Millainen puhenopeus teillä on?

"Paloma.se.co"

Miksi ihmeessä kommentoit tällaista lasten-kakka-aloitusta?
Mielestäni sinusta riittäisi parenpaankin.
Paljonkin parenpaan.
Vai onko aloitus omasi? :)

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Miksi ihmeessä kommentoit tällaista lasten-kakka-aloitusta?
Mielestäni sinusta riittäisi parenpaankin.
Paljonkin parenpaan.
Vai onko aloitus omasi? :)

H.

Lue lisää

Ja opettele itse kirjoittamaan edes suomen kieltä!!!!
Voisit suoriutua paremmin keskusteluissakin!

NuijaJaTosinuija kirjoitti:

Ja opettele itse kirjoittamaan edes suomen kieltä!!!!
Voisit suoriutua paremmin keskusteluissakin!

"NuijaJaTosinuija"

Minusta Paloma kirjoittaa Suomea hyvin.

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Miksi ihmeessä kommentoit tällaista lasten-kakka-aloitusta?
Mielestäni sinusta riittäisi parenpaankin.
Paljonkin parenpaan.
Vai onko aloitus omasi? :)

H.

Lue lisää

Ei ole ja olet oikeassa: aloitus on lapsellisesti ja sekavasti muotoiltu, mutta aihe, siis puherytmi ja nopeus ovat kiinnostavia. Katsotaan jos saisimme kaikesta huolimatta asiallista keskustelua aikaan siitä.
Muistan kun tulimme Ruotsiin v. 87 ja parin kuukauden päästä eka reissulle Suomeen miten melkein nukahdin kuunnellessani uutisia Suomen tv:stä. Niiiiin hitaaasti papat ja mummut haaaastelivat että mielenkiintoni ehti lopahtaa jo ennenkuin he (uutistenlukijat) olivat saaneet sanat ulos suustaan. Mamma sanoi että ne puhuu ihan normaalisti; minä olin omaksunut vieraan puhenopuden.
Nyt luulen että puheeni on taas hidastunut normaaliin ruotsalaiseen puherytmiin.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ei ole ja olet oikeassa: aloitus on lapsellisesti ja sekavasti muotoiltu, mutta aihe, siis puherytmi ja nopeus ovat kiinnostavia. Katsotaan jos saisimme kaikesta huolimatta asiallista keskustelua aikaan siitä.
Muistan kun tulimme Ruotsiin v. 87 ja parin kuukauden päästä eka reissulle Suomeen miten melkein nukahdin kuunnellessani uutisia Suomen tv:stä. Niiiiin hitaaasti papat ja mummut haaaastelivat että mielenkiintoni ehti lopahtaa jo ennenkuin he (uutistenlukijat) olivat saaneet sanat ulos suustaan. Mamma sanoi että ne puhuu ihan normaalisti; minä olin omaksunut vieraan puhenopuden.
Nyt luulen että puheeni on taas hidastunut normaaliin ruotsalaiseen puherytmiin.

Lue lisää

"Paloma.se.co"

Miksi ihmeessä alennuit kommentoimaan itsellesi?

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Miksi ihmeessä alennuit kommentoimaan itsellesi?

H.

...sinäkin alennuit...

H.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ei ole ja olet oikeassa: aloitus on lapsellisesti ja sekavasti muotoiltu, mutta aihe, siis puherytmi ja nopeus ovat kiinnostavia. Katsotaan jos saisimme kaikesta huolimatta asiallista keskustelua aikaan siitä.
Muistan kun tulimme Ruotsiin v. 87 ja parin kuukauden päästä eka reissulle Suomeen miten melkein nukahdin kuunnellessani uutisia Suomen tv:stä. Niiiiin hitaaasti papat ja mummut haaaastelivat että mielenkiintoni ehti lopahtaa jo ennenkuin he (uutistenlukijat) olivat saaneet sanat ulos suustaan. Mamma sanoi että ne puhuu ihan normaalisti; minä olin omaksunut vieraan puhenopuden.
Nyt luulen että puheeni on taas hidastunut normaaliin ruotsalaiseen puherytmiin.

Lue lisää

"Paloma..."
Muistan kun "sata vuotta" sitten oltiin perheen kanssa Kanarialla. Siellä espanjalainen myyjä innostui aivan valtavasti, kun kuuli, että olemme Suomesta. Hän alkoi puhumaan suomea NIIIIIIN nopeassa tempossa, että piti korvaläpysköjä höröttää satasella, että olisi saanut puheensorinasta tallennettua edes osan lauseitten sanoista. Kukaan suomalainen ei varmaankaan koskaan ikinä oppisi puhumaan niin nopeaan. Myyjän puhe kuulosti koommilliselta.
Mietin tässä, että niinköhän nopiaatte sinäkin oot puhunut:)

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Miksi ihmeessä alennuit kommentoimaan itsellesi?

H.

Nyt olen ihan ymmälläni.
Vastasin SINUN kommenttiisi; olenko minä nyt sinä.
Aloitus ei tietenkään ole minun; minä enedes osaisi kirjoittaa noin lapsellisesti.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ei ole ja olet oikeassa: aloitus on lapsellisesti ja sekavasti muotoiltu, mutta aihe, siis puherytmi ja nopeus ovat kiinnostavia. Katsotaan jos saisimme kaikesta huolimatta asiallista keskustelua aikaan siitä.
Muistan kun tulimme Ruotsiin v. 87 ja parin kuukauden päästä eka reissulle Suomeen miten melkein nukahdin kuunnellessani uutisia Suomen tv:stä. Niiiiin hitaaasti papat ja mummut haaaastelivat että mielenkiintoni ehti lopahtaa jo ennenkuin he (uutistenlukijat) olivat saaneet sanat ulos suustaan. Mamma sanoi että ne puhuu ihan normaalisti; minä olin omaksunut vieraan puhenopuden.
Nyt luulen että puheeni on taas hidastunut normaaliin ruotsalaiseen puherytmiin.

