Tuote lähetetty vahingossa väärälle henkilölle

Eli sekin menee kavalluksen piikkiin jos pitäisi heittää jonkun muun omaisuutta pois, mutta pitääkin sen itsellään....

tuo ei koske kuin markkinointia.

Niin?

Se koskee kaikkia kulutustuotteita jotka elinkeinonharjoittaja lähettää ilman tilausta, jossa tarkoitus on saada yksityinen kuluttaja ostamaan tuote, palautuskulujen tai perintäkulujen uhalla.

Markkinointia on kaikki toiminta jossa päämäärä on saada kaupallinen sopimus tehdyksi.

Olen eri mieltä laintulkintasi kanssa.

Elinkeinoharjoittaja ei ole lähettänyt tuotetta sen saajalle tarkoituksenaan saada aikaan kaupallinen sopimus. Tällainen kaupallinen sopimus on jo syntynyt sen henkilön kanssa, jolle tuote olisi pitänyt mennä perille. Tarkoituksena ei aloittajan tapauksessa ole missään vaiheessa ollut saada sen vahingossa saanutta henkilöä ostamaan tuotetta, vaan tuon ostopäätöksen oli jo aiemmin tehnyt jo toinen henkilö. Kyseessähän oli jo syntyneen kaupan täyttäminen eikä markkinointi.

Näin ollen kavalluspykälä on ihan relevantti pykälä, eikä kyseessä väärän vastaanottajan osalta ole kuluttajansuoja-asia.

Se on tietenkin toinen juttu kenen kustannuksella palautus tapahtuu, ja mitä vaivannäköä väärältä vastaanottajalta voidaan odottaa. Luonnollisesti erehtynyt lähettäjä vastaa palautuskuluista, ja vain tavanomainen vaivannäkö, ts. paketin palauttaminen postiin toimitettavaksi takaisin lähettäjälle, lienee yleensä perusteltua väärän vastaanottajan osalta.

Sen sijaan tavaran pitäminen itsellään, ainakin jos on yhtään ilmeistä, että kyseessä on maksettu tuote, joka on ollut tarkoitus toimittaa ostajalleen (käy ilmi vaikkapa lähetyslistasta, mukaan laitetusta laskun kopiosta jne.), kyllä helposti täyttää kavalluksen.

Kuten itsekin totesit, kuluttajansuojalain tarkoitus on nimenomaan estää tietynlaista markkinointia, mutta siitä ei aloittajan tapauksessa ollut kyse.

Kun otetaan kantaa yhden osapuolen epätarkkojen tietojen varassa, niin tulkinnanvaraa on tietenkin aina.

"Elinkeinoharjoittaja ei ole lähettänyt tuotetta sen saajalle tarkoituksenaan saada aikaan kaupallinen sopimus...Kuten itsekin totesit, kuluttajansuojalain tarkoitus on nimenomaan estää tietynlaista markkinointia, mutta siitä ei aloittajan tapauksessa ollut kyse."
Emmehän me tiedä sitä, sillä ainahan voi olla niin, että kuluttajansuojan säädöksiä kiertääkseen elinkeinonharjoittaja vetoaa erehdykseen. Markkinointi tulkitaan laajasti, eli jos lähettäjä on vaatinut rahaa, täyttyy markkinoinnin kynnys.

Lähtökohta kuitenkin on, että jos saa elinkeinonharjoittajalta tuotteen tilaamatta, niin on näyttötaakka on tällä elinkeinonharjoittajalla, samoin velvollisuus korvata kulut.

Tilaamattoman tuotteen saajaan ei tarvitse reagoida itse mitenkään. Eli kavalluksen kynnys täyttyy vasta sitten, kun voidaan kiistattomasti todentaa kyseessä olevan erehdys eikä markkinointia, ja lähettäjä on valmis korvaamaan palautuskulut kokonaisuudessaan.

Siis yksinkertaisesti, jos elinkeinonharjoittaja kysyy:" jos vahingossa lähetän tuotteen henkilölle, joka ei tuotetta ole tilannut,", niin silloin hänen pitää itse näyttää toteen että kyse ei ole markkinoinnista, ja olla valmis korvaamaan kulut, koska kuluttajansuojan tarkoitus on varjella kuluttajan heikompaa asemaa.

lakiekonomi kirjoitti:

Kun otetaan kantaa yhden osapuolen epätarkkojen tietojen varassa, niin tulkinnanvaraa on tietenkin aina.

