Luomiskertomuksen kielikuvia

Sitä en tiedä, onko luomisen jokaisella päivällä vielä erikseen sellainen merkitys, että ne kuvaisivat jotakin tuhannen vuoden ajanjaksoa kukin, yksi kerrallaan. En ole tähän mennessä löytänyt sellaista vastaavuutta todellisessa elämässä, ihmiskunnan historiassa. Kenties sellaista vastaavuutta ei tarvitse olla?

Onko luominen kestänyt kirjaimellisesti kuusi päivää eli noin 144 tuntia (6*24=144) vai ovatko nämä luomisen päivät pelkästään kuvan vuoksi mainitut?

Jumala ei valehtele, mutta voisiko hän ilmoittaa hengellisiä totuuksia puhumalla luomisesta sillä tavalla, että hänen sanansa eivät ole kirjaimellinen kuvaus luomistapahtumasta ja luomisen järjestyksestä?

Olisiko kyse valehtelusta, jos Jumala olisi luonut tämän maailman eri järjestyksessä kuin on luomiskertomuksessa? Ensin luotiin taivaat ja sinne galaksit tähtineen, sitten aurinkokunta ja maapallo kuineen, sitten kasvit ja eläimet kutakuinkin yhtä aikaa (symbioosi ja muu eliöiden keskinäinen riippuvuus, kerralla valmiina luotu toimiva ekosysteemi) ja lopuksi ihminen Jumalan kuvaksi, niin että olemme vastuussa Jumalalle moraalisista valinnoista ja teoista?

Tuo järjestys selittäisi monia asioita, etenkin kun uskottaisiin, että Jumala on luonut elävät olennot elämän ja kuoleman kiertokulkuun perustuvaan järjestelmään. Se selittäisi esim. meteori-iskut muille planeetoille, kuuhun ja maapallolle, geologiset muutokset, alkumantereen jakaantumisen nykyisiksi mantereiksi, jääkaudet, monet muinoin sukupuuttoon kuolleet lajit, kambrinen räjähdys/fossiilit, öljyn ja kaasun hitaan muodostumisen maan uumenissa eloperäisestä aineesta, lajien sisäisen muuntumisen (esim. kantamuodostaan syntyneet susi, dingo, kojootti, koira ja muut koiraeläimet), jne.

Onko Jumala ylipäätään vaikuttanut luomiskertomusten sisällyttämisen Raamatun pyhien kirjoitusten joukkoon? Minun mielestäni Jumala on ne sinne sisällyttänyt ja jopa puhunut melko tarkasti sen, mitä siellä sanotaan hänen puhuneen tai vähintään vaikuttanut melko tarkasti sen, mitä sinne on kirjoitettu. Näitä kuvia hengellisestä maailmasta ei ole tullut luomiskertomukseen muuten kuin Jumalan vaikutuksesta. Nyt olisi vain saatava selvyys, miten paljon nämä kuvat vastaavat tieteellistä totuutta maailman ja ihmisen luomisesta.

Se on varmaa, että Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa.

Olen myös varma siitä, että Jumala on luonut valmiin toimivan ekosysteemin kerralla ja evoluutioteoria ei ole totta. "Lajin" (kantamuodon) muuntumista on tapahtunut ja tapahtuu, mutta ei ns. makroevoluutiota, jossa bakteerinkaltaisesta alkueliöstä olisi syntynyt nykyinen lajien paljous.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Onko luominen kestänyt kirjaimellisesti kuusi päivää eli noin 144 tuntia (6*24=144) vai ovatko nämä luomisen päivät pelkästään kuvan vuoksi mainitut?

Jumala ei valehtele, mutta voisiko hän ilmoittaa hengellisiä totuuksia puhumalla luomisesta sillä tavalla, että hänen sanansa eivät ole kirjaimellinen kuvaus luomistapahtumasta ja luomisen järjestyksestä?

Olisiko kyse valehtelusta, jos Jumala olisi luonut tämän maailman eri järjestyksessä kuin on luomiskertomuksessa? Ensin luotiin taivaat ja sinne galaksit tähtineen, sitten aurinkokunta ja maapallo kuineen, sitten kasvit ja eläimet kutakuinkin yhtä aikaa (symbioosi ja muu eliöiden keskinäinen riippuvuus, kerralla valmiina luotu toimiva ekosysteemi) ja lopuksi ihminen Jumalan kuvaksi, niin että olemme vastuussa Jumalalle moraalisista valinnoista ja teoista?

Tuo järjestys selittäisi monia asioita, etenkin kun uskottaisiin, että Jumala on luonut elävät olennot elämän ja kuoleman kiertokulkuun perustuvaan järjestelmään. Se selittäisi esim. meteori-iskut muille planeetoille, kuuhun ja maapallolle, geologiset muutokset, alkumantereen jakaantumisen nykyisiksi mantereiksi, jääkaudet, monet muinoin sukupuuttoon kuolleet lajit, kambrinen räjähdys/fossiilit, öljyn ja kaasun hitaan muodostumisen maan uumenissa eloperäisestä aineesta, lajien sisäisen muuntumisen (esim. kantamuodostaan syntyneet susi, dingo, kojootti, koira ja muut koiraeläimet), jne.

Onko Jumala ylipäätään vaikuttanut luomiskertomusten sisällyttämisen Raamatun pyhien kirjoitusten joukkoon? Minun mielestäni Jumala on ne sinne sisällyttänyt ja jopa puhunut melko tarkasti sen, mitä siellä sanotaan hänen puhuneen tai vähintään vaikuttanut melko tarkasti sen, mitä sinne on kirjoitettu. Näitä kuvia hengellisestä maailmasta ei ole tullut luomiskertomukseen muuten kuin Jumalan vaikutuksesta. Nyt olisi vain saatava selvyys, miten paljon nämä kuvat vastaavat tieteellistä totuutta maailman ja ihmisen luomisesta.

Se on varmaa, että Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa.

Olen myös varma siitä, että Jumala on luonut valmiin toimivan ekosysteemin kerralla ja evoluutioteoria ei ole totta. "Lajin" (kantamuodon) muuntumista on tapahtunut ja tapahtuu, mutta ei ns. makroevoluutiota, jossa bakteerinkaltaisesta alkueliöstä olisi syntynyt nykyinen lajien paljous.

Lue lisää

Niin, jos luomisen kuusi päivää eivät olisi kirjaimellisesti kuusi vuorokautta luomistapahtumassa, niin luominen olisi voinut kestää paljon kauemmin kuin vain 144 tuntia. Pidän toki mahdollisena sitä, että Jumala on luonut kaiken noin 144 tunnin aikana, mutta vastaako tuo ajanmääritys luonnontieteellisiä havaintoja (totuutta sikäli kuin nämä havainnot on oikein tulkittu).

Meidän on hyvä muistaa maallikkoina, että olemme melko pitkälle uskon varassa, kun vertaamme ateististen ja kristittyjen tiedemiesten tutkimustuloksia. Emme ymmärrä tieteellistä tutkimusta ja metodeja riittävän hyvin, jotta voisimme olla varmoja siitä, kenen tutkimustulokset ovat totta ja kenen eivät. Samalla tavalla on uskon varassa ateistien maallikoiden mielipide näissä asioissa. Äärimmilleen vietynä jopa ateististen tiedemiesten perustelut ovat puhtaasti uskoon (tai epäuskoon) perustuvia (alkuräjähdys, evoluutioteoria). Tiede ei voi todistaa kaikkea, kun se tutkii kauan sitten tapahtuneita asioita.

Palataanpa siihen luomisen aikatauluun. Jos Jumala olisi luonut ensin kaiken materian, joista galaksit ja aurinkokuntamme muodostuu, niin siinä olisi voinut kulua paljon aikaa. Sitä emme voi tietää, onko luominen alkanut yhdestä pisteestä niin että materia on levinnyt siitä joka suuntaan (avaruus laajenee) vai onko Jumala sijoittanut materian jo valmiiksi etäälle toisistaan (laajeneva avaruus ei olisi millään muotoa Jumalan luomistyötä vastaan ja jokin alkuräjähdyksen tapainen voisi olla totta luomisen alussa, tosin älyllisen suunnitelman tuloksena, ei sattumalta itsestään "tyhjästä nyhjäistynä")?

Jos galaksien ja tähtien ja aurinkokunnan luomiseen ja muovaamiseen on kulunut paljon aikaa, niin se selittäisi meteori-iskut eri planeetoilla ja kuissa ja maapallolla. Se selittäisi sen, miksi maapallo oli alussa ilman muotoa ja tyhjä (se oli vasta muodostumassa). Se, että maapallo oli alussa veden peittämä, selittyisi sillä, että Jumala loi veden, jolla peitti maan ja kun Jumala kutsui kuivan esiin, niin silloin muodostui alkumanner. Tämän jälkeen Jumala on luonut kasvit ja eläimet, jotka ovat voineet elää kauan aikaa elämän ja kuoleman kiertokulussa. Jossakin vaiheessa alkumanner on jakaantunut nykyisiksi mantereiksi.

Mutta ihmisen Jumala olisi luonut vasta hiljattain, noin 6000 vuotta sitten? Pelastushistorian aikataulu viittaa tähän ja sekulaari ajanmääritys voi olla virheellinen, kun sijoittaa korkeakulttuureja myöhempään aikaan menneisyydessä.

Tämä näin "tieteen ja uskon" vertailun vuoksi tähän laitettuna. Tarvitseeko kaiken sekulaarin tieteen olla väärässä (jotakin oikeaakin he ovat löytäneet luodusta maailmasta)? Ovatko kreationistit kaikessa oikeassa? Saman koulutuksen ja älykkyyden omaavia henkilöitä molemmat tutkijaryhmät. Usko vaikuttaa molemmissa johtopäätösten tekemiseen. Ihminen ei tiedä kaikkea eikä voi tietää kaikkea "tieteen" avulla. Paljon on hämärän peitossa ja teoriat perustuvat arveluihin, oletuksiin, mielipiteisiin, mielikuvitukseen, uskomuksiin tai todennäköisyyteen. Ei siis kovin paljon mitään varmaa, kun ajassa taakse päin riittävän kauas katsotaan ja sitä tutkitaan.

>>
Aatamin ja Eevan (ihmisen) luomisesta menee kuusi päivää Kristuksen toiseen tulemukseen. Jumalan silmissä yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. (2Piet 3:8) Niinpä yksi luomisen päivä vastaa tuhatta vuotta ihmiskunnan historiassa. Tämän perusteella ihmisen luomisesta Jumalan kansan sapatin lepoon (Hebr 4:1-13) on kuluvat kuusituhatta vuotta. >>

Tuo on pelkästään kristillinen tulkinta. Melko varmasti heprealaiset aikanaan luomiskertomusta kirjoittaessaan eivät ajatelleet mitään tuollaista: hehän odottivat "Daavidin valtaistuimelle" nousevaa aivan maallista messiasta, joka palauttaisi todellisen tai kuvitellun kuningasajan loiston.
Kun kristityt sitten loivat omaa oppiansa, he luonnollisesti pyrkivät ottamaan todisteet ja perusteet uudelle opilleen itselleen vanhastaan tutuista heprealaisista pyhistä kirjoituksista antamalla niille uuden tulkinnan vähän samaan tapaan kuin adventistit "Suuren pettymyksen" jälkeen siirsivät "myttyyn menneiden" milleriläisten ennustusten tarkoittaneenkin muuta kuin maallisia tapahtumia.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Niin, jos luomisen kuusi päivää eivät olisi kirjaimellisesti kuusi vuorokautta luomistapahtumassa, niin luominen olisi voinut kestää paljon kauemmin kuin vain 144 tuntia. Pidän toki mahdollisena sitä, että Jumala on luonut kaiken noin 144 tunnin aikana, mutta vastaako tuo ajanmääritys luonnontieteellisiä havaintoja (totuutta sikäli kuin nämä havainnot on oikein tulkittu).

Meidän on hyvä muistaa maallikkoina, että olemme melko pitkälle uskon varassa, kun vertaamme ateististen ja kristittyjen tiedemiesten tutkimustuloksia. Emme ymmärrä tieteellistä tutkimusta ja metodeja riittävän hyvin, jotta voisimme olla varmoja siitä, kenen tutkimustulokset ovat totta ja kenen eivät. Samalla tavalla on uskon varassa ateistien maallikoiden mielipide näissä asioissa. Äärimmilleen vietynä jopa ateististen tiedemiesten perustelut ovat puhtaasti uskoon (tai epäuskoon) perustuvia (alkuräjähdys, evoluutioteoria). Tiede ei voi todistaa kaikkea, kun se tutkii kauan sitten tapahtuneita asioita.

Palataanpa siihen luomisen aikatauluun. Jos Jumala olisi luonut ensin kaiken materian, joista galaksit ja aurinkokuntamme muodostuu, niin siinä olisi voinut kulua paljon aikaa. Sitä emme voi tietää, onko luominen alkanut yhdestä pisteestä niin että materia on levinnyt siitä joka suuntaan (avaruus laajenee) vai onko Jumala sijoittanut materian jo valmiiksi etäälle toisistaan (laajeneva avaruus ei olisi millään muotoa Jumalan luomistyötä vastaan ja jokin alkuräjähdyksen tapainen voisi olla totta luomisen alussa, tosin älyllisen suunnitelman tuloksena, ei sattumalta itsestään "tyhjästä nyhjäistynä")?

Jos galaksien ja tähtien ja aurinkokunnan luomiseen ja muovaamiseen on kulunut paljon aikaa, niin se selittäisi meteori-iskut eri planeetoilla ja kuissa ja maapallolla. Se selittäisi sen, miksi maapallo oli alussa ilman muotoa ja tyhjä (se oli vasta muodostumassa). Se, että maapallo oli alussa veden peittämä, selittyisi sillä, että Jumala loi veden, jolla peitti maan ja kun Jumala kutsui kuivan esiin, niin silloin muodostui alkumanner. Tämän jälkeen Jumala on luonut kasvit ja eläimet, jotka ovat voineet elää kauan aikaa elämän ja kuoleman kiertokulussa. Jossakin vaiheessa alkumanner on jakaantunut nykyisiksi mantereiksi.

Mutta ihmisen Jumala olisi luonut vasta hiljattain, noin 6000 vuotta sitten? Pelastushistorian aikataulu viittaa tähän ja sekulaari ajanmääritys voi olla virheellinen, kun sijoittaa korkeakulttuureja myöhempään aikaan menneisyydessä.

Tämä näin "tieteen ja uskon" vertailun vuoksi tähän laitettuna. Tarvitseeko kaiken sekulaarin tieteen olla väärässä (jotakin oikeaakin he ovat löytäneet luodusta maailmasta)? Ovatko kreationistit kaikessa oikeassa? Saman koulutuksen ja älykkyyden omaavia henkilöitä molemmat tutkijaryhmät. Usko vaikuttaa molemmissa johtopäätösten tekemiseen. Ihminen ei tiedä kaikkea eikä voi tietää kaikkea "tieteen" avulla. Paljon on hämärän peitossa ja teoriat perustuvat arveluihin, oletuksiin, mielipiteisiin, mielikuvitukseen, uskomuksiin tai todennäköisyyteen. Ei siis kovin paljon mitään varmaa, kun ajassa taakse päin riittävän kauas katsotaan ja sitä tutkitaan.

Lue lisää

"Emme ymmärrä tieteellistä tutkimusta ja metodeja riittävän hyvin, jotta voisimme olla varmoja siitä, kenen tutkimustulokset ovat totta ja kenen eivät."
Tieteenharjoittajana voin todeta, ettet tiedä tieteen filosofiasta, teoriamuodostuksesta, metodeista jne. yhtään mitään. Jos asia olisi toisin, et esim. luulottelisi, että alkuräjähdys- ja evoluutioteoria ovat "uskon" varassa. Jos tieteilijä on jossakin erottavassa mielessä "kristitty", niin hän pannee johonkin työnsä sekaan seuraavanlaisen: "Ihmeellinen olento teki ihmeellisiä asioita, eikä tästä muuta ole sanottavissa". "Ei-kristitylle" tieteilijälle tämmöinen lisäys on tarpeeton, koska se ei tuo itse tieteeseen mitään uutta merkityksellistä sisältöä - inhimillisenä toimintana tiede on näes aina vajavaista ja epätäydellistä, mutta jumalten ottaminen paikkalapuiksi ei vain auta mitään.

Kirjoitan näitä sitä mukaa kuin ajatukset nousevat mieleeni, joten kyse ei ole tarkistetusta ja tarkasti tutkitusta asiasta. Suonette anteeksi, jos tulee virheitä tai erehdyksiä?

Erehdyksiähän voi tulla, vaikka asioita olisi tutkinut tarkasti vuosikymmeniä, joten minun itsenikin täytyy parantaa tapani ja suoda niitä virheitä myös muille, koska olen itsekin aiemmin joissakin asioissa erehtynyt...

Hyvä on muuttaa mieltään, jos huomaa erehtyneensä, mutta jos ei ole erehtynyt, niin silloin aiemmat näkemykset vahvistuvat tutkimisen myötä.

Tuosta lankeemuksesta ja sen seuraamuksista jäi vielä kuvia epäselväksi:

Aatamin synti --> kuolema myös Eevalle, jonka käärme petti ja sai rikkomaan Jumalaa vastaan.

Kristuksen vanhurskauden teko ---> elämä seurakunnalle, joka ei enää usko käärmettä vaan tottelee Jumalaa.

Jumala puhui ensin Aatamille ennen Eevan luomista ja Aatami puhui nämä Jumalan sanat sitten Eevalle (tätä ei tosin sanota suoraan Raamatussa, mutta tämä ajatus sisältyy 1Moos 3 kertomukseen ja Eevan sanoihin käärmeelle: "Jumala on sanonut..." Eeva puhuu tässä kuulopuhetta eikä sitä, mitä on suoraan kuullut Jumalalta. Eeva oli kuullut Jumalan sanat Aatamilta.)

Jumala puhui ensin Kristukselle ja Kristus puhui sitten Jumalan sanat seurakunnalle. Jumala on puhunut poikansa kautta ja sitä ennen profeettojen kautta. (Hebr 1:1) Seurakuntakin on kuulopuheiden varassa sen suhteen, mitä Jumala on muinoin palvelijoilleen puhunut.

Lankeemuksen jälkeen Jumala puhui suoraan myös Eevalle.
Sovituksen jälkeen Jumala puhuu suoraan seurakunnalle (uudestisyntyneen Jumalan lapsen tulisi "kuulla" Jumalan ääni "hengessään" eli ymmärtää sydämessään se, mitä Jumala mistäkin asiasta sanoo, mikä on hyvää ja oikein, mikä väärin ja pahaa - moraalinen ymmärrys on siis tärkeintä; Jumalan henki johdattaa rakastamaan lähimmäistä eikä ensisijaisesti pään tietoon ja "tieteellisten" totuuksien ymmärtämiseen)

Meniköhän väärin?

Pilkkaajien ja ateistien kommentit voi sitten jättää vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Heillä ei ole mitään aikomusta etsiä totuutta: kunhan pilkkaavat ja siihen heidät on pantu.

Tätä aihetta on käsitelty monessa eri ketjussa viime päivinä. Odotan luonnollisesti sitä, että muut lähtevät mukaan tähän keskusteluun sikäli kuin aikaa ja intoa riittää.

Exap ehdotti tämän ketjun avaamista, mutta koska hän ei itse sitä avannut, niin minä tein parin päivän kuluttua ehdotuksesta aloitteesta totta. Itsellänikin on vain rajallisesti aikaa käytettävänä, mutta nyt on sen verran, että tein avauksen.

On parempi laittaa joitakin jo aiemmin tehtyjä ja keskusteltujakin havaintoja ylös tähän alkuun kuin tulla mukaan taas myöhemmin, kun aikaa liikenee. Voi olla että sitä aikaa liikenee joka päivä, mutta en voi sitä vielä tietää: päivä ja hetki kerrallaan työssä ja vapaalla.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Pilkkaajien ja ateistien kommentit voi sitten jättää vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Heillä ei ole mitään aikomusta etsiä totuutta: kunhan pilkkaavat ja siihen heidät on pantu.

Tätä aihetta on käsitelty monessa eri ketjussa viime päivinä. Odotan luonnollisesti sitä, että muut lähtevät mukaan tähän keskusteluun sikäli kuin aikaa ja intoa riittää.

Exap ehdotti tämän ketjun avaamista, mutta koska hän ei itse sitä avannut, niin minä tein parin päivän kuluttua ehdotuksesta aloitteesta totta. Itsellänikin on vain rajallisesti aikaa käytettävänä, mutta nyt on sen verran, että tein avauksen.

On parempi laittaa joitakin jo aiemmin tehtyjä ja keskusteltujakin havaintoja ylös tähän alkuun kuin tulla mukaan taas myöhemmin, kun aikaa liikenee. Voi olla että sitä aikaa liikenee joka päivä, mutta en voi sitä vielä tietää: päivä ja hetki kerrallaan työssä ja vapaalla.

Lue lisää

Ateisti ei yleensä ole tasapainossa pakotetun maailmankatsomuksensa kanssa. Ateisti koettaa hakea kompensaatiota. Ja kuvittelee, että maailmankatsomuksensa sillä tulisi jotenkin todemmaksi, jos saa menestyksellä kinattua jonkun uskovaisen kanssa. Olisi ateistien syytä epäillä oppiensa oikeellisuutta, jos ne riippuvat muiden opeista. Kun sellainen mekaniikka ei oikein toimi. Vaikka ateisti onnistuisi osoittamaan esim. kristinuskon virheelliseksi, niin se ei mitenkään saisi aikaan sellaista, että ateismi pitäisi paikkansa.

"Jos galaksien ja tähtien ja aurinkokunnan luomiseen ja muovaamiseen on kulunut paljon aikaa, niin se selittäisi meteori-iskut eri planeetoilla ja kuissa ja maapallolla. Se selittäisi sen, miksi maapallo oli alussa ilman muotoa ja tyhjä (se oli vasta muodostumassa). Se, että maapallo oli alussa veden peittämä, selittyisi sillä, että Jumala loi veden, jolla peitti maan ja kun Jumala kutsui kuivan esiin, niin silloin muodostui alkumanner. Tämän jälkeen Jumala on luonut kasvit ja eläimet, jotka ovat voineet elää kauan aikaa elämän ja kuoleman kiertokulussa. Jossakin vaiheessa alkumanner on jakaantunut nykyisiksi mantereiksi.
Mutta ihmisen Jumala olisi luonut vasta hiljattain, noin 6000 vuotta sitten.

6ooo vuotta sitten Herra kylläkin pisti ihmisen peltotöihin. Vaeltelun ja erätalouden oli määrä loppua. Ihminen vihasi peltotöitä. Herran oma vika, mitäs oli luonut sekaravintoa ja eläinrasvaa rakastavan körilään. Herra itsekin rakasti taivaallista rasvankäryä, joka nousi pilvenreunalle, se oli Herran osuus eväistä, mitkä Aabel oli asetellut nuotiolle. Kain tietysti tihkui vihaa, puristi kuokkaansa ja harvensi porkkanapenkkiä. Kummasti alkoi tulla näkyvää jälkeä. Viha antaa joskus yllättävät voimat ja kun sen voiman kohdistaa johonkin rakentavaan ja yleishyödylliseen, niin avot. Miehen aivoissa alkoi raksuttaa ja hän huusi sisälle torppaan: "pojat heti ylös ulos hommiin!!" Alkoivat sitten metsää kaskeamaan. Pelto laajeni, kulon myötä tuli sateet ja parikolme vuotta raiskio kasvoi hyvin, ehtyi ja homma alkoi alusta. Mutta metsää riitti- aina Savon perukoille saakka. Vasta siellä pantiin pellot pakettiin, kasvamaan pajua.

http://mirrorh.com/timeline2.html

"Arkki on kuva Kristuksesta. Ne ihmiset ja eläimet pelastuivat, jotka olivat arkissa, muut tuhoutuivat. (1Piet 3:18-20) "
"... Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta."
Voi oikein hyvin ajatella arkkia kuvana Kristuksesta, mutta se ei ole ainoa tapa. Nimittäin, Nooa oli oikeastaan kuva Kristuksesta ja arkki kuvaa joko seurakuntayhteyttä tai, sen jälkeen kun Jeesus hakee omansa pois, sitä pelastusta joka tulee sen sijan kautta jota Kristus on luvannut mennä valmistamaan.
Nooa sai Jumalalta ohjeet ja teki aivan niiden mukaan ja hän oli myös tuon laivan kapteeni. Myöskin Nooa oli ennen arkkia ja arkin jälkeen, mikä ei sovi yhteen sen kanssa että arkki olisi Kristus, eikä varsinkaan sen kanssa että Nooa "loi arkin". Koko pelastava arkki tuli Nooan kautta ja Nooa oli kaikkien arkissa matkustavien pää. Nooa oli koko kertomuksen päähenkilö.
Puhtaat ja epäpuhtaat eläimet arkissa kuvaavat juutalaisia ja pakanoita. Genesiksen numerologiassa 7 on tärkeä, vrt. 7 seurakuntaa siihen että Nooa (Kristus) otti mukanaan 7 muuta. Puhtaita eläimiä 7 paria kuvaa samalla myös sapattia noudattavaa Israelia, kun taas pakanat olivat (kirjoittamisen aikaan) epäpyhiä. Ne 7 ihmistä Nooan lisäksi on myös lueteltu 3 3 1, samoin kuin luomispäivätkin on jaoteltu saman kaavan mukaan. Tässä on siis vahva symmetria/analogia 1. lukuun, mutta se on pidempi juttu.
Mutta kuten sanoin, osa kuvasta tai sanotaan toisenlainen kuva aukeaa toki senkin kautta että tulkitsee arkin Kristukseksi. Tässä tulee vähän samanlainen asia vastaan kuin siinäkin, että Aabelin ja Kainin kertomuksessa monet mieltävät Aabelin Kristukseksi - ja siihen(kin) on toki perusteita, mutta täydellisempi kuva aukeaa sen kautta että ymmärtää ettei se Aabel nyt kuitenkaan ollut siinä kuva Kristuksesta vaan Jumalan seuraajasta. Yllätys-yllätys, sellaisenahan se Aabel kuvataankin vaikka ei suoraan sanota, mutta Jeesus vahvistaa Aabelin profeetaksi... ;)

Exap kirjoitti:

"Arkki on kuva Kristuksesta. Ne ihmiset ja eläimet pelastuivat, jotka olivat arkissa, muut tuhoutuivat. (1Piet 3:18-20) "
"... Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta."
Voi oikein hyvin ajatella arkkia kuvana Kristuksesta, mutta se ei ole ainoa tapa. Nimittäin, Nooa oli oikeastaan kuva Kristuksesta ja arkki kuvaa joko seurakuntayhteyttä tai, sen jälkeen kun Jeesus hakee omansa pois, sitä pelastusta joka tulee sen sijan kautta jota Kristus on luvannut mennä valmistamaan.
Nooa sai Jumalalta ohjeet ja teki aivan niiden mukaan ja hän oli myös tuon laivan kapteeni. Myöskin Nooa oli ennen arkkia ja arkin jälkeen, mikä ei sovi yhteen sen kanssa että arkki olisi Kristus, eikä varsinkaan sen kanssa että Nooa "loi arkin". Koko pelastava arkki tuli Nooan kautta ja Nooa oli kaikkien arkissa matkustavien pää. Nooa oli koko kertomuksen päähenkilö.
Puhtaat ja epäpuhtaat eläimet arkissa kuvaavat juutalaisia ja pakanoita. Genesiksen numerologiassa 7 on tärkeä, vrt. 7 seurakuntaa siihen että Nooa (Kristus) otti mukanaan 7 muuta. Puhtaita eläimiä 7 paria kuvaa samalla myös sapattia noudattavaa Israelia, kun taas pakanat olivat (kirjoittamisen aikaan) epäpyhiä. Ne 7 ihmistä Nooan lisäksi on myös lueteltu 3 3 1, samoin kuin luomispäivätkin on jaoteltu saman kaavan mukaan. Tässä on siis vahva symmetria/analogia 1. lukuun, mutta se on pidempi juttu.
Mutta kuten sanoin, osa kuvasta tai sanotaan toisenlainen kuva aukeaa toki senkin kautta että tulkitsee arkin Kristukseksi. Tässä tulee vähän samanlainen asia vastaan kuin siinäkin, että Aabelin ja Kainin kertomuksessa monet mieltävät Aabelin Kristukseksi - ja siihen(kin) on toki perusteita, mutta täydellisempi kuva aukeaa sen kautta että ymmärtää ettei se Aabel nyt kuitenkaan ollut siinä kuva Kristuksesta vaan Jumalan seuraajasta. Yllätys-yllätys, sellaisenahan se Aabel kuvataankin vaikka ei suoraan sanota, mutta Jeesus vahvistaa Aabelin profeetaksi... ;)

Lue lisää

Hyviä huomioita, Exap! :-) Olen samoilla linjoilla - arkki kuvaa pikemmin seurakuntaa kuin Kristusta ja Nooa on esikuva Kristuksesta laivan kapteenina (Kristus on seurakunnan kapteeni eli "pää"). (Ei pidä korottaa seurakuntaa vaan sen päätä eli Kristusta tulee korottaa).

Teräviä huomioita myös nuo luvut 7 puhdasta 2 saastaista eläintä: Israel ja pakanat. En ollut ajatellut aiemmin että eläimet voisivat kuvata ihmisiä, mutta kyllähän meitä ihmisiä on Raamatussa eläimiksi kuvattu: lampaat, sudet, siat, koirat, käärmeet, ketut, kalat, linnut (korpit/kaarneet?, kotkat)... tuostahan voisi avautua vaikka mitä kun tutkitaan, mitä eläimiä Raamatussa mainitaan pelastukseen liitetyllä tavalla tai yleensä hengellisesti...

Exap kirjoitti:

"Arkki on kuva Kristuksesta. Ne ihmiset ja eläimet pelastuivat, jotka olivat arkissa, muut tuhoutuivat. (1Piet 3:18-20) "
"... Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta."
Voi oikein hyvin ajatella arkkia kuvana Kristuksesta, mutta se ei ole ainoa tapa. Nimittäin, Nooa oli oikeastaan kuva Kristuksesta ja arkki kuvaa joko seurakuntayhteyttä tai, sen jälkeen kun Jeesus hakee omansa pois, sitä pelastusta joka tulee sen sijan kautta jota Kristus on luvannut mennä valmistamaan.
Nooa sai Jumalalta ohjeet ja teki aivan niiden mukaan ja hän oli myös tuon laivan kapteeni. Myöskin Nooa oli ennen arkkia ja arkin jälkeen, mikä ei sovi yhteen sen kanssa että arkki olisi Kristus, eikä varsinkaan sen kanssa että Nooa "loi arkin". Koko pelastava arkki tuli Nooan kautta ja Nooa oli kaikkien arkissa matkustavien pää. Nooa oli koko kertomuksen päähenkilö.
Puhtaat ja epäpuhtaat eläimet arkissa kuvaavat juutalaisia ja pakanoita. Genesiksen numerologiassa 7 on tärkeä, vrt. 7 seurakuntaa siihen että Nooa (Kristus) otti mukanaan 7 muuta. Puhtaita eläimiä 7 paria kuvaa samalla myös sapattia noudattavaa Israelia, kun taas pakanat olivat (kirjoittamisen aikaan) epäpyhiä. Ne 7 ihmistä Nooan lisäksi on myös lueteltu 3 3 1, samoin kuin luomispäivätkin on jaoteltu saman kaavan mukaan. Tässä on siis vahva symmetria/analogia 1. lukuun, mutta se on pidempi juttu.
Mutta kuten sanoin, osa kuvasta tai sanotaan toisenlainen kuva aukeaa toki senkin kautta että tulkitsee arkin Kristukseksi. Tässä tulee vähän samanlainen asia vastaan kuin siinäkin, että Aabelin ja Kainin kertomuksessa monet mieltävät Aabelin Kristukseksi - ja siihen(kin) on toki perusteita, mutta täydellisempi kuva aukeaa sen kautta että ymmärtää ettei se Aabel nyt kuitenkaan ollut siinä kuva Kristuksesta vaan Jumalan seuraajasta. Yllätys-yllätys, sellaisenahan se Aabel kuvataankin vaikka ei suoraan sanota, mutta Jeesus vahvistaa Aabelin profeetaksi... ;)

Lue lisää

Tuosta Aabelista tuli vielä mieleeni toinen profeetta eli Johannes kastaja. Jeesus sanoi häntä enemmän kuin profeetaksi, että hän on suurin vaimoista syntyneiden joukosta ja Elias, joka oli tuleva ennen kristusta itseään. (Matt 11:9-14)

Olen ihmetellyt aina sitä, miksi Jeesus korotti Johannes kastajan niin korkealle? Johannes kastajalla on Raamatussa hyvin pieni rooli verrattuna moniin Vt:n profeettoihin ja uuden liiton apostoleihin.

Seurakunnan perustuksena sanotaan olevan apostolit ja profeetat ja seurakuntaan käydään sisälle Israelin 12 sukukunnan kautta, mutta vain muutaman apostolin kirjoituksia on säilytetty meille asti ja Israelin kantaisistä ei kovin suurta merkitystä liene muilla kuin Juudalla ja Leevillä uuden liiton aikakaudelle asti?

Kielikuvia nämäkin pitävät sisällään ja tärkein on seurakunnan pää eli Kristus ja hänen päänsä eli Jumala. Näin sen ymmärrän. Elämän ja opetuksen tulisi perustua Jumalan sanan ohjeisiin ja Jumala on puhunut Kristuksen kautta seurakunnalle uuden liiton elämän ohjeet. Ja Kristus puhui apostoleille ja näiden opetus on nyt Ut:.ssa (valittujen apostolien). Myös Vt:n profeetoilla on meille kerrottavaa, mutta usein vain esikuvina, metaforina ja allegorioina.

Vai miten tämä pitäisi tulkinta oikein?

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Hyviä huomioita, Exap! :-) Olen samoilla linjoilla - arkki kuvaa pikemmin seurakuntaa kuin Kristusta ja Nooa on esikuva Kristuksesta laivan kapteenina (Kristus on seurakunnan kapteeni eli "pää"). (Ei pidä korottaa seurakuntaa vaan sen päätä eli Kristusta tulee korottaa).

Teräviä huomioita myös nuo luvut 7 puhdasta 2 saastaista eläintä: Israel ja pakanat. En ollut ajatellut aiemmin että eläimet voisivat kuvata ihmisiä, mutta kyllähän meitä ihmisiä on Raamatussa eläimiksi kuvattu: lampaat, sudet, siat, koirat, käärmeet, ketut, kalat, linnut (korpit/kaarneet?, kotkat)... tuostahan voisi avautua vaikka mitä kun tutkitaan, mitä eläimiä Raamatussa mainitaan pelastukseen liitetyllä tavalla tai yleensä hengellisesti...

Lue lisää

.. en ollut siis ajatellut että arkin eläimet olisivat kuva ihmisistä... jännää, että kirjoitin tuossa hetki sitten siitä, pelastuvatko eläimet tai onko niitä ikuisuudessa... sehän liittyy tavallaan tähän asiaan ja jatkoit siitä, mihin minä pohdinnoissani jäin...

"jokaisella on jotakin annettavaa"... taisin erehtyä taannoin sinusta, Exap, kun omaa pahaa oloani sinuun kohdistin.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Tuosta Aabelista tuli vielä mieleeni toinen profeetta eli Johannes kastaja. Jeesus sanoi häntä enemmän kuin profeetaksi, että hän on suurin vaimoista syntyneiden joukosta ja Elias, joka oli tuleva ennen kristusta itseään. (Matt 11:9-14)

Olen ihmetellyt aina sitä, miksi Jeesus korotti Johannes kastajan niin korkealle? Johannes kastajalla on Raamatussa hyvin pieni rooli verrattuna moniin Vt:n profeettoihin ja uuden liiton apostoleihin.

Seurakunnan perustuksena sanotaan olevan apostolit ja profeetat ja seurakuntaan käydään sisälle Israelin 12 sukukunnan kautta, mutta vain muutaman apostolin kirjoituksia on säilytetty meille asti ja Israelin kantaisistä ei kovin suurta merkitystä liene muilla kuin Juudalla ja Leevillä uuden liiton aikakaudelle asti?

Kielikuvia nämäkin pitävät sisällään ja tärkein on seurakunnan pää eli Kristus ja hänen päänsä eli Jumala. Näin sen ymmärrän. Elämän ja opetuksen tulisi perustua Jumalan sanan ohjeisiin ja Jumala on puhunut Kristuksen kautta seurakunnalle uuden liiton elämän ohjeet. Ja Kristus puhui apostoleille ja näiden opetus on nyt Ut:.ssa (valittujen apostolien). Myös Vt:n profeetoilla on meille kerrottavaa, mutta usein vain esikuvina, metaforina ja allegorioina.

Vai miten tämä pitäisi tulkinta oikein?

Lue lisää

"Olen ihmetellyt aina sitä, miksi Jeesus korotti Johannes kastajan niin korkealle? Johannes kastajalla on Raamatussa hyvin pieni rooli verrattuna moniin Vt:n profeettoihin ja uuden liiton apostoleihin. "
Tästä ei minulla ole mitään vahvaa mielipidettä, mutta minusta se kuvaa sitä, että vaikka kaikki aiemmat profeetat olivat kirjoittaneet Jeesuksesta ja Hänen tulostaan, Johannes Kastajalla oli aivan erityinen rooli koska hän julisti uuden liiton tuloa, eikä hän puhunut lainkaan vanhan liiton asioista, eikä yleisiä kansan tilan asioita, vaan ainoastaan valmisti tietä Hänelle.
Näen tuon siis enemmänkin olevan sitä, että hänellä oli profeetoista aivan erityinen ja kaikkein tärkein sanoma julistettavana. Jumalahan ei näe ihmisiä heidän itsensä tai kykyjensä kautta, vaan sen kautta mitä ihmiset ovat Kristuksessa.

Exap kirjoitti:

"Olen ihmetellyt aina sitä, miksi Jeesus korotti Johannes kastajan niin korkealle? Johannes kastajalla on Raamatussa hyvin pieni rooli verrattuna moniin Vt:n profeettoihin ja uuden liiton apostoleihin. "
Tästä ei minulla ole mitään vahvaa mielipidettä, mutta minusta se kuvaa sitä, että vaikka kaikki aiemmat profeetat olivat kirjoittaneet Jeesuksesta ja Hänen tulostaan, Johannes Kastajalla oli aivan erityinen rooli koska hän julisti uuden liiton tuloa, eikä hän puhunut lainkaan vanhan liiton asioista, eikä yleisiä kansan tilan asioita, vaan ainoastaan valmisti tietä Hänelle.
Näen tuon siis enemmänkin olevan sitä, että hänellä oli profeetoista aivan erityinen ja kaikkein tärkein sanoma julistettavana. Jumalahan ei näe ihmisiä heidän itsensä tai kykyjensä kautta, vaan sen kautta mitä ihmiset ovat Kristuksessa.

Lue lisää

Jälleen terävä huomio. Johannes antoi elämän ohjeita uuteen liittoon sopivalla tavalla...

Saa nähdä kuinka paljon ehdin tällä foorumilla viipyä. Näyttää siltä, että Jumala on järjestänyt ja järjestämässä minulle aikaa tällä viikolla sekä aamupäivisin että illoin osallistua näihin keskusteluihin, mikä on harvinaista. :-)

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Jälleen terävä huomio. Johannes antoi elämän ohjeita uuteen liittoon sopivalla tavalla...

Saa nähdä kuinka paljon ehdin tällä foorumilla viipyä. Näyttää siltä, että Jumala on järjestänyt ja järjestämässä minulle aikaa tällä viikolla sekä aamupäivisin että illoin osallistua näihin keskusteluihin, mikä on harvinaista. :-)

Lue lisää

Siis laajemmassa määrin harvinaista. Kyllähän sitä ehtii pikaisesti käväistä normaalinakin päivänä sekä aamuin että illoin, mutta että oikein paneutuisi tähän asiaan... no, nyt kyllä heitin pikaisesti näitä ajatuksia tähän, koska muistiinpanot eivät ole nyt käsilläni...

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Hyviä huomioita, Exap! :-) Olen samoilla linjoilla - arkki kuvaa pikemmin seurakuntaa kuin Kristusta ja Nooa on esikuva Kristuksesta laivan kapteenina (Kristus on seurakunnan kapteeni eli "pää"). (Ei pidä korottaa seurakuntaa vaan sen päätä eli Kristusta tulee korottaa).

Teräviä huomioita myös nuo luvut 7 puhdasta 2 saastaista eläintä: Israel ja pakanat. En ollut ajatellut aiemmin että eläimet voisivat kuvata ihmisiä, mutta kyllähän meitä ihmisiä on Raamatussa eläimiksi kuvattu: lampaat, sudet, siat, koirat, käärmeet, ketut, kalat, linnut (korpit/kaarneet?, kotkat)... tuostahan voisi avautua vaikka mitä kun tutkitaan, mitä eläimiä Raamatussa mainitaan pelastukseen liitetyllä tavalla tai yleensä hengellisesti...

Lue lisää

" 7 puhdasta 2 saastaista eläintä: Israel ja pakanat. "
Tai siis yksi pari ja 7 paria, jota varmaan tarkoitit.
Mutta tässä tulee jälleen vastaan se että kyseessä on mitä ilmeisimmin juurikin kuva, koska Nooallehan annettiin ruuaksi kaikki eläimet, joten sen mukaisesti jako puhtaisiin ja epäpuhtaisiin oli täysin turha.
Nyt tässä tulee kuitenkin ilmi se asia, että tuo kertomus on kirjoitettu Mooseksen saamien ruokamääräysten jälkeen. Huomaa että jotkut haluavat uskoa että esim. sapatti annettiin ennen Mannan antamista tai että Aadamista alkaen oli annettu määräys olla syömättä epäpuhtaita eläimiä.
Kumpaakaan ei kuitenkaan Raamatussa lue, joten joku ilkeämielinen saattaisi ajatella että kirjoittajat kirjoittivat 1 Moos omien oletustensa ja maailmankuvansa pohjalta; ja että 7 luomispäivää saattaisi olla kirjoitettu siksi että sillä haluttiin perustella sapattia. Tässä viittaan nimenomaan tuohon aiemmin esiintuomaani eroon sapatin perustelulle 2 Moos 20 ja 31 luvuissa. En siis taaskaan väitä että tämä olisi absoluuttinen totuus asiasta, mutta kun se koko 1. luku on täynnä seiskaa koko tekstin osalta (ja myös myöhemmät luvut tuovat esiin 7:ää), niin voidaan siis kysyä onko ihmiselle tarkoitettukaan tietää luomisen yksityiskohdista, vai ainoastaan se fakta että Jumala on maailman luonut. Jumalaa korottava kuva kun ei ole harhaoppia eikä väärää opetusta. Ja Jeesus tai apostolit eivät korostaneet sapattia eivätkä säätäneet sitä kristityille lepopäiväksi - eli se kuului vain arkin "pyhille eläimille".
Mutta siis se, että tuo jako puhtaisiin ja epäpuhtaisiin eläimiin oli siis selkeästi ilman kirjaimellista perustetta, vahvistaa myös olettamusta että sillä kuvattiin jotakin muuta kuin oikeita eläinten lukuja. Se seitsemän kun vaan on "pyhä" luku siinäkin, kuten läpi koko 1 Moos alun lukujen.

Exap kirjoitti:

" 7 puhdasta 2 saastaista eläintä: Israel ja pakanat. "
Tai siis yksi pari ja 7 paria, jota varmaan tarkoitit.
Mutta tässä tulee jälleen vastaan se että kyseessä on mitä ilmeisimmin juurikin kuva, koska Nooallehan annettiin ruuaksi kaikki eläimet, joten sen mukaisesti jako puhtaisiin ja epäpuhtaisiin oli täysin turha.
Nyt tässä tulee kuitenkin ilmi se asia, että tuo kertomus on kirjoitettu Mooseksen saamien ruokamääräysten jälkeen. Huomaa että jotkut haluavat uskoa että esim. sapatti annettiin ennen Mannan antamista tai että Aadamista alkaen oli annettu määräys olla syömättä epäpuhtaita eläimiä.
Kumpaakaan ei kuitenkaan Raamatussa lue, joten joku ilkeämielinen saattaisi ajatella että kirjoittajat kirjoittivat 1 Moos omien oletustensa ja maailmankuvansa pohjalta; ja että 7 luomispäivää saattaisi olla kirjoitettu siksi että sillä haluttiin perustella sapattia. Tässä viittaan nimenomaan tuohon aiemmin esiintuomaani eroon sapatin perustelulle 2 Moos 20 ja 31 luvuissa. En siis taaskaan väitä että tämä olisi absoluuttinen totuus asiasta, mutta kun se koko 1. luku on täynnä seiskaa koko tekstin osalta (ja myös myöhemmät luvut tuovat esiin 7:ää), niin voidaan siis kysyä onko ihmiselle tarkoitettukaan tietää luomisen yksityiskohdista, vai ainoastaan se fakta että Jumala on maailman luonut. Jumalaa korottava kuva kun ei ole harhaoppia eikä väärää opetusta. Ja Jeesus tai apostolit eivät korostaneet sapattia eivätkä säätäneet sitä kristityille lepopäiväksi - eli se kuului vain arkin "pyhille eläimille".
Mutta siis se, että tuo jako puhtaisiin ja epäpuhtaisiin eläimiin oli siis selkeästi ilman kirjaimellista perustetta, vahvistaa myös olettamusta että sillä kuvattiin jotakin muuta kuin oikeita eläinten lukuja. Se seitsemän kun vaan on "pyhä" luku siinäkin, kuten läpi koko 1 Moos alun lukujen.

Lue lisää

Eläinpareja tietysti tarkoitin.

