Oletko se sinä, joka olet

oli vaikeuksia saada tuo tulemaan älyttömien kieltojen takia

tiiätte kuka - juu hyvin tiesit - heti tiesin. Oletin chansonin sijaan fadon tulleen, mutta ehdithän vielä. Sanoit 'ans kattoo nyt',,,, mie sanon et pie kiirettä.
https://www.youtube.com/watch?v=5mAtVsA-pes

Joo, Katleija, tunnemme toisemme. Jotkut kammoavat ´läheistä´ tutustumista, minusta on kiva tuntea jotkut läheisimmeksi, ovathan he enemmän itteään kuin mitäänsanomaton keksitty nikki.

Chanson on laajempi käsite, fado ei ole suomalaisen laulu eikä suomalainen pysty siihen, vaikka joitain yrittäjiä on.

Mikä tekee laulusta chansonin, ranskan kieleen se yleensä yhdistetään. Katselin vähän määritelmiä, mutta aika epämääräisiä ovat. Melodisuus ja balladinomaisuus kuuluu mielestäni chansoniin, tietty yksinkertaisuus ja tulkinnan herkkyys, kuulaus. Sanoitukset ovat tärkeitä, siksi niitä ei saa hukuttaa liikaan krumeluuriin säestyksissäkään tai esitystavassa . Palstan musiikki-ihmiset voisvat selventää asiaa. Olen kuullut radiossa Aino Vennan laulua, chansoneiksi kutsuttuina. Tuntuu ihan uudelta tuo Kesäyön tulkinta, ihania myös nuo Suzette ja Waltz to Paris.

https://www.youtube.com/watch?v=_1MSvZPTURo

Uskoisin Sinulla olevan luontaisia chanson-laulajattaren ominaisuuksia, joten anna palaa vain ! Joissakin kahviloissa saa esiintyä aloittelijatkin, jospa sellainen sieltä löytyisi kiiitollisine yleisöineen. Sukujuhlissa kaikki musiikki ja varsinkin yksinlaulu on tervetullutta ja tunnelmaa herkistävää.

Itse haaveilin lapsena floristin ammatista , ja olenkin saanut kukkia mielin määrin kasvattaa, kimppuja sitoa omiin tarpeisiin. Valokuvaaminen tyydyttää myös ilmaisullista puoltani, kuorolaulu sopii myös. Ammatinvalitaani olen tyytyväinen - turvallinen muttei tylsä, aika paljon sain ideoitani toteuttaa ja tuntea itseni erittäin tarpeelliseksi. Ehkäpä ammatti valitsi minut... vosin minä sen vieläkin valita, jos siinä tienhaarassa olisin.

Jaa, näin Wikipedia. Taitaa ollakkin aika hieno juttu tuo chanson.

Chanson (ransk. laulu) tarkoittaa usein mitä tahansa laulua, jonka sanat ovat ranskaksi, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös klassisia ranskalaisia melodisia lauluja tai polyfonisia ranskalaisia lauluja keskiajan ja renessanssin musiikissa. Vanhemmat chansonit olivat yleensä jossain formes fixesissä: balladessa, rondeaussa tai virelaissa vaikka myöhemmin muoto oli teoksissa vapaampi. Kuuluisimpia chansonsäveltäjiä olivat Guillaume Dufay, Johannes Ockeghem ja Josquin Desprez. Chanson-tyylisiä lauluja kuunneltiin useimmiten renessanssi aikana. Édith Piaf oli maailmankuulu chanson-laulaja.

Oikea ammatti? Haave oikeasta ammatista? Mitä ne ovat?
Minä en ole haaveillut mitään ammattia. Kansakoulun jälkeen luin Kansanvalistusseuran kirjeopistossa autoon liityviä kursseja, kun saman ikäinen serkkuni luki sellaista. Sitten äiti sanoi, että menisit vaikka ammattikouluun siitä. Niinpä menin. Ja sitten autokorjaamolle. Ja muutaman vuoden päästä tekulle, kun melkein kaikki muutkin ammattikoulukaverit sinne meni.
Senpä jälkeen muutama lyhyempi tilapäistyösuhde ja tehtaalle aivan eri alalle töihin, kun en ole supliikkimiehiä, niin etten sovellu asiakaspalveluun. Siinä se työelämä hupeni tehtailla pääasiassa kolmivuorotyössä ihan eläkkeelle asti, vaikka vaikealta tuntui jaksaa jatkuvassa syrjinnässä, mutta lääkkeillä itseni turrutin niin että väkisin se meni loppuun asti. Nyt nukun pillerillä 3-5 tuntia ja aina välillä pitää ottaa uusi pilleri, että saa nukuttua pari tuntia lisää. Joskus siihen alkuunkin pitää ottaa 2-3 pilleriä ympäristön metelistä, stressistä ym riippuen. Väkisin elämistähän tämä on, mutta minkäs teet?

