Täällä yksinäisyyspalstalla on tullu törmättyä hyvin ärsyttävään ilmiöön. Kai se on tyypillistäkin, mut siis...en vaan tajua.
Täällä on monia yksinäisiä, kaikki kertovat omia tarinoitaan. Kaikki ovat tuskissaan yksinäisyytensä kanssa. Ensin yksi valittaa. Sit tulee toinen, joka surkuttelee yksinäisyyttään, ovat samanikäisiä, ehkä samalta paikkakunnalta. He ehkä vaihtavat muutaman sanan ja sitten he...Niin, ei mitään. Sama peli jatkuu useissa ketjuissa, eri ihmisten toimista. Joku esittää kiinnostustaan ja kysyy vaikka sähköpostia, toisesta ei kuulu mitään.
Kaikista ärsyttävimpiä on mielestäni ne ketjut, missä joku yksinäinen "hakee seuraa" eikä laita mitään, mihin vois ottaa yhteyttä. Tää touhu on aivan ainutlaatuista tällä palstalla, en oo missään muualla havainnut samaa.
Mulla on kysymys. Te selvästi haluatte seuraa, selvästi. Osa jopa sanoo sen aivan suoraan. Osa taas kertoo kärsivänsä yksinäisyydestä älyttömästi ja että kun ois edes yks ihminen jne. Ja kukaan ei tee mitään, vaikka ympärillä on samanhenkistä porukkaa :o Tästä palstasta ois täys mahdollisuus tehdä sellanen, mitä kautta sais vaikka monia sähköpostittelukavereita muista yksinäisistä.
Mun mielestä tässä on vaan sellanen....selvä ristiriita. Haluutte ihmisiä elämäänne, mut ne ihmiset ei kuitenkaan kelpaa. Olette yksinäisiä ja kärsitte siitä, mutta seura ei kelpaa, edes kirjoitteluseura.
Ymmärrän sen, että ihmiset on masentuneita ja eivät jaksa kirjoitella. Tänne he kuitenkin jaksavat kirjoitella :o Mut en usko et tänne kirjottelusta on kellekään isompaa apua. Isompi apu ois vaikka sähköpostittelusta ja sitä kautta syntyvästä syvemmästä ystävyydestä. Ja jos ei toimi, niin ei sitten. Mut kun ihmiset ees yrittäis.
Tulee vähän sellanen fiilis, et menis vaikka johonkin paikkaan, mikä on täynnä jalkapalloilijoita. Kaikki pompottelis omaa palloa ja olisivat tosi taitavia, joku tekis torjuntaliikkeitä. Kaikilla ois saman joukkueen paita päällä ja kaikilla omat numerot. Välillä he sanois jotain yksittäisiä sanoja toisilleen. Siinä sit miettis, et tää on varmasti hyvin menestyvä joukkue. Sit menis juttelemaan pelaajille: "Hei, mikäs tän teidän joukkueen nimi on?" -Ööh...tuotaa, jouk-joukkueen? Ja pian totuus tulis ilmi. - Siis tuota...tarkotatko et me niinku...pelattas..yhdessä? Eääh, ei, ööh...onko meistä kukaan ees aatellu koskaan sellasta? Ei olla...Ei siitä kuitenkaan mitään tulis. Kaikki vaan pelaa täällä aina itekseen ja toivoo, et pelattas jossain joukkueessa.
Yksinäiset yhteen?
51
631
Vastaukset
- UnetonYksin
Saattaa olla, että moni yksinäinen on jo elämänmenossa moneen kertaan haavoittunut ja pettynyt. On tullut araksi ja pelkää saavansa uusia ongelmia vaikka kärsiikin suunnattomasti yksinäisyydestä.
Sitten kun siihen päälle päätteeksi vielä laitetaan ne vakavat varoitukset ettei nettituttaviin saa luottaa ja että suunnilleen kaikki on ongelmaisia sekopäitä, eivät ole se mitä väittävät tai jauhavat vaan murheita tai puhuvat irstaita... Ainoaksi keinoksi jääkin tähän anonyymina omasta tilanteesta kertominen ja oman kurjuutensa vaikertaminen ja ehkä muiden lohduttelu. Helpottaa sekin. Tiedän kokemuksesta.
Oikein kun on pitkään ollut yksin, kuten minä, saattaa olla ettei ole mitään sanottavaa/kirjoitettavaa, vaikka joku haluaisikin sähköpostitella. En ainakaan jaksaisi vaikertaa yksinäisyydestäni kirje toisensa perään, eikä kukaan semmoisia jaksa lukea. Ei mulla ole mitään kerrottavaa esimerkiks tästä päivästä tai viikosta tai kuukaudesta... Plääh!
Enkä kykene mihinkään syvällisiin pohdintoihin maailmanpolitiikan arkipäivästä, en ole penkkiurheilija tai pitsinnyplääjä. Ei ole koiraa, ei kissaa, ei lapsia, ei puutarhaa, ei motskaria, autoa, kesämökkiä... Olen pienillä rahoilla elää kituutteleva, joten etelänmatkoista, shoppailusta tms. en voi vaahdota jne... Olen pudonnut kelkasta. Ei jää muuta kuin se ärsyttävä tapa valittaa tällä palstalla yksinäisyyttä.:-)
Ymmärrän kyllä porukkaa täällä. Asiat voivat olla yllättävän suoraviivaisen mutkallisia.- Alottaja
Susta varmasti tuntuu siltä, ettei oo mitään kerrottavaa tästä päivästä, viikosta, tai kuukaudesta. Mut oon aivan varma, et sulla on. Jokaisella on tuhansia tarinoita kerrottavanaan, päänsä sisältä, jos ei oo touhunnu paljon mitään. Loppujen lopuksi elämän tapahtumien "tasoilla" ei ole niin paljon merkitystä. Tai eri ihmisiä kiinnostaa kuulla erilaisista asioista. Jotakin kiinnostaa kuulla, että mitä sinun yksinäisessä maailmassasi liikkuu, mitä siihen kuuluu, millaisia tunteita ja asioita. Mua kiinnostaa tollaset jutut. Mua taas ei kiinnosta pätkääkään, et mitä jonkun työasioihin tai hemmetti vieköön LAPSILLE kuuluu, tai mitä hän on ostanu kaupasta. Tai matkakommellukset ei kiinnosta. Lasten touhut on ite asiassa vihonviimesiä asioita, mistä haluan kuulla. Vaikka itse aattelisit elämäs olevan tylsä, niin joku voi pitää sitä kiinnostavana. Pääasia tietty, et itsekin pitäsit sitä jollain tavoin kiinnostavana. Niin ja vaikka useat varmaan aattelee, et on korkeampitasosta elämää kun on lapsia ja töitä ja matkoja sun muuta, niin mulla se ei mee niin. En tiiä onko mussa joku vika, kun en arvosta tollasia asioita. Mut jos on vika, niin en ite pidä sitä vikana, oon vaan sellanen kuin olen.
Kiitos viestistäs!
- Keissa
Jos on se sähköpostiosoite, niin saa kerran pari vastauksen, mutta sitten se vastaaminen loppuu. Olen kirjoitellut muutamiin esillä olleisiin osoitteisiin, mutta vaisua se kirjeenvaihto on. Ja on vain niitä muutaman sanan ympäripyöreitä vastauksia.
Yleensä miespuolinen etsii seurustelukumppania, vaikka antaisi alussa ymmärtää, että voi pitää yhteyttä ystävänä. Kun laittaa ikänsä, niin kirjoittelu loppuu.
Ei sitä sielunkumppania aina vain niin löydy. Jos ei onnistu luomaan luottamusta kasvotusten, niin taida helpolla onnistua muutaman lauseen sähkposteillakaan.- Yritettäiskö
Ei tullut mullekaan vastauksia kun muinoin yritin kirjekaveria haeskennella suunnasta sun toisesta, myös täältä. Pariin osoitteeseen olen itse ihan asiallisesti vastannut, mutta sieltä toisesta suunnasta ei ole kuulunut mitään.
Parasta olis kait perustaa aloittajan "Jjeeeh" mainitsema joukkue.
Kaikki joukkueeseen liittyneet voivat kirjoitella kaikille eikä mitään bestistä haeskennella. Jos semmoinen löytyy aikojen saatossa niin hyvä niinkin.
"Pallo" potkaistaan jollekin joka sattuu kulloinkin mieleen juolahtamaan tai kuka sattuu kulloisenkin aiheen vuoksi vaikka paras postin vastaanottaja olemaan. Tai sit ihan vaan summamutikassa, kun mitään pelitaitojahan ei vaadita. Tuskin kukaan urbaani närkästyy vaikka laittaisin viestiin, että kävinpähän äsken pottumaata kuokkimassa tms.