Tuosta jaosta saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin sen verran, että Pietari sai näyn katolla ja siinä Jumala vertauksen kautta sanoi, että evankeliumi on tarkoitettu myös pakanoille eikä vain juutalaisille. Kesti joitakin vuosia ennen kuin juutalaiset alkoivat julistaa evankeliumia myös pakanoille Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen. (Apt 10-11)

Pietari sanoi, että ei ollut koskaan syönyt saastaisia ruokia. Juutalaiset siis todella noudattivat näitä säädöksiä vielä Jeesuksen taivaaseen menon jälkeen. On myös lähes varmaa, että Jeesus itse pidättäytyi saastaisia ruokia syömästä. Jokin syyhän sille on eikä sen tarvitse olla pelkästään hengellinen kielikuva.

Minä pidättäydyn syömästä saastaisia eläimiä, mutta en ole ehdoton. Jos ei muuta ole tarjolla vieraissa tai juhlissa, niin sitten saatan vähän sikaa syödäkin, mutta mieluummin pysyn silloin kasvisruoassa. Minulle se ei ole pelastuskysymys vaan terveyskysymys ja myös makukysymys ja hajukysymys. Sianliha haisee ihan ällöttävälle ja maistuu myös pahalle (on tietysti paremman ja huonomman makuisisa sikaruokia), joten ihan alunperin lopetin sen syönnin siitä syystä. Myöhemmin tuli mukaan uskonnollisia syitä. Tahdon noudattaa tässä Jeesuksen ja apostolien esimerkkiä, mutta ehdoton en ole. Uloshan se tulee, mikä suusta sisään menee eikä siitä kannata isoa melua pitää.

Sapatista sen verran että lepo Herrassa on tärkeintä, mutta kyllä minä pidän sapattia Jumalan lahjana ihmisille enkä jonakin rasitteena. En siis noudata pikkutarkkoja säädöksiä mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos rakkaus tai työnantaja (orjapiiskuri) vaatiin, niin teen työtä myös sapattina, mutta koetan sitä välttää, jos mahdolista. Kotiaskareet siirrän mieluummin sunnuntaille.

Tärkeintä silti kuvat kuin kirjaimellinen "lain" (sapatin) noudattaminen. Apt 15 ei kumoa sapattia, joka kuului 10 käskyyn, mutta tekee tarpeettomaksi kristityn noudattaa muita Mooseksen lain kirjaan kirjoitettua säädöksiä kuin niitä, joissa kielletään haureuden harjoittaminen (porno, homous) ja veren syönti. Ei tulisi mieleenkään syödä verta! Ja epäjumalille uhratun lihan syönnistä tuli tarkemmat ohjeet myöhemmin, jonka mukaan on lupa ostaa sellaista lihaa ja syödä sitä, mutta ei osallistua uhrimenoihin. Siten olen eri ohjeet ymmärtänyt.

Menee aika rankasti asian vierestä nyt. Palataan mieluummin hengellisiin kielikuviin koskien pelastusta eikä siihen, mikä on tämän ajallisen elämän kannalta tervein tapa elää (lepoa tarvitaan ja terveellinen ruokavalio on hyväksi, ei kuitenkaan tartte adventistien ohjeita kirjaimellisesti noudattaa eikä muitakaan - se on mielipiteeni).

Mitä jos luomiskertomuksen ensimmäinen versio olisi kuva ihmisen sydämestä? Ihmistä kuvataan Raamatussa usein niityksi tai viljapelloksi, jolla kasvaa kasveja ja jota viljellään ja viljaa puidaan ja peltoa aurataan, jne.

Alussa maa (ihmisen sydän, ihmisen "minä") on vetten peitossa (vedet ovat vailla elämää), maa on pimeä ja autio (mitään elävää ei kasva siitä) ja Jumalan henki liikkuu vetten yllä. Jumala etsii ihmistä saadakseen tuoda hänet pimeydestä valoon. Jumalan henki nuhtelee ihmistä synnistä, jne.

Ensimmäisenä päivänä tulee valo maahan: Jumala erottaa pimeän ja valon. Ihminen erottaa hyvän ja pahan. Onko tämä kuva lapsuudesta, jolloin lapsi erottaa hyvän ja pahan ja joutuu moraalisten valintojen eteen? Onko se lisäksi kuva herätyksen tilasta ja uudestisyntymisestä, jolloin paatunut ihminen löytää Kristuksen (valon) elämäänsä ja erottaa jälleen hyvän ja pahan voidakseen tehdä hyvää ja karttaa pahaa?

Taivaanvahvuuden tekeminen erottamaan vedet vesistä jääköön tähän lyhyeen hajanaiseen ajatusvirtaan... (ei avaudu nyt riittävän hyvin - Jumalan sana taivaassa/ Jumalan sana maassa? Jäätikkö taivaan ja ihmisen välillä = paatunut ihminen, jolle Jumalan sana muodostaa jääkerroksen, jonka lävitse ei voi päästä Jumalan tykö. Kun jää sulaa uudestisyntymisessä, avautuu tie Jumalan tykö ja sanat avautuvat. Jos kääntymistä ei tapahdu, niin Jumalan sana tulee rakeina jumalattomien ja syntisten päälle ja surmaa heidät. Jopa raekivinä joka on yksi vitsaus ja Jumala on surmannut viskelemällä sellaisia kiviä Israelin vihollisten niskaan jo aiemmin).

Herätyksen ja uudestisyntymisen seurauksena Jumala kutsuu kuivan esiin vetten alta (ihmisen sydän) ja luo kasvit, jotka tuottavat kukin hedelmää ja hyvää satoa (ihmisen sydän on viljapelto tai villi niitty).

Jumala tekee auringon, kuun ja tähdet... tuomaan valoa ja osoittamaan aikoja. Onko aurinko kuva seurakunnasta, joka on Kristuksen morsian (Ilm 12:1; Joosefin uni Vt:ssa)? 12 tähteä on Israelin 12 sukukuntaa. Kuu jalkojen alla on eloton taivaankappale eli jumalattomat ihmiset Kristuksen ja seurakunnan vallassa herran tulemuksen jälkeen tuhat vuotta kestävässä maailmassa? Kuu on myös muslimien symboli (kirjaimellisella tasolla muslimit sotivat Israelia/juutalaisia vastaan, hengellisellä tasolla jumalattomat ja syntiset hengellistä seurakuntaa eli Kristuksen omia vastaan).

Valot osoittavat aikoja: Jumala paljastaa pelastushistorian aikataulua lopun ajan pyhille ja valituille?

Jumala tekee veden elävät ja taivaan linnut. Ovatko myös nämä kuvia ihmisen sydämessä olevista asioista? Joona ja vesipeto: Kristuksen kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus; onko muutakin? Muut Raamatun vesieläimet ja myös linnut? Kotka? Kotkat kokooontuvat sinne, missä raato (Kristus) on? Kotkat = valitut ja pyhät. Jne.

Jumala tekee maalla elävät eläimet: myös kuvia ihmisen sydämessä olevista eläimistä, ja taistelusta syntiä vastaan. Maan pedot (pahuus), villit pedot, kesytetyt karjaeläimet, pedotkin voidaan kesyttä, jne. Kielikuvia?

Lopuksi Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen, vastuullisen olennon valinnoista ja teoista.

Syntiinlankeemuksen seuraus: maa on kasvava ohdakkeita ja orjantappuroita. Sydämen pellossahan nämä kasvavat ja tukahduttavat hyvän viljan kasvun.

Tästä sitten eteenpäin, veljet? Eivät kai nämä ole salattuja asioita? Aiemmin epäilin, että voisivat olla ja olin hiljaa (olen jotakin tällaista jo jonkin aikaa pähkäillyt ennen tälle foorumille tuloa - näen ehkä nyt syyn, miksi Jumala minut tänne johdatti ja vielä Exapin luo, johon tulistuin ensin lihallisuudessani).

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Mitä jos luomiskertomuksen ensimmäinen versio olisi kuva ihmisen sydämestä? Ihmistä kuvataan Raamatussa usein niityksi tai viljapelloksi, jolla kasvaa kasveja ja jota viljellään ja viljaa puidaan ja peltoa aurataan, jne.

Alussa maa (ihmisen sydän, ihmisen "minä") on vetten peitossa (vedet ovat vailla elämää), maa on pimeä ja autio (mitään elävää ei kasva siitä) ja Jumalan henki liikkuu vetten yllä. Jumala etsii ihmistä saadakseen tuoda hänet pimeydestä valoon. Jumalan henki nuhtelee ihmistä synnistä, jne.

Ensimmäisenä päivänä tulee valo maahan: Jumala erottaa pimeän ja valon. Ihminen erottaa hyvän ja pahan. Onko tämä kuva lapsuudesta, jolloin lapsi erottaa hyvän ja pahan ja joutuu moraalisten valintojen eteen? Onko se lisäksi kuva herätyksen tilasta ja uudestisyntymisestä, jolloin paatunut ihminen löytää Kristuksen (valon) elämäänsä ja erottaa jälleen hyvän ja pahan voidakseen tehdä hyvää ja karttaa pahaa?

Taivaanvahvuuden tekeminen erottamaan vedet vesistä jääköön tähän lyhyeen hajanaiseen ajatusvirtaan... (ei avaudu nyt riittävän hyvin - Jumalan sana taivaassa/ Jumalan sana maassa? Jäätikkö taivaan ja ihmisen välillä = paatunut ihminen, jolle Jumalan sana muodostaa jääkerroksen, jonka lävitse ei voi päästä Jumalan tykö. Kun jää sulaa uudestisyntymisessä, avautuu tie Jumalan tykö ja sanat avautuvat. Jos kääntymistä ei tapahdu, niin Jumalan sana tulee rakeina jumalattomien ja syntisten päälle ja surmaa heidät. Jopa raekivinä joka on yksi vitsaus ja Jumala on surmannut viskelemällä sellaisia kiviä Israelin vihollisten niskaan jo aiemmin).

Herätyksen ja uudestisyntymisen seurauksena Jumala kutsuu kuivan esiin vetten alta (ihmisen sydän) ja luo kasvit, jotka tuottavat kukin hedelmää ja hyvää satoa (ihmisen sydän on viljapelto tai villi niitty).

Jumala tekee auringon, kuun ja tähdet... tuomaan valoa ja osoittamaan aikoja. Onko aurinko kuva seurakunnasta, joka on Kristuksen morsian (Ilm 12:1; Joosefin uni Vt:ssa)? 12 tähteä on Israelin 12 sukukuntaa. Kuu jalkojen alla on eloton taivaankappale eli jumalattomat ihmiset Kristuksen ja seurakunnan vallassa herran tulemuksen jälkeen tuhat vuotta kestävässä maailmassa? Kuu on myös muslimien symboli (kirjaimellisella tasolla muslimit sotivat Israelia/juutalaisia vastaan, hengellisellä tasolla jumalattomat ja syntiset hengellistä seurakuntaa eli Kristuksen omia vastaan).

Valot osoittavat aikoja: Jumala paljastaa pelastushistorian aikataulua lopun ajan pyhille ja valituille?

Jumala tekee veden elävät ja taivaan linnut. Ovatko myös nämä kuvia ihmisen sydämessä olevista asioista? Joona ja vesipeto: Kristuksen kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus; onko muutakin? Muut Raamatun vesieläimet ja myös linnut? Kotka? Kotkat kokooontuvat sinne, missä raato (Kristus) on? Kotkat = valitut ja pyhät. Jne.

Jumala tekee maalla elävät eläimet: myös kuvia ihmisen sydämessä olevista eläimistä, ja taistelusta syntiä vastaan. Maan pedot (pahuus), villit pedot, kesytetyt karjaeläimet, pedotkin voidaan kesyttä, jne. Kielikuvia?

Lopuksi Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen, vastuullisen olennon valinnoista ja teoista.

Syntiinlankeemuksen seuraus: maa on kasvava ohdakkeita ja orjantappuroita. Sydämen pellossahan nämä kasvavat ja tukahduttavat hyvän viljan kasvun.

Tästä sitten eteenpäin, veljet? Eivät kai nämä ole salattuja asioita? Aiemmin epäilin, että voisivat olla ja olin hiljaa (olen jotakin tällaista jo jonkin aikaa pähkäillyt ennen tälle foorumille tuloa - näen ehkä nyt syyn, miksi Jumala minut tänne johdatti ja vielä Exapin luo, johon tulistuin ensin lihallisuudessani).

Lue lisää

Jeesuksen vertauksessa pellon lusteesta ja vehnästä pelto on kuva "maailmasta" (sen ihmisistä). Samoin Paavalin kirjoituksissa (1Kor 3:5-9) Me olemme Jumalan viljelysmaa ja toki Jumala tahtoo korjata satoa myös niistä, jotka eivät vielä hänen omiaan ole, sen sijaan, että hukuttaisi heidät lopullisesti (surmaisi ja tuhoaisi ikuisesti).

Näin nämä kuvat avautuvat koskemaan hengellisiä asioita, ihmisten asemaa suhteessa Jumalaan ja pelastukseen, Kristusta, evankeliumia ja pelastusta.

Ehkäpä näitä ei olekaan tarkoitettu kirjaimellisesti kuvaamaan kuutta luomisen päivää ja 144 tuntia... alkaa näyttää yhä enemmän siltä... kirjain johdattaa harhaan, mutta henki tekee eläväksi.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Mitä jos luomiskertomuksen ensimmäinen versio olisi kuva ihmisen sydämestä? Ihmistä kuvataan Raamatussa usein niityksi tai viljapelloksi, jolla kasvaa kasveja ja jota viljellään ja viljaa puidaan ja peltoa aurataan, jne.

Alussa maa (ihmisen sydän, ihmisen "minä") on vetten peitossa (vedet ovat vailla elämää), maa on pimeä ja autio (mitään elävää ei kasva siitä) ja Jumalan henki liikkuu vetten yllä. Jumala etsii ihmistä saadakseen tuoda hänet pimeydestä valoon. Jumalan henki nuhtelee ihmistä synnistä, jne.

Ensimmäisenä päivänä tulee valo maahan: Jumala erottaa pimeän ja valon. Ihminen erottaa hyvän ja pahan. Onko tämä kuva lapsuudesta, jolloin lapsi erottaa hyvän ja pahan ja joutuu moraalisten valintojen eteen? Onko se lisäksi kuva herätyksen tilasta ja uudestisyntymisestä, jolloin paatunut ihminen löytää Kristuksen (valon) elämäänsä ja erottaa jälleen hyvän ja pahan voidakseen tehdä hyvää ja karttaa pahaa?

Taivaanvahvuuden tekeminen erottamaan vedet vesistä jääköön tähän lyhyeen hajanaiseen ajatusvirtaan... (ei avaudu nyt riittävän hyvin - Jumalan sana taivaassa/ Jumalan sana maassa? Jäätikkö taivaan ja ihmisen välillä = paatunut ihminen, jolle Jumalan sana muodostaa jääkerroksen, jonka lävitse ei voi päästä Jumalan tykö. Kun jää sulaa uudestisyntymisessä, avautuu tie Jumalan tykö ja sanat avautuvat. Jos kääntymistä ei tapahdu, niin Jumalan sana tulee rakeina jumalattomien ja syntisten päälle ja surmaa heidät. Jopa raekivinä joka on yksi vitsaus ja Jumala on surmannut viskelemällä sellaisia kiviä Israelin vihollisten niskaan jo aiemmin).

Herätyksen ja uudestisyntymisen seurauksena Jumala kutsuu kuivan esiin vetten alta (ihmisen sydän) ja luo kasvit, jotka tuottavat kukin hedelmää ja hyvää satoa (ihmisen sydän on viljapelto tai villi niitty).

Jumala tekee auringon, kuun ja tähdet... tuomaan valoa ja osoittamaan aikoja. Onko aurinko kuva seurakunnasta, joka on Kristuksen morsian (Ilm 12:1; Joosefin uni Vt:ssa)? 12 tähteä on Israelin 12 sukukuntaa. Kuu jalkojen alla on eloton taivaankappale eli jumalattomat ihmiset Kristuksen ja seurakunnan vallassa herran tulemuksen jälkeen tuhat vuotta kestävässä maailmassa? Kuu on myös muslimien symboli (kirjaimellisella tasolla muslimit sotivat Israelia/juutalaisia vastaan, hengellisellä tasolla jumalattomat ja syntiset hengellistä seurakuntaa eli Kristuksen omia vastaan).

Valot osoittavat aikoja: Jumala paljastaa pelastushistorian aikataulua lopun ajan pyhille ja valituille?

Jumala tekee veden elävät ja taivaan linnut. Ovatko myös nämä kuvia ihmisen sydämessä olevista asioista? Joona ja vesipeto: Kristuksen kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus; onko muutakin? Muut Raamatun vesieläimet ja myös linnut? Kotka? Kotkat kokooontuvat sinne, missä raato (Kristus) on? Kotkat = valitut ja pyhät. Jne.

Jumala tekee maalla elävät eläimet: myös kuvia ihmisen sydämessä olevista eläimistä, ja taistelusta syntiä vastaan. Maan pedot (pahuus), villit pedot, kesytetyt karjaeläimet, pedotkin voidaan kesyttä, jne. Kielikuvia?

Lopuksi Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen, vastuullisen olennon valinnoista ja teoista.

Syntiinlankeemuksen seuraus: maa on kasvava ohdakkeita ja orjantappuroita. Sydämen pellossahan nämä kasvavat ja tukahduttavat hyvän viljan kasvun.

Tästä sitten eteenpäin, veljet? Eivät kai nämä ole salattuja asioita? Aiemmin epäilin, että voisivat olla ja olin hiljaa (olen jotakin tällaista jo jonkin aikaa pähkäillyt ennen tälle foorumille tuloa - näen ehkä nyt syyn, miksi Jumala minut tänne johdatti ja vielä Exapin luo, johon tulistuin ensin lihallisuudessani).

Lue lisää

Tuosta "jäätiköstä ihmisen ja Jumalan välillä" vielä jotakin... Raamatussa ja erityisesti Ilmestyskirjassa kuvataan Jumala lasisen meren päällä. Meri muodostuu vedestä, lasi voisi kuvata jäätynyttä vettä.

Kun ihminen on paatunut - hän on kovettanut sydämensä - niin Jumalan henki ei saa tehdä ihmistä hengessä eläväksi, niin että vesi virtaisi. Ihmisen ja Jumalan välillä on "jäätikkö", lasinen meri.

Kun ihminen kääntyy pois pahuudestaan Jumalan tykö, niin tuo "jää" (meri) sulaa ja ihmisellä on sen jälkeen yhteys luojaansa, Jumalaan.

Ihmisen sydämestä alkaa kummuta elävää vettä, Jumalan sanoja.

Hengessä elävän ihmisen henki on taipuisa, joustava ja juokseva. Hän on rauhallinen, ystävällinen, sävyisä, pitkämielinen, luotettava, uskollinen, kärsivällinen, jne.

Paatunut ja sydämensä kovettanut on lyhytpinnainen ja äkäinen, vihamielinen, ei osaa rakastaa, itsekäs, jne. (ihan kuin oma kuva vielä "hetki" sitten)

Paatunut iskee murskaksi ja hajottaa, surmaa, raatelee, repii, jne.

Hengessä elävä lääkitsee, hoitaa, auttaa ja antaa itsestään muiden hyväksi.

Ja niin edelleen.

Kun pääsemme täydellisesti Jumalan yhteyteen, niin "meri" katoaa: viimeinenkin este täydelliseen Jumalan tuntemiseen ja hänen tahtonsa tekemiseen poistuu. Viimeisetkin jäät sulavat, ... taivaan portit aukeavat...

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Mitä jos luomiskertomuksen ensimmäinen versio olisi kuva ihmisen sydämestä? Ihmistä kuvataan Raamatussa usein niityksi tai viljapelloksi, jolla kasvaa kasveja ja jota viljellään ja viljaa puidaan ja peltoa aurataan, jne.

Alussa maa (ihmisen sydän, ihmisen "minä") on vetten peitossa (vedet ovat vailla elämää), maa on pimeä ja autio (mitään elävää ei kasva siitä) ja Jumalan henki liikkuu vetten yllä. Jumala etsii ihmistä saadakseen tuoda hänet pimeydestä valoon. Jumalan henki nuhtelee ihmistä synnistä, jne.

Ensimmäisenä päivänä tulee valo maahan: Jumala erottaa pimeän ja valon. Ihminen erottaa hyvän ja pahan. Onko tämä kuva lapsuudesta, jolloin lapsi erottaa hyvän ja pahan ja joutuu moraalisten valintojen eteen? Onko se lisäksi kuva herätyksen tilasta ja uudestisyntymisestä, jolloin paatunut ihminen löytää Kristuksen (valon) elämäänsä ja erottaa jälleen hyvän ja pahan voidakseen tehdä hyvää ja karttaa pahaa?

Taivaanvahvuuden tekeminen erottamaan vedet vesistä jääköön tähän lyhyeen hajanaiseen ajatusvirtaan... (ei avaudu nyt riittävän hyvin - Jumalan sana taivaassa/ Jumalan sana maassa? Jäätikkö taivaan ja ihmisen välillä = paatunut ihminen, jolle Jumalan sana muodostaa jääkerroksen, jonka lävitse ei voi päästä Jumalan tykö. Kun jää sulaa uudestisyntymisessä, avautuu tie Jumalan tykö ja sanat avautuvat. Jos kääntymistä ei tapahdu, niin Jumalan sana tulee rakeina jumalattomien ja syntisten päälle ja surmaa heidät. Jopa raekivinä joka on yksi vitsaus ja Jumala on surmannut viskelemällä sellaisia kiviä Israelin vihollisten niskaan jo aiemmin).

Herätyksen ja uudestisyntymisen seurauksena Jumala kutsuu kuivan esiin vetten alta (ihmisen sydän) ja luo kasvit, jotka tuottavat kukin hedelmää ja hyvää satoa (ihmisen sydän on viljapelto tai villi niitty).

Jumala tekee auringon, kuun ja tähdet... tuomaan valoa ja osoittamaan aikoja. Onko aurinko kuva seurakunnasta, joka on Kristuksen morsian (Ilm 12:1; Joosefin uni Vt:ssa)? 12 tähteä on Israelin 12 sukukuntaa. Kuu jalkojen alla on eloton taivaankappale eli jumalattomat ihmiset Kristuksen ja seurakunnan vallassa herran tulemuksen jälkeen tuhat vuotta kestävässä maailmassa? Kuu on myös muslimien symboli (kirjaimellisella tasolla muslimit sotivat Israelia/juutalaisia vastaan, hengellisellä tasolla jumalattomat ja syntiset hengellistä seurakuntaa eli Kristuksen omia vastaan).

Valot osoittavat aikoja: Jumala paljastaa pelastushistorian aikataulua lopun ajan pyhille ja valituille?

Jumala tekee veden elävät ja taivaan linnut. Ovatko myös nämä kuvia ihmisen sydämessä olevista asioista? Joona ja vesipeto: Kristuksen kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus; onko muutakin? Muut Raamatun vesieläimet ja myös linnut? Kotka? Kotkat kokooontuvat sinne, missä raato (Kristus) on? Kotkat = valitut ja pyhät. Jne.

Jumala tekee maalla elävät eläimet: myös kuvia ihmisen sydämessä olevista eläimistä, ja taistelusta syntiä vastaan. Maan pedot (pahuus), villit pedot, kesytetyt karjaeläimet, pedotkin voidaan kesyttä, jne. Kielikuvia?

Lopuksi Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen, vastuullisen olennon valinnoista ja teoista.

Syntiinlankeemuksen seuraus: maa on kasvava ohdakkeita ja orjantappuroita. Sydämen pellossahan nämä kasvavat ja tukahduttavat hyvän viljan kasvun.

Tästä sitten eteenpäin, veljet? Eivät kai nämä ole salattuja asioita? Aiemmin epäilin, että voisivat olla ja olin hiljaa (olen jotakin tällaista jo jonkin aikaa pähkäillyt ennen tälle foorumille tuloa - näen ehkä nyt syyn, miksi Jumala minut tänne johdatti ja vielä Exapin luo, johon tulistuin ensin lihallisuudessani).

Lue lisää

Synnin palkka on kuolema... tuosta vielä kaksi eri asiaa: hengellinen kuolema ja ruumiin kuolema. Hengellisen kuoleman seurauksena maa alkaa kasvaa ohdakkeita ja orjantappuroita. Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän: kuva siitä, miten vaikea jumalattoman ihmisen on ymmärtää Raamattua? (sen vertauksia, kielikuvia, metaforia, allegorioita, yhtään mitään)

Ylösnousemus kuolleista: hengellinen herääminen. Raamatun kirjoitukset alkavat avautua ja Jumalan sanat saavat elämän ihmisen sydämessä, ravitsevat, hoitavat, lääkitsevät ja tekevät eläväksi. Jumalan sanat myös tappavat eli poistavat sydämen maaperästä juurineen kaiken sen, mitä taivaallinen isämme ei ole sinne istuttanut.

Tuossakin on hyvä kielikuva. Sydämen maaperään on istutettu kaikenlaista jumalatonta rikkaruohoa, joka pitää repiä juurineen sieltä pois.

Ihminen viljelemässä Eedenin puutarhaa: ihminen oman peltonsa vartijana ja suojelijana - varo yli kaiken oma sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Valvo yli kaiken omaa tilaasi (sydäntäsi/ viljapeltoasi), sillä sieltä elämä lähtee - tai sitten kuolema (jumalattomien käytös ja sanat/ jumalattomat sanat ja käytös).

Onko ylösnousemus sitten ruumiin ylösnousemus, kirjaimellisesti, vai pelkkä hengellinen herääminen? Paavali tuomitsi ne harhaoppisiksi, jotka sanoivat ylösnousemuksen jo tapahtuneen. Jos ylösnousemus olisi pelkästään hengellinen herääminen niin silloin apostolit eivät olisi odottaneet sitä, emmekä mekään sitä odottaisi, eikö vain? Ja niin kuin Jeesus herätettiin kirjaimellisesti ylös kuolleista, niin herätetään pois nukkuneet ... eli ruumis muuttuu kuolemattomaksi ja katoamattomaksi.

Mitä järkeä ylipäätään olisi ollut luoda materialistinen maailma, jos ikuisuus olisi elämää henkenä jossakin Jumalan taivaassa? Ei mitään mun mielestä. Jumala olisi kaiketi voinut suoraan luoda pelkän henkien maailman luomatta ollenkaan tätä universumia, vai kuinka? En nyt varmaksi tätäkään enää sano... niin monessa olen aiemmin erehtynyt. Voihan se olla, että valitut ja harvat pääsevät hengelliseen elämään henkinä, mutta muut eivät... tämä elämä ruumiissa olisi vain välietappi matkalla hengen elämää taivaassa, jossa Jeesus on jo edeltä isämme Jumalan tykönä. ? tiijäppä tuota.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Jeesuksen vertauksessa pellon lusteesta ja vehnästä pelto on kuva "maailmasta" (sen ihmisistä). Samoin Paavalin kirjoituksissa (1Kor 3:5-9) Me olemme Jumalan viljelysmaa ja toki Jumala tahtoo korjata satoa myös niistä, jotka eivät vielä hänen omiaan ole, sen sijaan, että hukuttaisi heidät lopullisesti (surmaisi ja tuhoaisi ikuisesti).

Näin nämä kuvat avautuvat koskemaan hengellisiä asioita, ihmisten asemaa suhteessa Jumalaan ja pelastukseen, Kristusta, evankeliumia ja pelastusta.

Ehkäpä näitä ei olekaan tarkoitettu kirjaimellisesti kuvaamaan kuutta luomisen päivää ja 144 tuntia... alkaa näyttää yhä enemmän siltä... kirjain johdattaa harhaan, mutta henki tekee eläväksi.

Lue lisää

" kirjain johdattaa harhaan, mutta henki tekee eläväksi."
Niin, no, ei pidä hylätä kumpaakaan sinänsä, mutta toiset kohdat on tarkoitettu enemmän kirjaimellisiksi ja toiset enemmän kuvannollisiksi. Esimerkkinä, synnin palkka on kuolema.
Jos synnin palkka on aina kuolema, Elian ja Eenokin olisi pitänyt olla 100% synnitön. Tai jos puhutaan hengellisestä kuolemasta niin silloin jo pelastunut, mutta yhdenkin synnin tehnyt ei pääsisi taivaaseen. Kirjaimellinen tulkinta on mahdoton, emmekä siis edes kuvittele että sitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti.
Mutta toisaalta, se pitää ottaa kirjaimellisesti, koska muutoin syntiä saisi vapaasti tehdä ja silti elää iankaikkisesti.
Mutta sitten vielä kolmannelta kannalta katsottuna, tuon lauseen voi tulkita ja se pitää tulkita puhtaasti kirjaimellisesti silloin kun ymmärtää että "kuolema" on kuvannollinen termi. Ja Raamatussa se nimenomaan on sitä. Nimittäin kuolema kuvastaa aina eroa, ja tässä tapauksessa synti on se asia joka erottaa meidät Jumalasta. Näin siis: "synnin palkka on ero Jumalasta". Ja se taas on kirjaimellinen totuus joka ei muutu. Jes 59:
"1 Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:
2 vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule."
Tässä on siis rakastava Jumala joka ei halua tuhota, mutta ei voi auttaa niitä jotka valitsevat elää Hänen ulkopuolellaan, koska Hän ei voi toimia yhdessä synnin kanssa. Synti siis erottaa ihmisen Jumalan yhteydestä. Kirjaimellisesti näin.

Nooa uhrasi puhtaita eläimiä ja lintuja Herralle jo ennen kuin Herra antoi ruoaksi kaiken sen elävän mikä liikkui... ?

Sama tilanne kuin Aabelin kohdalla... ?

Ensin juutalaiselle ja sitten myös kreikkalaiselle? Ensin Israelille ja sitten myös pakanoille? Jumalahan on ilmestynyt muinoin "vain" Seetin sukulinjassa ja Israelin kansan profeetoille, ei pakanoille... ?

Jumala valitsi Israelin... puhtaat eläimet uhrina Herralle?
Nyt uuden liiton aikana meitä saastaisia eläimiä eli pakanakristittyjä kehotetaan myös antamaan itsemme otollisena uhrina Jumalalle...
ja pakanat sekä juutalaiset on Kristuksessa yhdistetty yhdeksi uudeksi Jumalan ihmiseksi... (Efe 2)

Pätkii vähän sano sähkömies...

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Nooa uhrasi puhtaita eläimiä ja lintuja Herralle jo ennen kuin Herra antoi ruoaksi kaiken sen elävän mikä liikkui... ?

Sama tilanne kuin Aabelin kohdalla... ?

Ensin juutalaiselle ja sitten myös kreikkalaiselle? Ensin Israelille ja sitten myös pakanoille? Jumalahan on ilmestynyt muinoin "vain" Seetin sukulinjassa ja Israelin kansan profeetoille, ei pakanoille... ?

Jumala valitsi Israelin... puhtaat eläimet uhrina Herralle?
Nyt uuden liiton aikana meitä saastaisia eläimiä eli pakanakristittyjä kehotetaan myös antamaan itsemme otollisena uhrina Jumalalle...
ja pakanat sekä juutalaiset on Kristuksessa yhdistetty yhdeksi uudeksi Jumalan ihmiseksi... (Efe 2)

Pätkii vähän sano sähkömies...

Lue lisää

"Jumalahan on ilmestynyt muinoin "vain" Seetin sukulinjassa ja Israelin kansan profeetoille, ei pakanoille... ? "

Hyvä että edes laitoit kysymysmerkin väitelauseesi perään. Tarina Seetistä ja hänen söpöistä jälkeläisistään on aika paksua valtiopropagandaa, rasistinen ja ristiriidassa tasavertaisuusperiaatetta vastaan. Jos on olemassa jokin jumalallinen ilmoitus, sen pitää olla yleinen ja yhtäläinen, kaikkia tasapuolisesti koskeva. Ihmiskunnan geneettinen kartoitus on sitäpaitsi kääntänyt vanhan asetelman päälaelleen. Parjattu Ham mustapää, joka kirottiin veljiensä palvelijaksi, on osoittautunut kaikkien kantaisäksi ja muut genotyypit ovat sopeutumisen tulosta.
Sumerilaiset olivat mustapäitä. Ilmaisu ei ole rasistinen, koska he itse käyttivät sitä itsestään.
Sitten tulivat seemiläiset kansat ja veivät maat ja mannut ja omivat jopa sumerilaisten uskomuksetkin osaksi omiaan. Se oli maan tapa, koska se lisäsi omien jumalien mahtia, uusia lisätitteleitä ja ominaisuuksia. Niin on käynyt myös Jahvelle ja Allahille myöhemmin.

Tuokin vielä. :-)

En tieda kauanko yksi luomispäivä kesti (1000 vuotta vai 24 tuntia), mutta sekulaarin luonnontieteen tutkimuksen mukaan universumi, aurinkokunta, maa ja elämä olisi paljon vanhempaa kuin 12 000 vuotta tai 6000 vuotta, jotka ajat näistä vaihtoehdoista saadaan. Toki tuo 12 000 vuotta olisi helpompi sovittaa muinaisten korkeakulttuurien ikään, mutta silloinkaan ei voitaisi kaiketi pitää kiinni kirjaimellisesti luomisen järjestyksestä: ensin taivaat ja maa (0 päivä), sitten valo erottamaan yö päivästä (selvä hengellinen kuva muuten ja viittaa Kristukseen; 1. päivä), sitten taivaanvahvuus erottamaan vedet vesistä (2.päivä), sitten kuiva esiin veden alta ja kasvit yms. (3. päivä), sitten aurinko, kuu ja tähdet (4. päivä; maan ja kasvien luomisen jälkeen), sitten veden elävät ja taivaan linnut (5. päivä) ja lopuksi maan eläimet ja ihminen Jumalan kuvaksi (6. päivä). Ja tämän jälkeen Jumala lepäsi (1000 vuotta? hengellinen kielikuva Kristuksen hallitsemasta 1000 vuotta kestävästä rauhan ajasta maan päällä hänen toisen tulemuksensa jälkeen).

Tuota tuhat vuotta ja yksi päivä ei Raamattu vahvista miksikään yleiseksi laskusäännöksi, joten sitä ei tule ottaa automaattisesti säännöksi. Se voi olla, muttei tarvitse. Tämä kohta kun selittyy ihan ilman 1000 vuotta, ja ihan kirjaimellisesti:
"SINÄ PÄIVÄNÄ, jona sinä siitä syöt ,pitää sinun kuolemalla kuoleman."
Kuten aiemmin toin ilmi, "kuolema" kuvaa Raamatussa eroa - itse asiassa joka ikinen kerta kun tuo sana esiintyy, se tarkoittaa eroa, muttei aina fyysistä eikä edes hengellistä kuolemaa.
Mutta tässä siis, Aadam erosi Jumalasta hengellisesti (synti) ja ruumiillisesti (karkoitus). Eli toisin sanoen, kaksinkertainen kuolema eli "kuolemalla kuoleman" toteutui kirjaimellisesti sinä päivänä. Jumala olisi voinut sanoa "...pitää sinun kuoleman ja kuoleman", mikä tarkoittaa aivan samaa asiaa, eli sekä fyysinen että hengellinen ero Jumalasta.

"Tämä oli muuten ensimmäinen tulkinta, josta konservatiivina luovuin..."
Ihan hyvä että luovuit, koska tuolle ei ole oikeasti mitään Raamatullisia perusteita. Tuota ajattelua on sen sijaan käytetty monienkin oppirakennelmien pohjana, ja se johtaa usein ihan hakoteille noissa opeissa.
Jumala ihmistä luodessaan tiesi ihmisen lankeavan, eikä Hän muuttanut geenejä lankeemuksen vuoksi.

H-K: "Itse universumi voisi olla paljon vanhempi, samoin maapallo ja aurinkokunta, jopa maan kasvit ja eläimet, sillä meidän ihmisten kannaltahan näitä kielikuvia on kirjoitettu Raamattuun, eikä sillä ole niin väliä kuinka kauan eläimet ovat eläneet elämän ja kuoleman kiertokulkua sitä ennen..."
Mielestäni sana kandee ottaa niinkuin se on annettu. Jos alamme pähkäillä, tulemme törmäämään rajanveto-ongelmaan. Näen näen ma:)

"En ole löytänyt ihmiskunnan historiasta mitään sellaista, joka sopisi ”yksi päivä on tuhat vuotta” tulkintaan ja luomispäivän tapahtumat kertoisivat esikuvallisesti sellaisesta jo toteutuneesta historiasta."

Kiitos H-K. Luotan NOPEAAN luomiseen. En pidä Jumalaa hitaana nahjuksena. Raamattu seisoo.

https://davidjosephhorn.files.wordpress.com/2012/02/devilsma.gif

Mark. 13:31 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

"Minua kiinnostaa kaikkein eniten ne kuvat, jotka sisältyvät luomistapahtuman kuuteen päivään Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa. Miksi luomistapahtuma on kuvattu siinä järjestyksessä kuin se siinä esiintyy?"

Exodus on kertomus siitä, miten juutalaiset lähtivät Egyptistä. Egypti piti jättää niin fyysisesti kuin myös mentaalisesti. Maailmankuvankin piti olla toinen. Silti monet teemat saivat jäädä, koska niitä yleisesti pidettiin totena. Kaikkein hotimmat kohdat tuli muuttaa ja sellainen oli auringon rooli kosmoksessa.
Egyptiläinen luomiskertomus alkaa suurinpiirtein samoin kuin Genesis. Aluksi on alkumeri. Myös taivas ja maa ovat yhdessä. Sitten molemmat jaetaan, maa ja taivas erkanevat. Myös vesi jakaantuu ja esiin tulee kuiva maa. Tässä vaiheessa egyptiläisessä kertomuksessa esiin tulee aurinko, personifoitu jumala, jonka säteet saavat maan kasvamaan ja kukoistamaan. Tämä on juutalaisille täyttä myrkkyä, koska kaiken elämän lähteen tulee olla Jahve itse. Siksi Genesiksessä Jahve luo kasvit ensin, eikä auringolle jää mitään roolia. Jahve itse huolehtii kasvien hyvinvoinnista, kunhan Hän seuraavana päivänä joutaisi luomaan auringonkin.

Ainoa, mitä olen löytänyt, on ajatella luomiskertomuksen olevan kuvia ihmisen tai ihmisten hengellisestä tilasta. Ihmisen sydäntä verrataan Raamatussa peltoon tai niittyyn, jolla kasvaa viljeltyjä kasveja tai sitten myös rikkaruohoja, ohdakkeita ja orjantappuroita. Tämä on selvä hengellinen kuva ihmisen elämästä joko Jumalan yhteydessä tai erossa hänestä. Rikkaruohot, orjantappurat ja ohdakkeet tulivat ihmisen riesaksi vasta Edenin puutarhasta karkottamisen jälkeen. Edenissä viljeleminen oli vapaa kirouksista. Tämä kuvaa Jumalan tahdon mukaista elämää ja vanhurskasta mielenlaatua, sanon mä.

Taivas ja maa kuvaavat sitä, missä ihmisen sydän on. Ihmisen sydän voi lla taivaallisissa tai maallisissa asioissa kiinni, hengellisissä tai sielullisissa, vanhurskaudessa (kasviruoka ja vesi?) tai lihan himoissa (liharuoka ja viini?).

Syvyys kuvaa ihmisen sydäntä ja hengellistä tilaa. Vedet Jumalan sanaa ja henkeä, ihmisen suhtautumista Jumalan sanoihin ja ihmisen hengellistä tilaa (jäinen sydän/jäiset vedet on kylmä itsekäs ihminen, sydän kylmä; sula virkistävä elävä vesi on juoksevaa , taipuisaa henkeä, Kristuksen luontoa meissä, jne. )

Ihmisiä ja hengellistä ravintoa verrataan kasveihin, jotka tuottavat hedelmää lajinsa mukaan; rikkaruohojen täyttämä sydän tuottaa rikkaruohoja, ohdakkeita ja orjantappuroita, hyvää siementä tuottavat kasvit ja puut hyvää hedelmää, jne.

Ihmisiä verrataan eläimiin ja se, mikä eläin olet, kuvaa sinua, sun hengellistä tilaa. Pahoja eläimiä ja pahan valtaa ovat skorpionit, käärmeet, sudet, ketut, lohikäärmeet, lentävä lohikäärme, serpentiini, (saatanan kuvia) siat, koirat, jne. Hyviä eläimiä ja Jumalan valtaa ovat lampaat, kaarneet, kotkat (kokoontuvat sinne missä raato on eli kuva vanhurskaista Kristuksen tulemuksessa) ja taivaan linnut, jotka kokoontuvat Karitsan aterialle syömään kuninkaiden ja sotapäällikköjen ym. suurten lihaa Kristuksen tulemuksessa... jne.

Tälleen siis... 3 3 1 päivää sopii tähän niin kuin Exap aiemmin kirjoitti, että luomisen päivät ovat jaetut kahteen kolmen päivän jaksoon... 1. päivä ja 4. päivä sopivat yhteen, 2. päivä ja 5. päivä ja 3. päivä ja 6. päivä samoin. Tästä ehkä jotakin jatkossa...

T.Mosse kirjoitti:

"Minua kiinnostaa kaikkein eniten ne kuvat, jotka sisältyvät luomistapahtuman kuuteen päivään Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa. Miksi luomistapahtuma on kuvattu siinä järjestyksessä kuin se siinä esiintyy?"

Exodus on kertomus siitä, miten juutalaiset lähtivät Egyptistä. Egypti piti jättää niin fyysisesti kuin myös mentaalisesti. Maailmankuvankin piti olla toinen. Silti monet teemat saivat jäädä, koska niitä yleisesti pidettiin totena. Kaikkein hotimmat kohdat tuli muuttaa ja sellainen oli auringon rooli kosmoksessa.
Egyptiläinen luomiskertomus alkaa suurinpiirtein samoin kuin Genesis. Aluksi on alkumeri. Myös taivas ja maa ovat yhdessä. Sitten molemmat jaetaan, maa ja taivas erkanevat. Myös vesi jakaantuu ja esiin tulee kuiva maa. Tässä vaiheessa egyptiläisessä kertomuksessa esiin tulee aurinko, personifoitu jumala, jonka säteet saavat maan kasvamaan ja kukoistamaan. Tämä on juutalaisille täyttä myrkkyä, koska kaiken elämän lähteen tulee olla Jahve itse. Siksi Genesiksessä Jahve luo kasvit ensin, eikä auringolle jää mitään roolia. Jahve itse huolehtii kasvien hyvinvoinnista, kunhan Hän seuraavana päivänä joutaisi luomaan auringonkin.

Lue lisää

Mosse. Yritäks kumoo Raamattua? Mahtaaks onnistua? ;D
https://davidjosephhorn.files.wordpress.com/2012/02/devilsma.gif

yurki1000js kirjoitti:

Mosse. Yritäks kumoo Raamattua? Mahtaaks onnistua? ;D
https://davidjosephhorn.files.wordpress.com/2012/02/devilsma.gif

Lue lisää

KIng Jamesin version 1611 tilasin kyllä kirjakauppaan. Lupasivat sitten soittaa, kun se olisi tullut. Uudempi laitos löytyy ja sitä sitten on luettu.
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa, mutta fundamentalistit ovat kreationistien kanssa kimpassa kaivaneet itselleen kuopan, josta he nyt joutuvat tarkastelemaan maailmanmenoa ikäänkuin sammakkoperspektiivistä kuopan pohjalta, sillä Genesis puhuu kielikuvin, joiden sisältö ei ole eksaktia luonnontiedettä, vaan manifesti sitä establismenttiä vastaan, joka ympäröi juutalaista yhteisöä. Siksi Genesis ja Mooses.
Tietenkin Luoja loi auringon siinä vaiheessa, kuin muutkin "valot"- tuhannet miljardit tähdet miljardeissa galakseissa. Vasta sitten koitti planeettojen aika kukoistaa.

"Minua kiinnostaa kaikkein eniten ne kuvat, jotka sisältyvät luomistapahtuman kuuteen päivään"
Niin, mutta ei pidä unohtaa että noita päiviä oli nimenomaan seitsemän. Sen jälkeenhän ei päivillä (ajalla) enää ollutkaan roolia, vaan kaikki kerrottiin eteenpäin tapahtumina, kunnes sukuluettelo taas puhuu vuosista, ja vuodet ovatkin 5-11 luvuissa oleellisessa roolissa.
Siinä kun lukujen 2-4 kuvaus on selkeästi monien kuvien mukaista paikoitellen yksityiskohtaista kertomusta, luvut 1, 5 ja 11 keskittyvät selkeästi lukuihin ja aikoihin ja jättävät tapahtumat sivuseikaksi. Ne ovat selkeästi eri kirjoittajien tekemiä kuin muut luvut.
Jumala sanoi ja niin tapahtui. Selkeästi tässä kuvataan Jumala aivan toisella tavalla kuin muissa luvuissa - tässä Jumalall oli suunnitelma jonka Hän ilmaisi, ja niin tapahtui. Vrt. esim. "niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa," tai "hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten" - Jumala oli siis suunnitellut kaiken valmiiksi, Hän tiesi kaiken ennalta.
Voidaan siis toki spekuloida, kestikö maailman luomiseesa ihan oikeasti niinkään kauan kuin seitsemää päivää. Entä jos se olikin seitsemän sekuntia ?
Olen noita 1 Moos 1 kuvia tutkinut, ja havainnut että ainoa kuva joka siitä vahvasti tulee - ja se siis tulee todella vahvasti, on perustelu 7-päiväiselle viikolle. Muita kuvia löytyy osittain, mutta ne menevät kauaksi itse Raamatun tarkoituksesta eikä oikein joka päivälle löydy samantyylistä kuvaa - eli jos yksi päivä voisikin olla kuva jostakin, toiselle päivälle ei kunnolla löydy samalla analogialla olevaa kuvaa, vaan se menee aika teennäiseksi. Hieman sama ongelma johon sinäkin törmäsit.
Nyt tuleekin kysymys: koska 1. luku on erittäin vahvasti seitsemän korostusta ja toisaalta sillä on tarkoituksensa sapatin perusteluna 2Moos 20:ssä - tosin sapattia ei 2 Moos 31 mukaan annettu luomisen merkiksi van Egyptistä lähdön merkiksi, voi hyvin kysyä onko koko 7 luomispäivää annettu minkään muun kuin vain numero 7:n takia, vai onko numero 7:n moninkertainen korostus luvussa 1 annettu vain 7 luomispäivän (kirjaimellisen viikon) takia ?

