Minne Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo kadonneet?

Vanhahko_pariskunta_jo

MN- (lesbomyönteisin naistenlehti kertoo mm. tämän);
Taiteilijapari Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo: "Usein sitä toivoo elävänsä muun kuin taiteilijan kanssa"
--------------------
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/taiteilijapari_pirkko_saisio_ja_pirjo_honkasalo_usein_sita_toivoo

Pirjo Honkasalo ohjasi puolisonsa Pirkko Saision romaanin elokuvaksi. Yhteistyö sujui, kun kumpikin pysyi tontillaan.
Tänään Suomen elokuvateattereissa saa ensi-iltansa Pirjo Honkasalon ohjaama elokuva Betoniyö, joka perustuu hänen puolisonsa Pirkko Saision saman nimiseen romaaniin.

Romaanin siiryminen valkokankaalle kesti 30 vuotta.

– Pirjolle tuli kiinnostavia dokumenttiprojekteja väliin, ja nehän eivät odota. Välillä otti päähän, kun muutkin ohjaajat olivat kirjastani kiinnostuneita ja jouduin sanomaan heille ei kiitos. Ajattelin, ettei Honksu tee elokuvaa ikinä, Pirkko kertoo.







Kahden taiteilijan yhteistyö sujuu, kun kumpikin pysyy tontillaan. Betoniyön leffaversiotakin työstettiin vuoronperään, sillä saman pöydän ääressä Pirjo ja Pirkko eivät mahdu työskentelemään.

– Emme todellakaan ole sellaisia, että istuutuisimme alas ja neuvottelisimme. Niin kauan kuin kumpikin pysyy tontillaan, ongelmaa ei ole. En ole hirveän yhteistyökykyinen, eikä käsikirjoittajalla ja ohjaajalla mun mielestä edes tarvitse olla samat näkemykset asioista. Elokuva on aina ohjaajan taidetta, Pirkko sanoo.

Rumasta kaunista

Betoniyö on Pirjon ensimmäinen fiktioelokuva viiteentoista vuoteen ja kaivattu hengähdystauko dokumenttien tekemisestä.

– Kun 15 vuotta tekee dokumentteja, olkapäällä istuu niin paljon ihmisiä, että se alkaa olla raskasta, Pirjo sanoo.

Sillä hän tarkoittaa, että dokumentin tekeminen on eettisesti raskaampaa, koska ohjaaja on aina jollakin tavalla vastuussa kuvauksen kohteistaan.

– Ei vastuu poistu ohjaajalta, vaikka joku ihminen sanoo, että ’yes, mun elämästä saa tehdä elokuvan’. Eihän tavallinen ihminen ei pysty kuvittelemaan, mitä julkisuus tuo mukanaan. Kyllä ohjaajan täytyy jossain määrin katsoa, mitä niille ihmisille tapahtuu ja kuuluu myöhemmin, Pirjo sanoo.

Pirkon kirjoittama Betoniyö kertoo yhden kesäisen vuorokauden tapahtumista kahden veljeksen elämässä. Poikien yksinhuoltajaäiti on viinaan menevä, ja toinen veljeksistä odottaa vankilatuomion alkamista. Tarina on karu, ajaton ja ajatuksia herättävä.

– Minua viehätti tarina, joka on julma ja kaunis sekä tarinatasolla yksinkertainen. Tykkään, että se hengittää niin, että siihen mahtuu elokuva. Siinä ei paljon muuta sanota kuin ’vittu hei’. Teimme äänityöt Ruotsissa ja kaikki ruotsalaisetkin oppivat sanomaan ’vittu hei’.

Elokuvan yhtenä teemana on homofobia. Lähiössä asuva Simo on ottanut silmätikukseen naapuritalossa yksin elävän miehen, jota kutsuu homoksi, vaikka tosiasiassa eivät tiedä miehen seksuaalisesta suuntautumisesta mitään.

– Nuorempi veli tuntee vetoa miestä kohtaan, koska hän tarjoaa toisenlaista maailmaa, eräällä tavalla ulospääsyä kodin maailmasta. Mutta se on myös pelottavaa, koska se on outoa, Pirjo sanoo.

