Vapauteen Kokkolan Uskon Sana -seurakunnasta

Ilmiöt, joista tämä pariskunta ja muut vilpittömät lähtijät kertovat, ei todellakaan ole Herrasta. Riehumiset, manifestaatiot ja hallintavallan menettäminen oudoille tempauksille, EI kerro Pyhän Hengen työstä, vaan aivan muusta. Pyhä Henki ei väännä ihmistä mutkille, hän vapauttaa ihmisen rauhaan, iloon ja vapauteeen. Kun Jeesus kosketti, manifestoinut ja riivattu mies tuli jtaas ärkiinsä, sai rauhan ja levon.

Miksi tämä petos menee läpi??? Todellinen Jumalan Henki ei vie nöyryytä eikä riepottele ihmisiä, eikä toimi sopimattomasti!
Kun Raamattua lukee, huomaa että KAIKKI tämä on todellisen Herran hengen vastaista.

I Kor 14: "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala."

Ilmiöt ovat aina subjektiivinen kokemus. Ihmisen mieli pystyy moneen ja osa ihmisistä on herkkiä kaikenlaisille tuntemuksille. Ulkopuolinen taho, esim. rukoilija, ei näitä ilmiöitä saa aikaan, vaan ne syntyvät ihmisen oman pään sisällä.

Karismaattisissa piireissä törmää joskus siihen , että kaikenlaisten ilmiöiden oletetaan olevan Jumalasta. Kun ilmiöiden katsotaan vielä olevan todiste, että Herra on jonkun saarnamiehen kanssa, niin meno voi pahimmillaan päätyä olemaan kuin psykiatrisen sairaalan levottomien potilaiden osastolla.

Tuo ilmiö on yleinen, että hurahdetaan johonkin yhteisöön. Mutta kun kuherruskuukausi on ohi, niin panetellaan sitä samalla antaumuksella. Ja sitten otetaan toinen seurakunta käsittelyyn. Tasapainottomuuden osoitus sekin.

Toki on myös normaalia kasvaa ulos tietystä hengellisestä yhteisöstä. Kun maiseman vaihto on osa omaa hengellistä kasvua, niin silloin ei ole tarvetta repiä vanhaa seurakuntaa kappaleiksi. Kasvussa kyse on Jumalan johdatuksesta ja eteenpäin menosta, ei siitä kuka on oikeassa tai väärässä.

Tässä on kyllä valitettavasti kyse oikeasta ja väärästä. On tervettä alkaa kyselemään, mitä nämä ilmiöt on, jos olo on ahdistunut ja toiminta järjenvastaista. On tervettä pysähtyä ja vielä terveempää analysoida tilannetta kuulemalla muita kin näkökulmia.

On todella valitettavaa että ihmiset, jotka ovat hyvässä uskossa lähteneet mukaan tällaiseen uuteen seurakuntaan, yritetään leimata tasapainottomiksi, kun he ilmiöt noteraattuaan ja arvioituaan tilanteen tekee ainoan oikean ratkaisun lähteä pois.

Miksi puolustat tällaista pimeyttä?

Kuten jo kerroin edellä hyväksikäytöstäni ja mitä koin rukouksessa,olen myös samaa mieltä Sam A:n kanssa,koska en todella odottanut,että reagoin niin.Muistan ,kun lapsena ,tunnettu arvostettu saarnaaja rukoili äitini puolesta,ja äitini sihisi kuin käärme,ihmettelin ,eikö tuo setä näe äitini pahuutta.Silloin jo oli näitä sielullisessa tilassa olevia ja kaikki oli oikein,pastoreilla oli koskemattomuussuoja.Ei voida tyhjäksilyödä joidenkin rikkimenneiden kokemuksia,jos ovat tulleet autetuksi.Hellareita kartan kuin ruttoa.Menen Jeesuksen syliin.

Rauha_ja_vapaus kirjoitti:

Tässä on kyllä valitettavasti kyse oikeasta ja väärästä. On tervettä alkaa kyselemään, mitä nämä ilmiöt on, jos olo on ahdistunut ja toiminta järjenvastaista. On tervettä pysähtyä ja vielä terveempää analysoida tilannetta kuulemalla muita kin näkökulmia.

On todella valitettavaa että ihmiset, jotka ovat hyvässä uskossa lähteneet mukaan tällaiseen uuteen seurakuntaan, yritetään leimata tasapainottomiksi, kun he ilmiöt noteraattuaan ja arvioituaan tilanteen tekee ainoan oikean ratkaisun lähteä pois.

Miksi puolustat tällaista pimeyttä?

Lue lisää

Minä taas näen, että kyse on hengellisestä kasvusta. Eikä tapoihini kuulu mollata kristittyjä jotka ovat uskonelämässään eri vaiheessa. Se on luonnollista senkin vuoksi, että toiset ovat olleet uskossa 40 vuotta ja toiset vuoden. Eikä jälkimmäisiltä voi edes odottaa samaa kuin edellisiltä.

Tietty seurakunta on voinut ajaa asiansa uskon tien alkuvaiheessa. Mutta sitten Jumala voi johtaa eteenpäin ja avarammalle. Minut johdettiin avarammalle jo 30 vuotta sitten. Mutta muistan silti lämmöllä tiettyjä asioita entisessä seurakunnassani. Toki muistan myös ne asiat, jotka johtivat lähtöön. Kaikissa yhteisöissä on jotain hyvää ja jotain vähemmän hyvää.

Uskon sanan perusopetus on periaatteessa sama kuin helareissakin, mutta he kieltämättä menevät överin puolelle tietyissä asioissa. Joitakin helareita voi kyllä myös syyttää ihan samasta.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kukaan ei ole sidottu näihin yhteisöihin. Ulos voi kävellä heti kun tajuaa, että tässä on jotain vikaa, tai tämä ei enää riitä minulle. Turha siis heittäytyä marttyyriksi. Ne jotka jäävät ilmeisesti saavat jotain yhteisöstä.

Entisen seurakunnan mollaaminen on epäkypsää ja lihallista, ellei siellä olla syyllistytty varsinaisiin väärinkäytöksiin. Ja silloinkin on hyvä miettiä liittyvätkä väärinkäytökset seurakunnan opetukseen, vain yksittäisten seurakuntalaisten toimiin. Toki sen saa sanoa mistä opinkohdista on itse eri mieltä.

Entisestä seurakunnasta varoittaminen on vastuullista ja selkärankaista kun on tällaisesta eksytyksestä kysymys.
Kristitty voi kasvaa ulos harhaisesta seurakunnasta, mutta tällaisiin päättömyyksiin osallisena oleminen ei olu "kasvua" eikä edes kuulu kristitylle.
Kasvua ovat hengen hedelmät, jotka voit tutkia näppärästi Raamatusta, jos et ole niistä aiemmin kuullut. Ne eivät kerro tällaisesta seurakuntaelämästä. Jeesus sanoi:"te tunnette heidät heidät heidän hedelmistään." Ai milloin Jeesus sanoi näin? Silloin kuin varoitti susista lammasten vaatteissa.

woewoe kirjoitti:

Minä taas näen, että kyse on hengellisestä kasvusta. Eikä tapoihini kuulu mollata kristittyjä jotka ovat uskonelämässään eri vaiheessa. Se on luonnollista senkin vuoksi, että toiset ovat olleet uskossa 40 vuotta ja toiset vuoden. Eikä jälkimmäisiltä voi edes odottaa samaa kuin edellisiltä.

Tietty seurakunta on voinut ajaa asiansa uskon tien alkuvaiheessa. Mutta sitten Jumala voi johtaa eteenpäin ja avarammalle. Minut johdettiin avarammalle jo 30 vuotta sitten. Mutta muistan silti lämmöllä tiettyjä asioita entisessä seurakunnassani. Toki muistan myös ne asiat, jotka johtivat lähtöön. Kaikissa yhteisöissä on jotain hyvää ja jotain vähemmän hyvää.

Uskon sanan perusopetus on periaatteessa sama kuin helareissakin, mutta he kieltämättä menevät överin puolelle tietyissä asioissa. Joitakin helareita voi kyllä myös syyttää ihan samasta.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kukaan ei ole sidottu näihin yhteisöihin. Ulos voi kävellä heti kun tajuaa, että tässä on jotain vikaa, tai tämä ei enää riitä minulle. Turha siis heittäytyä marttyyriksi. Ne jotka jäävät ilmeisesti saavat jotain yhteisöstä.

Entisen seurakunnan mollaaminen on epäkypsää ja lihallista, ellei siellä olla syyllistytty varsinaisiin väärinkäytöksiin. Ja silloinkin on hyvä miettiä liittyvätkä väärinkäytökset seurakunnan opetukseen, vain yksittäisten seurakuntalaisten toimiin. Toki sen saa sanoa mistä opinkohdista on itse eri mieltä.

