Vapaassa maassa syntyneenä ja varttuneena ei ehkä aina muista riittävästi arvostaa vapautta. Nyt iän karttuessa huomaan sen merkityksen itselleni lisääntyvän jatkuvasti.
Nyt kun muistelen, niin ensimmäisen havahtumisen tai heräämisen asiaan koin Kiinan lomamatkallani vuonna -93. Minulla oli suora lento Pekingiin. Muistaakseni se kesti toistakymmentä tuntia ja innoissani en malttanut käydä koneessa nukkumaan vasta kuin usean tunnin fiilistelyn jälkeen. En kerennyt nukahtaa, tai ainakin minusta tuntui siltä, kun matkustamon valot räpsähtivät päälle ja kaiuttimista kajahti jonkilainen huomentoivotus. Päättelin mielessäni, että aamun tulo pääsi yllättämään koska olimme jo tunteja lentäneet 800km tuntivauhdilla aikavyöhykkeiden yli ja siksi aurinko ja aamu tulivat vastaan nopeammin. Voin olla väärässäkin.
Kiinassa tutustuin ensin pakollisiin Tiananmenin aukioon ja kiellettyyn kaupunkiin, paikkaan josta ensimmäisenä ei tule mieleen sana vapaus. Olihan ne ihan hienoja mutta mielenkiintoisinta oli ihmisten arkielämän seuraaminen. Kadunlakaisijoita oli sadan metrin välein ja puhtaille kaduille oli kasattu röykkiöittäin kiinankaalia myyntikojujen viereen. Vanhukset ohjasivat liikennettä keltaiset huomioliivit yllään, kuulemma ilmaiseksi. Minusta näytti että ei heidän huitomistaan kukaan seurannut, mutta tunsivatpahan itsensä ainakin tarpeellisiksi.
Polkupyörä on mielestäni vapaan ihmisen liikkumaväline, se mahtuu pienestäkin raosta ja on helppo pysäköidä, tai vaikkapa napata tarvittaessa olalle. Niitä oli katukuvassa miljoonia ja omistajat teippasivatkin ohjaustankoon erilaisia koodeja tunnistaaksen omansa. Autoja oli silloin Pekingissä vähän ja pyörien merkitys suuri. Näin jopa sohvakalustoa kuljetettavan polkupyörän päällä. Erityisen vaikuttavaa oli ihmisten tapa kokoontua aamuisin kello kuuden kieppeillä, ennen töihin menoa puistoihin jumppaamaan ja tanssimaan. Isoja ryhmiä ihmisiä tanssi mankan tahdissa tangoa ja valssia. Myös se hidastetun karaten näköinen homma oli suosittua.
Parina ekana päivänä otin paljon valokuvia, mutten sitten kamerani hajosi. En tullut heti ostaneeksi uutta tilalle ja pian huomasinkin että viikko oli sujahtanut ilman valokuvien ottoa. Ilman kamerasta huolehtimista, kuvauspaikkojen pohtimista, filmin ja paristojen vaihtamista jne. Huomasin yllätyksekseni miten vapauttavaa oli vain nauttia asioista kaikilla aisteilla. Kun vielä kysyin itseltäni miksi niitä kuvia muka on pakko ottaa, kun se kuva on kuitenkin laimea kopio siitä alkuperäisestä asiasta ja vieraitakin voi pitkästyttää muillakin tavoin kuin lomakuvia näyttämällä.
Tämän reissun jälkeen en ole kameraa kantanut mukanani lomilla. Se oli vapauttava luopumiseni numero yksi.
Sen jälkeen olen vapautellut itseäni lisääkin, luovuin työläästä kesämökistä, olen luopunut alkoholista, olen luopunut facebookista, älypuhelimesta, sokerista....
Oletko sinä tehnyt jotain vapauttavaa?
Arvostan vapautta, päivä päivältä enemmän
41
<50
Vastaukset
Vein kotiin kourallisen Ehikin hiekkaa.
Markku Alenin 037 oli lennättänyt sitä ojan-pohjalle.
Lennättänyt siis enemmänkin kun kouralliseni.
