"Vanhemmuus ei ole ylivertainen henkisen kasvun väline – äitiys muutti vain muiden suhtautumisen minuun" kirjoittaa Rosa Meriläinen kolumnissaan.
Aamukahvia juodessani luin Roosan mietteitä ja tykästyin.
Hän kertoi kuinka nuorena alle kolmikymppisenä kansaedustajana häntä ei otettu todesta. Vasta kun hän sai lapsen hänen mielipiteitään alettiin kuunnella ja hänestä tuli varteenotettava keskustelukumppani kollegojensa silmissä.
Äitiys muutti vain muiden suhtautumista häneen.
Rosa kirjoittaa myös "Toki eksistentiaalituska oman elämän tarkoituksettomuudesta on lieventynyt".
Äitiys, mitä mieltä yliarvostettuako?
http://www.hs.fi/paivanlehti/elama/Vanhemmuus ei ole ylivertainen henkisen kasvun väline äitiys muutti vain muiden suhtautumisen minuun/a1468894135309?src=haku&ref=arkisto/
Äitiysblogi
29
361
Vastaukset
Sorry liite lipsahti väärin ; (
Tässä uusi liite kolumniin.
http://www.hs.fi/ilta/19072016/a1468894135309En voisi olla enempää eri mieltä Roosan kanssa. Tai ehkä voisin, kyllä toisten suhtautuminen minuun muuttui, sain enemmän kunnioitusta.
Mutta kyllä äitiys muutti elämäni, maailman, minut. Parisuhteenkin. Vaikuttaako ikä siihen? Olin jo 36 v kun nämä stereot sain. Ehkä jos lapset saa vähän nuorempana, se kehitys ikään kuin menee siinä muun lomassa, niin ettei huomaakaan ite mitään mullistavaa?
Muistan miten makasin Naistenkliniikalla ja odotin synnytyksen käynnistymistä, kuinka kertaheitolla kolahti suurempi tietoisuus, että nämä tulevat olemaan mun ja yksin mun vastuuta koko lopun elämän. Miten sellainen voi olla muuttamatta sua.Itse en kokenut kunnioituksen lisääntyvän en arvostuksen niin ikään.
No, jos ei oteta sitä huomioon, että palattuani äitiyslomalta uraputkeni teki eri organisaatioissa äkkinousun. Liekö äitiys ollut ulkopuolisille lisä boonus hakemuksissani.
Itse en huomannut itsessäni henkistä kasvamista ihmisenä. Olin vain kuin H.Moilanen suunnattoman onnellinen lapsestani ja pitkästä äitiyslomastani, jonka sain viettää täysipainoisesti lapseni kanssa.
"Mun ja yksin mun vastuuta koko lopun elämäni".......ei taas ole ikinä ollut edes ajatuksissani kummankaan pojan suhteen. Pojat ovat minun ja mieheni lapsia ja vastuu on ollut molemmilla. He ovat isänsä lapsia yhtä lailla kun minunkin vaikka vanhemmuutemme on ollut erilaista. Minulle jäi kasvatusvastuu lähivanhempana, isä oli etävanhempi. Minä rakkauden tuputtaja isä rahan ; ))
Pojilla on hyvät suhteet isäänsä, mutta muodollisemmat kuin minuun.korppis kirjoitti:
Itse en kokenut kunnioituksen lisääntyvän en arvostuksen niin ikään.
No, jos ei oteta sitä huomioon, että palattuani äitiyslomalta uraputkeni teki eri organisaatioissa äkkinousun. Liekö äitiys ollut ulkopuolisille lisä boonus hakemuksissani.
Itse en huomannut itsessäni henkistä kasvamista ihmisenä. Olin vain kuin H.Moilanen suunnattoman onnellinen lapsestani ja pitkästä äitiyslomastani, jonka sain viettää täysipainoisesti lapseni kanssa.
"Mun ja yksin mun vastuuta koko lopun elämäni".......ei taas ole ikinä ollut edes ajatuksissani kummankaan pojan suhteen. Pojat ovat minun ja mieheni lapsia ja vastuu on ollut molemmilla. He ovat isänsä lapsia yhtä lailla kun minunkin vaikka vanhemmuutemme on ollut erilaista. Minulle jäi kasvatusvastuu lähivanhempana, isä oli etävanhempi. Minä rakkauden tuputtaja isä rahan ; ))
Pojilla on hyvät suhteet isäänsä, mutta muodollisemmat kuin minuun.Siitä päivästä kun ympäristö sai tietää että olen raskaana, mua kohdeltiin/katseltiin eri tavalla.
