Hieman sukututkimusta

Vain kunnon sukututkimuksella saat vastauksia kysymyksiisi. Jos kyse on isovanhempien isovanhemmista, ei luulisi olevan kovin vaikeata tutkia asiaa itsekin ihan netin kautta. Siellähän on eri paikkakuntien asiakirjoja, syntyneet, kastetut, vihityt, kuolleet jne. Sieltä näkee kuka on kotoisin mistäkin ja ketkä ovat vanhemmat. Hiukan perehtymistä tarvitsee tietenkin, mutta ei ole vaikeata. Muistaakseni Hiski on sellainen sivu. Varmaan tiedätkin.

Mutta mikset soittaisi ko, paikkakunnan kirkkoherranvirastoon ja kysy, mitä tietoa siellä on tästä isoisäsi isoisästä, esim. milloin hän on muuttanut paikkakunnalle ja mistä tullut. Tehdäänhän niitä sukuselvityksiä varmasti kaukaisemmistakin sukulaisista. Ei tarvitse olla kenenkään muistitiedon varassa, kun asiat voidaan selvittää ihan papereistakin.

Aina voi myös teettää sukututkimuksen. Tai tehdä sen itse, jos tuntee siihen jaksavansa ryhtyä. Se on hyvin vaativa homma, totesin itse, kun kävin sukututkimuskurssin kansalaisopistossa. Ei riittänyt minulla voimia sitten kuitenkaan varsinaiseen aloittamiseen. Mielenkiintoista se olisi kyllä.

Joo, hiskistä olen katsellut, muttei löydy kuin jostain 1840 vuodesta taaksepäin. Tuntuu että koko hiski on vähän puutteellinen, eikä sieltä löydy läheskään kaikkia. Esim koko paikkakunnalta kaikista henkilöistä löytyy vain tietoja 1840-1800 väliseltä ajalta, ja niistäkin osa puuttuu.

Sitten jostain löysin linkin kirkonkirjoihin. Mutta samat vuodet siinäkin, eikä pappien käsialasta saa mitään selvää, ja vielä ruotsiksi.

Voihan kyseessä hyvin olla että henkilö on nuoruudessaan lähtenyt muualle, palannut. Asiat tosiaan selviää helpoimmin kirkonkirjoista. Jotain hautausmailtakin- sukuhautoihin kun on voitu hyvin haudata useita ihmisiä.
Hankalampaa onkin sitten lähteä jäljittämään ihmistä, josta ei tiedä elääkö, missä paikkakunnalla, tai maassa. Minun pitää ennen pitkää jäljittää yksi lähiomaiseni. Netti ei ole se foorumi, mitä kautta ihmiset löytyvät. Hyvä kun tiedän henkilön syntymäkotikunnan, ja muitakin tietoja, mitä vain lähiomaisesta nyt voi tietää.

Etsippäs sinä kumminkin kirkonkirjoista. Jos paikkakunnalta jolla oletat henkilön syntyneen, ei löydy kirkonkirjoista kyseistä henkilöä, joudut tekemään salapoliisityöt niiltä paikkakunnilta, mistä puhuttu tulleen.

Voi olla, etteivät oikeasti tiedä. Mullakin on yksi isovanhemmista sukua, joka tutkitustikin on lähtöisin yhdestä tietystä kylästä ja kaikilla tuon sukunimen kantajilla on samat kantavanhemmat. Kerran sitten toisella suunnalla maata tapasin iäkkään ihmisen, jolla tuo sukunimi... ei tiennyt suvustaan mitään. Hirveän harvat ihmiset lopultakin tietää suvustaan isovanhempia pidemmälle. Itse tiesin jo ennen sukututkimusta viisi polvea taaksepäin ihan vain siksi että nuorena pistin isovanhempieni jutut muistiin... suurin osa ihmisistä ei ole näistä asioista kiinnostunut.

Sukututkimuksessa on tullut esiin sellainenkin asia, että 1800-luvulla on papisto aika omavaltaisesti merkinnyt syntyneitä ihmisiä kirkonkirjoihin tai sitten poistanut niitä syytä mainitsematta.

Esimerkiksi avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ei ole papit kirjanneet kirkonkirjoihin, kun ne lapsoset ovat synnin seurauksena syntyneet. Samoin avioeron jälkeen on kirkonkirjoista poistettu kumpikin aviopuoliso, vaikka he eivät olisi halunneet kirkosta erotakaan.

Sitten on vielä rikoksia tehneet ihmiset, jotka eivät pappien mielestä saa kuulua kirkkoon. Samoin jos on paljastunut, että ihminen on homoseksuaali tai jotenkin muuten viettänyt epäsiveellistä elämää.

Kun sukunimet tulivat yleisiksi, niin niitä nimiä annettiin ja otettiin aika mielivaltaisesti, eikä siinäkään lukutaidottomat ihmiset tienneet, minkä sukunimen pappi oli heille kirkonkirjoihin laittaneet.

Varakkaammat suvut on yleensä huomattavasti laajemmin merkitty erilaisiin rekistereihin ja kirkonkirjoihin kuin köyhät ja maattomat ihmiset.

niin ja se miten nimet kirjoitettiin!

Yksi sukulaiseni etunimi oli "kirkon"kirjoissa Anttoni, vaikka hänet oli kastettu Antti nimisenä, hän eli koko ikänsä Anttina, ikivanhassa hautakivessä lukee Antti.
Talon ostopapereissa, niihin liitetyissä virkatodistuksissa nimi on Antti, paperit ovat yhä tallella. Sukuselvityksen yhteydessä häntä ei kuitenkaan löytynyt, löytyi samana päivänä samoille vanhemmille syntynyt Anttoni :).