"Elinkeinoharjoittaja ei ole lähettänyt tuotetta sen saajalle tarkoituksenaan saada aikaan kaupallinen sopimus...Kuten itsekin totesit, kuluttajansuojalain tarkoitus on nimenomaan estää tietynlaista markkinointia, mutta siitä ei aloittajan tapauksessa ollut kyse."
Emmehän me tiedä sitä, sillä ainahan voi olla niin, että kuluttajansuojan säädöksiä kiertääkseen elinkeinonharjoittaja vetoaa erehdykseen. Markkinointi tulkitaan laajasti, eli jos lähettäjä on vaatinut rahaa, täyttyy markkinoinnin kynnys.

Lähtökohta kuitenkin on, että jos saa elinkeinonharjoittajalta tuotteen tilaamatta, niin on näyttötaakka on tällä elinkeinonharjoittajalla, samoin velvollisuus korvata kulut.

Tilaamattoman tuotteen saajaan ei tarvitse reagoida itse mitenkään. Eli kavalluksen kynnys täyttyy vasta sitten, kun voidaan kiistattomasti todentaa kyseessä olevan erehdys eikä markkinointia, ja lähettäjä on valmis korvaamaan palautuskulut kokonaisuudessaan.

Siis yksinkertaisesti, jos elinkeinonharjoittaja kysyy:" jos vahingossa lähetän tuotteen henkilölle, joka ei tuotetta ole tilannut,", niin silloin hänen pitää itse näyttää toteen että kyse ei ole markkinoinnista, ja olla valmis korvaamaan kulut, koska kuluttajansuojan tarkoitus on varjella kuluttajan heikompaa asemaa.

Lue lisää

Juu, tästä voimme olla samaa mieltä.

Itse tulkitsin aloituksen niin, että tuotteesta oli selvä kauppa elinkeinonharjoittajan ja A:n välillä, mutta tuote menikin erehdyksessä henkilölle B. Elinkeinonharjoittajan ja A:n intresseissä tietysti olisi saada tuote A:n haltuun. Siinä tapauksessa B syyllistyisi kavallukseen, olettaen, että hän ymmärsi tuotteen tulleen hänelle erehdyksessä, pitäessään tuotteen itsellään siitä ilmoittamatta.

Elinkeinonharjoittajalla siis ei tässä tilanteessa olisi mitään intressiä siihen, että henkilö B maksaisi tuotteesta mitään, eikä lähetyksessä luultavasti olisi mitään viittaustakaan siihen suuntaan, että B:n odotettaisiin siitä jotain maksavan. Sen sijaan mukana luultavasti olisi, ainakin kaikissa itse tekemissäni verkkokauppaostoksissa on ollut, lähetteenä jonkinlainen yhteenveto tilauksesta, kopio verkossa maksetusta laskusta jne., josta normaali "huolellinen toimija" pystyisi saamaan selville tapahtuneen erehdyksen sen sijaan, että tilannetta erehtyisi pitämään markkinointina. Elinkeinonharjoittajan näyttötaakan osalta ne luultavasti riittäisivät toisaalta todistamaan tahallisen anastuksen.

Mutta kuten alempana jo ilmenee, pimeä sith-lordi on esittänyt asian vähintäänkin epätarkasti ja itsensä kanssa jo ristiin, joten voi olla, että alkuperäinen tulkintani aloituksesta olikin väärä.

"Siinä tapauksessa B syyllistyisi kavallukseen, olettaen, että hän ymmärsi tuotteen tulleen hänelle erehdyksessä, pitäessään tuotteen itsellään siitä ilmoittamatta."
Ei hänellä (B) ole silti mitään ilmoitusvelvollisuutta, lähettäjällä on velvollisuus olla selvillä mihin tuotteensa lähettää. Ja edellä kerrotun mukaisesti kavallus voisi täyttyä vasta sitten jos asian selvittyä kiistattomasti kieltäytyy luovuttamasta vaikkapa tavaraa noutavalle ja oikealle tilaajalle vievälle lähetille.