Eikä sit kysellä eikä kerrota osotteitamme ja pankkitunnuksiamme tms!!! Eikä kerrota oikeaa nimeämmekään ainakaan kokonaisuudessaan. Salasanatkin värkätään niin pitkiksi ja mutkikkaiksi ettei niihin pirukaan pääse.
Mitäs vaaraa tuommoisesta viestittelystä ja joukkuepelistä sitten voisi olla???
Ehkä henkistä kärsimystä, jos rupeaa tulemaan törkeyksiä tai jotain elämää suurempia suunnattomia murheita. Mut semmoiset kirjoittelijat voi aina jatkossa ohittaa huomiotta. Ei kenenkään kaatopaikaksi tai lääkäriksi tarvitse eikä saa ryhtyä. Huonot pelaajat karsiutuvat kuin itsestään pois.
Roskapostiin kannattaa varautua? Mitä muuta haittaa vois tulla, jos itse ymmärtää pitää riittävästi asioitaan vain omana tietonaan? Sanokaas nyt! - Alottaja
"Yleensä miespuolinen etsii seurustelukumppania, vaikka antaisi alussa ymmärtää, että voi pitää yhteyttä ystävänä. Kun laittaa ikänsä, niin kirjoittelu loppuu."
Toi onkin selvä ongelma.
"Ei sitä sielunkumppania aina vain niin löydy. Jos ei onnistu luomaan luottamusta kasvotusten, niin taida helpolla onnistua muutaman lauseen sähkposteillakaan."
Tässä oon eri mieltä. Itelleni on PALJON helpompi luoda luottamusta ja ystävyyttä ja ylipäätään kaikkea sähköpostin ja kirjoittamisen välityksellä, kuin kasvotusten. Kokemus puhuu. Oon kirjottanu niin kauan ja niin monenlaisten ihmisten kanssa, et...huh. Tiiän myös monia muita, joille kirjottaminen on paljon luonnollisempaa kuin puhuminen ja se johtuu yleensä just siitä, et sellasesta kanssakäymisestä on paljon enemmän kokemusta.
Sielunkumppaneita on harvassa, mut joskus riittää ihan vaan kumppanikin.
- liikunnallista
Aloittajalla ihan hyvä pointti, mutta kun itse tein tänne kuukausi sitten sen aloituksen http://keskustelu.suomi24.fi/t/14358387/liikunnallista-seuraa niin sain 0 vastausta. Sen sijaan aivan turhaa kritiikkiä ilmoituksesta sain kyllä :D
Ehkä sen takia moni ei edes viitsi yrittää koska usein noissa seuranhakuilmoituksissa käy juuri noin että kritiikkiä sataa, mutta vastauksia ei.- IidaTiina
No voihan... pahalainen.
Entäs jos yksinäinen on kovin varautunut... Jotenkin, että jos vastaa selkeään seuranhakuilmoitukseen, olisi ikään kuin jo suostunut parisuhteeseen ja ettei homma etene luonnollisesti... Ähh! Tai jotain semmoista. En mä osaa selittää.
Voihan olla niinkin, että kuulostit tuossa linkittämässäsi tekstissä liiankin upealta ollaksesi totta? Tarvitaan kova itseluottamus yksinään nyhjäävältä naiselta vastata kutsuusi.
Itse haluaisin ystävän tai ystäviä, en parisuhdetta tai mitään semmoiseen viittaavaa. Eipä ole siltikään ilmoituksiini vastauksia tullut. Itse sitten taas taisin kuulostaa liiankin vaatimattomalta tapaukselta omissa teksteissäni. Tai ehkä nainen on kummajainen, jos edes väittää etsivänsä "vain" ystävää tai onneton epäkelpo vätys, jos ei hehkuta itseään kuin torimyynnissä.
Ajattelin madaltaa kynnystä riittävästi. Mikään konsti ei vaan toimi.
Kyllä tämä on toivotonta touhua! - Alottaja
Juuri näin! Hatunnosto sulle, kun oot ollu rohkee. Eniten mua ärsyttää tuo, et kun joku on rohkee, niin sit koko paikka ikään kuin kääntyy häntä vastaan ja yrittää kaikkensa, ettei niitä ystäviä tulis toiselle :o
Hmm...kauan on myös mietityttäny toi asia, mistä IidaTiina sano. "Itse haluaisin ystävän tai ystäviä, en parisuhdetta tai mitään semmoiseen viittavaa" Toi on mielestäni harvinainen ja kunnioitettava suhtautuminen. Miehellä toi ois vielä kunnioitettavampi suhtautuminen, koska se ois aika lailla ennenkuulumatonta. Miehille sana "ystävä" ei merkitse mitään, mun kokemuksen mukaan. Ystävä jonka kans voi harrastaa seksiä onkin sit jo toinen juttu.
Tää on musta mielenkiintonen juttu. Se, että monet naisee kaipaa naispuolisia kavereita, ystäviä, vaikka ovat suhteessa. Kokevat yksinäisyyttä, vaikka ovat suhteessa. Kun taas en tiedä kenenkään miehen kokeneen yksinäisyyttä parisuhteessa ja enpä oo nähny kenenkään suhteessa olevan miehen hakevan ystäviä tai kavereita (ellei suhde sit oo jo ihan loppu). Miehet on suhdeasioissa joko hyvin surullisia ja yksinäisiä tai sit heillä ei oo mitään hätää,koskaon nainen. Naisilla taas toi asia ei oo läheskään niin mustavalkosta ja keskivaiheilla olo on yleisempää, oli sit suhteessa tai ei.
En usko, että nainen on kummajainen etsiessään "vain" ystävää. Se on mielestäni hyvinkin normaalia. Jos taas mies sanoo etsivänsä vain naispuolista ystävää, niin...99% varmuudella asia ei ole niin, vaan mielessä on jotain muuta kuin perinteistä ystävyyttä. Mun mielestä maailma ois parempi paikka, jos miehet sanois rehellisesti, mitä hakevat ja sitten naisetkin vois olla vapaammin mielin liikenteessä, kun ei joutus aina taka-ajatuksia miettimään. En siis syytä miehiä tai naisia sen kummemmin, mut oon sitä mieltä et maailmassa on aivan liian vähän YSTÄVYYTTÄ miesten ja naisten välillä. Ja se johtuu mielestäni ymmärtämättömyydestä ja asioiden salailuista ja sit jostain typeristä kaavoista, mistä ei kukaan uskalla lähteä poikkeamaan. - Alottaja
IidaTiina kirjoitti:
No voihan... pahalainen.
Entäs jos yksinäinen on kovin varautunut... Jotenkin, että jos vastaa selkeään seuranhakuilmoitukseen, olisi ikään kuin jo suostunut parisuhteeseen ja ettei homma etene luonnollisesti... Ähh! Tai jotain semmoista. En mä osaa selittää.
Voihan olla niinkin, että kuulostit tuossa linkittämässäsi tekstissä liiankin upealta ollaksesi totta? Tarvitaan kova itseluottamus yksinään nyhjäävältä naiselta vastata kutsuusi.
Itse haluaisin ystävän tai ystäviä, en parisuhdetta tai mitään semmoiseen viittaavaa. Eipä ole siltikään ilmoituksiini vastauksia tullut. Itse sitten taas taisin kuulostaa liiankin vaatimattomalta tapaukselta omissa teksteissäni. Tai ehkä nainen on kummajainen, jos edes väittää etsivänsä "vain" ystävää tai onneton epäkelpo vätys, jos ei hehkuta itseään kuin torimyynnissä.
Ajattelin madaltaa kynnystä riittävästi. Mikään konsti ei vaan toimi.
Kyllä tämä on toivotonta touhua!Mä etsin ystävää, enkä parisuhdetta tai mitään sellasta (vaikka oonkin mies). Sä etsit ystävää, etkä parisuhdetta tai mitään sellaseen viittaavaa. Joten...*lähtee kävelemään poispäin...* Eheipäs :) Tollei tekisin, jos oisin perinteinen tän palstan tyyppi. Mut teen poikkeuksen. Mä voin kirjotella kanssas ja ois kiva ystävystyä. Vailla paineita jne. Vailla sellasta, et mitähän tässä nyt kannattais ja pitäs sanoo.