Ohjaaja Pirjo iloitsee erityisesti leffaan löytämistään tuoreista näyttelijäkasvoista. Vanhempaa veljeä näyttelee Jari Virman, jonka Pirjo koekuvasi rooliin jo kymmenen vuotta sitten. Nuorempi veli on Johannes Brotherus, joka häilyy juuri oikealla tavalla lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa. Poikien äitiä puolestaan näyttelee Jyväskylän Kaupunginteatterin Anneli Karppinen ja naapuritalon miestä Juhan Ulfsak.

– Rahoittajat eivät tietenkään tykkää, kun heidän mielestään leffoissa pitäisi olla aina ne kaikki 20 samaa naamaa. Mutta nyt en halunnut, että ensimmäiset puoli tuntia elokuvaa katsotaan tutun näyttelijän edellisen roolin läpi, Pirjo sanoo.

Kaksi suurta

Kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen Pirkko ja Pirjo tietävät, ettei elo taiteilijaliitossa ole aina helppoa.

– Usein toivoo, että eläisi muun kuin taiteilijan kanssa. Se on varmaan ihan vakiotoive. Mutta toisaalta kun molemmat ovat taiteilijoita, niin kumpikin tietää, että ’jaaha, taas on tämä vaihe, että suhde on autistinen seuraavat puoli vuotta’. Mutta varmasti me molemmat toivomme, että elämässä olisi enemmän rauhallista realismia, ja että juuri se toinen toisi sen, Pirkko sanoo.

Pirjo myöntää, että elokuvantekoa ja perhe-elämää on hankala sovittaa yhteen, kun itsestä riippumattomista syistä kaikki muuttuu koko ajan. Aikataulut venyvät, rahoitus puuttuu tai sääolosuhteet ovat väärät.

– Teatterissa on ihan eri juttu. Jos Saikki tekee teatteria, niin siellä tiedetään jo kaksi vuotta aikaisemmin, minä iltoina hän on kiinni, Pirjo sanoo.

Pirjon ohjaama Betoniyö on jo päässyt Toronton elokuvajuhlien arvostettuun Masters-sarjaan ja tulee kiertämään maailman festareita jatkossakin. Jos se jollain niistä palkitaan, siirappisia puheita näiltä naisilta on turha odottaa.

– Mua aina naurattaa, kun Oscar- ja Jussi-gaaloissa kyynelehditään ja kiitellään isoäitiä ja sitä ja tätä, vaikka oikeasti pitäisi pyytää anteeksi, koska juuri niitä ihmisiähän on ..

9

676

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Upeaa_uskallusta

      MN- jatkoa Pirkko ja Pirjo - "kaksi suurta"!

      Ajankohtaista
      Ihmiset
      Tyyli
      Hyvä olo
      Suhteet
      Ruoka
      Blogit
      Kilpailut
      Keskustelu
      Etusivu































      .





      Ajankohtaista | Ihmiset




      Taiteilijapari Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo: "Usein sitä toivoo elävänsä muun kuin taiteilijan kanssa"
      .



      Susanna Laari



      klo 11:05 | 1.11.2013
      .
      .
      .







      Pirjo Honkasalo (vas.) ja Pirkko Saisio ovat toisilleen Honksu ja Saikki. Kuva Panu Pälviä




      Pirjo Honkasalo ohjasi puolisonsa Pirkko Saision romaanin elokuvaksi. Yhteistyö sujui, kun kumpikin pysyi tontillaan.




      Tänään Suomen elokuvateattereissa saa ensi-iltansa Pirjo Honkasalon ohjaama elokuva Betoniyö, joka perustuu hänen puolisonsa Pirkko Saision saman nimiseen romaaniin.

      Romaanin siiryminen valkokankaalle kesti 30 vuotta.

      – Pirjolle tuli kiinnostavia dokumenttiprojekteja väliin, ja nehän eivät odota. Välillä otti päähän, kun muutkin ohjaajat olivat kirjastani kiinnostuneita ja jouduin sanomaan heille ei kiitos. Ajattelin, ettei Honksu tee elokuvaa ikinä, Pirkko kertoo.











      Kahden taiteilijan yhteistyö sujuu, kun kumpikin pysyy tontillaan. Betoniyön leffaversiotakin työstettiin vuoronperään, sillä saman pöydän ääressä Pirjo ja Pirkko eivät mahdu työskentelemään.