"Elinkeinonharjoittajalla siis ei tässä tilanteessa olisi mitään intressiä siihen, että henkilö B maksaisi tuotteesta mitään, "
Kyllä se äkkiä lipsahtaa sähköpostissa, varsinkin jos kyse on vähäarvoisemmasta tavarasta, että "voit maksaa, jolloin ei ole vaatimuksia", jolloin käykin että kuluttajansuoja tulee mukaan, ja tilaamaton tavara jääkin laillisesti vastaanottajalle. Vieläpä ilman maksua.

"osta normaali "huolellinen toimija" pystyisi saamaan selville tapahtuneen erehdyksen sen sijaan, että tilannetta erehtyisi pitämään markkinointina. Elinkeinonharjoittajan näyttötaakan osalta ne luultavasti riittäisivät toisaalta todistamaan tahallisen anastuksen."
Huomaa, että kuluttajansuojan lähtökohta on kuluttajan aseman suojelu, eli kuluttajan ei tarvitse huomata itse mitään, vaan lähettäjän on vedottava omaan huolimattomuuteensa.

Siis lähettäjällä on näyttötaakka, kuluttaja taas voi luottaa siihen asti kunnes näytetään ettei elinkeinonharjoittajan ollut tarkoitus lähettää tuotetta hänelle, hän voi tulkita tilanteen markkinoinniksi ilman tilausta ja pitää tuotteen.

Sen sijaan jos kyse olisi vaikkapa yritysten välisestä kaupasta, jossa jokin tavara olisi mennyt väärän yrityksen osoitteeseen edellä kertomasi pitäisi paikkansa.

"Ei hänellä (B) ole silti mitään ilmoitusvelvollisuutta, lähettäjällä on velvollisuus olla selvillä mihin tuotteensa lähettää. Ja edellä kerrotun mukaisesti kavallus voisi täyttyä vasta sitten jos asian selvittyä kiistattomasti kieltäytyy luovuttamasta vaikkapa tavaraa noutavalle ja oikealle tilaajalle vievälle lähetille."

Kavalluksen keskeinen tunnusmerkki on tässä kohdin on anastaminen, eikä anastamisen toteutuminen vaadi sitä, että esineen oikea omistaja onnistuu vaatimaan sitä itselleen. Onhan mahdollista, että lähettäjä ei edes ole onnistunut taltioimaan tietoa siitä mihin virheelliseen osoitteeseen tuote on lähetetty. Kyllä kavallus voi täyttyä muista seikoista riippuen. Joka tapauksessa aloituksen teksti "ei(kä) suostu palauttamaan sitä" implikoi siihen, että yritetty on.

"Kyllä se äkkiä lipsahtaa sähköpostissa, varsinkin jos kyse on vähäarvoisemmasta tavarasta, että "voit maksaa, jolloin ei ole vaatimuksia", jolloin käykin että kuluttajansuoja tulee mukaan, ja tilaamaton tavara jääkin laillisesti vastaanottajalle. Vieläpä ilman maksua."

No juu, jos noin pitkälle haluaa spekuloida, mutta oletukseni oli se, että elinkeinoharjoittajan intressi aloittajan tapauksessa olisi saada tuote siitä jo kaupat tehneelle henkilölle eikä kenelle tahansa, joka siitä suostuu lopulta maksamaan. Miksi ihmeessä hän vetäisi maton alta alkuperäiseltä ostajalta?

"Huomaa, että kuluttajansuojan lähtökohta on kuluttajan aseman suojelu, eli kuluttajan ei tarvitse huomata itse mitään, vaan lähettäjän on vedottava omaan huolimattomuuteensa. "

En usko, että kestäisi oikeudessa, jos siellä selittelisit, että "joo, kyllä siinä oli lähetyslista, jossa tilaus lueteltiin, oikean vastaanottajan nimi, ja mukana oli vielä laskukin, jonka siinä sanottiin olevan maksetun verkkokaupassa, kyllä minä silti luulin, että se oli minulle suunnattua markkinointia".

"Siis lähettäjällä on näyttötaakka, kuluttaja taas voi luottaa siihen asti kunnes näytetään ettei elinkeinonharjoittajan ollut tarkoitus lähettää tuotetta hänelle, hän voi tulkita tilanteen markkinoinniksi ilman tilausta ja pitää tuotteen. "

Viittaan ylempänä esitettyyn. Se näyttötaakka on tavanomaisessa verkkokaupaplähetyksessä aika helposti täytetty, jolloin väärän vastaanottajan tulisikin perustella miten hän silti on erehtynyt puolustaessaan itseään ei kuluttajansuojalain pykäliä, vaan rikoslain pykäliä vastaan.