Monta vuotta myöhemmin otin ojasta jokusen valo-kuvan.
Kamera oli silloin riittävän arvokas ralli-autoille.
Pikku-Kantarelleja kasvoi siellä.
H.- Tatti-vaan-minulla
Aina kun ralli-auto kanttaa jossakin tai Kimi Räikkönen ajaa kanttikivelle, siihen kasvaa kanttarelleja. Kai tiesitkin tämän alasi ammattilaisena.
Vapautin itseni sähköpyörä haaveesta ,katsoin nykyisen pyörän matkamittaria ja totesin tulevani toimeen toistaiseksi omin voimin.
- eppu2
Ensimmäiseksi tuli mieleen, kun viimeksi muutin, että vapautin itseni 9 säkillisestä turhaa tavaraa roskikseen.
Poltin pesässä vanhoja oppikirjoja ja muistiinpanoja pilvin pimein.
Nyt taas suunnittelen, että, kun talvikotiin taas kotiudun, alan taas katsoa, onko jotain mistä voisi vapautua.- Isosta
asunnosta pieneen, paljon annoin viedä pois, huonekalujakin, kaikkea
- Merilii_
Kameran, ihan uuden digi-sellaisen, jätin matkoiltani pois juuri samoista syistä kuin kerroit. Nyt voin olla kokonaan läsnä kaikessa, - nähdä ja kokea ilman stressiä.
Alkoholin, sen yhden annoksen päivällisruuan kanssa jätin, sillä en usko enää siihen, että se olisi terveellistä.
Älypuhelimen, jota jouduin lataamaan usein, jätin pois, ja sen tilalle otin älyttömän puhelimen, - tai no, on siinä kamera yms, - sanotaan että vähä-älyisen. :)
Sokerin olen jättänyt kauan sitten, ja silloin pääsivät esiin ja sain tuntea kaikki muut hyvät maut ja makuvivahteet!
Valokuvien turhuuden huomasimme tyhjentäessämme anoppini asuntoa, appi oli kuollut jo aikaisemmin, valtava määrä albumeita huolellisine kirjoituksineen ei mahtunut kenenkään kotiin, niitä oli liian paljon.
Mieheni laskikin leikkiä anopille usein, että tänne voisi helposti perustaa Helsingin kaupunginmuseon filiaalin. Anoppi ei koskaan loukkaantunut poikansa huumorista, joskus hyvinkin rohkeasta.- Täydennän-vähän-liian
nopeasti kirjoittamaani tekstiä:
Lisätyn sokerin olen jättänyt kauan sitten, ja silloin pääsivät esiin ja sain tutustua ja tuntea kaikki muut hyvät maut ja makuvivahteet!
Siksi en osta valmiita kastikkeita, koska niissä usein on lisättyä sokeria paljon, vaan valmistan kastikkeet itse. Uunissa paistettuun lohifileeseen riittää mausteeksi suola ja pippurit, vasta uunista otettuna puserrettu sitruunamehu.
En myöskään enää säilö marjoja sokerihilloiksi, vaan pakastan. - Jälkiruokina erilaiset hedelmä- ja marjasalaatit ovat bravuurejani, kyllä ne vieraillekin ovat kelvanneet. Joskus ihan vain mandariineja, rypäleitä, kiivejä...jne. Jälkiruokakastikkeissa käytän usein raakasuklaata makeiden hedelmien kera. Vapautta on sekin, että vatsa voi hyvin.
-
Valokuvien turhuuden huomasimme tyhjentäessämme anoppini asuntoa, appi oli kuollut jo aikaisemmin, otimme jokainen albumeita koteihimme, vaikka meillä on itsellämmekin paljon, mutta suuri määrä albumeita huolellisine kirjoituksineen ei mahtunut kenenkään kotiin, niitä oli liian paljon.- Se suretti, mutta ei voi mitään. - Päin-parempaa-
Annan sukulaispoikain laulaa ja johtaa positiivisiin ajatuksiin:
https://www.youtube.com/watch?v=W_oqbnvSSzI - Merilii_
Vapautumistani jatkan pyrkimällä eroon netistä.