Lue lisää

Missäs sitä niin nopeasti puhutaan ihan yleisesti ja kaikki?
Kyllä suomenkieltäkin kuulee joskus puhuttavan niin nopeaan, ettei meinaa aivot perässä pysyä. Luulen, että suomalaiset uutistenlukijat on oikein kurssitettu puhumaan hitaasti ja selvästi, ettei mene mitään ohi. Niinhän ruotsalaiset uutistenlukijatkin puhuvat paljon hitaammin kuin mitä tuolla kadulla kuulee ruotsia.

Latinoilla taas on se oma säkättävä tyylinsä ja sitten, kun puhuvat ruotsia vielä murtaen, niin ei siitä ota selvää, mitä ne haluavat sanoa.
Miten usein minultakin on kysytty; förstår du svenska? Kun myöntää ymmärtävänsä, niin sitten alkaa omalla kielellään murtaen tulemaan sellaista nopeaa sönkötystä, mistä en ymmärrä yhtään mitään. Kun alkaa utelemaan tarkemmin, että mitä sinulla nyt sitten oli asiaa, niin sanotaan hyvin syyttävän näköisenä; du sa du förstår svenska.
Njaa, joo. Svenska förstår jag, men prata svenska då.

Heikunkeikku kirjoitti:

"Paloma..."
Muistan kun "sata vuotta" sitten oltiin perheen kanssa Kanarialla. Siellä espanjalainen myyjä innostui aivan valtavasti, kun kuuli, että olemme Suomesta. Hän alkoi puhumaan suomea NIIIIIIN nopeassa tempossa, että piti korvaläpysköjä höröttää satasella, että olisi saanut puheensorinasta tallennettua edes osan lauseitten sanoista. Kukaan suomalainen ei varmaankaan koskaan ikinä oppisi puhumaan niin nopeaan. Myyjän puhe kuulosti koommilliselta.
Mietin tässä, että niinköhän nopiaatte sinäkin oot puhunut:)

Lue lisää

:))
Emmä tiedä.
Niin vissiin.
Muistan vain eka Ahvenanmaanristeilyn Tukholmasta keväällä -87, toisen suomalais-kolumbialaisenperheen kanssa. Olimme juuri tulleet USA:sta ja kailotimme niin kovalla äänellä espanjaa, suomea ja englantia (kolme aikuista ja kolme lasta) että koko ravintolan osasto tyhjeni ympäriltämme. Meillä oli hauskaa :)

Paloma.se.co kirjoitti:

Nyt olen ihan ymmälläni.
Vastasin SINUN kommenttiisi; olenko minä nyt sinä.
Aloitus ei tietenkään ole minun; minä enedes osaisi kirjoittaa noin lapsellisesti.

Osaat kuitenkin mollata aloitusta typerästi.

jotain.osaat kirjoitti:

Osaat kuitenkin mollata aloitusta typerästi.

"kun olette avanneet latinaläpenne?
Entä desipelit, matala, hillitty, heti kitarisat kaakkoon ja satakymmenen ulos?"
Aikuisenihmisen harkittua puhetta???

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Missäs sitä niin nopeasti puhutaan ihan yleisesti ja kaikki?
Kyllä suomenkieltäkin kuulee joskus puhuttavan niin nopeaan, ettei meinaa aivot perässä pysyä. Luulen, että suomalaiset uutistenlukijat on oikein kurssitettu puhumaan hitaasti ja selvästi, ettei mene mitään ohi. Niinhän ruotsalaiset uutistenlukijatkin puhuvat paljon hitaammin kuin mitä tuolla kadulla kuulee ruotsia.

Latinoilla taas on se oma säkättävä tyylinsä ja sitten, kun puhuvat ruotsia vielä murtaen, niin ei siitä ota selvää, mitä ne haluavat sanoa.
Miten usein minultakin on kysytty; förstår du svenska? Kun myöntää ymmärtävänsä, niin sitten alkaa omalla kielellään murtaen tulemaan sellaista nopeaa sönkötystä, mistä en ymmärrä yhtään mitään. Kun alkaa utelemaan tarkemmin, että mitä sinulla nyt sitten oli asiaa, niin sanotaan hyvin syyttävän näköisenä; du sa du förstår svenska.
Njaa, joo. Svenska förstår jag, men prata svenska då.

Lue lisää

Latinojen "säkättävä" puhe johtuu espanjan kielen puherytmistä ja etenkin äänteiden lyhyestä kestosta. Sinulle se on "säkätystä",
heille sinun puheesi on laahaavaa venyttelyä ja laulamista.

hunksz kirjoitti:

"NuijaJaTosinuija"

Minusta Paloma kirjoittaa Suomea hyvin.

H.

Ja ymmärryksessäkin on jotain pahasti vialla. Vaikkei se mikään uutinen enää ole. Kommentti oli osoitettu sinulle itsellesi, siis palstan hunkszukalle. - Sinun kannattaisi opetella kirjoittamaan suomen kieltä. Voisit ymmärtääkin paremmin!

Paloma.se.co kirjoitti:

Latinojen "säkättävä" puhe johtuu espanjan kielen puherytmistä ja etenkin äänteiden lyhyestä kestosta. Sinulle se on "säkätystä",
heille sinun puheesi on laahaavaa venyttelyä ja laulamista.

Lue lisää

"""heille sinun puheesi on laahaavaa venyttelyä ja laulamista."""

Niinkö ne ovat minusta sinulle sanoneet? Enhän minä edes osaa laulaa.

Sitähän minä justiinsa yritin tolkuttaa sinulle, että he puhua säkättävät muitakin kieliä sillä omalla säkättävällä tyylillään, mikä on heidän omalle kielelleen ominaista. Mutta eihän espanjaa ja ruotsia kuulu samalla rytmillä puhua, jos haluaa tulla ymmärretyksi. Ne ovat kaksi ihan eri kieltä ja Ruotsissa puhutaan ruotsia (tai suomea) eikä espanjaa.
Jos latinoista kuulostaa laahaavalta meidän kielemme, niin se on heidän oma ongelmansa. Nyt ollaan Ruotsissa eikä Etelä-Amerikassa.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

"""heille sinun puheesi on laahaavaa venyttelyä ja laulamista."""