T.Mosse kirjoitti:

KIng Jamesin version 1611 tilasin kyllä kirjakauppaan. Lupasivat sitten soittaa, kun se olisi tullut. Uudempi laitos löytyy ja sitä sitten on luettu.
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa, mutta fundamentalistit ovat kreationistien kanssa kimpassa kaivaneet itselleen kuopan, josta he nyt joutuvat tarkastelemaan maailmanmenoa ikäänkuin sammakkoperspektiivistä kuopan pohjalta, sillä Genesis puhuu kielikuvin, joiden sisältö ei ole eksaktia luonnontiedettä, vaan manifesti sitä establismenttiä vastaan, joka ympäröi juutalaista yhteisöä. Siksi Genesis ja Mooses.
Tietenkin Luoja loi auringon siinä vaiheessa, kuin muutkin "valot"- tuhannet miljardit tähdet miljardeissa galakseissa. Vasta sitten koitti planeettojen aika kukoistaa.

Lue lisää

Mosse. Kuiteski Jumala on Tooran ytimessä.
https://www.youtube.com/watch?v=iBjjnC8DiSo

Mielestäni voimme luottaa NOPEAAN luomiseen ja oikeisiin luomisPÄIVIIN.
https://www.youtube.com/watch?v=bLHB_hNk42g

Maa luotiin ennen muita taivaankappaleita. On luonnollista, että Maa on KESKELLÄ (alk. 2:12:36).
https://www.youtube.com/watch?v=LMA41EVDhqw&feature=youtu.be&t=2h12m36s

TÄRKEÄÄ. Jumala ei luonut evoluutiota eikä evoluutiota ole. Vain mikroevoluutiota on havaittu luomakunnassa.
http://www.taustaa.fi/kortit/pages/KP08.htm

Exap kirjoitti:

"Minua kiinnostaa kaikkein eniten ne kuvat, jotka sisältyvät luomistapahtuman kuuteen päivään"
Niin, mutta ei pidä unohtaa että noita päiviä oli nimenomaan seitsemän. Sen jälkeenhän ei päivillä (ajalla) enää ollutkaan roolia, vaan kaikki kerrottiin eteenpäin tapahtumina, kunnes sukuluettelo taas puhuu vuosista, ja vuodet ovatkin 5-11 luvuissa oleellisessa roolissa.
Siinä kun lukujen 2-4 kuvaus on selkeästi monien kuvien mukaista paikoitellen yksityiskohtaista kertomusta, luvut 1, 5 ja 11 keskittyvät selkeästi lukuihin ja aikoihin ja jättävät tapahtumat sivuseikaksi. Ne ovat selkeästi eri kirjoittajien tekemiä kuin muut luvut.
Jumala sanoi ja niin tapahtui. Selkeästi tässä kuvataan Jumala aivan toisella tavalla kuin muissa luvuissa - tässä Jumalall oli suunnitelma jonka Hän ilmaisi, ja niin tapahtui. Vrt. esim. "niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa," tai "hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten" - Jumala oli siis suunnitellut kaiken valmiiksi, Hän tiesi kaiken ennalta.
Voidaan siis toki spekuloida, kestikö maailman luomiseesa ihan oikeasti niinkään kauan kuin seitsemää päivää. Entä jos se olikin seitsemän sekuntia ?
Olen noita 1 Moos 1 kuvia tutkinut, ja havainnut että ainoa kuva joka siitä vahvasti tulee - ja se siis tulee todella vahvasti, on perustelu 7-päiväiselle viikolle. Muita kuvia löytyy osittain, mutta ne menevät kauaksi itse Raamatun tarkoituksesta eikä oikein joka päivälle löydy samantyylistä kuvaa - eli jos yksi päivä voisikin olla kuva jostakin, toiselle päivälle ei kunnolla löydy samalla analogialla olevaa kuvaa, vaan se menee aika teennäiseksi. Hieman sama ongelma johon sinäkin törmäsit.
Nyt tuleekin kysymys: koska 1. luku on erittäin vahvasti seitsemän korostusta ja toisaalta sillä on tarkoituksensa sapatin perusteluna 2Moos 20:ssä - tosin sapattia ei 2 Moos 31 mukaan annettu luomisen merkiksi van Egyptistä lähdön merkiksi, voi hyvin kysyä onko koko 7 luomispäivää annettu minkään muun kuin vain numero 7:n takia, vai onko numero 7:n moninkertainen korostus luvussa 1 annettu vain 7 luomispäivän (kirjaimellisen viikon) takia ?

Lue lisää

KÄSITÄN

7 kuvaa täydellisyyttä. Luomakunnan historia täyttyy, kun sille tulee ikää täydet 7000 vuotta. Noin 1000 vuoden kuluttua.

" 7 kuvaa täydellisyyttä"

Seitsenhaarainen kynttilä, menorah, kuvastaa täydellistä maailmaa, seitsemää suurta valoa, jotka Jahve on asettanut taivaalle. Kysymyksessä ovat klassisen ajan "planeetat", planetes, joihin lasketaan Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Lisäksi näihin "valoihin" kuuluu kuu ja aurinko, yhteensä siis seitsemän suurta valoa. Maailma on täydellinen, koska se on luotu täydelliseksi.

Tuhansia vuosia kosmos pysyi täydellisenä, kunnes (eurooppalaiset) tähtitieteilijät tulivat laskeneeksi planeettojen ratoja ja havaitsivat niiden poikkeavan radoillaan. Jossakin piili muutoksen aiheuttaja. Ensin löydettiin Uranus, myöhemmin Neptunus. Lisäksi aurinkokunnastamme löytyi vielä pikkuplaneettoja.

Kaikesta tästä huolimatta menorassa on tänäkin päivänä seitsemän kynttilää.

Miksi?

https://en.wikipedia.org/wiki/Menorah_(Temple)
https://en.wikipedia.org/wiki/Classical_planet

T.Mosse kirjoitti:

KIng Jamesin version 1611 tilasin kyllä kirjakauppaan. Lupasivat sitten soittaa, kun se olisi tullut. Uudempi laitos löytyy ja sitä sitten on luettu.
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa, mutta fundamentalistit ovat kreationistien kanssa kimpassa kaivaneet itselleen kuopan, josta he nyt joutuvat tarkastelemaan maailmanmenoa ikäänkuin sammakkoperspektiivistä kuopan pohjalta, sillä Genesis puhuu kielikuvin, joiden sisältö ei ole eksaktia luonnontiedettä, vaan manifesti sitä establismenttiä vastaan, joka ympäröi juutalaista yhteisöä. Siksi Genesis ja Mooses.
Tietenkin Luoja loi auringon siinä vaiheessa, kuin muutkin "valot"- tuhannet miljardit tähdet miljardeissa galakseissa. Vasta sitten koitti planeettojen aika kukoistaa.

Lue lisää

>>Tietenkin Luoja loi auringon siinä vaiheessa, kuin muutkin "valot"- tuhannet miljardit tähdet miljardeissa galakseissa. Vasta sitten koitti planeettojen aika kukoistaa.>>
No, noita kaikkia "tuhansia miljardeja tähtiä" eli aurikoja ei liene kaikkia "luotu" kerralla. Tähtiä syntyy ja tuhoutuu kaiken aikaa.

T.Mosse kirjoitti:

" 7 kuvaa täydellisyyttä"

Seitsenhaarainen kynttilä, menorah, kuvastaa täydellistä maailmaa, seitsemää suurta valoa, jotka Jahve on asettanut taivaalle. Kysymyksessä ovat klassisen ajan "planeetat", planetes, joihin lasketaan Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Lisäksi näihin "valoihin" kuuluu kuu ja aurinko, yhteensä siis seitsemän suurta valoa. Maailma on täydellinen, koska se on luotu täydelliseksi.

Tuhansia vuosia kosmos pysyi täydellisenä, kunnes (eurooppalaiset) tähtitieteilijät tulivat laskeneeksi planeettojen ratoja ja havaitsivat niiden poikkeavan radoillaan. Jossakin piili muutoksen aiheuttaja. Ensin löydettiin Uranus, myöhemmin Neptunus. Lisäksi aurinkokunnastamme löytyi vielä pikkuplaneettoja.

Kaikesta tästä huolimatta menorassa on tänäkin päivänä seitsemän kynttilää.

Miksi?

https://en.wikipedia.org/wiki/Menorah_(Temple)
https://en.wikipedia.org/wiki/Classical_planet

Lue lisää

Kiitos Mosse. "SEISKA"
https://www.youtube.com/watch?v=ZV0hUldrYp4

MENORA
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/79/Knesset_Menorah_P5200005.JPG

LIPUT
http://elamanpuu.blogspot.fi/2011/05/suomen-israelin-ja-jerusalemin-liput.html

SUOMI ISRAEL
https://evotuhat.files.wordpress.com/2013/02/savior.jpg

yurki1000js kirjoitti:

Kiitos Mosse. "SEISKA"
https://www.youtube.com/watch?v=ZV0hUldrYp4

MENORA
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/79/Knesset_Menorah_P5200005.JPG

LIPUT
http://elamanpuu.blogspot.fi/2011/05/suomen-israelin-ja-jerusalemin-liput.html

SUOMI ISRAEL
https://evotuhat.files.wordpress.com/2013/02/savior.jpg

Lue lisää

Danilo Valla kertoo 22:sta ja Menorasta (alk. 26:44).
http://www.tv7.fi/vod/player/5365/

omalehmä kirjoitti:

>>Tietenkin Luoja loi auringon siinä vaiheessa, kuin muutkin "valot"- tuhannet miljardit tähdet miljardeissa galakseissa. Vasta sitten koitti planeettojen aika kukoistaa.>>
No, noita kaikkia "tuhansia miljardeja tähtiä" eli aurikoja ei liene kaikkia "luotu" kerralla. Tähtiä syntyy ja tuhoutuu kaiken aikaa.

Lue lisää

"Kerralla" voisi tarkoittaa yötä ja päivää eli vuorokautta. Ongelma on siinä, ettei ateisti noteraa Tekijäänsä. Ilmiötä kutsutaan sokeudeksi. Raamattu lupaa, että jonain päivänä kaikki tulevat näkemään - ja polvistumaan. "THAT'S JUST THE WAY IT IS"

Room. 14:11 Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa."

https://www.youtube.com/watch?v=cOeKidp-iWo

Vaikka luomiskertomuksen kuusi luomisen päivää ja seitsemäs levon päivä eivät sisältäisi muita kuvia kuin 6000 1000=7000 vuotta kestävän pelastushistorian, niin voidaan sen perusteella pitää mahdollisesti totena teoriaa "vanha kosmos, vanha elämä ja nuori ihminen". Ihmisen historia ulottuisi siis vähintään Seetistä lähtien noin 6000 vuotta ajassa eteenpäin nykypäivään asti ja Kristuksesta noin 4000 vuotta taaksepäin.

Se, onko Adamin ja Seetin välissä ollut sukupolvia ja vuosia, ei ole kovin merkityksellinen seikka. Monet sekulaarin ajan määrityksen ja luonnontieteen tulokset voisivat pitää tämän teorian mukaan kuta kuinkin paikkansa. Lähtökohta aikojen määritykselle ei saa kuitenkaan olla se, että sekulaari tiede on oikeassa ja Raamatun kirjoitukset väärässä.

Jos Raamatulla itsellään voidaan perustella pidempiä ajan määrityksiä kuin "nuori kosmos, nuori elämä ja nuori ihmninen" teoriassa sanotaan, niin silloin ei pidä sulkea niitä vaihtoehtoja kokonaan pois, kun Raamattua tutkitaan ja tulkitaan.

Ja tärkeintä ei ole aikojen määritys vaan iankaikkinen elämä, joka saadaan uskon kautta Jeesukseen ja sitä uskoa seuraa vanhurskas elämä hyvine hedelmineen, joista Raamattu kielikuvien avulla kertoo myös luomiskertomuksissa. Pahan lasten hedelmä on sitten huonoa ja pelto rikkakasvien, ohdakkeiden ja orjantappuroiden peittämä.

Mikä on tärkeintä Raamatussa? Mitä Jumala tahtoo meistä nykyään elävistä ihmisistä ja on tahtonut kaikista kaikkina aikoina eläneistä ihmisistä? Tärkeintä on Jumalan tunteminen ja rakkaus: se että rakastaisimme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme.

Monet nimeltään kristityt ihmiset ovat menneet harhaan, kun ovat pitäneet väärällä tavalla kiinni kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. Heille Raamattu on muodostunut epäjumalaksi, niin että he eivät näe Raamatusta Jumalaa, joka on rakkaus. He eivät tunnista Raamatusta sitä Jeesusta kristusta, Nasaretilaista, joka tuo eteemme täydellisesti Jumalan tahdon tekevän synnittömän ihmisen: sellaisen kuin meidänkin tulisi olla viimeistään ylösnousemuksessa.

Monet ovat takertuneet kiinni Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan koskien luomista ja luomiskertomusta kokonaisuudessaan. Jumala ei ole kuitenkaan tarkoittanut luomiskertomusta tieteelliseksi kuvaukseksi maailman ja ihmisen luomisesta. Sen sijaan että meidän tulisi lukea luomiskertomusta tieteellisenä oppikirjana, tulisi meidän etsiä sieltä hengellisiä kuvia, joiden kautta Jumala puhuu meille. Jumala on vaikuttanut luomiskertomuksen synnyn ja valinnan Raamatun pyhien kirjoitusten joukkoon, mutta ei tieteellisenä totuutena vaan hengellisenä oppaana Jumalan tuntemiseen ja lähimmäisen rakkauteen.

Vaikka luomiskertomuksesta on kaksi eri versiota ja ne ovat erilaisia (jopa ristiriidassa toistensa kanssa), niin voimme pitää totena sen, että Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa. Se on toisarvoista nippelitietoa, kuinka kauan luominen kesti ja missä järjestyksessä Jumala on kaiken luonut. Jumalalle on kaikki looginen mahdollista, joten hän on voinut aivan hyvin luoda kaikkeuden kuudessa päivässä, joista jokainen on kestänyt noin 24 tuntia.

Luomiseen on voinut kulua myös pidempi aika, jolloin luomisen kuutta päivää ja seitsemättä lepopäivää eli sapattia ei ole tarkoitettu kirjaimelliseksi ajanmääritykseksi itse luomisen kestosta. Sen sijaan, että Jumala olisi antanut meille sekunnin tarkan määrityksen siitä, miten nopeasti hän on kaiken luonut, on hän kertonut meille luomisen kuuden päivän ja sitä seuranneen sapatin päivän kautta jonkin hengellisen totuuden.

Luomisen kuusi päivää ja sitä seurannut sapatin lepo kuvaavat ihmisen pelastushistoriaa. Ihmiskunnan historia ulottuu ajassa noin kuusituhatta vuotta taaksepäin. Tässä on lupa käyttää Raamatun omaa laskutapaa, jonka mukaan yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta on kuin yksi päivä (2Piet 3:8). Tämä ajanmääritys on sidottu nimenomaan Jumalan pelastussuunnitelmaan ja sen aikatauluun.

Aikataulu on Jumalan edeltä tietämä ja kaikki on tapahtuva niin kuin Jumala on jo edeltä ilmoittanut pyhissä kirjoituksissa. Profetiat ovat kuitenkin vaikeat ymmärtää, koska ne ovat kuvakielistä ilmoitusta ja vertauksia, eivät suoraa puhetta.

Sen verran voi jokainen kristitty kuitenkin ymmärtää, että on kuluva kuusituhatta vuotta ensimmäisestä Aatamista tai hänen pojastaan (jälkeläisestään) Seetistä Kristuksen toiseen tulemukseen. Sinä aikana ihmiset elävät synnin kirouksen ja kuoleman vaikutuksen alla. Valitut ja pyhät Jumalan lapset pääsevät Kristuksen tulemuksen jälkeen sapatin lepoon, joka on Jumalan kansalle Raamatussa luvattu. Sapatin lepo on kestävä yhden päivän niin kuin Jumalan lepo maailman ja ihmisen luomisen jälkeen esikuvallisesti kesti. Seitsemäs päivä eli seitsemäs vuosituhat on tätä Jumalan kansan sapatin lepoa.

Toinen kuva, joka liittyy luomisen päiviin, on maailman kansojen tuomio ja Kristuksen tulemuksen ajankohta laskien hänen ensimmäisestä tulemuksestaan. On kuluva kaksi päivää eli kaksituhatta vuotta ennen kuin Israel herää unestaan ja Jumala pelastaa kansansa jäännöksen (Hoos 6:2; Room 11:25-26). Kristus on hallitseva rautaisella valtikalla pakanakansoja tulemuksensa jälkeen ja ylösnousseet Jumalan lapset hallitsevat hänen kanssaan. (Ilm 19:11-20:9) Jeesus saapuu tämän kuvan perusteella takaisin vasta sitten, kun vähintään kaksi tuhatta vuotta on kulunut hänen taivaaseen astumisestaan. Se aika on nyt hyvin lähellä. Jeesus voi saapua takaisin jo meidän sukupolvemme aikana, ennen kuin se katoaa.

"Kolmantena päivänä hän on meidät eläväksi tekevä" on viittaus Israelin pelastumiseen (Hoos 6:2), mutta voi tarkoittaa koko seurakunnan ylöstempausta. Se on ilmoitettu kuvakielenä Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa. Luomisen kuusi päivää voidaan jakaa kahteen kolmen päivän jaksoon. Ensimmäinen päivä vastaa neljättä päivää, toinen päivä viidettä päivää ja kolmas päivä kuudetta päivää. Ne kertovat hengellisenä kuvakielenä samoista asioista, Kristuksen ensimmäisestä ja toisesta tulemuksesta sekä maailman kansojen tuomiosta. Sitä seuraa Jumalan kansan sapatin lepo eli tuhat vuotta kestävä rauhan aika, kun Kristus hallitsee yhdessä valittujen ja pyhien kanssa. (Ilm 20)

1Moos 1:1-13

Jumala sanoi heti luomiskertomuksen alun jälkeen "tulkoon valkeus" ja valkeus tuli. Niin Jumala erotti pimeän valkeudesta ja kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden yöksi. Ja Jumala näki, että se on hyvä. Niin tuli ehtoo ja aamu: oli mennyt ensimmäinen päivä.

Tämä on kuva Kristuksesta, joka on maailman valkeus. (Joh 1:9; 8:12) Kristus tuli siis ensimmäisenä päivänä, joka tarkoittaa tässä hänen ensimmäistä tulemustaan noin kaksituhatta vuotta sitten. Tästä on kuluva kaksi päivää eli kaksituhatta vuotta hänen toiseen tulemukseensa ja maailman kansojen tuomioon. Luomiskertomuksen kolmas ja kuudes päivä ovat kuvia maailmankansojen tuomiosta ja Kristuksen hallituskaudesta yhdessä valittujen ja pyhien Jumalan lasten kanssa. (Ilm 19:11-20:9; Sak 14; Jes 66:15-24)

Jumala teki toisena päivänä taivaan vahvuuden erottamaan taivaan päällä (taivaassa) olevat vedet maan päällä olevista vesistä. Vedet kuvaavat Raamatussa kansakuntia, jotka valtaavat vihollisen maan kuin hyökyaalto, kuin tulva. (Jer 51:42; Hes 26:3; vrt. Ilm 17:15) Uuden liiton Jumalan kansa muodostuu taivaissa kirjoitetuista pyhistä ja valituista. (Hebr 12:23; Luuk 10:20; Fil 4:3; Ilm 13:8; 21:27) Meillä on yhdyskuntamme taivaassa, josta odotamme Jeesusta saapuvaksi takaisin (Fil 3:20). Meidät on erotettu syntisistä ja jumalattomista, niin että me olemme "vesiä taivaassa", mutta he ovat "vesiä maan päällä".

Vedet ovat Ilmestyskirjassa kuva kansoista ja kielistä ja kansojen paljoudesta (Ilm 17:15). Peto nousee merestä eli tästä kansojen paljoudesta (Ilm 13:1). Ensin tulee pedon lyhyt valtakausi, mutta sen jälkeen vesien alta nousee esiin kuiva maa, joka kuvaa luomiskertomuksessa Jumalan kansaa ja sen pelastusta pedon vallasta Kristuksen tulemuksessa (1Moos 1:1-13; Ilm 17:14). "Kuiva maa" (seurakunta) pelastetaan, mutta "veden alle jäänyt" hukkuu "mereen". Meren saaret pelastuvat Karitsan vihalta (valitut temmataan ylös pilviin Herraa vastaan), mutta "jumalattomien meri" tuhotaan lopulta, niin että sitä ei enää ole (Ilm 21:1; 19:11-20:15).

Maan nousu kolmantena päivänä esiin vetten alta on kuva sielujen pelastuksesta. Maa on kuva ihmisen sydämestä (pelto: villinä kasvava niitty tai viljelty pelto) tai joukosta ihmisiä tai ihmiskunnasta kokonaisuutena. Kristuksen tulemuksessa valitut ja pyhät pelastuvat hukkumiselta eli maa tulee esiin vesien alta. Me kristityt Jumalan lapset olemme Jumalan viljelysmaa (1Kor 3:9), jonka kasvit tuottavat hyvää satoa ja hedelmää. Jumalan lapset pelastuvat. Jumalattomat ovat kuin orjantappuroita ja ohdakkeita, rikkaruohoja, jotka tuottavat huonoa hedelmää ja ne tuhotaan: ne hukkuvat "mereen" vesien alle ("poltetaan tulessa" Raamatun mukaan, mutta vanha maailma hukutettiin vedenpaisumuksessa, 2Piet 3:1-13). Jumalattomat poltetaan kuin kuolleet oksat (Joh 15:6) ja ne tuhotaan tulessa niin kuin pellon luste/valhevehnä (Matt 13:24-43).

Veden alta ylös noussut kuiva eli maa kuvaa myös yksittäisen ihmisen sydäntä ja elämää. Jumala kylvää sydämen peltoon sanansa, joka joko torjutaan pois tai otetaan vastaan. (Matt 13:3-23)
Vastaanotettu Jumalan sana tuottaa hyvää satoa ja hedelmää. Torjuttu sana tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka poltetaan lopulta tulessa (vrt. 1Moos 3:17-19). Kun kutsuttu ihminen tulee uskoon, on hänen sydämensä maaperässä vielä paljon ohdakkeita ja orjantappuroita sekä rikkaruohoja. Ne on kaikki revittävä sieltä juurineen pois, sillä meidän taivaallinen isämme ei ole niitä sinne istuttanut (Matt 15:13).

Ohdakkeet ja orjantappurat kuvaavat lihallista mieltä ja Jumalan sanan vastaisia opetuksia, jotka ovat juurtuneet mieliimme. Olemme perineet ne katolisilta isiltä ja muilta eksyneiltä, jotka ovat eläneet ennen meitä ja eksyttävät yhä vielä Jumalan seurakuntaa. Ne tulee repiä juurineen pois sydämen maaperästä. Siellä on lupa kasvaa vain Jumalan sanan mukaista hyvää viljaa ja hedelmää, totuudenmukaista opetusta, joka johtaa käytännön elämässä parempaan Jumalan tuntemiseen ja lähimmäisen rakkauteen.

Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, mutta paha tuo pahan runsaudesta esille pahaa. (Matt 12:33-37) Koska Jumala on luonut ihmisen alussa hyväksi ja tehnyt meidät suoriksi, niin syntiin lankeemuksesta huolimatta ihminen voi tehdä hyvää ja pahaa omien valintojensa tuloksena. Jumala vaikuttaa henkensä kautta ja sanansa kautta sen, että kuka tahansa voi noudattaa rakkauden kaksoiskäskyä: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Täydellinen ei kukaan meistä ole, mutta suunta ja vallitseva olotila tulee olla hyvää kohti.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Mikä on tärkeintä Raamatussa? Mitä Jumala tahtoo meistä nykyään elävistä ihmisistä ja on tahtonut kaikista kaikkina aikoina eläneistä ihmisistä? Tärkeintä on Jumalan tunteminen ja rakkaus: se että rakastaisimme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme.

Monet nimeltään kristityt ihmiset ovat menneet harhaan, kun ovat pitäneet väärällä tavalla kiinni kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. Heille Raamattu on muodostunut epäjumalaksi, niin että he eivät näe Raamatusta Jumalaa, joka on rakkaus. He eivät tunnista Raamatusta sitä Jeesusta kristusta, Nasaretilaista, joka tuo eteemme täydellisesti Jumalan tahdon tekevän synnittömän ihmisen: sellaisen kuin meidänkin tulisi olla viimeistään ylösnousemuksessa.

Monet ovat takertuneet kiinni Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan koskien luomista ja luomiskertomusta kokonaisuudessaan. Jumala ei ole kuitenkaan tarkoittanut luomiskertomusta tieteelliseksi kuvaukseksi maailman ja ihmisen luomisesta. Sen sijaan että meidän tulisi lukea luomiskertomusta tieteellisenä oppikirjana, tulisi meidän etsiä sieltä hengellisiä kuvia, joiden kautta Jumala puhuu meille. Jumala on vaikuttanut luomiskertomuksen synnyn ja valinnan Raamatun pyhien kirjoitusten joukkoon, mutta ei tieteellisenä totuutena vaan hengellisenä oppaana Jumalan tuntemiseen ja lähimmäisen rakkauteen.

Vaikka luomiskertomuksesta on kaksi eri versiota ja ne ovat erilaisia (jopa ristiriidassa toistensa kanssa), niin voimme pitää totena sen, että Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa. Se on toisarvoista nippelitietoa, kuinka kauan luominen kesti ja missä järjestyksessä Jumala on kaiken luonut. Jumalalle on kaikki looginen mahdollista, joten hän on voinut aivan hyvin luoda kaikkeuden kuudessa päivässä, joista jokainen on kestänyt noin 24 tuntia.

Luomiseen on voinut kulua myös pidempi aika, jolloin luomisen kuutta päivää ja seitsemättä lepopäivää eli sapattia ei ole tarkoitettu kirjaimelliseksi ajanmääritykseksi itse luomisen kestosta. Sen sijaan, että Jumala olisi antanut meille sekunnin tarkan määrityksen siitä, miten nopeasti hän on kaiken luonut, on hän kertonut meille luomisen kuuden päivän ja sitä seuranneen sapatin päivän kautta jonkin hengellisen totuuden.

Luomisen kuusi päivää ja sitä seurannut sapatin lepo kuvaavat ihmisen pelastushistoriaa. Ihmiskunnan historia ulottuu ajassa noin kuusituhatta vuotta taaksepäin. Tässä on lupa käyttää Raamatun omaa laskutapaa, jonka mukaan yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta on kuin yksi päivä (2Piet 3:8). Tämä ajanmääritys on sidottu nimenomaan Jumalan pelastussuunnitelmaan ja sen aikatauluun.

Aikataulu on Jumalan edeltä tietämä ja kaikki on tapahtuva niin kuin Jumala on jo edeltä ilmoittanut pyhissä kirjoituksissa. Profetiat ovat kuitenkin vaikeat ymmärtää, koska ne ovat kuvakielistä ilmoitusta ja vertauksia, eivät suoraa puhetta.

Sen verran voi jokainen kristitty kuitenkin ymmärtää, että on kuluva kuusituhatta vuotta ensimmäisestä Aatamista tai hänen pojastaan (jälkeläisestään) Seetistä Kristuksen toiseen tulemukseen. Sinä aikana ihmiset elävät synnin kirouksen ja kuoleman vaikutuksen alla. Valitut ja pyhät Jumalan lapset pääsevät Kristuksen tulemuksen jälkeen sapatin lepoon, joka on Jumalan kansalle Raamatussa luvattu. Sapatin lepo on kestävä yhden päivän niin kuin Jumalan lepo maailman ja ihmisen luomisen jälkeen esikuvallisesti kesti. Seitsemäs päivä eli seitsemäs vuosituhat on tätä Jumalan kansan sapatin lepoa.

Lue lisää

Sanon tähän väliin, että luomistapahtumasta kertovat kaksi eri versiota eivät ole välttämättä ristiriidassa toistensa kanssa, vaikka luomisen päivät tulkittaisiin kirjaimellisesti kuuden vuorokauden eli noin 144 tunnin mittaiseksi ajanjaksoksi, ja luominen olisi tapahtunut tarkasti siinä järjestyksessä kuin se on ensimmäisessä luvussa kuvattu. Tämä näennäinen ristiriita voidaan sovittaa siten, että ajatellaan ihmisen tulleen kokonaan luoduksi vasta sitten kun sekä uros että naaras tulivat luoduksi: mies ja nainen. Samalla tavalla voidaan katsoa eläinlajien tulleen luoduksi vasta sitten, kun uros ja naaras olivat molemmat tulleet luoduiksi (suvullisesti lisääntyvät lajit). Muutenhan lajit eivät olisi voineet lisääntyä ja sama koskee myös ihmistä.

Niinpä on mahdollista, että Jumala on luonut ennen kasvien ja eläinten luomista maan tomusta Aatamin, ja vasta sen jälkeen Eevan hänen kylkisiivustaan (liha lihasta ja luu luista). Näin ihmisen luominen olisi tullut valmiiksi vasta kuudentena päivänä, mikä pitää yhtä luomistapahtumaa kuvaavan ensimmäisen version kanssa. Taivaan ja maan joukot tulivat valmiiksi vasta Eevan luomisen jälkeen, eivät Aatamin luomisen jälkeen.

Tämä näin selvennökseksi, sillä en väitä varmaksi mitään tulkintaa ja pidän edelleen kirjaimellista tulkintaa mahdollisesti totena ja ristiriidattomana (Raamatun sisällä sisäisesti ristiriidaton, mutta ristiriidassa sekulaarin tieteen johtopäätösten kanssa). Tärkein asia ei ole kuitenkaan se, miten me ymmärrämme luomiseen liittyviä luonnontieteellisiä asioita vaan se, että ymmärtäisimme paremmin Raamatun hengellisiä kuvia, jotka kasvattavat ja rakentavat meitä yhdeksi Jumalan seurakunnaksi.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Mikä on tärkeintä Raamatussa? Mitä Jumala tahtoo meistä nykyään elävistä ihmisistä ja on tahtonut kaikista kaikkina aikoina eläneistä ihmisistä? Tärkeintä on Jumalan tunteminen ja rakkaus: se että rakastaisimme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme.

Monet nimeltään kristityt ihmiset ovat menneet harhaan, kun ovat pitäneet väärällä tavalla kiinni kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. Heille Raamattu on muodostunut epäjumalaksi, niin että he eivät näe Raamatusta Jumalaa, joka on rakkaus. He eivät tunnista Raamatusta sitä Jeesusta kristusta, Nasaretilaista, joka tuo eteemme täydellisesti Jumalan tahdon tekevän synnittömän ihmisen: sellaisen kuin meidänkin tulisi olla viimeistään ylösnousemuksessa.

Monet ovat takertuneet kiinni Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan koskien luomista ja luomiskertomusta kokonaisuudessaan. Jumala ei ole kuitenkaan tarkoittanut luomiskertomusta tieteelliseksi kuvaukseksi maailman ja ihmisen luomisesta. Sen sijaan että meidän tulisi lukea luomiskertomusta tieteellisenä oppikirjana, tulisi meidän etsiä sieltä hengellisiä kuvia, joiden kautta Jumala puhuu meille. Jumala on vaikuttanut luomiskertomuksen synnyn ja valinnan Raamatun pyhien kirjoitusten joukkoon, mutta ei tieteellisenä totuutena vaan hengellisenä oppaana Jumalan tuntemiseen ja lähimmäisen rakkauteen.

Vaikka luomiskertomuksesta on kaksi eri versiota ja ne ovat erilaisia (jopa ristiriidassa toistensa kanssa), niin voimme pitää totena sen, että Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa. Se on toisarvoista nippelitietoa, kuinka kauan luominen kesti ja missä järjestyksessä Jumala on kaiken luonut. Jumalalle on kaikki looginen mahdollista, joten hän on voinut aivan hyvin luoda kaikkeuden kuudessa päivässä, joista jokainen on kestänyt noin 24 tuntia.

Luomiseen on voinut kulua myös pidempi aika, jolloin luomisen kuutta päivää ja seitsemättä lepopäivää eli sapattia ei ole tarkoitettu kirjaimelliseksi ajanmääritykseksi itse luomisen kestosta. Sen sijaan, että Jumala olisi antanut meille sekunnin tarkan määrityksen siitä, miten nopeasti hän on kaiken luonut, on hän kertonut meille luomisen kuuden päivän ja sitä seuranneen sapatin päivän kautta jonkin hengellisen totuuden.

Luomisen kuusi päivää ja sitä seurannut sapatin lepo kuvaavat ihmisen pelastushistoriaa. Ihmiskunnan historia ulottuu ajassa noin kuusituhatta vuotta taaksepäin. Tässä on lupa käyttää Raamatun omaa laskutapaa, jonka mukaan yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta on kuin yksi päivä (2Piet 3:8). Tämä ajanmääritys on sidottu nimenomaan Jumalan pelastussuunnitelmaan ja sen aikatauluun.

Aikataulu on Jumalan edeltä tietämä ja kaikki on tapahtuva niin kuin Jumala on jo edeltä ilmoittanut pyhissä kirjoituksissa. Profetiat ovat kuitenkin vaikeat ymmärtää, koska ne ovat kuvakielistä ilmoitusta ja vertauksia, eivät suoraa puhetta.

Sen verran voi jokainen kristitty kuitenkin ymmärtää, että on kuluva kuusituhatta vuotta ensimmäisestä Aatamista tai hänen pojastaan (jälkeläisestään) Seetistä Kristuksen toiseen tulemukseen. Sinä aikana ihmiset elävät synnin kirouksen ja kuoleman vaikutuksen alla. Valitut ja pyhät Jumalan lapset pääsevät Kristuksen tulemuksen jälkeen sapatin lepoon, joka on Jumalan kansalle Raamatussa luvattu. Sapatin lepo on kestävä yhden päivän niin kuin Jumalan lepo maailman ja ihmisen luomisen jälkeen esikuvallisesti kesti. Seitsemäs päivä eli seitsemäs vuosituhat on tätä Jumalan kansan sapatin lepoa.

Lue lisää

"Monet nimeltään kristityt ihmiset ovat menneet harhaan, kun ovat pitäneet väärällä tavalla kiinni kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. Heille Raamattu on muodostunut epäjumalaksi, niin että he eivät näe Raamatusta Jumalaa, joka on rakkaus. "
Tämä on varmasti totta. Vertaisin tätä siihen kun tietyt ihmiset haluavat korottaa kymmentä käskyä (olipa heidän lepopäivänään sitten sapatti ta sunnuntai), ja pyrkivät näin täydellisyyteen tuota "ohjetta" noudattamalla. Pahimmillaan he väittävät että 10 käskyä pitää sisällään Rakkauden kaksoiskäskyn, vaikka Jeesus itse suoraan opetti että asia on juurikin päinvastoin.
Kristitty ei ole kutsuttu lain alaiseksi, vaan laki on vain kasvattaja Kristukseen, alaikäiset toki tarvitsevat selkeää ohjeistusta siitä mikä on väärin, mutta Jumalan lapsi joka noudattaa Rakkauden kaksoiskäskyä ei voi tehdä väärin. Sen Jeesus aivan suoraan sanoi.
Luomiskertomuksen selkeä sovellus on Jumalan ohje siitä että ihminen tarvitsee lepopäivää. Se, että sapatti annettiin pakolliseksi lepopäiväksi Israelille johtuukin vain siitä että he Egyptissä orjatyössä eivät olleet tottuneet lepopäivään. On siis päivänselvää miksi se piti määrätä.
Kristityille sen sijaan sitä ei ole koskaan tarvinnut määrätä. Eikä Jumala siksi halunnut koko UT:n sisältävän yhtään ainoaa ohjetta noudattaa juutalaisten sapattisääntöä. Lepopäivä on meille lahja, eikä velvollisuus, joten olemme kiitollisia siitä, mutta sen voi ymmärtää lahjaksi vain sitä kautta että ymmärtää ettei sapatti ole pakollinen - eli että sapattia ei ole annettu pakanoille.
Ei se ollut Jumalallekaan pakollinen. Luomiskertomus osoittaa näin meille mallin lepopäivää varten.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Sanon tähän väliin, että luomistapahtumasta kertovat kaksi eri versiota eivät ole välttämättä ristiriidassa toistensa kanssa, vaikka luomisen päivät tulkittaisiin kirjaimellisesti kuuden vuorokauden eli noin 144 tunnin mittaiseksi ajanjaksoksi, ja luominen olisi tapahtunut tarkasti siinä järjestyksessä kuin se on ensimmäisessä luvussa kuvattu. Tämä näennäinen ristiriita voidaan sovittaa siten, että ajatellaan ihmisen tulleen kokonaan luoduksi vasta sitten kun sekä uros että naaras tulivat luoduksi: mies ja nainen. Samalla tavalla voidaan katsoa eläinlajien tulleen luoduksi vasta sitten, kun uros ja naaras olivat molemmat tulleet luoduiksi (suvullisesti lisääntyvät lajit). Muutenhan lajit eivät olisi voineet lisääntyä ja sama koskee myös ihmistä.

Niinpä on mahdollista, että Jumala on luonut ennen kasvien ja eläinten luomista maan tomusta Aatamin, ja vasta sen jälkeen Eevan hänen kylkisiivustaan (liha lihasta ja luu luista). Näin ihmisen luominen olisi tullut valmiiksi vasta kuudentena päivänä, mikä pitää yhtä luomistapahtumaa kuvaavan ensimmäisen version kanssa. Taivaan ja maan joukot tulivat valmiiksi vasta Eevan luomisen jälkeen, eivät Aatamin luomisen jälkeen.

Tämä näin selvennökseksi, sillä en väitä varmaksi mitään tulkintaa ja pidän edelleen kirjaimellista tulkintaa mahdollisesti totena ja ristiriidattomana (Raamatun sisällä sisäisesti ristiriidaton, mutta ristiriidassa sekulaarin tieteen johtopäätösten kanssa). Tärkein asia ei ole kuitenkaan se, miten me ymmärrämme luomiseen liittyviä luonnontieteellisiä asioita vaan se, että ymmärtäisimme paremmin Raamatun hengellisiä kuvia, jotka kasvattavat ja rakentavat meitä yhdeksi Jumalan seurakunnaksi.

Lue lisää

"luomistapahtumasta kertovat kaksi eri versiota eivät ole välttämättä ristiriidassa toistensa kanssa"
On muitakin vaihtoehtoisia tulkintoja, kuten esimerkiksi se, että kun 1. luvussa Jumala "sanallaan" loi sitä tai tätä, se puhuu suunnittelusta. Aivan kuten vaikka ihminen suunnittelee jonkin laitoksen, suunnitelu on oma prosessinsa joka edeltää itse toteutusta. Jumala on järjestyksen Jumala, ja 1. luku voi kuvata sitä että Hän suunniteli maailman toimivaksi, ja esimerkiksi vasta suunniteltuaan kasvit Hän loi niille tarvittavan valonlähteen juuri sellaiseksi mitä sen tarvitsee olla.
Tämän mukaisesti 2. luvussa kuvailtaisiin itse toteutusta, jolle ei mitään aikataulua asetetakaan. Itse asiassa, totuushan on se, ettei meille ole mitään käytännön eroa sillä miten Jumala maailman tarkalleen ottaen loi - oleellista on ymmärtää että Hän sen on luonut.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

1Moos 1:1-13

Jumala sanoi heti luomiskertomuksen alun jälkeen "tulkoon valkeus" ja valkeus tuli. Niin Jumala erotti pimeän valkeudesta ja kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden yöksi. Ja Jumala näki, että se on hyvä. Niin tuli ehtoo ja aamu: oli mennyt ensimmäinen päivä.

Tämä on kuva Kristuksesta, joka on maailman valkeus. (Joh 1:9; 8:12) Kristus tuli siis ensimmäisenä päivänä, joka tarkoittaa tässä hänen ensimmäistä tulemustaan noin kaksituhatta vuotta sitten. Tästä on kuluva kaksi päivää eli kaksituhatta vuotta hänen toiseen tulemukseensa ja maailman kansojen tuomioon. Luomiskertomuksen kolmas ja kuudes päivä ovat kuvia maailmankansojen tuomiosta ja Kristuksen hallituskaudesta yhdessä valittujen ja pyhien Jumalan lasten kanssa. (Ilm 19:11-20:9; Sak 14; Jes 66:15-24)

Jumala teki toisena päivänä taivaan vahvuuden erottamaan taivaan päällä (taivaassa) olevat vedet maan päällä olevista vesistä. Vedet kuvaavat Raamatussa kansakuntia, jotka valtaavat vihollisen maan kuin hyökyaalto, kuin tulva. (Jer 51:42; Hes 26:3; vrt. Ilm 17:15) Uuden liiton Jumalan kansa muodostuu taivaissa kirjoitetuista pyhistä ja valituista. (Hebr 12:23; Luuk 10:20; Fil 4:3; Ilm 13:8; 21:27) Meillä on yhdyskuntamme taivaassa, josta odotamme Jeesusta saapuvaksi takaisin (Fil 3:20). Meidät on erotettu syntisistä ja jumalattomista, niin että me olemme "vesiä taivaassa", mutta he ovat "vesiä maan päällä".

Vedet ovat Ilmestyskirjassa kuva kansoista ja kielistä ja kansojen paljoudesta (Ilm 17:15). Peto nousee merestä eli tästä kansojen paljoudesta (Ilm 13:1). Ensin tulee pedon lyhyt valtakausi, mutta sen jälkeen vesien alta nousee esiin kuiva maa, joka kuvaa luomiskertomuksessa Jumalan kansaa ja sen pelastusta pedon vallasta Kristuksen tulemuksessa (1Moos 1:1-13; Ilm 17:14). "Kuiva maa" (seurakunta) pelastetaan, mutta "veden alle jäänyt" hukkuu "mereen". Meren saaret pelastuvat Karitsan vihalta (valitut temmataan ylös pilviin Herraa vastaan), mutta "jumalattomien meri" tuhotaan lopulta, niin että sitä ei enää ole (Ilm 21:1; 19:11-20:15).

Maan nousu kolmantena päivänä esiin vetten alta on kuva sielujen pelastuksesta. Maa on kuva ihmisen sydämestä (pelto: villinä kasvava niitty tai viljelty pelto) tai joukosta ihmisiä tai ihmiskunnasta kokonaisuutena. Kristuksen tulemuksessa valitut ja pyhät pelastuvat hukkumiselta eli maa tulee esiin vesien alta. Me kristityt Jumalan lapset olemme Jumalan viljelysmaa (1Kor 3:9), jonka kasvit tuottavat hyvää satoa ja hedelmää. Jumalan lapset pelastuvat. Jumalattomat ovat kuin orjantappuroita ja ohdakkeita, rikkaruohoja, jotka tuottavat huonoa hedelmää ja ne tuhotaan: ne hukkuvat "mereen" vesien alle ("poltetaan tulessa" Raamatun mukaan, mutta vanha maailma hukutettiin vedenpaisumuksessa, 2Piet 3:1-13). Jumalattomat poltetaan kuin kuolleet oksat (Joh 15:6) ja ne tuhotaan tulessa niin kuin pellon luste/valhevehnä (Matt 13:24-43).

Veden alta ylös noussut kuiva eli maa kuvaa myös yksittäisen ihmisen sydäntä ja elämää. Jumala kylvää sydämen peltoon sanansa, joka joko torjutaan pois tai otetaan vastaan. (Matt 13:3-23)
Vastaanotettu Jumalan sana tuottaa hyvää satoa ja hedelmää. Torjuttu sana tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka poltetaan lopulta tulessa (vrt. 1Moos 3:17-19). Kun kutsuttu ihminen tulee uskoon, on hänen sydämensä maaperässä vielä paljon ohdakkeita ja orjantappuroita sekä rikkaruohoja. Ne on kaikki revittävä sieltä juurineen pois, sillä meidän taivaallinen isämme ei ole niitä sinne istuttanut (Matt 15:13).

Ohdakkeet ja orjantappurat kuvaavat lihallista mieltä ja Jumalan sanan vastaisia opetuksia, jotka ovat juurtuneet mieliimme. Olemme perineet ne katolisilta isiltä ja muilta eksyneiltä, jotka ovat eläneet ennen meitä ja eksyttävät yhä vielä Jumalan seurakuntaa. Ne tulee repiä juurineen pois sydämen maaperästä. Siellä on lupa kasvaa vain Jumalan sanan mukaista hyvää viljaa ja hedelmää, totuudenmukaista opetusta, joka johtaa käytännön elämässä parempaan Jumalan tuntemiseen ja lähimmäisen rakkauteen.

Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, mutta paha tuo pahan runsaudesta esille pahaa. (Matt 12:33-37) Koska Jumala on luonut ihmisen alussa hyväksi ja tehnyt meidät suoriksi, niin syntiin lankeemuksesta huolimatta ihminen voi tehdä hyvää ja pahaa omien valintojensa tuloksena. Jumala vaikuttaa henkensä kautta ja sanansa kautta sen, että kuka tahansa voi noudattaa rakkauden kaksoiskäskyä: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Täydellinen ei kukaan meistä ole, mutta suunta ja vallitseva olotila tulee olla hyvää kohti.