Sitä sanonnasta "mun ja yksin mun vastuu". En tarkoittanut että minä yksin olen vastuussa kasvatuksesta, vaan että toinen voi valita mitä tekee, minä en. Vaippojen ja pullojen suhteen, Suhteen suhteen :) Sohvan suhteen. Tämä oli tosiasia missä mä elin, minkä en osannut ottaa huomioon aiemmin.
Ei se mikään paha vastuu ollut, ihana se oli. Mutta kyllä, sinä hetkenä kun tuo salama välähti, tunsin syvää vakavuutta. Maailma ei ollut ennallaan.
- de-meter
No jaa. Roosa se vain jaksaa tarkkailla muita suhteessa itseensä. Mutta kivasti ja sujuvasti hän asiansa esittää. Hänellehän nyt sattui muutakin kuin äitiys. Masennustaan on ainakin tilittänyt. Jospa äityis ja masennus yhdessä tekivät hänestä sen "vakavasti otettavan".
Yliarvostettua äitiys ei minusta mielestäni ole, siis intiiminä perheen sisäisenä tapahtumana ja hyvän uuden elämän alulle saattajana.
Sen sijaan vierastan äityden esittelyä, sitä että sillä ratsastetaan ja/tai pönkitetään omaa statusta. Siihen kai Meriläinenkin viittasi.Huomasin pienen ajatusvirheen kysymyksessäni, piti kysymän:
Äitiys, mitä mieltä, muidenko yliarvostamaa?
Tykkään Rosan kirjoituksista jaa, no, kivaa arkitodellisuutta. Myöskin sen osalta, että jopa täällä keskusteluissa äitiys ja etenkin meidän iässä mummius (lisääntyminen) tulee ja korostetusti esille.
Lapsettomat naiset, mitä mieltä ihan oikeesti?
Minulla on lapsuuden ystävä, joka valitsi jo nuorena tietoisesti lapsettomuuden. Ei se ainakaan minua haitannut. Onhan näitä kun alkaa muistelemaan. Esim. Isäni veli avioitui skitsofreenia sairastavan naisen kanssa ja sen sanottiin olevan syy periskunnan lapsettomuuteen, tiedä häntä.- de-meter
korppis kirjoitti:
Huomasin pienen ajatusvirheen kysymyksessäni, piti kysymän:
Äitiys, mitä mieltä, muidenko yliarvostamaa?
Tykkään Rosan kirjoituksista jaa, no, kivaa arkitodellisuutta. Myöskin sen osalta, että jopa täällä keskusteluissa äitiys ja etenkin meidän iässä mummius (lisääntyminen) tulee ja korostetusti esille.
Lapsettomat naiset, mitä mieltä ihan oikeesti?
Minulla on lapsuuden ystävä, joka valitsi jo nuorena tietoisesti lapsettomuuden. Ei se ainakaan minua haitannut. Onhan näitä kun alkaa muistelemaan. Esim. Isäni veli avioitui skitsofreenia sairastavan naisen kanssa ja sen sanottiin olevan syy periskunnan lapsettomuuteen, tiedä häntä.En ole edes ajatellut tuota, että miten esim lapsettomat suhtautuvat äitiyteen.
Meidän tutuissa on vain yksi lapseton aviopari ja yli kuusikymppisenä se näkyy heissä mielestäni ylikorostuneena muiden - jopa samanikäisten - hoivaamisena.
Tukahdutettu vietti ?
Tuosta olen samaa meiltä, että mummius korostuu usein, jos koolla on enemmän mummeja. Valokuvia saa katsella väsyksiin saakka, vaikka ei olisi mitenkään tuttu kuvien esittäjän kanssa. Ihmetystä minussa on herättänyt se, että vain omat lapsenlapset ovat kiinnostavia, eivät pienet lapset yleensä...
Kun näitä supermummoja katselee tulee väistämättä mieleen jokin puute:
eikö aikanaan ollut tarpeeksi aikaa omille lapsille ja sitä paikataan nyt vai onko kyse jonkinlaisesta turhautumisen tilasta: onhan se mummius rooli ja miksei statuskin siinä kohene.... - korppis1
de-meter kirjoitti:
En ole edes ajatellut tuota, että miten esim lapsettomat suhtautuvat äitiyteen.