      – Emme todellakaan ole sellaisia, että istuutuisimme alas ja neuvottelisimme. Niin kauan kuin kumpikin pysyy tontillaan, ongelmaa ei ole. En ole hirveän yhteistyökykyinen, eikä käsikirjoittajalla ja ohjaajalla mun mielestä edes tarvitse olla samat näkemykset asioista. Elokuva on aina ohjaajan taidetta, Pirkko sanoo.

      Rumasta kaunista

      Betoniyö on Pirjon ensimmäinen fiktioelokuva viiteentoista vuoteen ja kaivattu hengähdystauko dokumenttien tekemisestä.

      – Kun 15 vuotta tekee dokumentteja, olkapäällä istuu niin paljon ihmisiä, että se alkaa olla raskasta, Pirjo sanoo.

      Sillä hän tarkoittaa, että dokumentin tekeminen on eettisesti raskaampaa, koska ohjaaja on aina jollakin tavalla vastuussa kuvauksen kohteistaan.

      – Ei vastuu poistu ohjaajalta, vaikka joku ihminen sanoo, että ’yes, mun elämästä saa tehdä elokuvan’. Eihän tavallinen ihminen ei pysty kuvittelemaan, mitä julkisuus tuo mukanaan. Kyllä ohjaajan täytyy jossain määrin katsoa, mitä niille ihmisille tapahtuu ja kuuluu myöhemmin, Pirjo sanoo.

      Pirkon kirjoittama Betoniyö kertoo yhden kesäisen vuorokauden tapahtumista kahden veljeksen elämässä. Poikien yksinhuoltajaäiti on viinaan menevä, ja toinen veljeksistä odottaa vankilatuomion alkamista. Tarina on karu, ajaton ja ajatuksia herättävä.

      – Minua viehätti tarina, joka on julma ja kaunis sekä tarinatasolla yksinkertainen. Tykkään, että se hengittää niin, että siihen mahtuu elokuva. Siinä ei paljon muuta sanota kuin ’vittu hei’. Teimme äänityöt Ruotsissa ja kaikki ruotsalaisetkin oppivat sanomaan ’vittu hei’.

      Elokuvan yhtenä teemana on homofobia. Lähiössä asuva Simo on ottanut silmätikukseen naapuritalossa yksin elävän miehen, jota kutsuu homoksi, vaikka tosiasiassa eivät tiedä miehen seksuaalisesta suuntautumisesta mitään.

      – Nuorempi veli tuntee vetoa miestä kohtaan, koska hän tarjoaa toisenlaista maailmaa, eräällä tavalla ulospääsyä kodin maailmasta. Mutta se on myös pelottavaa, koska se on outoa, Pirjo sanoo.

      Ohjaaja Pirjo iloitsee erityisesti leffaan löytämistään tuoreista näyttelijäkasvoista. Vanhempaa veljeä näyttelee Jari Virman, jonka Pirjo koekuvasi rooliin jo kymmenen vuotta sitten. Nuorempi veli on Johannes Brotherus, joka häilyy juuri oikealla tavalla lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa. Poikien äitiä puolestaan näyttelee Jyväskylän Kaupunginteatterin Anneli Karppinen ja naapuritalon miestä Juhan Ulfsak.

      – Rahoittajat eivät tietenkään tykkää, kun heidän mielestään leffoissa pitäisi olla aina ne kaikki 20 samaa naamaa. Mutta nyt en halunnut, että ensimmäiset puoli tuntia elokuvaa katsotaan tutun näyttelijän edellisen roolin läpi, Pirjo sanoo.

      Kaksi suurta

      Kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen Pirkko ja Pirjo tietävät, ettei elo taiteilijaliitossa ole aina helppoa.

      – Usein toivoo, että eläisi muun kuin taiteilijan kanssa. Se on varmaan ihan vakiotoive. Mutta toisaalta kun molemmat ovat taiteilijoita, niin kumpikin tietää, että ’jaaha, taas on tämä vaihe, että suhde on autistinen seuraavat puoli vuotta’. Mutta varmasti me molemmat toivomme, että elämässä olisi enemmän rauhallista realismia, ja että juuri se toinen toisi sen, Pirkko sanoo.

