Luin kirjan ja masennuin

Mistä sinä tiedät, mikä on kirjailijan kokemaa ja mikä ei? Esim mies voi kysyä vaimonsa raskauksista jne. Ei tarvitse murhata kuvataakseen murhaamista ja on niin monia tapoja olla äiti tai kokea raskaus.
Voi tietty olla, että joku on epäuskottavaa, sellaista oon itsekin lukenut joskus, mutta kesken on jäänyt. Mutta juuri äitiys ja raskaus on sen verran moninaisia, että jo tuttavapiiristä tietää että ne voi kokea niin eri tavoin riippuen persoonasta lapsista elämänvaiheesta jne.

En tiedä, minkä kirjan olet lukenut, joten en osaa sanoa, olisinko itse pitänyt siitä. Mutta olen kiinnittänyt huomiota siihen, että joskus ainakin pienet kustantamot julkaisevat teoksia, joissa on kaikissa "jotain vikaa", jos näin rumasti saan asian ilmaista.
Juonet ovat kliseisiä tai niitä ei ole, asioita selitetään liikaa tai liian vähän, dialogi on epäuskottavaa, joskus faktatkin ovat mitä sattuu. Minua ainakin häiritsee suunnattomasti, vaikka kyseessä olisikin fiktiivinen teos, jos romaanissa esim. puhutaan jostain, jota ei romaanin kuvaamalla aikakaudella ollut olemassakaan. En nyt keksi parempaa esimerkkiä, mutta vaikkapa Sami Rajakylän esikoisteoksessa Pätkärunoilija (joka muuten on hauska ja hyvin kirjoitettu) yksi juonenkäänne perustui siihen, että päähenkilö ostaa seksiä ja on siis rikollinen. Suomen laissa ei seksin ostaminen ole kiellettyä, luulisi kirjailijan selvittäneen tällaisen seikan. Tai sen, ettei Kelassa käsitellä ansiosidonnaisia päivärahoja.
Tuntuu, että kustannustoimittajatkin nukkuvat lukiessaan näitä. Tai sitten suurin osa kustantamoihin tulevista käsikirjoituksista on niin karmeita hengentuotteita, että myös b-luokan tarina erottuu edukseen ö-luokan massasta.
Olen piruuttani vertaillut muutamaa ison talon esikoisteosta jonkun nyrkkipajan julkaisemaan vastaavaan. Juoni voi kummassakin olla melko köykäinen, mutta kirjallinen tyyli isojen tekijöiden romaaneissa on paljon laadukkaampi. Monesta esikoisteoksesta tulee tyylillisesti mieleen äidinkielen ylioppilasaine. On yritetty pistää peräkkäin paljon kauniita lauseita, käytetään tekemällä tehtyjä kielikuvia ja ollaan olevinaan omaperäisiä.
Ja ei, en ole itsekään saanut kustannussopimusta. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. En kuitenkaan osaa olla kateellinen siitä, että joku onnistuu julkaisemaan nimissään puolivillaista sontaa. Olen kateellinen ainoastaan sellaisista esikoisista, jotka ovat hyviä. Niitäkin on.

Täytyy tähän kertoa sellainen juttu, kun olin julkaissut esikoiskirjani, niin eräs lukija tuli sanomaan minulle, että olen kuvannut kaiken aivan väärin, koska kuvaamallani aikakaudella ei ollut tuollaista nuoruus :D

Hyvin herkästi tapahtuu lukijalle niin, että oma näkemys asiasta on se ainoa, mihin kirjan kuvaamia tapahtumia verrataan. Toisenlainen näkökulma ja kuvaustapakin voi ärsyttää.

Asiavirheet ovat kokonaan eri asia kuin se, että kirjailijan näkemystä ei pidetä oikeanlaisena. Kaikki lukijat eivät sitäkään ymmärrä, että kyse voi olla henkilökuvauksesta eikä siitä, että kirjailija itse ajattelisi kuten henkilönsä. Vaikkapa mieshenkilö voi kuvata naisia sovinistisesti tai stereotyyppisesti, mutta se ei tarkoita, että kirjailija itse ajattelisi samalla tavalla. Jopa arvostelijat sortuvat joskus siihen, ettei eroteta sitä, minkä tarkoituksen läpi tilannetta tai henkilöä kuvataan - varsinkin nyt, kun lehtikritiikki on vähentynyt ja kuka tahansa toimittaja ilman sen kummempaa lukuharrastusta kirjoittaa arvostelun.

en tiedä oonko lukenut saman kirjan, ehkä, oon ollu sen kirjoittajan kanssa samalla kurssilla. Ja hei jos kyseessä on pienehkö kustantamo, niin ei mikään ihme. Luen säännöllisesti lähes kaikki ilmestyvät esikoiset, koska tietenkin mua kiinnostaa, mikä menee läpi ja mikä ei. Koitan siinä mittailla omaa tekstiäni vasten. Kaikenlaista omasta mielestäni "kuraa" menee läpi mutta ehkä se kertoo vaan minusta. Esim joku Myllylahti tai HD kustannus kustantajana tuottaa pääsääntöisesti vaan ihan surkeaa kirjallisuutta.