Jos luulet, että oon vaan perinteinen mies muiden joukossa, jotka kaipaa enemmän kuin ystävyyttä, niin...sillehän mä en voi mitään. Mut en sellainen ole, sanon juuri sitä, mitä tarkotankin. Jos laitat sähköpostis, niin tuun todistamaan sen sulle. Mitään muuta en mene vannomaan, koska en voi olla varma mistään. En lupaa, et me tullaan juttuun, tai et oisin mahtava persoona jne. Mut sen lupaan, et oon ystävä-mielellä liikkeellä ja kirjotan sulle, jos kerrot sähköpostis. Kiitän. - IidaTiina
En tiedä minkälaisia ovat perinteiset tämän tai minkään muunkaan palstan miehet. En tunne heitä. Enkä oikein osaa muodostaa tuntemattomista yksilöistä jotain yhtenäistä ryhmää. Yksilöstäkin voi ajatella kovinkin erilaisia aatoksia tilanne tilanteelta ja nekin ovat vain omia ajatuksiani.
Etsin, olen etsinyt ystävää tästä läheltä ja ihan samalta paikkakunnalta, ensin kirjoittelun ja sitten tapaamisten, yhteisten pikku menemisten, soittelujen ja viestittelyjen merkeissä. Olen ilmoituksissani aina kertonut paikkakuntani.
Elämäntilanne ja ikä saisivat olla kutakuinkin samaa luokkaa.
Ei nuo nyt niin hirveitä toiveita mielestäni ole.
Ajattelen niin, etten saisi paljonkaan paperille jos kirjoittelisin jollekin kaukaiselle henkilölle josta tuskin tulisi muuta kuin kirjeystävä.
Tälle palstalle olen minäkin osannut voivotella, mutta se tuskin on mikään kantava kestoaihe pidemmässä kirjoittelussa. Ei minullakaan ole suuria ajatuksia, mielipiteitä tai miten se oli "elämää suurempia" tapahtumia kerrottavana, jollen rupea muistelemaan menneitä :-)
Kyllä aloittajan mainitsema joukkue silti on hyvä ajatus. Voisihan sitä huitaista pikkuviestejä olemattomistakin asioista tuntemattomillekin. Jos ei muuta niin puhun ilmoista tai leuhkin keränneeni kolme litraa kanttarelleja lähimetsästä tai kysyn miten siinä ja siinä asiassa lopulta kävi. Ei huono. - Alottaja
Hmm...nyt on jotain pielessä. En oikein saanu tästä viestistäs mitään tolkkua, et oliko se vastaus johonkin esim. mun viestiin tai johonkin muuhun. Otan tuon viestis sellaisena, ettet ainakaan oo sähköpostia halukas kirjottamaan mulle. Mut hyvänen aika, voi sen vähän suoremminkin sanoo :o
En myöskään tajua, miksi puhut vanhasta ilmoituksestasi ja kerrot että ikä ja elämäntilanne sais olla samaa luokkaa ja ei ne hirveitä toiveita ole. Mitäs jos laittaisit ne iän ja elämäntilanteen tähän näin, koska oot aiemminkin sen tehny ja kun puhut niistä. Ja sit vaikka sen sähköpostin, niin halukkaat voisivat ottaa yhteyttä? Oon aika varma, että joku ottais yhteyttä, kuten minä jo lupauduinkin niin tekemään. Anteeks vaan tiukempi sävy, mut...en vaan käsitä. Mikä on perimmäinen tarkoituksesi? Kirjoitit, että: "Itse haluaisin ystävän tai ystäviä, en parisuhdetta tai mitään semmoiseen viittaavaa. Eipä ole siltikään ilmoituksiini vastauksia tullut." Niin käsitin sen niin, että haluat ystäviä etkä parisuhdetta tai mitään siihen viittaavaa. Ja kun sanoit, että ilmoituksiis ei oo tullu vastauksia, niin käsitin et haluaisit niitä? Joten rupesin ajamaan asiaas eteenpäin ja tarjouduin kirjottamaan sulle. En tajua, missä kohdin käsitin väärin jotain? Miks se ei käy? En sano, et sen on pakko käydä. Mut ihan vaan uteliaisuuttani, et mikä on se ajatusprosessi tuon kaiken takana. Kuulostaa ja näyttää niin hemmetin monimutkaselta, et eikö vois vaan sanoo että "ei kiitos, en halua antaa sähköpostiani tässä julkisesti" Tai: "En halua nyt ruveta kirjottelemaan kanssasi, koska...." Tai: "En halua nyt keneltäkään yhteydenottoja koska.."
Yks asia myös mitä en käsitä on: "Voisihan sitä huitaista pikkuviestejä tuntemattomillekin". Sehän se just on idea. Jos on yksinäinen, kaikki muut on tuntemattomia. Sitten kun heille kirjoittaa, kirjoittaa tuntemattomille. Mutta kun on kirjottanu ja pitäny yhteyttä, heihin tutustuu. Ja kun tutustuu tarpeeksi ja pitkään ja jos kaikki menee hyvin, heistä tulee kavereita/ystäviä. He eivät enää ole tuntemattomia. Mä en edes tajua, miten yksinäinen vois kirjoittaa tutuille, jos niitä tuttuja ei ole. Ja vaikka oliskin, niin eihän se vie sitä yksinäisyyden tunnetta mihinkään, kun ei tutustu kehenkään uuteen. - UnetonYksin
Alottaja kirjoitti:
Hmm...nyt on jotain pielessä. En oikein saanu tästä viestistäs mitään tolkkua, et oliko se vastaus johonkin esim. mun viestiin tai johonkin muuhun. Otan tuon viestis sellaisena, ettet ainakaan oo sähköpostia halukas kirjottamaan mulle. Mut hyvänen aika, voi sen vähän suoremminkin sanoo :o
En myöskään tajua, miksi puhut vanhasta ilmoituksestasi ja kerrot että ikä ja elämäntilanne sais olla samaa luokkaa ja ei ne hirveitä toiveita ole. Mitäs jos laittaisit ne iän ja elämäntilanteen tähän näin, koska oot aiemminkin sen tehny ja kun puhut niistä. Ja sit vaikka sen sähköpostin, niin halukkaat voisivat ottaa yhteyttä? Oon aika varma, että joku ottais yhteyttä, kuten minä jo lupauduinkin niin tekemään. Anteeks vaan tiukempi sävy, mut...en vaan käsitä. Mikä on perimmäinen tarkoituksesi? Kirjoitit, että: "Itse haluaisin ystävän tai ystäviä, en parisuhdetta tai mitään semmoiseen viittaavaa. Eipä ole siltikään ilmoituksiini vastauksia tullut." Niin käsitin sen niin, että haluat ystäviä etkä parisuhdetta tai mitään siihen viittaavaa. Ja kun sanoit, että ilmoituksiis ei oo tullu vastauksia, niin käsitin et haluaisit niitä? Joten rupesin ajamaan asiaas eteenpäin ja tarjouduin kirjottamaan sulle. En tajua, missä kohdin käsitin väärin jotain? Miks se ei käy? En sano, et sen on pakko käydä. Mut ihan vaan uteliaisuuttani, et mikä on se ajatusprosessi tuon kaiken takana. Kuulostaa ja näyttää niin hemmetin monimutkaselta, et eikö vois vaan sanoo että "ei kiitos, en halua antaa sähköpostiani tässä julkisesti" Tai: "En halua nyt ruveta kirjottelemaan kanssasi, koska...." Tai: "En halua nyt keneltäkään yhteydenottoja koska.."
Yks asia myös mitä en käsitä on: "Voisihan sitä huitaista pikkuviestejä tuntemattomillekin". Sehän se just on idea. Jos on yksinäinen, kaikki muut on tuntemattomia. Sitten kun heille kirjoittaa, kirjoittaa tuntemattomille. Mutta kun on kirjottanu ja pitäny yhteyttä, heihin tutustuu. Ja kun tutustuu tarpeeksi ja pitkään ja jos kaikki menee hyvin, heistä tulee kavereita/ystäviä. He eivät enää ole tuntemattomia. Mä en edes tajua, miten yksinäinen vois kirjoittaa tutuille, jos niitä tuttuja ei ole. Ja vaikka oliskin, niin eihän se vie sitä yksinäisyyden tunnetta mihinkään, kun ei tutustu kehenkään uuteen.Jäin kans miettimään Iidaliinan juttua. Luin tuon moneen kertaan. Vaikuttaa siltä kuin sen bestiksen pitäis ehdottomasti olla ihan jossain lähellä, naapurin poikia tai tyttöjä. Toisaalta hän kyllä lähtisikin "joukkueeseen" mukaan toisenlaisella, kevyemmällä otteella vääntämään smoltolkkia.
Onko näin? Kuinka on?
