Tappaja perii

"-Jos T ja U ovat naimisissa ja U kuolee luonnollisesti. Eikös silloin peri U lapsi ja puoliso eli T. "

Ei. Puoliso ei ole perijä, jos rintaperillisiä on. Kaikki menee lähtökohtaisesti rintaperillis(e/i)lle. Sekoitat varmaankin avioparin toisen jäsenen kuolemasta johtuvaan omaisuuden ositukseen. Älä sekoita. Tapauksessa, jossa nuo lapset eivät ole yhteisiä, perivät lapset oman vanhempansa, eikä puoliso ole oikeutettu perintöön. Adoptio taitaa tuoda tähän omat mutkansa, mutta siitä ei kai nyt ollut kyse.

"-Jos taasen kuolema on murha ja sitten T kuolee. Eikä juttu mene oikeuteen koska tekijä on kuollut niin jääkö murha tavallaan auki. Jos ei ole tuomiota niin ei ole murhaajaakaan. Joten T:n lapset perii jotain. Ensin siis T ja sitten hänen lapset."

En nyt ihan tajunnut, mutta kokeillaan. Jos syytetty kuolee kesken oikeudenkäynnin, ei hän saa rikostuomiota asiasta, vaan syyte raukeaa. Sen sijaan teon oikeusvaikutukset voivat kyllä syntyä muussa lainkäytössä, (esimerkiksi luullakseni vaikkapa perintöasioissa). Yksityisoikeudellisten vaateiden ajaminen kun ei ole sidottu vaateen kohteen elossaoloon.

Sillä ei kuitenkaan nyt ole sinun avauksessasi merkitystä. T:n lapset perivät T:n, ja U:n lapset perivät U:n. Sillä ei ole mitään merkitystä kuka tappoi kenet, jos nämä rintaperilliset ovat olemassa. Asia voisi olla mielenkiintoisempi, jos U:lla ei olisi rintaperillisiä, ja T näin ollen perisi puolisonsa. Tuolloin sillä todetaanko T:n tappaneen U:n olisi tietenkin merkitystä hänen, ja sitä kautta hänen kuoltuaan hänen jälkeensä jäävien rintaperillistensä perinnön suhteen. Tästä asiasta en ole ihan tarkasti perillä, mutta uskoisin, että vaikka murhatuomiota ei kuolleelle luetakaan, voidaan tahallinen henkirikos silti perimysoikeudellisesti todeta tapahtuneeksi, jolloin T ja hänen jälkeensä hänen rintaperilliset jäävät ilman U:n perintöä.

"Muista joskus lukeneeni että aviomies tappoi kännipäissään vaimonsa. Sai sitten kuolleen vaimonsa henkivakuutusrahat kun oli sellainen kännijuttu. "

Aika vahvasti epäilen tätä tarinaa. Jotenkin en jaksa uskoa, että vakuutusyhtiön vakuutusehdoissa ei evättäisi edunsaajalta korvausta, jos hän on aiheuttanut tahallisella teolla vakuutetun kuoleman. Humalahan ei Suomessa ole vastuuvapautusperuste. Jos kyse muuten sitten oli vahingosta, ei se välttämättä ole peruste evätä korvausta, niinkuin ei se vaikuta perinnönsaantiinkaan. Joka tapauksessa siinä on kirjoittamasi mukaan kyse henkivakuutusrahoista, ja aloituksessasi puhuit perinnöstä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Kiitokset kiinnostuksesta.

"Mielenkiintoisempi on tapaus:
4) jossa T ja U ovat naimisissa rintaperillisittä mutta ainakin T:llä on toissijaisia perillisiä, ja sitten T haavoittaa U:ta kuolettavasti ja sen jälkeen ampuu itseään niin että murhaaja T kuoleekin ennemmin kuin U. U:n omaisuus 1000000 euroa, T:n nolla. Miten pesä jaetaan?"

Mielenkiintoinen asetelma! Jako menisi käsittääkseni näin:

A. Kun murhaajapuoliso T kuolee ensin, U perii hänet (vaikka pesä onkin varaton). U:n kuoltua U:n pesä (1.000.000 0 = 1.000.000) jaettaisiin puoliksi T:n toissijaisten perillisten ja U:n perillisten kesken (PK 3:1.2). Molemmat tahot saisivat siten 500.000. - Jos T:n ja U:n välillä olisi avioehto, U:n pesää ei jaettaisi, vaan sen 1.000.000 lankeaisi perinnöksi U:n perillisille.

Jos U olisi kuollut ensin, T ei olisi saanut U:n perintöä perintöä (PK 15:1.1), vaan 1.000.000 olisi langennut perintönä U:n perillisille.

Hassua, että kuolinjärjestys ratkaisisi perinnön saajat, mutta niin se vain näyttäisi tekevän. Tappaja T ei voi olla U:n perinnön saaja, mutta tappajan toissijaiset perilliset ilmeisesti saisivat jaettavakseen puolet U:n pesästä. "Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä." (PK 3:1.2) Jäljempänä ko. luvussa ei toisin säädetä.

B.1. Jos U ennen kuolemaansa ehtii luopua T:n perinnöstä ja myös omaisuuden ositus T:n perillisten ja U:n välillä ehditään U:n eläessä toimittaa, U voi siinä tasinkoprivilegiinsä vedoten kieltäytyä antamasta omaisuuttaan tasinkona T:n perillisille. Tällöin U pitää omaisuutensa 1.000.000, joka hänen kuoltuaan lankeaa kokonaan perintönä hänen perillisilleen.

B.2. Jos tässä tapauksessa ositus jää U:n kuoleman jälkeen tehtäväksi, U:n perilliset voivat vaatia osituksen sovittelua, koska ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen (AL 103b). Ositusta voitaisiin sovitella siten, että U:n perillisten ei tarvitsisi maksaa tasinkoa T:n toissijaisille perillisille, joten he jakaisivat keskenään U:n perinnön 1.000.000.

Juu poliisihan se on oikea taho neuvomaan monimutkaisissa perintö- ja jäämistöoikeuden kysymyksissä...
Voi jeesus.