      Pirjo myöntää, että elokuvantekoa ja perhe-elämää on hankala sovittaa yhteen, kun itsestä riippumattomista syistä kaikki muuttuu koko ajan. Aikataulut venyvät, rahoitus puuttuu tai sääolosuhteet ovat väärät.

      – Teatterissa on ihan eri juttu. Jos Saikki tekee teatteria, niin siellä tiedetään jo kaksi vuotta aikaisemmin, minä iltoina hän on kiinni, Pirjo sanoo.

      Pirjon ohjaama Betoniyö on jo päässyt Toronton elokuvajuhlien arvostettuun Masters-sarjaan ja tulee kiertämään maailman festareita jatkossakin. Jos se jollain niistä palkitaan, siirappisia puheita näiltä naisilta on

    • tulkaajärkiinne

      Kuka lapsellinen lesbo täällä innoissaan postaa tuollaista. ihan kuin lahkosaarnaajat aikoinaan omaa agendaansa.

      • Homous_ei_ole_valinta

        Olen ihailija ja innoissani näistä ihanista rakkauden lähettiläsitämme, samaan aikaan kun vastaavasti varsin monet bi-miehet ukkomiehet yms. "homot" elävät kaapissa ja puskissa runkaten ja roiskien anonyymeinä toisten miesten kanssa!
        Kuin eläimet konsanaan siten, ja ilmeisesti kaksoiselämä on heille valintaa jos välillä voi näytellä heteromiestä ja välillä naida miesten kanssa?!

        Mutta lesboissa on voimaa tulla ja olla, elää avoimesti sellaisena kuin heidät on luotu tai mihin elämä on heidät johdattanut pettävien ja kaksinaamaisten miesten jälkeen myös usein!


      • lueppaviestisi

        Vihaisen lesbon vihaviesti. Lesbot on rumia vihaisia katkeria akkoja.


      • Saisiollajotainmuuta

        Älähän nyt Pirkko Saisio on kauneuden ruumillistuma oikein aito suvakkilespo sanan varsinaisessa merkityksessä. Aina kun kuulen Saision nimen varaan lähelleni oksennuspussin. Pirkko on aito kulttuurimarxisti ja mädännäistön taiteellinen johtaja.


    • Ei-se_niin_mee_heheheh

      hehehehhe hahahah hoohoohhhooohhahah ...

    • Katselija22

      Ihmiskunta koostuu enimmäkseen alkeellisista moukista. Olkaa kiitollisia kun punavihreät suvakit rakastavat sitä.

    • Hgbnlmm

      Pitäisikö mun tietää nuo henkilöt? Miks mua ei kiinnosta tippaakaan? Olenko siis vihapuhuja? Nyt alkoi huolestuttaan ja olen ihan pöyristynyt.

      • ilmiantaja.polpot

        Jos ei tunne suomen tunnetuimpia lesboja halosen lisäksi niin se epäilyttää. Oletko kenties natzismus novum finlandea?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Alahan tulla paikkaamaan tekojas

      Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.
      Suhteet
      31
      5346
    2. Ei tunnu, että välität yhtään

      Tuntuu, että et edes muista minua koko ihmistä. 😢
      Ikävä
      36
      3701
    3. Onko kenellekään muulle käynyt niin

      Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk
      Ikävä
      183
      3263
    4. Ketä tietää

      Missä ammuttiin pyssyllä.
      Kotka
      11
      2505
    5. Veikeä Satu

      Tuu jutteleen, kaipaan sua. Oot kuuma nainen.
      Ikävä
      29
      2102
    6. Näytitpä taas niin hyvältä!

      Nautit tilanteesta täysin rinnoin. Sinä olet kuin
      Tunteet
      12
      2027
    7. Tietääkö kaivattusi että

      olet häneen ihastunut? 🤠
      Ikävä
      163
      1876
    8. Terveiset kaivatullesi

      kesän aluksi tähän ketjuun.
      Ikävä
      105
      1352
    9. Onko kaipaamallasi

      Naisella silikonit 🤔
      Ikävä
      14
      1318
    10. Nainen, vaikka olen ja asun yksin

      Saan silti seksiä aina kun tahdon. :/
      Ikävä
      137
      1154
    Aihe