Merimiehen ammatista nuorena miehenä haaveilin. Sekatöitä tehdessäni arvelin ettei minusta oli tuohon hommaan.
Ei ollut naisuhteita vielä ollenkaan. Puuttui myös rankan laivaelämän tarvittavaa kovuutta.
Yhtään hyvää työalaa ei työelämäaikaani osunut. Hankin kuitenkin katon päämme päälle - ja eukon myös.

En kadu. Kaikkeni melkein annoin työhulluudessani.

Sellanen aika raju ihminen olen ollu, en haaveilija. Niin olen elänyt kuin luonteeni on ollut. Päin myrskyäkin tietysti mennyt.

Kiirettä nyt pitäisi kuitenkin, jotta lauluni ennättäisin. Aina olen juhlimisissa itteni esille tyrkännyt, Les feuilles mortes ja Dominot laulanut. Mutta mielestäni olen elämäni oikein elänyt, en pelännyt mitään. Kuolemaakaan en pelkää, aikani on kun on.

Laitan tähän ´runoni´ lapsilleni ja lastenlapsille-

Sitten kun minua ei enää ole
olen silti.
Itämeren hiekalla istuessasi
olen seurava aalto,
joka hellästi
varpaitasi suutelee.
Meren luodon mäntynä,
jonka ympärille voit kätesi kietoa
minä sinua lohdutan.

Kun metsässä kuljet,
siinähän minä
pehmeänä sammaleena,
jonka syliin voit
turvallisin mielin
heittäytyä lepäämään.

Viljapellossa olen.
Ota tähkä ja paina se
hellästi sydäntäsi vasten,
siinäkin minä olen.

Mutta nyt olen vielä tässä
lämpimänä ja vahvana.
Lapseni, minä annan
Sinulle uskoa elämään.

Miten kauniisti tuon ilmaiset, kallisarvoisia sanoja jälkeläisillesi. Luonnollista on palata luontoon, Eeva Kilvellä on hiukan samantapainen runo. Elämänusko on parasta perintöä jätettäväksi , omalla esimerkillä elettynä. Nykyisin puhutaan omannäköisestä elämästä.
Vähintään runo, niin se on jj.

Kun ihmisiltä kysyttiin eräässä tutkimuksessa kuolinvuoteella, mitä he eniten katuivat, yleisimmät vastaukset olivat : elämätöntä elämää, uskalluksen puutetta toteuttaa unelmiaan ja sitä, ettei ollut tarpeksi aikaa läheisille.

Tuli mieleen Anneli Sarin tulkinta Kuolleista lehdistä. Laulelmaksi tässä kutsutaan.

https://www.youtube.com/watch?v=sGznWQ_5LDk

Eipä ollut haaveammattia vaan päällimmäisenä oli toimeentulo.
Haalariaskareita oli eri aloilla ja eri tyyppisiä.
Kun olin kasannut Scanian akselistoja useamman kukauden niin silloin tuli mieleeni epäilys josko minun täytyy tehdä sitä, tai jotain vastaavaa, eläkeikään saakka.

Kouluttauduin ja vakiinnuin. Senkään jälkeen en hahmottanut unelma-ammattia vaan vaihdoin tehtäviä ja työpaikkoja osittain rahan, osittain pitkästymisen vuoksi.
Onneksi vaimoni oli kotona levottomimmat vuodet joten paikkakuntien vaihdot olivat kivuttomia.
Uudet työantajat järjestivät aina valmiiksi asunnon ja muuttoauton sekä muuttomiehet.
Vain kaksi viimeistä "jäähdyttelypaikkaa" olivat sellaisia, että jouduin itse hoitamaan asumisen mutta silloin olinkin viikot yksin.

Siis, ei ollut unelmia eikä tullut pettymyksiä.

Olen ollut siinä ammatissa josta haaveilin jo kouluaikana, eräs sukulaiseni siitä ammatistaan kertoi.
Hänellä oli aina istuvat vaatteet ja värit kohillaan, korujakin hillitysti sekä hänen olemus oli minulle myös ajatuksessa, niin minä pytin kouluun pääsin ja sen ammatin sain jo viikkoja ennen kuin opinnot loppui.
Olen niin tyytyväinen että haaveeni toteutui, korut kampaukset tosin unohtuivat ja
se oli vain hyväksi koska muotihan muuttuu.