- amanda_9
Masennus ja yksinäisyys kulkevat monesti käsi kädessä. Minulla on ollut vuosia lievää masennusta jonka eräs lääkäri diagnosoi jo 4 vuotta sitten. Sen hyväksyin vasta vähän aikaa sitten kun nyt olen lähes keskivaikeasti masentunut lisäksi paniikkihäiriötä jo kohta 10-vuotta. Nyt oon palanu loppuun. Asun maalla, olen yksinäinen ja ollut kauan. Lisäksi risoo monet asiat joita en tässä viitsi mainita. Pelkään että työelämäni loppuu tähän ja olen vielä alta nelikymppinen. Olen jo asennoitunut siihen että minun olisi parempi olla sairaseläkkeellä koska yritin kauaa olla töissä puolikuntoisena. Työnantajakin haluaa minusta eroon että saisi terveemmän tilalle. En jaksa yrittää enää löytää puolisoa, minulla on ollut vain lyhyitä suhteita ja huono suhde jossa ei seksiä ollenkaan kun en edes halunnut olla kyseisen ihmisen kanssa mutta hän halusi minun kanssani. Minusta tuntuu että kaikkia kiinnostaa vain parisuhde. Minä en vaan jaksa jatkuvia pettymyksiä suhteissa, lisäksi olen ajanut itseni velkakierteeseen mistä kova stressi ja häpeä enkä halua kertoa siitä mahdolliselle kumppaniehdokkaalle ettei minua torjuttaisi heti kättelyssä. Sen vuoksi elämänpiiri on rajattua ja häpeä omasta masennuksesta on valtava. Nukuttaa tosi paljon, oon nukkunu päivisin monen kuukauden ajan kun ei vaan jaksa. Siltikin väsyttää. Jos koittaa olla väksin ylhäällä on välillä kuin zombie...
- Alottaja
Moikka, Amanda 9. Jos juttuseura kelpaa, niin laita sähköpostis. Tai voin mäkin kai tehä jonkun uuden sähköpostin, kun en sitä perinteistäni haluu tänne julkisesti laittaa. Mä tein tän ketjun ja ketjuni tarkotuksena oli saada yksinäisiä jollain tapaa yhdistettyä. Ja nyt näytän ite esimerkkiä. Mä en hae parisuhdetta, vaan ihan kirjottelu/juttukaveria. Mä en kauhistu velkakierteitä tai muita, enkä tuomitse sua minkään sellasen takia. En kysy ees täs sen kummemmin mitään, oon valmis kirjottamaan sulle ton viestis perusteella. Jos sä haluut, niin laita tosiaan sähköpostis tai sano et oot valmis kirjottamaan mun sähköpostiin, niin jatketaan siitä. Voimia!
- HulluMaailma
Tuo on totta kyllä.
Olen itse joskus purkanut omia tuntojani yksinäisyydestä ja ystävän tarpeesta tänne palstalle. Muutamatkin ovat kysyneet yhteystietojani(mailiosoitettani siis) ja kun olen sen ketjuun ilmoittanut, niin eipä ole mitään sitten kuulunutkaan. Sinänsä aika helkkarin ikävää, mutta eipä sille kai voi mitään.
Itselläni ei ole kyllä masennusta tms mielenterveysongelmaa, mutta olen jäänyt vain muuten aika yksin tässä elämässä. Sen takia joku frendi olis kiva kuvioissa mukana, jonka kanssa vois viettää aikaa aina välillä ja muutenkin vaihdella kuulumisia.- Alottaja
Kiitän kommentistas. Se oli niinku mun alotuksessa olleet ajatukset ja tunteet puettuna oikean kokemuksen muotoon. Näin se menee, valitettavasti. Oon huomannu, et täällä on ihmisten sanoilla ja teoilla aika suuri ristiriita. Ehkä se on yksinäisyyden ja masentuneisuuden piirre. Tai siis...tekoja ei ole ollenkaan, on vaan sanoja. Teot voi edetä kynnykselle, mut ei oo voimia astua kynnyksen yli.
Hyvä esimerkki tää sun tarinas ja monet muutkin tarinat. Ihmiset kysy yhteystietojas. Sit annoit ne. No tässä vaiheessa tyypeille meni jarrut päälle: "Hei ptruu ptruu!! Ei sen näin pitäny mennä! En mä nyt oikeesti oo ottamassa yhteyttä keneenkään! Seis seis!" Ja se on erityisen ikävää sille, joka odottaa yhteydenottoo ja saa toivon siitä. Herkälle ihmiselle se on kova paikka, torjutuks tulemista taas.
Mitä sit tulee tähän "Ptruu ptruu"-juttuun, niin itekin oon kokenu sen. Sanat on sanoja, teot on sit aivan oma juttunsa. Kun siirrytään sanoista tekoihin, tulee se tietynlainen "Seis!"-vaihde. Mieli huutaa ja yrittää estää kaikin keinoin: "En mä tätä halunnu...kamalaa, hirveää" Mut mä sanon: "Tätä mä halusin. Mitään muutosta ei tapahdu, ellei oo valmis toimimaan" Astukaa sen kynnyksen yli. Älkää palatko sinne lähtöpisteeseenne. Satutatte vaan toisia ja itseänne myös, vaikkette ehkä tajua sitä sillä hetkellä. - HulluMaailma
Näinhän se on. Kai sitä jengi sitten pelästyy, kun asialle oikeasti voisi tapahtua jotain..vissiin.. Onhan siinä tietysti varmaan se kynnys noussut korkeammalle yksinäisyyden vuoksi ja tokihan se tietty epäluuloisuuskin muita kohtaan puskee pintaan pitkän yksinäisyyden jäljistä.
Mutta ei siihen nyt kai kuole sentäs, vaikka nyt edes muutaman mailin lähettelis ja mahdollisesti tapaisikin jossain vaiheessa, niin tietäisi edes suurin piirtein, että vaikuttaako toinen sellaiselta, jonka kanssa voisi edes yrittää saada välejä aikaiseksi.
Mut kaipa sitä täytyy vain laskea sen varaan, että elämä tuo jonkun tilanteen nokan eteen, josta sitten asiat lähtevät rullaamaan omalla painollaan eteen päin.
- sinkusteri
Yksinäiset yhteen. Kaunis ajatus, jota olen itsekin miettinyt mutta aina se jotenkin tyssää huonojen kokemusten muisteluun...
On tullut pyörittyä joskus muiden yksinäiseksi itsensä tunteneiden kanssa, tapailtua, kirjoiteltua jne. Aina ne hommat vaan kuivuvat kasaan. Usein porukka on niin paljon nuorempaakin että varmaan haluavat tällaisesta vanhuksesta eroon... Joku kerta tulin näissä piireissä niin julmasti petetyksi, että olen vaan miettinyt, oliko koko pitkä tapahtumaketju todella laskelmoitu alun perinkin niin että "tuo yksinäinen tyttörukka on helppo saalis minun tarkoituksiini"... Todennäköisesti... Voitte uskoa että luottamusta on todella vaikea löytää uudelleen. Kehottaisinpa muitakin varovaisuuteen, vaikka se niin hysteeriseltä kuulostaakin... Paljon on liikkeellä susia lampaan vaatteissa.- Alottaja
Juu, tuttuja tunteita. Emmekä varmasti ole ainoita. Joskus harmittaakin se, et ei tartte kuin yks tai parikin ihmistä tohon luottamuksen pitkäaikaiseen murtumiseen..sellaiseen murtumiseen, mikä vaikuttaa sit tulevaisuudenkin mahdollisiin ihmissuhteisiin huonolla tavalla. Mä aattelen niin, että...en luovuta.
En vois koskaan toimia sillä tavoin, kuten yks tyttö toimi. Vastasin hänen ilmoitukseensa ja hän sit kertoili asioita itestään. Noh..muutaman mailin jälkeen hän kertokin ihan päinvastasia juttuja itestään, mitä oli aiemmin kertonu. Ekaks sellasia vähän oudompia juttuja, et tykkää vaikkapa voimanostosta ja kannattaa sitä ja sitä rugby-joukkuetta. Mähän en niistä hätkähtäny ja kyselin niistä enemmän jne. Sit hän joidenkin mailien jälkeen sano, et vihaa sellasta voimanostoo ja kaikkee mitä oli mulle kertonu ja kerto mulle millanen todellisuudessa on. Kun kysyin, miks hän valehteli mulle, niin hän sano et kuitenkin oisin joku pervo tai muu ja hän halus jotenkin testata mua. Mähän lopetin viestittelyn ja sanoin tälle suorat sanat tollasesta toiminnasta.
Ongelma oli siinä, et...hän ei antanu mulle mahdollisuutta. Ei minkäänlaista. Piti mua tietynlaisena jo valmiiks ja käyttäyty sen mukaan. Hän ei anna kenellekään mahdollisuutta, koska JOKU MUU on toiminu hänen kanssaan epärehellisesti jne. Hän pistää vahingon kiertämään. Mä annan mahdollisuuden kaikille. Omista huonoista kokemuksistani huolimatta. Jos käyttävät mahdollisuuden väärin, sit saavat ihan oikeutetusti kuulla kunniansa. Mut ennen sitä...heivaan vanhat pettymykseni syrjään ja oon tuomitsemattomin mielin uuden ihmisen kans. Ei hän oo vastuussa mun loukkaantumisista. Se on musta ainut ja rehellisin keino muodostaa jotain uutta. Mahdollisuuden antaminen on joskus ainoa asia, mitä tarvitaan. Joskus se riittää, aina ei.