Meidän tutuissa on vain yksi lapseton aviopari ja yli kuusikymppisenä se näkyy heissä mielestäni ylikorostuneena muiden - jopa samanikäisten - hoivaamisena.
Tukahdutettu vietti ?
Tuosta olen samaa meiltä, että mummius korostuu usein, jos koolla on enemmän mummeja. Valokuvia saa katsella väsyksiin saakka, vaikka ei olisi mitenkään tuttu kuvien esittäjän kanssa. Ihmetystä minussa on herättänyt se, että vain omat lapsenlapset ovat kiinnostavia, eivät pienet lapset yleensä...
Kun näitä supermummoja katselee tulee väistämättä mieleen jokin puute:
eikö aikanaan ollut tarpeeksi aikaa omille lapsille ja sitä paikataan nyt vai onko kyse jonkinlaisesta turhautumisen tilasta: onhan se mummius rooli ja miksei statuskin siinä kohene....Mieheni isällä ukkina olo korostui yli huolehtimisena. Ei hän koskaan ehtinyt nauttia isyydestään. Lapsenlapset olivat hänelle hyvin rakkaita. Harmi vain, että muistisairaus eteni eikä hän ymmärtänyt esikoisen ylioppilasjuhlissa rakkaimman lastenlastensa juhlaa, se koskee vieläkin. Oma isäni ehti nähdä ylioppilashatun kutreillani, joten voin verrata sitä tunnetta kuinka onnellinen hän oli ja minä myös, isän lemmikkityttö.
Aika keskinkertaista "minä suhteessa muihin" analyysia ja paikoitellen tuntui kuin kirjoittaja yrittää näillä vertauksillaan pönkittää omaa huonoa itsetuntoaan. En löytänyt oikein mitää relevanttia hänen jutustaan.
***
Mutta,
minusta on toki parempi ettei rupea ollenkaan äidiksi jos se häiritsee tai haittaa muita harastuksia, kutsumustyötä, maailmanparannusta, eläinten- ja ihmisten oikeuksien ajamista, poliittista valistustyötä yms kokonaisvaltaisia itressejä jotka jättävät vain vähän aikaa läheisille ihmissuhteille ja vastuun ottamisille. Aitiys on vakavasti otettava asia, ei mikään sivuharrastus.
Ja,
kyllä äitiys kasvattaa, kypsyttää, jalostaa, mutta se tapahtuu vain muun henkisen kasvun lomassa.
On olemassa paljon naisia jotka eivät ole tehneet lapsilleen mitään palvelusta ryhtymällä äidiksi.- Korppis1
Kirjoitit: "On olemassa paljon naisia jotka eivät ole tehneet lapsilleen mitään palvelusta ryhtymällä äidiksi."
Voisitko valaista, onko äitiys palvelemista ja ryhdytäänkö äideiksi?
Kyllä, äitiys on palvelemista. Ainakin aika usein. Nyt ketä palvellaan ryhtymällä äidiksi onkin sitten eri juttu. Useimmiten kai omaa biologista tarvetta suvun jatkamiseen, joka katsotaan aivan liian usein oikeudeksi ja unohdetaan velvollisuudet jotka siihen kuuluvat. (ja nyt en viittaa sinuun tai keneenkään yksittäiseen tapaukseen).
Ja kyllä, monet naiset nimenomaan ryhtyvät äideiksi, kun biologinen kello tikittää ja juna tuuttaa asemalla ja tulee pienoinen paniikki hankkia lapsi niin kauan kun se vielä on mahdollista.
Usein naiset hankkivat nykyaikana lapsia oman itsetunnon avittajaksi, tunne-elämää buustaamaan, asusteeksi ja nostamaan omaa statustaan piireissä joissa lapsettomuus katsotaan taakaksi. Oman itsensä jatkeeksi ja valitettavan usein jopa saadakseen olla kotona pitkiä jaksoja työelämästä.