Lue lisää

"Uskon sanan perusopetus on periaatteessa sama kuin helareissakin, "
Itse asiassa ei ole. Käsitys Jeesuksesta on ihan eri kuin helluntalaisilla. Se on nimittäin Kenosis opin mukainen ja siinä Jeesus on joko kokonaan ihminen tai ainakin toimii ihmisyydestä käsin Pyhän Hengen voimassa, kuten PT opettaa. Siitä johtuu, että ihmisetkin voivat itse tehdä ihmeitä, koska Jeesus on alennettu ihmisen tasolle. Mutta näinhän asia ei ole
Siinä opetuksessa on paljon muutakin Raamatun vastaista. Ehkä kannattaa tutustua opetukseen niin huomaat eron.
Arvostan todewlla paljon heitä, jotka kertoivat totuuden srk:n tavasta "palvella", koska se osoittaa ketä he palvelevat. Ja se ei ole kylläkään Jumala!
Hengellisesti kasvaneet eivät toimi näin, sen kai jokainen voi myösntää. Jos esimerkki kasvusta on manifestaatiot, joita siellä saadaan, se ei anna kasvamattomille oikeaa mallia Hengen hedelmästä.
Gal.5:19. Lihan teot ovat ilmeisiä. Niitä ovat haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyydet, riita, kiivaus, vihat, juonittelut, eripuraisuudet, harhaopit,
21. kateus, juomingit, mässäily ja muut sellaiset. Sanon teille etukäteen, kuten ennenkin olen sanonut, että ne, jotka tällaista tekevät, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,
23. sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Amen!

Jeesus sanoi antavansa meille RAUHAN. Hän tähdensi, ettei 'anna meille niinkuin MAAILMA antaa' (mässinkejä, rikkauksia,pornoa ja hekumaa, saati videoissa näkyvää riehuntaa ja kirkumisia).

Eikö tässä selvästi jo tajua, että torontoexytys on exytys ja epäjärjestys ja kaikkinaista PAHAA menoa?
Toiko Heidi Baker RAUHAN?
Toiko David Herzog RAUHAN?
Toiko/tuoko Rodney Howardbrown RAUHAN?
Tuoko Benny Hinn RAUHAN?

NÄMÄ EKSYTTÄJÄT EIVÄT KIRKASTA JEESUSTA! HEIDÄN HENKENSÄ EI SITTEN OLE PYHÄ!

woewoe kirjoitti:

Minä taas näen, että kyse on hengellisestä kasvusta. Eikä tapoihini kuulu mollata kristittyjä jotka ovat uskonelämässään eri vaiheessa. Se on luonnollista senkin vuoksi, että toiset ovat olleet uskossa 40 vuotta ja toiset vuoden. Eikä jälkimmäisiltä voi edes odottaa samaa kuin edellisiltä.

Tietty seurakunta on voinut ajaa asiansa uskon tien alkuvaiheessa. Mutta sitten Jumala voi johtaa eteenpäin ja avarammalle. Minut johdettiin avarammalle jo 30 vuotta sitten. Mutta muistan silti lämmöllä tiettyjä asioita entisessä seurakunnassani. Toki muistan myös ne asiat, jotka johtivat lähtöön. Kaikissa yhteisöissä on jotain hyvää ja jotain vähemmän hyvää.

Uskon sanan perusopetus on periaatteessa sama kuin helareissakin, mutta he kieltämättä menevät överin puolelle tietyissä asioissa. Joitakin helareita voi kyllä myös syyttää ihan samasta.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kukaan ei ole sidottu näihin yhteisöihin. Ulos voi kävellä heti kun tajuaa, että tässä on jotain vikaa, tai tämä ei enää riitä minulle. Turha siis heittäytyä marttyyriksi. Ne jotka jäävät ilmeisesti saavat jotain yhteisöstä.

Entisen seurakunnan mollaaminen on epäkypsää ja lihallista, ellei siellä olla syyllistytty varsinaisiin väärinkäytöksiin. Ja silloinkin on hyvä miettiä liittyvätkä väärinkäytökset seurakunnan opetukseen, vain yksittäisten seurakuntalaisten toimiin. Toki sen saa sanoa mistä opinkohdista on itse eri mieltä.

Lue lisää

Sinulla on paljon hyviä ajatuksia ja taidanpa tunnistaa tämän woewoe kirjoittajankin. On myös tilanteita joissa jotain seurakuntaa ovat monet ihmiset - jopa heidän omassa työssään arvovaltaisissa asemissa olleet - varoittaneet ja varoitukset ja kritiikki ovat kaikuneet kuuroille korville ja kritiikin antajat ikään kuin demonisoidaan / marginalisoidaan koska oma oppi on se ainoa oikea. Tällä palstalla on moni meistä tehnyt joskus ylilyöntejä mutta kritiikki voi olla hyvinkin kovan tuntuista ja silti perusteltua. Uskon, että täällä on kuitenkin myös paljon heitä jotka ovat vilpittömiä eivätkä anna palautetta tarkoituksella vahingoittaa seurakunnan toimintaa vaan koska kantavat huolta toisista uskovista ja rakastavat totuutta enemmän kuin ihmiskunniaa.

Minulle taas tuli heti sellainen tunne, että tämä "SamAndreevitsh" kyllä tuntee ja tietää nämä äärikarismaattisuuden epäterveet ilmiöt varsin hyvin, ja saattaa hyvinkin olla niihin sekaantunut, mutta pyrkii antamaan sellaisen kuvan, että hän olisi muka tietämätön, jotta hän näin saisi tiettyä arvovaltaa ja aikaan epäilyksen siitä, että tämä Juha Norolampeen yhteyttä ottanut aviopari ei olisi aivan vilpitön.
Hän pyrkii ikäänkuin vaivihkaa sivullisena puolustelemaan Uskon Sana seurakuntaa ja Patrick Tiaista.
Tilanne on tainnut mennä siihen pisteeseen, että kukaan tervejärkinen ei enää kehtaa puolustaa avoimesti Uskon Sana seurakuntaa, eikä Patrick Tiaista, kuin korkeintaan tuntemattomana pysyen nimimerkin takaa, jos kohta enää edes sitäkään.
Näin se totuus pikkuhiljaa paljastuu, vaikka itse asianosaiset ja heidän sokeat kannattajansa eivät sitä myöntäisikään.

totuus.voittaa.aina kirjoitti:

Minulle taas tuli heti sellainen tunne, että tämä "SamAndreevitsh" kyllä tuntee ja tietää nämä äärikarismaattisuuden epäterveet ilmiöt varsin hyvin, ja saattaa hyvinkin olla niihin sekaantunut, mutta pyrkii antamaan sellaisen kuvan, että hän olisi muka tietämätön, jotta hän näin saisi tiettyä arvovaltaa ja aikaan epäilyksen siitä, että tämä Juha Norolampeen yhteyttä ottanut aviopari ei olisi aivan vilpitön.
Hän pyrkii ikäänkuin vaivihkaa sivullisena puolustelemaan Uskon Sana seurakuntaa ja Patrick Tiaista.
Tilanne on tainnut mennä siihen pisteeseen, että kukaan tervejärkinen ei enää kehtaa puolustaa avoimesti Uskon Sana seurakuntaa, eikä Patrick Tiaista, kuin korkeintaan tuntemattomana pysyen nimimerkin takaa, jos kohta enää edes sitäkään.
Näin se totuus pikkuhiljaa paljastuu, vaikka itse asianosaiset ja heidän sokeat kannattajansa eivät sitä myöntäisikään.

Lue lisää

En sinänsä epäillyt tämän videolla "esiintyvän" pariskunnan vilpittömyyttä. Mutta olen nähnyt kohtien 1-3 tapahtuvan lievemmin tai vahvemmin niin monta kertaa, etten tapaa tehdä tällaisten tapausten pohjalta kovin suuria suunnanmuutoksia.

Kohdat 4-6 kirjoitin nimenomaan siltä pohjalta, että olen todistanut erilaisia ilmiöitä. Ei pelkästään joissain "äärikarismaattisissa" tilaisuuksissa vaan myös muissa yhteyksissä tavanomaista voimallisemmissa rukoushetkissä. Ja olen todennut, että ihminen on sisäiseltä rakenteeltaan niin monimutkainen olento, että joillain voi kroppakin reagoida voimakkaaseen rukoukseen. Esimerkiksi jos on joitain sielullisia siteitä ja ristiriitatilanteita elämässä. Mutta tietysti jos reagointi menee sellaiselle tasolle, että joku alkaa esimerkiksi käyttäytyä kuin eläin, niin sitten on melko todennäköisesti tarvetta kohdan 6 toiminnalle.