Täällä yksinäisten joukossa mahdollisuuttakaan ei monesti anneta. Ei anneta mahdollisuutta itselle, eikä toiselle. Se on harmi. Sillä muuten täällä yhteystiedot vaihtuis useemminkin ja kontakteja tulis enemmänkin. Se jäisi tuntemattomuuden usvan sekaan, että miten noi mahdollisuudet päättyisi, ehkä ne kaikki epäonnistuisi, ken tietää. Mut jos ei edes yritä, ei voi saavuttaa mitään. Se on selvä kuin pläkki.
joo saa lähettää mulle viestiä profiilissani on sähköposti juuri tätä varten, mielummin pitempi aikaista jutskailua, oon aika yksinäinen 20v mies lapista päin.
- Alottaja
Oikee asenne, toivon että saat viestejä. Mut jostain syystä pelkään, ettet saa =( Jo tässä ketjussa huomaamani ihmisten suhtautuminen on ollu jotenkin...outoa. Sillai, et niinku jotain palasia puuttuis. Sellasia palasia, mitkä saa yhteydenoton aikaan, mut en lopulta tiiä, mitä ne on. Ehkä saan sen vielä paremmin selville.
- UnetonYksin
Alottaja kirjoitti:
Oikee asenne, toivon että saat viestejä. Mut jostain syystä pelkään, ettet saa =( Jo tässä ketjussa huomaamani ihmisten suhtautuminen on ollu jotenkin...outoa. Sillai, et niinku jotain palasia puuttuis. Sellasia palasia, mitkä saa yhteydenoton aikaan, mut en lopulta tiiä, mitä ne on. Ehkä saan sen vielä paremmin selville.
Jostain syystä sinä pelkäät ettei PeaceLife saa yhteydenottoja. Silti olet varma että Iidaliina saisi viestejä.
Miksi näin? - Alottaja
UnetonYksin kirjoitti:
Jostain syystä sinä pelkäät ettei PeaceLife saa yhteydenottoja. Silti olet varma että Iidaliina saisi viestejä.
Miksi näin?Oon AIKA varma. Ihan vaan siitä syystä, et IidaTiina on nainen ja PeaceLife mies. Miesten ystävänsaannin vaikeutta lisää moni asia täällä netissä ja mikä ettei oikeessa elämässäkin. Naiset ottaa harvemmin yhteyttä miehiin, mitä miehet naisiin. Ja sit myös naiset ottaa herkemmin yhteyttä täällä netissä toisiin naisiin. Jotkut sulkevatkin miehet pois ja haluuvat vaan naispuoleisia ystäviä/kavereita. Miehet taas hyvin harvoin ottaa omaan sukupuoleensa yhteyttä nettimaailmassa. Joten oikeastaan naisiin ottavat yhteyttä sekä miehet, että toiset naiset. Ja miehiin ottavat yhteyttä...ööh...niin...hiljaisempaa on.
Tää ei oo tosin mikään ehdoton fakta, mut vahvan omakohtaisen ja toisten henkilöiden kokemusten perusteella laadittu tulos. Poikkeuksiakin löytyy, luojan kiitos. Sillä jos niitä ei olis, niin yksinäisten miesten tilanne ois vieläkin huonompi. Yksinäisten naisten tilanne taas...se on mulle vieraampi ja oon saanu sen käsityksen, et se ei oo niin yleistä, kuin miesten tilanne. Mut monet sit vähättelee naisten yksinäisyyttä, ettei se oo niin paha, kuin miesten. Siinä oon eri mieltä. Ja ihan jo sen takia, kun se on sellanen vähän harvinaisempi juttu, niin se tekee siitä varmaan naiselle vieläkin vaikeamman ja sellaisen kovemman palan. Toisista naisista ei ehkä silloin kovin helposti löydy sellasia yksinäisyyden ymmärtäjiä. Mut miehistä niitä sillon löytyis senkin edestä. Mut nää on tosiaan vaan mun tuntumia asiaan ja mielipiteen tyyppisiä juttuja. Varsinainen totuus voi olla jotain muuta. Tai sit ei ;) Parempia ehdotuksia ja näkökulmia huomioidaan. Alottaja kirjoitti:
Oon AIKA varma. Ihan vaan siitä syystä, et IidaTiina on nainen ja PeaceLife mies. Miesten ystävänsaannin vaikeutta lisää moni asia täällä netissä ja mikä ettei oikeessa elämässäkin. Naiset ottaa harvemmin yhteyttä miehiin, mitä miehet naisiin. Ja sit myös naiset ottaa herkemmin yhteyttä täällä netissä toisiin naisiin. Jotkut sulkevatkin miehet pois ja haluuvat vaan naispuoleisia ystäviä/kavereita. Miehet taas hyvin harvoin ottaa omaan sukupuoleensa yhteyttä nettimaailmassa. Joten oikeastaan naisiin ottavat yhteyttä sekä miehet, että toiset naiset. Ja miehiin ottavat yhteyttä...ööh...niin...hiljaisempaa on.
Tää ei oo tosin mikään ehdoton fakta, mut vahvan omakohtaisen ja toisten henkilöiden kokemusten perusteella laadittu tulos. Poikkeuksiakin löytyy, luojan kiitos. Sillä jos niitä ei olis, niin yksinäisten miesten tilanne ois vieläkin huonompi. Yksinäisten naisten tilanne taas...se on mulle vieraampi ja oon saanu sen käsityksen, et se ei oo niin yleistä, kuin miesten tilanne. Mut monet sit vähättelee naisten yksinäisyyttä, ettei se oo niin paha, kuin miesten. Siinä oon eri mieltä. Ja ihan jo sen takia, kun se on sellanen vähän harvinaisempi juttu, niin se tekee siitä varmaan naiselle vieläkin vaikeamman ja sellaisen kovemman palan. Toisista naisista ei ehkä silloin kovin helposti löydy sellasia yksinäisyyden ymmärtäjiä. Mut miehistä niitä sillon löytyis senkin edestä. Mut nää on tosiaan vaan mun tuntumia asiaan ja mielipiteen tyyppisiä juttuja. Varsinainen totuus voi olla jotain muuta. Tai sit ei ;) Parempia ehdotuksia ja näkökulmia huomioidaan.Noin se varmaan on.
Mies on kait ollut myös hiljainen yksinäinen metsästäjä. Vaik koko urosjengi ois ollut yhteisessä hirvijahdissa, sielläkin ollaan hiljaa ja jokainen yksilö on aika omillaan seipäänsä kanssa. Ei sielläkään voinut kauheaa kalkatusta pitää ja isona rytisevänä joukkona kirmata, ennen kuin vasta sitten kun jokainen omalta suunnaltaa lähti ajamaa saalista kallionkielekkeeltä alas :-) Miten tuosta tulikin jalkapallo mieleeni.
Naisilla on ollut siinä luolansuulla lapsia, sairaita, muita naisia ja porukkaa mahdollisesti aina ympärillään. Juuria ja marjoja kerätessä, nahkoja käsitellessä ja kakaroita paimentaessa läheisyys, kommunikointi ja viestintä on ollut luonnollinen ja tarpeellinen asia. Ei siinä pelkillä käsimerkeillä ole elelty. Jos se on vaik evoluution aikaan saama kulku, kun naiset pääsääntöisesti sukkuloivat sujuvammin "seurapiireissä".
Hehheh! No joo!
- Acedia
Tuli tässä ketjua lueskellessa pari ajatusta mieleen. Omalla kohdallani sosiaalisuus aaltoilee siten, että kaikki ystävyysuhteet on jääneet. Jos vaikkapa innoissani sovin muutaman viikon päähän menon porukalla, olo saattoikin olla juuri sinä iltana vaisu ja väkinäinen, hymyilen tekohymyä ja ihmiset kyselevät, onko minulla tylsää. Niinpä aloin pelätä tuollaisten suunnittelua ja sopimista, koska lähteminen saattoi pahimmillaan olla todella vaikeaa.
Toiseksi pelkään menettämistä niin paljon, että sorrun helposti omistushaluun. Pelkään yksinäisyyden aiheuttamaa kipua ja surua niin kovasti, että jos uudella tuttavuudellani olisi menoa toisen ystävänsä kanssa, ahdistun miettiessäni että tämä toinen tyyppi on varmasti hauskempaa seuraa ja muutenkin mielenkiintoisempi ja vähitellen putoan kelkasta. Sydäntä puristaa ja olo on huono - niinpä sitä ennemmin välttelee koko ystävyyttä.