Niinkö ne ovat minusta sinulle sanoneet? Enhän minä edes osaa laulaa.

Sitähän minä justiinsa yritin tolkuttaa sinulle, että he puhua säkättävät muitakin kieliä sillä omalla säkättävällä tyylillään, mikä on heidän omalle kielelleen ominaista. Mutta eihän espanjaa ja ruotsia kuulu samalla rytmillä puhua, jos haluaa tulla ymmärretyksi. Ne ovat kaksi ihan eri kieltä ja Ruotsissa puhutaan ruotsia (tai suomea) eikä espanjaa.
Jos latinoista kuulostaa laahaavalta meidän kielemme, niin se on heidän oma ongelmansa. Nyt ollaan Ruotsissa eikä Etelä-Amerikassa.

Lue lisää

Joo joo, mitä tosta turhaan edes jatkaa. Kulttuurirelativismi koskee myös lingvistiikkaa ja sisäänpäin lämpiävä asenteesi tekee kaiken keskustelun lähes mahdottomaksi.
Sinulla on epämiellyttävä tapa puhua alentavasti tai halveksuvasti muiden kansojen tavoista, jopa heidän puhetyylistään, joka ei passaa sinun hienostuneeseen korvaasi. Suomenkielinen korostus tai aksentti ei ole yhtään sen kauniimpaa tai helpompaa...ellei itse satu olemaan suomalainen.
Henkilökohtaisesti tykkään että kaikki voimakkaat ulkomaalaiset korostukset vaikeuttavat ymmärtämistä, arabian äänteiden vähyys, espanjan lyhyet äänteet ja umlautin täydellinen puuttuminen, kiinan, japanin ja korean intonaation erilaisuus....esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin.

Paloma.se.co kirjoitti:

:))
Emmä tiedä.
Niin vissiin.
Muistan vain eka Ahvenanmaanristeilyn Tukholmasta keväällä -87, toisen suomalais-kolumbialaisenperheen kanssa. Olimme juuri tulleet USA:sta ja kailotimme niin kovalla äänellä espanjaa, suomea ja englantia (kolme aikuista ja kolme lasta) että koko ravintolan osasto tyhjeni ympäriltämme. Meillä oli hauskaa :)

Lue lisää

Ja piditte kovaa meteliä täysin muista ihmisistä piittaamatta. Kutsutaanko sitä sivistykseksi?

OnneksiEnOllutASiellä kirjoitti:

Ja piditte kovaa meteliä täysin muista ihmisistä piittaamatta. Kutsutaanko sitä sivistykseksi?

Kyllä hän nyt varmaan on oppinut jo ihmisten tavoille uudestaan, mutta pitää ymmärtää, että kun ihminen niinkin kauan on asunut sivistyksen ulkopuolella villikansan joukossa, niin ne tavat tarttuvat.
Sellaisiahan ne ovat latinot(kin) aluksi huutajia kaikki tänne sivistyksen pariin tultuaan aivan kuin toiset olisivat kuulovammaisia. Kuulovammaiseksi niitten kanssa helposti meinaa tullakin, kun joku ihan korvan juuressa päästää äänensä valloilleen ja alkaa keskustelemaan kadun toisessa päässä olevalle.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Kyllä hän nyt varmaan on oppinut jo ihmisten tavoille uudestaan, mutta pitää ymmärtää, että kun ihminen niinkin kauan on asunut sivistyksen ulkopuolella villikansan joukossa, niin ne tavat tarttuvat.
Sellaisiahan ne ovat latinot(kin) aluksi huutajia kaikki tänne sivistyksen pariin tultuaan aivan kuin toiset olisivat kuulovammaisia. Kuulovammaiseksi niitten kanssa helposti meinaa tullakin, kun joku ihan korvan juuressa päästää äänensä valloilleen ja alkaa keskustelemaan kadun toisessa päässä olevalle.

Lue lisää

Jos hän on löytänyt puuttuvan umlautin ;)))

mikäliekään kirjoitti:

Jos hän on löytänyt puuttuvan umlautin ;)))

Nimimerkistäsi päätellen olet pihalla kuin lumiukko.
Umlautilla oikeestaan tarkoitin vain näitä meidän pisteillä kruunattuja vokaaleja ja y:tä.
Mutta myöskään siirtymää ei vastaavasti ole takavokaaleista etuvokaaleihin. Espanjankielessä lausutaan vain viisi vokaalia: a, e, i, o ja u.
Arabiassa (olen kuullut kerrottavan) vokaaleja on vieläkin vähemmän.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Umlaut

Paloma.se.co kirjoitti:

Nimimerkistäsi päätellen olet pihalla kuin lumiukko.
Umlautilla oikeestaan tarkoitin vain näitä meidän pisteillä kruunattuja vokaaleja ja y:tä.
Mutta myöskään siirtymää ei vastaavasti ole takavokaaleista etuvokaaleihin. Espanjankielessä lausutaan vain viisi vokaalia: a, e, i, o ja u.
Arabiassa (olen kuullut kerrottavan) vokaaleja on vieläkin vähemmän.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Umlaut

Lue lisää

Ehkä hän ajatteli että se on joku Pokemon :))

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Miksi ihmeessä kommentoit tällaista lasten-kakka-aloitusta?
Mielestäni sinusta riittäisi parenpaankin.
Paljonkin parenpaan.
Vai onko aloitus omasi? :)

H.

Lue lisää

Onko tämä sama nimimerkki joka aukoo päätään muuallakin keskustelupalstoilla.

Jos höpöttää yhtä sekavasti kuin kirjoittaa, aidot kuuntelijat voivat olla vähissä. Ellei oikeasti ole jotain tärkeää ja erityisen mielenkiintoista kerrottavaa, veikkaan, ettei yllä kirjoittanutta savolais.akkaa kukaan jaksa kauaa kuunnella - puhumisen vauhdistaan riippumatta. En ihmettele, että kuulijat pakenevat paikalta.

Oletko tosiaankin joskus pystynyt puhumaan samaa vauhtia kuin ajattelet?
Minusta se kuulostaa paljon erikoisemmalta kuin se, että ajatukset kulkevat paljon puhetta edellä.