Mutta johonkin on vedettävä raja. Jos lapset pelkäävät vanhempiensa käytöstä tai seurakunnan lastenhoitajien käytöstä, niin eikä olisi aika puuttua asiaan? Mitä jos onkin todella niin että kyseisessä seurakunnassa vaikuttaa oikeasti eri henki? Jos Jumalan sanaa vääristellään ja uskotaan erikoisia ilmestyksiä niin on hyvin todennäköistä että ilmiöt ovat syvyydestä lähtöisin.

Johonkinraja kirjoitti:

Mutta johonkin on vedettävä raja. Jos lapset pelkäävät vanhempiensa käytöstä tai seurakunnan lastenhoitajien käytöstä, niin eikä olisi aika puuttua asiaan? Mitä jos onkin todella niin että kyseisessä seurakunnassa vaikuttaa oikeasti eri henki? Jos Jumalan sanaa vääristellään ja uskotaan erikoisia ilmestyksiä niin on hyvin todennäköistä että ilmiöt ovat syvyydestä lähtöisin.

Lue lisää

Itse hellariperheessä kasvaneena,seksuaalisesti hyväksikäytettynä,ja myöhemmin alttaripalveluksessa pastorin kähmintää kokeneena,olen ollut täysin lukossa.Apua en koskaan ole saanut hellareilta,apu tuli ihan luterilaiselta,hänen rukoillessaan,aloin täristä,koska olin niin kireä ja ahdistunut.Tänä päivänä voin jo paremmin,rukouksessa jälkeenkin päin kroppani on reagoinut voimakkaasti.Kitos Herralle!

Johonkinraja kirjoitti:

Mutta johonkin on vedettävä raja. Jos lapset pelkäävät vanhempiensa käytöstä tai seurakunnan lastenhoitajien käytöstä, niin eikä olisi aika puuttua asiaan? Mitä jos onkin todella niin että kyseisessä seurakunnassa vaikuttaa oikeasti eri henki? Jos Jumalan sanaa vääristellään ja uskotaan erikoisia ilmestyksiä niin on hyvin todennäköistä että ilmiöt ovat syvyydestä lähtöisin.

Lue lisää

Ilman muuta on vedettävä raja. Jos lapsuuteni helariseurakunnassa joku alkoi kovin pahasti hihhuloimaan, niin seurakunnan paimen keskeytti se topakasti sanomalla: noh nyt riittää. Eikä siinä muuta tarvittu.

Pointti on juuri se, että Jumala on järjestyksen Jumala. Jumala ei tarvitse toimiessaan ja parantaessaan erikoistehosteita. Olen nähnyt elämäni varrella kuinka Jumala on toiminyt hyvin pienieleisesti seurakunnissa, joiden kulttuuriin ei hihhulointi kuulu. Mutta Hän on kuitenkin aivan sama Jumala.

Edellämainitusta olen päätellyt, että hihhulointi lähtee ihmisestä itsestään. Jumala ei sitä tarvitse. Eikä kyllä suhteellisen tasapainoinen ihminenkään.

Karismaattisten piirien ongelma on myös se, että jotkut pastorit ovat ns. lähteneet soitellen sotaan. Raamattukoulun kurssin käyminen ei pätevöitä seurakunnan johtoon, jos hengellinen kypsyys ja johtajuus puuttuu.

Toki Jumalan valtakunnan työssä voi myös kasvaa. Mutta kun hengellisissä asioissa ollaan usein tekemisissä haavoittuneiden ihmisten kanssa, niin vahinkoakin voi kokemattomuuden vuoksi tapahtua. Näissä asioissa tarvitaan viisautta ja nöyryyttä.

Karismaattisissa ympyröissä törmää usein siihen, että jos tietty PH:n lahja (esim. henkien erottelu) toimii uskovalla tietyissä tilanteissa, niin tämä ihminen alkaa pitää itsestään selvänä, että kaikki hänen aivoituksensa ovat tästä lahjasta lähtöisin.
Jos tällainen "Jumalalta tullut tietäminen" sitten kohdistetaan johonkin mieleltään herkkään ihmiseen, niin edessä voi olla henkinen romahdus.

Jumala ei koskaan paljasta ihmiselle sellaisia asioita, joita hänen psyykensä ei pysty sillä hetkellä käsittelemään. Siksi kestävä parantuminen ei useinkaan ole hetken asia, vaan pitempi prosessi. Valitettavasti ihmiset syyllistyvät usein puoskarointiin Jumalan nimissä. Ja aiheuttavat siten vain isompia ongelmia.

woewoe kirjoitti:

Ilman muuta on vedettävä raja. Jos lapsuuteni helariseurakunnassa joku alkoi kovin pahasti hihhuloimaan, niin seurakunnan paimen keskeytti se topakasti sanomalla: noh nyt riittää. Eikä siinä muuta tarvittu.

Pointti on juuri se, että Jumala on järjestyksen Jumala. Jumala ei tarvitse toimiessaan ja parantaessaan erikoistehosteita. Olen nähnyt elämäni varrella kuinka Jumala on toiminyt hyvin pienieleisesti seurakunnissa, joiden kulttuuriin ei hihhulointi kuulu. Mutta Hän on kuitenkin aivan sama Jumala.

Edellämainitusta olen päätellyt, että hihhulointi lähtee ihmisestä itsestään. Jumala ei sitä tarvitse. Eikä kyllä suhteellisen tasapainoinen ihminenkään.

Lue lisää

Joo, Jumala on järjestyksen Jumala. Tämä on hyvä periaate kokouskäyttäytymiseenkin. Ainoa ongelma on se, että meillä ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä, mitä tämä järjestys käytännössä tarkoittaa. :)

Ja sitten Jumalan järjestys voi vielä olla eri asia kuin meidän ihmisten käsitys järjestyksestä... Pelkästään se, että helluntaipäivänä opetuslapset puhuivat kaikki samanaikaisesti kielillä, oli juutalaiselle "järjestyskäsitykselle" liikaa... No, mutta, tämä meni ehkä vähän ohi aiheesta, eikä ollut täysi kuva juutalaisten reaktiosta helluntaipäivän tapahtumiin.

Tämän ajattelin sanoa: Mitä kukin pitää hihhulointina, varmasti vaihtelee***. Mutta oman kokemukseni perusteella ajattelen, että hihhuloinnin rajoittamisessakin pitää olla aika tarkkana ja tilannetajuinen. Olen huomannut, että jos hihhuloinnin suhteen on seurakunnassa nollatoleranssi, niin se saattaa aiheuttaa seurakunnassa sellaista ylivarovaisuutta, että Jumalankaan antamia sanomia ja ilmestyksiä ei uskalleta tuoda esille.

*** Joku voi pitää jo näkyvää innostumista evankeliumistakin hihhulointina. Sitä, että joku huutaa hallelujaa ja amen hyvän saarnan aikana.

SamAndreevitsh kirjoitti:

Joo, Jumala on järjestyksen Jumala. Tämä on hyvä periaate kokouskäyttäytymiseenkin. Ainoa ongelma on se, että meillä ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä, mitä tämä järjestys käytännössä tarkoittaa. :)

Ja sitten Jumalan järjestys voi vielä olla eri asia kuin meidän ihmisten käsitys järjestyksestä... Pelkästään se, että helluntaipäivänä opetuslapset puhuivat kaikki samanaikaisesti kielillä, oli juutalaiselle "järjestyskäsitykselle" liikaa... No, mutta, tämä meni ehkä vähän ohi aiheesta, eikä ollut täysi kuva juutalaisten reaktiosta helluntaipäivän tapahtumiin.

Tämän ajattelin sanoa: Mitä kukin pitää hihhulointina, varmasti vaihtelee***. Mutta oman kokemukseni perusteella ajattelen, että hihhuloinnin rajoittamisessakin pitää olla aika tarkkana ja tilannetajuinen. Olen huomannut, että jos hihhuloinnin suhteen on seurakunnassa nollatoleranssi, niin se saattaa aiheuttaa seurakunnassa sellaista ylivarovaisuutta, että Jumalankaan antamia sanomia ja ilmestyksiä ei uskalleta tuoda esille.

*** Joku voi pitää jo näkyvää innostumista evankeliumistakin hihhulointina. Sitä, että joku huutaa hallelujaa ja amen hyvän saarnan aikana.

Lue lisää

Kiitos Sam A,jotain tervettä on sinun kirjoituksissasi,et näe kaikkia vain mustavalkoisesti.

autettu kirjoitti:

Kiitos Sam A,jotain tervettä on sinun kirjoituksissasi,et näe kaikkia vain mustavalkoisesti.