(Minulle lapset ja nyt myös lapsenlapset ovat olleet eka prioriteetti aina ja rikastuttaneet elämääni enemmän kuin mikään maallinen mammona. Olen aina ensisijaisesti ollut äiti. Muta ilman mitään etuisuuksia, ei edes äitiyslomaa. )- de-meter
"minusta on toki parempi ettei rupea ollenkaan äidiksi jos se häiritsee tai haittaa muita harastuksia, kutsumustyötä, maailmanparannusta, eläinten- ja ihmisten oikeuksien ajamista, poliittista valistustyötä yms kokonaisvaltaisia itressejä jotka jättävät vain vähän aikaa läheisille ihmissuhteille ja vastuun ottamisille. Aitiys on vakavasti otettava asia, ei mikään sivuharrastus" kirjoittaa Paloma.
Täsmälleen samaa mieltä tuosta. Äitys/vanhemmuus ovat niin iso valinta, että ainakin joksikin aikaa sille tulisi omistautua ja jättää muut intressit vähemmälle. Kuuluin myös sarjaan vanhat ensisynnyttäjät ja elämä oli silloin semmoista ryteikköä, ettei siinä paljon muiden kunnioitusta katseltu tai kuunneltu. En ole koskaan sillä silmällä elämääni yleensäkään katsellut, että joku ulkopuolinen kunnioittaisi juuri sen takia, että olen äiti.
Kun elämä aikoinaan asettui uomiinsa, niin kyllä se oli lähinnä valtavaa itsekunnioitusta, vaude tämmöiset pienet ihanat ihmiset ollaan yhdessä aikaan saatu ja ylpeitäkin oltiin. Lähinnä kunnioitettiin toisiamme ja niitä pieniä ihmisiä joitten kanssa kasvettiin.
Isovanhemmus on nyt yksi iloinen osa elämääni, ei mikään kaikenkattava vouhotus, vaan sydämessä päivittäin vilkkuva valo, ja nyt saa kunnioittaa nuoria vanhempia ja näitä pieniä ihmisentaimia, joilla on vielä melkein koko elämä edessä.- korppis1
Tunnistin juuri samaa en tunnistanut saaneeni kunnioitusta. Ylenemien urallani oli itse hankittua opiskelun aikaan saama ei äitiyden. Jouduin luopumaan opettajakoulutuksesta kun huomasin odottavani kuopusta. Luopuminen harmitti, mutta en olisi jaksanut enää kahden alle kouluikäisen kanssa ja vielä toisella paikkakunnalla. Miehellä oli matkatyö. Äitiys on myös luopumista.
korppis1 kirjoitti:
Tunnistin juuri samaa en tunnistanut saaneeni kunnioitusta. Ylenemien urallani oli itse hankittua opiskelun aikaan saama ei äitiyden. Jouduin luopumaan opettajakoulutuksesta kun huomasin odottavani kuopusta. Luopuminen harmitti, mutta en olisi jaksanut enää kahden alle kouluikäisen kanssa ja vielä toisella paikkakunnalla. Miehellä oli matkatyö. Äitiys on myös luopumista.
Kyllähän se silloin kun lapset ovat pieniä, on useinkin luopumista omista tarpeista ja haaveista juuri lasten edun takia. Usein miten se on juuri äiti joka vielä luopuu.
Sitten eräänä päivänä se napanuora on lopullisesti katkaistava ja päästettävä lapset omaan lentoon. Se on monesti omanlaisensa luopumisen ja itkun paikka. Muistan miten se kun pojat lähtivät vuorollaan armeijaan ja siinä pyhäiltana kimpsujaan ja kampsujaan kasasivat, niin tippa silmässä sitä hommaa sivusta seuraili toisaalta tyytyväisenä ja toisaalta ajatteli, että voi itku....kun aika juoksee nopeaan.- korppis1
rosaliiin kirjoitti:
Kyllähän se silloin kun lapset ovat pieniä, on useinkin luopumista omista tarpeista ja haaveista juuri lasten edun takia. Usein miten se on juuri äiti joka vielä luopuu.
Sitten eräänä päivänä se napanuora on lopullisesti katkaistava ja päästettävä lapset omaan lentoon. Se on monesti omanlaisensa luopumisen ja itkun paikka. Muistan miten se kun pojat lähtivät vuorollaan armeijaan ja siinä pyhäiltana kimpsujaan ja kampsujaan kasasivat, niin tippa silmässä sitä hommaa sivusta seuraili toisaalta tyytyväisenä ja toisaalta ajatteli, että voi itku....kun aika juoksee nopeaan.Esikoiseni tuli lomalle nukkuu nyt saunamökissä puhtauden lakanoiden välissä saunapuhtaana, meillä oli kiva ilta. Ihana tunne kun lapsi on kotona.
korppis1 kirjoitti:
Esikoiseni tuli lomalle nukkuu nyt saunamökissä puhtauden lakanoiden välissä saunapuhtaana, meillä oli kiva ilta. Ihana tunne kun lapsi on kotona.