Näin jälkeenpäin on vaan pa<ras kun on jotain työtä saanut tehdä . en ole koskaan ollut työttömänä. Joskus on ollut aika vaikeitalin työtehtäviä . Mutta ei valittamista - Kai minulle ei olisi mitään "hienoo ammattia " tällä koulutukswella tullutkaan .
Loppujen lopuksi tunsin ainakin olevani hyvin tarpaeellinen . Koska työni hyväksyttii.
Ehkä siitten se olen minä joka olen tyytyväinen myöskin --sitä työn iloakin olen saanut työstäni .

Asiasta toiseen --- Kantri ,näin suomeksisanottuna on yksi suomalaisten laulutyyli . Missä esittäjä laulaa kansanomaisesti " melkein aina "omia sävellyksiäänin .
Siinä in usein soittimina Kitara, Huuliharppu ja Pieno jos on jo pikkusen tynnetumpi ja konserttimainen esitys .
Koskaan ei ole Sus liian myöhäistä.
Niin Onhan sinun Masallasikin Tytär joka on tosi hyvä esiintymään ,jopa juutuupissakin
U.M

Näin jälkeenpäin on vaan pa<ras kun on jotain työtä saanut tehdä . en ole koskaan ollut työttömänä. Joskus on ollut aika vaikeitalin työtehtäviä . Mutta ei valittamista - Kai minulle ei olisi mitään "hienoo ammattia " tällä koulutukswella tullutkaan .
Loppujen lopuksi tunsin ainakin olevani hyvin tarpaeellinen . Koska työni hyväksyttii.
Ehkä siitten se olen minä joka olen tyytyväinen myöskin --sitä työn iloakin olen saanut työstäni .

Asiasta toiseen --- Kantri ,näin suomeksisanottuna on yksi suomalaisten laulutyyli . Missä esittäjä laulaa kansanomaisesti " melkein aina "omia sävellyksiäänin .
Siinä in usein soittimina Kitara, Huuliharppu ja Pieno jos on jo pikkusen tynnetumpi ja konserttimainen esitys .
Koskaan ei ole Sus liian myöhäistä.
Niin Onhan sinun Masallasikin Tytär joka on tosi hyvä esiintymään ,jopa juutuupissakin
U.M

Työtä olen tehnyt niin paljon etten voi olla viisas jos sananlaskuun on uskominen; "hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Mutta kaikesta duunista huolimatta sitä en ole työkseni tehnyt koskaan mitä vain ja ainoastaan olisi pitänyt.

Susmorsian, tämä taisi olla viimeinen aloituksesi. Aavistitko lähtösi läheisyyden, kun nämä sanat kirjoitit. Tallennan nuo minulle osoittamasi sanat muistoksi ystävyydestämme. Siirrän tämän ylempänä olevan viestisi tähän loppuun.
ssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssss


sus.morsian

16.7.2016 12:40
Sellanen aika raju ihminen olen ollu, en haaveilija. Niin olen elänyt kuin luonteeni on ollut. Päin myrskyäkin tietysti mennyt.

Kiirettä nyt pitäisi kuitenkin, jotta lauluni ennättäisin. Aina olen juhlimisissa itteni esille tyrkännyt, Les feuilles mortes ja Dominot laulanut. Mutta mielestäni olen elämäni oikein elänyt, en pelännyt mitään. Kuolemaakaan en pelkää, aikani on kun on.

Laitan tähän ´runoni´ lapsilleni ja lastenlapsille-

Sitten kun minua ei enää ole
olen silti.
Itämeren hiekalla istuessasi
olen seurava aalto,
joka hellästi
varpaitasi suutelee.
Meren luodon mäntynä,
jonka ympärille voit kätesi kietoa
minä sinua lohdutan.

Kun metsässä kuljet,
siinähän minä
pehmeänä sammaleena,
jonka syliin voit
turvallisin mielin
heittäytyä lepäämään.

Viljapellossa olen.
Ota tähkä ja paina se
hellästi sydäntäsi vasten,
siinäkin minä olen.

Mutta nyt olen vielä tässä
lämpimänä ja vahvana.
Lapseni, minä annan
Sinulle uskoa elämään.

Olisin nuorena tahtonut opettajaksi, kun minä olen rauhallinen ja pitkäpinnainen,olisin sopinut siihen,mutta elämä menee miten menee..No,vanhempana,olin sairaalassa työssä ja siinä sain tilaisuuden jakaa iloa ihmisille.. Se sopi minulle hyvin.Sain myös auttaa tätä sokeaa lapsenlastani kasvamaan aikuiseksi,se on ollut hyvä asia.Loppujen lopuksi ,on kaikki mennyt,juuri niin,kuin on ollut tarkoitus.