Lue lisää

Nuo pohdintasi luomispäivistä ovat mielenkiintoisia ja korottavat Jumalaa.
"Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, mutta paha tuo pahan runsaudesta esille pahaa."
Matt 13:52 sanoo " Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa"."
Tässä ei puhuta kenestä tahansa pelastuneesta, vaan nimenomaan kirjanoppineista. Voimme näin ajatella tämän puhuvan niistä jotka tunsivat VT:n kirjoitukset henkilöinä jotka osaavat yhdistää aiemmin lukemansa ja oppimansa, eli sen mitä heidän aarrekammioissaan jo ennen oli, siihen uuteen jonka he saavat. Näin he tuovat esille "uutta JA vanhaa". VT:n opetukset eivät siis ole kristityille suoraan opetusta, vaan kristityt voivat oppia vielä lisää Jumalasta oppiessaan soveltamaan vanhoja tekstejä uuden liiton erilaiseen tilanteeseen. Juuri sitä on muun muassa se että löydämme vanhasta testamentista kuvia joita voimme ymmärtää vasta UT:n valossa.

Exap kirjoitti:

Nuo pohdintasi luomispäivistä ovat mielenkiintoisia ja korottavat Jumalaa.
"Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, mutta paha tuo pahan runsaudesta esille pahaa."
Matt 13:52 sanoo " Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa"."
Tässä ei puhuta kenestä tahansa pelastuneesta, vaan nimenomaan kirjanoppineista. Voimme näin ajatella tämän puhuvan niistä jotka tunsivat VT:n kirjoitukset henkilöinä jotka osaavat yhdistää aiemmin lukemansa ja oppimansa, eli sen mitä heidän aarrekammioissaan jo ennen oli, siihen uuteen jonka he saavat. Näin he tuovat esille "uutta JA vanhaa". VT:n opetukset eivät siis ole kristityille suoraan opetusta, vaan kristityt voivat oppia vielä lisää Jumalasta oppiessaan soveltamaan vanhoja tekstejä uuden liiton erilaiseen tilanteeseen. Juuri sitä on muun muassa se että löydämme vanhasta testamentista kuvia joita voimme ymmärtää vasta UT:n valossa.

Lue lisää

Ajatus, että Jumala on luonut nopeasti kuudessa päivässä kaiken, korottaa myös Jumalaa. Jumalahan voi tehdä sellaisia loogisia asioita, joitä hän ei epäuskoisten ihmisten mielestä voisi mitenkään tehdä. Jumala voi esimerkiksi parantaa sairaita ja herättää kuolleita, minkä hän tekeekin Kristuksen tulemuksessa.

Luominen on mielestäni suurempi ihme kuin herättää kuolleet ylös "haudoistaan". Jumalahan antoi luomisessa elämän kaikille eläville olennoille. On siinä mielestäni enemmän tekemistä kuin kuolleiden herättämisessä.

Vaikka luominen olisi kestänyt todella kauan aikaa, niin silti kuolleiden herättäminen on ehkä sittenkin pienempi ihme kuin luominen (ylösnousemuksenhan pitäisi tapahtua silmänräpäyksessä, mikä kertoo Jumalan nopeudesta: miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä temmataan hetkessä yläilmoihin Herraa vastaan).

Minulla ei ole tarvetta lyödä vielä lukkoon mitään tulkintaa. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun tutkin vakavissani sitä mahdollisuutta, että luominen ei olisikaan tapahtunut kirjaimellisesti kuudessa päivässä ja siinä järjestyksessä kuin on kirjoitettu luomiskertomukseen.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

1Moos 1:1-13

Jumala sanoi heti luomiskertomuksen alun jälkeen "tulkoon valkeus" ja valkeus tuli. Niin Jumala erotti pimeän valkeudesta ja kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden yöksi. Ja Jumala näki, että se on hyvä. Niin tuli ehtoo ja aamu: oli mennyt ensimmäinen päivä.

Tämä on kuva Kristuksesta, joka on maailman valkeus. (Joh 1:9; 8:12) Kristus tuli siis ensimmäisenä päivänä, joka tarkoittaa tässä hänen ensimmäistä tulemustaan noin kaksituhatta vuotta sitten. Tästä on kuluva kaksi päivää eli kaksituhatta vuotta hänen toiseen tulemukseensa ja maailman kansojen tuomioon. Luomiskertomuksen kolmas ja kuudes päivä ovat kuvia maailmankansojen tuomiosta ja Kristuksen hallituskaudesta yhdessä valittujen ja pyhien Jumalan lasten kanssa. (Ilm 19:11-20:9; Sak 14; Jes 66:15-24)

Jumala teki toisena päivänä taivaan vahvuuden erottamaan taivaan päällä (taivaassa) olevat vedet maan päällä olevista vesistä. Vedet kuvaavat Raamatussa kansakuntia, jotka valtaavat vihollisen maan kuin hyökyaalto, kuin tulva. (Jer 51:42; Hes 26:3; vrt. Ilm 17:15) Uuden liiton Jumalan kansa muodostuu taivaissa kirjoitetuista pyhistä ja valituista. (Hebr 12:23; Luuk 10:20; Fil 4:3; Ilm 13:8; 21:27) Meillä on yhdyskuntamme taivaassa, josta odotamme Jeesusta saapuvaksi takaisin (Fil 3:20). Meidät on erotettu syntisistä ja jumalattomista, niin että me olemme "vesiä taivaassa", mutta he ovat "vesiä maan päällä".

Vedet ovat Ilmestyskirjassa kuva kansoista ja kielistä ja kansojen paljoudesta (Ilm 17:15). Peto nousee merestä eli tästä kansojen paljoudesta (Ilm 13:1). Ensin tulee pedon lyhyt valtakausi, mutta sen jälkeen vesien alta nousee esiin kuiva maa, joka kuvaa luomiskertomuksessa Jumalan kansaa ja sen pelastusta pedon vallasta Kristuksen tulemuksessa (1Moos 1:1-13; Ilm 17:14). "Kuiva maa" (seurakunta) pelastetaan, mutta "veden alle jäänyt" hukkuu "mereen". Meren saaret pelastuvat Karitsan vihalta (valitut temmataan ylös pilviin Herraa vastaan), mutta "jumalattomien meri" tuhotaan lopulta, niin että sitä ei enää ole (Ilm 21:1; 19:11-20:15).

Maan nousu kolmantena päivänä esiin vetten alta on kuva sielujen pelastuksesta. Maa on kuva ihmisen sydämestä (pelto: villinä kasvava niitty tai viljelty pelto) tai joukosta ihmisiä tai ihmiskunnasta kokonaisuutena. Kristuksen tulemuksessa valitut ja pyhät pelastuvat hukkumiselta eli maa tulee esiin vesien alta. Me kristityt Jumalan lapset olemme Jumalan viljelysmaa (1Kor 3:9), jonka kasvit tuottavat hyvää satoa ja hedelmää. Jumalan lapset pelastuvat. Jumalattomat ovat kuin orjantappuroita ja ohdakkeita, rikkaruohoja, jotka tuottavat huonoa hedelmää ja ne tuhotaan: ne hukkuvat "mereen" vesien alle ("poltetaan tulessa" Raamatun mukaan, mutta vanha maailma hukutettiin vedenpaisumuksessa, 2Piet 3:1-13). Jumalattomat poltetaan kuin kuolleet oksat (Joh 15:6) ja ne tuhotaan tulessa niin kuin pellon luste/valhevehnä (Matt 13:24-43).

Veden alta ylös noussut kuiva eli maa kuvaa myös yksittäisen ihmisen sydäntä ja elämää. Jumala kylvää sydämen peltoon sanansa, joka joko torjutaan pois tai otetaan vastaan. (Matt 13:3-23)
Vastaanotettu Jumalan sana tuottaa hyvää satoa ja hedelmää. Torjuttu sana tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka poltetaan lopulta tulessa (vrt. 1Moos 3:17-19). Kun kutsuttu ihminen tulee uskoon, on hänen sydämensä maaperässä vielä paljon ohdakkeita ja orjantappuroita sekä rikkaruohoja. Ne on kaikki revittävä sieltä juurineen pois, sillä meidän taivaallinen isämme ei ole niitä sinne istuttanut (Matt 15:13).

Ohdakkeet ja orjantappurat kuvaavat lihallista mieltä ja Jumalan sanan vastaisia opetuksia, jotka ovat juurtuneet mieliimme. Olemme perineet ne katolisilta isiltä ja muilta eksyneiltä, jotka ovat eläneet ennen meitä ja eksyttävät yhä vielä Jumalan seurakuntaa. Ne tulee repiä juurineen pois sydämen maaperästä. Siellä on lupa kasvaa vain Jumalan sanan mukaista hyvää viljaa ja hedelmää, totuudenmukaista opetusta, joka johtaa käytännön elämässä parempaan Jumalan tuntemiseen ja lähimmäisen rakkauteen.

Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, mutta paha tuo pahan runsaudesta esille pahaa. (Matt 12:33-37) Koska Jumala on luonut ihmisen alussa hyväksi ja tehnyt meidät suoriksi, niin syntiin lankeemuksesta huolimatta ihminen voi tehdä hyvää ja pahaa omien valintojensa tuloksena. Jumala vaikuttaa henkensä kautta ja sanansa kautta sen, että kuka tahansa voi noudattaa rakkauden kaksoiskäskyä: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Täydellinen ei kukaan meistä ole, mutta suunta ja vallitseva olotila tulee olla hyvää kohti.

Lue lisää

1Moos 1:14-2:4

Jumala teki neljäntenä päivänä valot taivaalle erottamaan päivää yöstä ja osoittamaan aikoja. Jumala teki auringon, kuun ja tähdet. Minkä kuvia nämä taivaankappaleet ovat?

Aurinko on Ilmestyskirjassa kuva Jumalan vanhurskaudesta, jolla vaimo (Israel, seurakunta) on vaatetettu. (Ilm 12:1) Kuu vaimon jalkojen alla on kuva jumalattomista kansoista ja erityisesti muslimeista, jotka sotivat Israelia vastaan. Hengellinen sodankäynti tapahtuu jumalattomien sotiessa uskovia vastaan, mutta me olemme saava jalon voiton Kristuksen Jeesuksen kautta. (Ilm 17:14) Tätä sotaa on jatkunut uuden liiton Jumalan seurakunnan synnystä lähtien ja se jatkuu Kristuksen tulemukseen asti.

Tähdet ovat kuva Israelin 12 sukukunnasta. (1Moos 37:9-11; Ilm 12:1) Seurakuntaan käydään sisälle porteista, joihin on kirjoitettu Israelin 12 sukukunnan nimet (Ilm 12:12). Ensimmäiset seurakunnan jäsenet olivat pelkästään juutalaisia. Kesti vuosia ennen kuin evankeliumia julistettiin myös pakanoille ja heidät liitettiin Kristuksen ruumiiseen, joka muodostui siihen asti Jeesukseen messiaanaan uskovista juutalaisista. Jumalan tykö kääntyneistä pakanoista tuli "sisäisesti juutalaisia sydämen ympärileikkauksen" eli uudestisyntymisen kautta, osa hengellistä Israelia, joka on pelastuva. (Room 2:27-29; 11:25-27)

Tähdet ovat Paavalin sanojen mukaan kuva niistä, jotka pelastuvat Kristuksen tulemuksessa ja ruumiin ylösnousemuksessa (1Kor 15:35-58). Uuden liiton Jumalan lapset saivat alkunsa Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa, joten heidän valonsa on loistanut pimeään maailmaan siitä lähtien. Kristityt ovat myös alkaneet ajanlaskun Kristuksesta, joten tähdet osoittavat myös aikoja auringon ja kuun ohella, sen lisäksi että ovat valona tälle pimeälle maailmalle.

Jumala teki viidentenä päivänä taivaan linnut ja veden elävät. Jumalan lapsia verrataan tai rinnastetaan Raamatussa usein taivaan lintuihin tai veden eläviin sekä myös maaeläimiin. Se, mitä eläintä kuvana käytetään, kertoo siitä, onko kyse jumalattomasta ja syntisestä vai vanhurskaasta ja valitusta Jumalan lapsesta. Jakoa puhtaisiin ja saastaisiin eläimiin voidaan käyttää ainakin osaksi jakona kahteen eri ihmisryhmään. (3Moos 11)

Kaarneet veivät ruokaa Eliaalle kuivuuden ja nälänhädän aikana Israelissa (1Kun 17:6, kaarne voi saastaisena eläimenä kuvata myös jumalattomia, jotka joutuvat ruokkimaan tai palvelemaan lopulta vanhurskaita, Jes 34:11; 3Moos 11:15). Jeesus kehotti seuraajiaan katsomaan taivaan lintuja, joista Jumala pitää huolen samalla tavalla kuin meidän taivaallinen isämme pitää meistä huolen. (Matt 6:26) Jeesus sanoi, että kotkat kokoontuvat sinne, missä raato (Kristus) on. (Matt 24:28) Kotkat ovat kuva valituista Jumalan lapsista, jotka temmataan yläilmoihin Herraa vastaan hänen tulemuksessaan. Entä ovatko keskitaivaalla olevat linnut pelkästään haaskansyöjiä vai ovatko hekin valittuja ja pyhiä, kun he kokoontuvat Jumalan suurelle aterialle? (Ilm 19:17-18)

Veden elävät ja erityisesti kalat ovat kuvia Jumalan lapsista. Pietarin saaliin 153 kalaa on arveltu kuvaavan maailman kansoja, jotka tunnettiin siihen aikaan. (Joh 21:11) Vesikäärmeet ja lentävä käärme eli lohikäärme on puolestaan kuva paholaisesta. Jako saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin voi olla tässäkin ohjenuorana siihen, mitkä kalat kuvaavat valittuja Jumalan lapsia, mitkä jumalattomia ja syntisiä. Tai sitten se on kuva Israelista ja pakanoista, jotka Jumala on yhdistänyt Kristuksessa Jeesuksessa yhdeksi uudeksi Jumalan ihmiseksi ja kansaksi. (Apt 10 ja Efe 2)

Jumala teki kuudentena päivänä maasta (1Moos 2:19) kaikki maaeläimet. Maa tuotti eläimet ja ne lisääntyivät lajinsa mukaan. Koska maa on kuva ihmisen sydämestä ja ihmisiä verrataan Raamatussa eläimiin, voi tässäkin olla nähtävänä kuva erilaisista ihmistyypeistä. Saastaiset eläimet kuvaavat jumalattomia sekä pakanoita ja puhtaat eläimet vanhurskaita tai Israelia. Sama kuva voidaan nähdä Nooan arkissa, johon otettiin seitsemän paria puhtaita eläimiä (Israel) ja kaksi paria saastaisia eläimiä (pakanat). Tämän lisäksi voimme tietysti uskoa sen, että Jumala on luonut kirjaimellisesti kaiken, mitä on olemassa: taivaan, maan ja meren ja kaiken niissä elävän.

Jeesus on antanut opetuslapsilleen vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa. (Luuk 10:19) Tuskinpa Jeesus tarkoitti näillä sanoilla sitä, että opetuslapset tallasivat jalkoihinsa maassa matelevia käärmeitä ja ryömiviä skorpioneja? Eikö pikemmin niin, että nämä eläimet kuvaavat jälleen kerran ihmisiä ja pahan valtaa! Tai sitten ne kuvaavat riivaajahenkiä, jotka ovat alamaisia Jeesuksen kristuksen nimessä ja Jumalan voimassa vaeltaville opetuslapsille.

Jumalattomia ihmisiä verrataan Raamatussa maaeläinten joukosta mm. susiin, kettuihin, koiriin, sikoihin, käärmeisiin ja skorpioneihin. Jumalan lapsia (vanhurskaita) verrataan lampaisiin ja kananpoikiin, joita hyvä paimen johdattaa ja kanaemo hoitaa (Matt 23:33-37; Joh 10) Joissakin Raamatun kohdissa näillä eläimillä tarkoitetaan pelkästään ihmisiä eikä ollenkaan eläimiä. Luomiskertomuksessa niillä voidaan tarkoittaa molempia. Eläimet ovat kuvia erilaisista ihmisistä, mutta sitten ne ovat myös kirjaimellisesti niitä eläimiä, jotka Jumala on luonut.

Maaeläimet on tehty samana päivänä kuin ensimmäinen ihminen, Aatami ja Eeva. Ihmisen (Aatamin) valtaan annettiin kaikki metsän ja pellon eläimet. Tämä voi olla kuva siitä, miten Kristuksen toisen tulemuksen jälkeen jäljellejääneet pakanat alistetaan herran Jeesuksen ja valittujen pyhien valtaan, jotka ovat pukeutuneet kuolemattomaan ja katoamattomaan ruumiiseen. (1Kor 15:12-58; Ilm 20) Ihmisen ravintona on silloin hyvää hedelmää ja satoa tuottavat puut ja viljakasvit, mikä kuvaa tuhat vuotta kestävää rauhan aikaa maan päällä. Jumalan kansalla on silloin sapatin lepo ja maa pääsee lepoon syntisistä: itse luomakunta odottaa huoaten Jumalan lasten kirkkauden ilmestymistä (Room 8:18-30).

"Niin tuli valmiiksi taivas ja maa joukkoinensa" (1Moos 2:1) tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että Jumala on luonut maan päällä ja vesissä ja taivaalla elävät eläimet sekä ihmisen omaksi kuvakseen. Tämän lisäksi Jumala on luonut uuden ihmisen (Efe 2; 4; Kol 3:1-11) Kristuksen täydelliseen kaltaisuuteen, joka saa elää ikuisesti uudessa maassa ja uusissa taivaissa, jotka Jumala on tekevä vanhurskaita varten (llm 21).

Kun kaikki pelastuvat ovat päässeet sisälle Jumalan valtakuntaan, niin sen jälkeen koittaa vanhurskasten ylösnousemus ja Kristus saapuu hallitsemaan jäljelle jääneitä pakanoita. Myös nämä asiat voivat sisältyä luomisen seitsemään päivään, niin kuin edellä on kuvattu.

Raamatun tulkinnassa ei ole tärkeintä se, milloin Jumala loi taivaat ja maan tai kuinka nopeasti hän ne loi. Sekään ei ole tärkeintä, onko Adamista Kristukseen kulunut noin neljätuhatta vuotta vai pidempi aika. Aatami ei ole pelastumisen kannalta tärkein henkilö, vaikka hän on eräänlainen esikuva Kristuksesta hänkin (Room 5:12-21; 1Kor 15:35-58). Aatamin kautta tuli synti ja kuolema maailmaan, mutta Kristuksen kautta vanhurskaus (lahja) ja elämä.

Raamatun historiassa yksi tärkeimmistä henkilöistä on uskon isä Aabraham, jonka poika Iisak on esikuva Kristuksesta. Aabrahamin ja Jeesuksen välillä on noin 2000 vuotta, joten Kristus tuli maailmaan suurin piirtein "kolmantena päivänä" Aabrahamista. Kristus on tuleva toistamiseen ilman syntiä "kolmantena päivänä" eli aikaisintaan kun 2000 vuotta on kulunut hänen taivaaseen astumisestaan.

Me olemme uskon kautta tai sen perusteella "Aabrahamin lapsia" ja "hänen siementään". (Gal 3:7, 29) Tärkeintä ei ole siis biologinen perimä vaan Jumalan hengestä syntyminen: Jumalan lapseksi tulo ja uuden luomuksen luonnon mukaan eläminen, Jumalan tahdon tekeminen Kristuksen esikuvan mukaan. Näin ollen meidän ei tarvitse tietää varmuudella sitä, onko Jumala luonut kaiken kuudessa päivässä eli noin 144 tunnissa vai onko luominen kestänyt kauemmin. Meidän ei tarvitse tietää sitäkään, ovatko kaikki Raamatussa mainitut ihmisten elinajat ja sukuluettelot kirjaimellisesti totta. Voivat olla pääpiirteittäin, mutta koska niihin sisältyy virheitä, eivät ne ole puhdasta Jumalan sanan ilmoitusta.

Oikeiden aikojen tietämistä tärkeämpää on tuntea Jumala ja hänen poikansa Jeesus Kristus, sillä iankaikkinen elämä on heidän tuntemistaan. (Joh 17:3) Pelastushistorian perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että ihmisen historia ulottuu luultavasti vain noin 6000 vuotta meistä taaksepäin. Tämä siksi, että pelastushistorian uskotaan kattavan noin 6000 vuotta kirouksen ja kuoleman alaista aikaa ennen Kristuksen tulemusta ja tuhat vuotta kestävää rauhan aikaa maan päällä Jeesuksen ja pyhien hallitessa jäljelle jääneitä pakanoita (Ilm 19:11-20:9). Kun ihmiset lakkaavat synnistä, niin silloin alkaa Jumalan kansan sapatin lepo. (Hebr 4:1-13)

Mitä luomiskertomuksen päiviin ja niiden tulkintaan tulee, niin niiden ei tarvitse olla välttämättä oikeassa järjestyksessä tai 24 tunnin pituisia. Jos Jumala ei ole tarkoittanut niitä sillä tavalla kirjaimellisesti tulkittavaksi, niin se selittäisi monia ristiriitoja sekulaarin luonnontieteen johtopäätösten ja kirjaimellisen Raamatun tulkinnan välillä.

Voisimme uskoa, että Jumala on luonut ensin galaksit tähtineen ja levittänyt materian hitaasti kaikkialle avaruuteen sen sijaan, että olisi luonut galaksit valmiiksi etäälle toisistaan ja niistä lähtevän valon, joka näkyy maahan asti. Jumala olisi muovannut aurinkokunnan planeettoineen ja kuineen pitkien aikojen saatossa. Se selittäisi meteorien jäljet kuissa ja planeetoilla, myös maapallolla. Jumala olisi voinut muovata maapallon pitkien aikojen kuluessa siitä materiasta, jonka on alussa luonut. Sitten kun maapallo olisi ollut valmis ja otollinen elämälle, olisi Jumala luonut lyhyessä ajassa valmiin ja toimivan ekosysteemin elämän ja kuoleman kiertokululle. Tätä kiertokulkua olisi voinut jatkua pitkän aikaa, vaikka miljoonia vuosia. Lopuksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ehkä noin 6000 vuotta sitten, niin että pelastushistorian seitsemän viikkoa toteutuisivat.

Kaikki tämä selittäisi alkumantereen jakaantumiseen nykyisiin mantereisiin, mannerlaattojen hitaan liikkumisen, maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, saarten syntymisen, tyypeiltään erilaiset vuoristot, eroosion jäljet, maakerrostumat, fossiilit, hitaasti muodostuneen öljyn ja maakaasun, jne. Kaikkea tätä ei tarvitsisi selittää nopean luomisen ja Nooan ajan vedenpaisumuksen seuraukseksi. En sano, etteikö asia voisi olla myös niin. Jumalalle on kaikki looginen mahdollista, mutta todistavatko luonnontieteelliset ja arkeologiset havainnot vanhasta vai nuoresta maasta? Onko elämä maapallolla ikivanhaa vai verrattain nuorta? Evoluutioteoria ei voi olla totta edes luonnontieteellisen tutkimuksen valossa (rehellinen tutkimus), mutta muutoin voisimme uskoa vanhaan kosmokseen ja vanhaan elämään maapallolla, pois lukien ihminen, jonka historia on verrattain lyhyt muuhun luomakuntaan ja kosmokseen verrattuna.

Tuommoisia ajatuksia on tässä parin viime päivän aikana noussut mieleen, kun olen pohtinut sitä vaihtoehtoa, että luomisen päivien ei tarvitse välttämättä olla luomiskertomuksessa järjestyksessä eikä niiden ole ollut pakko kestää 24 tuntia kukin. Luomisen viikkohan on esikuvaa pelastushistoriasta, joten sikäli kuin luomistapahtuman jakamisella kuuteen päivään ja sitä seuraavaan sapatin päivään ei ole muuta tarkoitusta kuin kuvata pelastushistoriaa, ei niitä ole tarkoitettu tulkittavaksi kirjaimellisesti.

Jos nyt vielä olisi niin, että nuo kuusi luomisen päivää olisivat hengellisiä kuvauksia Kristuksen kahdesta tulemuksesta ja niiden välisestä ajasta sekä ihmisen sydämestä ja maailmasta peltona, niin silloin kirjaimellisen tulkinnan tarve vähenisi entisestään.

Meidän maallikoiden on tunnustettava se tosiasia, että emme ymmärrä riittävän hyvin tieteellistä tutkimusta, metodeja ja niistä tehtyjä johtopäätöksiä voidaksemme arvioida pätevästi kenen johtopäätökset ovat totta ja kenen uskon tai epäuskon vuoksi virheelliset. Totuus on nimittäin se, että myös tutkijat perustavat tulkintansa puhtaasti uskoon tai epäuskoon, kun tutkivat kohteita, joista ei ole täysin varmaa tietoa.

Kun ajassa mennään riittävän kauaksi taaksepäin, lisääntyy epävarmuus myös tutkijoiden johtopäätöksissä, niin että kyse ei ole enää eksaktista tieteestä ja faktoista vaan uskosta tai sen puutteesta, mielikuvituksesta, arvauksista, arveluista, oletuksista ja parhaimmillaankin vain todennäköisyyksistä. Miten me maallikot voisimme sitten tietää, mitä johtopäätöksiä pitää totena? Raamattuakin voidaan tulkita niin kovin monella eri tavalla eikä sitä ole todellakaan tehty ensisijaisesti tieteelliseksi lähdekirjaksi tai oppikirjaksi.

Kannattaa siis pitää mieli avoinna erilaisille tulkinnoille ja etsiä totuutta lyömättä nopeasti lukkoon mitään teoriaa. On parempi tunnustaa, että "en tiedä varmasti", kun jotakin asiaa ei varmasti tiedä.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Jumala teki viidentenä päivänä taivaan linnut ja veden elävät. Jumalan lapsia verrataan tai rinnastetaan Raamatussa usein taivaan lintuihin tai veden eläviin sekä myös maaeläimiin. Se, mitä eläintä kuvana käytetään, kertoo siitä, onko kyse jumalattomasta ja syntisestä vai vanhurskaasta ja valitusta Jumalan lapsesta. Jakoa puhtaisiin ja saastaisiin eläimiin voidaan käyttää ainakin osaksi jakona kahteen eri ihmisryhmään. (3Moos 11)

Kaarneet veivät ruokaa Eliaalle kuivuuden ja nälänhädän aikana Israelissa (1Kun 17:6, kaarne voi saastaisena eläimenä kuvata myös jumalattomia, jotka joutuvat ruokkimaan tai palvelemaan lopulta vanhurskaita, Jes 34:11; 3Moos 11:15). Jeesus kehotti seuraajiaan katsomaan taivaan lintuja, joista Jumala pitää huolen samalla tavalla kuin meidän taivaallinen isämme pitää meistä huolen. (Matt 6:26) Jeesus sanoi, että kotkat kokoontuvat sinne, missä raato (Kristus) on. (Matt 24:28) Kotkat ovat kuva valituista Jumalan lapsista, jotka temmataan yläilmoihin Herraa vastaan hänen tulemuksessaan. Entä ovatko keskitaivaalla olevat linnut pelkästään haaskansyöjiä vai ovatko hekin valittuja ja pyhiä, kun he kokoontuvat Jumalan suurelle aterialle? (Ilm 19:17-18)

Veden elävät ja erityisesti kalat ovat kuvia Jumalan lapsista. Pietarin saaliin 153 kalaa on arveltu kuvaavan maailman kansoja, jotka tunnettiin siihen aikaan. (Joh 21:11) Vesikäärmeet ja lentävä käärme eli lohikäärme on puolestaan kuva paholaisesta. Jako saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin voi olla tässäkin ohjenuorana siihen, mitkä kalat kuvaavat valittuja Jumalan lapsia, mitkä jumalattomia ja syntisiä. Tai sitten se on kuva Israelista ja pakanoista, jotka Jumala on yhdistänyt Kristuksessa Jeesuksessa yhdeksi uudeksi Jumalan ihmiseksi ja kansaksi. (Apt 10 ja Efe 2)

Lue lisää

" Jeesus sanoi, että kotkat kokoontuvat sinne, missä raato (Kristus) on. (Matt 24:28)"
On toki jo kauan sitten joidenkin kirkkoisien taholta esitetty, että raato kuvaisi Kristusta ja kotkat Rooman valtakunnan sotajoukkoja, mutta en näe hirveän paljon valoa tuon tunnelin päässä. Mielestäni Kristuksen vertaaminen raatoon ei ole oikeutettua missään muodossa. Sen sijaan, Israelia on hyvinkin perusteltua kuvata raadolla. Se on sitä mitä muinaisesta valtakunnasta ja sukukunnista on nykyään jäljellä.
Tässä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoista tulkintaa jotka voidaan kohtuudella sovittaa kuvaan; ensimmäinen on kuten Hes 39:4 jossa puhutaan Israelia (raatoa) vastaan nousevasta sotajoukosta joka tuhotaan ja kaikki linnut kutsutaan juhla-aterialle; sama löytyy myös Ilmestyskirjasta; jolloin kotkat kuvaavat lintuja tai eläimiä yleensä.
Toinen on Jes 46 mukainen jako, jossa nuo kotkat kuvaavat samaista sotajoukkoa tulossa tuhoamaan Israelin raatoa juuri ennen Jeesuksen paluuta. Juuri nythän Israel näyttää liian vahvalta tullakseen tuhotuksi, mutta ehkä jonkin ajan päästä ympärysvaltiot saadaan puhuttua ympäri.

Exap kirjoitti:

"luomistapahtumasta kertovat kaksi eri versiota eivät ole välttämättä ristiriidassa toistensa kanssa"
On muitakin vaihtoehtoisia tulkintoja, kuten esimerkiksi se, että kun 1. luvussa Jumala "sanallaan" loi sitä tai tätä, se puhuu suunnittelusta. Aivan kuten vaikka ihminen suunnittelee jonkin laitoksen, suunnitelu on oma prosessinsa joka edeltää itse toteutusta. Jumala on järjestyksen Jumala, ja 1. luku voi kuvata sitä että Hän suunniteli maailman toimivaksi, ja esimerkiksi vasta suunniteltuaan kasvit Hän loi niille tarvittavan valonlähteen juuri sellaiseksi mitä sen tarvitsee olla.
Tämän mukaisesti 2. luvussa kuvailtaisiin itse toteutusta, jolle ei mitään aikataulua asetetakaan. Itse asiassa, totuushan on se, ettei meille ole mitään käytännön eroa sillä miten Jumala maailman tarkalleen ottaen loi - oleellista on ymmärtää että Hän sen on luonut.

Lue lisää

En usko, että luomiskertomuksen alku kuvaa Jumalan suunnitelmaa eli aivoituksia. Päinvastoin. Siinä kuvataan Jumalan toimintaa. Jumala sanoi ja tapahtui niin kuin hän sanoi. Tätä ei silti pidä tulkita liian nopeasti kirjaimelliseksi kuvaukseksi luomisesta. Se on ainakin Psalmissa kuvaannollinen tapa ilmaista sitä, miten Jumala on luonut kaiken. Vai kuka uskoo, että Jumala olisi kirjaimellisesti "jylissyt" ja sanonut sanasta sanaan ""Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin."

104:5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
104:6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
104:7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
104:8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

Varmasti on monia, jotka uskovat Jumalan puhuneen nuo sanat kirjaimellisesti ja vedet ovat totelleet Jumalan ääntä. Onhan tästä esimerkkinä se, kun Jeesus vaiensi myrksyn sanalla ja teki muitakin ihmeitä sanalla. Minäkin uskoin aiemmin, että Jumala on puhunut kirjaimellisesti ne sanat, jotka luomiskertomuksen alkuun on kirjoitettu, mutta en ole nyt enää niin varma tästä asiasta. Jumala on voinut sanoa ne sanat sanasta sanaan tai sitten ne kuvaavat Jumalan viisautta ja voimaa hänen luodessaan tätä maata.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

En usko, että luomiskertomuksen alku kuvaa Jumalan suunnitelmaa eli aivoituksia. Päinvastoin. Siinä kuvataan Jumalan toimintaa. Jumala sanoi ja tapahtui niin kuin hän sanoi. Tätä ei silti pidä tulkita liian nopeasti kirjaimelliseksi kuvaukseksi luomisesta. Se on ainakin Psalmissa kuvaannollinen tapa ilmaista sitä, miten Jumala on luonut kaiken. Vai kuka uskoo, että Jumala olisi kirjaimellisesti "jylissyt" ja sanonut sanasta sanaan ""Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin."

104:5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
104:6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
104:7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
104:8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

Varmasti on monia, jotka uskovat Jumalan puhuneen nuo sanat kirjaimellisesti ja vedet ovat totelleet Jumalan ääntä. Onhan tästä esimerkkinä se, kun Jeesus vaiensi myrksyn sanalla ja teki muitakin ihmeitä sanalla. Minäkin uskoin aiemmin, että Jumala on puhunut kirjaimellisesti ne sanat, jotka luomiskertomuksen alkuun on kirjoitettu, mutta en ole nyt enää niin varma tästä asiasta. Jumala on voinut sanoa ne sanat sanasta sanaan tai sitten ne kuvaavat Jumalan viisautta ja voimaa hänen luodessaan tätä maata.

Lue lisää

Suomeksi Psalmissa lukee siis "nuhtelu ja jylinä"... kirjoitin huonolla suomenkielellä tuon kohdan... no, joka tapauksessa molemmat vaihtoehdot voivat olla totta. Jumala sanoi ne sanat kirjaimellisesti tai sitten ne sanat ovat kuva Jumalan voimasta ja viisaudesta hänen luodessaan kaiken, mitä on olemassa.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

En usko, että luomiskertomuksen alku kuvaa Jumalan suunnitelmaa eli aivoituksia. Päinvastoin. Siinä kuvataan Jumalan toimintaa. Jumala sanoi ja tapahtui niin kuin hän sanoi. Tätä ei silti pidä tulkita liian nopeasti kirjaimelliseksi kuvaukseksi luomisesta. Se on ainakin Psalmissa kuvaannollinen tapa ilmaista sitä, miten Jumala on luonut kaiken. Vai kuka uskoo, että Jumala olisi kirjaimellisesti "jylissyt" ja sanonut sanasta sanaan ""Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin."

104:5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
104:6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
104:7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
104:8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

Varmasti on monia, jotka uskovat Jumalan puhuneen nuo sanat kirjaimellisesti ja vedet ovat totelleet Jumalan ääntä. Onhan tästä esimerkkinä se, kun Jeesus vaiensi myrksyn sanalla ja teki muitakin ihmeitä sanalla. Minäkin uskoin aiemmin, että Jumala on puhunut kirjaimellisesti ne sanat, jotka luomiskertomuksen alkuun on kirjoitettu, mutta en ole nyt enää niin varma tästä asiasta. Jumala on voinut sanoa ne sanat sanasta sanaan tai sitten ne kuvaavat Jumalan viisautta ja voimaa hänen luodessaan tätä maata.

Lue lisää

"En usko, että luomiskertomuksen alku kuvaa Jumalan suunnitelmaa eli aivoituksia. Päinvastoin. Siinä kuvataan Jumalan toimintaa. Jumala sanoi ja tapahtui niin kuin hän sanoi."
Me tiedämme että Hän oli nähnyt ennalta asiat ja valinnut meidätkin jo ennen maailman perustamista. Kaikki oli siis ennalta suunniteltu, eikä Hänelle mikään tullut yllätyksenä.
Se, mitä tarkoitin oli että jos 1. luku nähdään suunnitteluna ja 2. luku toteutuksena, silloin ei ole mitään ristiriitaa ajoitusten, järjestyksen tms. kanssa; eli se on eräs tapa nähdä asioita niin ettei ristiriitaa kertomusten välillä tule.
Jos taas ajatellaan 1. lukua fyysisenä luomisena, ei Jumalalle joka pystyy luomaan kaiken ole varmasti mikään ongelma luoda kaikkea 7 sekunnissa yhtään sen kummemmin kuin 7 päivässä. Asiat siis tapahtuivat sen mukaan kun Hän halusi (tai "sanoi"). Myös näemme ettei ensimmäistä päivääkään voinut olla ennen aurinkoa, sikäli kun päivä on auringonlaskusta auringonlaskuun; eli siinäkään mielessä ei ole varsinaisesti tarkoituksenmukaista puhua kirjaimellisista "päivistä" koska ei noiden sanojen sanomiseen mene koko päivää - tosin vastaavasti mikään ei estä niiden olevan kirjaimellisia päiviä.
Olenkin vahvasti sitä mieltä että tuo "päivä" tulee luomiskertomuksen liittämisestä sapatin asettamiseen; sapatin asettaminen taas tulee siitä rytmistä jonka Jumala tiesi ihmiselle hyväksi.
Toisin sanoen, jos 1. luvun päivät olivat kirjaimellisia vuorokausia, se johtuu vain siitä millaiseksi Jumala ihmisen loi. Jos nuo päivät taas tulevat sen vuoksi että sapatti haluttiin vertauskuvallisesti liittää luomiseen, silloin ne päivät eivät välttämättä ole lainkaan Jumalan aikataulu, vaan ihmisen tekstiä.
Jommasta kummasta pitää lähteä asiaa pohtimaan.
Onko siis ihmiselle määrätty työ-leporytmi seurausta Jumalan tarvitsemasta ajasta noihin tapahtumiin (siis ei ihmisen tarpeesta lähtöisin), vai onko 7 päivää vain kuva, jonka tekstin ihmisen tarvitsema rytmi saneli (siis ihmisen tarpeesta lähtöisin).

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Ajatus, että Jumala on luonut nopeasti kuudessa päivässä kaiken, korottaa myös Jumalaa. Jumalahan voi tehdä sellaisia loogisia asioita, joitä hän ei epäuskoisten ihmisten mielestä voisi mitenkään tehdä. Jumala voi esimerkiksi parantaa sairaita ja herättää kuolleita, minkä hän tekeekin Kristuksen tulemuksessa.

Luominen on mielestäni suurempi ihme kuin herättää kuolleet ylös "haudoistaan". Jumalahan antoi luomisessa elämän kaikille eläville olennoille. On siinä mielestäni enemmän tekemistä kuin kuolleiden herättämisessä.

Vaikka luominen olisi kestänyt todella kauan aikaa, niin silti kuolleiden herättäminen on ehkä sittenkin pienempi ihme kuin luominen (ylösnousemuksenhan pitäisi tapahtua silmänräpäyksessä, mikä kertoo Jumalan nopeudesta: miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä temmataan hetkessä yläilmoihin Herraa vastaan).

Minulla ei ole tarvetta lyödä vielä lukkoon mitään tulkintaa. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun tutkin vakavissani sitä mahdollisuutta, että luominen ei olisikaan tapahtunut kirjaimellisesti kuudessa päivässä ja siinä järjestyksessä kuin on kirjoitettu luomiskertomukseen.

Lue lisää

Tuomion ylösnousemukseen nousevat kaikkina aikoina eläneet jumalattomat ylös... kaiketi sekin tapahtuu silmänräpäyksessä. Miljardeja ihmisiä. Jumala on todella nopea pukiessaan ihmisiä ruumiiseen (herättäessään kuolleita).

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Tuomion ylösnousemukseen nousevat kaikkina aikoina eläneet jumalattomat ylös... kaiketi sekin tapahtuu silmänräpäyksessä. Miljardeja ihmisiä. Jumala on todella nopea pukiessaan ihmisiä ruumiiseen (herättäessään kuolleita).

Lue lisää

Jumala on suvereeni. Kaikkivaltias.

"Ensimmäinen tehtävä on selvittää itse pohdinnan alla oleva teksti. "
Mikä on sinun käsityksesi tuon 1Moos 1 tekstin kirjoitetun muodon synnystä ? Mihin asti se on ollut perimätietoa (vai kenties lainkaan), milloin se on ehkä saanut ensimmäisen muotonsa ja milloin kenties nykyisen muodon ?
Sikäli kun katselee luomiseen liittyviä tekstejä eri VT:n kirjoista, niissä annetaan melko erilaisia näkemyksiä luomiseen; esim. Psalmit tai Sanalaskut antavat aivan erilaisen kuvan luomisesta kuin vaikkapa Jesaja. Vähintäänkin herää oletus, etteivät he kenties olleet lukeneet samaa luomiskertomusta lainkaan.

Kai kirjoitti: «Ehkä tekstissä on ajatus ihmiskunnan veljeydestä ja tasa-arvosta ja ihmisen vastuusta luomakunnasta.»

Tämä on kovin kaukana siitä nationalistisesta yleislinjasta, joka on Vanhan testamentin kertomuksissa.

v.aari kirjoitti:

Kai kirjoitti: «Ehkä tekstissä on ajatus ihmiskunnan veljeydestä ja tasa-arvosta ja ihmisen vastuusta luomakunnasta.»

Tämä on kovin kaukana siitä nationalistisesta yleislinjasta, joka on Vanhan testamentin kertomuksissa.

Lue lisää

Totta - veljeys ja tasa-arvo ei minustakaan tule VT:ssä esiin, ja kaikkein vähiten näissä P-lähteen osuuksissa. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo taidettiin keksiä aika kauan tuon jälkeen.
Mutta toisaalta, "mieheksi ja naiseksi" on kyllä huomattavasti tasa-arvoisempi kuin se kuva jota edustaa 1 Moos 2-3 (J-lähde), jonka teksti asettaa naisen miehen avuksi ja miehen naista vallitsevaksi.

Toki Luomiskertomuksen alkuperäinen merkitys sen kuulleille ihmisille on tärkeintä, mutta se ei sulje pois sitä tosiasiaa tai mahdollisuutta, että Jumala on puhunut Aatamille ja sen jälkeen Seetin sukulinjassa muille valituille siten, että on sisällyttänyt luomiskertomukseen hengellisiä kuvia tulevaisuudesta. Johan siellä on heti syntiinlankeemuksen jälkeen profetia Jeesuksesta (vaimon siemen). Ja niin kuin on osoitettu, sisältävät luomistapahtuman kummatkin kuvaukset paljon kuvallista ilmoitusta Raamattua hengellisesti tutkiville Jumalan lapsille (esim. seitsenpäiväinen luomisviikko ja pelastushistoria).

Jokainen voi sitten tykönään pohtia myös sitä, kuinka suuri osa luomiskertomuksesta on Jumalan vaikuttamaa (inspiraatio/ Jumalan suoran puheen talletus suullisena/kirjallisena perimätietona jälkipolville) ja kuinka suuri osa on ihmisten kerrontaa (ihmisen omaan ajattelukykyyn, tietoon ja tahtoon perustuvaa). Kuinka paljon ihmisten kerronta sisältää inhimillisiä virheitä jotka perustuvat kertojan Jumala-kuvaan, maailmankuvaan ja uskomuksiin tms.?

Jokainen voi miettiä myös sitä, kuvaako Vanha testamentti kaikilta osin samaa Jumalaa kuin Uusi testamentti? Monet ovat väittäneet, että Vanhassa testamentissa kuvataan joissakin kohdissa Jumalaa erilaisena kuin hän todellisuudessa on. On jopa niitä, jotka näkevät joissakin kohdissa Israelin heimojumalaksi sanotun epäjumalan luojan ja ainoan totisen Jumalan sijasta.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Toki Luomiskertomuksen alkuperäinen merkitys sen kuulleille ihmisille on tärkeintä, mutta se ei sulje pois sitä tosiasiaa tai mahdollisuutta, että Jumala on puhunut Aatamille ja sen jälkeen Seetin sukulinjassa muille valituille siten, että on sisällyttänyt luomiskertomukseen hengellisiä kuvia tulevaisuudesta. Johan siellä on heti syntiinlankeemuksen jälkeen profetia Jeesuksesta (vaimon siemen). Ja niin kuin on osoitettu, sisältävät luomistapahtuman kummatkin kuvaukset paljon kuvallista ilmoitusta Raamattua hengellisesti tutkiville Jumalan lapsille (esim. seitsenpäiväinen luomisviikko ja pelastushistoria).

Jokainen voi sitten tykönään pohtia myös sitä, kuinka suuri osa luomiskertomuksesta on Jumalan vaikuttamaa (inspiraatio/ Jumalan suoran puheen talletus suullisena/kirjallisena perimätietona jälkipolville) ja kuinka suuri osa on ihmisten kerrontaa (ihmisen omaan ajattelukykyyn, tietoon ja tahtoon perustuvaa). Kuinka paljon ihmisten kerronta sisältää inhimillisiä virheitä jotka perustuvat kertojan Jumala-kuvaan, maailmankuvaan ja uskomuksiin tms.?

Jokainen voi miettiä myös sitä, kuvaako Vanha testamentti kaikilta osin samaa Jumalaa kuin Uusi testamentti? Monet ovat väittäneet, että Vanhassa testamentissa kuvataan joissakin kohdissa Jumalaa erilaisena kuin hän todellisuudessa on. On jopa niitä, jotka näkevät joissakin kohdissa Israelin heimojumalaksi sanotun epäjumalan luojan ja ainoan totisen Jumalan sijasta.

Lue lisää

"Monet ovat väittäneet, että Vanhassa testamentissa kuvataan joissakin kohdissa Jumalaa erilaisena kuin hän todellisuudessa on."
Ehkä tuo väite on hieman liioiteltu, mutta toki voidaan selkeästi nähdä että ainakin Jumalan ilmoitus itsestään kansalle jonka tärkein funktio oli tuoda keskuudestaan Vapahtaja, poikkeaa varsin paljon siitä kuvasta jonka UT:stä luemme.
Nähdäkseni se fakta että VT:n ennustukset toteutuivat Jeesuksessa vahvistaa sen, että vaikka VT oli ihmisten kirjamaa tekstiä, Jumalalla oli vahvasti sormensa pelissä. Mutta olen taipuvainen ajattelemaan että VT:n teksteissä on varsin paljon sellaista joka on ihmisistä peräisin olevaa tekstiä jota Jumala käyttää omalla tavallaan.

v.aari kirjoitti:

Kai kirjoitti: «Ehkä tekstissä on ajatus ihmiskunnan veljeydestä ja tasa-arvosta ja ihmisen vastuusta luomakunnasta.»