"Sen sijaan jos kyse olisi vaikkapa yritysten välisestä kaupasta, jossa jokin tavara olisi mennyt väärän yrityksen osoitteeseen edellä kertomasi pitäisi paikkansa. "

Yritysten välisessä kaupassa kaikki säännöt ovat aivan erilaiset, sitä tähän on turha sotkea. En todellakaan nyt lähde arvioimaan miltä osin sanomani olisi yleistettävissä b2b-kauppaan ja -markkinointiin.

"Kavalluksen keskeinen tunnusmerkki on tässä kohdin on anastaminen, eikä anastamisen toteutuminen vaadi sitä, että esineen oikea omistaja onnistuu vaatimaan sitä itselleen."
Kavallus täyttyy vasta sitten jos elinkeinonharjoittaja on vedonnut erehdykseensä, muuten lähtökohta on, että jos saanti ja hallussapito on yksityisoikeudellisesti, kuten kuluttajansuojan mukaisesti perusteltu, se ei voi olla rikos. Rikos se on vasta sitten kuten edellä kerroin, että elinkeinon harjoittaja on vedonnut perustellusti omaan erehdykseensä ja vaatii sillä perusteella takaisin ja tavaraa ei luovuteta.

" Miksi ihmeessä hän vetäisi maton alta alkuperäiseltä ostajalta?"
Jos hän on vaikkapa toimittanut jo korvaavan tavaran?

"En usko, että kestäisi oikeudessa, jos siellä selittelisit, että "joo, kyllä siinä oli lähetyslista, jossa tilaus lueteltiin, oikean vastaanottajan nimi, ja mukana oli vielä laskukin, jonka siinä sanottiin olevan maksetun verkkokaupassa, kyllä minä silti luulin, että se oli minulle suunnattua markkinointia"."
Niin pitkään kuin elinkeinonharjoittaja ei vetoa omaan erehdykseensä ja vaadi palautusta hänen kustannuksellaan, niin kyllä kestää. Kuluttajansuoja on hyvin vahva peruste tuonkaltaista toimintaa vastaan.

"Se näyttötaakka on tavanomaisessa verkkokaupaplähetyksessä aika helposti täytetty, jolloin väärän vastaanottajan tulisikin perustella miten hän silti on erehtynyt puolustaessaan itseään ei kuluttajansuojalain pykäliä, vaan rikoslain pykäliä vastaan."
Huoh uudestaan, kuluttajan ei tarvitse toimia omaa etuaan vastaan, vaan kuluttajansuoja on ensisijainen siihen asti, kunnes jollain perusteella se kumotaan, vaikkapa toteennäytettyyn erehdykseen perustuen.

"Yritysten välisessä kaupassa kaikki säännöt ovat aivan erilaiset, sitä tähän on turha sotkea"
Oikeastaan ne ovat samat sopimusoikeuden periaatteet, tosin ilman kuluttajansuojan erikoisuuksia. Se miten ajattelet sopii yritysten väliseen kauppaan, mutta sinunkin ajattelussa ylikorostuu tämä rikosoikeuden asema, joka on tässä tapauksessa jossain taka-alalla, vaan kyse on puhtaasti yksityisoikeudellisesta riidasta.

Ei auta, jos olet elinkeinonharjoittaja, niin keinosi ovat varsin vähissä jos ei vapaaehtoisesti suostu yhteistyöhön, eli elinkeinonharjoittajana oletetaan, että tunnet alasi lainsäädännön ja laskutusjärjestelyt.

Kuluttaja ei ole heikompana osapuolena vastuussa laskutusjärjestelmän virheestä, jos on toiminut viattomassa mielessä, eli virhe ei ole johtunut hänen tahallisesta toiminnasta.

Kuluttajansuojalaki on tapauksessa ensisijainen laki, jota sovelletaan. Kavallustutkinta samoin kuin perintä, viimeistään ulosottoon vaadittavassa oikeuden summaarisessa käsittelyssä päättyy siihen, kun väärän paketin saanut vetoaa kuluttajansuojaan, ja oikeuteen olla palauttamatta.

Yritä kysellä siltä verkkomaksun ylläpitäjältä jotain korvausta, tai ainakin olla yhteydessä.