Kiitos palautteesta. Ja piti jo aikaisemmin todeta, että hyvä, kun olet saanut Jumalalta apua. Sillähän ei ole väliä, mihin seurakuntaan kuuluvat ihmiset ovat olleet avun välikappaleena.

SamAndreevitsh kirjoitti:

Joo, Jumala on järjestyksen Jumala. Tämä on hyvä periaate kokouskäyttäytymiseenkin. Ainoa ongelma on se, että meillä ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä, mitä tämä järjestys käytännössä tarkoittaa. :)

Ja sitten Jumalan järjestys voi vielä olla eri asia kuin meidän ihmisten käsitys järjestyksestä... Pelkästään se, että helluntaipäivänä opetuslapset puhuivat kaikki samanaikaisesti kielillä, oli juutalaiselle "järjestyskäsitykselle" liikaa... No, mutta, tämä meni ehkä vähän ohi aiheesta, eikä ollut täysi kuva juutalaisten reaktiosta helluntaipäivän tapahtumiin.

Tämän ajattelin sanoa: Mitä kukin pitää hihhulointina, varmasti vaihtelee***. Mutta oman kokemukseni perusteella ajattelen, että hihhuloinnin rajoittamisessakin pitää olla aika tarkkana ja tilannetajuinen. Olen huomannut, että jos hihhuloinnin suhteen on seurakunnassa nollatoleranssi, niin se saattaa aiheuttaa seurakunnassa sellaista ylivarovaisuutta, että Jumalankaan antamia sanomia ja ilmestyksiä ei uskalleta tuoda esille.

*** Joku voi pitää jo näkyvää innostumista evankeliumistakin hihhulointina. Sitä, että joku huutaa hallelujaa ja amen hyvän saarnan aikana.

Lue lisää

Eikö kuitenkin ole niin, että kyllä meidän pitää raamatun perusteella pystyä määrittelemään terve järjestys seurakunnassa. Jos me emme siihen pysty niin seurakunnassa voi olla ihan mitä vain ilmiöitä, mistä lähteestä tahansa.

Järjestys kirjoitti:

Eikö kuitenkin ole niin, että kyllä meidän pitää raamatun perusteella pystyä määrittelemään terve järjestys seurakunnassa. Jos me emme siihen pysty niin seurakunnassa voi olla ihan mitä vain ilmiöitä, mistä lähteestä tahansa.

Lue lisää

No joo, tavallaan joo. Mutta vaatii tilannetajua ja hengellistä näkökykyä jotta tietää, milloin johonkin asiaan pitää puuttua ja milloin ei. Tietynlainen käytös tai ilmiö ei aina kerro suoraan tietynlaisesta taustasta. Silloin tarvitaan hengellistä näkökykyä, jotta voi toimia oikein.

Joskus erittäin hyvänkin tuntuinen toiminta pitää pysäyttää. Eräs pastori Pirkanmaalta kertoi, kuinka hän oli pysäyttänyt kokouksessa puheenvuoroa pyytäneen miehen. Mies tuntui puhuvan todella hyvin ja seurakunta oli vähän ihmeissään kysynyt, että miksi pastori oli pysäyttänyt puheen. Mutta pastori vaan koki hengessään, että puhujassa on jotain väärää. Tämä keskeytetty puhuja löytyi hetken päästä rukoushuoneen nurkan takaa kiroilemassa tupakalta...

..ehkä häntä ärsytti pastorin mielivaltaisuus..? tyypillistä.

En ole nostanut asioita Raamatun yläpuolelle. Mutta edellä olevissa kirjoituksissani on viittauksia moniin käytännön elämän tapauksiin, joissa tarvitaan myös Jumalan antamaa hengellistä näkökykyä. Elävässä elämässä vaan tulee vastaan niin paljon tilanteita, joihin Raamatun pohjalta voi kyllä löytää suuria suuntaviivoja, mutta yksityiskohtien tulkitsemiseen tarvitaan myös Jumalan Pyhän Hengen antamaa viisautta.

Esimerkiksi se mainitsemani tapaus, jossa pirkanmaalainen pastori koki, että puheenvuoroa pyytänyt mies pitää keskeyttää. Luultavasti tämä mies puhui aivan "raamatullisesti", koska seurakunta piti hänen puheestaan ja ihmetteli, miksi pastori keskeytti niin hyvän puheenvuoron. Mutta koska Jumala oli antanut tälle pastorille "hengelliset silmät", niin hän teki kuten oikeaksi koki. Ja siis tämä puheenvuoroa pyytänyt mies löydettiin hetken päästä rukoushuoneen nurkan takaa kiroilevana, mikä kyllä todisti miehen väärästä mielenlaadusta.

Sellaisissa tapauksissa, joissa Raamatussa on selkeästi sanottu, että jokin asia (esimerkiksi ilmiö) todistaa "siitä-ja-siitä", niin asia on selvä. Jos asioita ei ole sanottu niin selvästi, niin sitten pitää olla selvillä raamatullisista periaatteista MUTTA olla hyvin avoimilla mielillä sen kysymässä, mikä on vain ihmisten tulkintaa ja perinnettä. Esimerkiksi: Jeesuksen aikana oli juutalaisille erittäin selvää, että sapattia ei saa rikkoa tekemällä työtä (Mooseksen lakihan oli tämän suhteen hyvin selkeä). Mutta Jeesuksen aikana Raamatun selvän määräyksen TULKINTA oli vääristynyt, koska juutalaiset vastustivat Jeesusta sapatin rikkojana! Tämän esimerkin pohjalta: käytännön elämän monenlaiset vastaan tulevat tilanteet ovat yksi syy siihen, miksi meidän pitää olla riippuvaisia Pyhästä Hengestä!

Enkä oikein ihan ymmärtänyt, mikä kirjoituksessani sai sinut ajattelemaan, että asettaisin näyt, ilmestykset ja profetiat yhtä suureksi auktoriteetiksi kuin Raamattuun kirjatun Jumalan Sanan. En ole tehnyt sellaista omassa elämässäni joten olen yllättynyt, jos kirjoitukseni heijastelevat sellaista asennetta.

SamAndreevitsh kirjoitti:

En ole nostanut asioita Raamatun yläpuolelle. Mutta edellä olevissa kirjoituksissani on viittauksia moniin käytännön elämän tapauksiin, joissa tarvitaan myös Jumalan antamaa hengellistä näkökykyä. Elävässä elämässä vaan tulee vastaan niin paljon tilanteita, joihin Raamatun pohjalta voi kyllä löytää suuria suuntaviivoja, mutta yksityiskohtien tulkitsemiseen tarvitaan myös Jumalan Pyhän Hengen antamaa viisautta.

Esimerkiksi se mainitsemani tapaus, jossa pirkanmaalainen pastori koki, että puheenvuoroa pyytänyt mies pitää keskeyttää. Luultavasti tämä mies puhui aivan "raamatullisesti", koska seurakunta piti hänen puheestaan ja ihmetteli, miksi pastori keskeytti niin hyvän puheenvuoron. Mutta koska Jumala oli antanut tälle pastorille "hengelliset silmät", niin hän teki kuten oikeaksi koki. Ja siis tämä puheenvuoroa pyytänyt mies löydettiin hetken päästä rukoushuoneen nurkan takaa kiroilevana, mikä kyllä todisti miehen väärästä mielenlaadusta.

Sellaisissa tapauksissa, joissa Raamatussa on selkeästi sanottu, että jokin asia (esimerkiksi ilmiö) todistaa "siitä-ja-siitä", niin asia on selvä. Jos asioita ei ole sanottu niin selvästi, niin sitten pitää olla selvillä raamatullisista periaatteista MUTTA olla hyvin avoimilla mielillä sen kysymässä, mikä on vain ihmisten tulkintaa ja perinnettä. Esimerkiksi: Jeesuksen aikana oli juutalaisille erittäin selvää, että sapattia ei saa rikkoa tekemällä työtä (Mooseksen lakihan oli tämän suhteen hyvin selkeä). Mutta Jeesuksen aikana Raamatun selvän määräyksen TULKINTA oli vääristynyt, koska juutalaiset vastustivat Jeesusta sapatin rikkojana! Tämän esimerkin pohjalta: käytännön elämän monenlaiset vastaan tulevat tilanteet ovat yksi syy siihen, miksi meidän pitää olla riippuvaisia Pyhästä Hengestä!

Enkä oikein ihan ymmärtänyt, mikä kirjoituksessani sai sinut ajattelemaan, että asettaisin näyt, ilmestykset ja profetiat yhtä suureksi auktoriteetiksi kuin Raamattuun kirjatun Jumalan Sanan. En ole tehnyt sellaista omassa elämässäni joten olen yllättynyt, jos kirjoitukseni heijastelevat sellaista asennetta.