Olen jo poistanutkin profiilini kolme kuukautta sitten kesustelupalstalta.
Joku kyllä sanoi, ettei netti nyt kaikkin pahin riippuvuuden muoto ole, pahempi olisi alkoholi, peliriippuvuus tai huumeet.
Niihin en ole ollut edes kosketuksissa ikinä.
Pankkiin on kuitenkin aina tultava, samoin kaikki lehdet, joita olen lakannut tilaamasta, tulee luettua.
- Kyllä minustakin ystävien kirjoittamat viestit omasta olemisestaan ja elämästään ovat olleet iloksi ja vertaistueksi näinä leskeksi jäämiseni päivinä.
Täytyypä vain säilyttää positiiviset ajatukset ja liikkua riittävästi. - Eilen lenkkini kuitnkin jäi melko lyhyeksi, vaikka sää on aurinkoinen. Innostuin vain puolukoita keräämään ja suuhuni laitoin mehukkaimmat. Hyvän makuisia! :)
Ennen mieheni poismenoa en olisi voinut edes kuvitella kirjoittelevani netin keskustelupalstoilla, somessa, mutta se yksinäisyyden outous johdatti etsimään vertaistukea.
En tunne kuitenkaan tätä riittäväksi.
Iloitsen harrastusseurojeni alkamisesta ensi viikolla, silloin alan taas ilostua ja innostua.
Mieheni kanssa harrastimme liikuntaa yhdessä, golf-harrastus esim. ja muitakin oli yhteisiä.
Ehkä olimme liian paljon yhdessä, sillä tyhjää jäi niin paljon hänen mentyään
Nettiystävilleni parhainta jatkoa toivotan!
Merilii
- Pitäämennäjohonkin
Monta kertaa olen irrottanut sosiaalisista kehyksistäni. Ekan kerrsn about 26 vuotiaana, kun vaihdoin maisemaa noin 300 km, enkä hankkinutut puhelinta. Viimeisin irtaantuminen oli n.15 vuotta sitten lähiomaisista. Nyt taas polttelee. Jotain pitäisi kai tehdä.
- Pitäämennäjohonkin
Miksi vittuilet 59 vuotiaalle. Kun omat vanhemmat ovat kuolleet, eivätkä sisarukset jaksa asiallisella linjalla, niin kyllä sitä voi totaalisesti irrottautua lähimmistä omaisistaan vasta neljävitosena sen sijaan, että sietäisi ikäviä kiusaavia sisaruksia vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä, kun ovat sukua. Veljeni poika ottaa silloin tällöin yhteyttä, ja olen sanonut, että hän voi käydä kyläilemässä, mutta isänsä ei astu minun kotiini, ei edes tontille. Joo puhelin on ja salainen numero. En halua ruukkujen puheluita.
Minusta on kaikkein vapauttavinta olla omalla mökillä omassa maassa.
Olen käynyt kaikilla mantereilla, sopeudun helpommin jostain syystä itään mennessä aikaeroon, länteen mennessä kelloa siirretään taakse päin, se tuottaa tuskaa.Vai hidastettua karatea :))
Avioliitosta vapautuksen jälkeen suunta on ollut ihan päinvastainen, olen sitonut itseäni. Ja nauttinut siitä. Otin koiran, kissa olikin jo, ostin talon, jossa saan hepulin kun mietin että kohta lapset jättää mut ja jättää mut täysin vapaaksi. Jos saisin vauvan nyt, niin ahh! Ei taida olla mahdollista enää. Ei edes taloudellisesti.
Elokuun samettiset yöt saa mut jopa punnitsemaan parisuhteen hyviä puolia. Älypuhelimeen ostin juuri lisämuistia. Varpaat pitää kohta vangita taas sukkiin.
Pakosta olen luopunut, tai ajatuksesta siitä että teen jotain pakosta. Teen jotain koska mä haluan, ellei sitä itse tekemistä, niin nautin lopputuloksesta.Kato nyt, tosi hidasta. Jopa minä kerkeisin alta pois.
https://www.youtube.com/watch?v=r-PeMnWzeNc&feature=youtu.be&t=397
Mulla on myös toi koira rajoittamassa vapauttani ja uutta en tule ottamaan. Onneksi se on jo melkein 2v.