"kivempaa kun voi peruuttaa.."

Niin, paitsi kun olet kerinnyt painaa "lähetä".
Sen jälkeen se onkin netissä forev... anteeksi ikuisesti.

expimot kirjoitti:

"kivempaa kun voi peruuttaa.."

Niin, paitsi kun olet kerinnyt painaa "lähetä".
Sen jälkeen se onkin netissä forev... anteeksi ikuisesti.

Joo, tru...totta tuo. Nähnyt joskus jonkun nörden peräti vetämässä netin uumenista vuosia jo poistuneena olleen profiilikuvan. Että vaikka ite poistelee, siellä jossain välimuistista kaikki löytyy.

Olisipa mullakin sellainen.

No tulihan se sieltä, tämänkin aloituksen pointti.

Paloma, kävelen melkein päivittäin juna-aseman ohi, ja joskus miettinyt että mahtaa olla aika siistiä kuulla äänensä, tuhansista megafooneista ympäri maan :)

"Paloma.."
Aikamoisen Rrrrrohkea nainen olet ollut (varmaan vieläkin) jos oot monikymmentuhantisen yleisön edessä kuuluttanut englannin kielellä, joka ei alkujaan ees ole sinun äidinkielesi.
Plussan lykkään sulle. Harva ihminen rohekenisi avata suunsa vastaavassa tilanteessa.
Älkäätte unohtako sitte, että oon minäkin tanssinut balettia kaksistaan Jorma Uotisen kaa yleisön eessä, että en minäkään nyt sentäs mikään vainen vaan ole:)

Heikunkeikku kirjoitti:

"Paloma.."
Aikamoisen Rrrrrohkea nainen olet ollut (varmaan vieläkin) jos oot monikymmentuhantisen yleisön edessä kuuluttanut englannin kielellä, joka ei alkujaan ees ole sinun äidinkielesi.
Plussan lykkään sulle. Harva ihminen rohekenisi avata suunsa vastaavassa tilanteessa.
Älkäätte unohtako sitte, että oon minäkin tanssinut balettia kaksistaan Jorma Uotisen kaa yleisön eessä, että en minäkään nyt sentäs mikään vainen vaan ole:)

Lue lisää

Mä olen soittanut bändini kanssa telkkarissa ja kerran Ruben Stiller kysyi multa kadulla "mitä et voisi antaa anteeksi?". Sekin näytettiin telkkarissa.

hmp.f kirjoitti:

Paloma, kävelen melkein päivittäin juna-aseman ohi, ja joskus miettinyt että mahtaa olla aika siistiä kuulla äänensä, tuhansista megafooneista ympäri maan :)

lentokentillä aina pienenä palomana (tai siis nuorempana) ajattelin miten somaa olisi saada kuulla äänensä kaiuttimista neljällä eri kielellä..."ladies and gentlemen, last call flight number bla bla bla to Timbuktu..."
on siinä se oma viehätyksensä

expimot kirjoitti:

Mä olen soittanut bändini kanssa telkkarissa ja kerran Ruben Stiller kysyi multa kadulla "mitä et voisi antaa anteeksi?". Sekin näytettiin telkkarissa.

Hieno juttu:) Ookko ylypiä häh:)
No mitä vastasit, että mitä et voisi antaa anteeksi? Jos sen oot telkkarissa sanonut, niin hyvin voit sen sanoa nytkin. Joo, alkoi pikkusen vaivaamaan.
Telkkarissa oon minäkin ollut. Noh, en sentäs majaillut alvariin, vaan pari kertaa norkoillut. Ekalla kerralla tahdottiin kuvata mua aittan nurkalla siks, koska ohjaajan mielestä mun hiukset olivat niin hienot (väriltään).
Toka kerta oli (noin puolitoista vuotta sitten telkkarissa esitetty) dokumentti. Annoin vanhoja kaitafilmejä lainaksi ja niistä otettiin otoksia siihen dokumenttiin.
Meidän tanskandoggitkin siellä kirmaili sata mittarissa. Kun ilmoitettiin, koska se telkkarissa näytetään, niin oijeeee ku teki mieli täälä palstalla siitä mainita. En kuitenkaan rohjennut.

Heikunkeikku kirjoitti:

"Paloma.."
Aikamoisen Rrrrrohkea nainen olet ollut (varmaan vieläkin) jos oot monikymmentuhantisen yleisön edessä kuuluttanut englannin kielellä, joka ei alkujaan ees ole sinun äidinkielesi.
Plussan lykkään sulle. Harva ihminen rohekenisi avata suunsa vastaavassa tilanteessa.
Älkäätte unohtako sitte, että oon minäkin tanssinut balettia kaksistaan Jorma Uotisen kaa yleisön eessä, että en minäkään nyt sentäs mikään vainen vaan ole:)

Lue lisää

Olin vain 22 vuotta silloin eikä minua kauheesti peloittanut mikään silloin. Englanninkielen taitonikin oli ihan uunituoretta....ja ei mitään niin ihmeellistä. Olimme kuitenkin pestautuneet virallisiksi tulkeiksi ja kielenkääntäjiksi näihin suuriin arvokilpailuihin ja oli se hieno kokemus.
Toinen samantapainen juttu oli muutama vuosi sen jälkeen kun olimme virallisia Suomen edustajia (delegaatteja) uinnin mm-kisoissa entisessä kotikaupungissani. Uimajoukkue tosi koostui vain yhdestä uinmarista, plus hierojasta, valmentajasta ja parista muusta tukihenkilöstä. Mutta saimme kantaa lippua ja olla mukana kaikissa tilaisuuksissa.

expimot kirjoitti:

Mä olen soittanut bändini kanssa telkkarissa ja kerran Ruben Stiller kysyi multa kadulla "mitä et voisi antaa anteeksi?". Sekin näytettiin telkkarissa.

En tiennytkään että sulla on bandi. Wow.
Millasta musiikkia soitatte?

