Synttäreistä..

täältä sitten ainakin! ;D

Myönnän olevani sen luokan sählääjä siviilissä, että unohtunut on liian usein.
Mutta ikäänkuin omaa käytöstäni lieventäen kerron kumppanilleni jo etukäteen, että tulen todennäköisesti unohtamaan sen, mutta tarkoitus ei ole sitten yhtään niin huono, kuin teko...

Kuuluisihan se nyt asiaan muistaa oman kultansa synttärit!

varmaan itsekin sitten "pikkumainen". Täytyy myöntää, että pahoittaisin tuollaisessa tilanteessa itsekin mieleni.

En minäkään välitä esim nimipäivistäni, mutta synttärinä odotan kyllä itseäni muistettavan =)

Joka tapauksessa hyvää syntymäpäivää sinulle!

ja -isin synttärit, ja nimpparit sitä mukaa, kun siitä päivän mittaan medioissa muistutetaan.

Ehkä sinua odottaa yllärisbylläris.
Hyvää syntymäpäivää.

voisi muistaa ja vuosipäivän. Kai se on edes alkeellisin toisen huomioon ottaminen, en voisi ajatella etten huomioisi.

Ehdottomasti toisen merkkipäivien huomiointi kuuluu parisuhteeseen, minun mielestäni ainakin. Aiemmassa suhteessani puolisoni ei aina muistanut syntymäpäivääni tai sitten saattoi muistaessaankin jättää huomioimatta - ainakin lahjan anto tyssäsi pariin otteeseen siihen selitykseen, että minulle on niin vaikea keksiä mitään hyvää lahjaa. Tai sitten ei ollut rahaa. Viimeeksi mainittu selitys ainakin on mielestäni ihan Pstä - syntymäpäivä kun on vain kerran vuodessa, siihen luulisi sitten vaikka voivan koko vuoden kerätä pennosia, jos todella rahasta on kiinni (enkä siis ole odottanut mitään kalliita lahjoja - ele on tärkein)! Selitykset kuvastavat mielestäni tosiasiassa vain sitä, että kumppani ei olekaan niin kovin kiinnostunut...

Nykyisessä suhteessani tyttikseni on aivan ihana, myös arjen pikku juhlapäivien huomioimisessa. Ja muistaminen on luonnollisesti molemminpuolista.

...arjen juhlien muistaminen vaikka vain kerran vuodessa on yleensä täysin sidoksissa siihen miten kumppaniaan huomioi myös muulloin, ympäri vuotta.

Aikoinaan eräs kumppanini ei muistanut kertaakaan syntymä-, nimi-, suhteen vuosipäivänä kuin joulunakaan millään "materiaalisilla" tavoilla.. Hänen juhlapäiviään muistin siihen asti, kunnes päätin erään syntymäpäivän jättää väliin ja olla täysin välinpitämätön koko asiaan.
Pointti taisi mennä perille, omalla tavallaan, sillä seuraavana syntymäpäivänäni sain häneltä "lahjan", muistamisen. Tuo unohtumaton lahja oli muuten sattumoisin "kimppakivat". On kai turhaa edes mainita miten suhteelle kävi.

Arjen jaksamisen suhteen niitä elämän pieniä kohokohtia on oltava, yksinäistä askeltamista liejusta toiseen ei jaksa kukaan aivan yksin. Ja jos suhteessa olevalla on silti tuollainen tunne, on mielestäni korkea aika miettiä sen suhteen todellista merkitystä.
Toivon silti varsinkin keskustelun aloittajan muistavan, että sitä huomiota/välittämisen väliaikatietoja annetaan kummaltakin puolen.
Aina myöskään suuriin tunteiden osoituksiin ei ole mahdollisuus tai edes tarve.
Jollekin toiselle se hellyyden osoitusten määrä minkä minä tarvitsen viikossa, riittää vuodeksi.
Ja se mikä toiselle on pikkumaisuutta on toiselle suurta avarakatseisuutta.

Jos mahdollista, lahjoittaisin roppakaupalla malttia, ymmärrystä sylillisen, toisen kunnioitusta mitallisen ja mittaamattomasti rakkautta elämääsi.
Siihen kykenemättömänä tyydyn toivottamaan Mietteliäälle onnea syntymäpäivänään ja hyvää alkanutta vuotta!
...Toivottavasti pääsitte asioista yhteisymmärrykseen.

Minä ainakin muistan kultani syntymäpäivän enkä edes harkitse pihistäväni oravannahkoja suunnitellessani hänelle lahjaa.

Paha mieli kyllä tulisi jos omaani ei muistettaisi..

..huomioin ja yritän muistaa kaiken kiireen keskellä..:)

Mä olen parantumaton romantikko ja huomioin parisuhteessa ollessani kultani syntymä- ja nimipäivät. Myös suhteen vuosipäivä oli aina merkittävä tapahtuma. Pyrin aina järjestämään jotain erikoista noina päivinä.

Huomioin kyllä kumppaniani muutenkin, esim. ravintolassa ollessa jos tuli kukkatyttö paikalle, ostin kyllä sen ruusun. Ja välillä jos hänellä oli ollut huono päivä, piristin sitä pikkuylläreillä.

Yksi exäni oli kyllä samanlainen kuin Sinun tyttöystäväsi. Hän ei piitannut mistään merkkipäivistä. Eipä se suhde sitten mihinkään lopulta johtanutkaan ;)

Kyllä minusta merkkipäivät pitäisi huomioida.. Jos ei lahjalla niin itse lahjoitan kullalleni hemmottelua.

Hyvä ruoka on odottamassa kotona kun hän tulee töistä, sitten kunnon kokovartalohieronta ja viiniä.

Itse en ole lahjojen kannattaja.

Toivon sinulle hyvää sytymäpäivää! (ja hemmottelua)

..on valitettavasti minullakin. Vaimoni on joulu-aattona syntynyt ja on aina kokenut jo lapsuudesta lähtien että joulu ohittaa syntymäpäivän. Mulla on kanssa vähän taipumusta olla huomioimatta yleensä merkkipäiviä. Valkoinen ruusu kyllä on perinneostos synttäripäivänä. Me vaan ollaan niin erilaisia ihmisiä. Vaimoni kyllä huomioi ja hellii minua jollain pienellä muistamisella usein muuten vaan. Ihanaltahan se tuntuu. Mutta mä oon ilmeisen huolimaton ko merkkipäivien suhteen.
Toki suhteemme alkuaikoina yllätin hänet useinkin tuomalla kukkia hänelle töistä tullessa, vuodet ovat varmaan tämän kauniin tavan pyyhkineet unholaan. Harmi, täytyy varmaan terästäytyä!!!