Varmaan muuten lähtisi päivä hyvin käyntiin tollasella.
https://www.youtube.com/watch?v=dMv4-EuHyKI&feature=youtu.be&t=200
Olen vapauttanut itseni nikotiininhimosta, nyt tulee kohta kymmenen vuotta täyteen.
Olen vapauttanut itseni melkein täydellisesti alkoholista (en tosin ole koskaan mikään juoppo ollutkaan).
Olen vapauttanut itseni tarpeesta meikata paitsi kun on kaupungille meno tai joku tilaisuus; olen todennut että meikki tekee hieman huolitellumman näköiseksi, mutta ei enää varsinaisesti kaunista. Lutuselle yks hailee onko mulla ripsiväriä tai ei. :))
Elämäni tässä vaiheessa vapaudet ovat suuresti ottaneet yli sitoutumuksien. Minulla on kaksi suurta sitoutumista: pitää Lutunen hengissä (elikkä ruokkia sitä) ja poika koulunpenkillä (onneksi se viihtyy) ja tulen kokemaan vapautuksena sen kun hän vihdoinkin valmistuu ja saa viran.
Ennakkoasenteista pyrin vapautumaan sitä mukaa kun niitä huomaan itsessäni.
Nyt olisi ehkä aika vapauttaa itseni kaikesta negatiivisesta energiasta mitä tunkee päälle kun väittelee pahantahtoisten ihmisten kanssa.Meillä yksi nuori taistelee vapautensa puolesta, vaikka vastuun ottaminen on melko alhainen. Voi olla että se on mun puolelta vapaudenriistoa, mutta pidän kotona vaikka väkisin vielä vähintään puoli vuotta. Maistuupa sitten vapauskin paremmalta kun joutuu odottamaan :/
Jäi sanomatta mun omassa viestissä, että aika ajoin iskee kaipuu täydelliseen vapauteen, ei siteitä mihinkään suuntaan. Ihmisiin tai sovellutuksiin tai nettiin. Ihailen sellaisia jotka pystyvä siihen "elä-hetkessä" elämään, ja pyrin siihen itsekin. Vaikka kuten mun viestistä yllä näkyy, huonosti pystyn siihen muuten kuin hetkittäin päivän aikana. Luola, luolamies ja tuli olis ihan mahtavaa :)) prisman kautta tietty....- Korppis1
Saat negatiivisia tunteita kun "väittelet" pahantahtoisten ihmisten kanssa. Eikö silloin kannattaisi olla "väittelemättä" pitää toisinajattelevien mielipiteet heidän ominaan. Ei sinun tehtävä ole kääntää kenenkään päätä omien ismiesi taakse. Voit keskustella asioista ja jättää pahantahtoisten ihmisten mielipiteet omaan arvoonsa. Tätä opettelen ja ehkäpä vielä opinkin. Oppia elämään itsensä kanssa sovussa. 1. sääntö on olla ottamatta osaa itselle vastenmielisten ihmisten aloituksiin. Luopumistako sekin ; )
Korppis1 kirjoitti:
Saat negatiivisia tunteita kun "väittelet" pahantahtoisten ihmisten kanssa. Eikö silloin kannattaisi olla "väittelemättä" pitää toisinajattelevien mielipiteet heidän ominaan. Ei sinun tehtävä ole kääntää kenenkään päätä omien ismiesi taakse. Voit keskustella asioista ja jättää pahantahtoisten ihmisten mielipiteet omaan arvoonsa. Tätä opettelen ja ehkäpä vielä opinkin. Oppia elämään itsensä kanssa sovussa. 1. sääntö on olla ottamatta osaa itselle vastenmielisten ihmisten aloituksiin. Luopumistako sekin ; )
Olet oikeassa. Minun on vaikea olla vastaamatta minulle osoitettuihin viesteihin, vaikka ne aivan tihkuisivat ilkeyttä ja pahaa tahtoa. Etenkin jos niissä esitetään jotain valheellista ja korjattavaa. Tarvii harjoitella.