Tällaisia ja muita syitä aikani pyöriteltyäni olen jo hyväksynyt sen, ettei minusta ole ystävyyteen. Pitkään ilman ystäviä olleena olen vieläpä muuttunut ihan kummalliseksi: olen ehdottomampi ja joustamattomampi, minun on raskasta kuunnella toisten juttuja enkä itse jaksaisi kommentoida oikein mitään ja sosiaalisen tilanteen jälkeen pyörittelen ahdistuneena käytöstäni ympäri ja ympäri ja mietin, miten omituisen kuvan taas itsestäni annoinkaan.
En tee täällä palstalla aloituksia, mutta ymmärrän heitä, jotka tekevät. Moni tarvitsee jonkun purkautumisväylän, vaikkei enää jaksaisi edes etsiä ratkaisua ongelmaan. Jos nyt kuvitellaan, että olisi vaikka palsta molemmat jalkansa menettäneille, niin ei siellä kukaan kirjoittaja odottaisi, että lukijat palauttaisivat kirjoittajalle juoksukyvyn. Silti moni purkaisi varmaan mieluusti tilanteen aiheuttamaa ahdistusta muiden asian kokeneiden kanssa.- Alottaja
Hmm...hyviä ajatuksia. Tai siis huonoja. Ei mitään mukavia ajatuksia. Mut mieleen tuli sellanen yks asia, mikä ois voinu auttaa sua noissa tilanteissa. Ja jos joskus tulevaisuudessa tulee ystäviä tai sosiaalisia tilanteita jne. Avoimuus. Kerrot vaan rehellisesti ja rohkeesti, miltä susta tuntuu niille, joiden kanssa olet. Ei tekohymyjä ja muita. Kerrot asiat sillai, niinku tässä kirjotat. Ei se helppoo oo, mut kun ne asiat saa ulos, niin se on paljon kivempaa, kuin yksin niitä pyöritellä ja miettiä, et mitä muut sun käytöksestä aattelee jne. Ja jos ne tyypit joiden kans vietät aikaas ei ymmärrä sua tai nauraa sulle tai muuta, niin...parempi sillon, ettet ookaan sellasten tyyppien kans. Ystävät ymmärtää ja niistä voi sit pitää eri tavalla kiinni. Mitä ite aattelisit, jos joku kertois sulle et sitä ahdistaa ja sosiaalisuus menee aaltoina ja nyt on paha olla jne. Ehkäpä arvostaisit häntä enemmän silloin. Enemmän kuin silloin, jos et tietäisi mistä hänen käytöksensä johtuu ja joutuisit asiaa arvailemaan? Voin vakuuttaa et arvailut menee yleensä pieleen. Siks avoimuus on hyvin tärkeää, kaikissa ihmissuhteissa. Ei helppoa, mut tärkeää. Sitä varten ystävät on, et heille voi kertoa.
Sit toi viimenen kappalees. En nyt oikein ymmärtäny, et vertasitko tätä paikkaa vaikkapa jalkansa menettäneiden ihmisten paikkaan. Se on mun mielestä huono vertaus, koska jalkansa menettäneille ilon toisi varmasti jalat. Ja siinä ei toinen ihminen voi sen kummemmin auttaa, muuta kun keskusteluapua tietty. Mut täällä paikassa tilanne on toinen. Ongelmana on yksinäisyys. Ja mikä auttaa yksinäisyyteen: toiset ihmiset. Ei jalat, ei lääkkeet, vaan kaverit, ystävät. Ja siks musta ois äärettömän tärkeää, et yksinäiset pitäisivät yhtä. Sillä me/te voitte OIKEASTI auttaa. Jokainen teistä voi olla ratkaisu jonkun yksinäisyyteen. Te voitte poistaa ongelman kokonaan. Kaksi yksinäistä kun löytävät toisensa, niin kahdelta ihmiseltä poistuu sama ongelma. Joten siksi olisi mukavampi nähdä enemmän yritystä täällä ja enemmän kohtaamisia.
Jaahas, ihmismäiset immeiset! Rohkea rotan syö! Ketjun aloittaja "Jjeeeh"on aivan oikeilla jäljillä! Jjeeeh!
Nyt ruvetaan smoltolkkaamaan. Täältä lähtee pallo peliin, kun yksin potkiskelu on niin kovin työlästä. Aina on pallo hukassa tai jossain kuraojassa. Omat taidot ei vissin riitä.
Olen tämän ketjun eka vastaaja eli UnetonYksin. Tarkoitan vaan, että sieltä löytyy selventävä alkujollotus meikäläisen autiosta sielunmaisemasta.
Myöhemmin en enää tuota rekisteröimätöntä nikkiä "UnetonYksin" käytä. Joten jos joku sillä nimellä jatkossa kirjoittelee, se en ole minä.
Laittakaa kirjeitä tulemaan vaikkette osaisikaan, maidosta ei oo niin väliä.
Sähköpostiosoitteeni on tuo ylläoleva nimimerkki ja siihen sit perään @suomi24.fi
Etteenpäin se on sekin vaikka nokalleen kaatuis!- Alottaja
Jeees! Oikee asenne :) Tästä mallia kaikille ja osotteita peliin ja sit vaan vastauksia myös, niin saadaan sähköpostit laulamaan iloista ystävyyden laulua, sen ikuisen yksinäisyyden renkutuksen sijaan. Go go go! Käpälät näppäimistölle ja sen sijaan, että kirjottaisitte tänne palstalle, niin kirjoitattekin tulevalle ystävällenne. Ehkä tämä palsta jää kuolleeksi kokonaan, kun kaikki yksinäiset kirjoittelevatkin toisilleen.
- jfalf
Alottaja kirjoitti:
Jeees! Oikee asenne :) Tästä mallia kaikille ja osotteita peliin ja sit vaan vastauksia myös, niin saadaan sähköpostit laulamaan iloista ystävyyden laulua, sen ikuisen yksinäisyyden renkutuksen sijaan. Go go go! Käpälät näppäimistölle ja sen sijaan, että kirjottaisitte tänne palstalle, niin kirjoitattekin tulevalle ystävällenne. Ehkä tämä palsta jää kuolleeksi kokonaan, kun kaikki yksinäiset kirjoittelevatkin toisilleen.
Täytyy tämmöinen palsta olla. Älä nyt pelottele tämän loppumisella. :-)
Tänne voi ihan vapaasti renkuttaa yksinäisyyttään ja sitä tuskaa, kysellä nimettömänä neuvoja, pohtia asioita yms. Tämä on tärkeä henkireikä monelle vaikkei varsinaiseen vaivaan lääkettä olisikaan antaa.
Tuskin maailmasta ja Suomesta yksinäiset ja yksinäisyys loppuvat vaikka haave onkin kaunis. - Alottaja
Mä aattelin et lopetetaan se mokoma yksinäisyys kertaheitolla niin Suomesta ja muualta maailmasta ja siks tein tän aiheen /../ Hmm...en tullu aatelleeks tuota et mitä tän palstan loppuminen merkkais. Nyt se on vähän myöhästä surra, kun pyörät lähti jo liikkeelle ja ystävyyksiä solmitaan hirveetä tahtia =( Nooh, pysyy tää palsta ainakin muistoissa vielä jonkin aikaa, ota kuvia vielä kun ehdit ;)
Kääk! En ollut aktivoinut sähköpostiosoitettani. Huomasin sen kun meni kurkkaamaan sitä nyt ekaa kertaa. No, nyt se on kunnossa ja odottavalla kannalla.
Samaa mieltä..Mielestäni yksinäiset voisivat aivan hyvin täällä kirjoitella toisilleen, käydä yhessä viihteellä ja naida keskenään illan päälle. Voisi kuvitella, et siinä masennus pakenee ainakin hetkeksi ja seksihän on terveellistä, mutta kun ihmiset ovat perimmäiseltään niin helvetin vaikeita. Haihatellaan vaan loputtomiin sitä ja tätä ja parisuhdetta, vaikka siihen väliin mahtuis paljon muutakin ilman, että tarvitsee jäädä heti roikkumaan tai takertua ihmiseen. Voisi kuvitella, et se elämänkumppanikin joskus saattais jopa löytyä hieman kevyemmällä ja avoimemmalla asenteella.
- Fhkllfskl
Yksinäisyyteen ajaudutaan, joudutaan tai halutaan.... kuinka vaan. Se voi olla oma valinta vaikka henkilö itse luulee sen olevan kohtalo... sitten kun tulisi tilaisuus solmia suhde niin saadaan paniikkireaktio. tämä on yksi mahdollisuus...