Sinä onnellinen,
minusta on aina niin mukavaa rupatella jonnin joutavia omien aikuisten lasteni kanssa. Yleensä heillä on aika kiire tai sitten tietenkin ymmärrettävästi puheenaiheet liippaavat arkipäivää ja lastenlasten asioita tai asunto tai jotain muita tärkeitä. Mutta semmoinen ajaton rupattelu siitä miltä tuntuu ja mikäon tärkeää eli aiheet joita silloin juteltiin kun he vielä asuivat kotona ja olivat sillä hetkellä omimmillaan, niistä tykkäsin silloin ja niitä aina kaipaankin.
Mutta aika menee eteenpäin ja puheenaiheet muuttuvat, eilen skypetin isän ja pojan kanssa, jotka köllöttelivät vierekkäin lattialla selällään ja vain höpöteltiin kiireettömästi. Se oli tosi kiva ja miulle mieleinen hetki.rosaliiin kirjoitti:
Sinä onnellinen,
minusta on aina niin mukavaa rupatella jonnin joutavia omien aikuisten lasteni kanssa. Yleensä heillä on aika kiire tai sitten tietenkin ymmärrettävästi puheenaiheet liippaavat arkipäivää ja lastenlasten asioita tai asunto tai jotain muita tärkeitä. Mutta semmoinen ajaton rupattelu siitä miltä tuntuu ja mikäon tärkeää eli aiheet joita silloin juteltiin kun he vielä asuivat kotona ja olivat sillä hetkellä omimmillaan, niistä tykkäsin silloin ja niitä aina kaipaankin.
Mutta aika menee eteenpäin ja puheenaiheet muuttuvat, eilen skypetin isän ja pojan kanssa, jotka köllöttelivät vierekkäin lattialla selällään ja vain höpöteltiin kiireettömästi. Se oli tosi kiva ja miulle mieleinen hetki.Meillä esikoisen kanssa on pitkiä juttutuokioita akuuteista maailmalla ja Suomessa tapahtuvista asioista. Yleensä aamukahvipöydässä vierähtää tunti kun pohdimme asioita kuten tänä aamuna mm. Turkin tilannetta. Poika oli huolissaan ja soittanut illalla isälleen, onko hänellä kaikki hyvin, sillä isä on Turkissa, jossa hänellä on lomaosakke. Oli kuulemma aivan normiolot, ainoastaan olivat kuulleet huhuja, että ulkonaliikkumista ehkä aletaan rajoittamaan öiseen aikaan.
Petze oli illalla huolissaan tyttärestään, joka lensi Nigaraguaan. Esikoinen seurasi kännykästään ja löysikin koneen Atlannin yltä. Tänä aamuna tuli viesti, perillä ovat.
Molemminpuolisia ovat huolet niin lapset vanhemmistaan kuin vanhemmat lapsistaan.
Huomenna lähdemme ajelemaan Lappiin, pistäydymme tervehtimässä Petzen Hollannin lapsia, jotka viettävät lomaa äitinsä perintötilalla.
Esikoinen menee Manamansalon saaripäiville vanhojen koulukamujensa kanssa ja kuopuskin piipahtaa Kuopiossa, joten ensi viikolla taas meidän perhe on koossa jälleen ja miniäkin pääsee pian lomalle ja tulee Korpeen.
Tuosta palvelemisesta sen verran, että taisi tulla hemmoteltua lapset ihan pilalle tänään. Grillipihvejä, bearnaisekastiketta, lankkuperunoita, salaattia ja juuri sopivasti valmistuneet kolme chilipaprikaa popsittiin parempiin suihin. Huhuuh aika ärhäköitä olivat.
Jälkkäriksi vohveleita ja mansikkahilloa. Saunoimme, minä makasin haapojen katveessa vaahtokylvyssä ; )
Ihana päivä lasten kanssa.
- Äityli.minä
Laitanpa tähän vähän erilaisen äitiyden.