"Nyt olisi ehkä aika vapauttaa itseni kaikesta negatiivisesta energiasta mitä tunkee päälle kun väittelee pahantahtoisten ihmisten kanssa."
Suurimmankaan meren vesimäärä ei pysty upottamaan venettä jos se ei pääse veneen sisälle. Samoin edes koko maailman negatiivisuus ei pysty lannistamaan sinua, kun et päästä sitä sisään.- Korppis1
expimot kirjoitti:
"Nyt olisi ehkä aika vapauttaa itseni kaikesta negatiivisesta energiasta mitä tunkee päälle kun väittelee pahantahtoisten ihmisten kanssa."
Suurimmankaan meren vesimäärä ei pysty upottamaan venettä jos se ei pääse veneen sisälle. Samoin edes koko maailman negatiivisuus ei pysty lannistamaan sinua, kun et päästä sitä sisään.Juuri näin ja jos haluat päästää negatiiviset ilmat pois sisältäsi tee se kerralla ja kunnolla, hauku pystyyn henkilö, joka vääritelee sinun sanomiasi
; )
No joo, nyt serkkupojan synttäreille ; ) - ent.siivoojaparka
expimot kirjoitti:
"Nyt olisi ehkä aika vapauttaa itseni kaikesta negatiivisesta energiasta mitä tunkee päälle kun väittelee pahantahtoisten ihmisten kanssa."
Suurimmankaan meren vesimäärä ei pysty upottamaan venettä jos se ei pääse veneen sisälle. Samoin edes koko maailman negatiivisuus ei pysty lannistamaan sinua, kun et päästä sitä sisään.Yksi harvoja (ehkä ainut tähän mennessä?) mielipiteitä, missä olen kanssasi samaa mieltä.
Asiasta toiseen (tai toiseen ja toiseen).
Muistan, kun lapseni opetteli ajamaan ensimmäisellä pienellä polkupyörällään ja kaatua rusahti. Kyllä polkupyörä sai haukkumiset siitä. Sitä potkittiin ja hakattiin nyrkillä satulaan. Se kipee ja häpee oli polkupyörän syytä.
Taitaa olla lapsille tyypillistä, koska nyt vähän aikaa sitten näin yhden pikkutytön tekevän ihan samaa, kun keikahti pyörällään.
- Korppis1
Kamerasta en aijo luopua. Valokuvat ovat läpileikkaus elämästä ja linkki menneeseen. Valokuvat palauttavat muistini oikein aikajanalle.
Aivossani on pilvikansioita, joita ei otettu kameralla. Omissa aivokansioissani on upeita luontokuvia.
Mistäkö luopua, kaikesta krääsätä ympärillä. Olen onnistunut hyvin. Tiedän tasan tarkkaan kuinka monta puseroa, hametta housuja, lakanoita, pyyhkeitä, lautasia, kippoja ja kuppeja minulla on kaapeissa. Ei tarvitse erikseen naftaloida kesävaatteita talveksi ; ) Kaikki käy läpi vuoden.
Huonekaluissa on vielä ulosheittokamaa. Ei tosin kaupunkiasunnossa vaan mökin varastoissa. Ensi kesänä jatkan mihin tänä kesänä jäin.Kamerasta en voisi myöskään luopua koska olen periaatteessa kiinnostunut dokumentoimaan kaikkea mitä ympärilläni tapahtuu, sekä sanoin että kuvin. Toisaalta kuvaaminen asettaa rajoituksia omalle huomiokyvylle ja kaikilla aisteilla nauttimiselle juuri siitä hetkestä. Elikkä joko dokumentoit tai elät.
- Korppis1
Paloma.se.co kirjoitti:
Kamerasta en voisi myöskään luopua koska olen periaatteessa kiinnostunut dokumentoimaan kaikkea mitä ympärilläni tapahtuu, sekä sanoin että kuvin. Toisaalta kuvaaminen asettaa rajoituksia omalle huomiokyvylle ja kaikilla aisteilla nauttimiselle juuri siitä hetkestä. Elikkä joko dokumentoit tai elät.