Lue lisää

Tämä: "Olen huomannut, että jos hihhuloinnin suhteen on seurakunnassa nollatoleranssi, niin se saattaa aiheuttaa seurakunnassa sellaista ylivarovaisuutta, että Jumalankaan antamia sanomia ja ilmestyksiä ei uskalleta tuoda esille."

Ihmiset eivät ole kiinnostuneita systemaattisesta ja kattavasta raamatunopetuksesta, vaan he haluavat sitä, mikä on uutta ja tuoretta. Siitä on kyse näissä ns. Jumalan antamissa sanomissa ja ilmestyksissä. Kuinka voidaan kuvitella, että Jumalalla olisi mitään intressejä antaa ihmisille sellaisia, kun perus raamatunopetuskin on niin surullisella tolalla Suomen helluntaiseurakunnissa? Tällainen "pitäähän Hengen antaa puhua" -mentaliteetti nousee Raamatun yläpuolelle, koska Raamattu tuppaa jäämään rannalle, kun alkaa tulla sanomia. Ne ovat luonteeltaan akuutteja; kuka niitä rupeaa koettelemaan, kun pitää hetkessä uskossa mennä ja heittäytyä? Ei kukaan.

Ja tämä: "käytännön elämän monenlaiset vastaan tulevat tilanteet ovat yksi syy siihen, miksi meidän pitää olla riippuvaisia Pyhästä Hengestä!"

Raamattu on kaikki, mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan (2. Piet. 1:3). Ei ole sellaista tilannetta, jossa tarvitaan Hengeltä ilmestystä, että se saadaan setvittyä. Sellainen mentaliteetti, että tarvitaan arkielämään ilmestystietoa Jumalalta, on ilmestystiedon korottaminen Raamatun yläpuolelle, koska ilmestystieto ottaa silloin sen paikan, jonka Jumala on säätänyt kirjoitetulle Sanalleen. Se, ovatko ilmestykset Raamatun mukaisia, on sivuseikka. Lisäksi raamatunmukaisuus tekee ilmestyksistä ja sanomista turhia, koska mikä ihmeen pointti on semmoisessa sanomassa, joka on jo luettavissa Raamatusta?

Opiskeltavaa, jos olet kiinnostunut aiheesta: https://www.youtube.com/playlist?list=PL5_DgsfSHNOY4SElTpr4aRHMTgVtKwauw

HoseeHalapenjo kirjoitti:

Tämä: "Olen huomannut, että jos hihhuloinnin suhteen on seurakunnassa nollatoleranssi, niin se saattaa aiheuttaa seurakunnassa sellaista ylivarovaisuutta, että Jumalankaan antamia sanomia ja ilmestyksiä ei uskalleta tuoda esille."

Ihmiset eivät ole kiinnostuneita systemaattisesta ja kattavasta raamatunopetuksesta, vaan he haluavat sitä, mikä on uutta ja tuoretta. Siitä on kyse näissä ns. Jumalan antamissa sanomissa ja ilmestyksissä. Kuinka voidaan kuvitella, että Jumalalla olisi mitään intressejä antaa ihmisille sellaisia, kun perus raamatunopetuskin on niin surullisella tolalla Suomen helluntaiseurakunnissa? Tällainen "pitäähän Hengen antaa puhua" -mentaliteetti nousee Raamatun yläpuolelle, koska Raamattu tuppaa jäämään rannalle, kun alkaa tulla sanomia. Ne ovat luonteeltaan akuutteja; kuka niitä rupeaa koettelemaan, kun pitää hetkessä uskossa mennä ja heittäytyä? Ei kukaan.

Ja tämä: "käytännön elämän monenlaiset vastaan tulevat tilanteet ovat yksi syy siihen, miksi meidän pitää olla riippuvaisia Pyhästä Hengestä!"

Raamattu on kaikki, mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan (2. Piet. 1:3). Ei ole sellaista tilannetta, jossa tarvitaan Hengeltä ilmestystä, että se saadaan setvittyä. Sellainen mentaliteetti, että tarvitaan arkielämään ilmestystietoa Jumalalta, on ilmestystiedon korottaminen Raamatun yläpuolelle, koska ilmestystieto ottaa silloin sen paikan, jonka Jumala on säätänyt kirjoitetulle Sanalleen. Se, ovatko ilmestykset Raamatun mukaisia, on sivuseikka. Lisäksi raamatunmukaisuus tekee ilmestyksistä ja sanomista turhia, koska mikä ihmeen pointti on semmoisessa sanomassa, joka on jo luettavissa Raamatusta?

Opiskeltavaa, jos olet kiinnostunut aiheesta: https://www.youtube.com/playlist?list=PL5_DgsfSHNOY4SElTpr4aRHMTgVtKwauw

Lue lisää

Alleviivaan vielä tätä: Raamattu voi käytännössä olla YLIN auktoriteetti ainoastaan jos se on AINOA auktoriteetti.

Jos Raamatulla on rinnallaan muuta ilmestystietoa, ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka paljon hoetaan, että kyllä kaikki pitää Raamatulla koetella. Raamattu ei yksinkertaisesti ole silloin ainoa auktoriteetti. Ja jos Raamatun ohella on jotakin muuta, ei ole merkitystä onko se yläpuolella, alapuolella, vasemmalla, oikealla, edessä vai takana, koska mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että Raamattu ei ole AINUT auktoriteetti.

SamAndreevitsh kirjoitti:

En ole nostanut asioita Raamatun yläpuolelle. Mutta edellä olevissa kirjoituksissani on viittauksia moniin käytännön elämän tapauksiin, joissa tarvitaan myös Jumalan antamaa hengellistä näkökykyä. Elävässä elämässä vaan tulee vastaan niin paljon tilanteita, joihin Raamatun pohjalta voi kyllä löytää suuria suuntaviivoja, mutta yksityiskohtien tulkitsemiseen tarvitaan myös Jumalan Pyhän Hengen antamaa viisautta.

Esimerkiksi se mainitsemani tapaus, jossa pirkanmaalainen pastori koki, että puheenvuoroa pyytänyt mies pitää keskeyttää. Luultavasti tämä mies puhui aivan "raamatullisesti", koska seurakunta piti hänen puheestaan ja ihmetteli, miksi pastori keskeytti niin hyvän puheenvuoron. Mutta koska Jumala oli antanut tälle pastorille "hengelliset silmät", niin hän teki kuten oikeaksi koki. Ja siis tämä puheenvuoroa pyytänyt mies löydettiin hetken päästä rukoushuoneen nurkan takaa kiroilevana, mikä kyllä todisti miehen väärästä mielenlaadusta.

Sellaisissa tapauksissa, joissa Raamatussa on selkeästi sanottu, että jokin asia (esimerkiksi ilmiö) todistaa "siitä-ja-siitä", niin asia on selvä. Jos asioita ei ole sanottu niin selvästi, niin sitten pitää olla selvillä raamatullisista periaatteista MUTTA olla hyvin avoimilla mielillä sen kysymässä, mikä on vain ihmisten tulkintaa ja perinnettä. Esimerkiksi: Jeesuksen aikana oli juutalaisille erittäin selvää, että sapattia ei saa rikkoa tekemällä työtä (Mooseksen lakihan oli tämän suhteen hyvin selkeä). Mutta Jeesuksen aikana Raamatun selvän määräyksen TULKINTA oli vääristynyt, koska juutalaiset vastustivat Jeesusta sapatin rikkojana! Tämän esimerkin pohjalta: käytännön elämän monenlaiset vastaan tulevat tilanteet ovat yksi syy siihen, miksi meidän pitää olla riippuvaisia Pyhästä Hengestä!

Enkä oikein ihan ymmärtänyt, mikä kirjoituksessani sai sinut ajattelemaan, että asettaisin näyt, ilmestykset ja profetiat yhtä suureksi auktoriteetiksi kuin Raamattuun kirjatun Jumalan Sanan. En ole tehnyt sellaista omassa elämässäni joten olen yllättynyt, jos kirjoitukseni heijastelevat sellaista asennetta.

Lue lisää

Äh, vielä tämä:

"Mutta Jeesuksen aikana Raamatun selvän määräyksen TULKINTA oli vääristynyt, koska juutalaiset vastustivat Jeesusta sapatin rikkojana!"

Tässähän on nimenomaan kyse toisesta auktoriteetista, nimeltään TRADITIO, joka oli nostettu kirjoitusten yläpuolelle.

HoseeHalapenjo kirjoitti:

Tämä: "Olen huomannut, että jos hihhuloinnin suhteen on seurakunnassa nollatoleranssi, niin se saattaa aiheuttaa seurakunnassa sellaista ylivarovaisuutta, että Jumalankaan antamia sanomia ja ilmestyksiä ei uskalleta tuoda esille."