Suomalaiset nimet ruotsinnettiin kirkonkirjoihin, isoäitini isä Heikki Henrikiksi ym, yleinen tapa. Jopa sukunimet varsinkin nen päätteiset pätkäistiin. Käytännössä

Yksi mahdollisuus on, että tämän isovanhempasi nimi on ns. sotilasnimi. Aikoinaan saman kaartin/ruodun sotilaille annettiin sukunimeksi sama nimi. Ja ymmärtääkseni jonkin alueen sotilaat koottiin samaan ruotuun. Esim. oman sukuni nimessä kirkonkirjoissa 1700-luvulla on Stenvik. Hänen yksi poikansa oli sotilas, joka sai sotilasnimen Carbin. Ja sitten hänen poikansa on toisen avioliiton jälkeen yhtäkkiä Ekqvist.

Ja tämä edellä oleva arvuuttelu siis kaikki olettaen, että seurataan isänlinjaa, eli kyse on miehistä.

Sukunimien seuranta on todella vaikeeta ja oikeastaan mahdotonta. Eli kuten yllä sanottiin, rippikirjoja läpi syntymäaikaan perustuen jne.

Oikotie onneen voi tietysti olla ihan googlaus!

Tai sitten esim. MyHeritage -palvelu. Tosin siinä saatat joutua maksamaan n. 150 EUR eikä sittenkään ihan varmuutta asiasta ole.

Voitko kertoa, mistä paikkakunnasta on kyse? Voisin katsoa, mitä SSHY:ssä on, kuinka pitkälle heillä on "kuvia" siitä. Jos on pitkällä, pääsisit itse katselemaan niitä aika pienellä jäsenmaksulla (muistaakseni 15 17 euroa, näistä toinen on liittymismaksu ja toinen vuosittainen).

Hiski on vajavainen, siitä puuttuu uudempia paikkakuntia ja 1850 jälkeistä aineistoa paljon. Myöskään www.arkisto.fi:n avoimesti katseltavat kirjat ulottuvat useimmiten vain n 1860 asti.

Kerro siis paikkakunta, sukunimeä ei tarvitse paljastaa. Kyllä tuoreemmista kirkonkirjoista selviää, ovatko samansukunimiset tulleet eri suunnista ja ovat sattumoisen samalla sukunimellä, kuten esim. sotilaat usein ovat.

Mikä paikkakunta? Voin katsoa, kuinka pitkälle SSHY:llä on kuvia. Pienellä jäsenmaksulla pääset itse näitä katsomaan, maksaa vähemmän kuin seurakunnan vähimmäistaksa 30 euroa/puoli tuntia.

On tullut uusia pitäjiäj lähinnä niin että niin että joku pitäjä on jaettu kahdeksi,, esim, osa eurasta muuttuu Kiukaisiksi. Samoin osa Suomussalmesta löytyy eri nimellä ensiksi. Tuntemattimasta tarvitaan syntymäkunta. Osasta pitäjiä löytyy muuttaneide luettelo.

Sukututkimusta voi thdä vain tekemällä sukututkimusta:)
Olettamuksia ei kannata harrastaa ja varsinkaan sukunimiin ei kannata luottaa.

Eräällä tutullani on harvinainen sukunimi. Tutkimuksissa ilmeni että samaa nimeä esiintyy neljässä eri suvussa Suomessa. Näistä kolme samalata paikkakunnalta, mutta näilläkään ei ole yhteyttä nimen ja sukulaisuuden kanssa.

Jotkut "huutolaislapset" ja "äpärät" saivat joiden vanhemmat/äiti oli kuollut tai lapsi on hylätty jonnekin, tai väkisin viety äidiltään, sai sukunimen esim. asuinpaikkansa/syytinkitalon mukaan.
Lapsella ei siis ollut mitään muuta yhteistä sukunimensä kanssa kuin talo jossa joutui raatamaan leipänsä eteen. Tämä oli lukemani perusteella yleinen tapa esim. 1700- 1800-luvulla. Aika usein avioton kersa oli talon isännän jäljiltä, isännillä oli oman käden käyttöoikeus piikoihin vaikkei kaikki piiat siitä tykänneetkään.

Tai sitten kersa nimettiin kirkonkirjoihin äidin sukunimen mukaan, jos äidillä sukunimi oli, ja perään kommentti äpärä, isä tuntematon. Äpärälapsi oli kirkon halveksuma ja julkisen häpeän kohde.

Voithan kokeilla myös kaupallista DNA-tutkimusta laittamalla oman näytteesi. Saat palautteena listan henkilöistä, joilla on yhteistä DNA:ta sinun kanssasi. Hyvällä tuurilla siellä voi olla osumia epäselvään isovanhempien sukuun.

Luulen, että isovanhemmat kuuluvat sukuun, mutta menneisyydessä on tapahtunut joku iso välirikko.

Hiski laahaa perässä monen seurakunnan osalta. Tietojen tallennus on pysähtynyt jonnekin tasolle. Seurakunnilla tai maakunta-arkistoissa on alkuperäiset kirkonkirjat. Olen käynyt 10 vuotta sitten etsimässä sukulaisen tietoja kirjasta, jota ei ollut tallennettu Hiskiin, maakunta-arkistosta.