No, hei kun olin Roomassa ja kuuntelin paavin puhetta, ei valokuvaus suinkaan estänyt minua elämästä hetkessä.
Kun seurasin teerien soidinmenoa pihapiirissäni ei kameran puute estänyt elämästä mukana. - ent.siivoojaparka
Korppis1 kirjoitti:
No, hei kun olin Roomassa ja kuuntelin paavin puhetta, ei valokuvaus suinkaan estänyt minua elämästä hetkessä.
Kun seurasin teerien soidinmenoa pihapiirissäni ei kameran puute estänyt elämästä mukana.No mitäs se paavi puhui?
Vai jäikö siitä mitään sinulle muuta kuin kuva? - Korppis1
ent.siivoojaparka kirjoitti:
No mitäs se paavi puhui?
Vai jäikö siitä mitään sinulle muuta kuin kuva?En ymmärrä italian kieltä, mutta Jumalaisen tunnelman aistin.
- flegmaatti
En voinut olla havaitsematta kanssamatkustajien vapautumista.
Kanssasi samoihin aikoihin, ehkä jopa samana vuotena, lensimme vaimoni kanssa Pekingiin Finnairin DC10:llä. Kyse oli reittilennosta ja kone oli ehkä 1/3 osaltaan istuttu.
Vapaa alkoholitarjoilu houkutti tässä porukassa joitakin, etupäässä -50v mammoja ja se jonkin aikaa kuului.
Lähellämme olevata 4:n mamman porukasta kaksi ehti metelöinnin jälkeen ennen Pekingiä sammumaan ja jopa heräämäänkin. En missään mielessä viittaa sinuun! Kyse oli todella dokaamisen aiheuttamasta uupumisesta joka ei ollut ihme niiden alkoholimäärien jälkeen.
Kaksi hereillä pysynyttä selitti riittävän kovaan ääneen, etteivät he muuten mutta kun lentäminen pelottaa. Äänen voimakkuus korvasi puheen epäselvyyden.
En viitsi puuttua lentoa koskeviin, teknisiin yksityiskohtiin.
Eräs tuolta ajalta Pekingistä mieleeni jääneistä asioista on bussien ylkuormat, Käytämme aina reisuissa paikallisliikennettä mutta missään bussit eivät ole olleet niin ylitäysiä kuin tuolla. Lisäksi jousitus ja iskunvaimennus sökönä kaikissa ja usean bussin vaihdelaatikko ilmoitti äänekkästi vahtamisesta.
Maanalaisten asemilla on ruuhkaa muuallakin.
Keskurautatieaseman laumat muodostuivat suurelta osin ulkopuolelta Pekingiin tulijoista. Tuolla reissullani vapauttani yritettiin myös rajoittaa.
Keskellä vilkkainta pekingiläistä jalkakäytävää minut pysäytti viehättävä kiinalaisnainen ja sanoi hymyillen jotain. En osannut sanaakaan kiinaa ja hän osasi yhtä vähän englantia. Suomea en tullut edes kokeilleeksi.
Nainen otti esiin kynän ja palan paperia alkaen vedellä siihen sikinsokin pieniä viivan pätkiä. Lopuksi hän antoi lapun minulle ja iloisesti heiluttaen katosi ihmisvilinään.
Kiikutin viestin hotellini respan pojille, jotka ystävällisesti englannistivat sen.
Naisen nimi oli Du Jung ja hän kertoi haluavansa ryhtyä ystäväkseni. Oheen hän oli liittänyt osoitteensa ja puhelinnumeronsa. Vapauteni oli jo tuolla saralla rajoitettua, joten ystävyys ei tullut kyseeseen. Olisin halunnut kertoa tämän myös naiselle, mutta muistin kielimuurin ja totesin että pantomiimilla en olisi osannut asiaa kertoa.
Pojat kertoivat että isonenät(eurooppalaiset) ovat haluttuja puolisokandidaatteja kiinalaisnaisten keskuudessa.Kiitos aloittajalle, ihan kelpoisesti, johdattelevasta tarinasta.