Ei pidä paikkaansa. Tässä ei voida käyttää kuluttajansuojalakia, koska jo lakiteksti itsessään ei päde tähän tilanteeseen. "Ilman nimenomaista tilausta...".

Tällöin pätee "Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja".

Siis hetkinen, piti lukea uudestaan, siis onko kuitenkin niin, että kyse ei olekaan väärästä tilaamattomasta tuotteesta, vaan vain siitä, että asiakas on tilannut tuotteen, mutta tilauksen edellytyksenä oleva etukäteismaksu ei ole toiminut?

Siinä tapauksessa voi periä myös jälkikäteen, jos tilaus on tapahtunut.

Tässä vähän hämmentää kun ensin puhut:" jos vahingossa lähetän tuotteen henkilölle, joka ei tuotetta ole tilannut, " ja sitten se olikin tilannut:"Tämä asiakas teki tilauksen verkkokaupasta kyllä"?

Siis ratkaisevaa on onko tilannut itse tuotteen vai ei. Jos on tilannut niin pitää maksaa virheestä huolimatta, jos taas ei ole, niin silloin ei tarvitse palauttaa eikä maksaa.

Aika sekava tosiaan tuo juttu kun kirjoittaja itsekään ei tunnu tietävän mitä on tapahtunut.
Veikkaanpa, että aloittaja on lähettänyt paketin jollekin, joka ei ole ollut asian kanssa mitenkään tekemisissä ja yrittää nyt lakieihin vedoten saada oma mokansa muutetuksi toisen tekemäksi. Ehkäpä yritti ketjussakin mainittua agressiivista markkinointia (ties monennenko kerran).

Juu nyt kyllä lord vader kirjoittaa jo itsensä kanssa ristiin. Aloituksesta saa sen kuvan, että kyseessä oli tilattu (ja luultavasti samassa yhteydessä maksettu tuote, niin nuo verkkopaupat yleensä toimivat) tuote, joka oli lähetetty väärälle vastaanottajalle, joka sitten ei suostu sitä palauttamaan, ja oikean ostajan jäädessä ilman maksamaansa tuotetta.

Nyt sitten yhtäkkiä kyse onkin sitten siitä, että tuote onkin mennyt oikealle asiakkaalle, joka ei vain ole saanut verkkomaksua menemään loppuun asti, mutta tilaus on silti toimitettu. Tietysti asiakkaan tulee tällöin tuote maksaa, tai vaihtoehtoisesti hän voi turvautua (ainakin Suomen sisällä tapahtuvassa kaupassa) etäkaupan palautusoikeuteen.

Mistä tässä nyt oikeasti oli kysymys?

jygfik7 kirjoitti:

Juu nyt kyllä lord vader kirjoittaa jo itsensä kanssa ristiin. Aloituksesta saa sen kuvan, että kyseessä oli tilattu (ja luultavasti samassa yhteydessä maksettu tuote, niin nuo verkkopaupat yleensä toimivat) tuote, joka oli lähetetty väärälle vastaanottajalle, joka sitten ei suostu sitä palauttamaan, ja oikean ostajan jäädessä ilman maksamaansa tuotetta.

Nyt sitten yhtäkkiä kyse onkin sitten siitä, että tuote onkin mennyt oikealle asiakkaalle, joka ei vain ole saanut verkkomaksua menemään loppuun asti, mutta tilaus on silti toimitettu. Tietysti asiakkaan tulee tällöin tuote maksaa, tai vaihtoehtoisesti hän voi turvautua (ainakin Suomen sisällä tapahtuvassa kaupassa) etäkaupan palautusoikeuteen.

Mistä tässä nyt oikeasti oli kysymys?

Lue lisää

Yht'äkkiä näyttää siltä, että kaikki onkin vain suunnitteilla. Täältä ensin kysellään miten voi "kupata" asiakkailta rahoja ja sitten vain toteuttamaan. Ts. mitään ei ole vielä tapahtunut.

Miksi lähetit tuotteen, jos maksu ei ollut tullut sinulle perille? Kyllä tuossa on enemmänkin riita-asiasta kysymys (velkomussuhde) kuin rikoksesta. Jotta olisi petoksesta kyse, sinun tulisi pystyä osoittamaan, ettei asiakkaalla alun perinkään ollut tarkoitusta maksaa.