Hei
Olen miettinyt lähiaikoina, että onkohan minulla jonkinlainen sosiaalinen fobia? Fobia on sinänsä vähän hassusti kuvaava sana, kun en oikeastaan tunne pelkoa sos.tilanteissa, vaan minä ikäänkuin zone out- eli en ole läsnä tilanteessa. Tämä siis tapahtuu kun olen ison ihmisjoukon mukana vaikkapa odottamassa luennon alkua. Tämä "zone out" tapahtuu aina kun olen tilassa, jossa on paljon ihmisiä - etenkin jos ne ovat lähellä. En oikein tiedä mihin katsoa tai mitä sanoa. Usein katson johonkin yhteen paikkaan Ikäänkuin jäätyen. Saatan tuntea pientä ahdistusta tai jännitystä mutten pelkoa. Tuntuu että jotenkin lukkiudun enkä osaa esim. porukassa (en kyllä oikeastaan vietä aikaa uusien opiskelukavereiden kanssa) toimia niinkuin normaalit ihmiset. En tykkää ollenkaan esim. käydä koulun ruokalassa syömässä koska se on niin avara paikka ja usein ääriään myöten täynnä ja ruokalinjasto on just tilan keskellä. En tykkää käydä kaupassa tai julkisissa paikoissa vilkkaimpaan aikaan. Usein käyn aikaisin aamulla tai myöhään illalla.
Onko minulla sosiaalinen fobia vai agorafobia? Minulla on siis rankka tausta koulukiusattuna.
Kysyn siksi että aloitin juuri yliopistossa opiskelun ja olisi mukava tutustua ihmisiin ja saada uusia kavereita - mutta se tuntuu jo hankalalta kun suuri osa kanssakäymisestä tapahtuu juuri isoissa ryhmissä ja ihmiset ovat pikkuhiljaa löytämässä oman "ryhmänsä" mutta minä vain seilailen yksinäni. Tilannetta vaikeuttaa myös se zoning out ilmiö (vai onkohan dissosiaatio oikea termi) jolloin olen pää typötyhjänä, en saa sanaa suusta/tai vastaamiseen menee pitkään kun mietin liikaa - mutta en varsinaisesti ole peloissani. Olen pikkuhiljaa yrittänyt itse toppuutella pois, mutta se ei vain onnistu. Esim. Viestin lähettäminenkin oman opiskeluryhmän Whatsapp ryhmässä jännittää, mutta olen pyrkinyt jotain sinne rustaamaan. En tykkää paikkoihin soittamisesta(epämiellyttävää), vaan hoidan asiat tekstiviestillä, sähköpostilla tai paikanpäällä. Bussissa matkustaminen on mukavaa, mutta junalla matkustaminen ahdistaa jne.
Olenko vain ujo? Vai onko sosiaalinen fobia? Agorafobia? Joku pers.häiriö? Vai olisinko asperger tai autistinen?Pitäisikö ottaa yhteyttä lääkäriin? Haluaisin kavereita, mutta jokin tässä mättää kun ei edes uskalla(tai tuntuu epämiellyttävältä) jakaa edes perustietoja itsestä. Minulla on historiaa masennuksen kanssa ja pelkään että se uusiutuu jos en tee mitään.
Toisaalta olen pitkään kamppaillut omaa riittämättömyydrn ja arvottomuuden tunteita kohtaan. Sekä itseinhoa, mutta en koe itseäni mitenkään katkeraksi tai vihaiseksi ihmiseksi. Ainakaan muita kohtaan.
Neuvoja?
Olen miettinyt lähiaikoina, että onkohan minulla jonkinlainen sosiaalinen fobia? Fobia on sinänsä vähän hassusti kuvaava sana, kun en oikeastaan tunne pelkoa sos.tilanteissa, vaan minä ikäänkuin zone out- eli en ole läsnä tilanteessa. Tämä siis tapahtuu kun olen ison ihmisjoukon mukana vaikkapa odottamassa luennon alkua. Tämä "zone out" tapahtuu aina kun olen tilassa, jossa on paljon ihmisiä - etenkin jos ne ovat lähellä. En oikein tiedä mihin katsoa tai mitä sanoa. Usein katson johonkin yhteen paikkaan Ikäänkuin jäätyen. Saatan tuntea pientä ahdistusta tai jännitystä mutten pelkoa. Tuntuu että jotenkin lukkiudun enkä osaa esim. porukassa (en kyllä oikeastaan vietä aikaa uusien opiskelukavereiden kanssa) toimia niinkuin normaalit ihmiset. En tykkää ollenkaan esim. käydä koulun ruokalassa syömässä koska se on niin avara paikka ja usein ääriään myöten täynnä ja ruokalinjasto on just tilan keskellä. En tykkää käydä kaupassa tai julkisissa paikoissa vilkkaimpaan aikaan. Usein käyn aikaisin aamulla tai myöhään illalla.
Onko minulla sosiaalinen fobia vai agorafobia? Minulla on siis rankka tausta koulukiusattuna.
Kysyn siksi että aloitin juuri yliopistossa opiskelun ja olisi mukava tutustua ihmisiin ja saada uusia kavereita - mutta se tuntuu jo hankalalta kun suuri osa kanssakäymisestä tapahtuu juuri isoissa ryhmissä ja ihmiset ovat pikkuhiljaa löytämässä oman "ryhmänsä" mutta minä vain seilailen yksinäni. Tilannetta vaikeuttaa myös se zoning out ilmiö (vai onkohan dissosiaatio oikea termi) jolloin olen pää typötyhjänä, en saa sanaa suusta/tai vastaamiseen menee pitkään kun mietin liikaa - mutta en varsinaisesti ole peloissani. Olen pikkuhiljaa yrittänyt itse toppuutella pois, mutta se ei vain onnistu. Esim. Viestin lähettäminenkin oman opiskeluryhmän Whatsapp ryhmässä jännittää, mutta olen pyrkinyt jotain sinne rustaamaan. En tykkää paikkoihin soittamisesta(epämiellyttävää), vaan hoidan asiat tekstiviestillä, sähköpostilla tai paikanpäällä. Bussissa matkustaminen on mukavaa, mutta junalla matkustaminen ahdistaa jne.
Olenko vain ujo? Vai onko sosiaalinen fobia? Agorafobia? Joku pers.häiriö? Vai olisinko asperger tai autistinen?Pitäisikö ottaa yhteyttä lääkäriin? Haluaisin kavereita, mutta jokin tässä mättää kun ei edes uskalla(tai tuntuu epämiellyttävältä) jakaa edes perustietoja itsestä. Minulla on historiaa masennuksen kanssa ja pelkään että se uusiutuu jos en tee mitään.
Toisaalta olen pitkään kamppaillut omaa riittämättömyydrn ja arvottomuuden tunteita kohtaan. Sekä itseinhoa, mutta en koe itseäni mitenkään katkeraksi tai vihaiseksi ihmiseksi. Ainakaan muita kohtaan.
Neuvoja?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.