Tämä on kovin kaukana siitä nationalistisesta yleislinjasta, joka on Vanhan testamentin kertomuksissa.

Lue lisää

Toki Israelin käytäntö oli kaukana... eivät ymmärtäneet lukemaansa, niinkuin emme mekään aina. No löytyyhän suurennuslasilla etsien, joku teksti, jossa on edes pieni heijastus veljeydestä. Onneksi Jeesus sanoi samaa selkeämmin, vaikka kristityt, häpeä myöntää, eivät usein vieläkään tätä ymmärrä.

Kai

Niin, helpointa on nähdä luomiskertomuksessa selitys sille, miksi yleensä mitään on olemassa ja myös tietoa siitä, miten kaikki on saanut alkunsa: Jumala sanoi... ja tapahtui niin. Sanasta käy myös ilmi se, että kasvit, eläimet ja ihmiset ovat tulleet/otetut maasta (kasvit nousivat esiin maasta, eläimet tehtiin maasta/ maa tuotti eläimet, Aatami tehtiin maasta ja Eeva Aatamin kylkisiivusta eli maasta on myös Eeva Aatamin kautta).

Luomiskertomuksesta käy myös ilmi se, että evoluutioteoria ei ole se tapa, jolla Jumala on saanut aikaan lajien paljouden. Kantamuodot ovat lisääntyneet "lajinsa mukaan" ja tuottaneet lajin sisäisen muuntumisen kautta erilaisi variaatioita kantamuodosta (alalajeja), mutta kehitystä bakteerin kaltaisesta alkueliöstä lajien runsauteen ja ihmiseen ei voida tukea Raamatun kirjoituksilla.

" Tuhannet kristilliset lahkot ovat kiistattomana todistuksena siitä, että Raamattu ei ole minkään korkeamman voiman inspiroimaa."
Jos tuo lause pitäisi paikkaansa, voitaisiin aivan samoin päätellä että tiede on Jumalan inspiroimaa, koska kaikki tiedemiehet ovat luonnonlaeista yhtä mieltä.
Mutta kun se ei pidä.
Sen sijaan voidaan päätellä että eksyttäjä on olemassa, koska se on niin kovasti kristillisten ryhmien kimpussa sen sijaan että johtaisi tiedemiehet toisiaan vastaan.

FAKTAT:
- Tiede ei kumoa Luojaa, koska Luoja on tiedon lähde.
- Kaikki luomakunnassa todistaa luomisen ja lankeemuksen historiallisuudet.

Suomi. HERÄÄ!

Tuskinpa eläimet nousevat ylös kuolleista? Eikö pelastus ole vain ihmisiä varten, jotka ovat kuoleman ja kadotustuomion alaisia?

Sillä ei ole paljon merkitystä, onko kaikkeus ja maapallo miljardeja vuosia vanha vai saman ikäinen kuin ihmiskunnan historia. Ihmisen historia ulottuu kirjaimellisesti noin 6000 vuoden taakse enkä näe Raamatussa riittävän hyviä perusteita ulottaa sitä ainakaan paljon kauemmaksi. Jos ihmiskunnan historia ulottuisi kauemmaksi, nini seitsemän luomisen päivää menettäisi merkityksensä hengellisenä kuvana 7000 vuotta kestävästä pelastushistoriasta ennen ikuisuutta.

Uskon todellakin siihen, että Jumala on nopea luodessaan elämää ja uutta. Sen todistaa seurakunnan tempaus (miljoonia ja taas miljoonia herää eloon silmänräpäyksessä) ja toinen ylösnousemus, josta kirjoitinkin äskettäin näin:

Tuomion ylösnousemukseen nousevat kaikkina aikoina eläneet jumalattomat ylös... kaiketi sekin tapahtuu silmänräpäyksessä. Miljardeja ihmisiä. Jumala on todella nopea pukiessaan ihmisiä ruumiiseen (herättäessään kuolleita).

On siis täysin mahdollista, että Jumala on luonut kaiken noin 6000 vuodessa, mutta kun tutkin tarkemmin luomisen päiviä ja mitä kunakin päivänä on luotu, niin minusta luomisen päivien ei ole tarvinnut olla kunkin täsmälleen noin 24 tuntia pitkiä. Ei kuulosta uskottavalta sellainen teoria.

Sen sijaan kuulostaa hyvältä ja todentuntuiselta se, että Jumala olisi luonut ensin galaksit tähtineen, sitten aurinkokunnan planeettoineen ja kuineen (meteorien jäljet), sitten elämän (kasvit ja eläimet) (ekosysteemi valmiiksi elämän ja kuoleman kiertokulkua varten, lajien sisäistä muuntumista pitkähkön aikaa) ja lopulta ihmisen verrattain vähän aikaa sitten (se noin 6000 vuotta sitten).

Mutta sopii minulle myös nopea luominen eikä se ole aiempien tutkimusteni mukaan ristiriidassa Raamatun muiden kohtien kanssa, toisin kuin hidas luominen näyttäisi olevan. Koska en voi tietää, kenen luonnontieteilijän uskoon perustuva tulkinta on oikea, niin en voi olla varma siitä, mikä on totuus tässä asiassa. Ateistit perustavat näkemyksensä uskoon, jonka mukaan Jumala ei ole olemassa eikä ole luonut mitään, uskovat perustavat johtopäätöksensä siihen, että Jumala on luonut kaiken (joko vanha maa, vanha elämä, nuori ihminen tai nuori maa, nuori elämä, nuori ihminen). Kukaan ei pysty tieteellisesti todistamaan aukottomasti yhtään tulkintaa varmasti oikeaksi, joten...

Raamatun antamissa rajoissa on lupa pohtia eri vaihtoehtoja ja etsiä totuutta tässäkin asiassa.

H-K: "On siis täysin mahdollista, että Jumala on luonut kaiken noin 6000 vuodessa, mutta kun tutkin tarkemmin luomisen päiviä ja mitä kunakin päivänä on luotu, niin minusta luomisen päivien ei ole tarvinnut olla kunkin täsmälleen noin 24 tuntia pitkiä. Ei kuulosta uskottavalta sellainen teoria."

Täsmennän. Luominen = 6 päivää/vrk duunia 1 päivä/vrk lepoa. Luomakunnalle säädetty aika = 6000 vuotta ohdakkeita 1000 vuotta lepoa.

Ps. Raamatussa ei ole ristiriitaa. Ristiriidat ovat ihmisten päissä. I think. Järjestys:

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Moos.1.html

Toisaalta ajattelen sitten myös niin, että luomisen päivien ei ole tarvinnut olla jokaisen täsmälleen yhden vuorokauden mittainen. Kuulostaa melko omituiselta, että valon tulemiseen meni yksi päivä, taivaan ja maan vesien erottamiseen yksi päivä, ja auringon, kuun ja tähtien tekemiseen myös yksi päivä samoin kuin kasvien tekemiseen yksi päivä ja veden ja taivaan eläinten tekemiseen yksi päivä ja maaeläinten ja ihmisen tekemiseen taas yksi päivä ja sitten sapatin lepoon taas yksi päivä. Vaikuttaa siltä, että tämä jako kuuteen päivään ja sapattiin eli seitenpäiväiseen viikkoon olisi luomisen yhteydessä keinotekoinen. Luomisen päivät eivät kuvaisikaan kirjaimellisesti yhden vuorokauden ajanjaksoa eikä luomisen järjestyksenkään tarvitsisi olla kirjaimellisesti se, mikä on mainittu.

Sitä en kuitenkaan ole taipuvainen uskomaan, että luomiskertomukseen olisi lisätty jäljestäpäin jako seitsemään päivään sapatin vuoksi, joka olisi keksitty tai Jumalan säätämä vasta Mooseksen aikana. Luomiskertomus ja sen kaksi eri versiota ovat ymmärtääkseni perimätietoa, joka on välittynyt Moosekselle ja joku hänen aikalaisensa on sitten koonnut kaikki Genesiksen kertomukset yhteen ja niin muodostui 1. Mooseksen kirja. Kuulostaa aika hurjalta ajatella, että joku olisi jäljestäpäin muokannut perimätietoa niin paljon ja se muokattu versio olisi tullut valituksi Raamattuun Jumalan sallimuksesta (ei kaiketi johdatuksesta?).

Ajatteletko niin, että luominen on jaettu vasta lain antamisen jälkeen Mooseksen aikalaisen toimesta kuuteen päivään ja sapattiin, sapatin käskyn tueksi? Antoiko Jumala sapatin käskyn vai keksivätkö ihmiset sen itse? Kuka oli se Jumala, joka puhui Moosekselle ja jonka sanat Mooses kirjoitti lain kirjaan? Ja myös kivitaulujen kymmenen käskysanaa on kirjoitettu muualle kuin alkuperäisiin kivitauluihin, jotta kansa on voinut lukea niitä käskysanoja kaikkialla.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Toisaalta ajattelen sitten myös niin, että luomisen päivien ei ole tarvinnut olla jokaisen täsmälleen yhden vuorokauden mittainen. Kuulostaa melko omituiselta, että valon tulemiseen meni yksi päivä, taivaan ja maan vesien erottamiseen yksi päivä, ja auringon, kuun ja tähtien tekemiseen myös yksi päivä samoin kuin kasvien tekemiseen yksi päivä ja veden ja taivaan eläinten tekemiseen yksi päivä ja maaeläinten ja ihmisen tekemiseen taas yksi päivä ja sitten sapatin lepoon taas yksi päivä. Vaikuttaa siltä, että tämä jako kuuteen päivään ja sapattiin eli seitenpäiväiseen viikkoon olisi luomisen yhteydessä keinotekoinen. Luomisen päivät eivät kuvaisikaan kirjaimellisesti yhden vuorokauden ajanjaksoa eikä luomisen järjestyksenkään tarvitsisi olla kirjaimellisesti se, mikä on mainittu.

Sitä en kuitenkaan ole taipuvainen uskomaan, että luomiskertomukseen olisi lisätty jäljestäpäin jako seitsemään päivään sapatin vuoksi, joka olisi keksitty tai Jumalan säätämä vasta Mooseksen aikana. Luomiskertomus ja sen kaksi eri versiota ovat ymmärtääkseni perimätietoa, joka on välittynyt Moosekselle ja joku hänen aikalaisensa on sitten koonnut kaikki Genesiksen kertomukset yhteen ja niin muodostui 1. Mooseksen kirja. Kuulostaa aika hurjalta ajatella, että joku olisi jäljestäpäin muokannut perimätietoa niin paljon ja se muokattu versio olisi tullut valituksi Raamattuun Jumalan sallimuksesta (ei kaiketi johdatuksesta?).

Ajatteletko niin, että luominen on jaettu vasta lain antamisen jälkeen Mooseksen aikalaisen toimesta kuuteen päivään ja sapattiin, sapatin käskyn tueksi? Antoiko Jumala sapatin käskyn vai keksivätkö ihmiset sen itse? Kuka oli se Jumala, joka puhui Moosekselle ja jonka sanat Mooses kirjoitti lain kirjaan? Ja myös kivitaulujen kymmenen käskysanaa on kirjoitettu muualle kuin alkuperäisiin kivitauluihin, jotta kansa on voinut lukea niitä käskysanoja kaikkialla.

Lue lisää

Kysymys on nyt siitä, oliko jako seitsenpäiväiseen viikkoon käytössä jo ennen Moosesta vai tuliko se käyttöön vasta Mooseksen aikana? Sitä jakoahan näytetään käytetyn erämaavaelluksen aikana jo ennen lain antamista vuorella. Onko sekin kohta jäljestäpäin lisätty väärennös, jossa sapattia vietettiin ennen lain antoa?

Nähdäkseni käskyjä on ollut kivitauluissa kymmenen mutta niiden sisällöstä käytetään termejä "10 käskyä", "käskysanaa" tai "sanaa". Mielestäni ei ole perustetta ajatella että nuo kivitaulujen käskyt olisivat olleet pitkiä jaarituksia perusteluineen tai selvennyksineen, vaan todellakin: käskysanoja.
Älä tapa. (muista) pitää lepopäivä. Älä himoitse. Alä pidä muita jumalia.
Ei tuo "älä himoitse" ole yhtään sen vaikeampi ymmärtää kuin "älä tapa". En pidä todennäköisenä että Jumala lähtisi listaamaan himoitsemisen objekteja erikseen, vastaavasti en pidä todennäköisenä että käskyihin kuuluisi selitys sille, miksi vanhempia kannattaa kunnioittaa.
Kun pohdit kivitaulujen sisältöä ja tarkoitusta tai sitä kenelle sapatti oikeasti annettiin pakolliseksi lepopäiväksi, kannattaa lukea kertomus mannasta 2Moos 16 sekä tutustua ajatuksella Hes 20 lukuun, pitäen mielessä myös sen että Jeesus antoi "uuden käskyn" uuteen liittoon ja 10 käskystä 9 toistetaan UT:ssä ohjeena kristityn elämään.
"Sitä en kuitenkaan ole taipuvainen uskomaan, että luomiskertomukseen olisi lisätty jäljestäpäin jako seitsemään päivään sapatin vuoksi"
Siitä ei varmaankaan ole kysymys. Sen sijaan, jos tutustuu 1. luomiskertomukseen paremmin, ymmärtää että koko luku pyörii vain ja ainoastaan numeron 7 ympärillä. Ja 7 on luku joka näkyy läpi koko Raamatun, joten voimme lähteä siitä että 7 liittyy paljon muuhunkin kuin luomispäiviin tai sapattiin, ja on aivan ilmiselvää että kun luomiskertomus kirjoitettiin nykyiseen muotoonsa, kirjoittaja on luultavimmin tarkoituksella suunnitellut tuon 7-toiston sinne, laskenut merkkien määrän, sommitellut kappaleet yms, koska vahingossa se 7 ei tuonne ole niin moninkertaisesti ja monitasoisesti mennyt. Kannattaa pitää mielessä että jos vastaavan 7-toistoisen tekstin kirjoittaisi uudelleen vaikka suomeksi siten että kaikki tuo 7-toistoisuus sinne saataisiin, menisi siihen kirjailijalta varmaan kevyesti viikon päivät pelkässä sommittelussa.
Ei siis liene tarkoituksenmukaista mietiskellä miksi juuri 7 päivää, koska siihen emme vastausta löydä, voimme ainoastaan miettiä onko sapatti ihmistä varten vai ihminen sapattia varten.

Exap kirjoitti:

Nähdäkseni käskyjä on ollut kivitauluissa kymmenen mutta niiden sisällöstä käytetään termejä "10 käskyä", "käskysanaa" tai "sanaa". Mielestäni ei ole perustetta ajatella että nuo kivitaulujen käskyt olisivat olleet pitkiä jaarituksia perusteluineen tai selvennyksineen, vaan todellakin: käskysanoja.
Älä tapa. (muista) pitää lepopäivä. Älä himoitse. Alä pidä muita jumalia.
Ei tuo "älä himoitse" ole yhtään sen vaikeampi ymmärtää kuin "älä tapa". En pidä todennäköisenä että Jumala lähtisi listaamaan himoitsemisen objekteja erikseen, vastaavasti en pidä todennäköisenä että käskyihin kuuluisi selitys sille, miksi vanhempia kannattaa kunnioittaa.
Kun pohdit kivitaulujen sisältöä ja tarkoitusta tai sitä kenelle sapatti oikeasti annettiin pakolliseksi lepopäiväksi, kannattaa lukea kertomus mannasta 2Moos 16 sekä tutustua ajatuksella Hes 20 lukuun, pitäen mielessä myös sen että Jeesus antoi "uuden käskyn" uuteen liittoon ja 10 käskystä 9 toistetaan UT:ssä ohjeena kristityn elämään.
"Sitä en kuitenkaan ole taipuvainen uskomaan, että luomiskertomukseen olisi lisätty jäljestäpäin jako seitsemään päivään sapatin vuoksi"
Siitä ei varmaankaan ole kysymys. Sen sijaan, jos tutustuu 1. luomiskertomukseen paremmin, ymmärtää että koko luku pyörii vain ja ainoastaan numeron 7 ympärillä. Ja 7 on luku joka näkyy läpi koko Raamatun, joten voimme lähteä siitä että 7 liittyy paljon muuhunkin kuin luomispäiviin tai sapattiin, ja on aivan ilmiselvää että kun luomiskertomus kirjoitettiin nykyiseen muotoonsa, kirjoittaja on luultavimmin tarkoituksella suunnitellut tuon 7-toiston sinne, laskenut merkkien määrän, sommitellut kappaleet yms, koska vahingossa se 7 ei tuonne ole niin moninkertaisesti ja monitasoisesti mennyt. Kannattaa pitää mielessä että jos vastaavan 7-toistoisen tekstin kirjoittaisi uudelleen vaikka suomeksi siten että kaikki tuo 7-toistoisuus sinne saataisiin, menisi siihen kirjailijalta varmaan kevyesti viikon päivät pelkässä sommittelussa.
Ei siis liene tarkoituksenmukaista mietiskellä miksi juuri 7 päivää, koska siihen emme vastausta löydä, voimme ainoastaan miettiä onko sapatti ihmistä varten vai ihminen sapattia varten.

Lue lisää

Lain tauluissa on lukenut "Muista pitää sapatti", joka on juutalaisilla ollut aina viikon seitsemäs päivä, ei mikään muu. Jeesus ja apostolit pitivät sapatin, apostolit vielä Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, vaikka jotkut väittävät heidän lopettaneen sapatin vieton ja alkaneen pyhittää viikon ensimmäistä päivää eli sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa ja kuulostaa vähintäänkin omituiselta. Miksi Jumala olisi käskenyt tai johdattanut opetuslapsia pyhittämään päivän, jonka pakanat pyhittivät epäjumalanpalvonnalle, auringonjumalan päivän?

Sikäli kuin auringonjumalan päivä eli sunnuntai oli Rooman valtakunnassa yleinen lepopäivä (näin muistelen jostakin lukeneeni), niin juutalaiset ja kristityt erosivat epäjumalanpalvojista myös sitä kautta, että he pyhittivät sapatin, mutta muut pyhittivät auringon päivän lepopäivänään (tai jonkin muun pakanajumalien päivän).

Viikon jakaminen seitsemään päivään on luultavasti saanut alkunsa myös muualla kuin muinoin Seetin sukulinjassa tai viimeistään Mooseksen aikana Israelissa. Myös pakanat ovat jakaneet viikon seitsemään päivään ja antaneet päiville epäjumalien tai taivaankappaleiden nimiä (nämä nimet ovat edelleen nähtävissä monissa kielissä).

Se, että Mooseksen kirjassa Herra sanoo sapatin olevan merkki Israelin ja hänen välillään, ja että sapattia tuli viettää sen muistoksi, että Herra vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, puoltavat tulkintaa, jonka mukaan sapatti olisi annettu vasta Mooseksen laissa, lain tauluissa. Mutta koska myös luominen mainitaan sapatin vieton perusteissa, niin asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

Sitäkään ei tiedetä varmasti, minkä lain Herra antoi Israelille jo Maarassa (2Moos 15:25), sillä lain taulut annettiin vasta tämän jälkeen ja sitten myös lain kirjan sanat, kun "Jumala puhui" kasvoista kasvohin Moosekselle. (2Moos 19 jne.) Se ainakin nähdään, että sapatin käsky oli annettu jo ennen Siinain vuorta. (2Moos 16:23) Se, että sapatti olisi ollut Israelin ja patriarkkojen käytössä jo ennen Moosesta, on spekulaatioiden varassa, mutta luomiskertomuksesta löytyy vähintäänkin esikuva sapatille, kun Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä.

Olisi omituista myös se, jos yksi kymmenestä käskystä ei olisikaan kirjoitettu uuden liiton Jumalan lasten lihasydämiin Pyhällä Hengellä. (2Kor 3) Kaikki muut käskyt on kuitenkin sinne kirjoitettu sen perusteella, että ne käskyt ovat samat käskyt, jotka oli vanhan liiton aikana kirjoitettu lain tauluihin. Ja sapatin käsky luomisen muistoksi on osoitus Jumalan rakastamisesta, niin että sopii kolmen muun Jumalan ja ihmisten väliä koskevan käskyn joukkoon.

Kymmenestä käskystä on sanottu, että se on ikuinen moraalilaki, mutta sapatin käsky ei kuulu moraalilakiin. Ei siinä mielessä kuin kuusi viimeistä käskyä, jotka koskevat ihmisten välisiä suhteita (lähimmäisen rakkautta). Mutta eikö se kuulu moraalilakiin, että emme pidä muita jumalia, emme tee jumalakuvia ja palvo niitä, emmekä lausu turhaan Jumalan nimeä (emme vanno väärin tms.)? Miksi sapatin vietto olisi vähemmän moraaliin liittyvä kuin nämä kolme käskyä?

Sapatin käsky on kieltämättä erilainen kuin muut moraalilain käskyt. Sen kirjaimellista tulkintaa on lupa rikkoa, jos lähimmäisen rakkaus vaatii sitä. Jos joku tarvitsee lääkäriä, ambulanssia, sairaanhoitajaa, hissin huoltomiestä, poliisia, tms. sapattina, niin rakkaus velvoittaa näitä tekemään työtä myös sapattina, jotta lähimmäinen tulisi autetuksi. Sen vuoksi sapattia ei pitäisi ainakaan pikkutarkkoine säädöksineen arvostaa liian korkealle.

Hesekiel 20 kertoo siitä, miten Israel kääntyi pois elävästä Jumalasta ja alkoi palvoa epäjumalia. Siinä samalla tuli varmaan rikottua sapattikin tai sapatit (vuotuiset sapatin juhlat), koska epäjumalanpalvontaan kuuluivat muut juhlat ja eri lepopäivä, otaksun.

Tärkeämpää kuin jonkin tietyn päivän valikoiminen lepopäiväksi (sapatti) on rakastaminen ja lepo Herrassa. En arvosta sen vuoksi sapattia yli sen, mikä sen arvo ja sovellus käytännön elämässä on. Sapatti on annettu ihmisen parhaaksi, lepopäiväksi, jolloin voi erityisellä tavalla myös erottaa aikaa Jumalalle. Jos sapattia tai muuta lepopäivää painotetaan väärällä tavalla, kääntyy se noudattajaansa vastaan ja muodostuu raskaaksi lain kuormaksi, vääräksi ikeeksi.

Jeesus antoi "uuden käskyn" jonka mukaan opetuslasten tuli rakastaa toisiaan niin kuin Jeesus rakasti heitä. Suurin rakkaus on sitä, että antaa henkensä ystävänsä edestä (Jeesus antoi henkensä syntisten edestä, mikä on vielä suurempaa rakkautta).

Uuden liiton Jumalan palvelijalle on annettu pidettäväksi rakkauden kaksoiskäsky: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Jos rikon yhtä käskyä vastaan kymmenen käskyn joukosta, niin rikon myös tätä rakkauden käskyä. Jos pidän muita jumalia, niin rikon 1. käskyä vastaan. Jos teen jumalankuvia ja palvon niitä, niin rikon 2. käskyä vastaan. Osoitan tällä käskyjen rikkomisella sen, että en rakasta Jumalaa käytännön teoissa ja elämässä, vaikka suullani muuta todistaisin.

Sama tilanne on kuuden lähimmäisten välisiä suhteita koskevan käskyn kanssa. Jos varastan, niin en rakasta lähimmäistä niin kuin itseäni. Jos murhaan, niin en rakasta lähimmäistäni. Jne.

Uuden liiton rakkauden kaksoiskäsky pitää sisällään silti myös enemmän kuin vain kymmenen käskyä. Kymmenen käskyä ovat esistetyt kielteisessä muodossa ja kertovat, mitä ei ole lupa tehdä. Ne eivät sano sitä, mitä on lupa tehdä ja jos ei tee, niin se muodostuu synniksi ja on osoitus siitä, että minä en rakasta. Jos näen veljen olevan nälissään enkä anna hänelle ruokaa, niin en riko 10 käskyä vastaan suoraan, mutta rikon silti lähimmäisen ja Jumalan rakastamisen käskyjä vastaan. En rakasta lähimmäistä, koska en pidä huolta hänestä: lyön laimin hänet. En rakasta Jumalaa, koska en rakasta lähimmäistäni. Miten joku voisi rakastaa Jumalaa, jota ei näe, jos ei rakasta lähimmäistä, jonka näkee?

Jotenkin näin tämän asian olen ymmärtänyt ja pidän 10 käskyä hyvänä ohjenuorana kristityille, mutta on myös paljon muuta, mitä on hyvä noudattaa ja tehdä, jotta pitäisimme rakkauden käskyt. Eikä niitä voi mitenkään muuten edes pitää kuin muuttumalla mieleltä, sydämen ympärileikkauksen kautta. Jos "luonto" ei muutu lihallisesta ja itsekkäästä hengelliseksi ja rakastavaksi Jumalan suorittaman sydämen ympärileikkauksen kautta, ei ihminen pysty rakastamaan pyyteettömästi, niin kuinmeidän taivaallinen isämme. Jeesus on tästä pyyteettömästä rakkaudesta esikuva ja Jumala kasvattaa lapsiaan Kristuksen täydellisyyttä kohti. Saavutamme sen kuitenkin vasta ylösnousemuksessa, uskon mä....

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Lain tauluissa on lukenut "Muista pitää sapatti", joka on juutalaisilla ollut aina viikon seitsemäs päivä, ei mikään muu. Jeesus ja apostolit pitivät sapatin, apostolit vielä Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, vaikka jotkut väittävät heidän lopettaneen sapatin vieton ja alkaneen pyhittää viikon ensimmäistä päivää eli sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa ja kuulostaa vähintäänkin omituiselta. Miksi Jumala olisi käskenyt tai johdattanut opetuslapsia pyhittämään päivän, jonka pakanat pyhittivät epäjumalanpalvonnalle, auringonjumalan päivän?

Sikäli kuin auringonjumalan päivä eli sunnuntai oli Rooman valtakunnassa yleinen lepopäivä (näin muistelen jostakin lukeneeni), niin juutalaiset ja kristityt erosivat epäjumalanpalvojista myös sitä kautta, että he pyhittivät sapatin, mutta muut pyhittivät auringon päivän lepopäivänään (tai jonkin muun pakanajumalien päivän).

Viikon jakaminen seitsemään päivään on luultavasti saanut alkunsa myös muualla kuin muinoin Seetin sukulinjassa tai viimeistään Mooseksen aikana Israelissa. Myös pakanat ovat jakaneet viikon seitsemään päivään ja antaneet päiville epäjumalien tai taivaankappaleiden nimiä (nämä nimet ovat edelleen nähtävissä monissa kielissä).

Se, että Mooseksen kirjassa Herra sanoo sapatin olevan merkki Israelin ja hänen välillään, ja että sapattia tuli viettää sen muistoksi, että Herra vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, puoltavat tulkintaa, jonka mukaan sapatti olisi annettu vasta Mooseksen laissa, lain tauluissa. Mutta koska myös luominen mainitaan sapatin vieton perusteissa, niin asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

Sitäkään ei tiedetä varmasti, minkä lain Herra antoi Israelille jo Maarassa (2Moos 15:25), sillä lain taulut annettiin vasta tämän jälkeen ja sitten myös lain kirjan sanat, kun "Jumala puhui" kasvoista kasvohin Moosekselle. (2Moos 19 jne.) Se ainakin nähdään, että sapatin käsky oli annettu jo ennen Siinain vuorta. (2Moos 16:23) Se, että sapatti olisi ollut Israelin ja patriarkkojen käytössä jo ennen Moosesta, on spekulaatioiden varassa, mutta luomiskertomuksesta löytyy vähintäänkin esikuva sapatille, kun Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä.

Olisi omituista myös se, jos yksi kymmenestä käskystä ei olisikaan kirjoitettu uuden liiton Jumalan lasten lihasydämiin Pyhällä Hengellä. (2Kor 3) Kaikki muut käskyt on kuitenkin sinne kirjoitettu sen perusteella, että ne käskyt ovat samat käskyt, jotka oli vanhan liiton aikana kirjoitettu lain tauluihin. Ja sapatin käsky luomisen muistoksi on osoitus Jumalan rakastamisesta, niin että sopii kolmen muun Jumalan ja ihmisten väliä koskevan käskyn joukkoon.

Kymmenestä käskystä on sanottu, että se on ikuinen moraalilaki, mutta sapatin käsky ei kuulu moraalilakiin. Ei siinä mielessä kuin kuusi viimeistä käskyä, jotka koskevat ihmisten välisiä suhteita (lähimmäisen rakkautta). Mutta eikö se kuulu moraalilakiin, että emme pidä muita jumalia, emme tee jumalakuvia ja palvo niitä, emmekä lausu turhaan Jumalan nimeä (emme vanno väärin tms.)? Miksi sapatin vietto olisi vähemmän moraaliin liittyvä kuin nämä kolme käskyä?

Sapatin käsky on kieltämättä erilainen kuin muut moraalilain käskyt. Sen kirjaimellista tulkintaa on lupa rikkoa, jos lähimmäisen rakkaus vaatii sitä. Jos joku tarvitsee lääkäriä, ambulanssia, sairaanhoitajaa, hissin huoltomiestä, poliisia, tms. sapattina, niin rakkaus velvoittaa näitä tekemään työtä myös sapattina, jotta lähimmäinen tulisi autetuksi. Sen vuoksi sapattia ei pitäisi ainakaan pikkutarkkoine säädöksineen arvostaa liian korkealle.

Hesekiel 20 kertoo siitä, miten Israel kääntyi pois elävästä Jumalasta ja alkoi palvoa epäjumalia. Siinä samalla tuli varmaan rikottua sapattikin tai sapatit (vuotuiset sapatin juhlat), koska epäjumalanpalvontaan kuuluivat muut juhlat ja eri lepopäivä, otaksun.

Tärkeämpää kuin jonkin tietyn päivän valikoiminen lepopäiväksi (sapatti) on rakastaminen ja lepo Herrassa. En arvosta sen vuoksi sapattia yli sen, mikä sen arvo ja sovellus käytännön elämässä on. Sapatti on annettu ihmisen parhaaksi, lepopäiväksi, jolloin voi erityisellä tavalla myös erottaa aikaa Jumalalle. Jos sapattia tai muuta lepopäivää painotetaan väärällä tavalla, kääntyy se noudattajaansa vastaan ja muodostuu raskaaksi lain kuormaksi, vääräksi ikeeksi.

Lue lisää

Siis, sapatin pyhittäminen erotti Israelin ja sitten myös uuden liiton Jumalan kansan muista kansoista, jotka viettivät lepopäivänään auringon päivää tai ehkä myös muita päiviä, mutta eivät sapattia. Muslimit viettävät perjantaita omana pyhäpäivänään, joten sapatti erottaa edelleen opetusta saaneet ja sapatin käskyä noudattavat kristityt muista "kansoista" (uskonnoista).

Kun luin tuon edellisen viestini, niin tulin toisiin aatoksiin koskien sapatin käskyä muiden käskyjen rinnalla. Mielestäni on paljon pahempi rikos pitää muita jumalia tai palvoa jumalankuvia tai käyttää väärin Jumalan nimeä kuin olla viettämättä lepopäivää juuri sapattina (tai että ei vietä ollenkaan). Nuo kolme muuta rikettä ja kuuden muun käskyn rikkominen osoittavat mielestäni huonompaa moraalia kuin sapatin käskyn noudattamatta jättäminen. Sapattihan on annettu ihmiselle levon päiväksi, joten ihminen rikkoo siinä enemmän itseään vastaan kuin lähimmäistä vastaan. Lähimmäinen ei siitä vahingoitu, ellei sitten pahoita mieltään, jos jätän noudattamatta sapattia.

Tämän perusteella sapatti ei ole niin tärkeä noudatettavien käskyjen joukossa kuin yhdeksän muuta käskyä. Sen vuoksi siitä ei pitäisi tehdä niin suurta numeroa kuin nyt on tehty - ei myöskään sunnuntaista. Oman herransa edessä jokainen päiviä valikoiva seisoo tai kaatuu, joten tämän asian vuoksi ei pitäisi kovin ankarasti ketään tuomita. Sen perusteella ei voida ainakaan sitä sanoa, että kuka on Kristuksen ruumiin jäsen ja kuka ei. Tässä kohdassa monet adventistit ovat menneet harhaan, kun pitävät sapatin käskyn "kirjaimellista" noudattamista merkkinä, josta erottaa lopulta Kristuksen omat ja muut ihmiset (opetus pedon merkistä).


Sapatista levon päivänä vielä sen verran, että jos ihminen ei lepää riittävän usein ja pitkään työstään, niin se johtaa sairastumiseen tai vähintään työkyvyn heikkenemiseen. On siten sekä työnantajan (isäntä) että työntekijän (orja) etu, että lepopäivää tai riittäviä taukoja työstä vietetään. Jumala on tehnyt meidät sellaisiksi, että me emme jaksa yhtäjaksoista työntekoa ilman lepoa yhtä hyvin kuin jaksoissa, joissa lepopäivä katkaisee rytmin ja auttaa meitä palautumaan. Nykyään käytössä olevat kaksi lepopäivää voivat olla jopa liikaa, sikäli kuin Jumala on tarkoittanut meidät tekemään työtä kuusi päivää viikossa. En silti valita ja välistä sitä vanhana väsyy, vaikka pitäisi kaksi lepopäivää viikossa.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Lain tauluissa on lukenut "Muista pitää sapatti", joka on juutalaisilla ollut aina viikon seitsemäs päivä, ei mikään muu. Jeesus ja apostolit pitivät sapatin, apostolit vielä Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, vaikka jotkut väittävät heidän lopettaneen sapatin vieton ja alkaneen pyhittää viikon ensimmäistä päivää eli sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa ja kuulostaa vähintäänkin omituiselta. Miksi Jumala olisi käskenyt tai johdattanut opetuslapsia pyhittämään päivän, jonka pakanat pyhittivät epäjumalanpalvonnalle, auringonjumalan päivän?

Sikäli kuin auringonjumalan päivä eli sunnuntai oli Rooman valtakunnassa yleinen lepopäivä (näin muistelen jostakin lukeneeni), niin juutalaiset ja kristityt erosivat epäjumalanpalvojista myös sitä kautta, että he pyhittivät sapatin, mutta muut pyhittivät auringon päivän lepopäivänään (tai jonkin muun pakanajumalien päivän).

Viikon jakaminen seitsemään päivään on luultavasti saanut alkunsa myös muualla kuin muinoin Seetin sukulinjassa tai viimeistään Mooseksen aikana Israelissa. Myös pakanat ovat jakaneet viikon seitsemään päivään ja antaneet päiville epäjumalien tai taivaankappaleiden nimiä (nämä nimet ovat edelleen nähtävissä monissa kielissä).

Se, että Mooseksen kirjassa Herra sanoo sapatin olevan merkki Israelin ja hänen välillään, ja että sapattia tuli viettää sen muistoksi, että Herra vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, puoltavat tulkintaa, jonka mukaan sapatti olisi annettu vasta Mooseksen laissa, lain tauluissa. Mutta koska myös luominen mainitaan sapatin vieton perusteissa, niin asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

Sitäkään ei tiedetä varmasti, minkä lain Herra antoi Israelille jo Maarassa (2Moos 15:25), sillä lain taulut annettiin vasta tämän jälkeen ja sitten myös lain kirjan sanat, kun "Jumala puhui" kasvoista kasvohin Moosekselle. (2Moos 19 jne.) Se ainakin nähdään, että sapatin käsky oli annettu jo ennen Siinain vuorta. (2Moos 16:23) Se, että sapatti olisi ollut Israelin ja patriarkkojen käytössä jo ennen Moosesta, on spekulaatioiden varassa, mutta luomiskertomuksesta löytyy vähintäänkin esikuva sapatille, kun Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä.

Olisi omituista myös se, jos yksi kymmenestä käskystä ei olisikaan kirjoitettu uuden liiton Jumalan lasten lihasydämiin Pyhällä Hengellä. (2Kor 3) Kaikki muut käskyt on kuitenkin sinne kirjoitettu sen perusteella, että ne käskyt ovat samat käskyt, jotka oli vanhan liiton aikana kirjoitettu lain tauluihin. Ja sapatin käsky luomisen muistoksi on osoitus Jumalan rakastamisesta, niin että sopii kolmen muun Jumalan ja ihmisten väliä koskevan käskyn joukkoon.

Kymmenestä käskystä on sanottu, että se on ikuinen moraalilaki, mutta sapatin käsky ei kuulu moraalilakiin. Ei siinä mielessä kuin kuusi viimeistä käskyä, jotka koskevat ihmisten välisiä suhteita (lähimmäisen rakkautta). Mutta eikö se kuulu moraalilakiin, että emme pidä muita jumalia, emme tee jumalakuvia ja palvo niitä, emmekä lausu turhaan Jumalan nimeä (emme vanno väärin tms.)? Miksi sapatin vietto olisi vähemmän moraaliin liittyvä kuin nämä kolme käskyä?

Sapatin käsky on kieltämättä erilainen kuin muut moraalilain käskyt. Sen kirjaimellista tulkintaa on lupa rikkoa, jos lähimmäisen rakkaus vaatii sitä. Jos joku tarvitsee lääkäriä, ambulanssia, sairaanhoitajaa, hissin huoltomiestä, poliisia, tms. sapattina, niin rakkaus velvoittaa näitä tekemään työtä myös sapattina, jotta lähimmäinen tulisi autetuksi. Sen vuoksi sapattia ei pitäisi ainakaan pikkutarkkoine säädöksineen arvostaa liian korkealle.

Hesekiel 20 kertoo siitä, miten Israel kääntyi pois elävästä Jumalasta ja alkoi palvoa epäjumalia. Siinä samalla tuli varmaan rikottua sapattikin tai sapatit (vuotuiset sapatin juhlat), koska epäjumalanpalvontaan kuuluivat muut juhlat ja eri lepopäivä, otaksun.

Tärkeämpää kuin jonkin tietyn päivän valikoiminen lepopäiväksi (sapatti) on rakastaminen ja lepo Herrassa. En arvosta sen vuoksi sapattia yli sen, mikä sen arvo ja sovellus käytännön elämässä on. Sapatti on annettu ihmisen parhaaksi, lepopäiväksi, jolloin voi erityisellä tavalla myös erottaa aikaa Jumalalle. Jos sapattia tai muuta lepopäivää painotetaan väärällä tavalla, kääntyy se noudattajaansa vastaan ja muodostuu raskaaksi lain kuormaksi, vääräksi ikeeksi.

Lue lisää

Jos nyt olisi niin, että Jumala olisi itse käskenyt apostoleja ja juutalaisia lopettamaan sapatin vieton ja vaihtamaan sen sunnuntain pyhittämiseen, niin tästä olisi täytynyt olla profetia Vanhan testamentin puolella. Kun "lakiin tuli muutos", jonka mukaan Kristus on oleva Jumalan kansan ylimmäinen pappi ikuisesti, niin siitä oli kerrottu etukäteen Vt:ssa (Hebr 5, 7). Jos sapatin käskyyn oli tuleva muutos, niin siitäkin olisi pitänyt olla profeetallinen ilmoitus Vt:ssa, mutta onko siellä sitä vai ei? Tuollaisen väitteen esittäjien tulisi pystyä osoittamaan Vt:sta, että tällainen lain muutos on siellä ennustettu ja sanottu.

Mitä pakanuudesta Jumalan tykö kääntyneisiin tulee, niin olen jo viitannut 2Kor 3 lain käskyihin, jotka on kirjoitettu sydämiimme Jumalan hengellä. Ne ovat ne samat käskyt, jotka oli kirjoitettu kivisiin lain tauluihin Mooseksen aikana. Ellei sitten sapatille anneta pelkästään hengellistä merkitystä (lepo Herrassa), niin sitä tulisi myös kristittyjen pakanoiden noudattaa niin kuin perimätiedon mukaan ovat noudattaneet 320-luvulle asti. Kristityt saatiin luopumaan sapatin vietosta vasta sen jälkeen, kun jumalaton keisari ja katolisen luopiokirkon johtajat pakottivat heidät siihen (tai saivat luopumuksen istutettua vähän kerrassaan jo luopumuksessa eläneeseen kirkkoon).

Sopii myös ajatella sitä, mitä se kertoo moraalista, jos sapattia ei vietä? Ei ehkä niin paljon kuin jos rikkoisi 9 muuta käskyä vastaan, mutta ei kai se väärin olisi erottaa joku päivä viikosta levon päiväksi ja erityiseksi päiväksi Jumalaa ajatellen, hänen kunniakseen ja kiitokseksi?

Sitten on vielä erikseen mietittävä niitä juutalaisia, jotka uskovat Jeesukseen messiaanaan. Pitäisikö heidän juutalaisina jatkaa sapatin viettoa, jos se olisi annettu "ikuisena" merkkinä Jumalan ja Israelin välille? Vai pitäisikö heidän alkaa pyhittää sunnuntaita katolisen maailman kanssa? Mitä apostolit tekivät? Sapatin vaihtoa sunnuntain pyhittämiseksi on perusteltu juuri siten, että apostolit olisivat itse lakanneet sapattia pitämästä ja siirtyneet sunnuntain pyhittämiseen.

Kaikkein eniten minua itse asiassa harmittaa tässä asiassa toisten "kristittyjen" jyrkkä tuomitseminen harhaoppiseksi, lain orjaksi ja jopa jumalattomaksi. Näin tekevät etenkin sunnuntain pyhittäjät. Miten he olisivat vähemmän lain orjia, jos ovat ottaneet riesakseen "uuden käskyn" eli sunnuntain pyhittämisen? Ja jos tämän asian oikea ymmärtäminen olisi pelastuskysymys, niin eikö silloin sunnuntain pyhittäjät joutuisi itse "helvettiinsä", jos erehtyneitä ovat?

Vilpittömästi erehtyneitä ei pitäisi tuomita kovin kärkkäin sanoin ja heppoisin perustein "kadotuksen lapsiksi" tms. Olen tähän itsekin ajoittain syyllistynyt, koska jotkut ovat niin kovakalloisia ja kaukana siitä, miten minä olen Raamattua ymmärtänyt. Olen lisäksi saanut osakseni niin paljon helvetintuomioita, että välillä tulee tuomittua takaisin ja jopa lisättyä siihen mittaan, jolla minua on tuomittu. Lihallisuuteen taipuvainen kun olen (joskus on tosin aiheellista varoittaa muita kadotuksesta, mutta ei sentään suoraan sanoa jonkun olevan sinne matkalla, joka kuitenkin Kristukseen toivonsa on laittanut).

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Lain tauluissa on lukenut "Muista pitää sapatti", joka on juutalaisilla ollut aina viikon seitsemäs päivä, ei mikään muu. Jeesus ja apostolit pitivät sapatin, apostolit vielä Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, vaikka jotkut väittävät heidän lopettaneen sapatin vieton ja alkaneen pyhittää viikon ensimmäistä päivää eli sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa ja kuulostaa vähintäänkin omituiselta. Miksi Jumala olisi käskenyt tai johdattanut opetuslapsia pyhittämään päivän, jonka pakanat pyhittivät epäjumalanpalvonnalle, auringonjumalan päivän?

Sikäli kuin auringonjumalan päivä eli sunnuntai oli Rooman valtakunnassa yleinen lepopäivä (näin muistelen jostakin lukeneeni), niin juutalaiset ja kristityt erosivat epäjumalanpalvojista myös sitä kautta, että he pyhittivät sapatin, mutta muut pyhittivät auringon päivän lepopäivänään (tai jonkin muun pakanajumalien päivän).

Viikon jakaminen seitsemään päivään on luultavasti saanut alkunsa myös muualla kuin muinoin Seetin sukulinjassa tai viimeistään Mooseksen aikana Israelissa. Myös pakanat ovat jakaneet viikon seitsemään päivään ja antaneet päiville epäjumalien tai taivaankappaleiden nimiä (nämä nimet ovat edelleen nähtävissä monissa kielissä).

Se, että Mooseksen kirjassa Herra sanoo sapatin olevan merkki Israelin ja hänen välillään, ja että sapattia tuli viettää sen muistoksi, että Herra vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, puoltavat tulkintaa, jonka mukaan sapatti olisi annettu vasta Mooseksen laissa, lain tauluissa. Mutta koska myös luominen mainitaan sapatin vieton perusteissa, niin asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

Sitäkään ei tiedetä varmasti, minkä lain Herra antoi Israelille jo Maarassa (2Moos 15:25), sillä lain taulut annettiin vasta tämän jälkeen ja sitten myös lain kirjan sanat, kun "Jumala puhui" kasvoista kasvohin Moosekselle. (2Moos 19 jne.) Se ainakin nähdään, että sapatin käsky oli annettu jo ennen Siinain vuorta. (2Moos 16:23) Se, että sapatti olisi ollut Israelin ja patriarkkojen käytössä jo ennen Moosesta, on spekulaatioiden varassa, mutta luomiskertomuksesta löytyy vähintäänkin esikuva sapatille, kun Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä.

Olisi omituista myös se, jos yksi kymmenestä käskystä ei olisikaan kirjoitettu uuden liiton Jumalan lasten lihasydämiin Pyhällä Hengellä. (2Kor 3) Kaikki muut käskyt on kuitenkin sinne kirjoitettu sen perusteella, että ne käskyt ovat samat käskyt, jotka oli vanhan liiton aikana kirjoitettu lain tauluihin. Ja sapatin käsky luomisen muistoksi on osoitus Jumalan rakastamisesta, niin että sopii kolmen muun Jumalan ja ihmisten väliä koskevan käskyn joukkoon.