Paloma.se.co kirjoitti:

Olin vain 22 vuotta silloin eikä minua kauheesti peloittanut mikään silloin. Englanninkielen taitonikin oli ihan uunituoretta....ja ei mitään niin ihmeellistä. Olimme kuitenkin pestautuneet virallisiksi tulkeiksi ja kielenkääntäjiksi näihin suuriin arvokilpailuihin ja oli se hieno kokemus.
Toinen samantapainen juttu oli muutama vuosi sen jälkeen kun olimme virallisia Suomen edustajia (delegaatteja) uinnin mm-kisoissa entisessä kotikaupungissani. Uimajoukkue tosi koostui vain yhdestä uinmarista, plus hierojasta, valmentajasta ja parista muusta tukihenkilöstä. Mutta saimme kantaa lippua ja olla mukana kaikissa tilaisuuksissa.

Lue lisää

Kivoja muisteloita.
Minullakin on monia muisteloita, jotka ovat hautautuneet johonkin ties minne, eikä niitä ajattele piiiiiitkiiiin aikoihin. Ei edes muista niitä. Sitten joku sanoo tai kirjoittaa jotakin ja niin vaan yhtäkkiä sieltä "ties mistä" putkahtaa esiin ne tutut tapahtumat kirkkaana muistona, kuin olisivat eilen tapahtuneet. Hiton kivaa, kun ne putkahdukset aina piipahtelee täs päiväs.

Heikunkeikku kirjoitti:

Kivoja muisteloita.
Minullakin on monia muisteloita, jotka ovat hautautuneet johonkin ties minne, eikä niitä ajattele piiiiiitkiiiin aikoihin. Ei edes muista niitä. Sitten joku sanoo tai kirjoittaa jotakin ja niin vaan yhtäkkiä sieltä "ties mistä" putkahtaa esiin ne tutut tapahtumat kirkkaana muistona, kuin olisivat eilen tapahtuneet. Hiton kivaa, kun ne putkahdukset aina piipahtelee täs päiväs.

Lue lisää

Minullekin tuli mieleen toi kuuluttaminen kun joku otti ja kehaisi omia puhetaitojaan :) Että joo, olenhan minäkin: Olin muuten puhetaidon kurssilla collegessa USA:ssa ja meillä oli tosi kriittinen profe mutta ei se koskaan ollut pahemmin minun kimpussani. Mutta kyllä oli minullakin perhosia masussa kun piti pitää puheita kurssitovereille kielellä joka oli heidän äidinkielensä, ei minun. Julkinen puhuminen on vaativa asia ja monet tutisivat kuin haavanlehdet kun niiden vuoro tuli. Minäkin pelkäsin, mutta suomalaisella sisulla....

Heikunkeikku kirjoitti:

Hieno juttu:) Ookko ylypiä häh:)
No mitä vastasit, että mitä et voisi antaa anteeksi? Jos sen oot telkkarissa sanonut, niin hyvin voit sen sanoa nytkin. Joo, alkoi pikkusen vaivaamaan.
Telkkarissa oon minäkin ollut. Noh, en sentäs majaillut alvariin, vaan pari kertaa norkoillut. Ekalla kerralla tahdottiin kuvata mua aittan nurkalla siks, koska ohjaajan mielestä mun hiukset olivat niin hienot (väriltään).
Toka kerta oli (noin puolitoista vuotta sitten telkkarissa esitetty) dokumentti. Annoin vanhoja kaitafilmejä lainaksi ja niistä otettiin otoksia siihen dokumenttiin.
Meidän tanskandoggitkin siellä kirmaili sata mittarissa. Kun ilmoitettiin, koska se telkkarissa näytetään, niin oijeeee ku teki mieli täälä palstalla siitä mainita. En kuitenkaan rohjennut.

Lue lisää

En oo ylpeä, pikemminkin vaivautunut... tai olin, nyt on jo aika hoitanut eikä tunnu enää missään.

Sanoin Rubenille suunnilleen näin: "ei nyt tule heti mieleen sellaista mitä en voisi antaa anteeksi, mutta mun mielestä Arja Alho pitäisi armahtaa jo". Oli vuosi 1997.

Niin ja oon mä ollut radiossakin muutaman kerran.

Paloma.se.co kirjoitti:

En tiennytkään että sulla on bandi. Wow.
Millasta musiikkia soitatte?

Bändi on yhä olemassa, mutta minä en enää ole siinä. Soittelen nykyään vain omaksi ilokseni. Rokkia oon aina soittanut.

Paloma.se.co kirjoitti:

Minullekin tuli mieleen toi kuuluttaminen kun joku otti ja kehaisi omia puhetaitojaan :) Että joo, olenhan minäkin: Olin muuten puhetaidon kurssilla collegessa USA:ssa ja meillä oli tosi kriittinen profe mutta ei se koskaan ollut pahemmin minun kimpussani. Mutta kyllä oli minullakin perhosia masussa kun piti pitää puheita kurssitovereille kielellä joka oli heidän äidinkielensä, ei minun. Julkinen puhuminen on vaativa asia ja monet tutisivat kuin haavanlehdet kun niiden vuoro tuli. Minäkin pelkäsin, mutta suomalaisella sisulla....

Lue lisää

Joo toi julkinen puhuminen on monelle kova paikka.

Muista yhden työtilaisuuden jossa kaikkien piti esitellä lyhyesti itsensä. Kun tuli yhden kollegan vuoro, hän esittäytyi: "piip piip piip piip...", ilmeisesti vinoili mutisijoille tai jotain. Kun lopetti piippityksensä ja käänsi katseensa seuraavaan, alkoi tämä vuorostaan esitellä itseään. Kukaan ei reagoinut millään tavalla tapahtuneeseen.

Ihmettelin että mitä äsken tapahtui ja tulin siihen tulokseen, että suurin osa ei edes huomannut että kaveri ei oikeasti puhunut. Ilmeisesti jännittivät niin paljon tilannetta ja omaa vuoroaan että eivät kuulleet muuta.

...tai sitten ne muutkin vain ihmettelivät hiljaa tapahtunutta.