Ihastuin lapsellisesti itseäni paljon vanhempaan mieheen. Hän oli hirveän komea, muuta ei sitten ollutkaan, vaan ei 15-vuotias muuta tajua ajatellakaan.
Kotona en ikinä ollut toivottu, riesa vain kunnes minusta oli apua taloustöissä ja nuorempien hoitamisessa.
Olin imarreltu saamastani huomiosta, se johti seksiin. Kuten arvata saattaa tulin 16-vuotiaana raskaaksi. Kotona sanottiin että tänne ei kakaran kans ole asiaa. Mentiin Urkin luvalla naimisiin, lapsi syntyi parin kuukauden päästä.
Vieläkin ihmettelin kuinka selvisin ilman kenenkään apua, vanhemmat eivät hoitaneet lasta kertaakaan, mies ei juuri kotona ollut.
Hän osoittautui alkoholistiksi ja diagnoosi oli myös Maanis-depressiivinen mielisairaus.
Rakastin lasta yli kaiken, olisin vaikka kuollut hänen puolestaan. Olemme vieläkin tavallista läheisempiä.
Myöhemmin kouluttauduin ammattiin, lapsellani on hyvä arvostettu ammatti ja elämä mallillaan.
Synkkä pimeä aika elämässä koulutti minua, en tuomitse ketään ilman parempaa tietoani.
Hyvin nuoren suhtautuu äitiyteen luonnollisesti, tekee mitä on tehtävä sen kummemmin ajattelematta. Jos sama tilanne olisi ollut vanhempana olisin varmaan ollut paniikissa, vaikka miehen valinta ei olisi kohdistunut samaan kuin nuorena.- kylmätotuus
Minulla on kaksi siskoa, jotka saivat lapsensa 17-vuotiaina.
Toinen halusi lapsen ehkä tietoisesti, mutta toiselle raskaus oli selkeästi "vahinko".
Myöhemmin, kun lapset olivat kasvaneet, siskojeni käytöksestä huomasi selvästi, että he olivat tulleet äideiksi aivan liian nuorena.
Tavallaan he eivät saaneet elää nuoruuttaan ja kadotettua nuoruutta haettiin aikuisiässä hyvinkin erilaisin keinoin, jotka eivät olleet hyväksi kummallekaan.
Kummatkin saivat lapsensa 1960-luvulla.
Harva 1940-1950- luvulla syntynyt tyttö oli valmis äitiyteen 17-vuotiaana. Lapsiahan he olivat vielä itsekin.
Olet varmaankin poikkeus säännöstä, mutta oletko koskaan tuntenut jääneesi vaille "huoletonta" nuoruutta? - Äityi.minä
Kyllä minullekin "juoksuaika" tuli. Mutta onneksi vasta sitten kun lapsi oli lähes aikuinen.
En tunne siitä syyllisyyttä, elämä asettui vakaisiin uomiinsa nopeasti.
Olen vahva ja rohkea nainen, juuri mikään ei säikytä eikä pelota, paitsi ettei tyttären perheelle sattuisi mitään pahaa.
Varmaan tein paljon virheitä kasvatuksessa ihan lapsellisuuttani. Rakkaudessa en pihtaillut, lapsi vaistoaa jos häntä todella rakastetaan. Varmaan sen ansiosta minulla on joka suhteessa hyvin pärjäävä lapsi, nyt tietenkin aikuinen. - kylmätotuus
Rakkaus ja aito läsnäolo ovat suurimmat lahjat, jotka voimme lapsellemme antaa.
Tuskin kukaan äiti on niin täydellinen, ettei virheitä tekisi.
- henrjii
mää veikkaan että oma suhtautuminen muuttui muihin
- etsätunnemuakahvilassa
Rosa ja puolisonsa Simo ovat mielestäni erikoisuudellaan, tietoisella sellaisella julkisuus- ja huomionhakuisia.
Rosa nyt on Rosa, ei senkummempi kun muutkaan äidit. Puheillaan kiillottelee ja värjäilee sulkiaan.