Kymmenestä käskystä on sanottu, että se on ikuinen moraalilaki, mutta sapatin käsky ei kuulu moraalilakiin. Ei siinä mielessä kuin kuusi viimeistä käskyä, jotka koskevat ihmisten välisiä suhteita (lähimmäisen rakkautta). Mutta eikö se kuulu moraalilakiin, että emme pidä muita jumalia, emme tee jumalakuvia ja palvo niitä, emmekä lausu turhaan Jumalan nimeä (emme vanno väärin tms.)? Miksi sapatin vietto olisi vähemmän moraaliin liittyvä kuin nämä kolme käskyä?

Sapatin käsky on kieltämättä erilainen kuin muut moraalilain käskyt. Sen kirjaimellista tulkintaa on lupa rikkoa, jos lähimmäisen rakkaus vaatii sitä. Jos joku tarvitsee lääkäriä, ambulanssia, sairaanhoitajaa, hissin huoltomiestä, poliisia, tms. sapattina, niin rakkaus velvoittaa näitä tekemään työtä myös sapattina, jotta lähimmäinen tulisi autetuksi. Sen vuoksi sapattia ei pitäisi ainakaan pikkutarkkoine säädöksineen arvostaa liian korkealle.

Hesekiel 20 kertoo siitä, miten Israel kääntyi pois elävästä Jumalasta ja alkoi palvoa epäjumalia. Siinä samalla tuli varmaan rikottua sapattikin tai sapatit (vuotuiset sapatin juhlat), koska epäjumalanpalvontaan kuuluivat muut juhlat ja eri lepopäivä, otaksun.

Tärkeämpää kuin jonkin tietyn päivän valikoiminen lepopäiväksi (sapatti) on rakastaminen ja lepo Herrassa. En arvosta sen vuoksi sapattia yli sen, mikä sen arvo ja sovellus käytännön elämässä on. Sapatti on annettu ihmisen parhaaksi, lepopäiväksi, jolloin voi erityisellä tavalla myös erottaa aikaa Jumalalle. Jos sapattia tai muuta lepopäivää painotetaan väärällä tavalla, kääntyy se noudattajaansa vastaan ja muodostuu raskaaksi lain kuormaksi, vääräksi ikeeksi.

Lue lisää

Rakkauden kaksoiskäsky sen alkuperäisessä muodossaan ei muuten ole kirjoitettu lain tauluihin vaan lain kirjaan. (3Moos 19:18 ja 5Moos 6:4-5, ks. jakeista 6-9 vielä se, mikä käsky on kirjoitettu Jumalan kansan otsaan ja käsiin erotuksena pedon merkistä - eipä taida olla sapatin käsky se)

Herättääkö tämä mitään ajatuksia?

Mielestäni jako moraalilakiin, siviililakiin, seremonialakiin ja sotalakeihin on oikeutettu, kun Moosesta tutkitaan. Nämä rakkauden käskyt kuuluvat ehdottomasti ikuiseen moraalilakiin kymmenen käskysanan lisäksi (joista kuitenkin ne yhdeksän ovat mielestäni tärkeämpiä kuin sapatin käsky). Moraalilakiin kuuluvat lisäksi haureuden kieltävät käskyt niin kuin Apt 15 on mainittu ja muu Ut vahvistaa tämän. Niitä käskyjä ei ole 10 käskyn joukossa (homouden ja transjutut ja pornon yms. kieltävä käsky).

Nyt tämä meni aika raskaasti off topic, mutta kun advarien palstalla ollaan, niin kaipa tämä on pikemmin sääntö kuin poikkeus... ;-) Kohta tulee Kopittelija007 koputtelemaan tänne ja kertomaan viisauksiaan... Voi sitä Jamppea! :-)

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Rakkauden kaksoiskäsky sen alkuperäisessä muodossaan ei muuten ole kirjoitettu lain tauluihin vaan lain kirjaan. (3Moos 19:18 ja 5Moos 6:4-5, ks. jakeista 6-9 vielä se, mikä käsky on kirjoitettu Jumalan kansan otsaan ja käsiin erotuksena pedon merkistä - eipä taida olla sapatin käsky se)

Herättääkö tämä mitään ajatuksia?

Mielestäni jako moraalilakiin, siviililakiin, seremonialakiin ja sotalakeihin on oikeutettu, kun Moosesta tutkitaan. Nämä rakkauden käskyt kuuluvat ehdottomasti ikuiseen moraalilakiin kymmenen käskysanan lisäksi (joista kuitenkin ne yhdeksän ovat mielestäni tärkeämpiä kuin sapatin käsky). Moraalilakiin kuuluvat lisäksi haureuden kieltävät käskyt niin kuin Apt 15 on mainittu ja muu Ut vahvistaa tämän. Niitä käskyjä ei ole 10 käskyn joukossa (homouden ja transjutut ja pornon yms. kieltävä käsky).

Nyt tämä meni aika raskaasti off topic, mutta kun advarien palstalla ollaan, niin kaipa tämä on pikemmin sääntö kuin poikkeus... ;-) Kohta tulee Kopittelija007 koputtelemaan tänne ja kertomaan viisauksiaan... Voi sitä Jamppea! :-)

Lue lisää

No niin, kirjoitit tuossa monen monta viestiä, joihin jokaiseen voisin kommentoida saman verran. Mutta kun piti käydä tekemässä ostokset viikonloppua varten niin vastaan vasta nyt... mistä saimmekin aasinsillan takaisin sapattiin ja kirjoituksiisi.
Elikkä, lyhyesti sanottuna, joudun pyytämään anteeksi etukäteen sitä että haastan nuo käsityksesi ja osoitan että se mistä tunnut lähtevän, ei ole Raamatun suoraa ilmoitusta, vaan muualta opittua ulkopuolista käsitystä on tainnut päästä mukaan.
Siis, ensinnäkin minä itse pidän sapattia TAPANI MUKAAN. Olenhan ollut adventisti jo vuosikymmeniä sitten. Tuossa mainitsit Jeesuksen ja Paavalin sapatinvietosta, mutta huomauttaisin, ettei Raamattu mainitse sanallakaan sitä että he olisivat "sapattia viettäneet". Tarkoitan, Jeesus opetti sapattisin synagoogassa ja muina päivinä muualla - mikä on aivan selvä koska muina päivinä olisikin hölmöä mennä sinne missä ei ihmisiä vilise. Jeesus paransi niin sapattina kuin muinakin päivinä; ei mistään löydy että Jeesus olisi erityisesti "pitänyt sapattia", eikä varsinkaan lepopäivää Hänen työstään. Päinvastoin, Hän itse sanoi sapattiin liittyen että Hän ja Isä tekevät yhäti työtä. Sapattina ja arkena !
Paavalikaan ei mennyt synagoogaan sapattia viettämään, vaan opettamaan. Emme siis todellakaan näe Jeesuksen, alkuseurakunnan tai Paavalin mallissa mitään erityistä "sapatin viettämistä".
Minusta lepopäivän viettäminen on hyvä asia, mutta en näe mitään ongelmaa siinä että joku haluaa pyhittää Jeesuksen ylösnousemuspäivää sapatin sijaan, koska kristityillä sapatti ei ole liiton merkki... muistetaanpa, että Israelilla sapatti oli nimenomaan LIITON merkkinä. Meillä merkki ja sinetti on Pyhä Henki.
Mutta niihin kirjoituksiisi vielä.
"Jeesus ja apostolit pitivät sapatin, apostolit vielä Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen," - tämähän on siis myytti, ei fakta. Se ainoa seurakunnan kokous joka erikseen mainitaan jollekin päivälle oli viikon ensimmäisenä päivänä joka - vaikka se oli lauantai-ilta - ei ollut sapattina.
"Viikon jakaminen seitsemään päivään on luultavasti saanut alkunsa myös muualla kuin muinoin Seetin sukulinjassa tai viimeistään Mooseksen aikana Israelissa. " - viikko on mainittu ensi kerran jo Jaakobin aikana, sapatti taas ei. On sitten taas ihan eri asia, oliko tuo viikko 7-päiväinen, kuten tietysti halutaan olettaa; vertaisin tätä siihen että Aabrahamillakin oli muka kameleita, vaikka kamelit kesytettiin vasta lähes 800 vuotta myöhemmin.
" lain taulut annettiin vasta tämän jälkeen" - no, itse asiassa tiedämme että sapatti tuli varsin uutena juttuna mannan antamisen yhteydessä, sitä ei ollut aiemmin ollut annettu. Sen vahvistaa se miten se annettiin sekä se, että ihmiset lähtivät keräämään sitä sunnuntaina, sekä se mitä Hes 20 sanoo.
"Olisi omituista myös se, jos yksi kymmenestä käskystä ei olisikaan kirjoitettu uuden liiton Jumalan lasten lihasydämiin"
No niin, nyt päästiinkin varsinaiseen lihapalaan kiinni. Eli: mistä ihmeestä on pääteltävissä, että ihmisten sydämiin kirjoitettu laki olisi edes lähellä 10 käskyä ? Vastaus: ei mistään - vaan päinvastoin. Room 2:
"14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, LUONNOSTANSA TEKEVÄT, MITÄ LAKI VAATII, niin he, VAIKKA HEILLÄ EI LAKIA OLE, ovat itse itsellensä laki
15 ja osoittavat, että LAIN TEOT OVAT KIRJOITETUT HEIDÄN SYDÄMIINSÄ, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-
16 sinä päivänä, jona Jumala on TUOMITSEVA ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, MINUN evankeliumini mukaan."
Eli, tästä aivan suoraan näemme että se laki, joka ON kirjoitettu ihmisten sydämiin, ei ole sama kuin Israelin laki, eikä sama kuin 10 käskyä. Jos menet kysymään joltakin ihmisjoukolta joka ei ole evankeliumia kuullut, minä päivänä on pidettävä lepopäivä, veikkaanpa että tasan 1/7 osa vastaa lauantaina. Sen sijaan, jos kysyt heiltä tuleeko ihmisen rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään, vastaus on melko varmasti kyllä. Eli KUMPI laki sinne sitten kirjoitettu on: vanhan vai uuden liiton laki ?
"Kymmenestä käskystä on sanottu, että se on ikuinen moraalilaki, mutta sapatin käsky ei kuulu moraalilakiin."
Uuteen liittoon ei kuulu lainkaan vanha laki. Rakasta lähimmäistäsi kattaa 9 käskyä kokonaan, ja se on Jeesuksen antama moraalilaki. Lue Matt 25 jos et usko: yksikään vuohista ei joutanut tuleen siksi että olisi tappanut, vaan siksi ettei rakastanut ! Room 2 jatkaa aika tuliseen sävyyn:
"17 Mutta jos sinä kutsut itseäsi juutalaiseksi ja luotat lakiin ja Jumala on sinun kerskauksesi
18 ja tunnet hänen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mikä parasta on,
19 ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus,
20 ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto:"
Uutta viiniä ei laiteta vanhoihin leileihin.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Jeesus antoi "uuden käskyn" jonka mukaan opetuslasten tuli rakastaa toisiaan niin kuin Jeesus rakasti heitä. Suurin rakkaus on sitä, että antaa henkensä ystävänsä edestä (Jeesus antoi henkensä syntisten edestä, mikä on vielä suurempaa rakkautta).

Uuden liiton Jumalan palvelijalle on annettu pidettäväksi rakkauden kaksoiskäsky: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Jos rikon yhtä käskyä vastaan kymmenen käskyn joukosta, niin rikon myös tätä rakkauden käskyä. Jos pidän muita jumalia, niin rikon 1. käskyä vastaan. Jos teen jumalankuvia ja palvon niitä, niin rikon 2. käskyä vastaan. Osoitan tällä käskyjen rikkomisella sen, että en rakasta Jumalaa käytännön teoissa ja elämässä, vaikka suullani muuta todistaisin.

Sama tilanne on kuuden lähimmäisten välisiä suhteita koskevan käskyn kanssa. Jos varastan, niin en rakasta lähimmäistä niin kuin itseäni. Jos murhaan, niin en rakasta lähimmäistäni. Jne.

Uuden liiton rakkauden kaksoiskäsky pitää sisällään silti myös enemmän kuin vain kymmenen käskyä. Kymmenen käskyä ovat esistetyt kielteisessä muodossa ja kertovat, mitä ei ole lupa tehdä. Ne eivät sano sitä, mitä on lupa tehdä ja jos ei tee, niin se muodostuu synniksi ja on osoitus siitä, että minä en rakasta. Jos näen veljen olevan nälissään enkä anna hänelle ruokaa, niin en riko 10 käskyä vastaan suoraan, mutta rikon silti lähimmäisen ja Jumalan rakastamisen käskyjä vastaan. En rakasta lähimmäistä, koska en pidä huolta hänestä: lyön laimin hänet. En rakasta Jumalaa, koska en rakasta lähimmäistäni. Miten joku voisi rakastaa Jumalaa, jota ei näe, jos ei rakasta lähimmäistä, jonka näkee?

Jotenkin näin tämän asian olen ymmärtänyt ja pidän 10 käskyä hyvänä ohjenuorana kristityille, mutta on myös paljon muuta, mitä on hyvä noudattaa ja tehdä, jotta pitäisimme rakkauden käskyt. Eikä niitä voi mitenkään muuten edes pitää kuin muuttumalla mieleltä, sydämen ympärileikkauksen kautta. Jos "luonto" ei muutu lihallisesta ja itsekkäästä hengelliseksi ja rakastavaksi Jumalan suorittaman sydämen ympärileikkauksen kautta, ei ihminen pysty rakastamaan pyyteettömästi, niin kuinmeidän taivaallinen isämme. Jeesus on tästä pyyteettömästä rakkaudesta esikuva ja Jumala kasvattaa lapsiaan Kristuksen täydellisyyttä kohti. Saavutamme sen kuitenkin vasta ylösnousemuksessa, uskon mä....

Lue lisää

"Jeesus antoi "uuden käskyn" jonka mukaan opetuslasten tuli rakastaa toisiaan niin kuin Jeesus rakasti heitä. "
Aivan näin. Ja sen vahvistaa 1 Joh 3:
"21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut."
Laki ei muuttunut hieman, vaan vanhan sijaan tuli uusi ja parempi.
Hepr 7:"12 Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos."...
"18 Täten kyllä entinen säädös KUMOTAAN, koska se oli voimaton ja hyödytön
19 -SILLÄ LAKI EI TEHNYT MITÄÄN TÄYDELLISEKSI-MUTTA SIJAAN tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa."
Nyt on siis hyvä ymmärtää se, että uusi liitto ei ole vanhan liiton lain pikkuista muuntamista paremmaksi, vaan kokonaan uusi. Jakeen 12 "lain muutos" tarkoittaa ihan totaalista muutosta, ei siis vain pappiskohdan muutosta.
Roomalais- ja galatalaiskirjeet tekevät tämän aivan kristallinkirkkaaksi. Vanhaa 10 käskyn tauluja ei tarvita Jeesuksen itsensä antaman käskyn rinnalla. Se laki joka on lihatauluihin kirjoitettu, kehottaa ihmistä toimimaan oikein. Ja joka ikinen syntyvä ihminen tietää mikä on oikein ja väärin - olemmehan nauttineet tiedon puun annista. Syntymämme jälkeen kasvamme kohti isäämme - ja valitsemme onko Hän Jumala vai perkele - ja sen mukaan myös sydämemme muuttuu.
Mitä taas tulee lepopäivään... sitä ei tuossa sydämeen kirjoitetussa laissa ole lainkaan. Mutta: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa."
Lepopäivä on lahja jonka löydämme VT:stä. Sitä ei UT meille anna. No, eipä fyysisesti tarvitsekaan, sillä Jeesuksen ajoista lähtien pakanoillakin on ollut lepopäivä.
Kymmenen käskyä on ihan kiva juttu. Mutta se oli tarkoitettu sille ajalle ja sille kansalle joka lain tauluja sai arkissa pitää. Ne lait joka tuolle kansalle annettiin, eivät olleet hyvä, ja ne annettiin koska he eivät halunneet pitää sitä liittoa, jonka merkkinä oli sapatti. (Hes 20)
Sapatti annettiin aikanaan pakolliseksi niille, jotka eivät olisi muutoin lepopäivää vietäneet, koska eivät olleet siihen tottuneet. Mutta jos luemme lepopäiväkäskyä muiden joukossa, havaitsemme, että se on annettu aivan tiettyä tarkoitusta varten; eli se on ainoa joka on annettu ihmisen itsensä vuoksi. Ja Jeesus puolestaan sanoi että se on ihmistä varten. Voidaankö enää selkeämmin sanoa sitä, että lepopäivä ei ole vaatimus kristityille, vaan lahja.
Jumala ei tarvitse lepopäivää, vaan ihminen.

Exap kirjoitti:

"Jeesus antoi "uuden käskyn" jonka mukaan opetuslasten tuli rakastaa toisiaan niin kuin Jeesus rakasti heitä. "
Aivan näin. Ja sen vahvistaa 1 Joh 3:
"21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut."
Laki ei muuttunut hieman, vaan vanhan sijaan tuli uusi ja parempi.
Hepr 7:"12 Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos."...
"18 Täten kyllä entinen säädös KUMOTAAN, koska se oli voimaton ja hyödytön
19 -SILLÄ LAKI EI TEHNYT MITÄÄN TÄYDELLISEKSI-MUTTA SIJAAN tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa."
Nyt on siis hyvä ymmärtää se, että uusi liitto ei ole vanhan liiton lain pikkuista muuntamista paremmaksi, vaan kokonaan uusi. Jakeen 12 "lain muutos" tarkoittaa ihan totaalista muutosta, ei siis vain pappiskohdan muutosta.
Roomalais- ja galatalaiskirjeet tekevät tämän aivan kristallinkirkkaaksi. Vanhaa 10 käskyn tauluja ei tarvita Jeesuksen itsensä antaman käskyn rinnalla. Se laki joka on lihatauluihin kirjoitettu, kehottaa ihmistä toimimaan oikein. Ja joka ikinen syntyvä ihminen tietää mikä on oikein ja väärin - olemmehan nauttineet tiedon puun annista. Syntymämme jälkeen kasvamme kohti isäämme - ja valitsemme onko Hän Jumala vai perkele - ja sen mukaan myös sydämemme muuttuu.
Mitä taas tulee lepopäivään... sitä ei tuossa sydämeen kirjoitetussa laissa ole lainkaan. Mutta: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa."
Lepopäivä on lahja jonka löydämme VT:stä. Sitä ei UT meille anna. No, eipä fyysisesti tarvitsekaan, sillä Jeesuksen ajoista lähtien pakanoillakin on ollut lepopäivä.
Kymmenen käskyä on ihan kiva juttu. Mutta se oli tarkoitettu sille ajalle ja sille kansalle joka lain tauluja sai arkissa pitää. Ne lait joka tuolle kansalle annettiin, eivät olleet hyvä, ja ne annettiin koska he eivät halunneet pitää sitä liittoa, jonka merkkinä oli sapatti. (Hes 20)
Sapatti annettiin aikanaan pakolliseksi niille, jotka eivät olisi muutoin lepopäivää vietäneet, koska eivät olleet siihen tottuneet. Mutta jos luemme lepopäiväkäskyä muiden joukossa, havaitsemme, että se on annettu aivan tiettyä tarkoitusta varten; eli se on ainoa joka on annettu ihmisen itsensä vuoksi. Ja Jeesus puolestaan sanoi että se on ihmistä varten. Voidaankö enää selkeämmin sanoa sitä, että lepopäivä ei ole vaatimus kristityille, vaan lahja.
Jumala ei tarvitse lepopäivää, vaan ihminen.

Lue lisää

Sinulla on voimakas tarve vähätellä sapattia, minkä taustasi vuoksi ymmärrän. Pidän toki itsekin sapatin "viettoa" vähemmän tärkeänä kuin muita yhdeksää käskyä ja niiden noudattamista tai haureudesta pidättäytymistä. Oletko muuten ajatellut sitä, että haureuden kieltävä käsky ei ole 10 käskyn joukossa ja silti sitä tulisi myös pakanoiden noudattaa? Samoin kuin veren syömisen kieltoa ja epäjumalille uhratun lihan syömistä... erityisesti haureuden kieltävä käsky on mainittu useammassa yhteydessä Ut:n kirjoituksia. Sekin siis sisältyy rakkauden kaksoiskäskyyn niin kuin ne yhdeksän käskyä 10 joukosta, mutta jostakin syystä et pidä sapattia näköjään kovinkaan paljon arvossa. Silti sen käskyn rikkomisesta on säädetty Vt:ssa kuolemanrangaistus ja tulevaa maailmaa koskevissa ennustuksissa vietetään edelleen sapatteja (ei siis vain lepoa Herrassa) ja uusia kuita ja lehtimajan juhlaa jne. Toki nämä voivat olla pelkkiä kuvia jostakin hengellisestä todellisuudesta, mutta silti. Jeesus ja apostolit eivät varmastikaan tehneet palkallista työtä sapattina (rakentajan työtä tai teltan tekemistä), vaikka pidät sitä täysin mahdollisena - niin voisi päätellä. Silloinhan Jeesus olisi todella rikkonut sapatin sen sijaan, että antoi hengellisiä ohjeita sen soveltamisesta käytäntöön (on lupa tehdä hyvää ja pelastaa henki tai parantaa sairaita jne.).

2Kor 3:7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,

Kirjaimin kiviin kaiverrettu on 10 käskyä ja näistä kiveen kaiverretuista käskyistä Paavali puhui. Ymmärsin niin, että itsekin pidät 9 käskyä noudatettavien joukossa, mutta sapatin käskyä ei olisi tarvis kenenkään kaiketi noudattaa: ei edes juutalaisten - niin sinua tulkitsen, koska näytät pitävän mahdollisena sitä, että Jeesuskin on tehnyt palkkatyötä ja ei-pakollisia kotiaskareita sapattina.

No, tämä on aika pahasti off topic tässä laajuudessa. Toki viikkokalenteri ja sapatin lepo kuuluvat luomisen kielikuviin, mutta jääköön puolestani tähän... olet ehkä aiemmista viesteistäni jo lukenut, että en pidä sapattia samalla tavalla tärkeänä kuin adventistit, niin että siitä on tehty käytännössä pelastuskysymys. Pidän niitä 9 käskyä tärkeämpänä ja muita Ut:n käskyjä ja säädöksiä (noudatettavina elämän ohjeina), ja sapatin "viettoa" tärkeämpään on sen hengellinen käytännön sovellus eli saada lepo omista töistä, jotta ei tarvitse nähdä enää vaivaa itse itsensä pelastamiseksi. Sen sijaan voi ahkeroida sen eteen, että muutkin pelstuisivat, kun on jo itse "sisäpuolella" ja matkalla kohti luvattua palkintoa. Toki on syytä valvoa omaa sydäntä, sillä sieltä elämä lähtee, ja kerran saadun pelastuksen voi menettää. Niin kuin on sanottu:

Pelastusta ei voi ansaita, mutta sen voi menettää.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Sinulla on voimakas tarve vähätellä sapattia, minkä taustasi vuoksi ymmärrän. Pidän toki itsekin sapatin "viettoa" vähemmän tärkeänä kuin muita yhdeksää käskyä ja niiden noudattamista tai haureudesta pidättäytymistä. Oletko muuten ajatellut sitä, että haureuden kieltävä käsky ei ole 10 käskyn joukossa ja silti sitä tulisi myös pakanoiden noudattaa? Samoin kuin veren syömisen kieltoa ja epäjumalille uhratun lihan syömistä... erityisesti haureuden kieltävä käsky on mainittu useammassa yhteydessä Ut:n kirjoituksia. Sekin siis sisältyy rakkauden kaksoiskäskyyn niin kuin ne yhdeksän käskyä 10 joukosta, mutta jostakin syystä et pidä sapattia näköjään kovinkaan paljon arvossa. Silti sen käskyn rikkomisesta on säädetty Vt:ssa kuolemanrangaistus ja tulevaa maailmaa koskevissa ennustuksissa vietetään edelleen sapatteja (ei siis vain lepoa Herrassa) ja uusia kuita ja lehtimajan juhlaa jne. Toki nämä voivat olla pelkkiä kuvia jostakin hengellisestä todellisuudesta, mutta silti. Jeesus ja apostolit eivät varmastikaan tehneet palkallista työtä sapattina (rakentajan työtä tai teltan tekemistä), vaikka pidät sitä täysin mahdollisena - niin voisi päätellä. Silloinhan Jeesus olisi todella rikkonut sapatin sen sijaan, että antoi hengellisiä ohjeita sen soveltamisesta käytäntöön (on lupa tehdä hyvää ja pelastaa henki tai parantaa sairaita jne.).

2Kor 3:7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,

Kirjaimin kiviin kaiverrettu on 10 käskyä ja näistä kiveen kaiverretuista käskyistä Paavali puhui. Ymmärsin niin, että itsekin pidät 9 käskyä noudatettavien joukossa, mutta sapatin käskyä ei olisi tarvis kenenkään kaiketi noudattaa: ei edes juutalaisten - niin sinua tulkitsen, koska näytät pitävän mahdollisena sitä, että Jeesuskin on tehnyt palkkatyötä ja ei-pakollisia kotiaskareita sapattina.

No, tämä on aika pahasti off topic tässä laajuudessa. Toki viikkokalenteri ja sapatin lepo kuuluvat luomisen kielikuviin, mutta jääköön puolestani tähän... olet ehkä aiemmista viesteistäni jo lukenut, että en pidä sapattia samalla tavalla tärkeänä kuin adventistit, niin että siitä on tehty käytännössä pelastuskysymys. Pidän niitä 9 käskyä tärkeämpänä ja muita Ut:n käskyjä ja säädöksiä (noudatettavina elämän ohjeina), ja sapatin "viettoa" tärkeämpään on sen hengellinen käytännön sovellus eli saada lepo omista töistä, jotta ei tarvitse nähdä enää vaivaa itse itsensä pelastamiseksi. Sen sijaan voi ahkeroida sen eteen, että muutkin pelstuisivat, kun on jo itse "sisäpuolella" ja matkalla kohti luvattua palkintoa. Toki on syytä valvoa omaa sydäntä, sillä sieltä elämä lähtee, ja kerran saadun pelastuksen voi menettää. Niin kuin on sanottu:

Pelastusta ei voi ansaita, mutta sen voi menettää.

Lue lisää

" en pidä sapattia samalla tavalla tärkeänä kuin adventistit, niin että siitä on tehty käytännössä pelastuskysymys."
Juuri sehän onkin se ongelma sapatin korottamisessa jopa yli muiden käskyjen. En minä vähättele sapattia; se on arvokas lahja, josta saamme nauttia. Mutta se ei ole pakollinen rituaali. Ei siis meille, toisin kuin Israelille, jolle se annettiin pakollisena ja merkkinä liitosta.
"Oletko muuten ajatellut sitä, että haureuden kieltävä käsky ei ole 10 käskyn joukossa ja silti sitä tulisi myös pakanoiden noudattaa?"
No, "älä tee huorin" sanoo toki jo paljon. Haureus on sydämeen kirjoitetun lain mukaan väärin. Sitä juuri tarkoitan. Emme tarvitse tuota vanhan liiton käskyä jos kerran meidän omatuntomme kerran kertoo mikä on oikeaa läåhimmäisen rakastamista ja mikä ei.
Siinä mielessä laki onkin hyvä, että voimme sen kautta ikäänkuin kalibroida omantuntomme jos se alkaa paatua tai hölmöillä kaikenlaisissa houkutuksissa. Mutta emme ole lain alla.
"2Kor 3:7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin..."
Tässä Paavali puhuu asiasta jota ei pidä erottaa yhteydestään; nimittäin siitä että "kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki." ja "Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi."
"9 Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
10 Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden."
ja vielä:
"15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus."
Paavalille oli selviö, ettei laki pelasta ketään; ja että lain tarkoitus oli johtaa ihmiset Kristuksen luo, kohti lapseutta, jossa on vapaus. Se ei ollut koskaan tarkoitettukaan miksikään iankaikkiseksi kliimaksiksi, josta parempaa ei voi olla.
Ja vapaus taas ei ole vapautta tehdä syntiä, vaan nimenomaan niin, että vapaudessa päämäärä on rakkaus. Matt 25 kertoo aivan kaiken siitä, mikä uudessa liitossa on oleellista ja mikä ei.

Pitää sittenkin vielä jatkaa... :-)

Tulkitsin jotakin viestisi kohtaa niin, että ajattelet koko 10 käskyn lain tulleen kumotuksi ja annoit viitteeksi Hebr 7:18-19 (12-28 ja jopa sitä laajempi asiayhteys tulisi huomioida). Rakkauden kaksoiskäsky olisi sitten annettu 10 käskyn tilalle. Asia ei ole kuitenkaan tuolla tavalla.

Se, mikä on tullut kumotuksi, on seremonialaki. Sen osa on leeviläinen pappeus ja Aaronin suvusta valittu ylipappi. Uusi liitto on tehnyt vanhan lain pappeudesta tarpeettomaksi ja Kristuksessa se laki on kumottu. Me olemme uuden liiton Jumalan lapsina kaikki "pappeja" ja Kristus on meidän ylimmäinen pappimme. Tämä laki on siis kumottu, mutta ei 10 käskyn laki. Miksi?

Jos rikot mitä tahansa 10 käskystä, niin rikot samalla rakkauden käskyä. Huomaatko? Jos noudatat rakkauden käskyä, niin noudatat silloin myös 10 käskyä ja - Ok - erityisesti niitä yhdeksää (Herran vuoksi joku valikoi sunnuntain tai muun päivän pyhäpäiväkseen ja levon päiväksi, joten sapatin valikointi ei ole yhtä tärkeää ja sapatti on todella ihmistä itseään varten eikä niinkään edes lähimmäisen palvelemista varten muuten kuin hengellisessä mielessä seurakunnan kokouksessa).

Sitten, mikä käsky on ensimmäinen lapsille? Rakkauden käsky? Ei. Käsky totella vanhempiaan (Efe 6). Miksi? Koska vanhempien totteleminen on myös rakkautta Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan eikä pieni lapsi ymmärrä vielä kovin hyvin näkymätöntä Jumalaa, joten miten häntä voisi totella tai rakastaa samalla tavalla kuin vanhempiaan? Vanhempien totteleminen on rakkauden käskyn noudattamista ja johdattaa lasta Jumalan tuntemiseen sekä kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan kaikissa asioissa iän varttuessa.

No onko rakkauden käsky sitten kirjoitettu uuden liiton Jumalan kansan sydämeen? Onko se (kaksois) käsky kirjoitettu mieliimme ja onko Jumala opettanut sen meille? Kyllä on. Ja sitä rakkauden kaksoiskäskyä noudatamme käytännössä noudattamalla 10 käskyä ja muita käskyjä, ohjeita ja säädöksiä, joiden noudattaminen on rakkautta: käydä seurakunnassa, auttaa lähimmäistä, karttaa pornoa ja muuta haureutta kuten homoutta ja transseksuaalisuutta ja transvestismia ja varoittaa muita siitä, mihin synti johtaa, jne.

2Kor 3 puhuu kiveen kaiverretusta laista (jj. 3, 7), jonka virka (tehtävä) on kuoleman virka, sillä 10 käskyn rikkomisesta on säädetty kuolemanrangaistus (sekä hengellinen kuolema ja ero Jumalasta että myös joidenkin käskyjen rikkomisesta ruumiillinen kuolema). Se laki ei tunne armoa eikä anteeksiantoa. Siksi sen tehtävä on surmata, ei tehdä eläväksi. Uudessa liitossa ei noudateta lain käskyjä elämään johtavana tienä vaan sydämen mielihalusta hengen uudessa tilassa, sillä Jumala itse vaikuttaa käskyjen pitämisen (Hes 36:25-27). Mutta lain noudattaminen ei ole meille tie elämään emmekä me ole elävä laista, käskyjen pitämisestä. Sen sijaan meillä on uusi tie, Kristuksen verellä vihmominen ja syntien anteeksisaaminen, Kristuksen ruumiin lihan kautta kulkeva tie isän tykö hengen uudessa tilassa, ei kirjaimen vanhassa.

On aivan eri asia "pitää käskyjä" uutena Jumalan ihmisenä (luomuksena) kuin "vanhana Aatuna", vaikka se hurskas olisi. Ja rakkaus Jumalaan on se, että me pidämme hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaat. (1Joh 5:1ss.) Miksi eivät ole raskaat? Koska me noudatamme lakia levosta käsin pelastuneina, emme pelastuaksemme. Sydämen mielihalusta ja muuttuneesta mielestä, jonka vaikuttaa Jumala.

Rakkauden käskyjen pitäminen pitää siis sisällään "pienempiä" käskyjä, joiden noudattaminen on rakkautta. Ut on täynnä käskyjä, säädöksiä, kehotuksia, neuvoja ja ohjeita, jotka tähtäävät siihen, että me tietäisimme sen, miten rakkauden käskyjä noudatetaan käytännössä. Yksi hyvä tapa tietää se, mikä on rakkauden käskyn noudattamista (lähimmäisen rakastaminen), on tämä: "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa" (ja on sen vuoksi lain täyttymys). Kun mietimme tekojemme, sanojemme ja tekemättä jättämistemme seurauksia lähimmäisille, tiedämme, miten rakkauden käskyä voidaan noudattaa. 10 käskyä ja etenkin ne 9 ovat hyvä ohje tämän yleisohjeen lisäksi. Eikö vain?

Siis se, että uudessa liitossa noudatetaan rakkauden kaksoiskäskyä, jotka on kirjoitettu alunperin lain kirjaan (3Moos 19:18 ja 5Moos 6:1-9) eikä kivitauluihin, ei kumoa 10 käskyä. Sen sijaan Jumalan henki vaikuttaa hänen lapsissaan sen, että he pitävät hänen käskynsä, mukaan luettuna ne 10 ja erityisesti ne 9, jotka vaikuttavat selvemmin myös lähimmäisiin ja Jumala-suhteeseen. Toki sapatinkin käsky vaikuttaa lähimmäisiin ja Jumala-suhteeseen, mutta ei mielestäni niin selvästi ja voimakkaasti kuin ne muut 9. Olisihan se hienoa, että tämä maailma ymmärtäisi Jumalan luoneen kaiken, kun sapattia luomistöiden muistona noudatettaisiin? Se olisi Jumalan kunnioittamista, rakastamista ja myös lähimmäisen rakkautta, kun kertoisimme heille esimerkillämme Jumalasta ja hänen lahjastaan, sapatista. Niin - sapatti ei saisi olla raskas lain käsky vaan Jumalan lahja, avuksi ihmiselle ja levoksi.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Pitää sittenkin vielä jatkaa... :-)

Tulkitsin jotakin viestisi kohtaa niin, että ajattelet koko 10 käskyn lain tulleen kumotuksi ja annoit viitteeksi Hebr 7:18-19 (12-28 ja jopa sitä laajempi asiayhteys tulisi huomioida). Rakkauden kaksoiskäsky olisi sitten annettu 10 käskyn tilalle. Asia ei ole kuitenkaan tuolla tavalla.

Se, mikä on tullut kumotuksi, on seremonialaki. Sen osa on leeviläinen pappeus ja Aaronin suvusta valittu ylipappi. Uusi liitto on tehnyt vanhan lain pappeudesta tarpeettomaksi ja Kristuksessa se laki on kumottu. Me olemme uuden liiton Jumalan lapsina kaikki "pappeja" ja Kristus on meidän ylimmäinen pappimme. Tämä laki on siis kumottu, mutta ei 10 käskyn laki. Miksi?

Jos rikot mitä tahansa 10 käskystä, niin rikot samalla rakkauden käskyä. Huomaatko? Jos noudatat rakkauden käskyä, niin noudatat silloin myös 10 käskyä ja - Ok - erityisesti niitä yhdeksää (Herran vuoksi joku valikoi sunnuntain tai muun päivän pyhäpäiväkseen ja levon päiväksi, joten sapatin valikointi ei ole yhtä tärkeää ja sapatti on todella ihmistä itseään varten eikä niinkään edes lähimmäisen palvelemista varten muuten kuin hengellisessä mielessä seurakunnan kokouksessa).

Sitten, mikä käsky on ensimmäinen lapsille? Rakkauden käsky? Ei. Käsky totella vanhempiaan (Efe 6). Miksi? Koska vanhempien totteleminen on myös rakkautta Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan eikä pieni lapsi ymmärrä vielä kovin hyvin näkymätöntä Jumalaa, joten miten häntä voisi totella tai rakastaa samalla tavalla kuin vanhempiaan? Vanhempien totteleminen on rakkauden käskyn noudattamista ja johdattaa lasta Jumalan tuntemiseen sekä kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan kaikissa asioissa iän varttuessa.

No onko rakkauden käsky sitten kirjoitettu uuden liiton Jumalan kansan sydämeen? Onko se (kaksois) käsky kirjoitettu mieliimme ja onko Jumala opettanut sen meille? Kyllä on. Ja sitä rakkauden kaksoiskäskyä noudatamme käytännössä noudattamalla 10 käskyä ja muita käskyjä, ohjeita ja säädöksiä, joiden noudattaminen on rakkautta: käydä seurakunnassa, auttaa lähimmäistä, karttaa pornoa ja muuta haureutta kuten homoutta ja transseksuaalisuutta ja transvestismia ja varoittaa muita siitä, mihin synti johtaa, jne.

2Kor 3 puhuu kiveen kaiverretusta laista (jj. 3, 7), jonka virka (tehtävä) on kuoleman virka, sillä 10 käskyn rikkomisesta on säädetty kuolemanrangaistus (sekä hengellinen kuolema ja ero Jumalasta että myös joidenkin käskyjen rikkomisesta ruumiillinen kuolema). Se laki ei tunne armoa eikä anteeksiantoa. Siksi sen tehtävä on surmata, ei tehdä eläväksi. Uudessa liitossa ei noudateta lain käskyjä elämään johtavana tienä vaan sydämen mielihalusta hengen uudessa tilassa, sillä Jumala itse vaikuttaa käskyjen pitämisen (Hes 36:25-27). Mutta lain noudattaminen ei ole meille tie elämään emmekä me ole elävä laista, käskyjen pitämisestä. Sen sijaan meillä on uusi tie, Kristuksen verellä vihmominen ja syntien anteeksisaaminen, Kristuksen ruumiin lihan kautta kulkeva tie isän tykö hengen uudessa tilassa, ei kirjaimen vanhassa.

On aivan eri asia "pitää käskyjä" uutena Jumalan ihmisenä (luomuksena) kuin "vanhana Aatuna", vaikka se hurskas olisi. Ja rakkaus Jumalaan on se, että me pidämme hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaat. (1Joh 5:1ss.) Miksi eivät ole raskaat? Koska me noudatamme lakia levosta käsin pelastuneina, emme pelastuaksemme. Sydämen mielihalusta ja muuttuneesta mielestä, jonka vaikuttaa Jumala.

Rakkauden käskyjen pitäminen pitää siis sisällään "pienempiä" käskyjä, joiden noudattaminen on rakkautta. Ut on täynnä käskyjä, säädöksiä, kehotuksia, neuvoja ja ohjeita, jotka tähtäävät siihen, että me tietäisimme sen, miten rakkauden käskyjä noudatetaan käytännössä. Yksi hyvä tapa tietää se, mikä on rakkauden käskyn noudattamista (lähimmäisen rakastaminen), on tämä: "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa" (ja on sen vuoksi lain täyttymys). Kun mietimme tekojemme, sanojemme ja tekemättä jättämistemme seurauksia lähimmäisille, tiedämme, miten rakkauden käskyä voidaan noudattaa. 10 käskyä ja etenkin ne 9 ovat hyvä ohje tämän yleisohjeen lisäksi. Eikö vain?

Siis se, että uudessa liitossa noudatetaan rakkauden kaksoiskäskyä, jotka on kirjoitettu alunperin lain kirjaan (3Moos 19:18 ja 5Moos 6:1-9) eikä kivitauluihin, ei kumoa 10 käskyä. Sen sijaan Jumalan henki vaikuttaa hänen lapsissaan sen, että he pitävät hänen käskynsä, mukaan luettuna ne 10 ja erityisesti ne 9, jotka vaikuttavat selvemmin myös lähimmäisiin ja Jumala-suhteeseen. Toki sapatinkin käsky vaikuttaa lähimmäisiin ja Jumala-suhteeseen, mutta ei mielestäni niin selvästi ja voimakkaasti kuin ne muut 9. Olisihan se hienoa, että tämä maailma ymmärtäisi Jumalan luoneen kaiken, kun sapattia luomistöiden muistona noudatettaisiin? Se olisi Jumalan kunnioittamista, rakastamista ja myös lähimmäisen rakkautta, kun kertoisimme heille esimerkillämme Jumalasta ja hänen lahjastaan, sapatista. Niin - sapatti ei saisi olla raskas lain käsky vaan Jumalan lahja, avuksi ihmiselle ja levoksi.

Lue lisää

Sapattina on lupa tehdä hyvää ja parantaa sairaita ja pelastaa henki. Sapattina on lupa tehdä myös hengellistä työtä sielujen pelastukseksi. Taivaallinen isämme ja Jeesus kristus eivät ole lakanneet tekemästä hengellistä työtä sapattina. Mekin saamme sellaista työtä tehdä. Ja jos se on osaksemme tullut, niin sitten on myös palkkatyötä parasta tehdä sapattina, kun se kohdalle sattuu. Meidän on elettävä tässä maailmassa usein tämän maailman sääntöjen mukaan ja rakkauden käskyn mukaan monen ammatin tehtäviä on tehtävä kaikkina päivinä. Vai kuka on se Jumalan lapsi, joka jättää naapurin hissiin sen mentyä epäkuntoon, koska ei voi soittaa apuun huoltomiestä tai korjata hissiä sapattina, jos sattuu itse olemaan se huoltomies? Ja niin edelleen.

Exap kirjoitti:

No niin, kirjoitit tuossa monen monta viestiä, joihin jokaiseen voisin kommentoida saman verran. Mutta kun piti käydä tekemässä ostokset viikonloppua varten niin vastaan vasta nyt... mistä saimmekin aasinsillan takaisin sapattiin ja kirjoituksiisi.
Elikkä, lyhyesti sanottuna, joudun pyytämään anteeksi etukäteen sitä että haastan nuo käsityksesi ja osoitan että se mistä tunnut lähtevän, ei ole Raamatun suoraa ilmoitusta, vaan muualta opittua ulkopuolista käsitystä on tainnut päästä mukaan.
Siis, ensinnäkin minä itse pidän sapattia TAPANI MUKAAN. Olenhan ollut adventisti jo vuosikymmeniä sitten. Tuossa mainitsit Jeesuksen ja Paavalin sapatinvietosta, mutta huomauttaisin, ettei Raamattu mainitse sanallakaan sitä että he olisivat "sapattia viettäneet". Tarkoitan, Jeesus opetti sapattisin synagoogassa ja muina päivinä muualla - mikä on aivan selvä koska muina päivinä olisikin hölmöä mennä sinne missä ei ihmisiä vilise. Jeesus paransi niin sapattina kuin muinakin päivinä; ei mistään löydy että Jeesus olisi erityisesti "pitänyt sapattia", eikä varsinkaan lepopäivää Hänen työstään. Päinvastoin, Hän itse sanoi sapattiin liittyen että Hän ja Isä tekevät yhäti työtä. Sapattina ja arkena !
Paavalikaan ei mennyt synagoogaan sapattia viettämään, vaan opettamaan. Emme siis todellakaan näe Jeesuksen, alkuseurakunnan tai Paavalin mallissa mitään erityistä "sapatin viettämistä".
Minusta lepopäivän viettäminen on hyvä asia, mutta en näe mitään ongelmaa siinä että joku haluaa pyhittää Jeesuksen ylösnousemuspäivää sapatin sijaan, koska kristityillä sapatti ei ole liiton merkki... muistetaanpa, että Israelilla sapatti oli nimenomaan LIITON merkkinä. Meillä merkki ja sinetti on Pyhä Henki.
Mutta niihin kirjoituksiisi vielä.
"Jeesus ja apostolit pitivät sapatin, apostolit vielä Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen," - tämähän on siis myytti, ei fakta. Se ainoa seurakunnan kokous joka erikseen mainitaan jollekin päivälle oli viikon ensimmäisenä päivänä joka - vaikka se oli lauantai-ilta - ei ollut sapattina.
"Viikon jakaminen seitsemään päivään on luultavasti saanut alkunsa myös muualla kuin muinoin Seetin sukulinjassa tai viimeistään Mooseksen aikana Israelissa. " - viikko on mainittu ensi kerran jo Jaakobin aikana, sapatti taas ei. On sitten taas ihan eri asia, oliko tuo viikko 7-päiväinen, kuten tietysti halutaan olettaa; vertaisin tätä siihen että Aabrahamillakin oli muka kameleita, vaikka kamelit kesytettiin vasta lähes 800 vuotta myöhemmin.
" lain taulut annettiin vasta tämän jälkeen" - no, itse asiassa tiedämme että sapatti tuli varsin uutena juttuna mannan antamisen yhteydessä, sitä ei ollut aiemmin ollut annettu. Sen vahvistaa se miten se annettiin sekä se, että ihmiset lähtivät keräämään sitä sunnuntaina, sekä se mitä Hes 20 sanoo.
"Olisi omituista myös se, jos yksi kymmenestä käskystä ei olisikaan kirjoitettu uuden liiton Jumalan lasten lihasydämiin"
No niin, nyt päästiinkin varsinaiseen lihapalaan kiinni. Eli: mistä ihmeestä on pääteltävissä, että ihmisten sydämiin kirjoitettu laki olisi edes lähellä 10 käskyä ? Vastaus: ei mistään - vaan päinvastoin. Room 2:
"14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, LUONNOSTANSA TEKEVÄT, MITÄ LAKI VAATII, niin he, VAIKKA HEILLÄ EI LAKIA OLE, ovat itse itsellensä laki
15 ja osoittavat, että LAIN TEOT OVAT KIRJOITETUT HEIDÄN SYDÄMIINSÄ, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-
16 sinä päivänä, jona Jumala on TUOMITSEVA ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, MINUN evankeliumini mukaan."
Eli, tästä aivan suoraan näemme että se laki, joka ON kirjoitettu ihmisten sydämiin, ei ole sama kuin Israelin laki, eikä sama kuin 10 käskyä. Jos menet kysymään joltakin ihmisjoukolta joka ei ole evankeliumia kuullut, minä päivänä on pidettävä lepopäivä, veikkaanpa että tasan 1/7 osa vastaa lauantaina. Sen sijaan, jos kysyt heiltä tuleeko ihmisen rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään, vastaus on melko varmasti kyllä. Eli KUMPI laki sinne sitten kirjoitettu on: vanhan vai uuden liiton laki ?
"Kymmenestä käskystä on sanottu, että se on ikuinen moraalilaki, mutta sapatin käsky ei kuulu moraalilakiin."
Uuteen liittoon ei kuulu lainkaan vanha laki. Rakasta lähimmäistäsi kattaa 9 käskyä kokonaan, ja se on Jeesuksen antama moraalilaki. Lue Matt 25 jos et usko: yksikään vuohista ei joutanut tuleen siksi että olisi tappanut, vaan siksi ettei rakastanut ! Room 2 jatkaa aika tuliseen sävyyn:
"17 Mutta jos sinä kutsut itseäsi juutalaiseksi ja luotat lakiin ja Jumala on sinun kerskauksesi
18 ja tunnet hänen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mikä parasta on,
19 ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus,
20 ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto:"
Uutta viiniä ei laiteta vanhoihin leileihin.