Paloma.se.co kirjoitti:

Olin vain 22 vuotta silloin eikä minua kauheesti peloittanut mikään silloin. Englanninkielen taitonikin oli ihan uunituoretta....ja ei mitään niin ihmeellistä. Olimme kuitenkin pestautuneet virallisiksi tulkeiksi ja kielenkääntäjiksi näihin suuriin arvokilpailuihin ja oli se hieno kokemus.
Toinen samantapainen juttu oli muutama vuosi sen jälkeen kun olimme virallisia Suomen edustajia (delegaatteja) uinnin mm-kisoissa entisessä kotikaupungissani. Uimajoukkue tosi koostui vain yhdestä uinmarista, plus hierojasta, valmentajasta ja parista muusta tukihenkilöstä. Mutta saimme kantaa lippua ja olla mukana kaikissa tilaisuuksissa.

Lue lisää

Toinen yritys. Vastasin jo, vaan ei lähtenyt lentelemään viesti palstalle.
Arvelinkin, että olet ollut kovin nuori, mutta siitä huolimatta olet ollut varsin rohkea tyyppi. Rohkeutesi on tuuppinut sinua jos jonnekin. Minusta hyvä asia ja öh kadehdittavaa.

expimot kirjoitti:

En oo ylpeä, pikemminkin vaivautunut... tai olin, nyt on jo aika hoitanut eikä tunnu enää missään.

Sanoin Rubenille suunnilleen näin: "ei nyt tule heti mieleen sellaista mitä en voisi antaa anteeksi, mutta mun mielestä Arja Alho pitäisi armahtaa jo". Oli vuosi 1997.

Niin ja oon mä ollut radiossakin muutaman kerran.

Lue lisää

Jos mä nyt jotakin, niin sä sit taas vetäsisit esille muuta.
Luovutan. Olishan mulla jotakin vielä, vaan jätän väliin, kun kuiteskin sulla olis parempaa:)
Mutta mulle jää ilahduttava asia, että voin sanoa keskustelleeni jonkinasteisen julkkiksen kaa :)

expimot kirjoitti:

En oo ylpeä, pikemminkin vaivautunut... tai olin, nyt on jo aika hoitanut eikä tunnu enää missään.

Sanoin Rubenille suunnilleen näin: "ei nyt tule heti mieleen sellaista mitä en voisi antaa anteeksi, mutta mun mielestä Arja Alho pitäisi armahtaa jo". Oli vuosi 1997.

Niin ja oon mä ollut radiossakin muutaman kerran.

Lue lisää

Kerro mulle tosta Arja Alhosta.
Mitä se on tehnyt?

Paloma.se.co kirjoitti:

Kerro mulle tosta Arja Alhosta.
Mitä se on tehnyt?

"Paloma.se.co"

Kuten nainen aina.
Hän itki.

H.

hmp.f kirjoitti:

Paloma, kävelen melkein päivittäin juna-aseman ohi, ja joskus miettinyt että mahtaa olla aika siistiä kuulla äänensä, tuhansista megafooneista ympäri maan :)

Minusta se olisi todella tylsää. En luovuttaisi ääntäni moiseen käyttöön, en edes kohtuullisen isostakaan rahasummasta.

Se on kyllä ihan hirrrveen karrrseeta jos ihminen puhuu vaikka ei ole mitään asiaa.

Vieläpelottavampaa kirjoitti:

Se on kyllä ihan hirrrveen karrrseeta jos ihminen puhuu vaikka ei ole mitään asiaa.

Joskus tapaa sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat taukoamatta, eikä heistä oikein tiedä, ajatteleeko hän vain ääneen vai puhuuko hän minulle, onko sitä toisen kuultavaksi tarkoitettukaan.

Voin hyvin ymmärtää, että se "viisaus" on kuin juuri sinulle muutenkin ihmisiä eriarvoisina pitävänä tarkoitettu.

Itse taas en voi kuvitellakaan, että minulle olisi ihmisen ansaitsemisesta kiinni niin pieni asia, alentuako vastaamaan hänen kysymykseensä vai ei. Kukaan ei ole minulle niin ala-arvoinen tai vähäpätöinen, että ohittaisin hänen kysymyksensä minulle siksi, että hän ei ole sitä ansainnut.

Jos jätän kokonaan vastaamatta minulle osoitettuun kysymykseen, mitä hyvin harvoin tapahtuu, niin silloin se johtuu siitä, että kysymys on minulle hankala, liian vaikea, enkä tiedä miten siihen vastaisin tai sitten en edes ole ymmärtänyt kysymystä ja esitän helposti vastakysymyksen, mitä hän sillä kysymyksellään ajaa takaa.

Itse kysyjän ansaitsemisella vastaukseen siinä ei ole osaa eikä arpaa.

Olen käyttänyt tätä facen taktiikkaa iät ja ajat, en suosittele kenellekään. Jos on jotain sanottavaa niin se täytyy sanoa, sekä myös ottaa tila siltä toiselta joka vaan puhuu.
Kaikki voisi olla toisin kun olisi puhunut ja samalla tullut myös kuulluksi. On se hyvä että nykyajan lapset saavat retoriikka opetusta koulussa ja uskaltavat ottaa paikkansa. Eivät ole enää samanlaisia nynnyjä kuin isovanhempansa.

hytinäx1 kirjoitti:

Olen käyttänyt tätä facen taktiikkaa iät ja ajat, en suosittele kenellekään. Jos on jotain sanottavaa niin se täytyy sanoa, sekä myös ottaa tila siltä toiselta joka vaan puhuu.
Kaikki voisi olla toisin kun olisi puhunut ja samalla tullut myös kuulluksi. On se hyvä että nykyajan lapset saavat retoriikka opetusta koulussa ja uskaltavat ottaa paikkansa. Eivät ole enää samanlaisia nynnyjä kuin isovanhempansa.

Lue lisää

Minun suurin "heikkouteni" näillä palstoilla on aina ollut liian positiivinen suhtautuminen kanssaihmisiin: uskon aina kaikista vain parasta. Se saa minut vastaamaan kaikenlaisiin kysymyksiin jotka on tarkoitettu vain mollaamaan, ärsyttämään, pilkkaamaan ja olen erinomainen uhri palstakiusaajille, trolleille ja sen sellaisille.