Ihmiset eivät ole kiinnostuneita systemaattisesta ja kattavasta raamatunopetuksesta, vaan he haluavat sitä, mikä on uutta ja tuoretta. Siitä on kyse näissä ns. Jumalan antamissa sanomissa ja ilmestyksissä. Kuinka voidaan kuvitella, että Jumalalla olisi mitään intressejä antaa ihmisille sellaisia, kun perus raamatunopetuskin on niin surullisella tolalla Suomen helluntaiseurakunnissa? Tällainen "pitäähän Hengen antaa puhua" -mentaliteetti nousee Raamatun yläpuolelle, koska Raamattu tuppaa jäämään rannalle, kun alkaa tulla sanomia. Ne ovat luonteeltaan akuutteja; kuka niitä rupeaa koettelemaan, kun pitää hetkessä uskossa mennä ja heittäytyä? Ei kukaan.

Ja tämä: "käytännön elämän monenlaiset vastaan tulevat tilanteet ovat yksi syy siihen, miksi meidän pitää olla riippuvaisia Pyhästä Hengestä!"

Raamattu on kaikki, mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan (2. Piet. 1:3). Ei ole sellaista tilannetta, jossa tarvitaan Hengeltä ilmestystä, että se saadaan setvittyä. Sellainen mentaliteetti, että tarvitaan arkielämään ilmestystietoa Jumalalta, on ilmestystiedon korottaminen Raamatun yläpuolelle, koska ilmestystieto ottaa silloin sen paikan, jonka Jumala on säätänyt kirjoitetulle Sanalleen. Se, ovatko ilmestykset Raamatun mukaisia, on sivuseikka. Lisäksi raamatunmukaisuus tekee ilmestyksistä ja sanomista turhia, koska mikä ihmeen pointti on semmoisessa sanomassa, joka on jo luettavissa Raamatusta?

Opiskeltavaa, jos olet kiinnostunut aiheesta: https://www.youtube.com/playlist?list=PL5_DgsfSHNOY4SElTpr4aRHMTgVtKwauw

Lue lisää

Ehkä olen ilmaissut itseäni epäselvästi, jos olet tehnyt kirjoituksistani tuollaisia johtopäätöksiä...

Hihhuloinnilla en tarkoittanut ensisijaisesti erikoisia ilmestyksiä ja näkyjä. Vaan esimerkiksi sitä, että ihmiset saattavat joskus käyttäytyä vähän epäjärkevästikin seurakunnan kokoontumisissa. Olen huomannut, että jos seurakunnassa hyvin ahkerasti puuttuu ihmisten tekemisiin ja rajoittaa sitä ja tätä, niin se voi tehdä ihmiset niin varovaisiksi, että he eivät uskalla tuoda esille sitäkään, mitä Jumala heidän kauttaan haluaisi tuoda esille. Ja päinvastoin: Tietyllä tavalla armollisessa ja myös epäonnistumisia sallivassa ympäristössä ihmiset voivat helpommin tuoda esille sitä, mitä Jumala heidän kauttaan haluaa vaikuttaa.

Ja sitten taas riippuvaisuus Pyhästä Hengestä ja Raamattu eivät ole toistensa vastakohtia. Tarkoitin siteeraamallasi lauseella esimerkiksi tätä: Pyhä Henki esti Paavalia ja matkakumppaneitaan julistamasta sanaa Aasiassa (maakunnassa), eikä Pyhä Henki sallinut heidän lähteä Bityniaan. Tätä ohjetta hän ei saanut Raamatusta. Eikä olisi saanut, vaikka siihen aikaan olisi ollut jo Uusi Testamentti kirjoitettuna. Eli käytännön elämän tilanteissa Paavalikin tarvitsi Jumalan johdatusta Pyhän Hengen kautta. Joten varmasti mekin tarvitsemme sitä.

Tai idän tietäjät ja Joosef Jeesuksen varhaislapsuudessa: Tietäjiä Jumala varoitti palaamasta Herodeksen luokse, Joosefia Jumala kehotti ottamaan perheensä ja pakenemaan Egyptiin, ja sitten myöhemmin palaamaan Israelin maahan. Jumalan tällainen toiminta ei ollut millään tavalla vastakohta Raamattuun kirjatun ilmoituksen kanssa.

Maininnallani tulkinnasta tarkoitin sitä, kuinka joskus ihmiset tekevät pitkälle meneviä tulkintoja esimerkiksi joistain ilmiöistä. Otetaan joitain tapauksia Raamatusta ja tehdään niistä paljon pidemmälle meneviä tulkintoja kuin mitä tapaukset antavat mahdollisuuden tulkita. En ole koskaan nähnyt mitään taulukoita siitä, että "tämä ilmiö on todiste tästä asiasta", "tuo taas tuosta" ja "se siitä". Mutta joskus ihmiset tuntuvat tekevän erilaisista ilmiöistä tällaisia hyvin "matemaattisen" tarkkoja johtopäätöksiä. Mutta omana kokemuksenani sanoisin, että elämä ei aina mene niin yksinkertaisten kaavojen mukaan. Siksikin tarvitaan Jumalan antamaa näkökykyä.

SamAndreevitsh kirjoitti:

Ehkä olen ilmaissut itseäni epäselvästi, jos olet tehnyt kirjoituksistani tuollaisia johtopäätöksiä...

Hihhuloinnilla en tarkoittanut ensisijaisesti erikoisia ilmestyksiä ja näkyjä. Vaan esimerkiksi sitä, että ihmiset saattavat joskus käyttäytyä vähän epäjärkevästikin seurakunnan kokoontumisissa. Olen huomannut, että jos seurakunnassa hyvin ahkerasti puuttuu ihmisten tekemisiin ja rajoittaa sitä ja tätä, niin se voi tehdä ihmiset niin varovaisiksi, että he eivät uskalla tuoda esille sitäkään, mitä Jumala heidän kauttaan haluaisi tuoda esille. Ja päinvastoin: Tietyllä tavalla armollisessa ja myös epäonnistumisia sallivassa ympäristössä ihmiset voivat helpommin tuoda esille sitä, mitä Jumala heidän kauttaan haluaa vaikuttaa.

Ja sitten taas riippuvaisuus Pyhästä Hengestä ja Raamattu eivät ole toistensa vastakohtia. Tarkoitin siteeraamallasi lauseella esimerkiksi tätä: Pyhä Henki esti Paavalia ja matkakumppaneitaan julistamasta sanaa Aasiassa (maakunnassa), eikä Pyhä Henki sallinut heidän lähteä Bityniaan. Tätä ohjetta hän ei saanut Raamatusta. Eikä olisi saanut, vaikka siihen aikaan olisi ollut jo Uusi Testamentti kirjoitettuna. Eli käytännön elämän tilanteissa Paavalikin tarvitsi Jumalan johdatusta Pyhän Hengen kautta. Joten varmasti mekin tarvitsemme sitä.

Tai idän tietäjät ja Joosef Jeesuksen varhaislapsuudessa: Tietäjiä Jumala varoitti palaamasta Herodeksen luokse, Joosefia Jumala kehotti ottamaan perheensä ja pakenemaan Egyptiin, ja sitten myöhemmin palaamaan Israelin maahan. Jumalan tällainen toiminta ei ollut millään tavalla vastakohta Raamattuun kirjatun ilmoituksen kanssa.

Maininnallani tulkinnasta tarkoitin sitä, kuinka joskus ihmiset tekevät pitkälle meneviä tulkintoja esimerkiksi joistain ilmiöistä. Otetaan joitain tapauksia Raamatusta ja tehdään niistä paljon pidemmälle meneviä tulkintoja kuin mitä tapaukset antavat mahdollisuuden tulkita. En ole koskaan nähnyt mitään taulukoita siitä, että "tämä ilmiö on todiste tästä asiasta", "tuo taas tuosta" ja "se siitä". Mutta joskus ihmiset tuntuvat tekevän erilaisista ilmiöistä tällaisia hyvin "matemaattisen" tarkkoja johtopäätöksiä. Mutta omana kokemuksenani sanoisin, että elämä ei aina mene niin yksinkertaisten kaavojen mukaan. Siksikin tarvitaan Jumalan antamaa näkökykyä.

Lue lisää

Näet rajoittamisen ongelmallisena, mutta minä näen sen raamatullisena. Paavalihan nimenomaan rajoitti armolahjojen käyttöä Korinton seurakunnassa ja myös Vanha testamentti antaa hyvin tiukat normit sille, kuka on oikea profeetta ja mikä on todellista profetiaa. Ne parametrit täyttävää profetiaa ei kristikunnassa esiinny. Helluntaikarismaattisuudessa ollaan siinä tilanteessa, jossa pelko estää ottamasta tiukasti kantaa. Pelätään Hengen sammuttamista, mutta se ei ole loogista, sillä jos toimitaan Raamatun sanan mukaan, miten Henki voi semmoisesta sammua? Ja jos Pyhä Henki on totuuden henki, miten Hän voi olla mukana semmoisessa toiminnassa, minkä on sanottu olevan 80% ei-totta; edes siinä 20%:ssa?

