Kun ajatus lapsesta/lapsista lähinnä kuvottaa?

Olen aivan kohta 26 vuotias nainen (apua, kuulostaa jo omissa ajatuksissakin kamalan paljolta) ja seurustellut/ollut avoliitossa 7 vuotta. En ole lastenvihaaja todellakaan, vaan työskentelen lasten parissa. Jotkut lapsista ovat ihastuttavia (jotkut vähemmän ihastuttavia) mutta parhainta heissä on se, että he eivät ole omia. Työpäivän jälkeen ei tarvitse vaihtaa kenenkään vaippaa, miettiä loukkaako joku itsensä, selvittää riitoja, vahtia kokoajan, kuunnella itkua ja kiukuttelua jne. Se on ihanaa. Usein myös huomaa, että lapset ovat vanhempiaan kohtaan välillä aikamoisia hirviöitä pitkän päivän jälkeen, joskus sääliksi käy.

Haaveissani ei ole tällä hetkellä oma lapsi. Se on kyllä tulevaisuuden suunnitelmissa "sitten joskus". "Joskus kolmekymppisenä". Nyt alkaa ahdistamaan, kun siihen ikävuoteen ei enää olekaan se kymmenen vuotta, vaan neljä vuotta. Mies ei onneksi asiasta ole puhunut, eikä todellakaan näytä potevan mitään vauvakuumetta, mutta alitajuisesti pelkään sitä päivää kun toinen kertoo että haluaa lapsen nyt. Omissa haaveissani haluisin ensin kihlautua, mennä naimisiin jne ennen yhtäkään oman lapsen vaipanvaihtoa. Aina ei tietysti itse voi päättää, mutta jos itse voi vaikuttaa. Nyt tunnen vaan todellista ahdistusta kun alkaa miettimään kihlautumista, häitä, yhteistä taloa, mahdollisia lapsia ... Tunnen olevani ihan kesken ja lapsi vielä itsekin. Tiedän kyllä minkä kortin vedän esiin, jos joku lapsia vihjailee. Se on juurikin se, että en kenellekään tee lapsia ennen kosintaa ja häitä, jos se itsestä on kiinni.

Tuntuu, että olen nyt vasta löytänyt enemmän itseäni, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita. Itsekkäästi ajatellen, en halua mitään raskausmahaa niitä iloja pilaamaan tällä hetkellä. Pelkään myös koko synnytyshommaa ja kuvottaa kun joku niitä kertoo. Minulle ei myöskään vauvat tuota mitään automaattista "aaw" reaktiota. Ne on harvat ja valitut. Enemmän tunnen hoivaviettiä eläinvauvoja kohtaan.

Hauskaa on kun sukulaiset aina välillä vihjailee noihin asioihin liittyen, ja miehen puolelta äiti ja isä odottelee jälkipolvea.

Olenko ainoa nainen tässä tilanteessa, vai onko muitakin?