Vastaan melkein aina kaikille jotka osoittavat sanansa minulle: useat ilkeämieliset letkautukset eivät olisi ansainneet vastausta.
Sitten taas on kysymyksiä jotka ansaitsevat vastauksen: ehkä lyhyen ja tyhjentävän. Se riittää.'
Väärinkäsitykset anasiatsevat selittelyn, jos asia sillä voidaan korjata. Jos ei niin tilanteesta tulee todellakin pateettinen ;)

Elikkä, päinvastoin mitä siivoojaparka yritti sönkätä tossa ylempänä: minun ongelmani ei ole se että pitäisin ihmisiä eriarvoisina. Pikemminkin päinvastoin. Kysymykset jotka minulle esitetään (täällä palstalla) voivat olla hyvinkin eriarvoisia ja ansaita jopa tulla ohitetuiksi. Mun tarvii vielä oppia tän elämän aikana valitsemaan taisteluni.

Paloma.se.co kirjoitti:

Minun suurin "heikkouteni" näillä palstoilla on aina ollut liian positiivinen suhtautuminen kanssaihmisiin: uskon aina kaikista vain parasta. Se saa minut vastaamaan kaikenlaisiin kysymyksiin jotka on tarkoitettu vain mollaamaan, ärsyttämään, pilkkaamaan ja olen erinomainen uhri palstakiusaajille, trolleille ja sen sellaisille.

Vastaan melkein aina kaikille jotka osoittavat sanansa minulle: useat ilkeämieliset letkautukset eivät olisi ansainneet vastausta.
Sitten taas on kysymyksiä jotka ansaitsevat vastauksen: ehkä lyhyen ja tyhjentävän. Se riittää.'
Väärinkäsitykset anasiatsevat selittelyn, jos asia sillä voidaan korjata. Jos ei niin tilanteesta tulee todellakin pateettinen ;)

Elikkä, päinvastoin mitä siivoojaparka yritti sönkätä tossa ylempänä: minun ongelmani ei ole se että pitäisin ihmisiä eriarvoisina. Pikemminkin päinvastoin. Kysymykset jotka minulle esitetään (täällä palstalla) voivat olla hyvinkin eriarvoisia ja ansaita jopa tulla ohitetuiksi. Mun tarvii vielä oppia tän elämän aikana valitsemaan taisteluni.

Lue lisää

Jaha.
Nyt aloitkin sitten puhumaan ihan eri asiasta kuin alunperin.

Nyt puhut kysymyksistä etkä kysyjistä niinkuin siinä facelta lukemassasi sinulle tarkoitetussa "viisaudessa" luki:

"Harkitse aina ennenkuin vastaat:
ansaitseeko kysyjä selityksen
tai vastauksen
vai ainoastaan ohituksen."

Minusta jokainen kysyjä, naamaan tai nimeen katsomatta, on ansainnut jonkunlaisen vastauksen jo siinä, että esittää kysymyksen.

korppis on kova huutamaan niin se kehuu kun saa orkun

Jopa poliittisessa keskustelussa voi erottaa mihin puolueeseen tai aatteeseen puhuja kuuluu. Ainakin täällä oikeistolaiset poliitikot puhuvat hyvin selkeästi ja itsevarmasti vaikka he olisivatkin väärässä.
Ja täytyy sanoa että Ruotsin aiemmin vihatuimman puolueen puheenjohtajan , saatuaan puhe-ja ilmasiuopetusta, hänen suosionsa senkun vain kasvaa.

Entisessä työpaikassa toimitusjohtajamme kertoi harjoitellevansa puhetta etukäteen kotona peilin edessä ja pyysi myös arvosteluja aviopuolisoltaan. Koskaan hän ei "kylmiltään" tullut henkilökunnan eteen missään palaverissa eikä muuhunkaan työasioita koskevaan tapaamiseen.
Jos hänet yllätti kysymyksellä, jota hän ei ollut harjoitellut, jäi hän sanattomaksi.

Oliko teitä suurikin joukko?

hytinäx1 kirjoitti:

Entisessä työpaikassa toimitusjohtajamme kertoi harjoitellevansa puhetta etukäteen kotona peilin edessä ja pyysi myös arvosteluja aviopuolisoltaan. Koskaan hän ei "kylmiltään" tullut henkilökunnan eteen missään palaverissa eikä muuhunkaan työasioita koskevaan tapaamiseen.
Jos hänet yllätti kysymyksellä, jota hän ei ollut harjoitellut, jäi hän sanattomaksi.

Lue lisää

Minkä alan yrityksen johtajasta kerroit?

Niitä esitelmiä tosiaan jouduttiin pitämään luokan edessä muutamankin kerran vuodessa eri aineitten tunneilla.
Lisäksi jouduttiin koulussa ja joillakin kursseillakin pitämään extempore esitelmiä. Viisi minuuttia luokan ulkopuolella aikaa valmistautua esitelmään. Oikeastaan ne oli sitä helpointa laatua, kun siinä ei ehtinyt etukäteen jännittämään, eikä vaatimukset olleet niin kovin korkeat aihesisällön suhteen.

Joskus puheiden aloittaminen voi tuntua vaikealta, vaikka puhe olisi jo odottamassa taskussa valmiiksi kirjoitettuna. Mieleeni muistui yksi oma kokemukseni muutamien vuosien takaa, kun puheiden pitäminen ei meinannut millään käynnistyä.

Olin saanut kutsun entisen työpaikkani yhden entisen osakkaan hautajaisiin ja huomasin joutuneeni edustamaan yhdessä yhden DI-kollegan kanssa ko. firman entisiä työntekijöitä. Omistajia ja liiketuttavia tapasimme myös hautajaisissa ja muistotilaisuudessa.

Koska jouduin ajamaan liki sata kilometriä hautajaisiin, minulla oli hyvää aikaa mietiskellä vainajaa ja häneen liittyviä kuvioita vuosien varrelta. Vainajalla oli ollut paljon erikoisia, mielenkiintoisia kuvioita takanaan, ja olin saanut tutustua myös hänen perheeseensä. Kaikki esille nousseet muistot olivat jollain tapaa positiivisia. Ne alkoivat keskusteluistamme ennen työsuhteeni alkamista ja monenlaisista sekä työhön että yksityisiin kuvioin liittyvistä asioista.