Minä en lähtisi rinnastamaan perususkovaista Apostoliin. On täysin perusteltua ajatella, että Apostolit olivat erityisasemassa, Herran Jeesuksen käsin poimimia erityistehtävää varten, jollaiseen ei koskaan enää tulla kutsumaan ketään. Myöskään esimerkkinä käyttämäsi Joosef ja itämaan tietäjät eivät mielestäni ole hyviä rinnastuksia, koska heidän roolinsa Jumalan pelastussuunnitelmassa, mitä tulee Kristuksen syntymiseen tähän maailmaan ja Hänestä annettujen profetioiden täyttymykseen, olivat jotakin hyvin ainutlaatuista ja -kertaista, eikä meillä ole sellaista osaa.

Meidän osamme on erilainen; julistaa evankeliumia ja opetuslapseuttaa ja sitä varten Jumala on antanut meille Raamatun ja vain Raamatun. Ja kuinka verraton kapistus se onkaan! Kun uskova miettii elämän perusasioita, Raamattu on riittävä vastaukseksi kaikkeen. Katsos kun ihminen linjaa tekonsa ja pyrkimyksensä Jumalan Sanan mukaan, silloin elää automaattisesti Jumalan johdatuksessa. Yliluonnollisia viestejä ei tarvita. Ei tarvitse etsiä profetioita ja laittaa villoja ja toivoa merkkejä; mene minne nenä näyttää ja tee mitä huvittaa! Kannattaa muistaa myös, että lopputulos ei ole raamatullisuuden mittari, vaan Raamattu. Elämänsä voi linjata täydellisesti Jumalan Sanan mukaan ja joutua maksamaan siitä hirvittävän hinnan, mutta se on silti oikein ja se on mihin Jumala johdatti!

Pidän myös esittämääsi ajatusta hengellisestä näkökyvystä hyvin ongelmallisena, koska kyse on subjektiivisesta asiasta. Kuka tahansa voi väittää omaavansa hengellistä näkökykyä, eikä sellaista voi objektiivisesti todeta. Sellaisella henkilöllä voi olla vuosien uskonelämä takana ja hän voi olla ulkoisesti hyvin hengellinen, mutta silti todellisuudessa hengellisesti ihan vauva. Minä peräänkuulutan raamatuntuntemusta. Se on objektiivinen mittari. Seurakunnissa on alettava opettamaan Raamattua ja kutsuttava seurakuntalaiset korkeammalle Raamatun tutkimisen ja ymmärtämisen tasolle.

HoseeHalapenjo kirjoitti:

Näet rajoittamisen ongelmallisena, mutta minä näen sen raamatullisena. Paavalihan nimenomaan rajoitti armolahjojen käyttöä Korinton seurakunnassa ja myös Vanha testamentti antaa hyvin tiukat normit sille, kuka on oikea profeetta ja mikä on todellista profetiaa. Ne parametrit täyttävää profetiaa ei kristikunnassa esiinny. Helluntaikarismaattisuudessa ollaan siinä tilanteessa, jossa pelko estää ottamasta tiukasti kantaa. Pelätään Hengen sammuttamista, mutta se ei ole loogista, sillä jos toimitaan Raamatun sanan mukaan, miten Henki voi semmoisesta sammua? Ja jos Pyhä Henki on totuuden henki, miten Hän voi olla mukana semmoisessa toiminnassa, minkä on sanottu olevan 80% ei-totta; edes siinä 20%:ssa?

Minä en lähtisi rinnastamaan perususkovaista Apostoliin. On täysin perusteltua ajatella, että Apostolit olivat erityisasemassa, Herran Jeesuksen käsin poimimia erityistehtävää varten, jollaiseen ei koskaan enää tulla kutsumaan ketään. Myöskään esimerkkinä käyttämäsi Joosef ja itämaan tietäjät eivät mielestäni ole hyviä rinnastuksia, koska heidän roolinsa Jumalan pelastussuunnitelmassa, mitä tulee Kristuksen syntymiseen tähän maailmaan ja Hänestä annettujen profetioiden täyttymykseen, olivat jotakin hyvin ainutlaatuista ja -kertaista, eikä meillä ole sellaista osaa.

Meidän osamme on erilainen; julistaa evankeliumia ja opetuslapseuttaa ja sitä varten Jumala on antanut meille Raamatun ja vain Raamatun. Ja kuinka verraton kapistus se onkaan! Kun uskova miettii elämän perusasioita, Raamattu on riittävä vastaukseksi kaikkeen. Katsos kun ihminen linjaa tekonsa ja pyrkimyksensä Jumalan Sanan mukaan, silloin elää automaattisesti Jumalan johdatuksessa. Yliluonnollisia viestejä ei tarvita. Ei tarvitse etsiä profetioita ja laittaa villoja ja toivoa merkkejä; mene minne nenä näyttää ja tee mitä huvittaa! Kannattaa muistaa myös, että lopputulos ei ole raamatullisuuden mittari, vaan Raamattu. Elämänsä voi linjata täydellisesti Jumalan Sanan mukaan ja joutua maksamaan siitä hirvittävän hinnan, mutta se on silti oikein ja se on mihin Jumala johdatti!

Pidän myös esittämääsi ajatusta hengellisestä näkökyvystä hyvin ongelmallisena, koska kyse on subjektiivisesta asiasta. Kuka tahansa voi väittää omaavansa hengellistä näkökykyä, eikä sellaista voi objektiivisesti todeta. Sellaisella henkilöllä voi olla vuosien uskonelämä takana ja hän voi olla ulkoisesti hyvin hengellinen, mutta silti todellisuudessa hengellisesti ihan vauva. Minä peräänkuulutan raamatuntuntemusta. Se on objektiivinen mittari. Seurakunnissa on alettava opettamaan Raamattua ja kutsuttava seurakuntalaiset korkeammalle Raamatun tutkimisen ja ymmärtämisen tasolle.

Lue lisää

Joo, tietysti asioita ja ihmisten tekemisiä seurakunnassa pitää myös rajoittaa. Kyllä olen itsekin laittanut stoppia joillekin asioille. Jos esim. olen johtanut kokousta, niin en ole antanut kaikille halukkaille puheenvuoroa. Kyllä kokouksissa kävijöillä täytyy olla kuitenkin sellainen käsitys, ettei (mitä tahansa) hörhöilyä sallita. Mutta sitten taas jos ihmiset innostuvat evankeliumista niin, että on "amenta" ja "hallelujaa" ja joku innostuu niin, että taputtamisen lisäksi vaikka vähän hyppiikin... Niin olen nähnyt, että jos ihmisten aitoja (vaikka ehkä joskus epätäydellisiä) innostumisen ilmauksia rajoitetaan ja ajatellaan, että tämä on vääränlaista hihhulointia... Niin voi käydä niin, että ihmiset tulevat niin ylivarovaisiksi, ettei uskalleta tuoda esille Jumalan antamia asioita. Sitä tarkoitin. Ehkäpä juuri tämä hyvin näkyvä innostuminen oli Pyhästä Hengestä lähtöisin olevaa, vaikka sen ilmaiseminen saattoi olla epätäydellistä.

Enkä oikein ymmärrä... Tarkoitatko, että Raamattu ja "Jumalan antamat yliluonnolliset viestit" johdatuksen välineenä olisivat jotenkin toistensa vastakohtia...? Vai ymmärsinkö väärin? Raamattu itsessään on kokonaan yliluonnollinen kirja, koska se on Jumalan synnyttämä. Ja Jumala on edelleen yliluonnollinen Jumala meidän näkökulmastamme ajatellen. Ja Jumala on edelleenkin puhuva Jumala, joka haluaa johdattaa meitä. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja olen kuullut ja lukuisia ja lukuisia kertoja itsekin kokenut, kuinka Jumalan Pyhä Henki on johdattanut johonkin tiettyyn paikkaan tai keskustelemaan jonkun tietyn ihmisen kanssa. Eihän se ole vastoin raamatullisuutta, koska Raamattuhan nimenomaan tarjoaa sitä, että "Jumala johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoilleen"? Eikä se vielä tee uskovasta apostolin veroista, että saa kokea Jumalan selvää johdatusta? Pyhä Henkihän on kuitenkin tarkoitettu kaikille uskoville toisin kuin Vanhan Testamentin aikana, jolloin Pyhä Henki vaikutti vain muutaman harvan kautta kerrallaan.

