienet hautajaiset haluatte järjestää ja oliko vainajalla toiveita hautajaistensa suhteen?

hautajaisten jälkeen kuolleen omaisuus tulee perunkirjoittaa 3kk sisällä kuolemasta. perunkirjoitus kannattaa antaa lakimiehen tehtäväksi, koska perunkirjoitukseen liittty paljon sukuselvityksiä ym asioita jotka tulee ottaa huomioon. vainaja on voinut asua usealla paikkakunnalla elämänsä aikana ja perunkirjoittaja joutuu pyytämään jokaisesta seurakunnasta todistuksen vainajan elämästä (ja mahdolllisista perillisistä joista ei ehkä ole koskaan aikaisemmin saattanut olla tietoa). heille perunkirjoittaja joutuu ilmoittamaan perunkirjoituksesta myös. perunkirjoitusessa tulee lukea myös mahdollinen testamentti jonka vainaja jättänyt jälkeensä. Viimeiseksi päivätty testamentti on aina se mikä on voimassa jos testamentteja on tehty useita elämänsä aikana. jos joku perillinen haluaa riitauttaa testamentin, lakimies osaa neuvoa miten asia etenee sen jälkeen.

samaa mieltä

Riina ylempänä kirjoittaa ettei rauhaa kaikkien järjestelyjen suhteen. Sama mulla, hoidin siskoni kanssa äitini hautaan ja sitten olin niin väsynyt, että jouduin lopettamaan liikeyritykseni, tällä hetkellä vajaa satatonnia velkaa, elämän tarkoitus kadoksissa, masennus painaa raskaana velkojen tähden. Haluaisin pois täältä. Äitini ja ex-vaimoni olivat sparraajina elämässäni, toivat sosiaalisuuden munkin elämääni, nyt muutama ystäväni pitää minut pari kertaa kuussa "ylhäällä", en oikein tiedä mitä tehdä, suunnittelen taidenäyttelyä, siinä ainoa iloni tällä hetkellä.

Se emon kuoleman ajoilta melkein jäi hampaankoloon niinkuin aloittajakin kirjoittaa : miksei kukaan auta automaattisesti yhteiskunnassa? Ihminen ON NIIN PALLO-HUKKASENA läheisen kuoleman jälkeen(tai avioeron) että tämän pitäisi olla ITSESTÄÄNSELVYYS demokraattisessa maassa.

Vaan ei tunnu Suomessa olevan.

Hyvänen aika! Onko uusavuttomuus ja viitsimättömyys/jaksamattomuus levinnyt jo tällekin alueelle? Ei enää viitsitä/osata edes etsiä tietoa ja tai apua, jos sellaista tarvitsee.

Eivät kuolemanjälkeiset pakolliset toimet ole kenellekään ylivoimaisia, ei niitä niin paljon ole. Ja käytännön tietoa pakollisista järjestelyistä saa monestakin paikasta, kun vaan osaa sitä hakea tai pyytää.

Hautaustoimistot neuvovat mielellään - tosin ottavat siitä maksunkin, tottakai. Seurakunnista saa tietoa, samoin pankista ja Kelaltakin. Netistä saa myös aiheeseen liittyvää informaatiota.

Ensimmäinen kontakti ilman muuta hautauspalveluun, josta käydään ostamassa arkku. Samalla sovitaan hautaustoimiston kanssa siirtokuljetuksista. (Hautauslaki määrää, että arkkua saa kuljettaa vain siihen tarkoitukseen varatulla ajoneuvolla.)

Ennen arkuttamista tarvitaan lääkärin antama hautauslupa, jonka yleensä antaa kuolintodistuksen kirjoittanut lääkäri.

Seuraavaksi yhteys seurakuntaan, jossa sovitaan siunauksen ajankohta, paikka, sovitaan virsistä jne. Muistotilaisuus ei ole pakollinen, mutta jos sellainen järjestetään niin siitä sovitaan erikseen, kuten muistotilaisuuden tarjoiluistakin.

Jos vainajan toiveet järjestelyjen suhteen ovat tiedossa, niin niitä on hyvä noudattaa.

Kuolemasta ilmoitetaan vainajan pankkiin, verotoimistoon, kelalle, postiin, ja vakuutusyhtiölle. Vainajalla itsellään tai hänen työnantajallaan on saattanut olla vakuutus vainajan kuolemantapauksen varalle.

Vainajan pankkitilit jäädytetään, kunnes perunkirjoitus on pidetty. Sieltä kuitenkin voi laskua vastaan maksaa perikunnalle osoitetut hautajaisiin ym. kuolemanjälkeisiin järjestelyihin kuuluvat kulut.

Nimimerkille Tietoa kyllä löytyy "Hyvänen aika! Onko uusavuttomuus ja viitsimättömyys/jaksamattomuus levinnyt jo tällekin alueelle?"

Kun rakas ihminen kuolee, on ihan tavallista, että surun keskellä on tehoton ja avuton, sureminen kun syö paljon voimia ja energiaa. Jaksaminen on usein kortilla, sen voin sanoa omasta kokemuksesta, kun lapseni isä kuoli vuosi sitten äkillisesti. Neuvona antaisin sen, että sure omassa tahdissasi ja äläkä välitä ymmärtämättömistä kommenteista, joilla sinua yritetään syyllistää. Minultakin kysytään ihmetellen, että vieläkö sinä suret? Siihen vastaan aivan rauhallisesti, että vielä. Elämme ketakäyttöyhteiskunnassa, jossa pitää olla tehokas ja kuluttaa, omaisetkin pitäisi unohtaa pika-ajassa kuin vanha epämuodikkaaksi kulunut vaate...