Oma äitiyteni on niin kaukana ja loppuunkaluttu aihe synnytyksestä lähtien etten kehtaa enää muistella. Kyllä äitiys kasvattaa, kasvatin lapseni yksin 70luvulla. Työ ja lapsi, koti, ym. ne kun hoiti, oli riittävästi yhdelle naiselle. Ehkä miehestä on jotain apua perheessä, sitä en tiedä, lapsenkin kasvatuksessa. Ainakin lisää lapsia olisi tullut, ehkä. Valitettavasti niin on, että nainen tarvitsee lapsen, kasvaakseen henkisesti täyteen mittaansa.- eskoteeraaja
Se on nykmualimassa pop olla erlaine äiti. Siit on tehty propakandalehtinen televisionkii. On satteenkuarta on homoliittoja ja lestaatteja ja on Kärkkäisen Kata. Siinä se män piloille hyvätissinen naenen. Selekä sillä on pitkänsorttinen mutta selkärankoo pittää ollakkii ko on silmäätekevien ollunna tykönä ja sillee en mie mää sen enempee sanomaa.
- kuuskerkkää
Tänään olin kylpyammeessani päivällä. Esikoiseni nakkeli kuusenkäpyjä ammeen alla olevaan nuotijoon, jotta vesi pysyi lämpimänä. Vähän loimusi, mutta kierrätyslavalta hankkimastani hetekasta tehtyyn pystyritilään laitettiin Lidlistä hajettuja turskafileitä savustumaan. Muutama ylikypsä putosi ja jätin ne närhipaskojalle. Laturilla lasten kanssa oli turvat kärähtää kun kuopus oli laittanut ruohonleikkuriin liekinheittäjän.
mItä mieltä olette saanko kunnijoitusta enimmillään kun ole Laten kanssa? - arvaatkuka
Äläs nyt kun miä miltei yletyin sorjiita sääriäs silittellemään ja varpiaitas nuolemmaan tänne toiselle puolelle Nuasjärvee.
Niin todellakin loikoilin kahdeksan aikoihin illalla vaahtokylvyssä ammeessani, tosin tiedän, että et näe sorjia sääriäni ne nyt vai ei näy sinne asti. Sinähän mökkeilet Korvanniemen seutuvilla näin muistelen.
Eilen oli käydä köpelösti sillä poltin uudet perunat mustiksi, unohtuivat levylle ja kun pesin ja tuuletin mökkiä liukastuin yhteen pahaiseen mustaan perunan palaa tein ilmalennon rappusilla ja olin katkaista koipeni, onneksi joku paikalle sattunut enkeli otti minusta kopin ja olen nyt tolpillani tosin hieman aristaa tuota vasenta polvea.
Otin taas kuvia vaahtokylvystäni, odotas kun lataan kuvan kamerasta ja liitän profiiliin ; ) Tosin en ehdi ennen sunnuntaita. Mutta hyvää ei odota koskaan liian kauan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Päivän Sanna: Suomi maailman onnellisin maa
Sanna muutti Suomen maailman onnellisimmaksi maaksi. Hänen pyyteetön työnsä maailmalla tuottaa edelleen tulosta.1964139Taisi kolahtaa....
Joku kysyi, että miksi S24 sallii kirjoittelun tänne venäläisiltä alustoilta, juttu poistui. Täällähän tosiaan välillä392657Moni islamilainen maa on jo kieltänyt burkat ja nigabit
mm. Marokko, Tunisia ja Turkki. Miksi he ovat sen tehneet? No perusteet ovat selkeät ja yhteneväiset: turvallisuus, yhte1042176Vain puolet SDP:n kannattajista luottaa puoluejohtoon häirintäkohussa
Ja SDP on ilmoittanut, että ainoa rangaistus häirintään syyllistyneille kansanedustajille on puhuttelu - aina sama. Eli861942Suomi edelleen maailman onnellisin maa
Olemme hyvällä tiellä. Laitetaan nyt talous kuntoon.2171853Maataloustuet perittävä korkojen kera takaisin
Yrittäjiltä jotka ovat myyneet tuotantoaan ulkomaille. Veronmaksajan kustantama tuki on tarkoitettu elintarvikkeiden hi81185Kyllä mies pakit kestää
Herranen aina nyt poijat! 😃 Jos pelkäätte pakkeja noin paljon niin hamekangasta hakemaan. Oon ite saanut useammatkin n361159- 821140
- 83871
Milloin olit onnellinen? Miksi?
Mikä saa sinut onnelliseksi? Suomi on 9. kertaa maailman onnellisin maa. Kuulutko sinä onnellisten suomalaisten joukkoon152811