- Fhkllhddhkk
Lisään vielä, että jokaiseen pysyvämpään suhteeseen tarvitaan tunteet..... ja ellei niitä ole tai ne ovat laimeat, ei suhteella ole tulevaisuutta vaikka kuinka sitä molemmat haluaisivat..... jäljelle voi silti jäädä ystävyys tai vaikka hyvä tuttavuus, kaveruus. Yksinäisyyteen ei aina löydy sellaista ratkaisua kuin haluaisi mutta ei ole myöskään järkeä odotella, että joku huomaisi.... entäpä jos itsensä ajattelemisen sijaan alkaisi kiinnostua toisista ihmisistä... ja pitää muistaa, ettei aina rakastu, edes ihastu.... sekin pitää hyväksyä..
- Alottaja
Nonniin, paljon hyviä vastauksia! Vielä semmoset neuvot annan, et jos yrittää saada seuraa, niin kannattaa tehä oma aihe, missä kertoo vähän itestään tai vaikka enemmänkin. Kertoo elämäntarinansa ja sit siihen loppuun SÄHKÖPOSTIOSOTE/joku muu mihin voi ottaa yhteyttä. Siks suosittelen omaa aihetta, et esim. tässä ketjussa tai muissa isommissa ketjuissa sähköpostit hukkuu tonne jonnekin. Niin ja jos ette haluu varsinaista sähköpostiinne tänne, niin tehkää uus, ihan uusia kavereita varten.
Mielestäni tämmöset neuvot on hyvä antaa, kun yllättävän monella tuntuu olevan puutteita ihan siinä, et miten ois mahdollista saada kontakteja netissä. Hyvä esimerkki toi yks aihe, missä nainen hakee 30-40jotain vuotiasta miestä. Ei sähköpostia, ei mitään mihin vois ottaa yhteyttä, ei vastauksia miehille, jotka innostuu. Ihan vaan ah-niin-ihanaa hiljaisuutta aloituksen jälkeen. Vastaavia oon nähny useita. Viimenen askel puuttuu...ajatus on oikee, mut teot ei.
Toinen puoli asiasta on sit ihmiset, jotka tekee ihan moitteettomia ilmotuksia ja laittaa osotteen, mistä saa kiinni jne. Mut vastauksia tulee tasan 0. Siihen on vähän vaikeempi antaa neuvoja, et miten sen sais muutettua, mut sellaset ilmotukset on harvinaisempia täällä. Ois kiva, kun sellaiset ois yleisempiä.
Miks sit painotan sähköpostia? Kynnys on niin mitättömän pieni. Entä sitten, jos jokin menee pieleen? Elämä jatkuu ja uutta matoa koukkuun. Jos ei yritä, ei voi onnistua. Vaikeempaa on ainakin mun mielestä lähtee kylmiltään tapaamaan jotain tai soittamaan tai lähes tekemään mitä tahansa. Kirjottaminen on helpompaa ja esim. tekstareiden kirjottaminen ja saaminenkin piristäs varmaan monia yksinäisiä. Mua ainakin piristää.
Sit myös hyvä pointti tuolta viimeseltä kirjottajalta: "Yksinäisyyteen ei aina löydy sellaista ratkaisua kuin haluaisi." Se on aivan totta. Ja lisäisin vielä sen, et ratkaisu ei tuu olemaan NOPEA. Monet yksinäiset varmasti turhautuu, kun toisen eka viesti ei oo mikään maailman paras. Sekin on yks ongelma, mikä korostuu varmasti eniten yksinäisillä. Ajan tarve. Se voi kestää kuukausia, vuosia, ennen kuin ystävyys muotoutuu ja yhteys löytyy ihmiseen, joka on ollut kauan yksin. Sitä ei voi koskaan muotoutua, jos pistetään välit heti poikki. Antakaa aikaa, itsellenne ja toisillenne. - Oktb
Alottaja kirjoitti:
Nonniin, paljon hyviä vastauksia! Vielä semmoset neuvot annan, et jos yrittää saada seuraa, niin kannattaa tehä oma aihe, missä kertoo vähän itestään tai vaikka enemmänkin. Kertoo elämäntarinansa ja sit siihen loppuun SÄHKÖPOSTIOSOTE/joku muu mihin voi ottaa yhteyttä. Siks suosittelen omaa aihetta, et esim. tässä ketjussa tai muissa isommissa ketjuissa sähköpostit hukkuu tonne jonnekin. Niin ja jos ette haluu varsinaista sähköpostiinne tänne, niin tehkää uus, ihan uusia kavereita varten.
Mielestäni tämmöset neuvot on hyvä antaa, kun yllättävän monella tuntuu olevan puutteita ihan siinä, et miten ois mahdollista saada kontakteja netissä. Hyvä esimerkki toi yks aihe, missä nainen hakee 30-40jotain vuotiasta miestä. Ei sähköpostia, ei mitään mihin vois ottaa yhteyttä, ei vastauksia miehille, jotka innostuu. Ihan vaan ah-niin-ihanaa hiljaisuutta aloituksen jälkeen. Vastaavia oon nähny useita. Viimenen askel puuttuu...ajatus on oikee, mut teot ei.
Toinen puoli asiasta on sit ihmiset, jotka tekee ihan moitteettomia ilmotuksia ja laittaa osotteen, mistä saa kiinni jne. Mut vastauksia tulee tasan 0. Siihen on vähän vaikeempi antaa neuvoja, et miten sen sais muutettua, mut sellaset ilmotukset on harvinaisempia täällä. Ois kiva, kun sellaiset ois yleisempiä.
Miks sit painotan sähköpostia? Kynnys on niin mitättömän pieni. Entä sitten, jos jokin menee pieleen? Elämä jatkuu ja uutta matoa koukkuun. Jos ei yritä, ei voi onnistua. Vaikeempaa on ainakin mun mielestä lähtee kylmiltään tapaamaan jotain tai soittamaan tai lähes tekemään mitä tahansa. Kirjottaminen on helpompaa ja esim. tekstareiden kirjottaminen ja saaminenkin piristäs varmaan monia yksinäisiä. Mua ainakin piristää.
Sit myös hyvä pointti tuolta viimeseltä kirjottajalta: "Yksinäisyyteen ei aina löydy sellaista ratkaisua kuin haluaisi." Se on aivan totta. Ja lisäisin vielä sen, et ratkaisu ei tuu olemaan NOPEA. Monet yksinäiset varmasti turhautuu, kun toisen eka viesti ei oo mikään maailman paras. Sekin on yks ongelma, mikä korostuu varmasti eniten yksinäisillä. Ajan tarve. Se voi kestää kuukausia, vuosia, ennen kuin ystävyys muotoutuu ja yhteys löytyy ihmiseen, joka on ollut kauan yksin. Sitä ei voi koskaan muotoutua, jos pistetään välit heti poikki. Antakaa aikaa, itsellenne ja toisillenne.Kerropa oma elämäntarinasi äläkä vaahtoa ja paasaa ja laita sit siihen loppuun sähköpostiosoitteesi. Vai tivaatko, keräiletkö jostain syystä vain muiden osoitteita. Iskee skitso olo sun tähtesi.
- Alottaja
Oktb kirjoitti:
Kerropa oma elämäntarinasi äläkä vaahtoa ja paasaa ja laita sit siihen loppuun sähköpostiosoitteesi. Vai tivaatko, keräiletkö jostain syystä vain muiden osoitteita. Iskee skitso olo sun tähtesi.
Skitsoile ihan rauhassa. Sun kaltasten ihmisten takia en aio laittaa tikkua ristiin. Mun panokseni on tää ketju. Mun ei enää tartte etsiä kavereita tai ystäviä sen kummemmin, koska en haluu et joillekin jää sit kirjoittamatta. Toki muutaman kans oisin ollu valmis alottamaan kirjottamisen täältäkin, mut ei näköjään käyny. En usko et monella yksinäisellä on sellanen tilanne, et vaikkapa kirjottelukavereita ois liikaa, joten tässä ois vähän neuvoja niille. Ei oo tietty pakko kuunnella/lukee ;)
- epätasapaino
Minä en itse henkilökohtaisesti ole koskaan lähtenyt kirjoittelemaan kenenkään tuntemattoman sähköpostiin. Tämä on ainoa tapa kirjoitella tuntemattomille ja se riittää. Olen sitä mieltä, että normaali kanssakäyminen riittää ihmisiin tutustuttaessa ja se kemia kohtaa heti tai sitten ei. Aika lailla vierastan sitä, että johonkin ihmiseen tutustuminen kävisi vain jonkun kuvan perusteella ja sillä tavallahan paljon valitaan näitä suhteita, outoa...minulle kuva ei sano mitään ja varsinkin kun siinä on ihminen ikäänkuin "parhaimmillaan" ja sanoisko luonnottomillaan...mutta jokaisen oma asia...Kukaan ei tule kotoa hakemaan ja sen "naamakuvaston" perusteella ei oikeita kemioita löydy..parempi on mennä mukaan elämään, eri tahoihin ...ja ennenkaikkea, monen yksinäisen ongelmana on myös se, etteivät he ole edes kiinnostuneita toisista, vaan itsestään. Jos on tarpeeksi kiinnostunut, utelias, ulospäin suuntautunut ihminen, niin aivan varmasti saa seuraa.....maailma on täynnä ihmisiä....mutta joskus tuntuu, ettei se seura kelpaa tai ollaan niin valikoivia ja ehkäpä lopultakin moni yksinäinen oikeastaan haluaakin olla omissa oloissaan...