Luopuminen vapauden hintana on, käänteisesti ajatellen, prosessi. Ero vapautti minut puolisosta ja kodista, sisäistäminen vei vuosia. Muutto kerrostaloon oli irtiotto ja raivasi paljon kertynyttä tavaraa pois,
Otin kuitenkin muistoksi mm. häälahjoista kahviastiaston, hienon maljakon. Tiesin, että muutan toisen kerran, niin tein ja siinä muutossa lähti ne turhat romppeet. Kotini on oman tuntuinen ehkä tapetointi oli se personoiva tekijä, ne häälahjat ovat täällä muutama yhteinen matkamuisto myös - kevyttä, vapaatakin elämää.
Vapaus on suhteellinen käsite jonka muodostaa yhdessä ympäristö sääntöineen ja jokainen subjektiivisesti , eikö...............- ö-Öö
Ajattelun vapaus,
Se kaikista tärkein vapaus. Sitä aina pyritty rajoittamaan, ei käy.
=DW="teevee"
Brownin laumassa tänään kuoleva nuori kertoi Buddhan sanoneen:
Vain kaikesta avusta kieltäytynyt on vapaa.
Harmillista että jo nuoresta pitäen olen apuja anellut.
Olen hukassa!
H.
Pohdittava asia vapaus on ja meille niin itsestään selvää=DW= olet oikeassa
Se on kuin terveys, arvon tajuaa kun sen menettää- tosin nyt yksilön ratkaisuista kyse---- MummuLady
Miten voisi sellainen ihminen saatella vapauden polkuja astumaan jota hiertää jalkpohjien alla toisten ihmisten tekemiset Eivät millään tavoin estä kulkua omalla polulla astuessa , mutta hankaloittaa silti toisten kulkua alati soimaten toisia kulkijoita !
- hmmm--
oletko aatelinen jonka ei ole tarvinnut käydä töissä
vaan elää toisten siivellä koko elämäsi.. bättre folk? - Enummarra
Miten nämä kaksi edellistä kommenttia liittyvät toisiinsa? Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä, eri asioista jokatapauksessa.
Jossain määrin olen vapautunut "sitkunmutkunpitäisitäytyisi" - ajattelusta,
ja harjoiukset jatkuvat yhä.- de-meter
Mistähän voisin itseni vapauttaa? Mikään ei taida hiertää niin pahasti, että vaatisi pikaista korjausliikettä. Tai sitten on tottunut taakkansa kantamiseen..))
Taakka voi olla vaikka oma luonne: ylikorostunut vastuun- ja/tai velvollisuudentunto. Vapaudentunne tulee palkkiona vain tehdystä työstä, hoidetusta asiasta ei pelkästä elämisen riemusta.
Terveys nähtiin vapauteen liittyvänä. Näin minustakin: kun saa kulkea omin jaloin ja omin neuvoin saa siivet alleen.
Ajattelun ja sanomisen vapaus on kyllä minullekin arvo ylitse muiden - siitäkin huolimatta, ettei aina tule kuulluksi eikä ymmärretyksi. Ja vaikka tänä päivänä sanojista on ylitarjontaa, jää silti lukemisen ilo. Kyllä siitä vapautta irtoaa...
Kiitos aloittajalle noista Kiina-muistoista. Kiva lukea. Joskus nuorena odotteli työajan päättymistä, jotta vapautuisi tekemään mitä huvittaa.
Nyt odottelee työajan alkamista jotta vapautuisi "huvituksilta" työntekoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska111885- 1801710
Mitä sä kuvittelit
Kun annoit mulle huomiosi, tottakai minä menin ihastumaan suhun. En ole koskaan ollut se henkilö keneen kukaan kiinnittä1211557- 1261551
- 1211306
Sähköauto ei saastuta
Koska sähköautossa ei ole saastutusputkea kuten polttomoottoriautossa. Saastuttajille tulee mätkäistä kunnon saastutusv3111116Älä nainen leikistä suutu!
Ja kyllä täytyy kritiikkiäkin kestää, mm. ylipaino, se että oot köyhä jne jne Melko tutulta mieheltä1141063Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli1661028- 2341014
- 95995