Lue lisää

Mietin vielä noita sanoja "sapatti oli Israelilla liiton merkkinä" ja etsin Raamatusta tukea noille sanoille:

2.Mooseksen kirja:
31:13 "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
31:14 Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa.
31:15 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla.
31:16 Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
31:17 Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."

En nyt sano etteikö sapatti voisi olla merkkinä liitosta, jossa Israel sitoutui noudattamaan kaikkea sitä lakia, jonka Jumala enkelin välityksellä antoi Moosekselle. Tuon kohdan perusteella sapatti on annettu kuitenkin muistona luomistöistä. Olisi omituista, että Jumalan luomistöiden muistelu kuuluisi vain Israelille eikä myös pakanoille? Luomistöiden muisteluhan on se syy, miksi Jumala alunperin sapatin määräsi, kun siitä ensimmäisen kerran Siinaille saapumisen jälkeen puhutaan (2Moos 20).

Sapatin käskyn rikkomisesta seuraava rangaistus on kuolema: todella iso rangaistus "vähäisestä" rikkeestä. Tuo toimii mielestäni vain hengellisenä kuvana sellaisenaan, ei muuten (kirjaimen tasolla Herra käski tosin tappaa sapattina polttopuita keränneet miehet, jos oikein muistan).

Sapattia vastaa uudessa liitossa Kristuksen rauha. Jeesus sanoi, että hän antaa oman rauhansa uuden liiton Jumalan lapsille. Jumalan rauha laskeutuu sydämeen, kun synnit on saatu anteeksi ja Jumalan henki on tullut asumaan uskovan sydämeen. Jeesus antaa levon työn raskauttamille. Tuskinpa hän tarkoitti tällä lepoa palkkatyöstä tai kotiaskareista?

Uudessa liitossa sapatin lepo tarkoittaa sitä, että meidän ei tarvitse tehdä hyviä tekoja ja karttaa pahaa sen vuoksi, että pelastuisimme. Laki ei ole meille tie, joka johtaa elämään. Me emme elä laista vaan armosta. Meille on avattu uusi tie Jumalan tykö Kristuksen veressä ja hänen ruumiinsa lihan lävitse. Se on elävä tie, joka vie perille asti isän tykö ne, jotka vaeltavat hengessä ja ovat saaneet syntinsä anteeksi. Iankaikkisen tulen rangaistus ei koske niitä, jotka ovat Kristuksen omia - joiden nimet ovat Karitsan elämän kirjassa.

Työn tekeminen sapattina ja siitä seuraava rangaistus vanhan liiton aikana on kuva siitä, miten käy sellaisen ihmisen, joka palaa "lain tielle" ja yrittää pelastaa itse itsensä sen sijaan, että luottaisi Kristuksen uhrin ja täydellisyyden riittävyyteen koko loppuelämänsä ajan. Kerran saatu pelastus on mahdollista menettää. Väärää tulta ei saa tuoda Herran eteen. Vain Pyhän Hengen tuli kelpaa: se on Jumalan sytyttämä tuli, ei ihmisten omin voimin ja avuin tehtyä tulta.

Jotakin tällaista nousi mieleeni tuosta sapatin esikuvallisuudesta. Onko se koko lakiliiton merkki vai ei. Voi olla. Mutta juuri lain mukaan sitä on vietetty sen muistona, että Jumala loi kaiken seitsemänä päivänä. Luomisen muistoa ei ole tarkoitettu vain Israelia varten. Vapautuminen Egyptistä sen sijaan on, mutta sekin on kuva siitä, miten Jumala on vapauttanut meidät synnistä ja maailman himoista.

Mitä itse keskustelun aiheeseen tulee, niin kyllä ne hengelliset kuvat ovat meille tärkeämpiä kuin kirjaimellinen tulkinta. Näin sen nyt ymmärrän ja tästä huomiosta (heräämisestä) saan kiittää osaltani sinua (kunnia kuuluu tietysti Jumalalle, mutta kiitosta voi jakaa niille, joiden kautta Jumalan sana avautuu ja hengellistä viisautta jaetaan). Vaikka olemme monessa kohdassa eriä mieltä ja suhtaudumme hyvin eri tavalla lähtökohtaisesti Raamatun kirjoituksiin, niin arvostan sinua silti sen vuoksi, että olet saanut paljon opetusta hengellisistä asioista ja osa siitä on rakennukseksi muillekin.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Pitää sittenkin vielä jatkaa... :-)

Tulkitsin jotakin viestisi kohtaa niin, että ajattelet koko 10 käskyn lain tulleen kumotuksi ja annoit viitteeksi Hebr 7:18-19 (12-28 ja jopa sitä laajempi asiayhteys tulisi huomioida). Rakkauden kaksoiskäsky olisi sitten annettu 10 käskyn tilalle. Asia ei ole kuitenkaan tuolla tavalla.

Se, mikä on tullut kumotuksi, on seremonialaki. Sen osa on leeviläinen pappeus ja Aaronin suvusta valittu ylipappi. Uusi liitto on tehnyt vanhan lain pappeudesta tarpeettomaksi ja Kristuksessa se laki on kumottu. Me olemme uuden liiton Jumalan lapsina kaikki "pappeja" ja Kristus on meidän ylimmäinen pappimme. Tämä laki on siis kumottu, mutta ei 10 käskyn laki. Miksi?

Jos rikot mitä tahansa 10 käskystä, niin rikot samalla rakkauden käskyä. Huomaatko? Jos noudatat rakkauden käskyä, niin noudatat silloin myös 10 käskyä ja - Ok - erityisesti niitä yhdeksää (Herran vuoksi joku valikoi sunnuntain tai muun päivän pyhäpäiväkseen ja levon päiväksi, joten sapatin valikointi ei ole yhtä tärkeää ja sapatti on todella ihmistä itseään varten eikä niinkään edes lähimmäisen palvelemista varten muuten kuin hengellisessä mielessä seurakunnan kokouksessa).

Sitten, mikä käsky on ensimmäinen lapsille? Rakkauden käsky? Ei. Käsky totella vanhempiaan (Efe 6). Miksi? Koska vanhempien totteleminen on myös rakkautta Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan eikä pieni lapsi ymmärrä vielä kovin hyvin näkymätöntä Jumalaa, joten miten häntä voisi totella tai rakastaa samalla tavalla kuin vanhempiaan? Vanhempien totteleminen on rakkauden käskyn noudattamista ja johdattaa lasta Jumalan tuntemiseen sekä kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan kaikissa asioissa iän varttuessa.

No onko rakkauden käsky sitten kirjoitettu uuden liiton Jumalan kansan sydämeen? Onko se (kaksois) käsky kirjoitettu mieliimme ja onko Jumala opettanut sen meille? Kyllä on. Ja sitä rakkauden kaksoiskäskyä noudatamme käytännössä noudattamalla 10 käskyä ja muita käskyjä, ohjeita ja säädöksiä, joiden noudattaminen on rakkautta: käydä seurakunnassa, auttaa lähimmäistä, karttaa pornoa ja muuta haureutta kuten homoutta ja transseksuaalisuutta ja transvestismia ja varoittaa muita siitä, mihin synti johtaa, jne.

2Kor 3 puhuu kiveen kaiverretusta laista (jj. 3, 7), jonka virka (tehtävä) on kuoleman virka, sillä 10 käskyn rikkomisesta on säädetty kuolemanrangaistus (sekä hengellinen kuolema ja ero Jumalasta että myös joidenkin käskyjen rikkomisesta ruumiillinen kuolema). Se laki ei tunne armoa eikä anteeksiantoa. Siksi sen tehtävä on surmata, ei tehdä eläväksi. Uudessa liitossa ei noudateta lain käskyjä elämään johtavana tienä vaan sydämen mielihalusta hengen uudessa tilassa, sillä Jumala itse vaikuttaa käskyjen pitämisen (Hes 36:25-27). Mutta lain noudattaminen ei ole meille tie elämään emmekä me ole elävä laista, käskyjen pitämisestä. Sen sijaan meillä on uusi tie, Kristuksen verellä vihmominen ja syntien anteeksisaaminen, Kristuksen ruumiin lihan kautta kulkeva tie isän tykö hengen uudessa tilassa, ei kirjaimen vanhassa.

On aivan eri asia "pitää käskyjä" uutena Jumalan ihmisenä (luomuksena) kuin "vanhana Aatuna", vaikka se hurskas olisi. Ja rakkaus Jumalaan on se, että me pidämme hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaat. (1Joh 5:1ss.) Miksi eivät ole raskaat? Koska me noudatamme lakia levosta käsin pelastuneina, emme pelastuaksemme. Sydämen mielihalusta ja muuttuneesta mielestä, jonka vaikuttaa Jumala.

Rakkauden käskyjen pitäminen pitää siis sisällään "pienempiä" käskyjä, joiden noudattaminen on rakkautta. Ut on täynnä käskyjä, säädöksiä, kehotuksia, neuvoja ja ohjeita, jotka tähtäävät siihen, että me tietäisimme sen, miten rakkauden käskyjä noudatetaan käytännössä. Yksi hyvä tapa tietää se, mikä on rakkauden käskyn noudattamista (lähimmäisen rakastaminen), on tämä: "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa" (ja on sen vuoksi lain täyttymys). Kun mietimme tekojemme, sanojemme ja tekemättä jättämistemme seurauksia lähimmäisille, tiedämme, miten rakkauden käskyä voidaan noudattaa. 10 käskyä ja etenkin ne 9 ovat hyvä ohje tämän yleisohjeen lisäksi. Eikö vain?

Siis se, että uudessa liitossa noudatetaan rakkauden kaksoiskäskyä, jotka on kirjoitettu alunperin lain kirjaan (3Moos 19:18 ja 5Moos 6:1-9) eikä kivitauluihin, ei kumoa 10 käskyä. Sen sijaan Jumalan henki vaikuttaa hänen lapsissaan sen, että he pitävät hänen käskynsä, mukaan luettuna ne 10 ja erityisesti ne 9, jotka vaikuttavat selvemmin myös lähimmäisiin ja Jumala-suhteeseen. Toki sapatinkin käsky vaikuttaa lähimmäisiin ja Jumala-suhteeseen, mutta ei mielestäni niin selvästi ja voimakkaasti kuin ne muut 9. Olisihan se hienoa, että tämä maailma ymmärtäisi Jumalan luoneen kaiken, kun sapattia luomistöiden muistona noudatettaisiin? Se olisi Jumalan kunnioittamista, rakastamista ja myös lähimmäisen rakkautta, kun kertoisimme heille esimerkillämme Jumalasta ja hänen lahjastaan, sapatista. Niin - sapatti ei saisi olla raskas lain käsky vaan Jumalan lahja, avuksi ihmiselle ja levoksi.

Lue lisää

"Tulkitsin jotakin viestisi kohtaa niin, että ajattelet koko 10 käskyn lain tulleen kumotuksi... Se, mikä on tullut kumotuksi, on seremonialaki."
Mutta kun ei ole kuin yksi laki. Se, mistä Jeesus ja apostolit puhuvat "lakina" on se koodeksi joka Mooseksen kautta tuli, ja ihan aikuisen oikeasti, jako seremonialakiin, moraalilakiin tms. ei yksinkertaisesti kuulu Raamatun tulkintaan. Kun puhutaan laista, se tarkoittaa... lakia. Kun taas puhutaan käskyistä, se voi tarkoittaa sitten erillisiä, yksittäisiä käskyjä.
Voit siis puhua seremonialaista, mutta et siinä merkityksessä että jokin UT:n kohta joka puhuu "laista" muka viittaa siihen eikä johonkin muuhun. Laki on laki ja 10 käskyä on osa lakia.
Lakia ei ole kumottu. Se on annettu vanhaan liittoon, ja se on edelleen voimassa. Jeesus opettaa tästä Matt 5 varsin selkeästi. Hän rinnastaa 10 käskyä vannomiseen, ja osoittaa tässäkin mikä on "laki". Mutta se mikä on hyvä huomioida on, että Hän tarkentaa sitä mitä laki oikeasti tarkoittaa - ja osoittaa ettei lakia kukaan noudata.
Laki on hyvä, mutta se ei pelasta. Jeesus antoi uuteen liittoon uuden käskyn joka sisältää kaiken oleellisen mitä lakiin on kirjoitettu. Kristityt eivät ole vanhan liiton lain alla, se nyt vaan on hyvä pitää lähtökohtaisesti mielessä - sillä Hän on antanut meille uuden käskyn joka riittää. Sen uuden käskyn tulkintaa joissakin yksityiskohdissa voimme tutkiskella vanhan liiton lain kautta, ja siihen asti että kasvamme orjasta lapseksi, olemme lain alla. Kun pelastumme, olemme siirtyneet lain alta armon alle.
On turhaa semantiikkaa onko 10 käskyä voimassa vai ei. Rakkaus Jumalaan sisältää myös sen, että haluamme varata aikaa olla Jumalan kanssa ilman että annamme sitoa itseämme muihin asioihin. Jotkut kutsuvat tätä nimellä "sapatti", mistä lie keksineet sellaiseksi sitä kutsua. Käsky nimittäin puhuu "lepopäivästä". Mutta se ei ole se sapatti kaikkine määräyksineen ja kieltoineen mitä juutalaiset fariseukset ja kirjanoppineet olivat siitä tehneet; se pakkosapatti jonka noudattamatta jättämisestä seuraa kuolemanrangaistus.
10 käskyä eivät ole uuden liiton käsky. Siitä on kysymys.

Exap kirjoitti:

"Tulkitsin jotakin viestisi kohtaa niin, että ajattelet koko 10 käskyn lain tulleen kumotuksi... Se, mikä on tullut kumotuksi, on seremonialaki."
Mutta kun ei ole kuin yksi laki. Se, mistä Jeesus ja apostolit puhuvat "lakina" on se koodeksi joka Mooseksen kautta tuli, ja ihan aikuisen oikeasti, jako seremonialakiin, moraalilakiin tms. ei yksinkertaisesti kuulu Raamatun tulkintaan. Kun puhutaan laista, se tarkoittaa... lakia. Kun taas puhutaan käskyistä, se voi tarkoittaa sitten erillisiä, yksittäisiä käskyjä.
Voit siis puhua seremonialaista, mutta et siinä merkityksessä että jokin UT:n kohta joka puhuu "laista" muka viittaa siihen eikä johonkin muuhun. Laki on laki ja 10 käskyä on osa lakia.
Lakia ei ole kumottu. Se on annettu vanhaan liittoon, ja se on edelleen voimassa. Jeesus opettaa tästä Matt 5 varsin selkeästi. Hän rinnastaa 10 käskyä vannomiseen, ja osoittaa tässäkin mikä on "laki". Mutta se mikä on hyvä huomioida on, että Hän tarkentaa sitä mitä laki oikeasti tarkoittaa - ja osoittaa ettei lakia kukaan noudata.
Laki on hyvä, mutta se ei pelasta. Jeesus antoi uuteen liittoon uuden käskyn joka sisältää kaiken oleellisen mitä lakiin on kirjoitettu. Kristityt eivät ole vanhan liiton lain alla, se nyt vaan on hyvä pitää lähtökohtaisesti mielessä - sillä Hän on antanut meille uuden käskyn joka riittää. Sen uuden käskyn tulkintaa joissakin yksityiskohdissa voimme tutkiskella vanhan liiton lain kautta, ja siihen asti että kasvamme orjasta lapseksi, olemme lain alla. Kun pelastumme, olemme siirtyneet lain alta armon alle.
On turhaa semantiikkaa onko 10 käskyä voimassa vai ei. Rakkaus Jumalaan sisältää myös sen, että haluamme varata aikaa olla Jumalan kanssa ilman että annamme sitoa itseämme muihin asioihin. Jotkut kutsuvat tätä nimellä "sapatti", mistä lie keksineet sellaiseksi sitä kutsua. Käsky nimittäin puhuu "lepopäivästä". Mutta se ei ole se sapatti kaikkine määräyksineen ja kieltoineen mitä juutalaiset fariseukset ja kirjanoppineet olivat siitä tehneet; se pakkosapatti jonka noudattamatta jättämisestä seuraa kuolemanrangaistus.
10 käskyä eivät ole uuden liiton käsky. Siitä on kysymys.

Lue lisää

Ymmärrän toki "lain" ja siihen kuuluvien käskyjen välisen eron. Juuri näiden käskyjen mukaan voidaan jakaa "laki" pienempiin kokonaisuuksiin sen mukaan, mitä tilannetta ja keitä varten ne käskyt on annettu. Uudessa liitossa apostolit ja Jerusalemin seurakunnan vanhimmat joutuivat käsittelemään tätä asiaa. Mitkä lain käskyt kuuluvat Jumalan tykö pakanuudesta kääntyneille kristityille ja mitkä eivät (Apt 15). Huomaa, että siinä ei puhuta ollenkaan 10 käskystä, jotka on kirjoitettu alussa kivitauluihin. Siinä puhutaan pelkästään lain kirjaan sisältyvistä käskyistä ja ympärileikkauksesta, joka ei ole alkuisin Mooseksesta vaan Aabrahamista.

Rakkauden kaksoiskäsky ei ole kymmenen käskyn joukossa vaan se on kirjoitettu lain kirjaan (3Moos 19:18; 5Moos 6:4-5). Sitäkään ei käsitelty Apt 15 kokouksessa. Miksi 10 käskyä ja rakkauden käskyjä ei käsitelty? Koska oli itsestään selvää, että niiden käskyjen pitäminen kuuluu uuden liiton Jumalan lapsille hengen uudessa tilassa. Ne käskyt on tarkoitettu noudatettaviksi eikä niitä ole lupa rikkoa sillä verukkeella, että ne käskyt olisi kumottu.

On silti käskyjä, jotka on kumottu ja siitä kirjoitin. Yksi tällainen käsky on vanhan liiton lain säädös koskien leeviläistä pappeutta ja ylimmäisen papin tehtävän periytymistä Aaronin jälkeläisille. (Hebr 7:12ss.) Se säädös on kumottu (7:18) uudessa liitossa ja sen tilalle on tullut yleinen pappeus sekä Kristus iankaikkisesti pysyvänä ylimmäisenä pappina. Samalla tavalla ovat vanhentuneet (käytännössä kumotut ja tarpeettomiksi käyneet) temppelipalvelusta, eläinuhreja ja rituaalisia pesuja (kasteet) koskevat säädökset. (Hebr 6:-12; 9)

Apt 15 poistaa noudatettavien käskyjen listalta sitten käytännössä kaiken muun lain kirjasta paitsi nämä välttämättömät

"...teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." Apt 15:28-29

Rakkauden käsky kuuluu tietysti noudatettavien käskyjen joukkoon niin kuin myös 10 käskyä, vaikka rakkauden käsky on kirjoitettu lain kirjaan eikä sitä käsitelty tässä lainkaan. 10 käskyä kuuluvat uudessa liitossa noudatettavien käskyjen joukkoon, sillä niiden pitäminen on rakkautta ja niiden rikkominen on rakkauden käskyä vastaan rikkomista.

Eihän kukaan murhaa ja varasta ja sano: "en rikkonut rakkauden käskyä, koska murhaamisen ja varastamisen kieltävät käskyt eivät kuulu uuteen liittoon!"

En tiedä, puhummeko toistemme ohitse, Exap. Ehkä, ehkä emme. Välistä tuntuu, että ajatuksemme ja tulkintamme ovat niin kaukana toisistaan kuin itä ja länsi, välistä taas tuntuu siltä, että olemme samaa mieltä. Pääasia on kuitenkin se, että me vaeltaisimme samaa tietä, jos sillä tiellä kerran molemmat olemme...

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että me opimme noudattamaan rakkauden käskyjä pienempien käskyjen kautta. Rakkauden käskyt pitävät sisällään paljon muita käskyjä, säädöksiä, kehotuksia, ohjeita ja sääntöjä, joita uuden liiton Jumalan palvelijan tulisi noudattaa. 10 käskyä kuuluvat näiden noudatettavien käskyjen joukkoon.

Se, joka sanoo, että 10 käskyä ja kaikki muut käskyt ja säädökset ja säännöt, jotka on annettu uuden liiton Jumalan palvelijoita varten Raamatussa, eivät kuulu uuteen liittoon, koska meille kuuluu vain rakkauden käsky, näkevät pelkän metsän mutta eivät lainkaan yksittäisiä puita siellä metsässä.

Se, joka sanoo, että rakkauden käsky pitää sisällään muita pienempiä käskyjä, näkee metsän ja yksittäisiä puita siellä metsässä. Yksittäiset puut eivät ole menettäneet merkitystään sen vuoksi, että metsän omistaja on antanut koko metsän pojalleen hoidettavaksi.

Kuolleet ja kaatuneet puut tulee raivata metsästä pois (seremonialaki, siviililaki, sotalait). Ne kuuluvat vain Israelille, mutta 10 käskyä kuuluvat kaikille kansoille ja etenkin ne 9, jotka jokainen Jumalaan uskova ymmärtää tärkeiksi. Jonkun tietyn päivän pyhittäminen Herralle on eri asia kuin palvella epäjumalia tai vahingoittaa lähimmäistä. Sapatti on ihmistä itseään varten, mutta toki sillä on myös yhteisöllisiä vaikutuksia, jos sitä vietetään (vrt. Israelin kansan sapatti aina samana päivänä).

Apostolien tekojen 15. luvussa siis vapautettiin kristityt pakanat noudattamasta leeviläistä pappeutta, ylimmäisen papin jatkumoa Aaronin jälkeläisten joukossa, temppelipalvelusta, eläin ja ruokauhreja Jumalalle, siviililakeja oikeuksineen ja rangaistuksineen ja sotalakeja, jotka koskivat vain Israelia, eivät uuden liiton Jumalan kansaa, johon kuuluvat kaikki Jumalan lapset monista eri kansoista, kielistä, kansanheimoista ja sukukunnista. Mutta 10 käskystä meitä ei ole vapautettu, niin että niitä ei tarvitsisi noudattaa, koska rakkauden käsky on korvannut ne uudessa liitossa.

Onkohan tässä mitään järkeä...

Tässä vielä yksi esimekki monista eri käskyistä ja säädöksistä, ohjeista, neuvoista ja kehotuksista, jotka kuuluvat osana rakkauden käskyn pitämiseen ja tietysti myös rakkauden käsky itse.

1.Tessalonikalaiskirje:
4:1 Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.
4:2 Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.
4:3 Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,
4:4 että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,
4:5 ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne;
4:6 ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet.
4:7 Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.
4:8 Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.
4:9 Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne;
4:10 niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän
4:11 ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet,
4:12 että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.

Ja jos joku ei muuten osaa arvioida sitä, mitä on uudessa liitossa lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä (senhän käskyt juuri kertovat!), niin sitten voi miettiä sitä, mikä vaikutus teolla tai tekemättä jättämisellä on lähimmäiselle. Me emme saa tehdä lähimmäiselle mitään pahaa.

Roomalaiskirje:
13:10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Ymmärrän toki "lain" ja siihen kuuluvien käskyjen välisen eron. Juuri näiden käskyjen mukaan voidaan jakaa "laki" pienempiin kokonaisuuksiin sen mukaan, mitä tilannetta ja keitä varten ne käskyt on annettu. Uudessa liitossa apostolit ja Jerusalemin seurakunnan vanhimmat joutuivat käsittelemään tätä asiaa. Mitkä lain käskyt kuuluvat Jumalan tykö pakanuudesta kääntyneille kristityille ja mitkä eivät (Apt 15). Huomaa, että siinä ei puhuta ollenkaan 10 käskystä, jotka on kirjoitettu alussa kivitauluihin. Siinä puhutaan pelkästään lain kirjaan sisältyvistä käskyistä ja ympärileikkauksesta, joka ei ole alkuisin Mooseksesta vaan Aabrahamista.

Rakkauden kaksoiskäsky ei ole kymmenen käskyn joukossa vaan se on kirjoitettu lain kirjaan (3Moos 19:18; 5Moos 6:4-5). Sitäkään ei käsitelty Apt 15 kokouksessa. Miksi 10 käskyä ja rakkauden käskyjä ei käsitelty? Koska oli itsestään selvää, että niiden käskyjen pitäminen kuuluu uuden liiton Jumalan lapsille hengen uudessa tilassa. Ne käskyt on tarkoitettu noudatettaviksi eikä niitä ole lupa rikkoa sillä verukkeella, että ne käskyt olisi kumottu.

On silti käskyjä, jotka on kumottu ja siitä kirjoitin. Yksi tällainen käsky on vanhan liiton lain säädös koskien leeviläistä pappeutta ja ylimmäisen papin tehtävän periytymistä Aaronin jälkeläisille. (Hebr 7:12ss.) Se säädös on kumottu (7:18) uudessa liitossa ja sen tilalle on tullut yleinen pappeus sekä Kristus iankaikkisesti pysyvänä ylimmäisenä pappina. Samalla tavalla ovat vanhentuneet (käytännössä kumotut ja tarpeettomiksi käyneet) temppelipalvelusta, eläinuhreja ja rituaalisia pesuja (kasteet) koskevat säädökset. (Hebr 6:-12; 9)

Apt 15 poistaa noudatettavien käskyjen listalta sitten käytännössä kaiken muun lain kirjasta paitsi nämä välttämättömät

"...teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." Apt 15:28-29

Rakkauden käsky kuuluu tietysti noudatettavien käskyjen joukkoon niin kuin myös 10 käskyä, vaikka rakkauden käsky on kirjoitettu lain kirjaan eikä sitä käsitelty tässä lainkaan. 10 käskyä kuuluvat uudessa liitossa noudatettavien käskyjen joukkoon, sillä niiden pitäminen on rakkautta ja niiden rikkominen on rakkauden käskyä vastaan rikkomista.

Eihän kukaan murhaa ja varasta ja sano: "en rikkonut rakkauden käskyä, koska murhaamisen ja varastamisen kieltävät käskyt eivät kuulu uuteen liittoon!"

Lue lisää

"On silti käskyjä, jotka on kumottu ja siitä kirjoitin. Yksi tällainen käsky on vanhan liiton lain säädös koskien leeviläistä pappeutta"
Enpä olisi niin varma. Jes 66 joka mitä ilmeisimmin kuvaa 1000-vuotista valtakuntaa, sanoo:
"19 Ja minä teen tunnusteon heidän keskellänsä ja lähetän pakoonpäässeitä heidän joukostansa pakanain tykö Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousenjännittäjäin tykö, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä nähneet minun kunniaani, ja he ilmoittavat minun kunniani pakanain keskuudessa.
20 Ja he tuovat kaikki teidän veljenne kaikista kansoista uhrilahjana Herralle hevosilla, vaunuilla, kantotuoleilla, muuleilla ja ratsukameleilla minun pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, sanoo Herra, niinkuin israelilaiset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran temppeliin.
21 Ja HEITÄKIN MINÄ OTAN LEEVILÄISIKSI PAPEIKSI, sanoo Herra."
Tämän vuoksi olen aika varovainen väittämään lakia tai mitään sen osaa kumotuksi. Meille ei ole paljastettu mitä tarkalleen on tuhatvuotinen hallinta Jeesuksen kanssa. Emme yksinkertaisesti siis voi tietää asiaa varmaksi.
Mutta sapatista vielä sen verran, että se, kuten moni muukin asia voi korostua kohtuuttomiin mittoihin joidenkin elämässä. Ironista kyllä, "seitsemännen päivän adventisti" joidenkin elämässä ilmenee siten, että riittää että seitsemäntenä päivänä on adventisti, ja muulloin ei Jumalaa paljon muisteta... surullista.
Joissakin piireissä korostetaan Pyhää Henkeä ja sen lahjoja, ja lahjoista voi tulla liian keskeinen osa elämää niin että kaikki pyörii sen ympärillä. Lahjoista tulee epäjumala. Jotkut korostavat sapattia käskyistä ylimpänä ja tärkeimpänä ja sen kautta siitä voi tulla se uskonelämän keskeisin asia, jopa epäjumala. Jotkut taas saarnaavat tulisesti helvetin tuskia ja kärsimystä ja tuntuu että helvetistä on tullut joillekin se epäjumala jonka ympärillä kaikki pyörii.
Toinen kuolema ei ole rangaistus, se on seuraus siitä että on valinnut elää ilman elämän lähdettä. Pyhä Henki on oleellinen osa kristityn elämää muttei Henki ole mikään temppugeneraattori. Sapatti taas on lahja, lupa viettää aikaa Jumalan kanssa niin että saa unohtaa ja jättää huomiotta maailman meille asettamat vaatimukset. Mutta kaikkein tärkein on elämä sopusoinnussa Jumalan ja lähimmäisten kanssa - joka itse asiassa sisältää kaiken edellisen.
Oleellista on tasapaino.

Exap kirjoitti:

"Tulkitsin jotakin viestisi kohtaa niin, että ajattelet koko 10 käskyn lain tulleen kumotuksi... Se, mikä on tullut kumotuksi, on seremonialaki."
Mutta kun ei ole kuin yksi laki. Se, mistä Jeesus ja apostolit puhuvat "lakina" on se koodeksi joka Mooseksen kautta tuli, ja ihan aikuisen oikeasti, jako seremonialakiin, moraalilakiin tms. ei yksinkertaisesti kuulu Raamatun tulkintaan. Kun puhutaan laista, se tarkoittaa... lakia. Kun taas puhutaan käskyistä, se voi tarkoittaa sitten erillisiä, yksittäisiä käskyjä.
Voit siis puhua seremonialaista, mutta et siinä merkityksessä että jokin UT:n kohta joka puhuu "laista" muka viittaa siihen eikä johonkin muuhun. Laki on laki ja 10 käskyä on osa lakia.
Lakia ei ole kumottu. Se on annettu vanhaan liittoon, ja se on edelleen voimassa. Jeesus opettaa tästä Matt 5 varsin selkeästi. Hän rinnastaa 10 käskyä vannomiseen, ja osoittaa tässäkin mikä on "laki". Mutta se mikä on hyvä huomioida on, että Hän tarkentaa sitä mitä laki oikeasti tarkoittaa - ja osoittaa ettei lakia kukaan noudata.
Laki on hyvä, mutta se ei pelasta. Jeesus antoi uuteen liittoon uuden käskyn joka sisältää kaiken oleellisen mitä lakiin on kirjoitettu. Kristityt eivät ole vanhan liiton lain alla, se nyt vaan on hyvä pitää lähtökohtaisesti mielessä - sillä Hän on antanut meille uuden käskyn joka riittää. Sen uuden käskyn tulkintaa joissakin yksityiskohdissa voimme tutkiskella vanhan liiton lain kautta, ja siihen asti että kasvamme orjasta lapseksi, olemme lain alla. Kun pelastumme, olemme siirtyneet lain alta armon alle.
On turhaa semantiikkaa onko 10 käskyä voimassa vai ei. Rakkaus Jumalaan sisältää myös sen, että haluamme varata aikaa olla Jumalan kanssa ilman että annamme sitoa itseämme muihin asioihin. Jotkut kutsuvat tätä nimellä "sapatti", mistä lie keksineet sellaiseksi sitä kutsua. Käsky nimittäin puhuu "lepopäivästä". Mutta se ei ole se sapatti kaikkine määräyksineen ja kieltoineen mitä juutalaiset fariseukset ja kirjanoppineet olivat siitä tehneet; se pakkosapatti jonka noudattamatta jättämisestä seuraa kuolemanrangaistus.
10 käskyä eivät ole uuden liiton käsky. Siitä on kysymys.

Lue lisää

"...Jotkut kutsuvat tätä nimellä "sapatti", mistä lie keksineet sellaiseksi sitä kutsua. Käsky nimittäin puhuu "lepopäivästä".

Israel kutsui muita viikonpäiviä numerojärjestyksen mukaan "ensimmäinen päivä, toinen päivä" jne. mutta erotuksena muista päivistä viikon seitsemättä päivää kutsuttiin nimellä sapatti. Nimi "sapatti" on kulkeutunut myös muille kansoille ja kieliin, esimerkiksi venäjään.

Mistä lie keksineet erottaa sapatin muista päivistä ja kutsua sitä sillä nimellä? Omasta päästään vai neuvoiko Jumala heitä tekemään niin? Ainakin melko kovan rangaistuksen on Herra säätänyt siitä, jos sapatin käskyä rikotaan.

No - sapatin hengellinen sovellus on uudessa liitossa tärkeämpi kuin vanha (palkkatyöstä lakkaaminen, kotiaskareiden välttäminen, sapatin pyhittäminen sen sijaan että pyhittäisi sunnuntain tai lepäisi jonakin muuna päivänä...)

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

En tiedä, puhummeko toistemme ohitse, Exap. Ehkä, ehkä emme. Välistä tuntuu, että ajatuksemme ja tulkintamme ovat niin kaukana toisistaan kuin itä ja länsi, välistä taas tuntuu siltä, että olemme samaa mieltä. Pääasia on kuitenkin se, että me vaeltaisimme samaa tietä, jos sillä tiellä kerran molemmat olemme...

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että me opimme noudattamaan rakkauden käskyjä pienempien käskyjen kautta. Rakkauden käskyt pitävät sisällään paljon muita käskyjä, säädöksiä, kehotuksia, ohjeita ja sääntöjä, joita uuden liiton Jumalan palvelijan tulisi noudattaa. 10 käskyä kuuluvat näiden noudatettavien käskyjen joukkoon.

Se, joka sanoo, että 10 käskyä ja kaikki muut käskyt ja säädökset ja säännöt, jotka on annettu uuden liiton Jumalan palvelijoita varten Raamatussa, eivät kuulu uuteen liittoon, koska meille kuuluu vain rakkauden käsky, näkevät pelkän metsän mutta eivät lainkaan yksittäisiä puita siellä metsässä.

Se, joka sanoo, että rakkauden käsky pitää sisällään muita pienempiä käskyjä, näkee metsän ja yksittäisiä puita siellä metsässä. Yksittäiset puut eivät ole menettäneet merkitystään sen vuoksi, että metsän omistaja on antanut koko metsän pojalleen hoidettavaksi.

Kuolleet ja kaatuneet puut tulee raivata metsästä pois (seremonialaki, siviililaki, sotalait). Ne kuuluvat vain Israelille, mutta 10 käskyä kuuluvat kaikille kansoille ja etenkin ne 9, jotka jokainen Jumalaan uskova ymmärtää tärkeiksi. Jonkun tietyn päivän pyhittäminen Herralle on eri asia kuin palvella epäjumalia tai vahingoittaa lähimmäistä. Sapatti on ihmistä itseään varten, mutta toki sillä on myös yhteisöllisiä vaikutuksia, jos sitä vietetään (vrt. Israelin kansan sapatti aina samana päivänä).

Apostolien tekojen 15. luvussa siis vapautettiin kristityt pakanat noudattamasta leeviläistä pappeutta, ylimmäisen papin jatkumoa Aaronin jälkeläisten joukossa, temppelipalvelusta, eläin ja ruokauhreja Jumalalle, siviililakeja oikeuksineen ja rangaistuksineen ja sotalakeja, jotka koskivat vain Israelia, eivät uuden liiton Jumalan kansaa, johon kuuluvat kaikki Jumalan lapset monista eri kansoista, kielistä, kansanheimoista ja sukukunnista. Mutta 10 käskystä meitä ei ole vapautettu, niin että niitä ei tarvitsisi noudattaa, koska rakkauden käsky on korvannut ne uudessa liitossa.

Onkohan tässä mitään järkeä...

Lue lisää

"Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että me opimme noudattamaan rakkauden käskyjä pienempien käskyjen kautta."
Juuri näin, juuri näin. Rakkauden käskyyn sisältyy mikä käsky hyvänsä. ERONA on se, että siinä kun laki tähtäsi sääntöjen kautta kuuliaisuuteen ja viime kädessä siis rakkauden osoituksiin, Jeesuksen antama käsky on koko lain tarkoitus ja sovellus.
Jos ihminen rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä, hän ei tee mitään vanhan liiton lain vastaista. Ja siksi se mitä sanoit pitää 100% paikkaansa.
Päädymme samalle linjalle eri teitä. Ja sekin on Jumalan suunnitelman mukaista, koska sen päämäärä on rakkaus.

Exap kirjoitti:

"Tulkitsin jotakin viestisi kohtaa niin, että ajattelet koko 10 käskyn lain tulleen kumotuksi... Se, mikä on tullut kumotuksi, on seremonialaki."
Mutta kun ei ole kuin yksi laki. Se, mistä Jeesus ja apostolit puhuvat "lakina" on se koodeksi joka Mooseksen kautta tuli, ja ihan aikuisen oikeasti, jako seremonialakiin, moraalilakiin tms. ei yksinkertaisesti kuulu Raamatun tulkintaan. Kun puhutaan laista, se tarkoittaa... lakia. Kun taas puhutaan käskyistä, se voi tarkoittaa sitten erillisiä, yksittäisiä käskyjä.
Voit siis puhua seremonialaista, mutta et siinä merkityksessä että jokin UT:n kohta joka puhuu "laista" muka viittaa siihen eikä johonkin muuhun. Laki on laki ja 10 käskyä on osa lakia.
Lakia ei ole kumottu. Se on annettu vanhaan liittoon, ja se on edelleen voimassa. Jeesus opettaa tästä Matt 5 varsin selkeästi. Hän rinnastaa 10 käskyä vannomiseen, ja osoittaa tässäkin mikä on "laki". Mutta se mikä on hyvä huomioida on, että Hän tarkentaa sitä mitä laki oikeasti tarkoittaa - ja osoittaa ettei lakia kukaan noudata.
Laki on hyvä, mutta se ei pelasta. Jeesus antoi uuteen liittoon uuden käskyn joka sisältää kaiken oleellisen mitä lakiin on kirjoitettu. Kristityt eivät ole vanhan liiton lain alla, se nyt vaan on hyvä pitää lähtökohtaisesti mielessä - sillä Hän on antanut meille uuden käskyn joka riittää. Sen uuden käskyn tulkintaa joissakin yksityiskohdissa voimme tutkiskella vanhan liiton lain kautta, ja siihen asti että kasvamme orjasta lapseksi, olemme lain alla. Kun pelastumme, olemme siirtyneet lain alta armon alle.
On turhaa semantiikkaa onko 10 käskyä voimassa vai ei. Rakkaus Jumalaan sisältää myös sen, että haluamme varata aikaa olla Jumalan kanssa ilman että annamme sitoa itseämme muihin asioihin. Jotkut kutsuvat tätä nimellä "sapatti", mistä lie keksineet sellaiseksi sitä kutsua. Käsky nimittäin puhuu "lepopäivästä". Mutta se ei ole se sapatti kaikkine määräyksineen ja kieltoineen mitä juutalaiset fariseukset ja kirjanoppineet olivat siitä tehneet; se pakkosapatti jonka noudattamatta jättämisestä seuraa kuolemanrangaistus.
10 käskyä eivät ole uuden liiton käsky. Siitä on kysymys.

Lue lisää

Sanon vielä "laista" sen, että Uuden testamentin kreikassa sanalla "nomos" tarkoitetaan monia eri asioita, joista Mooseksen kautta tullut laki (lain taulut ja lain kirja) on vain yksi. Jeesus kutsui laiksi jopa Psalmin tekstiä (Joh 10:34; vrt Psa 82:1, 6).

https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G3551&t=KJV

Mooseksen laki (lain taulut ja lain kirja) ovat siis nyt se, mikä on keskustelun alla (puhuessamme luomiskertomuksen kuvista!)... mielenkiintoista muuten sekin, että Mooseksen laissa toistetaan asioita, jotka olivat tiedossa ja käytössä jo ennen Moosesta.

- ympärileikkaus annettiin liiton merkiksi Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen
- jako puhtaisiin ja saastaisiin eläimiin tunnettiin jo Nooan aikana (joku voi tietysti väittää, että tämä jako lisättiin perimätietona tulleeseen kertomukseen Nooan suvusta vasta Mooseksen aikana, mutta sellaista väitettä ei voida todistaa)
- sapattia vietettiin jo ennen lain antamista Siinain vuorella (2Moos 16:23 vs. 19ss.)... tästäkin voidaan väittää, että joku on lisännyt tuon tapahtuman ja sanat kertomukseen, vaikka sillä ei ole totuuspohjaa, koska hänen mukaansa sapatti säädettiin vasta Siinailla (joku voi luulla jopa sellaista, että sapatti ei ole alunperin kuulunut 10 käskyn joukkoon vaan se on lisätty sinne myöhemmin)... Jumala lepäsi sapatin jo luomiskertomuksessa (entäpä Aatami? joku voisi väittää, että Aatami lepäsi sapattina eikä viljellyt puutarhaa vielä silloin, mutta ei sitä voida todistaa - joku toinen voi väittää että Aatami ensimmäisenä rikkoi sapatin kun söi kiellettyä hedelmää silloin... heh, kaikkea voi kuvitella ja olettaa...)

Varmaa lienee se, että Mooseksen laissa on käskyjä, jotka tunnettiin jo ennen itse lain antamista. Eiköhän itse rakkauden käskykin tullut selväksi jo varhaisessa vaiheessa: se, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä. Mitä luulet?

Exap kirjoitti:

"On silti käskyjä, jotka on kumottu ja siitä kirjoitin. Yksi tällainen käsky on vanhan liiton lain säädös koskien leeviläistä pappeutta"
Enpä olisi niin varma. Jes 66 joka mitä ilmeisimmin kuvaa 1000-vuotista valtakuntaa, sanoo:
"19 Ja minä teen tunnusteon heidän keskellänsä ja lähetän pakoonpäässeitä heidän joukostansa pakanain tykö Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousenjännittäjäin tykö, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä nähneet minun kunniaani, ja he ilmoittavat minun kunniani pakanain keskuudessa.
20 Ja he tuovat kaikki teidän veljenne kaikista kansoista uhrilahjana Herralle hevosilla, vaunuilla, kantotuoleilla, muuleilla ja ratsukameleilla minun pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, sanoo Herra, niinkuin israelilaiset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran temppeliin.
21 Ja HEITÄKIN MINÄ OTAN LEEVILÄISIKSI PAPEIKSI, sanoo Herra."
Tämän vuoksi olen aika varovainen väittämään lakia tai mitään sen osaa kumotuksi. Meille ei ole paljastettu mitä tarkalleen on tuhatvuotinen hallinta Jeesuksen kanssa. Emme yksinkertaisesti siis voi tietää asiaa varmaksi.
Mutta sapatista vielä sen verran, että se, kuten moni muukin asia voi korostua kohtuuttomiin mittoihin joidenkin elämässä. Ironista kyllä, "seitsemännen päivän adventisti" joidenkin elämässä ilmenee siten, että riittää että seitsemäntenä päivänä on adventisti, ja muulloin ei Jumalaa paljon muisteta... surullista.
Joissakin piireissä korostetaan Pyhää Henkeä ja sen lahjoja, ja lahjoista voi tulla liian keskeinen osa elämää niin että kaikki pyörii sen ympärillä. Lahjoista tulee epäjumala. Jotkut korostavat sapattia käskyistä ylimpänä ja tärkeimpänä ja sen kautta siitä voi tulla se uskonelämän keskeisin asia, jopa epäjumala. Jotkut taas saarnaavat tulisesti helvetin tuskia ja kärsimystä ja tuntuu että helvetistä on tullut joillekin se epäjumala jonka ympärillä kaikki pyörii.
Toinen kuolema ei ole rangaistus, se on seuraus siitä että on valinnut elää ilman elämän lähdettä. Pyhä Henki on oleellinen osa kristityn elämää muttei Henki ole mikään temppugeneraattori. Sapatti taas on lahja, lupa viettää aikaa Jumalan kanssa niin että saa unohtaa ja jättää huomiotta maailman meille asettamat vaatimukset. Mutta kaikkein tärkein on elämä sopusoinnussa Jumalan ja lähimmäisten kanssa - joka itse asiassa sisältää kaiken edellisen.
Oleellista on tasapaino.

Lue lisää

Jes 66 leeviläiset papit, sapatit, uudet kuut, Sakarjan 14 lehtimajanjuhlat, Hes 40-48 temppelipalvelus... vaikeita kohtia selittää Kristuksen tulemuksen jälkeiseen aikaan. Olen näitä joskus aikoinaan miettinyt, mutta dementia iski, enkä enää muista, mihin ratkaisuun päädyin! :-)

No, joka tapauksessa, minä en usko siihen, jokainen syntyperältään Israelin kansaan kuuluva pelastuu Kristuksen tulemuksessa eli temmataan ylös pilviin Jeesusta vastaan. Osa jää maan päälle jumalattomien ja syntisten pakanoiden kanssa. Vain jäännös pelastuu, eivät kaikki Israelin kansan jäsenet.