- Alottaja
Tykkäsin tästä kommentista TOSI paljon. Varsinkin tosta loppuosasta ja se on varmaan paljon suurempi osa yksinäisyyden ongelmaa, mitä moni tietääkään tai ennen kaikkee haluu myöntää: ".ja ennenkaikkea, monen yksinäisen ongelmana on myös se, etteivät he ole edes kiinnostuneita toisista, vaan itsestään. Jos on tarpeeksi kiinnostunut, utelias, ulospäin suuntautunut ihminen, niin aivan varmasti saa seuraa.....maailma on täynnä ihmisiä....mutta joskus tuntuu, ettei se seura kelpaa tai ollaan niin valikoivia ja ehkäpä lopultakin moni yksinäinen oikeastaan haluaakin olla omissa oloissaan... "
Niin...täälläkin sen näkee niin monilla tavoin. Monella on ehkä sellainen tahtojen taisto, et haluaa saada ystäviä, mut toisaalta myös haluaa olla yksin. Ja yleensä aina se yksinolon halu on voimakkaampi. Se on helpompaa ja tutumpaa ja sen eteen ei tartte tehdä mitään. Vaikka monet ovatkin aivan tuskissaan ja sanoo, et tekis mitä tahansa et ois joku ystävä tai kaveri, niin sellanenkin henkilö monesti haluaa enemmän olla yksin. Hän ei vaan ite sitä tajua sillä hetkellä. Hän tajuaa sen vasta sillon, kun rupee niitä mahdollisia ystäviä/kavereita olemaan saatavilla ;) Jos tajuaa sillonkaan. Mut sillon sen ainakin itse näen, et onko hän kuinka tosissaan. Ei oo helppoo, ei.
Mikään muutos ei oo helppo ja se voi olla hyvinkin kivulias. Mut millä muulla tavoin mikään muutos edes ois mahdollinen, kuin muuttamalla omaa toimintaansa? Haastamalla itseensä ja toimimalla sillä tavoin, miten ei ole ennen toiminu. Ja ehkäpä myös tosiaan siirtämällä huomiota itsestään enemmän toisiin ihmisiin. - oeroeruoeuroeruoer
Varmasti näin, että itsestään on moni asia lähdettävä ...on paljon selityksiä; olen huono, ruma, lihava, tyhmä, kukaan ei oikeasti välitä minusta........ihminen on usein itsensä pahin vihollinen ja este.......
- dgsgj
Huomasin etten saanut luukku.com sähköpostista lähettetyä viestiä mun suomi24.fi profiiliin kun oon huomannut muutenkin jotain häikkää. Huomio vaan. Meinasin nimittäin laittaa viestin mut varmaan pitää olla jokin suomi24.fi sähköposti tai muu sähköposti kun luukku.comista lähettäminen ei ainakaan onnistunut.
- dgsgj
Toisinpäin kyllä toimi.
- Lupiini_11
Kyllä tälläkin palstalla on ollut yksinäisten kokoonkutsumista tai yrityksiä sensuuntaisesti, että ihmiset tapaisivat. Jostain syystä niissä aloituksissa on aina yläikäraja. Kysyin kerran, että miksi, jolloin minulle vastattiin että on mukavampaa, kun ihmiset ovat edes suunnilleen samanikäisiä, ei siis kymmeniä vuosia vanhempia.
Kun heti asetetaan rajoitteita ja vaateita sille, millainen pitää olla, niin ei ole minun juttuni se. Itse hyväksyn ihmiset sellaisena kuin he ovat (elleivät he ole toisista ihmisistä täysin välinpitämättömiä), mutta tänä päivänä sitä ei lasketa plussaksi vaan päin vastoin, ihmisen pitää vaatia ja vaatia.
Ymmärrän kyllä tavallaan sen ikärajoitteenkin. 20-30 -vuotiaat ja 70-80-vuotiaat samassa tapaamisessa, ei taitaisi tulla mitään. Etenkin jos vanhempi ihminen ei halua ottaa mitään isoäidin roolia, kun se ei hänelle luontaisesti sovi. - Keissa
Aloittaja sai säpinää ja ajatustenvaihtoa palstalle. Jokin verran luin, mutta nyt olen niin väsynyt ja uninen, etten jaksa raapustella mitään tämän enempää. Hyvä aloitus. Kerrassaan.
- lsjfjlsfjlfsjlsfjfsl
Avataan tätä keskustelua vielä vähän...kun puhutaan yksinäisyydestä, yksinäisistä niin usein jää yksin asuvilta huomaamatta, ymmärtämättä, että myös perheessä asuva on usein yksinäinen. Tämä koskee niinikään lapsia kuin aikuisia....On perheitä, joissa on vain niinsanotusti "ohituskaistoja"...tärkeimmät asiat kysytään ja tiedot vaihdetaan, mutta ihmiset voivat olla kaikki yksinäisiä....Tätä voitaisiin verrata ihmisvilinään, jossa olet mukana, mutta et ole henkisesti mukana kenenkään elämässä.....kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää...
- MullanAlla
Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.
Josko viikolla, syssymmällä tai kevväämmällä sitten löytyis ystävä. Ootellaan, ootellaan. - Kelopuu22
Viestiä saa lähettää metsäkorvessa asuvalle erakolle joka on tällä hetkellä väsynyt ihmisiin kasvoista kasvoihin, mutta pitää kirjoittamisesta. :) [email protected]
- Pörrää
Kelopuu!!!! Kertoisitko ikäsi edes suunnilleen ja sukupuolesi?
- Libella
Ymmärrän sinua hyvin! Yksinäisyydessähän on harvoin kysymys siitä, ettei toisia ihmisiä, yksinäisiä olisi vaan kyvyttömyydestä solmia suhdetta, avata itseään tai olla valmis paneutumaan toiseen henkilöön tai löytää joku, joka on samalla aallonpituudella. Yksinäisyys on kummallinen juttu, koska sitä voi kokea oman perheen, oman ryhmän tai jopa hyvänkin parisuhteen keskellä.
- Anonyymi
moi laita viesti minulle olen 55 vuotias nainen t marita
- Anonyymi
Olisihan se ajatuksena hieno jos täältä voisi löytää vaikka sen naisystävän. Taidan kuitenkin olla jo liian arka ryhtyäkseni edes viestittelemään kenenkään kanssa. Sitten kuitenkin välimatkaa olisi liikaa tai sitä keksis jonkun muun syyn kun ei olisi riittävästi rohkeutta tavata.
T: Yksinäinen mies
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.172294Parrakkaat miehet ovat inhottavia ja vastenmielisiä
Ennen Suomi ja koko maailma oli täynnä kasvonsa hyvinhoitavia miehiä. Tänä päivänä lähes kaikki miehet ovat kuin jotain2231909Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b0162071762Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt1021441Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno481336Naiseni on todellinen seksipeto
Vaikka pukeutuu ihan kasuaalisti julkisilla paikoilla. Mutta näin tämän läpi ensisilmäyksellä ja sain seksipedon kaivatu551177Kokoomus haluaa leikata vielä lisää sosiaaliturvasta
Kokoomuksen Sanni-Granhn Laasonen pyytänyt KELA:aa selvittämään mistä leikataan vähäosaisilta vielä lisää sosiaaliturvas1761132- 891051
Totuus Sofian miljonääristä :miljoonien velkataakka painaa miestä.
Näin se totuus tulee jokaisesta ja seiskalehden uutiset kertoo totuuden vihdoinkin.148947Nina Mikkonen avoimena "vapinataudistaan"- Demonstroi oireet yllättäen tv-kameroiden edessä: "Se..."
Nina Mikkonen oli Viiden jälkeen -ohjelmassa ti 12.8. ja kertoi perinnöllisestä sairaudestaan ja mm. sairauden vaikutuks14891