Kun olin lapsi, äitini kuoli syöpään. Oli lohduttoman surullista ja pelottavaa nähdä kuinka ihminen kuihtuu silmissä, laihtuu luurangoksi ja menettää voimansa. Siitä asti olen pelännyt syöpää.
Olen vuosien varrella käynyt useita kertoja lääkärissä itkemässä huolissani milloin mitäkin oiretta, varmana, että nyt oire on merkki syövästä. Milloin oireena on ollut vatsakipu, milloin kuukautiskivut tai luomet iholla.
Tähän asti joka kerta olen saanut "puhtaat paperit". Elämää suurempi huojennus on kestänyt aina muutaman viikon, jonka jälkeen syöpäpelko on aina alkanut hiipiä uudelleen mieleen.
Nyt jälleen suvussamme eräs rakas ihminen on päättämässä matkaansa kanssamme syövän vuoksi. Taas, on ollut sydäntäsärkevää nähdä rakkaan ihmisen kuihtuvan ja katoavan pois luotamme. Niin epäreilua, sanoin kuvaamattoman surullista ja epätodellista.
Näin aikuisena tilannetta osaa kuitenkin käsitellä eri tavalla. Lisäksi olen huomannut, että syöpää kohtaan tuntemani valtaisa pelko on alkanut väistyä. Olen kai alkanut ymmärtää, että loppujen lopuksi, syöpä tulee jos on tullakseen. Se vain tulee ja thats it. Lapsuudesta asti käymäni hippaleikki syövän kanssa ei siis ole keino pelastautua.
Niin rajulta kuin kuulostaakin, elämässä on kai vain hyväksyttävä, että syöpä ja sen myötä kuolema, on jatkuvasti läsnä oleva "näkymätön matkakumppani", joka kulkee jatkuvasti rinnallamme. Emme voi tietää tai edes estää sitä hetkeä, kun se ottaa meistä kiinni ja pysäyttää matkamme. On vain hyväksyttävä, ilman pelkoa ja elämän jokaisesta hetkestä nauttien, että jonain päivänä meidän on jätettävä matkamme kesken ja hyvästeltävä rakkaimpamme.
Uskon, että aika täällä tulee käyttää elämästä nauttimiseen, ympärillä oleville ihmisille ilon tuomiseen, rakkaiden kanssa elämän jakamiseen - ei kuoleman pelkäämiseen.
Kaikille niille, jotka pelkäävät syöpää
En pelkää enää
5
147
Vastaukset
- joelämäänähnyt
Olen jo iässä, jossa odotettua elinaikaa on parhaimillaan enää kolmannes jäljellä. Olen minäkin saanut kokea sen että ystäviä ja sukulaisia riutuu pois syövän tai muun vakavan sairauden murtamana. Onneksi kivunhoito on nykyään tehokasta ja saattohoitoonkin on panostettu. Äitini kolmessa sisaruksessa on ollut syöpä, mutta yksikään heistä ei siihen kuollut. Isäni sisko ja kaksi enoa menehtyi syöpään. Kyllä se joskus mietityttää, että olisi se hirveä paikka sairastua syöpään.
Kuitenkin onko sitten parempi kuolla pikkuhiljaa Alzheimeriin, saada aivoinfarkti, sydämen vajaatoiminta, ym.
Kun alkaa tällaiset ajatukset vaivaaman, niin käännän ajatukset Jumalaan, joka on elämäni antaja ja päivieni säätäjä. Tuskin sitä elinpäiviensä määrää, joka on meille maksimissaan säädetty voi lisätä, huonoilla valinnoilla ja elämäntavalla voi kyllä lyhentää ja elämän laatua heikentää. Yritän liikkua, syödä terveellisesti ja sitten saa jättää homman Luojan käteen. Ihminen halua kuolla ja kammoaa kuolemaa, mutta eihän kuolema sitenkään ole päätepiste.
Kyllä puhuminen, asioiden pohtiminen ja oikeanlainen järkeily auttaa.
Sinun kannattaa puhua ja käsitellä ne pahan olon ja ikävän tunteet pois, jotka äitisi varhainen poismeno on sieluusi jättänyt. Eihän se hyvä asia ole jos sairastuu vakavasti. - apila-anna
On turhaa alkaa pelkäämään jotain mahdollista, tulevaa sairautta. Kukaan ei meistä tiedä, mitä hetken päästä tapahtuu. Voimme jäädä vaikkapa tänä iltana rekan alle ja se on sitten siinä. Kuolla voi niin monella tavalla. Totuus on, että jonain päivän me kaikki kuolemme, mutta ehkä se päivä ei ole vielä tänään. Nautitaan elämästä!
- Enhaluukuollatänäyönä
Ei suvussa syöpää. On annettu tukea ja tilanne ei toivoton. Hoidot vaan täytyy kestää, olla tyytyväinen,ettei jätetä kuolemaan.
Onneksi se tuli vasta nyt - shoidot
Syöpäperkeleen ilmaantumisen todennäköisyyteen voi itse vaikuttaa paljon. Puolet syövistä johtuu ihmisten omista elintavoista.
- Secondchance
Sairaus opettaa. Opettaa elämään ihmisiksi. Kova koulu, mutta olen silti kiitollinen. Huomaan, että minulla onkin voimia elää oikein ja yllätys, yllätys, olenkin onnellisempi näin, elämällä oikein. Ei enää ahdistuksia, enemmän hyvää oloa ja osaan nauttia elämästä.
Eihän kaikkea voi saada. Asiat eivät mene oman pillin mukaan. Eikä tarvitsekaan. Sekin on kova koulu. Mutta elämä viisaampi kuin minä.
Täytyy nauttia asioista, joita on , eikä surra sitä mitä ei ole.
Ja lopultako tajuan, kuinka hauras elämä on. Se voikin loppua, ennen aikojaan. Siihen voin itse vähän vaikuttaa, vain vähän.
Haluanko sittenkin elää, vaikka luulin elämänhaluni jo menneen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781805Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181689- 161504
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191193En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121184Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61172hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121136Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291121Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61119Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71104