Miten kukin sitten kokee Pyhän Hengen johdatuksen, se varmasti vaihtelee. Jos joku kuulee joskus aivan korvin kuultavan äänen (tämä on käsitykseni mukaan harvinaista), niin se ei ole itselleni ongelma. (Ja tässä ei liene nyt tarpeen viedä keskustelua siihen suuntaan, että voihan joku kuulla myös muusta lähteestä kuin Pyhästä Hengestä tulevia ääniä, koska tämä on tietysti itsestäänselvää.) Jos joku kokee Jumalan johdatusta siten, että vaan tietämällä tietää, että "näin minun pitää toimia", niin hyvä. Tällaisista tilanteista itselläni on monia kokemuksia.

Hengellinen "näkökyky" ja Raamatun tuntemus kyllä kulkevat usein käsikädessä.

Minä menin rikki,missä toinen käsi siunasi ja toinen kouri.Rakkaudettomuus hellareissa,välinpitämättömyys,syyttely.Anna anteeksi saarnoja,olet sitä ja tätä.Rakkaudettomuus,kylmyys näyttää olevan hellareiden tunnusmerkki.Ainoastaan SamiA iloitsi,että olen saanut apua!

autettu kirjoitti:

Minä menin rikki,missä toinen käsi siunasi ja toinen kouri.Rakkaudettomuus hellareissa,välinpitämättömyys,syyttely.Anna anteeksi saarnoja,olet sitä ja tätä.Rakkaudettomuus,kylmyys näyttää olevan hellareiden tunnusmerkki.Ainoastaan SamiA iloitsi,että olen saanut apua!

Lue lisää

Ei nyt ehkä kannata kovin yleistää tämän palstan keskustelujen tai yhden helluntaiseurakunnan perusteella. Helluntaiseurakunnatkin ovat itsenäisiä ja erilaisia keskenään.

Ota yhteyttä Uskontojen Uhrien Tukeen (UUT).!

En tyrkytä, mutta jos paikkakunnallasi on Lähetyshiippakunnan ev.lut.srk., niin mene sinne. Ei tietenkään ole pakko mennä YHTÄÄN MINNEKÄÄN, mutta samaa kokeneena suosittelen Sinullekin.

Rukoilen puolestasi. Siunausta Sinulle!

Luterilainen.Kristitty kirjoitti:

Ota yhteyttä Uskontojen Uhrien Tukeen (UUT).!

En tyrkytä, mutta jos paikkakunnallasi on Lähetyshiippakunnan ev.lut.srk., niin mene sinne. Ei tietenkään ole pakko mennä YHTÄÄN MINNEKÄÄN, mutta samaa kokeneena suosittelen Sinullekin.

Rukoilen puolestasi. Siunausta Sinulle!

Lue lisää

Kiitos paljon.Tätä tarvitsin!

autettu kirjoitti:

Minä menin rikki,missä toinen käsi siunasi ja toinen kouri.Rakkaudettomuus hellareissa,välinpitämättömyys,syyttely.Anna anteeksi saarnoja,olet sitä ja tätä.Rakkaudettomuus,kylmyys näyttää olevan hellareiden tunnusmerkki.Ainoastaan SamiA iloitsi,että olen saanut apua!

Lue lisää

En ala tässä puolustelemaan mitään seurakuntaa. Ja se mitä olet kertonut kokeneesi, on ollut yksiselitteisesti väärin.

Mutta oma polkuni on ollut niin erilainen, ja siksi myös kokemukseni "helluntailaisuudesta" on kovin erilainen... Vaikka en elämää ja itseäni mitenkään helluntailaisuuden kautta katsokaan, mutta kuitenkin.

Itse sain viettää lapsuuteni ja nuoruuteni hyvin turvallisessa ja lämpimässä helluntaiseurakunnassa. Oli lämpimiä ja innostuneita kokouksia kodeissa. Oltiin innostuneita evankeliumista. Kokemukseeni vaikuttaa varmasti myös se, että sain kasvaa erittäin tasapainoisessa ja hyvässä kodissa, jossa vanhempani rakastivat (ja edelleen rakastavat!) toisiaan. Ja vanhempani olivat myös rukouksen ja Jumalan sanan ihmisiä (ja ovat edelleen). Seurakuntaan meillä suhtauduttiin aina siunaten ja kunnioituksella, mutta jos joku vieraileva saarnaaja oli opettanut jonkun asian vanhempieni mielestä väärin, niin kyllä asiasta kokouksen jälkeen jotain puhuttiin. Joten opin lapsuudessa tai viimeistään nuoruudessa, että ei kaikki se, mitä saarnaajat puhuvat, ole välttämättä aivan totta tai oikein.

Kyllä aika nuorena jo senkin tulin tietämään, ettei kaikki seurakunnassa aina mene parhaalla mahdollisella tavalla; että ongelmiakin on. Isäni sai kutsun vanhimmistoon (sekä Jumalalta että seurakunnalta), kun olin hyvin nuori. Äitini isä taasen oli siinä vaiheessa ollut seurakunnan vanhimpana toisella paikkakunnalla (isäni ja äitini alkuperäisellä kotipaikkakunnalla) jo kolmisenkymmentä vuotta. Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani isäni ja äitini isän pitkät keskustelut seurakunnassa vastaan tulevista tilanteista. Haasteellisiakin tilanteita käsiteltiin; tosin yrittivät niistä puhua enemmän kahden kesken, mutta aina jotain välillä omiinkin korviini sattui. Joten näiden keskustelujen pohjalta tiesin, ettei kaikki seurakunnissa aina mene ihmisten välillä täydellisesti.

Mutta omat kokemukseni sekä lapsuuteni seurakunnasta että omasta kodistani ovat varmasti vaikuttaneet siihen, miten suhtaudun myös "helluntailaisuuteen" herätysliikkeenä. Tietysti monenlaisia muitakin ajatuksia itselläni on helluntaiseurakunnista kristillisenä liikkeenä, mutta tämä tällä kertaa.

Joo, ja tämä meni kauas keskusteluketjun alkuperäisestä aiheesta, mutta sallinette muut tämän? Tunsin vaan, että tällaisen kokemuksen voisi tähän kirjoittaa.

Jospa hän, nuoren ikänsäkin tähden, ei ole ehtinyt kokea, nähdäkään raitisHenkistä Pyhien yhteenkokoontumisia? Sellaista hänelle rakkaudella (Jumalan) soisi. Hän ollee itsekin uhri!?

Eikös juuri ne ilmiöt tulleet ongelmaksi? Ja ne olisi nyt hyvä Patrickin ottaa esille ja poistaa moinen käytös srk:sta. Ja myös itseltään!
Siinä olet oikeassa "RAAMATTU.ON.AAJAOO", että hän on itse eksyksissä ja eksytetty. Nyt hän eksyttää muita. Mutta rukoillaan PT:n kaltaisia julistajia, joiden sydän palaa Jeesukselle - Hänelle, joka on meille ilmoitettu Raamatussa! Ja rukoillaan eksyneiden puolesta, että heidän silmänsä avautuisi.

Ronaldo on paras.Mies,upea pelaaja,antaa iloa silmälle ja mielelle,hallelujaa!

parantavabalsami kirjoitti:

Ronaldo on paras.Mies,upea pelaaja,antaa iloa silmälle ja mielelle,hallelujaa!

Ja vihaa Israelia.

de.facto kirjoitti:

Ja vihaa Israelia.

Sitä en tiedä,mutta paras MIES,mikä pelaaja,mikä miehinen voima.Käyttää sitä lahjaansa,minkä hänelle on annettu.Hän on rukousissani.

Kirjoitat asiaa.

Ja sanon vielä senkin etten ole jäsen itse ja enkä pitkään aikaan tule olemaan. Tulen toisesta kaupungista ja asiat on vielä olleet toistaiseksi yhteneväisiä sen kanssa mitä täällä on ollut ja opetus toistaiseksi myös sen mukaan yhtenevät mitä Raamatusta löytyy. Huomaan kuitenkin tulkinnan erilaisuuden liittyen muihin paikkoihin.


Viimeksi ainakin siellä oli sellanen rauha itsessään joka kantoi vielä pitkälle käynnin jälkeenkin kuormia helpottavana.

Mulla on tosiaan sisäistä toimintaa ihan jota teen Pyhän Hengen mukaan ja johon liittyy paljon tekoja joka suuntaan rauhallisissa merkeissä myös täälläkin missä itse asun. Enemmänkin sais olla mut olen ruuhkavuosien täyttämä tällä hetkellä.

En ole koskaan nähnyt muuten pastorin pitävän sylissä vauvaa missään muualla seurakunnassa niin pitkään ku tuolla olen nähnyt. En missään missä olen käynyt siis koskaan.

Oletko sinä?