Yksi mahdollisuus on se, että Jeesus sallii hallituskautenaan jatkaa vanhatestamentillisia perinteitä ja jumalanpalvelusmenoja. Ne olisivat sitten opetukseksi Israelille ja koko maailmalle siitä, mitä näillä vanhentuneilla lain säädöksillä on kerrottu etukäteen Jeesuksesta. Jeesus selittää silloin kaikille kirjoituksia ja kertoo, mitä niissä on hänestä jo etukäteen sanottu.

Kristuksessa täyttyvät kaikki tärkeät esikuvalliset lain käskyt, joten vanhan liiton mukaista jumalanpalvelusta ei tarvitse eikä edes saa jatkaa uudessa liitossa (Jeesus on pääsiäisen karitsa - käsky pääsiäisestä annettiin muuten ennen Siinailla annettua "lakia" ja vahvistettiin siinä myöhemmin; Jeesus on korvannut kaikki vanhan liiton uhrit Jumalalle: viljauhri, juomauhri eli viini ja eläinuhrit: polttouhrit; Jeesus on "korvannut" sapatin ja tullut uuden liiton kansalle levoksi; juutalaiset juhlat kertovat esikuvallisesti Jeesuksesta ja pelastuksesta: tästä taisi olla Kalle Venäläisellä hyvää opetusta)

http://www.tv7.fi/vod/series/14599/

Tuolla, Kalle Venäläinen Raamatun juhlakalenterin opetusta juutalaisista juhlista...

Niin, pidän Kristusta ja lepoa Herrassa tärkeämpänä kuin palkkatyöstä ja kotiaskareista luopumista. Jumala kertoo "kuvina" (varjoina) tulevasta Jumalan kansan levosta näiden kuvien kautta, mutta ne eivät ole oleellinen juttu, asian ydin. Kristus on tällaisten "seremonialakien" ja juhlien täyttymys... huomaa, että adventistienkin joukossa on ymmärretty tämä ja alettu yhä enemmän sitä ymmärtää sen sijaan, että kaikki siellä korottaisivat väärällä tavalla sapatin noudattamisen merkityksen yli kaiken muun...

vanha hapatus tulee perata myös adventistien taikinasta pois ja kukapa tekisi sen taitavammin kuin Jumala? Mutta kaikki aikanaan. Vanhasta luopuminen ei tapahdu silmänräpäyksessä niin kuin tempaus.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Jes 66 leeviläiset papit, sapatit, uudet kuut, Sakarjan 14 lehtimajanjuhlat, Hes 40-48 temppelipalvelus... vaikeita kohtia selittää Kristuksen tulemuksen jälkeiseen aikaan. Olen näitä joskus aikoinaan miettinyt, mutta dementia iski, enkä enää muista, mihin ratkaisuun päädyin! :-)

No, joka tapauksessa, minä en usko siihen, jokainen syntyperältään Israelin kansaan kuuluva pelastuu Kristuksen tulemuksessa eli temmataan ylös pilviin Jeesusta vastaan. Osa jää maan päälle jumalattomien ja syntisten pakanoiden kanssa. Vain jäännös pelastuu, eivät kaikki Israelin kansan jäsenet.

Yksi mahdollisuus on se, että Jeesus sallii hallituskautenaan jatkaa vanhatestamentillisia perinteitä ja jumalanpalvelusmenoja. Ne olisivat sitten opetukseksi Israelille ja koko maailmalle siitä, mitä näillä vanhentuneilla lain säädöksillä on kerrottu etukäteen Jeesuksesta. Jeesus selittää silloin kaikille kirjoituksia ja kertoo, mitä niissä on hänestä jo etukäteen sanottu.

Kristuksessa täyttyvät kaikki tärkeät esikuvalliset lain käskyt, joten vanhan liiton mukaista jumalanpalvelusta ei tarvitse eikä edes saa jatkaa uudessa liitossa (Jeesus on pääsiäisen karitsa - käsky pääsiäisestä annettiin muuten ennen Siinailla annettua "lakia" ja vahvistettiin siinä myöhemmin; Jeesus on korvannut kaikki vanhan liiton uhrit Jumalalle: viljauhri, juomauhri eli viini ja eläinuhrit: polttouhrit; Jeesus on "korvannut" sapatin ja tullut uuden liiton kansalle levoksi; juutalaiset juhlat kertovat esikuvallisesti Jeesuksesta ja pelastuksesta: tästä taisi olla Kalle Venäläisellä hyvää opetusta)

http://www.tv7.fi/vod/series/14599/

Tuolla, Kalle Venäläinen Raamatun juhlakalenterin opetusta juutalaisista juhlista...

Niin, pidän Kristusta ja lepoa Herrassa tärkeämpänä kuin palkkatyöstä ja kotiaskareista luopumista. Jumala kertoo "kuvina" (varjoina) tulevasta Jumalan kansan levosta näiden kuvien kautta, mutta ne eivät ole oleellinen juttu, asian ydin. Kristus on tällaisten "seremonialakien" ja juhlien täyttymys... huomaa, että adventistienkin joukossa on ymmärretty tämä ja alettu yhä enemmän sitä ymmärtää sen sijaan, että kaikki siellä korottaisivat väärällä tavalla sapatin noudattamisen merkityksen yli kaiken muun...

vanha hapatus tulee perata myös adventistien taikinasta pois ja kukapa tekisi sen taitavammin kuin Jumala? Mutta kaikki aikanaan. Vanhasta luopuminen ei tapahdu silmänräpäyksessä niin kuin tempaus.

Lue lisää

Toinen mahdollisuus lienee se, että näitä kohtia ei ole tarkoitettu lainkaan kirjaimelliseksi kuvaukseksi "tulevasta maailmasta". Ne ovat pelkkiä kielikuvia hengellisestä todellisuudesta, joka vallitsee Kristuksen ja valittujen pyhien hallituskaudella hänen tulemuksensa jälkeen.

Jotenkin noin taisin tätä asiaa aiemmin pähkäillä, mutta en tainnut ottaa kantaa kummankaan tulkinnan puolesta ja toista vastaan (miksi riitaantuisin itseni kanssa, sillä itsehän noita vaihtoehtoja pähkäilin ja ne nousivat mieleeni)

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Sanon vielä "laista" sen, että Uuden testamentin kreikassa sanalla "nomos" tarkoitetaan monia eri asioita, joista Mooseksen kautta tullut laki (lain taulut ja lain kirja) on vain yksi. Jeesus kutsui laiksi jopa Psalmin tekstiä (Joh 10:34; vrt Psa 82:1, 6).

https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G3551&t=KJV

Mooseksen laki (lain taulut ja lain kirja) ovat siis nyt se, mikä on keskustelun alla (puhuessamme luomiskertomuksen kuvista!)... mielenkiintoista muuten sekin, että Mooseksen laissa toistetaan asioita, jotka olivat tiedossa ja käytössä jo ennen Moosesta.

- ympärileikkaus annettiin liiton merkiksi Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen
- jako puhtaisiin ja saastaisiin eläimiin tunnettiin jo Nooan aikana (joku voi tietysti väittää, että tämä jako lisättiin perimätietona tulleeseen kertomukseen Nooan suvusta vasta Mooseksen aikana, mutta sellaista väitettä ei voida todistaa)
- sapattia vietettiin jo ennen lain antamista Siinain vuorella (2Moos 16:23 vs. 19ss.)... tästäkin voidaan väittää, että joku on lisännyt tuon tapahtuman ja sanat kertomukseen, vaikka sillä ei ole totuuspohjaa, koska hänen mukaansa sapatti säädettiin vasta Siinailla (joku voi luulla jopa sellaista, että sapatti ei ole alunperin kuulunut 10 käskyn joukkoon vaan se on lisätty sinne myöhemmin)... Jumala lepäsi sapatin jo luomiskertomuksessa (entäpä Aatami? joku voisi väittää, että Aatami lepäsi sapattina eikä viljellyt puutarhaa vielä silloin, mutta ei sitä voida todistaa - joku toinen voi väittää että Aatami ensimmäisenä rikkoi sapatin kun söi kiellettyä hedelmää silloin... heh, kaikkea voi kuvitella ja olettaa...)

Varmaa lienee se, että Mooseksen laissa on käskyjä, jotka tunnettiin jo ennen itse lain antamista. Eiköhän itse rakkauden käskykin tullut selväksi jo varhaisessa vaiheessa: se, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä. Mitä luulet?

Lue lisää

" kreikassa sanalla "nomos" tarkoitetaan monia eri asioita, joista Mooseksen kautta tullut laki (lain taulut ja lain kirja) on vain yksi."
Jeps. Mutta sillä voidaan tarkoittaa 613 käskyä ja kieltoa, edellisten lisäksi muuta pentateukkia, edellisen lisäksi profeettoja tai sitten koko VT:tä. Hieman vaikea eritellä eri kohdissa, mutta pelkkää dekalogia se ei tarkoita.
Kysymys on siitä mitä tuohon aikaan tarkoitti "laki". Silloin ei eritelty tekstiin erikseen esim. sitä mitä jotkut kutsuvat "seremonialaiksi", koska se oli lain osa.
"sapattia vietettiin jo ennen lain antamista Siinain vuorella"
Jeps. Mannan antamisen yhteydessä se määrättiin eikä yhtään ennen mannan antamista. Poijaat näet marssivat manna-aterialle reippaan kuukauden putkeen ilman yhtään sapattia.
"Eiköhän itse rakkauden käskykin tullut selväksi jo varhaisessa vaiheessa: se, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä. Mitä luulet?"
Joo, ilman muuta, koska Jumala on pakanoidenkin sydämeen lain kirjoittanut, miksei Hän olisi lakia kirjoittanut kaikkien sydämeen. Mutta kuten jo toin ilmi, sydämeen kirjoitettu laki ei ole dekalogi vaan rakkaus.
"No, joka tapauksessa, minä en usko siihen, jokainen syntyperältään Israelin kansaan kuuluva pelastuu Kristuksen tulemuksessa eli temmataan ylös pilviin Jeesusta vastaan."
Ei tietenkään. Päinvastoin - Raamattuhan sanoo ihan suoraan että juutalaiset kääntyvät Herran puoleen vasta kun tempaus on tapahtunut. Ja siitä se sitten jatkuu - sotajoukot kootaan, Jeesus tuhoaa ne tulemuksessaan ja sen jälkeen Jes 66 kuvat täyttyvät.

"näkemystä evoluutiosta parempana kuin miljoonien biologien ja antropologien? "

Ei pelkkä määrä mitään pyhitä. Vai pitäisikö uskoa, että mätä liha on hyvää? Kun miljoona kärpästä kerran pörrää siinä.

se on tuo ateistin lempeys jotakin aivan enemmän kuin uskovaisen. ei sitä olevainen tajua

Kyllä. Oululainen äiti sai pitkän tuomion vastasyntyneiden lastensa tappamisesta. Jumala ei tietävästi tuomiota ole saanut, vaikka hukutti melkein koko maailman ihmiset ja eläimet.
Onkohan tämä kyseinen Jumala juutalainen? Jos joku olisi sitä tuosta holokaustisesta teosta mennyt syyttämään, niin antisemitistiksi olisi varmaan leimannut?

Ei_mene_tasan kirjoitti:

Kyllä. Oululainen äiti sai pitkän tuomion vastasyntyneiden lastensa tappamisesta. Jumala ei tietävästi tuomiota ole saanut, vaikka hukutti melkein koko maailman ihmiset ja eläimet.
Onkohan tämä kyseinen Jumala juutalainen? Jos joku olisi sitä tuosta holokaustisesta teosta mennyt syyttämään, niin antisemitistiksi olisi varmaan leimannut?

Lue lisää

Tuhlaat aikaasi. Olemme lopunajassa. HERÄÄ!
https://www.youtube.com/watch?v=qFmUZB_OH0g

"Luuletteko että se on lähempänä? Se valonnopeus on vakio, eikä se ole voinut tulla nopeampaa tänne."

Kylläpäs voi ja tulikin yber-mikroaaltosäteilynä. Kohdatessaan maan ilmakehän, se hidastui nykyiselleen. Maan ilmakehä suojeli maanpintaa, mutta kuu se sijaan kärähti rakkuloille Jotkut denialisti-nihilisti-ateistitiedemiehet väittävät rakkuloiden olevan meteroriittien aiheuttamia, mutta se on valhetta.
Lisäksi Maapallolla oli tuohon aikaan ylempi, geostationäärisellä radalla sijaitseva jääkidepilvi, joka absorboi liian nopeat yber-mikroaaltosäteet. Neljäntenä luomispäivänä, kun aurinko tuli esiin, jääkidepilvi satoi kuun navoille. Myöhemmin tätä jäätä lapioitiin vedenpaisumuksen aikaansaamiseksi taivaan akkunoista alas maan päälle. Aurinkotuuli sitten kuivatti maan.

kolmanteen.potenssiin kirjoitti:

"Luuletteko että se on lähempänä? Se valonnopeus on vakio, eikä se ole voinut tulla nopeampaa tänne."

Kylläpäs voi ja tulikin yber-mikroaaltosäteilynä. Kohdatessaan maan ilmakehän, se hidastui nykyiselleen. Maan ilmakehä suojeli maanpintaa, mutta kuu se sijaan kärähti rakkuloille Jotkut denialisti-nihilisti-ateistitiedemiehet väittävät rakkuloiden olevan meteroriittien aiheuttamia, mutta se on valhetta.
Lisäksi Maapallolla oli tuohon aikaan ylempi, geostationäärisellä radalla sijaitseva jääkidepilvi, joka absorboi liian nopeat yber-mikroaaltosäteet. Neljäntenä luomispäivänä, kun aurinko tuli esiin, jääkidepilvi satoi kuun navoille. Myöhemmin tätä jäätä lapioitiin vedenpaisumuksen aikaansaamiseksi taivaan akkunoista alas maan päälle. Aurinkotuuli sitten kuivatti maan.

Lue lisää

Oletko aivan varma että tuo yber-mikroaaltosäteily oli aaltoliikettä vai olisiko se voinut olla hiukkasluonteista ? Olisiko tuo hiukkassäteily voinut pommittaa jääkiteet murskaksi ja aiheuttaa vedenpaisumuksen ?
Voi voi. Mistä näitä oikein tulee ?

Tieteen Kuvalehdestä luettua: ". Kun valohiukkanen eli fotoni kulkee aineen läpi, atomiytimiä ympäröivät elektroniverhot absorboivat fotonin ja lähettävät sen taas eteenpäin pienellä viiveellä. Fotonin matka hidastuu, vaikka valon absoluuttinen nopeus ei muutu...Vuonna 1999 Harvardin yliopiston professori Lene Hau kollegoineen jarrutti valon nopeuden 17 metriin sekunnissa äärimmäisen kylmän natrium-atomipilven avulla. 2002 hän onnistui pysäyttämään valon kokonaan."

http://tieku.fi/fysiikka/valon-nopeus-hidastuu-valiaineessa

kolmanteen.potenssiin kirjoitti:

Tieteen Kuvalehdestä luettua: ". Kun valohiukkanen eli fotoni kulkee aineen läpi, atomiytimiä ympäröivät elektroniverhot absorboivat fotonin ja lähettävät sen taas eteenpäin pienellä viiveellä. Fotonin matka hidastuu, vaikka valon absoluuttinen nopeus ei muutu...Vuonna 1999 Harvardin yliopiston professori Lene Hau kollegoineen jarrutti valon nopeuden 17 metriin sekunnissa äärimmäisen kylmän natrium-atomipilven avulla. 2002 hän onnistui pysäyttämään valon kokonaan."

http://tieku.fi/fysiikka/valon-nopeus-hidastuu-valiaineessa

Lue lisää

Niin... entä sitten ? Kysyin tuosta yber-mikroaaltosäteilystä. Kuka sen on havainnut ? Millaista se on ?

kolmanteen.potenssiin kirjoitti:

Tieteen Kuvalehdestä luettua: ". Kun valohiukkanen eli fotoni kulkee aineen läpi, atomiytimiä ympäröivät elektroniverhot absorboivat fotonin ja lähettävät sen taas eteenpäin pienellä viiveellä. Fotonin matka hidastuu, vaikka valon absoluuttinen nopeus ei muutu...Vuonna 1999 Harvardin yliopiston professori Lene Hau kollegoineen jarrutti valon nopeuden 17 metriin sekunnissa äärimmäisen kylmän natrium-atomipilven avulla. 2002 hän onnistui pysäyttämään valon kokonaan."

http://tieku.fi/fysiikka/valon-nopeus-hidastuu-valiaineessa

Lue lisää

NAINEN pysäytti valon...
https://www.youtube.com/watch?v=-8Nj2uTZc10

Ps. Miten valo tulee näkyväksi?

Näitkö kaiken synnyn?

Loiko Jumala ensimmäisen ihmisen noin 6000 vuotta sitten vai jo sitä ennen? Joidenkin epäluotettavien lähteiden mukaan korkeakulttuureja olisi voinut olla jo sitä ennen, mutta varhaisin sumerilainen korkeakulttuurin alku ajoitetaan yleensä noin 3500 vuotta ennen ajan laskumme alkua. Se ajanmääritys sopii yhteen Raamatun sukuluetteloista laskettavan ajan kanssa, sillä niiden mukaan ensimmäinen ihminen (Aatami) luotiin noin 3900-4100 ennen Kristukseen syntymää.

Ihmiskunnan ikä voidaan laskea myös eri tavalla Raamatusta, kun sovelletaan tarkoitushakuisesti kaavaa "yksi päivä on tuhat vuotta" Kristuksen tulemuksen eri vaiheisiin. Ensin lasketaan aika ensimmäisestä ihmisestä Kristuksen ensimmäiseen tulemukseen ja sitä seuraisi ikuinen sapatin lepo. Sitten lasketaan aika Kristuksen toiseen tulemukseen hänen ensimmäisestä tulemuksestaan ja lopulta vielä aika sukuluettelojen mukaan Aatamista Kristuksen toiseen tulemukseen.

Tässä sama asia luettelona ja sen selityksenä.

• Raamatussa sanotaan jonkun merkkihenkilön poikia usein iso- tai isoisän pojaksi, eikä biologisen isän nimen mukaan. Niinpä Jeesusta sanotaan "Daavidin pojaksi", vaikka Daavidin ja Jeesuksen väliin mahtuu jopa 42 sukupolvea (Luuk 3:23-38). Aatamin ja Kristuksen väliin voisi tämän perusteella mahtua monia sukupolvia ja vuosia. Vain tärkeimpien henkilöiden nimet olisi mainittu sukuluettelossa.
• Aatami voisi olla arkkityyppi ensimmäisestä ihmisestä, ei kirjaimellisesti ensimmäinen ihminen. Niinpä Seetin isänä mainitun Aatamin ja ensimmäisen ihmisen väliin voisi mahtua monia sukupolvia ja vuosia.

Jos ajatellaan jälkimmäisellä tavalla, niin ensimmäisestä ihmisestä Jeesukseen kristukseen eli toiseen Aatamiin (1Kor 15:35-58; Room 5:12-21) olisi voinut kulua 4000 vuoden sijasta 6000 vuotta. Se vastaisi kuutta luomisen päivää, jos yksi päivä vastaisi tuhatta vuotta (2Piet 3:8). Miksi juuri kuusi päivää? Siksi, että ensimmäisestä ihmisestä Kristuksen tulemukseen kestää Raamatun mukaan 6000 vuotta. Tämä olisi toteutunut jo Kristuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä.

Jeesus on tuonut levon uuden liiton Jumalan kansalle (Matt 11:27-30; Joh 14:14-28; Hebr 4:1-13), niin että se elää nyt sapatin lepoa odottaessaan Kristuksen toista tulemusta. Tämä sapatin lepo kestää loputtomiin, sillä Raamatunkin mukaan on tuleva päivä, jolla ei ole loppua. (Sak 14:7 sopii "kirjaimellisesti" kuitenkin vain Kristuksen toiseen tulemuksen, ei ensimmäiseen) Meidän lepomme on pysyvä, ei väliaikainen: ikuinen, ei rajallinen. Seitsemäs päivä olisi siis se ikuinen Jumalan kansan lepo, joka on alkanut Kristuksen ylösnousemuksesta ja uuden liiton seurakunnan synnystä.

Kristuksen on ennustettu saapuvan toisen kerran maailmaan "kolmantena päivänä" (Hoos 6:2) eli aikaisintaan 2000 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli otettu ylös taivaaseen isän tykö. Sitä seuraisi uusi sapatin lepo, kun maa saa levätä syntisistä Kristuksen ja valittujen pyhien hallitessa tuhat vuotta kestävänä rauhan aikana jäljelle jääneitä pakanoita (Ilm 18:11-20:9). Tähän "seitsemänteen päivään" päästään laskemalla aika Seetin isänä kuvatusta Aatamista Kristukseen ja siitä tähän päivään asti.

Sukuluettelojen mukaan Aatamin ja Kristuksen väliin mahtuu noin 4000 vuotta. Kristuksesta tähän päivään asti on kulunut noin 2000 vuotta. Yhteensä se tekee noin 6000 vuotta, joten Kristuksen toinen tulemus on todella lähellä, sillä siitä alkaa seitsemäs päivä, joka kestää tuhat vuotta, niin että maailmanhistorian koko pituudeksi saadaan näin laskettuna noin 7000 vuotta.

Jos tämä tulkinta olisi oikea, niin kestäisi noin 9000 vuotta ensimmäisen ihmisen luomisesta viimeiseen tuomioon ja sitä seuraavaan iankaikkisuuteen. Ihmisiä olisi voinut elää siten varhaisemmin kuin Raamatun sukuluetteloista on voitu laskea aikaa taaksepäin: noin 8000 vuotta sitten. Kumpi tapa laskea aikoja taaksepäin Raamatusta on sitten oikea vai onko kumpikaan: se ei ole yhtä tärkeää kuin ymmärtää Raamatun hengellisiä kuvia, joita ei ole aina tarkoitettu tulkittavan lainkaan kirjaimellisella tavalla.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Loiko Jumala ensimmäisen ihmisen noin 6000 vuotta sitten vai jo sitä ennen? Joidenkin epäluotettavien lähteiden mukaan korkeakulttuureja olisi voinut olla jo sitä ennen, mutta varhaisin sumerilainen korkeakulttuurin alku ajoitetaan yleensä noin 3500 vuotta ennen ajan laskumme alkua. Se ajanmääritys sopii yhteen Raamatun sukuluetteloista laskettavan ajan kanssa, sillä niiden mukaan ensimmäinen ihminen (Aatami) luotiin noin 3900-4100 ennen Kristukseen syntymää.

Ihmiskunnan ikä voidaan laskea myös eri tavalla Raamatusta, kun sovelletaan tarkoitushakuisesti kaavaa "yksi päivä on tuhat vuotta" Kristuksen tulemuksen eri vaiheisiin. Ensin lasketaan aika ensimmäisestä ihmisestä Kristuksen ensimmäiseen tulemukseen ja sitä seuraisi ikuinen sapatin lepo. Sitten lasketaan aika Kristuksen toiseen tulemukseen hänen ensimmäisestä tulemuksestaan ja lopulta vielä aika sukuluettelojen mukaan Aatamista Kristuksen toiseen tulemukseen.

Tässä sama asia luettelona ja sen selityksenä.

• Raamatussa sanotaan jonkun merkkihenkilön poikia usein iso- tai isoisän pojaksi, eikä biologisen isän nimen mukaan. Niinpä Jeesusta sanotaan "Daavidin pojaksi", vaikka Daavidin ja Jeesuksen väliin mahtuu jopa 42 sukupolvea (Luuk 3:23-38). Aatamin ja Kristuksen väliin voisi tämän perusteella mahtua monia sukupolvia ja vuosia. Vain tärkeimpien henkilöiden nimet olisi mainittu sukuluettelossa.
• Aatami voisi olla arkkityyppi ensimmäisestä ihmisestä, ei kirjaimellisesti ensimmäinen ihminen. Niinpä Seetin isänä mainitun Aatamin ja ensimmäisen ihmisen väliin voisi mahtua monia sukupolvia ja vuosia.

Jos ajatellaan jälkimmäisellä tavalla, niin ensimmäisestä ihmisestä Jeesukseen kristukseen eli toiseen Aatamiin (1Kor 15:35-58; Room 5:12-21) olisi voinut kulua 4000 vuoden sijasta 6000 vuotta. Se vastaisi kuutta luomisen päivää, jos yksi päivä vastaisi tuhatta vuotta (2Piet 3:8). Miksi juuri kuusi päivää? Siksi, että ensimmäisestä ihmisestä Kristuksen tulemukseen kestää Raamatun mukaan 6000 vuotta. Tämä olisi toteutunut jo Kristuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä.

Jeesus on tuonut levon uuden liiton Jumalan kansalle (Matt 11:27-30; Joh 14:14-28; Hebr 4:1-13), niin että se elää nyt sapatin lepoa odottaessaan Kristuksen toista tulemusta. Tämä sapatin lepo kestää loputtomiin, sillä Raamatunkin mukaan on tuleva päivä, jolla ei ole loppua. (Sak 14:7 sopii "kirjaimellisesti" kuitenkin vain Kristuksen toiseen tulemuksen, ei ensimmäiseen) Meidän lepomme on pysyvä, ei väliaikainen: ikuinen, ei rajallinen. Seitsemäs päivä olisi siis se ikuinen Jumalan kansan lepo, joka on alkanut Kristuksen ylösnousemuksesta ja uuden liiton seurakunnan synnystä.

Kristuksen on ennustettu saapuvan toisen kerran maailmaan "kolmantena päivänä" (Hoos 6:2) eli aikaisintaan 2000 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli otettu ylös taivaaseen isän tykö. Sitä seuraisi uusi sapatin lepo, kun maa saa levätä syntisistä Kristuksen ja valittujen pyhien hallitessa tuhat vuotta kestävänä rauhan aikana jäljelle jääneitä pakanoita (Ilm 18:11-20:9). Tähän "seitsemänteen päivään" päästään laskemalla aika Seetin isänä kuvatusta Aatamista Kristukseen ja siitä tähän päivään asti.

Sukuluettelojen mukaan Aatamin ja Kristuksen väliin mahtuu noin 4000 vuotta. Kristuksesta tähän päivään asti on kulunut noin 2000 vuotta. Yhteensä se tekee noin 6000 vuotta, joten Kristuksen toinen tulemus on todella lähellä, sillä siitä alkaa seitsemäs päivä, joka kestää tuhat vuotta, niin että maailmanhistorian koko pituudeksi saadaan näin laskettuna noin 7000 vuotta.

Jos tämä tulkinta olisi oikea, niin kestäisi noin 9000 vuotta ensimmäisen ihmisen luomisesta viimeiseen tuomioon ja sitä seuraavaan iankaikkisuuteen. Ihmisiä olisi voinut elää siten varhaisemmin kuin Raamatun sukuluetteloista on voitu laskea aikaa taaksepäin: noin 8000 vuotta sitten. Kumpi tapa laskea aikoja taaksepäin Raamatusta on sitten oikea vai onko kumpikaan: se ei ole yhtä tärkeää kuin ymmärtää Raamatun hengellisiä kuvia, joita ei ole aina tarkoitettu tulkittavan lainkaan kirjaimellisella tavalla.

Lue lisää

korjaan: "...Jos tuo ensimmäinen tulkinta olisi oikea, niin kestäisi noin 9000 vuotta ensimmäisen ihmisen luomisesta viimeiseen tuomioon ja sitä seuraavaan iankaikkisuuteen. .."

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Loiko Jumala ensimmäisen ihmisen noin 6000 vuotta sitten vai jo sitä ennen? Joidenkin epäluotettavien lähteiden mukaan korkeakulttuureja olisi voinut olla jo sitä ennen, mutta varhaisin sumerilainen korkeakulttuurin alku ajoitetaan yleensä noin 3500 vuotta ennen ajan laskumme alkua. Se ajanmääritys sopii yhteen Raamatun sukuluetteloista laskettavan ajan kanssa, sillä niiden mukaan ensimmäinen ihminen (Aatami) luotiin noin 3900-4100 ennen Kristukseen syntymää.

Ihmiskunnan ikä voidaan laskea myös eri tavalla Raamatusta, kun sovelletaan tarkoitushakuisesti kaavaa "yksi päivä on tuhat vuotta" Kristuksen tulemuksen eri vaiheisiin. Ensin lasketaan aika ensimmäisestä ihmisestä Kristuksen ensimmäiseen tulemukseen ja sitä seuraisi ikuinen sapatin lepo. Sitten lasketaan aika Kristuksen toiseen tulemukseen hänen ensimmäisestä tulemuksestaan ja lopulta vielä aika sukuluettelojen mukaan Aatamista Kristuksen toiseen tulemukseen.

Tässä sama asia luettelona ja sen selityksenä.

• Raamatussa sanotaan jonkun merkkihenkilön poikia usein iso- tai isoisän pojaksi, eikä biologisen isän nimen mukaan. Niinpä Jeesusta sanotaan "Daavidin pojaksi", vaikka Daavidin ja Jeesuksen väliin mahtuu jopa 42 sukupolvea (Luuk 3:23-38). Aatamin ja Kristuksen väliin voisi tämän perusteella mahtua monia sukupolvia ja vuosia. Vain tärkeimpien henkilöiden nimet olisi mainittu sukuluettelossa.
• Aatami voisi olla arkkityyppi ensimmäisestä ihmisestä, ei kirjaimellisesti ensimmäinen ihminen. Niinpä Seetin isänä mainitun Aatamin ja ensimmäisen ihmisen väliin voisi mahtua monia sukupolvia ja vuosia.

Jos ajatellaan jälkimmäisellä tavalla, niin ensimmäisestä ihmisestä Jeesukseen kristukseen eli toiseen Aatamiin (1Kor 15:35-58; Room 5:12-21) olisi voinut kulua 4000 vuoden sijasta 6000 vuotta. Se vastaisi kuutta luomisen päivää, jos yksi päivä vastaisi tuhatta vuotta (2Piet 3:8). Miksi juuri kuusi päivää? Siksi, että ensimmäisestä ihmisestä Kristuksen tulemukseen kestää Raamatun mukaan 6000 vuotta. Tämä olisi toteutunut jo Kristuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä.

Jeesus on tuonut levon uuden liiton Jumalan kansalle (Matt 11:27-30; Joh 14:14-28; Hebr 4:1-13), niin että se elää nyt sapatin lepoa odottaessaan Kristuksen toista tulemusta. Tämä sapatin lepo kestää loputtomiin, sillä Raamatunkin mukaan on tuleva päivä, jolla ei ole loppua. (Sak 14:7 sopii "kirjaimellisesti" kuitenkin vain Kristuksen toiseen tulemuksen, ei ensimmäiseen) Meidän lepomme on pysyvä, ei väliaikainen: ikuinen, ei rajallinen. Seitsemäs päivä olisi siis se ikuinen Jumalan kansan lepo, joka on alkanut Kristuksen ylösnousemuksesta ja uuden liiton seurakunnan synnystä.

Kristuksen on ennustettu saapuvan toisen kerran maailmaan "kolmantena päivänä" (Hoos 6:2) eli aikaisintaan 2000 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli otettu ylös taivaaseen isän tykö. Sitä seuraisi uusi sapatin lepo, kun maa saa levätä syntisistä Kristuksen ja valittujen pyhien hallitessa tuhat vuotta kestävänä rauhan aikana jäljelle jääneitä pakanoita (Ilm 18:11-20:9). Tähän "seitsemänteen päivään" päästään laskemalla aika Seetin isänä kuvatusta Aatamista Kristukseen ja siitä tähän päivään asti.

Sukuluettelojen mukaan Aatamin ja Kristuksen väliin mahtuu noin 4000 vuotta. Kristuksesta tähän päivään asti on kulunut noin 2000 vuotta. Yhteensä se tekee noin 6000 vuotta, joten Kristuksen toinen tulemus on todella lähellä, sillä siitä alkaa seitsemäs päivä, joka kestää tuhat vuotta, niin että maailmanhistorian koko pituudeksi saadaan näin laskettuna noin 7000 vuotta.

Jos tämä tulkinta olisi oikea, niin kestäisi noin 9000 vuotta ensimmäisen ihmisen luomisesta viimeiseen tuomioon ja sitä seuraavaan iankaikkisuuteen. Ihmisiä olisi voinut elää siten varhaisemmin kuin Raamatun sukuluetteloista on voitu laskea aikaa taaksepäin: noin 8000 vuotta sitten. Kumpi tapa laskea aikoja taaksepäin Raamatusta on sitten oikea vai onko kumpikaan: se ei ole yhtä tärkeää kuin ymmärtää Raamatun hengellisiä kuvia, joita ei ole aina tarkoitettu tulkittavan lainkaan kirjaimellisella tavalla.

Lue lisää

Nyt ei oikein valjennut mistä sait tuon 9000 vuotta ? Eikö 7000 ?
"Jos tämä tulkinta olisi oikea, niin kestäisi noin 9000 vuotta ensimmäisen ihmisen luomisesta viimeiseen tuomioon"

"En usko, että jokainen luomisen päivä on kestänyt tarkalleen ottaen noin 24 tuntia eli vuorokauden ja kunakin päivänä on luotu se osa universumia tai maapalloa, mitä on kuvattu."
Minä formuloisin lauseen enemmänkin niin, ettei sillä ole merkitystä oliko kyseessä kirjaimellinen vain kuvallinen 24 tuntia, mutta meidän ei tule lähteä kiistelemään asiasta koska se ei todellakaan ole se oleellinen asia, vaan se on oleellista että Jumala on se joka on maailman luonut. Myöskään ei ole oleellista se, mitä Hän kirjaimellisesti sanoi (tai sanoiko oikeasti mitään), vaan se että se mitä Hän asetti valtansa voimalla tapahtuvaksi, tapahtui.

hankalia-kysymyksiä kirjoitti:

Loiko Jumala ensimmäisen ihmisen noin 6000 vuotta sitten vai jo sitä ennen? Joidenkin epäluotettavien lähteiden mukaan korkeakulttuureja olisi voinut olla jo sitä ennen, mutta varhaisin sumerilainen korkeakulttuurin alku ajoitetaan yleensä noin 3500 vuotta ennen ajan laskumme alkua. Se ajanmääritys sopii yhteen Raamatun sukuluetteloista laskettavan ajan kanssa, sillä niiden mukaan ensimmäinen ihminen (Aatami) luotiin noin 3900-4100 ennen Kristukseen syntymää.

Ihmiskunnan ikä voidaan laskea myös eri tavalla Raamatusta, kun sovelletaan tarkoitushakuisesti kaavaa "yksi päivä on tuhat vuotta" Kristuksen tulemuksen eri vaiheisiin. Ensin lasketaan aika ensimmäisestä ihmisestä Kristuksen ensimmäiseen tulemukseen ja sitä seuraisi ikuinen sapatin lepo. Sitten lasketaan aika Kristuksen toiseen tulemukseen hänen ensimmäisestä tulemuksestaan ja lopulta vielä aika sukuluettelojen mukaan Aatamista Kristuksen toiseen tulemukseen.

Tässä sama asia luettelona ja sen selityksenä.

• Raamatussa sanotaan jonkun merkkihenkilön poikia usein iso- tai isoisän pojaksi, eikä biologisen isän nimen mukaan. Niinpä Jeesusta sanotaan "Daavidin pojaksi", vaikka Daavidin ja Jeesuksen väliin mahtuu jopa 42 sukupolvea (Luuk 3:23-38). Aatamin ja Kristuksen väliin voisi tämän perusteella mahtua monia sukupolvia ja vuosia. Vain tärkeimpien henkilöiden nimet olisi mainittu sukuluettelossa.
• Aatami voisi olla arkkityyppi ensimmäisestä ihmisestä, ei kirjaimellisesti ensimmäinen ihminen. Niinpä Seetin isänä mainitun Aatamin ja ensimmäisen ihmisen väliin voisi mahtua monia sukupolvia ja vuosia.

Jos ajatellaan jälkimmäisellä tavalla, niin ensimmäisestä ihmisestä Jeesukseen kristukseen eli toiseen Aatamiin (1Kor 15:35-58; Room 5:12-21) olisi voinut kulua 4000 vuoden sijasta 6000 vuotta. Se vastaisi kuutta luomisen päivää, jos yksi päivä vastaisi tuhatta vuotta (2Piet 3:8). Miksi juuri kuusi päivää? Siksi, että ensimmäisestä ihmisestä Kristuksen tulemukseen kestää Raamatun mukaan 6000 vuotta. Tämä olisi toteutunut jo Kristuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä.

Jeesus on tuonut levon uuden liiton Jumalan kansalle (Matt 11:27-30; Joh 14:14-28; Hebr 4:1-13), niin että se elää nyt sapatin lepoa odottaessaan Kristuksen toista tulemusta. Tämä sapatin lepo kestää loputtomiin, sillä Raamatunkin mukaan on tuleva päivä, jolla ei ole loppua. (Sak 14:7 sopii "kirjaimellisesti" kuitenkin vain Kristuksen toiseen tulemuksen, ei ensimmäiseen) Meidän lepomme on pysyvä, ei väliaikainen: ikuinen, ei rajallinen. Seitsemäs päivä olisi siis se ikuinen Jumalan kansan lepo, joka on alkanut Kristuksen ylösnousemuksesta ja uuden liiton seurakunnan synnystä.

Kristuksen on ennustettu saapuvan toisen kerran maailmaan "kolmantena päivänä" (Hoos 6:2) eli aikaisintaan 2000 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli otettu ylös taivaaseen isän tykö. Sitä seuraisi uusi sapatin lepo, kun maa saa levätä syntisistä Kristuksen ja valittujen pyhien hallitessa tuhat vuotta kestävänä rauhan aikana jäljelle jääneitä pakanoita (Ilm 18:11-20:9). Tähän "seitsemänteen päivään" päästään laskemalla aika Seetin isänä kuvatusta Aatamista Kristukseen ja siitä tähän päivään asti.

Sukuluettelojen mukaan Aatamin ja Kristuksen väliin mahtuu noin 4000 vuotta. Kristuksesta tähän päivään asti on kulunut noin 2000 vuotta. Yhteensä se tekee noin 6000 vuotta, joten Kristuksen toinen tulemus on todella lähellä, sillä siitä alkaa seitsemäs päivä, joka kestää tuhat vuotta, niin että maailmanhistorian koko pituudeksi saadaan näin laskettuna noin 7000 vuotta.

Jos tämä tulkinta olisi oikea, niin kestäisi noin 9000 vuotta ensimmäisen ihmisen luomisesta viimeiseen tuomioon ja sitä seuraavaan iankaikkisuuteen. Ihmisiä olisi voinut elää siten varhaisemmin kuin Raamatun sukuluetteloista on voitu laskea aikaa taaksepäin: noin 8000 vuotta sitten. Kumpi tapa laskea aikoja taaksepäin Raamatusta on sitten oikea vai onko kumpikaan: se ei ole yhtä tärkeää kuin ymmärtää Raamatun hengellisiä kuvia, joita ei ole aina tarkoitettu tulkittavan lainkaan kirjaimellisella tavalla.

Lue lisää

10 000 vuoden aikapohdintoihin mahtuu ainoastaan siirtyminen esihistoriallisen ajan elämäntävästa (metsästys ja keräily) maanviljelyyn. Muutoksen muistaa myös Raamatun kertomus kainista ja Aabelista, joka on hebrealaisten vastine vanhasta sumerilaisesta kertomuksesta , jossa kaksi veljestä, Enten ja Emesh kinastelevat siitä, kumman toimet ovat paremmat.
Varhaisen maanviljelyn tehokkain työväline oli tuli, jota käytettiin uuden pellon raivaamiseen ja lannoittamiseen. Aiemmin tulta oltiin käytetty maaston raivaamiseen. Tuli ajoi pedot etäälle ja loi metsään avointa tilaa, joka soveltui paremmin metsästys-ja keräilytalouden tarpeisiin. Ihminen on käyttänyt kulotusta hyväkseen ainakin 120 000 vuotta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Prehistoric_technology

kaskeamisesta kirjoitti:

10 000 vuoden aikapohdintoihin mahtuu ainoastaan siirtyminen esihistoriallisen ajan elämäntävästa (metsästys ja keräily) maanviljelyyn. Muutoksen muistaa myös Raamatun kertomus kainista ja Aabelista, joka on hebrealaisten vastine vanhasta sumerilaisesta kertomuksesta , jossa kaksi veljestä, Enten ja Emesh kinastelevat siitä, kumman toimet ovat paremmat.
Varhaisen maanviljelyn tehokkain työväline oli tuli, jota käytettiin uuden pellon raivaamiseen ja lannoittamiseen. Aiemmin tulta oltiin käytetty maaston raivaamiseen. Tuli ajoi pedot etäälle ja loi metsään avointa tilaa, joka soveltui paremmin metsästys-ja keräilytalouden tarpeisiin. Ihminen on käyttänyt kulotusta hyväkseen ainakin 120 000 vuotta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Prehistoric_technology

Lue lisää

"Raamatun kertomus kainista ja Aabelista, joka on hebrealaisten vastine vanhasta sumerilaisesta kertomuksesta , jossa kaksi veljestä, Enten ja Emesh kinastelevat siitä, kumman toimet ovat paremmat."

Miksi Kain ja Aabel tunnetaan kaikkialla maailmassa? Koska KAIKKI ihmiset ovat arkissa pelastuneiden kahdeksan ihmisen jälkeläisiä.

POHDITTAVAKSI

https://cdn-assets.answersingenesis.org/img/articles/cm/v22/i4/p38and39_big.jpg

https://biblicalstuff.files.wordpress.com/2011/04/genesipicture1.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=BcvnKXxodos

Videoon liittyvä teksti:
> We Stand on the Shoulders of Those Who Came Before Us --but Also on Their Heads, Backs, Stomachs and Feet! (and etc.) : Prologue Of all that lived prior to the flood; (flora and fauna) w e have burned their bodies or their remains for thousands of years for fuel. We utilize them in our cars and our machines. Their Detritus in their current forms are used to build houses and walls and streets and as binding agents. The mountains that we climb are made up of the remains of microscopic dead animals. The chemicals that made up the bones of the pre-flood living are used to fertilize our crops and gardens. Their remains may even be worn around our necks or on our fingers as jewelry. This planet is a vast graveyard and the life that existed before the flood is buried or entombed all around us-and are mute witnesses to Genesis. <

"How Chinese Characters confirm Genesis & Bible stories"

https://www.youtube.com/watch?v=6tSD49zRZxg

> When hostile witnesses or strangers tell the same story, that's extremely powerful evidence that it's true, one of the best possible kinds of evidences. ~70% of ancient Chinese characters have parallels to Bible stories that don't make any sense unless the Bible writers and Chinese writers both were talking about a true event in their history.

There are several books and quite a few native Chinese speakers and also academics who have documented this connection extensively. Check out "God's Promise to the Chinese, by Ethel Nelson, Richard Broadberry and Dr. Ginger Tong Chock (Ph.D. in Chinese art studies, which includes ancient Chinese writing/calligraphy, from Stanford University), published in 1997, God and the Ancient Chinese by Wang and Nelson (1999) and The Beginning of Chinese Characters, by Nelson, Broadberry and Wang (2001). <

Ym. Etsivä löytää:)

" KAIKKI ihmiset ovat arkissa pelastuneiden kahdeksan ihmisen jälkeläisiä."

Koetin asiaa aiemmin selventää, että kysymys "kahdeksasta matkustajasta" on kosmologinen kertomus, joka kuvaa klassisen ajan käsitystä siitä, minkä me nyt tiedämme olevan aurinkokuntaa. Klassisen ajan seitsemän "kiintotähteä", Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus, Aurinko,Kuu- ne matkasivat egyptiläisessä kertomuksessa faaraon laivalla kosmoksessa, kun Egyptissä ei voinut viljellä Niilin tulvan vuoksi.
Raamatun kertomus on osittain egyptiläisen kertomuksen toisinto. Tarinoiden hengellinen sisältö ei ole yhteneväinen, päinvastoin, mutta kertomuksia ne ovat molemmat, faktuaalisesti epätosia- ei koko maailman peittävää tulvaa, eikä faaraota kumppaneineen matkaamassa laivalla kosmoksessa, hyvänen aika.

Soppa syntyi, kun fundamentalisti saivat päähänsä, että tarinat ovat faktoja ja nyt Nuoren Maan Kreationistit ovat PAKOTETTUJA etsimään todisteita fundamentalistien väittämille. Koko maanpiiri nauraa, kun eräät kääntävät joka kiven ja kannon, ja valitettavasti siinä rytäkässä se tarinan hengellinenkin sisältö joutuu naurunalaiseksi.

Ps. Jos nyt Kiinalaisilla on kirjoitusmerkki "tulva", joka kirjoitetaan merkillä "kahdeksan", niin tulee muistaa, että varhaisessa historian vaiheessa, ennen Kiinan dynastioita "osirislainen" kulttuuri oli laajasti levinnyt kosmologioineen astrologioineen pyramidineen myös Kiinaan ja siitä vielä kauemmas aina Amerikkaan asti.

Juutalaisten ja Raamatun kertomus on vastine tai oikeammin vastakirjoitus, jonka tehtävä oli opettaa juutalaiselle kansalle , jos ilmaisu sallitaan, eri uskonto, kuin mikä oli vallitsevana ympäröivissä valtakunnissa aina maanääriin asti. Ei enää faaraota, eikä uudelleensyntynyttä poika-faaraota, Egyptin ja "koko maailman vapahtajaa" Messua-prinssi Horusta.
Siksi tarvittiin oma tarina ja sen kaikkitietäväksi kertojaksi kirjoitettiin Moshe- egyptin prinssi, joka ei kuitenkaan ollut egyptiläinen, vaan...