Kestityksen siirryttyä muistotilaisuudessa kahvitteluvaiheeseen pyydettiin ihmisiä kertomaan omia muistojaan vainajasta. Pitkän hiljaisuuden aikana ehdotin fiksulle DI-kollegalleni, että hän olisi ottanut puheenvuoron. Hän kieltäytyi ja jonkin ajan päästä nousin sitten spontaanisti itse ylös ja kerroin matkalla mieleeni nousseita muisteluksia. Koin, etten varsinaisesti pitänyt puhetta, vaan muistelin mielenkiintoisia asioita vainajasta yhteisten vuosien varrelta. Jotkut kertomani asiat nostivat hymyn kuulijoiden huulille ja välillä kuului pieniä naurahduksiakin.

Oli mukava huomata, että konstailettoman puheenvuoroni jälkeen monet ihmiset alkoivat kertoa omia muistojaan ja pitää puheitakin.
Vainajan vaimo kävi kiittämässä minua puheestani. Moni muukin antoi positiivista palautetta ja jotkut halusivat kiittää ja jakaa kanssani mukavia, persoonallisia muistoja, joita puheenvuoroni oli nostanut heidän mieliinsä.

Ei yhtään hassumpi kokemus, vaikka epäröin ja epäilin ottamaani roolia ko. tilaisuudessa. Joskus spontaani puhe voi olla parempikin kuin hiottu viralliselta kuulostava ja huolellisesti kirjallisesti valmisteltu (muisto)puhe.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Joskus puheiden aloittaminen voi tuntua vaikealta, vaikka puhe olisi jo odottamassa taskussa valmiiksi kirjoitettuna. Mieleeni muistui yksi oma kokemukseni muutamien vuosien takaa, kun puheiden pitäminen ei meinannut millään käynnistyä.

Olin saanut kutsun entisen työpaikkani yhden entisen osakkaan hautajaisiin ja huomasin joutuneeni edustamaan yhdessä yhden DI-kollegan kanssa ko. firman entisiä työntekijöitä. Omistajia ja liiketuttavia tapasimme myös hautajaisissa ja muistotilaisuudessa.

Koska jouduin ajamaan liki sata kilometriä hautajaisiin, minulla oli hyvää aikaa mietiskellä vainajaa ja häneen liittyviä kuvioita vuosien varrelta. Vainajalla oli ollut paljon erikoisia, mielenkiintoisia kuvioita takanaan, ja olin saanut tutustua myös hänen perheeseensä. Kaikki esille nousseet muistot olivat jollain tapaa positiivisia. Ne alkoivat keskusteluistamme ennen työsuhteeni alkamista ja monenlaisista sekä työhön että yksityisiin kuvioin liittyvistä asioista.

Kestityksen siirryttyä muistotilaisuudessa kahvitteluvaiheeseen pyydettiin ihmisiä kertomaan omia muistojaan vainajasta. Pitkän hiljaisuuden aikana ehdotin fiksulle DI-kollegalleni, että hän olisi ottanut puheenvuoron. Hän kieltäytyi ja jonkin ajan päästä nousin sitten spontaanisti itse ylös ja kerroin matkalla mieleeni nousseita muisteluksia. Koin, etten varsinaisesti pitänyt puhetta, vaan muistelin mielenkiintoisia asioita vainajasta yhteisten vuosien varrelta. Jotkut kertomani asiat nostivat hymyn kuulijoiden huulille ja välillä kuului pieniä naurahduksiakin.

Oli mukava huomata, että konstailettoman puheenvuoroni jälkeen monet ihmiset alkoivat kertoa omia muistojaan ja pitää puheitakin.
Vainajan vaimo kävi kiittämässä minua puheestani. Moni muukin antoi positiivista palautetta ja jotkut halusivat kiittää ja jakaa kanssani mukavia, persoonallisia muistoja, joita puheenvuoroni oli nostanut heidän mieliinsä.

Ei yhtään hassumpi kokemus, vaikka epäröin ja epäilin ottamaani roolia ko. tilaisuudessa. Joskus spontaani puhe voi olla parempikin kuin hiottu viralliselta kuulostava ja huolellisesti kirjallisesti valmisteltu (muisto)puhe.

Lue lisää

Hautajaispuhe on varmasti niitä vaikeimpia puheita - etenkin jos vainaja on läheinen. Ja yleensä muisteluihin tarvitaan joku joka ikään kuin avaa pään.
Nyt kun kerroit tuon kokemuksesi, O.O, kahdet hautajaiset muistuivat mieleen.
Toisissa en liikutukseltani saanut sanaa suustani, eivätkä muutkaan läheiset saaneet. Onneksi vainajan esimies piti tosi kauniin puheen, sellaisen jossa sanottiin olennainen vainajan elämästä ja työstä.
Ystäväni hautajaisissa pystyin kumma kyllä pitämään puheen ihan "pokkana" tosin valmisteltuna ja paperista luntaten. Ehkä tilannetta helpotti se, että olin tiiviisti mukana hänen viime vaiheissaan ja sain tehdä surutyötä ennen hautajaisia.
Siskon hautajaisissa olin taas itkijänainen, mitään ei irronnut vaikka kuinka olisin halunnut. Onneksi naispappi oli kuunnellut lankoa tarkasti ja piti hienon puheen.
Liiallinen tunneherkkyys ei tosiaan ole hyväksi puhujalle.

kawe@ kirjoittava ihminen - jollaisena itseäni pidän, jos jonakin pidän - ei välttämättä ole hyvä puhuja. Monta kirjailijaa muistan kuulleeni, joilta puhe ei suju hyvin. myöntävät sen
itsekin. Luulen, että kyse on juuri tuosta liiallisesta tunneherkkyydestä, kyvyttömyydestä sulkea muut kanavat ja keskittyä vain yhteen.
Tietysti harjoitus tekee mestarin ja onhan monet meidän näyttelijätkin kertoneet vaikeuksistaan tällä saralla.